n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) Erikoistutkija Janne Karttunen, TTS KARJANHOITOTYÖN TUOTTAVUUS AUTOMAATTILYPSYTILOILLA Automaattilypsyn koetaan edistävän karjanhoitajan hyvinvointia verrattuna tavanomaiseen lypsyyn. Automaattilypsytilojen välillä on kuitenkin suuria eroja päivittäisen karjanhoitotyön tuottavuudessa eli työtuntia kohti tuotettujen maitolitrojen määrässä. Tuottavuutta kannattaa pyrkiä parantamaan ensisijaisesti tehostamalla päivittäisiä työtapoja ja -menetelmiä ja toissijaisesti kasvattamalla karjan tuotostasoa. Korkeaan karjanhoitotyön tuottavuuteen yltävät automaattilypsytilat edustavat hyvin 2010-luvulle tyypillistä navettarakentamista ja karjanhoitotöiden organisointia. Tämä näkyy pihattojen rakenteessa, karjamäärässä ja karjanhoidossa käytettävässä konekannassa. Lisätietoa tarvitaan karjanhoitotyön tuottavuuden ja maidontuotannon taloudellisen kannattavuuden välisestä yhteydestä. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 1 -
Korkeaan työn tuottavuuteen ylletään erityisesti 2010-luvulla rakennetuissa suurissa pihatoissa, joissa on vähintään kaksi automatisoitua lypsypaikkaa ja seosrehuruokinta. KOKEMUKSIA AUTOMAATTILYPSYSTÄ Lypsyn automatisoinnin koetaan vaikuttavan monin positiivisin tavoin karjanhoitajien maatalousyrittäjien, -työntekijöiden ja -lomittajien hyvinvointiin verrattuna tavanomaiseen lypsyyn parressa tai lypsyasemissa. Lypsyn automatisoineiden maidontuottajien mukaan automaattilypsy tuo joustavuutta tilan töiden organisointiin sekä lisää vapaa-aikaa ja elämänlaatua. Lisäksi automaattilypsyn uskotaan lisäävän ammatin houkuttelevuutta nuorten keskuudessa. Lypsyn automatisoinnin koetaan myös vähentävän tuki- ja liikuntaelimiin kohdistuvaa fyysistä kuormitusta. Myös ammattitautiriskin ja lehmien käsittelyyn liittyvän työtapaturmariskin koetaan alenevan. Psyykkisen kuormituksen koetaan joko vähenevän tai pysyvän ennallaan automaattilypsyssä, mutta osa kokee sen kuitenkin kasvavan erityisesti automaattilypsyn vaativuuden takia. Automaattilypsyyn sisältyy myös fyysisesti kuormittaviksi koettuja tai työturvallisuutta vaarantavia tehtäviä. Näitä ovat muun muassa erottelumaitojen käsittely, hiehojen opetus automaattilypsyyn ja muut automaattilypsyyn liittyvät tehtävät, joissa ollaan lähikontaktissa eläinten kanssa. Suomalaisten maidontuottajien mukaan lypsyn automatisointi lisää karjanhoitotyön tuottavuutta eli työtuntia kohti tuotettujen maitolitrojen määrää. Ulkomaisten tutkimusten mukaan tavanomaisesta lypsystä automaattilypsyyn siirtyminen vähentää lypsyyn kuluvaa työaikaa ja lisää hieman lehmien maitotuotosta, kun muut työnmenekkiin ja maitotuotokseen vaikuttava seikat pysyvät ennallaan. Molemmat ilmiöt vaikuttavat positiivisesti karjanhoitotyön tuottavuuteen. Suomalaisten automaattilypsytilojen välillä on todettu jopa kolminkertaisia eroja lehmien määrässä ja viisinkertaisia eroja vuosittain tuotetussa maitomäärässä kutakin automatisoitua lypsypaikkaa kohti. Erot ovat suurimmillaan yhden automatisoidun lypsypaikan tiloilla, mutta ne ovat huomattavia myös kahden ja kolmen lypsypaikan tiloilla. Myös karjanhoitotyön tuottavuudessa on Suomessa todettu huomattavia tilojen välisiä eroja karjamäärästä ja lypsymenetelmästä (parsi/asema/automaatti) riippumatta. Karjanhoitotyön tuottavuutta voidaan parantaa kasvattamalla karjan tuotostasoa ja tehostamalla karjanhoitotöitä. Tuotostason kasvuun pyritään karjan hyvinvointia ja ruokintaa parantamalla sekä karjan jalostuksella. Karjanhoitotöitä puolestaan voidaan tehostaa työtapoja ja -menetelmiä muuttamalla. Esimerkiksi lypsy-, rehunjako- tai kuivitusmenetelmän muutos voi parhaimmillaan sekä kasvattaa karjan tuotosta että tehostaa karjanhoitotöitä. Karjanhoitotöiden tehostaminen voi myös parantaa karjanhoitajan työhyvinvointia, kun tehottoman ja mahdollisesti samalla myös karjanhoitajan terveyttä vaarantavan työn tekeminen vähenee. Tehokkaassa työssä tehdään oikeita asioita oikein, jolloin altistumisajat työn ja työympäristön erilaisille kuormitus- ja riskitekijöille lyhenevät. Karjanhoitotyön tuottavuuden parantamisella voidaan pyrkiä myös maidontuotannon yksikkökustannusten alentamiseen ja tuotannon kannattavuuden paranemiseen, mutta tässä asiassa täytyy olla tarkkana. Kirjanpitotiloilla maidon yksikkökustannuksiin vaikuttavat eniten seuraavat kustannuserät alenevassa suuruusjärjestyksessä: omat rehut, työkustannus, ostorehut, eläinten kasvatus, rakennusten poistot ja korot, koneiden korjaus sekä koneiden poistot ja korot. Työn tuottavuuden parantaminen työmäärää ja työstä aiheutuvia kustannuksia vähentämällä, mutta samalla rakennus- ja konekustannuksia voimakkaasti kasvattamalla, ei välttämättä alenna maidontuotannon yksikkökustannuksia. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 2 -
Automaattilypsytiloilla päivittäisen karjanhoidon työtunneilla on suurempi merkitys karjanhoitotyön tuottavuuteen kuin karjan maitotuotoksella. KYSELY LYPSYKARJATILOILLE TTS ssa toteutettiin keväällä 2016 sähköinen kysely maidontuotannon tuotosseurannassa mukana oleville lypsykarjatiloille, joilla oli vähintään 50 lypsylehmää ja pihattonavetta. Oheisessa tietolaatikossa on lisätietoa kyselystä ja kahdesta eri tutkimuksesta, joihin sillä kerättiin aineistoa. Tässä tiedotteessa tarkastellaan 110 automaattilypsytilaa koskevia tuloksia. Kyselyssä selvitettiin päivittäisen karjanhoitotyön tuottavuutta jakamalla vuonna 2015 tilalta meijeriin myydyn maidon määrä päivittäisiin karjanhoitotöihin vuodessa käytetyillä työtunneilla. Vastaajia ohjeistettiin tarvittaessa tarkistamaan meijerimaidon määrä tuotosseurannan tilakuntoraportista, mutta myös suuntaa-antavan luvun kerrottiin kelpaavan vastaukseksi. Työtuntien