8 PRIDE-kirja VALMENNUKSEN PÄÄTTYESSÄ PERHE JA KOULUTTAJAT TULEVAT YHTEISESSÄ ARVIOINNISSAAN JOHONKIN SEURAAVISTA RATKAISUISTA: Kouluttajilla ja perheellä on yhteinen näkemys siitä, että perheellä on valmiuksia ja se on kiinnostunut sijais- tai adoptiovanhemman tehtävästä. Kouluttajilla ja perheellä on yhteinen näkemys siitä, että perheellä ei ole valmiuksia eikä/tai kiinnostusta sijais- tai adoptiovanhemman tehtävään. Kouluttajilla on näkemys, että perheellä on valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemman tehtävään, mutta perhe ei ole halukas (tai kiinnostunut) ryhtymään siihen. Perhe katsoo, että sillä on valmiudet ja se on kiinnostunut ryhtymään sijais- tai adoptioperheeksi, mutta kouluttajat eivät ole perheen valmiuksia nähneet. Em. tapauksessa kouluttajien päätös jää voimaan, koska heidän tehtävänsä on suojella lapsia. Kouluttajien tehtävänä on löytää perheitä niille lapsille, jotka tarvitsevat sijaishuoltoa tai adoptiota eikä päinvastoin. PRIDE-valmennukseen osallistuvien toivotaan ymmärtävän tämän. PRIDE-valmennus vaatii osallistujilta sitoutumista ja se vie paljon aikaa eikä lopputuloksesta voi olla varma. Ennakkovalmennukseen ja arviointiin käytetty aika kuitenkin kannattaa, sillä se suojelee lapsia uusilta epäonnistumisilta ja myös sijais- tai adoptiolasta toivovia ja heidän perheitään onnettomilta kokemuksilta. Monet PRIDE-valmennuksen käyneet ovat todenneet valmennuksen olleen monella tavoin hyödyllinen silloinkin, kun perheestä ei ole tullut sijais- tai adoptioperhe. MITÄ LASTENSUOJELU ON? Lastensuojelu on osa lasten ja nuorten julkista huolenpitoa, jonka tärkeä tehtävä on turvata lapsille ja nuorille mahdollisimman suotuisat kasvuolot yhteiskunnassa. Lastensuojelu on perinteisesti kattanut avohuollon tukitoimet ja kodin ulkopuolisen huollon. Nykyisin lastensuojelun tehtävät ymmärretään kuitenkin entistä laajemmin ja peruspalveluille, kuten neuvolalle, päivähoidolle ja kouluille annetaan yhä selkeämpi tehtävä lastensuojelun ongelmien havaitsemisessa ja poistamisessa. Lisäksi edellytetään, että järjestettäessä esim. päihde- ja mielenterveyshoitoa aikuisille henkilöille, on aina selvitettävä heidän huollossaan olevien lasten hoidon ja tuen tarve. Myös pyrkimykset ongelmien ennalta ehkäisemiseksi ovat tuottaneet mm. toimia lasten tapaturmien torjumiseksi ja säännöksiä rakentamiseen ja kaavoitusta koskevaan lainsäädäntöön. Lastensuojelu on näin ollen kasvanut yleiseksi lapsipolitiikaksi ja osaksi yleistä yhteiskuntapolitiikkaa. Kunnan velvollisuudet Lastensuojelulaki velvoittaa kunnat huolehtimaan siitä, että lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä mm. muiden viranomaisten ja palveluja järjestävien yhteisöjen kanssa. Kunnan tai useamman kunnan on laadittava yhdessä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi sekä kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma, joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa (LSL 11, 12 ).
