Itä-Suomen yliopisto Rehtori Jukka Mönkkönen Rehtorin tervehdys Savonlinnan kampuksen lukuvuoden 2017 2018 avajaisissa 12.9.2016 Arvoisat kutsuvieraat, hyvät opiskelijat, hyvät yliopistolaiset Palaan tässä tervehdyksessäni hieman niihin teemoihin, joita käsittelin myös viime viikolla Joensuun kampuksella pitämässäni avajaispuheessani: nimittäin digitalisaation ja tekoälyn myötä nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan ja työelämään. Ja sen myötä tutkimus- ja koulutustoiminnalle syntyviin haasteisiin. Jos uskomme alan asiantuntijoita, ja miksemme uskoisi, näihin muutoksiin ei nimittäin kulu enää vuosikymmeniä, vaan ne tapahtuvat jo aivan lähiaikoina. Aikanaan, kun koneet korvasivat ihmisten lihasvoiman, otimme käyttöön sorminäppäryyden. Automaation korvattua sorminäppäryyden, kehitimme älyllistä näppäryyttämme. Jos ja kun tekoäly on nyt voittamassa meidät älyllisessä näppäryydessä, mikä on ihmisten rooli tulevaisuudessa? Millä teemme itsemme tarpeelliseksi, mistä löytyy se uusi tekeminen, jolla korvaamme vanhan? Onko tunteisiin ja sosiaaliseen taitoihin perustuva emotionaalinen näppäryys ihmislajin seuraava valttikortti? Nämä kysymykset haastavat meitä pohtimaan myös, millainen on tulevaisuuden yhteiskunta ja työelämä? Ja kuinka tutkimuksen ja koulutuksen tulee valmistaa meitä niihin?
Pessimistien mukaan tekoälyn ja robotisaation lisätessä tuottavuutta ihmisten epätasa-arvo lisääntyy. Osa väestöstä kouluttautuu, pysyy kehityksen aallonharjalla ja voi hyvin. Osa ihmisistä taas ei pysy mukana, vaan parhaassakin tapauksessa he joutuvat tyytymään matalan palkkatason töihin tai perustuloon. Kokonaan syrjäytyminenkin uhkaa yhä useampia. Optimistien mukaan tekoäly voi kuitenkin myös lisätä tasa-arvoa. Esimerkiksi Osmo Soininvaara visioi, että tekoäly antaa työssä kaikille lisää kognitiivisia kykyjä samalla tavalla kuin kaivinkoneen avulla hintelä ja riuska kaivavat ojaa yhtä nopeasti. Siksi perinteisesti määritellyn älykkyyden kysyntä työmarkkinoilla korvautuu sosiaalisilla taidoilla, yhteistyökyvyillä ja miellyttävällä käytöksellä. Eli siis emotionaalisella näppäryydellä. Lienee kiistatonta, että pessimististä vaihtoehtoa meidän tulee kavahtaa, koska hyvinvoinnin paras tae on yhteiskunnallinen tasa-arvo, joka puolestaan edellyttää tasa-arvoista koulutusjärjestelmää. Tämä on ymmärretty Suomessa aiempienkin murrosten yhteydessä ja se on syytä muistaa nytkin, että matalat tuloerot ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä edistävät sosiaalista liikkuvuutta, luovuutta, innovaatioita ja hyvinvointia. Hyvät kuulijat, olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomi on korkeasti koulutettujen maa ja osaaminen on suurin luonnonvaramme. OKM:n ja OECD:n tietojen mukaan Suomen koulutustason nousu on kuitenkin hidastunut ja uhkaa pysähtyä kokonaan. Vuonna 1991 Suomi oli maailman kärkimaa korkeakoulutettujen määrässä, mutta nyt lähes 20 maata on ohittanut Suomen ja olemme pudonneet koulutustasossa kohti OECD-maiden keskikastia. Huolestuttavaa on myös lukion suosion hiipuminen nuorten keskuudessa, vain 39 % pojista valitsee tänä päivänä lukion. Jopa viidennes 20-25 vuotiaista