määrä selvitettiin puolestaan tiedustelemalla, kuinka monta henkilöä tilan omaa väkeä ja mahdollisia palkkatyöntekijöitä kunakin vuorokauden tuntina tyypillisesti osallistui tilalla karjanhoitotöiden ja karjanhoidon vaatimien toimistotöiden tekemiseen. Vastaajia ohjeistettiin vastaamaan tarvittaessa puolen henkilötyötunnin tarkkuudella. Näin vastauksiin saatiin mukaan myös lyhyet navetalla tehtävät työjaksot kuten tarkastuskäynnit. Päivittäinen henkilötyötuntimäärä kerrottiin 365:llä. Tutkimuskohteena suuret lypsykarjatilat Vuosien 2015 2016 aikana TTS:ssä toteutettiin kaksi toisiaan täydentävää tutkimusta, joissa selvitettiin karjanhoitotyön tuottavuutta ja johtamiskäytäntöjä erityisesti suurilla lypsykarjatiloilla. Maatalouskoneiden tutkimussäätiön rahoittamassa Karjanhoitotyön tuottavuus asema- ja automaattilypsytiloilla -tutkimuksessa selvitettiin päivittäisten karjanhoitotöiden tuottavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä tuotosseurannassa mukana olevilta pihattotiloilta. Työsuojelurahaston rahoittamassa Maatalouslomittajien ja -työntekijöiden perehdytyksen, työnopastuksen ja muun päivittäisjohtamisen hyvät käytännöt -tutkimuksessa puolestaan kerättiin, jalostettiin ja levitettiin käytännönläheistä tietoa hyvistä käytännöistä maatalousalalla palkkatyötä tekevien perehdyttämisessä, työnopastuksessa ja muussa päivittäisjohtamisessa. Tutkimuksissa toteutettiin yhteinen sähköinen Webropol-kysely tuotosseurannassa mukana oleville lypsykarjatiloille, joilla oli vähintään 50 lypsylehmää ja pihattonavetta. Kyselylinkki lähetettiin tiloille ProAgrian kautta. Kyselyyn saatiin automaattilypsytiloilta 110 ja asemalypsytiloilta 59 käyttökelpoista vastausta. Tässä tutkimustiedotteessa tarkastellaan vain automaattilypsytiloja koskevia tuloksia. Keskeisimmät asemalypsytiloja koskevat tulokset on koottu tämän tutkimustiedotteen liitteessä olevaan taulukkoon. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 3 -
Karjanhoitotyön tuottavuus Automaattilypsytiloilla karjanhoitotyön tuottavuus oli keskimäärin 150 litraa/tunti (minimi 50 ja maksimi 411). Kuten kuviosta 1 nähdään, karjanhoitotyön tuottavuuden vaihtelu oli tilojen välillä hyvin suurta automatisoitujen lypsypaikkojen ja lehmien määrästä riippumatta. Jatkossa vertaillaan karjanhoitotyön tuottavuuden suhteen parasta ja heikointa neljännestä tuotantoon liittyvien seikkojen esiintyvyyden suhteen. Molempiin neljänneksiin kuului 27 tilaa. Karjanhoitotyön tuottavuus vaihteli parhaalla neljänneksellä noin 200 400 litraa/tunti ja heikoimmalla neljänneksellä noin 50 100 litraa/tunti. Parhaalla neljänneksellä karjanhoitotöihin kului keskimäärin noin 40 tuntia lehmää kohti vuodessa ja heikoimmalla neljänneksellä keskimäärin noin 108 tuntia eli noin 2,7-kertainen määrä työtunteja. Lehmäkohtainen vuosittainen meijerimaitomäärä laskettiin jakamalla tilalta meijeriin toimitettu maitomäärä tilan lehmämäärällä vuonna 2015. Parhaalla neljänneksellä meijerimaitomäärä oli keskimäärin 9426 litraa lehmää kohti vuodessa ja heikoimmalla neljänneksellä keskimäärin 8492 litraa eli noin 10 prosenttia vähemmän. Edellä mainittujen tulosten perusteella karjanhoitoon käytetyillä työtunneilla oli suurempi vaikutus karjanhoitotyön tuottavuuteen kuin karjan maitotuotoksella. Oheiseen taulukkoon 1 on listattu tuotantoon liittyviä seikkoja, joissa (yksittäin tarkasteltuna) karjanhoitotyön tuottavuuden suhteen paras ja heikoin automaattilypsytilojen neljännes erosivat toisistaan merkittävästi*. Tiedotteessa käydään läpi myös useita muita keskeisiä tuotantoon liittyviä seikkoja, mutta paras ja heikoin neljännes eivät kuitenkaan eronneet toisistaan merkittävästi niiden suhteen. * Ero oli joko tilastollisesti merkitsevä (P-arvo alle 0,05) tai tilastollista merkitsevyyttä lähestyvä (P-arvo 0,05 0,09). Alle 0,05:n P-arvo tarkoittaa alle 5 prosentin riskiä sille, että todettu ero johtuisi sattumasta. Työn tuottavuus (litraa/tunti) 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 Lehmiä (kpl) Automatisoituja lypsypaikkoja 1 (kpl) 2 3,4,5 25 50 75 100 125 150 175 200 225 250 275 Kuvio 1. Päivittäisten karjanhoitotöiden tuottavuus 1, 2 ja 3 5 automatisoidun lypsypaikan pihattotiloilla (n=110). www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 4 -
Tarkasteltu seikka Työn tuottavuus Korkein 25 % Matalin 25 % P-arvo 1 (27 tilaa) (27 tilaa) Lehmien kokonaismäärä (suuri/pieni) 2 17/10 3/24 0,00 Kokonaispeltoala (suuri/pieni) 3 17/10 4/23 0,00 Säilörehunkorjuu (ulkoistettu tai yhdessä/itse) 4 19/8 11/16 0,05 Pihaton ikä (uusi/vanha) 5 19/8 10/17 0,03 Luonnollinen ilmanvaihto (on/ei ole) 19/8 9/18 0,01 Vesialtaat pääroolissa (on/ei ole) 6 21/6 11/16 0,01 Vasikoilla (0 2 kk) oma ilmatila (on/ei ole) 19/8 12/15 0,09 Automaattisten lypsypaikkojen määrä ( 2/1) 17/10 4/23 0,00 Meijerimaitomäärä/lehmä (korkea/matala) 7 17/10 7/20 0,01 Tuotosta alentaneita tapahtumia (ei/kyllä) 8 23/4 15/10 (+2) 9 0,06 Automaattilypsyssä takakierto (on/ei ole) 15/12 7/20 0,05 Lypsykerrat vuorokaudessa (korkea/matala) 10 13/14 6/21 0,09 Seosrehuruokinta (on/ei ole) 23/4 13/14 0,00 Seos-/karkearehujen jako tehokas (on/ei ole) 11 25/2 13/14 0,00 Laiduntaa lypsyssä olevia lehmiä (ei/kyllä) 23/4 16/11 0,07 Kuivike tuodaan parsiin konevoimin (kyllä/ei) 13/13 (+1) 6/20 (+1) 0,08 Oma toimilupa keinosiemennyksiin (kyllä/ei) 20/7 11/16 0,03 Yöpoikimisia valvotaan (ei/kyllä) 19/8 8/19 0,01 Taulukko 1. Karjanhoitotyön tuottavuuteen yhteydessä olevat seikat automaattilypsytiloilla. 1 Tilastollisesti merkitsevät alle 0,05:n P-arvot on tummennettu (Fisherin eksakti -testi). 2 Lypsyssä ja ummessa olevien lehmien määrä vuonna 2015. Suuri: yli 88 kpl (keskiarvo). 3 Oma, vuokra- ja sopimuspeltoala yhteensä vuonna 2015. Suuri: yli 142 ha (keskiarvo). 4 Ulkoistettu tai yhdessä: ainakin osa rehunkorjuusta on ulkoistettu tai tehdään tilayhteistyönä. 5 Uusi: uudisrakennettu tai viimeksi peruskorjattu/laajennettu vuoden 2009 jälkeen (keskiarvo). 6 Yli puolet juomapaikoista on vesialtaista (kuppi: 1 paikka, allas 2 paikkaa). 7 Korkea: yli 9 038 kg (keskiarvo). 8 Oliko tuotosta merkittävästi alentaneita tapahtumia vuonna 2015? 9 Puuttuvien vastausten määrä on merkitty sulkeisiin. 10 Korkea: yli 2,7 krt/vrk (keskiarvo). 11 Tehokas jako: hinattava tai ajettava seosrehuvaunu tai automatisoitu jakolaite. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 5 -