PRIDE-kirja 9 Lastensuojelun käytettävissä olevat keinot tehtävänsä toteuttamiseksi ovat lasten yleisiin kasvuolosuhteisiin vaikuttaminen, lapsen vanhempien ja muita lasta hoitavien henkilöiden kasvatusmahdollisuuksien tukeminen sekä lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun toteuttaminen (LSL 2, 3, 7 ). Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto, sijaishuolto ja jälkihuolto (LSL 3 ). Lastensuojelun keskeiset periaatteet Lastensuojelutyötä ohjaa kuusi periaatetta, joista säädetään lastensuojelulain 4 :ssä. Ne ovat 1) vanhempien, huoltajien sekä muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden tukeminen, 2) ongelmien ehkäisy ja varhainen puuttuminen, 3) lapsen edun ensisijaisuus, 4) avohuollon ensisijaisuus (ellei lapsen etu muuta vaadi), 5) sijaishuollon järjestäminen viivytyksettä, kun se on lapsen edun kannalta välttämätön, 6) sijaishuoltoa järjestettäessä otettava huomioon perheen jälleenyhdistämisvelvoite kuitenkin lapsen edun mukaisella tavalla. Lapsen edun huomioiminen on lastensuojelulain peruslähtökohta. Se on huomioitava kaikissa lasta koskevissa toimenpiteissä. Lapsen etu syrjäyttää vanhempien edun, mikäli edut ovat ristiriidassa keskenään. Laki myös velvoittaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valvomaan lapsen edun toteutumista. Lisäksi lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla (LSL 4, 20, 24 ). Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri vaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Lisäksi lastensuojelulain 2 :ssä viitataan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin (361/1983), mikä merkitsee sitä, että lastensuojelussa lapsen etua on arvioitava samalla tavoin kuin yksityisessä perheessä. Lastensuojelulaki korostaa, että lapsen vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muista lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Ulkopuolisilla ei ole oikeutta puuttua perheen tilanteeseen tai kasvatusperiaatteisiin ilman selkeitä perusteita. Toisen periaatteen mukaisesti, lasta on tuettava ja ongelmiin puututtava mahdollisimman varhain, ennen kuin vaikeudet kasvavat suuriksi. Kaikissa palveluissa, joissa kohdataan lapsia, työntekijöillä tulee olla tietoa ja taitoja ottaa huoli puheeksi varhaisessa vaiheessa lastaan ja perhettä kunnioittaen. Lastensuojeluviranomaisilla on velvollisuus puuttua lapsen tilanteeseen, jos kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa lapsen ja nuoren terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa niitä. Jos avohuolto ei kuitenkaan riitä tai ole mahdollista lapsen tarpeiden ja edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi, lapsi joudutaan sijoittamaan pois kotoaan. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä.
10 PRIDE-kirja Sijaishuollon aikana lapsella on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä ja muihin läheisiinsä, ja lastensuojelun on tuettava tätä yhteydenpitoa. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Huostassapito on lopetettava, kun siihen ei enää ole perusteita. Se ei kuitenkaan saa olla selvästi lapsen edun vastaista. Ilmoitusvelvollisuus Lastensuojelulaki asettaa ilmoitusvelvollisuuden kaikille niille, jotka virkaa, julkista tointa tai luottamustoimea (esimerkiksi seurakunta, poliisitoimi, opetustoimi, nuorisotoimi, koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavat) hoitaessaan ovat saaneet tietää lapsesta, joka on ilmeisen suojelun tarpeessa. Myös yksityinen kansalainen voi tehdä lastensuojeluilmoituksen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle (kunnan sosiaalitoimiston työntekijälle). Tällä pyritään siihen, että lasten hoidon laiminlyönnit, heitteillejätöt tai muuten lasta uhkaavat vaarat voitaisiin havaita mahdollisimman varhain (LSL 25 ). Tilastotietoa lastensuojelusta Vuonna 2006 oli lastensuojelun avohuollon piirissä lähes 60 000 lasta ja nuorta, joista 29,5 % oli uusia asiakkaita. Edelliseen vuoteen 2005 verrattuna on kokonaislukumäärä pysynyt lähes samana. Kodin ulkopuolelle vuonna 2006 sijoitettuina oli 15 628 lasta ja nuorta. Edelliseen vuoteen kasvua oli yli 300 lapsella ja nuorella. Sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina 2-5 prosentilla vuosittain. Kaikista alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista noin yksi prosentti on sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Sijoitetuista 65 % oli laitos- tai muussa huollossa ja 35 % perhehoidossa. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina 1991 2006 Huostaanotettuja lapsia oli vuonna 2006 yhteensä 9 532. Heidän määränsä kasvoi edellisestä vuodesta 283 lapsella. Huostassa olevien kokonaismäärä on kasvanut 2-6 prosentilla vuosittain. (www.stakes.fi.)
