Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä Adjektiivi- ja adverbilausekkeet AP ja AdvP: paljon yhteistä monet AP:t voi jopa suoraan muuttaa AdvP:ksi -sti-johtimella: Ihan mahdottoman kaunis Ihan mahdottoman kauniisti AP:n sisäinen rakenne muistuttaa NP:n sisäistä rakennetta etumääritteet, edussana ja jälkimääritteet: tavattoman ylpeä pojastaan paitsi määritteet myös täydennykset adjektiivin täydennykset ovat useammin edussanan jäljessä ylpeä saavutuksesta innokas puhumaan voivat tosin olla edelläkin (varsinkin genetiivitäydennykset): hauskan näköinen tämän tapainen Genetiivi adjektiivin määritteenä on tavallisempi kuin täydennyksenä: hirveän mukava
adjektiivit saavat jälkimääritteitä vain predikatiiveina toimiessaan ( tai muuten verbiin liittyessään ): Mies on ylpeä pojastaan. Asiakkaat pysyivät tyytyväisinä tuotteeseen. jälkimääritteitä ei ole esim. silloin, kun adjektiivi määrittää substantiivia: * Näin äsken ylpeän pojastaan miehen. * Meillä on vain tyytyväisiä tuotteeseen asiakkaita. Vilkuna: Verbien muodostamia lausekkeita lukuun ottamatta etumääritteenä toimivalla sanalla ei itsellään yleensä ole jälkimääritettä; toisin sanoen määritteen ja edussanan väliin ei hevin kiilaudu määritteeseen kuuluvia jäseniä. Astemääritteet ovat merkitykseltään sukua kvanttoreille: ilmaisevat, kuinka paljon adjektiivin/adverbin kuvaamaa ominaisuutta määritettävällä on sijainniltaan etumääritteitä nimenomaan määritteitä eivätkä täydennyksiä melko ikävä kamalan ikävästi niin pian todella hienoa
voi jaotella esim. muodon mukaan: genetiivimuotoiset adjektiivit (helevetin, kauhean, ihanan), advebit (aika, melko, niin),... toisaalta voi jaotella semanttisesti: millaista astetta tai määrää ilmaistaan? voidaan ilmaista tarkka mitta tai määrä: kyynärää pitkä äijä Näsinneula on 168 metriä korkea 21 vuotta vanha? voidaan kommentoida astetta, ilmoittaa se riittäväksi, hämmästyttäväksi tjs. asenteen aiheuttavaksi: tarpeeksi iso liian iso käsittämättömän hyvä helvetin tylsä? voidaan vertailla astetta kahden asian kesken: Kalle on yhtä vanha kuin Ville semantiikka on kiinnostavampaa kuin syntaksi maailman suurin suomen kielen laitos astemääritteiden kanssa syntyy usein monimutkaisia AP.ita ja AdvP:ita syntaktisen rakenteen kuvaaminen ei aina ole yksinkertaista eikä yksiselitteistäkään esim. määrittääkö jälkimäärite edussanaa vai etumääritettä (ja miten lauseke ylipäätään rakentuu): [Kalle on] yhtä vanha kuin Ville [Kalle on] tarpeeksi pitkä poliisiksi
Omistusliitteistä helppo tapaus : NP:ssä on genetiivimääritteenä persoonapronomini ja edussanassa sitä vastaava omistusliite: minun omistusliitteeni heidän possessiivisuffiksinsa Mutta: puheessa possessiivisuffiksia ei kovin usein käytetä tällä tapaa mun kirja niiden kaverit yleiskielessäkin persoonapronomini jää usein pois, jolloin NP:ssä on vain omistusliite kirjani unohtui kotiin nouse, ota vuoteesi ja kävele Omistusliitteen sitoja sidonta: taustalla (varsinkin chomskylaisissa) syntaksin teorioissa paljon käytetty käsite, engl. binding sidonnalla tarkoitetaan lauseen sisäisiä täyden NP:n ja samaviitteisen pronominielementin suhteita: pronominielementin tulkinta riippuu täydestä NP:stä