Tilan töiden organisointi Automaattilypsytiloilla oli keskimäärin 88 lehmää ja yhteensä 142 hehtaaria peltoa. Lehmämäärään laskettiin mukaan lypsyssä ja ummessa olevat lehmät, ja se vaihteli 52 ja 240 lehmän välillä. Peltoalaan laskettiin puolestaan mukaan oma, vuokra- ja sopimuspeltoala, joista viimeksi mainitun tuet saa peltojen omistaja. Kokonaispeltoala vaihteli 41 ja 630 hehtaarin välillä. Vuokrapeltoa oli lähes kaikilla (98 %) ja sopimuspeltoa oli hieman alle puolella (45 %) kaikista tiloista. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä automaattilypsytiloilla sekä lehmämäärä että peltoala olivat keskimääräistä suuremmat merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla (taulukko 1). Lehmämäärä ja peltoala olivat positiivisesti ja merkittävästi yhteydessä toisiinsa: suuri karjamäärä edellyttää suurta peltoalaa toisaalta rehuntuotantoon ja toisaalta lannanlevitykseen. Tiloista valtaosalla (85 %) päivittäisin karjanhoitotöihin osallistui 2 4 henkilöä (minimi 1 ja maksimi 14) vuonna 2015. Tyypillisimmin töihin osallistui kaksi päätoimista maatalousyrittäjää. Pää- tai sivutoimisten maatalousyrittäjien määrä vaihteli tiloilla yhdestä kahdeksaan. Yli puolella tiloista (56 %) päivittäisiin karjanhoitotöihin osallistui myös vähintään yksi koko- tai osa-aikainen työntekijä, joiden määrä vaihteli myös yhdestä kahdeksaan. Päivittäisiin karjanhoitotöihin osallistuneiden henkilöiden määrä ja tilan lehmämäärä olivat myös positiivisesti ja merkittävästi yhteydessä toisiinsa. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät kuitenkaan eronneet toisistaan merkittävästi työvoiman määrän ja laadun suhteen. Tiloista valtaosalla (89 %) oli ulkoistettu tilan töitä urakoitsijalle tai muulle tilan ulkopuoliselle taholle kuluvalla vuosikymmenellä (2010 2015). Yleisimmin ulkoistetut työt olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: lieteen levitys (usein multaamalla), säilörehunkorjuu kokonaan tai osittain, puinti, kylvöt, kasvinsuojelutyöt, toimistotyöt kuten kirjanpito ja tukihakemukset, koneiden (vaativat) huolto- ja korjaustyöt, metsätyöt ja rakennustyöt. Tiloista enemmistöllä (80 %) oli tehty tilayhteistyötä kuluvalla vuosikymmenellä. Tilayhteistyötä oli yleisimmin seuraavissa töissä tai niissä käytettävien koneiden kanssa alenevassa yleisyysjärjestyksessä: säilörehunkorjuu, lieteen levitys, peltojen muokkaus, puinti, viljankuivaus, kylvöt, lannoitus, kivenkeruu, tuotantopanosten ostot (pesuaineet, säilöntäaineet, paalimuovit ja -verkot, lannoitteet, kuivikkeet) ja tuotteiden myynti (vilja). Yli puolella tiloista (55 %) oli sekä ulkoistettu töitä että tehty myös tilayhteistyötä. Vain neljällä tilalla ei ollut tehty kumpaakaan kuluvalla vuosikymmenellä. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi toisistaan sen suhteen, harjoitettiinko niillä töiden ulkoistamista tai tilayhteistyötä. Lähes kahdella tilalla kolmesta (64 %) ainakin osa säilörehunkorjuusta oli ulkoistettu tai tehtiin tilayhteistyönä tai käytettiin sekä urakoitsijaa että tilayhteistyötä. Lopuilla tiloilla rehut korjattiin itse omilla koneilla. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla oli ulkoistettu tai tehtiin tilayhteistyönä ainakin osa säilörehunkorjuusta merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Töiden ulkoistaminen korvausta vastaan ja tilojen välinen yhteistyö, kuten koneiden tai tuotantopanosten hankinta tai käyttö yhdessä, on erittäin yleistä automaattilypsytiloilla. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 6 -
Säilörehun varastointi ja analysointi Säilörehun laatu vaikuttaa karjan tuotostasoon. Viime vuosina lähes kaikilla automaattilypsytiloilla (96 %) säilörehu oli ollut joko kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi esikuivattua. Noin kahdella kolmasosalla tiloista esikuivattuna korjattu säilörehu oli ollut tarkkuussilputtua. Vain muutamalla tilalla säilörehu oli korjattu joko kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi tuoreena. Säilörehujen varastointitavat olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: pyöröpaali, laakasiilo, auma, täyttöpurkaimella varustettu tornisiilo, pyöröpaalien tuubisäilöntä ja salvosiilo. Edellä kuvattu järjestys ei ota kantaa rehumäärään kussakin varastotyypissä. Huomattavaa on, että enemmistö tiloista (68 %) varastoi rehunsa vähintään kahdella ja jotkut jopa viidellä eri menetelmällä yleisimmät yhdistelmät olivat pyöröpaalit ja laakasiilo/auma/tornisiilo. Vajaa viidennes tiloista käytti pyöröpaaleja ja noin kymmenesosa käytti laakasiiloa ainoana varastointitapana. Viime vuosina valtaosalla tiloista (90 %) oli säilötty kaikki säilörehu jollakin säilöntäaineella ja lopuilla oli tehty joko osa tai kaikki säilörehu ilman säilöntäainetta. Biologisen ja happopohjaisen säilöntäaineen käyttö oli suunnilleen yhtä yleistä ja noin puolet niiden käyttäjistä käytti niistä molempia. Muutamat olivat käyttäneet suolapohjaista säilöntäainetta. Tiloista hieman yli puolella (52 %) lähetettiin analysoitavaksi yksi tai useampi korjuuaikanäyte, jonka avulla saa käsityksen