nuorista ei ole missään koulutuksessa tai työelämässä. Erot poikien ja tyttöjen oppimistuloksissa, samoin kuin alueelliset erot kasvavat. Matematiikka ja luonnontieteet eivät ole tämän päivän koululaisten suosiossa, jonka vuoksi niiden pariin hakeutuu joka vuosi vähemmän opiskelijoita myös korkeakouluissa. Myöskään aineenopettajakoulutuksessa luonnontieteet eivät vedä opiskelijoita. Tilanne on huolestuttava, koska kaikki me varmaan allekirjoitamme sen, että näiden valmiuksien väheneminen ei edistä kasvun ja hyvinvoinnin ylläpitämistä pitkällä tähtäimellä. Koulutustaso, eli koulutuksen määrä, on sinällään vain yksi mittari eikä se kerro koko totuutta. Määrän lisäksi täytyy tarkastella myös koulutuksen laatua ja herkkyyttä ennakoida yhteiskunnan muutoksia. Mekaaninen koulutustason nosto ilman riittävää laatua, osaamistarpeiden ennakointia ja jatkuvaa pedagogista kehittämistä ei tuota toivottua lopputulosta. Koulutustason sijaan onkin parempi puhua osaamistasosta, mutta sen mittaaminen on kuitenkin vaikeampaa kuin koulutustason muutosten seuranta. PISA- ja muiden kansainvälisten osaamistason mittareiden, ja eritoten työelämästä tulevan palautteen perusteella osaaminenkin on maassamme laskusuunnassa. Kehityksen suunta koulutuksen ja osaamisen osalta ei siis ole tällä hetkellä oikea, ja sen kääntäminen jälleen positiiviseksi vaatii laaja-alaista pohdintaa ja yhteistyötä kaikkien koulutusasteiden, työ- ja elinkeinoelämän, kansalaisten ja poliittisten päättäjien kesken. Tällainen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun pyrkivä ennakointi on välttämätöntä, koska uudistukset on tarpeen tehdä nyt niin, että kaikkien koulutusasteiden oppimisen tavat ja sisällöt rakentavat osaamista samaan suuntaan ja koulutusasteilta toiselle siirtyminen olisi mahdollisimman sujuvaa.
Hyvät kuulijat, korkeatasoinen tutkimus, siitä syntyvään tietoon pohjaava tasalaatuinen ja tasa-arvoinen koulutus ja osaaminen sekä tasaisesti jakautuva hyvinvointi ovat sadassa vuodessa tehneet Suomesta vauraan ja menestyvän maan. Nyt meidän on jälleen kysyttävä itseltämme, miten takaamme tasaarvon, hyvinvoinnin ja osallisuuden kaikille suomalaisille, niin täällä syntyneille kuin tänne muuttavillekin, voimakkaasti muuttuvassa maailmassa. Avain asemassa tulee tässä jälleen olemaan vahvaan kasvatustieteelliseen tutkimukseen pohjaava varhaiskasvatus ja kouluopetus, jonka pohjana on laadukas lastentarhaopettajien, luokanopettajien ja aineenopettajien koulutus. Korkea laatu ja vaikuttavuus ovat keskeisiä tavoitteita myös Itä-Suomen yliopiston opettajan koulutuksessa. Nyt kun tämän lukuvuoden jälkeen keskitämme nämä toiminnot Joensuun kampukselle, meillä tulee olemaan maamme monipuolisin opettajan koulutus, jossa myös kasvatustieteellisen, pedagogisen ja oppimisympäristöihin kohdentuvan monitieteellisen tutkimuksen edellytykset ovat erinomaiset. Joensuun kaupungin koululaitoksen ja alan yritysten kanssa muodostettavassa ekosysteemissä pystymme myös entistä paremmin testaamaan uusien opetusteknologisten ja pedagogisten ratkaisujen sekä oppimisympäristöjen vaikutuksia oppimistuloksiin. Ja siten hakemaan vastauksia edellä esittämiini osaamistarpeisiin liittyviin haasteisiin. Kaiken tämän rakentamiseen tarvitaan teidän, täällä nyt Savonlinnassa toimivien osaajien, ja myös opiskelijoiden vahvaa panosta. Nyt on aika kääntää katseet tulevaan, ja olen ymmärtänyt, että näin täällä on jo tehtykin. Se on aivan oikein, sillä tulevaisuus on juuri sellainen, millaiseksi sen itse teemme.
Kiitän kaikkia yliopiston sidosryhmiä ja ystäviä osoittamastanne arvokkaasta tuesta Itä-Suomen yliopistolle. Henkilökuntaa ja opiskelijoita kiitän siitä sitoutumisesta ja ansiokkaasta työstä, jonka ansiosta olemme niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin vertailuissa maamme menestyneimpiä yliopistoja. Näillä sanoilla toivotan kaikille opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja koko henkilökunnalle antoisaa alkavaa akateemista lukuvuotta.