c-komennus (c-command): olennaista konstituenttirakenne (oikeastaan c-komennus on yksi konstituenttirakenteesta osoitettavissa oleva suhde) A c-komentaa B:tä jos ja vain jos A:lla ja B:llä on yhteinen ylänoodi, johon A liittyy suoraan tästä seuraa mm. se, että subjektilla on erityisasema: se liittyy suoraan S-noodiin, joten se c-komentaa kaikkia muita lauseenjäseniä tämä on yksi tapa selittää se, miksi juuri subjektiin voidaan viitata lauseensisäisillä anaforisilla ilmauksilla (pronomineilla, omistusliitteillä yms.) niin usein Tehtävä: a) etsikää tekstistä kaikki AP:t ja AdvP:t b) merkitkää erikseen niiden edussanat ja etu- ja jälkimääritteet ja -täydennykset
Vakioluokka myös ihmisille Sevillan MM taistojen urheilijoita seuratessa huomaa ihmisen jalostuksen tulokset. Satojen metrien parhaat pinkojat ovat pitkäsäärisiä lihaskimppuja, pitempien matkojen juoksijat luurankomaisia nahkatelineitä ja kuulamörssärit kaksimetrisiä ihmisjärkäleitä. Kun kamera välillä viivähtää katsomossa tavallisten ihmisten joukossa, urheilijan ja penkkiurheilijan ero on kuin gasellilla ja norsulla. Ilman päteviä selostajia olisi myös vaikeaa päätellä, onko menossa miesten vai naisten kilpailu. Sukupuolet ovat niin tasa-arvoisen näköisiä, että varmaan kiihkeimmät telaketjufeministitkin hämmästelevät. Väittäköön kuka tahansa mitä tahansa valmennuksen aikaisista menetelmistä, mutta kalanmaksaöljyllä, kaurapuurolla ja ruisleivällä eivät nämä Sevillan ihmisformulat ole viimeistä viritystään hankkineet. Toki ihmisistä osa on luontaisesti urheilullisesti lahjakkaita. He päihittävät lajinsa hitaimmat ja kömpelöimmät yksilöt sen enemmän harjoittelematta. Mutta kun samalle lähtöviivalle alkaa tunkea samantasoisia lahjakkuuksia, on marginaalit voittoihin haettava hormonien hallinnasta. Niitä manipuloimalla löytyy viimeinen rutistus kalkkiviivoilla ja lisäsentit heittoihin ja hyppyihin. Sevillan kisojen alla kärähti monia entisiä mestareita kiellettyjen aineiden käytöstä. Kärynneiden lista takavuosilta on myös pitkä ja huippunimien täyttämä. Kärkisijoille ei siis ole asiaa ilman talonmiehen pistämiä ampulleja tai vahingossa hotkittuja voimapillereitä. Ihmisten urheilussa pitäisikin siirtyä noudattamaan autokilpailuista tuttuja kilpa - ja vakioluokkia. vasta sitten päästäisiin jälleen lähemmäksi puhtaan urheilun ylevimpiä periaatteita. Kilpaluokan urheilijaa saisi vapaasti virittää steroideilla ja muilla turbotableteilla. Vakioluokassa puolestaan saisivat kilpailla vain tietyt perusviritetyt ihmiset. Vakioluokan urheilijan lihasmassa ei saisi ylittää asetettuja rajoja. Hänen painonsa olisi oltava suhteessa pituuteen esimerkiksi Painonvartijoiden taulukon mukaan. Vakioluokan naisurheilijoilla pitäisi olla juostessa somasti pomppivat rinnat ja uuma huomattavasti lantiota kapeampi. Perusmallina voitaisiin pitää vaikkapa Oulun Pyrinnön rytmisiä naisvoimistelijoita. Kohtuullista olisi myös, että yleisurheilussa olisi sarjat eri painoluokille kuten painissa, nyrkkeilyssä ja painonnostossa. Painosta johtuvien kilpailullisten erojen häivyttämiseksi voitaisiin käyttää myös golfista tuttuja tasoituksia. Juoksulajeissa se merkitsisi tietenkin kilojen perusteella annettua etumatkaa.