omien nurmikasvustojen kehityksestä ja sopivasta korjuuhetkestä. Samoin hieman yli puolella (54 %) lähetettiin analysoitavaksi yksi tai useampi raaka-ainenäyte rehun korjuuhetkellä. Raaka-ainenäyte antaa käsityksen varastossa olevan rehun laadusta. Kaikki tilat teettivät säilörehustaan vähintään yhden ja tyypillisesti kymmenkunta rehuanalyysiä. Rehuanalyysillä selvitetään säilörehun koostumus ja laatu ruokintasuunnittelua varten. Noin kolmanneksella tiloista teetettiin kaikki kolme analyysiä. Karjanhoitotöiden tuottavuuden suhteen parhaimmat ja heikoimmat tilat eivät kuitenkaan eronneet toisistaan merkittävästi säilörehun varastointiin ja analysointiin liittyvien päälinjojen suhteen. Kuivikkeiden tuonti konevoimin makuuparsiin on yleistä korkean työn tuottavuuden tiloilla. Kuiviketta ei kuitenkaan tulisi varastoida parren etuosassa viikkoa pidempään. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 7 -
Pihattojen rakenne Automaattilypsytiloilla uusimmat lypsykarjapihatot oli rakennettu vuonna 2015 ja vanhimmat oli rakennettu ennen 1990-lukua. Kaikki viimeksi mainitut oli peruskorjattu/laajennettu sen jälkeen. Pihatoista enemmistö (70 %) oli alkuperäisessä asussaan ja vähemmistö oli peruskorjattu/laajennettu ainakin kertaalleen. Vanhimmat alkuperäisessä asussaan olevat pihatot olivat 1990-luvun alkupuolelta, ja 2010-luvulla rakennetut pihatot olivat lähes poikkeuksetta alkuperäisessä asussaan. Pihattojen viimeisimmän rakennusvuoden vuosi, jona ne oli rakennettu tai viimeisimmäksi peruskorjattu/laajennettu keskiarvo oli 2009. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä automaattilypsytiloilla pihatot olivat keskimääräistä nuorempia (viimeisin rakennusvuosi oli 2010-luvulla) merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla (taulukko 1). Sen sijaan sillä, oliko pihatto alkuperäisessä asussaan vai ainakin kertaalleen peruskorjattu/laajennettu ei ollut merkittävää yhteyttä työn tuottavuuteen tässä aineistossa. Pihaton ilmanvaihto oli luonnollinen (painovoimainen) hieman yli puolella (55 %) tiloista ja koneellinen hieman alle puolella tiloista. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla pihaton ilmanvaihto oli luonnollinen merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Pihatoista yli puolet oli lämpöeristettyjä, noin kolmannes oli osittain lämpöeristettyjä ja loput olivat lämpöeristämättömiä. Kaksi viimeksi mainittua pihattotyyppiä olivat verho- tai kennolevyseinäisiä ja niissä oli lähes poikkeuksetta luonnollinen ilmanvaihto. Kevytrakenteiset verho- tai kennolevyseinäiset pihatot olivat jonkin verran yleisempiä korkean työn tuottavuuden tiloilla, mutta tämä ero ei ollut merkittävä. Lypsyssä olevat lehmät saivat pihatoissa juomavetensä vesikupeista (7 %), vesialtaista (34 %) tai molemmista (59 %). Vesikuppeja tarvitaan kappalemääräisesti enemmän kuin vesialtaita, joista voi sopia juomaan altaan leveydestä riippuen vähintään kaksi laumahierarkiassa tasa-arvoista lehmää kerrallaan. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla lypsyssä olevat lehmät saivat kaiken tai ainakin pääosan juomavedestään vesialtaista merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Vesikupit ja -altaat suositellaan puhdistettavaksi usein, jotta juomaveden laatu pysyy hyvänä. Vesiastiat puhdistettiin joko päivittäin, muutamia kertoja viikossa, kerran viikossa tai tarpeen mukaan. Sillä, kuinka usein vesi-astiat puhdistettiin, ei ollut merkittävää yhteyttä työn tuottavuuteen tässä aineistossa. Nykyisin suositellaan, että tautipaineen vuoksi pikkuvasikat (0 2 kk -ikäiset) sijoitetaan omaan ilmatilaansa erilleen vanhemmista eläimistä. Vasikoiden oma ilmatila voi olla uudessa tai vanhassa navetassa tai yksilö- tai ryhmäigluissa. Runsaalla oljella kuivitettavat iglut suositellaan laitettavaksi katoksen alle ja kovalle alustalle vasikoiden elinolosuhteiden parantamiseksi (suoja sateelta ja tuulelta) sekä niiden hoitotyön helpottamiseksi. Yli puolella tiloista (57 %) pikkuvasikat oli sijoitettu omaan ilmatilaansa erilleen lypsylehmistä. Tämä oli merkittävästi yleisempää korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla. Tiloista valtaosalla (93 %) kasvatettiin itse omat hiehot ja lopuilla niiden kasvatus oli ulkoistettu joko kokonaan tai osittain. Tiloista enemmistöllä (77 %) ei kasvatettu lihakarjaa (sonneja tai teurashiehoja). Lopuilla kasvatettiin osa omasta lihakarjasta ja osa laitettiin välitykseen tai kasvatettiin oma lihakarja kokonaan. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan merkittävästi hiehojen tai lihakarjan kasvatuksen suhteen. Lehmien juomaveden määrään ja laatuun sekä vesipisteiden sijoitteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Puutteiden korjaus voi olla edullinen tapa parantaa maitotuotosta. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 8 -
Automaattilypsyn toiminnallisuus Tiloilla oli yhteensä 162 automatisoitua lypsypaikkaa: enemmistöllä tiloista (65 %) oli yksi lypsypaikka ja lopuilla oli joko kaksi tai kolmesta viiteen lypsypaikkaa. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla oli vähintään kaksi lypsypaikkaa merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Lehmäkohtaisen meijerimaitomäärän keskiarvo oli 9 038 kiloa (minimi 6 316 ja maksimi 11 935 kiloa). Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla lehmäkohtainen meijerimaitomäärä oli keskiarvoa korkeampi merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Tiloista valtaosalla (75 %) ei ollut vuonna 2015 tuotannossa tapahtumia, jotka olisivat laskeneet tilalla tuotetun maidon määrää vastaajan oman arvion mukaan merkittävästi. Lopuilla oli ollut ongelmia tyypillisesti karjan terveyden, säilörehun laadun tai molempien kanssa. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla maidontuotantoa alentaneet ongelmat olivat merkittävästi harvinaisempia kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Taulukkoon 2 on koottu tietoa lypsylehmien määrästä ja vuosittain meijeriin toimitetusta maitomäärästä 1 3 automatisoidun lypsypaikan tiloilla. Neljän ja viiden lypsypaikan tilat on jätetty yksittäistapauksina tarkastelun ulkopuolelle. Korkean työn tuottavuuden tiloilla oli yleisempää tuottaa keskimääräistä enemmän meijerimaitoa kutakin lypsypaikkaa kohti kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Tämä ero ei kuitenkaan ollut merkittävä. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan merkittävästi kutakin lypsypaikkaa kohti olleiden lehmien määrän suhteen. Automaattilypsyssä voi olla käytössä lypsyssä olevien lehmien muodostaman lehmäliikenteen lisäksi niin sanottu takakierto. Takakierrossa lypsyrobotin taakse on sijoitettu poikiville ja hoidettaville lehmille ja hiehoille karsinoita, joista on oma kulkureitti lypsyrobotille. Takakiertoa suositellaan, koska hyvin toimiessaan se muun muassa sujuvoittaa työtä. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla oli käytössä takakierto merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Tiloista enemmistöllä (78 %) erottelumaito (ternimaito tai lääkehoidossa olevien lehmien maito, koostumukseltaan tai väriltään muuttunut maito) päätyi lypsyrobotin luona tai muualla oleviin sankoihin. Sankojen tyhjentäminen on käsityötä, johon liittyy usein myös maidon siirtoa kantamalla. Vähemmistöllä oli käytössä linjasto, jota pitkin erottelumaito ohjattiin suurempaan astiaan, joka oli sijoitettu maidon jatkokäsittelyä ajatellen käytännöllisempään paikkaan. Linjaston koettiin parantavan työergonomiaa ja säästävän aikaa erottelumaitojen käsittelyssä. Toisaalta linjaston puhtaanapidon koettiin kuluttavan lypsyrobotin kapasiteettia. Jos linjaston päässä käytettiin maitotonkkia, koettiin niiden käsittely raskaaksi. Lisäksi yksittäisten erilleen lypsettyjen maitoerien tarkastus koettiin hankalaksi. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet merkittävästi toisistaan erottelumaitolinjaston olemassaolon suhteen. Tiloista vähemmistöllä (44 %) oli lypsyrobotin vieressä syvennys karjanhoitajan työskentelyä varten. Syvennyksen syvyyttä ei kysytty, mutta aiemmin sen on todettu olevan tyypillisesti 30 senttiä syvä. Syvennyksen koettiin parantavan työergonomiaa muun muassa lypsyrobotin puhdistuksessa, huollossa, tarkkailussa, avustamisessa sekä eläinten lääkityksessä ja solutestissä. Syvennyksen haittapuolina pidettiin liukastumis-, kompastumis- ja putoamisvaaraa. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet merkittävästi toisistaan syvennyksen olemassaolon suhteen. Tiloista enemmistöllä (81 %) oli automaattilypsyssä vapaa lehmäliikenne eli lypsyrobotin tulopuolella ei ollut erottelu- www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 9 -
portteja. Lopuilla lehmäliikenne oli ohjattu eli erotteluportti ohjasi lypsyluvalliset lehmät odotusalueelle. Vapaan lehmäliikenteen tiloista enemmistöllä oli suljettavissa oleva odotusalue lypsyrobotin vieressä lypsylle ajettavia lehmiä tai opetettavia hiehoja varten. Odotusalue voidaan sulkea käsin liikuteltavilla puomeilla tai porteilla. Sähköllä toimivista ja pystysuunnassa liikkuvista porteista on saatu hyviä kokemuksia. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi toisistaan automaattilypsyn lehmäliikenteen tai odotusalueen suhteen. Tiloista enemmistöllä (65 %) kaikki hiehot opetettiin automaattilypsyyn vasta poikimisen jälkeen. Lopuilla kaikki hiehot opetettiin lypsyyn ennen poikimista (19 %) tai osa hiehoista opetettiin lypsyyn ennen poikimista ja osa sen jälkeen (14 %). Hiehojen opetuksessa korostettiin tilanteen ja karjanhoitajien rauhallisuutta, kahden henkilön käyttöä, rehulla houkuttelua, oma-aloitteisen ja ohjatun opettelun yhdistämistä sekä suljettavan odotusalueen käyttöä. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet merkittävästi toisistaan hiehojen opetuksen suhteen. Keskeinen automaattilypsyn toiminnallisuuteen liittyvä tunnusluku on päivittäisten lypsykertojen määrä lehmää kohti. Kyselyyn vastanneilla tiloilla päivittäisten lypsykertojen keskiarvo oli 2,7 (minimi 2,0 ja maksimi 3,1). Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla päivittäisten lypsykertojen määrä oli keskiarvoa suurempi merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Korkeaa lehmien keskipoikimakertaa ja hiehojen matalaa keskipoikimaikää pidetään tavoiteltavina piirteinä. Kyselyyn vastanneilla tiloilla lehmät poikivat keskimäärin 2,4 kertaa (minimi 1,6 ja maksimi 3,2) ja hiehot poikivat keskimäärin 25 kuukauden iässä (minimi 22 ja maksimi 32). Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät kuitenkaan eronneet toisistaan merkittävästi lehmien keskipoikimakertojen tai hiehojen keskipoikimaiän suhteen. Tilat (kpl) Automatisoituja lypsypaikkoja per tila (kpl) Lypsylehmiä per tila 1 (kpl) Vuotuinen meijerimaidon määrä per tila (miljoonaa litraa) keskimäärin Min - Max keskimäärin Min - Max 72 1 66 52 105 0,602 0,410 0,960 27 2 117 75 160 1,058 0,600 1,500 9 3 156 110 210 1,465 0,720 2,000 2 4 5 1 Lypsyssä ja ummessa olevat lehmät. Taulukko 2. Automaattilypsytilojen määrä ja automatisoitujen lypsypaikkojen, lypsylehmien ja vuotuisen meijerimaidon määrä tilaa kohti vuonna 2015. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 10 -