PRIDE-kirja 11 Tilastotietoa adoptiosta Viime vuosina suomalaisten alle 18-vuotiaiden lasten adoptioita on vahvistettu vuosittain noin 100, ja määrässä ovat mukana sekä vierasadoptiot että perheen sisäiset adoptiot (Tilastokeskus). Pelastakaa Lapset ry:n kautta sijoitettiin vuonna 2006 yhteensä 30 kotimaista adoptiolasta (Keränen 2007). Suomeen adoptoitiin ulkomailla syntyneitä lapsia vuoden 2006 aikana 227. Määrä on 111 vähemmän kuin vuonna 2005. Erityisesti vähenivät lasten adoptoinnit Kiinasta. Suomeen adoptoitiin ulkomailta vuonna 2006 eniten Venäjällä (56) syntyneitä lapsia. Ulkomailta Suomeen adoptoiduista lapsista oli syntynyt Kiinassa 49 ja Thaimaassa 30 lasta. (Tilastokeskus.) Vuoteen 2006 mennessä Suomeen on adoptoitu yhteensä noin 2 800 ulkomailla syntynyttä lasta. Kotimaan adoptiot 1999 2006, alle 18-vuotiaat (luvut sisältävät sekä vierasadoptiot että perheen sisäiset adoptiot) Kansainväliset adoptiot 1984 2006
12 PRIDE-kirja PERHEHOITO JA ADOPTIO OSANA LASTENSUOJELUA Mitä perhehoito on? Perhehoito tarkoittaa lapsen hoidon, kasvatuksen ja muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä sosiaalilautakunnan tehtävään hyväksymässä sopivassa perheessä. Perhehoito on tärkeä osa lastensuojelua. Perhehoito antaa lapselle mahdollisuuden perhe-elämään, joka edistää hänen perusturvallisuuttaan, psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kehitystään. Perhehoito tarjoaa lapselle hoitavat, läpi elämän kestävät ihmissuhteet silloin, kun lapsen palaaminen syntymäperheeseen ei ole mahdollista. Perhehoito auttaa lasta palaamaan takaisin syntymäperheeseensä silloin, kun se on mahdollista. KÄSITTEITÄ: Lapsi = alle 18-vuotias Nuori = 18 20-vuotias Sijoitettu lapsi = huostaanotettu tai kiireellisesti sijoitettu lapsi Sijaisvanhemmat = perhehoitajat Sijaishuolto = huostaanotetun tai kiireellisesti sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella (poikkeustapauksissa myös omassa kodissa tai toisen vanhemman tai huoltajan luona). Yksityinen sijoitus (arkikielessä kasvattilapsisijoitus) = kun lapsen huoltaja sijoittaa lapsensa yksityiseen kotiin hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on selvitettävä, sopiiko yksityiskoti olosuhteiltaan lapsen hoitoon ja kasvatukseen, kykeneekö lapsen luokseen ottanut henkilö huolehtimaan lapsesta sekä onko sijoitus lapsen edun mukainen. Sijoituksen hyväksymisestä on tehtävä päätös ja selvitettävä lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle tämän oikeudet ja velvollisuudet. Mitä adoptio on? Adoptio muodostaa juridisen lapsi-vanhempi -suhteen lapsen ja sellaisen henkilön välille, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi. Adoptio auttaa lasta, jonka syntymäperhe ei pysty huolehtimaan hänestä, saamaan uuden kodin, joka voi antaa lapselle turvaa sekä mahdollisuuden kasvuun ja kehitykseen. Adoptio tarjoaa niille vanhemmille, jotka eivät voi itse hoitaa ja kasvattaa lastaan, mahdollisuuden varmistaa, että lapsi saa turvallisen ja huolta pitävän perheen, joka haluaa antaa lapselle elämäniän kestävät ihmissuhteet. Adoptio edellyttää ennalta tapahtuvaa ottolapsineuvontaa sekä tuleville ottovanhemmille, lapsen vanhemmille että 12 vuotta täyttäneelle lapselle. Adoptio antaa ottovanhemmille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin biologisilla vanhemmilla on ja vapauttaa lapsen syntymävanhemmat lapsen elatusvelvollisuudesta. Adoptio edellyttää lapsen vanhempien suostumusta. Poikkeuksena ovat erittäin painavat syyt ja lapsen etu (Laki lapseksiottamisesta 9 ).
PRIDE-kirja 15 Valmennusmateriaali on käännös ja suomalainen sovellus amerikkalaisesta koulutusohjelmasta Foster Pride/Adopt Pride (Illinois Department of Children and Family Services, Child Welfare League of America, 1996). Lisäksi on käytetty seuraavia lähteitä: LÄHTEET Keränen, Saara. Pelastakaa Lapset, aluejohtaja, Keski-Suomen aluetoimisto. Henkilökohtainen tiedonanto 11.12.2007. Laki lapseksiottamisesta 153/1985 Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983 Lastensuojelulaki 417/2007 Mikkola, Matti & Helminen, Jarkko (1994) Lastensuojelu. Legisactio Oy/Karelactio. Helsinki: Gummerus Oy. Parviainen, Heikki (2003) Kansainvälinen adoptiotoiminta Suomessa vuosina 1970 2000. Väestöntutkimuslaitos. Väestöliitto E 15/2003. Pulma, Panu & Turpeinen, Oiva (1987) Suomen lastensuojelun historia. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto. Taskinen, Sirpa. 2007. Lastensuojelulaki (417/2007), soveltamisopas. Stakes, oppaita 65. Helsinki: Gummerus Oy. Varilo, Esko (1993) Ottolapsisijoitus arviointi- ja toimenpideprosessina. Psychiatrian Fennican Monografisarja nro 18. Helsinki: Psykiatrian tutkimussäätiö. Virta, Kari (1994) Selvitys Lastensuojelulain soveltamiskäytännöistä. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliitto. www.stakes.fi www.tilastokeskus.fi