Karjan ruokinta Tiloista enemmistöllä (62 %) oli käytössä tavallinen tasainen ruokintapöytä. Lopuilla oli joko kouruilla varustettu ruokintapöytä (26 %) tai visiiriruokintapöytä. Tiloista enemmistö (65 %) käytti seosrehu- eli aperuokintaa ja loput käyttivät erillistä karkea- ja väkirehuruokintaa (erillisruokintaa). Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla seosrehuruokinta oli merkittävästi yleisempää kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla (taulukko 1). Automaattilypsytiloilla seosrehuruokinta on käytännössä aina täydennettyä, koska lypsyrobotti antaa lypsyluvalliselle lehmälle houkutusrehuna annoksen väkirehua jokaisella lypsykerralla. Automaattilypsyn sujuvuuden kannalta on erittäin tärkeää varmistua siitä, että houkutusrehun jako ei pääse keskeytymään esimerkiksi rehun loppumisen tai laitevian vuoksi. Lähes kaikilla seosrehua käyttäneillä tiloilla sitä jaettiin ajettavalla tai traktorilla hinattavalla seosrehuvaunulla tai automaattisella jakolaitteella. Automaattisella jakolaitteella tarkoitetaan joko mattoruokkijaa, kiskoruokkijaa tai lattialla kulkevaa sekoitus- ja ruokintarobottia. Vain muutamilla tiloilla seosrehua jaettiin ajettavalla jakovaunulla tai pienkuormaimella. Erillisruokinnassa säilörehua jaettiin puolestaan joko pienkuormaimella, automaattisella jakolaitteella tai ajettavalla jakovaunulla. Suurille karjamäärille päivittäin jaettavat useat rehutonnit saadaan jaettua sujuvammin seosrehuvaunulla tai automaattisella jakolaitteella kuin muilla laitteilla. Tehokas seos-/karkearehun jakomenetelmä (seosrehuvaunun tai automaattisen jakolaitteen käyttö) oli merkittävästi yleisempi korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Enemmistöllä tiloista (82 %) seos- tai karkearehua käytiin työntämässä lehmien ulottuville vähintään kerran päivässä (minimi 1 ja maksimi 10 kertaa/vrk) joko käsityönä, pienkuormaimella tai muulla koneella. Lopuilla tiloilla oli käytössä tyypillisesti joko visiiriruokintapöytä tai kouruilla varustettu ruokintapöytä, joissa rehu pysyi lehmien ulottuvilla. Yli puolella tiloista (56 %) rehutähteet poistettiin ruokintapöydältä yleensä päivittäin. Lopuilla rehutähteet poistettiin harvemmin kuin päivittäin (38 %) tai pöytä pyrittiin syöttämään aina tyhjäksi (8 %). Enemmistöllä tiloista rehutähteet puhdistettiin ruokintapöydältä konevoimin, tyypillisesti pienkuormaimella, ja lopuilla tähteet puhdistettiin käsityönä. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan rehujen työntelyn ja rehutähteiden poistamisen suhteen. Suuren lehmämäärän kokoaikalaidunnus on haastavaa. Automaattilypsytiloilla kannattaa tarkastella mahdollisuuksia ainakin osa-aika- tai jaloittelulaidunnukseen älyportteja hyödyntäen. Puolella tiloista (50 %) kuivaa heinää annettiin sellaisenaan tai seosrehun osana päivittäin tai lähes päivittäin alenevassa yleisyysjärjestyksessä seuraaville eläinryhmille: vasikat, ummessa olevat lehmät, hiehot ja lypsyssä olevat lehmät. Puolella tiloista kuivaa heinää käytettiin karjan ruokinnassa vain poikkeustapauksissa ja tällöin tyypillisesti vasikoille (35 %) tai sitä ei käytetty ollenkaan (15 %). Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan kuivan heinän käytön suhteen. Tiloista enemmistö (68 %) laidunsi jotakin osaa karjasta, ja noin joka viidennellä tilalla oli jaloittelutarha. Viimeksi mainitut tilat olivat pääsääntöisesti laiduntavia tiloja. Laidunnettavat eläimet olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: hiehot, ummessa olevat lehmät, vasikat ja lypsyssä olevat lehmät. Lypsyssä olevia lehmiä laidunnettiin runsaalla neljänneksellä (28 %) tiloista, mutta niistä yli puolella laidunnus ei juuri vaikuttanut lehmien ruokintaan pihatossa eli kyseessä oli niin sanottu jaloittelulaidunnus (terapialaidunnus). Lypsyssä olevien lehmien laiduntamatta jättäminen oli merkittävästi yleisempää korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Laiduntaminen pääsääntöisesti edistää lehmien hyvinvointia. Laidunnus on kuitenkin haasteellisempaa automaattilypsyssä kuin tavanomaisessa lypsyssä, ja suuren karjamäärän laidunnus on haasteellisempaa kuin pienen karjamäärän laidunnus. Maidontuotannon rakennemuutoksen myötä varsinkin perinteinen kokoaikalaidunnus on vähentynyt. Myös automaattilypsytiloilla kannattaisi kuitenkin tarkastella mahdollisuuksia ainakin osa-aika- tai jaloittelulaidunnukseen. Lypsyluvalliset lehmät tunnistava ja pihaton ulko-ovelle sijoitettava älyportti voi olla tässä avuksi. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 11 -
Puhtaanapitotyöt Kaikilla tiloilla oli käytössä makuuparsipihatto. Pihatoissa rakopalkkilattiat olivat yleisemmät (60 % tiloista) kuin kiinteäpohjaiset lattiat. Lanta poistettiin lattioilta yleisimmin lantaraapoilla (50 %) tai akkukäyttöisellä puhdistusrobotilla (40 %). Lopuilla tiloilla lanta poistettiin käsityönä tai akkukäyttöisellä ohjattavalla lantakolalla. Hieman alle puolella tiloista (47 %) oli kumipinnoitus yhdessä tai useammassa osassa pihaton lattiasta. Kumipinnoitusta oli alenevassa yleisyysjärjestyksessä seuraavissa osissa: lantakäytävät, ruokintakäytävät, hoito- ja poikimakarsinat ja lypsyrobotin odotusalue. Kumipinnoituksen koettiin lisäävän sekä karjan että karjanhoitajan turvallisuutta ja parantavan työergonomiaa (pitävä ja pehmeä alusta). Lisäksi arvioitiin, että kiimat erottuvat paremmin, kun lehmien ei tarvitse pelätä liukastumista. Kumipinnoituksen haittapuolina koettiin sen hinta, yhteensopimattomuus lantaraappojen kanssa ja mekaaninen kestävyys. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan merkittävästi pihaton lattiarakenteen, lannanpoistomenetelmän tai lattioiden kumipinnoituksen suhteen. Makuuparsia puhdistettiin kaikilla tiloilla käsin kolaamalla. Kahdella tilalla käytettiin myös istuen ajettavaa harja/kuivituskonetta, ja yhdellä tilalla oli ohjastettava (perässä käveltävä) harja/kuivituskone. Koneen koettiin keventävän ja nopeuttavan makuuparsien puhdistus- ja kuivitustyötä. Parhaan hetken koneen käyttöön mainittiin olevan välittömästi aamulla tapahtuvan ruokintapöydän puhdistuksen ja seosrehunjaon jälkeen, jolloin suuri osa lehmistä aktivoituu liikkeelle. Muutamat muutkin vastaajat arvioivat ajettavan harja/kuivituskoneen soveltuvan automaattilypsytilalle, ja he suunnittelivat sellaisen hankintaa. Enemmistö vastaajista ei katsonut harja/kuivituskoneen soveltuvan käyttöön omalla automaattilypsytilallaan. Syyksi ilmoitettiin lukuisat portit pihatossa, lattian tasoerot, ahtaat käytävät, käytävillä olevat lantaraapat, koneen hinta, koneen seisonta- ja lastaustilan puute ja se, että lehmiä ei haluta hyppyyttää ylös makuuparsista. Enemmistöllä tiloista (55 %) kuiviketta tuotiin makuuparsiin päivittäin ja vähemmistöllä kuiviketta tuotiin makuuparsien pääpuoliin pattereihin esimerkiksi 1 2 viikon välein. Yhdellä tilalla ei käytetty makuuparsissa ollenkaan kuiviketta. Kuivikkeen määrää ja laatua ei tiedusteltu. Enemmistöllä tiloista (68 %) kuivike tuotiin makuuparsiin käsivoimin kuivikepaaleja tai -saaveja kantamalla, kottikärryillä tai kuivikevaunulla. Lopuilla tiloista kuivikkeen siirrossa käytettiin apuna koneita, jotka olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: pienkuormain ja sen kauha tai erillinen kuivikekauha, traktori ja etukauha, ohjastettava akkukäyttöinen kuivituskone ja ajettava/ohjastettava harja/kuivituskone. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla koneellinen kuivikkeen tuonti makuuparsiin oli merkittävästi yleisempää kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 12 -
Muut karjanhoitotyöt Lypsylehmät ja hiehot on perinteisesti keinosiemennetty seminologin toimesta, mutta oman keinosiementäjän toimiluvan hankkiminen on yleistynyt. Osalla tiloista on alettu käyttää siemennyksissä apuna niin sanottua tilasonnia. Kyselyyn vastanneilla tiloilla lypsylehmät ja hiehot siemennettiin alenevassa yleisyysjärjestyksessä seuraavasti: seminologi siemensi kaikki eläimet (44 %), kaikki siemennettiin itse (42 %), siemennettiin itse ja vaikeasti tiinehtyville (esimerkiksi hiehoille) käytettiin tilasonnia (11 %), seminologi siemensi osan ja itse siemennettiin osa (3 %). Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla keinosiemennysten hoitaminen itse oli merkittävästi yleisempää kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Erityisesti suurissa karjoissa keinosiemennykset ovat lähes päivittäisiä tapahtumia. Tällöin saatetaan katsoa paremmaksi hankkia oma keinosiementäjän toimilupa ja hoitaa siemennykset itse sopivalla hetkellä omien töiden lomassa, ilman että tarvitsee huolehtia keinosiementäjän tilaamisesta, aikataulusta ja maksusta. Mitä tasaisemmin lehmät ja hiehot poikivat vuoden mittaan, sen parempi automaattilypsyn sujuvuuden kannalta. Lehmät ja hiehot poikivat tasaisesti ympäri vuoden kuitenkin vähemmistöllä tiloista (31 %). Enemmistöllä (68 %) ne poikivat melko tasaisesti, mutta poikimaruuhkia oli jokin verran. Yhdellä tilalla valtaosa poikimisista ajoittui muutamalle kuukaudelle. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan merkittävästi eläinten poikimisten tasaisuuden suhteen. Karjamäärän kasvaessa yöpoikimisia voi tapahtua useita kertoja viikossa. Tiloista hieman alle puolella (46 %) ei pääsääntöisesti heräilty öisin poikimisten takia. Seuraavaksi yleisintä (40 %) oli valvoa riskialttiiksi tiedettyjen eläinten yöpoikimisia, ja lopuilla tiloista valvottiin pääsääntöisesti kaikkien eläinten yöpoikimisia. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä tiloilla oli yöllä tapahtuvien poikimisten valvonnasta luopuminen merkittävästi yleisempää kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Karjanhoitajan on kuitenkin varmistettava se, että vastasyntynyt vasikka saa terveydelleen välttämättömiä vasta-aineita sisältävää ternimaitoa ensimmäisen kerran muutaman tunnin sisällä poikimisesta. Samoin poikinut lehmä tulisi lypsää mahdollisimman pian poikimisen jälkeen, koska ternimaidon vasta-ainepitoisuus lähtee laskemaan heti poikimisen jälkeen. Vasta-ainepitoisuus mitataan ternimaitomittarilla. Joskus emän ternimaito on vasta-ainepitoisuudeltaan heikkolaatuista. Tämän takia voi olla hyvä käytäntö ottaa illalla varmuuden vuoksi sulamaan juoma-annos pakastettua hyvälaatuista ternimaitoa. Poikimakarsinoiden kameravalvonnasta ja lehmän häntään kiinnitettävistä poikimasensoreista voi olla hyötyä yöpoikimisten valvonnassa. Poikimisten valvontavuorot tulisi myös jakaa usean henkilön kesken, koska jo yksi katkonainen ja lyhyeksi jäävä yöuni on työturvallisuusriski ja toistuva univaje vaarantaa karjanhoitajan terveyden monin tavoin. Jos yöpoikimisten valvonnasta luovutaan kokonaan, on illan viimeisen ja aamun ensimmäisen tarkastuskäynnin välinen aika syytä pitää mahdollisimman lyhyenä. Hyvin suurilla ulkomaisilla lypsykarjatiloilla päivystyksestä huolehditaan ympärivuorokautisesti. Enemmistöllä tiloista (71 %) lehmien sorkat leikkasi sorkanhoitaja, ja lopuilla tiloista ne hoidettiin yhdessä sorkanhoitajan kanssa tai kokonaan itse. Enemmistöllä tiloista (74 %) vasikat nupoutettiin eläinlääkärin toimesta, ja lopuilla tiloista ne nupoutettiin yhdessä eläinlääkärin kanssa tai kokonaan itse. Korkean ja matalan työn tuottavuuden tilat eivät eronneet toisistaan merkittävästi sorkanleikkuun tai vasikoiden nupoutuksen suhteen. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 13 -
YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Aiempien tutkimusten mukaan lypsyn automatisoinnin koetaan lisäävän karjanhoitajan hyvinvointia ja karjanhoitotyön tuottavuutta verrattuna tavanomaiseen parsi- ja asemalypsyyn. Tässä kyselytutkimuksessa selvitettiin päivittäisten karjanhoitotöiden tuottavuus ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä tuotosseurannassa mukana olevilta automaattilypsytiloilta. Tulosten mukaan automaattilypsytilojen välillä on huomattavia eroja karjanhoitotyön tuottavuudessa lehmien ja automatisoitujen lypsypaikkojen määrästä riippumatta. Karjanhoitotyön tuottavuutta kannattaa pyrkiä parantamaan ensisijaisesti tehostamalla työtapoja ja -menetelmiä ja toissijaisesti kasvattamalla karjan tuotostasoa. Korkeaan työn tuottavuuteen yltävät automaattilypsytilat edustavat hyvin 2010-luvulle tyypillistä navettarakentamista ja karjanhoitotöiden organisointia. Tämä näkyy pihattojen rakenteissa, karjamäärissä ja karjanhoidossa käytettävässä konekannassa. Lisäksi näillä tiloilla karjan tuotostaso on hyvä, eikä karjan terveyden tai rehuntuotannon kanssa ole merkittäviä ongelmia. Jatkossa on syytä tarkastella erikseen yhden ja vähintään kahden automatisoidun lypsypaikan tilojen välisiä samankaltaisuuksia ja eroja karjanhoitotyön tuottavuudessa ja siihen yhteydessä olevissa tekijöissä. Tietoa tarvitaan myös karjanhoitotyön tuottavuuden ja maidontuotannon taloudellisen kannattavuuden välisestä yhteydestä. Näitä tuloksia kannattaa hyödyntää tiedotuksessa sekä kaikkien alalla työskentelevien ammatillisessa perus- ja täydennyskoulutuksessa sekä myös navettasuunnittelussa. Tämä on tarpeen karjan hyvinvoinnin ja karjanhoitajien työhyvinvoinnin edistämiselle sekä maamme maidontuotannon kannattavuuden parantamiselle ja jatkuvuuden varmistamiselle. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 14 -
Lähteet ja lisätietoa: Alasuutari, S. ja Palva, R. 2014. Kuivitusopas. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (654) 3: 1 16. Saatavana internetistä: http://www.tts-nyt.fi/index.php/ tiedotesarjat Jacobs, J.A. ja Siegford, J.M. 2012. Invited review: The impact of automatic milking systems on dairy cow management, behavior, health, and welfare. Journal of Dairy Science 95(2): 2227 2247. Karttunen, J. 2015. Maidontuottajan työterveys ja -turvallisuus automaattilypsyssä. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (660) 2: 1 12. Saatavana internetistä: http://www.tts-nyt.fi/index.php/ tiedotesarjat Karttunen, J. ja Lätti, M. 2009. Karjanhoitotöiden työnmenekki ja työn tuottavuus laajentavilla maidontuotantotiloilla. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous (614) 5: 1 12. Karttunen, J.P., Rautiainen, R.H. ja Lunner-Kolstrup, C. 2016. Occupational health and safety of Finnish dairy farmers using automatic milking systems. Frontiers in Public Health 4: 147. Saatavana internetistä: doi: 10.3389/fpubh.2016.00147 Kivinen, T., Hovinen, M., Norring, M., Sarjokari, K., Tuure, V.-M. ja Karttunen, J. 2011. Lehmän mittainen pihatto onnistuneen lypsylehmäosaston pääkohdat. Maito ja me -lehden liite 1: 1 16. Saatavana internetistä: http://www.mtt.fi/julkaisut/ maitokoneet/lehman_mittainen_pihatto.pdf Kivinen, T., Hovinen, M., Norring, M., Seppä-Lassila, L., Sarjokari, K., Lätti, M., Karttunen, J. ja Tuure, V.-M. 2014. Lypsykarjatilan eläinten ryhmittely tavoitteena sujuva työ ja eläinten hyvinvointi. Opas. 24 s. Saatavana internetistä: https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/ files/37484252/maitojame_ryhmittelyliite_final.pdf Luke. 2016. Luonnonvarakeskus. Luke Taloustohtori. Maatalouden yksikkökustannus. Maito. Saatavana internetistä: https://portal.mtt.fi/portal/page/ portal/taloustohtori/yksikkokustannus/aikasarja/maito/ yksikkokustannus www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 15 -
Liite 1. Karjanhoitotyön tuottavuus asemalypsytiloilla Kyselyyn vastanneilla 59 asemalypsytilalla karjanhoitotyön tuottavuus oli keskimäärin 141 litraa/tunti (minimi 49 ja maksimi 253). Taulukossa 3 on vertailtu karjanhoitotyön tuottavuuden suhteen parasta ja heikointa neljännestä tuotantoon liittyvien seikkojen esiintyvyyden suhteen. Työn tuottavuus oli parhaalla neljänneksellä noin 130 250 litraa/tunti ja heikoimmalla neljänneksellä noin 50 80 litraa/tunti. Molempiin neljänneksiin kuului 15 tilaa. Taulukko 3. Karjanhoitotyön tuottavuuteen yhteydessä olevat seikat asemalypsytiloilla. Työn tuottavuus Tarkasteltu seikka Korkein 25% Matalin 25% P-arvo 1 (15 tilaa) (15 tilaa) Lehmien kokonaismäärä (suuri/pieni) 2 11/4 0/15 0,00 Kokonaispeltoala (suuri/pieni) 3 10/5 4/11 0,07 Lypsy-yksikköjen määrä (suuri/pieni) 4 13/2 6/9 0,02 Autotandemasema (on/ei ole) 0/15 10/5 0,04 Erillinen kokoomatila (on/ei ole) 11/4 5/10 0,07 Luonnollinen ilmanvaihto (on/ei ole) 10/5 3/12 0,03 Vesialtaat pääroolissa (on/ei ole) 5 13/2 5/10 0,01 1 Tilastollisesti merkitsevät alle 0,05:n P-arvot on tummennettu (Fisherin eksakti -testi). 2 Lypsyssä ja ummessa olevien lehmien määrä vuonna 2015. Suuri: yli 97 kpl (keskiarvo). 3 Oma, vuokra- ja sopimuspeltoala yhteensä vuonna 2015. Suuri: yli 138 ha (keskiarvo). 4 Suuri: yli 12 kpl, pieni: korkeintaan 12 kpl. 5 Yli puolet juomapaikoista on vesialtaista (kuppi: 1 paikka, allas 2 paikkaa). Asemalypsytiloilla oli keskimäärin 97 lehmää (minimi 50 ja maksimi 320) ja 138 hehtaaria peltoa (minimi 52 ja maksimi 429) vuonna 2015. Korkeaan työn tuottavuuteen yltäneillä asemalypsytiloilla sekä lehmämäärä että peltoala olivat keskimääräistä suuremmat merkittävästi yleisemmin kuin matalan työn tuottavuuden tiloilla. Muita tyypillisiä piirteitä korkean karjanhoitotyön tuottavuuden asemalypsytiloilla olivat: lypsy-yksikköjen määrä oli suuri (yli 12 kpl), takalypsy- tai kalanruotoasema (vs. autotandemasema), lypsyaseman vieressä oli erillinen kokoomatila (vs. lehmät koottiin vain lantakäytävälle), pihatossa oli luonnollinen ilmanvaihto ja lypsyssä olevat lehmät saivat kaiken tai ainakin pääosan juomavedestään vesialtaista. www.tts.fi n tutkimustiedotteita 4/2016 (4) - 16 -