JÄLKIJÄNNITETTYJEN RAKENTEIDEN TYÖSELOSTUS

Sisällys 1. Perustiedot... 2 2. Suunnittelustandardit ja ohjeet... 2 3. Työn laajuus... 3 4. Työnsuoritus... 3 4.1 Yleistä... 3 4.2 Muotit ja niiden tukirakenteet... 3 4.3 Jälkituenta valunaikaisille kuormille... 4 4.4 Reikien sijoitteluohjeet... 4 4.5 Raudoitus... 5 4.6 Jänneteräkset... 6 4.7 Tarkemittaukset... 6 4.8 Betonointi... 7 4.9 Jännitys... 8 4.10 Injektointi... 10 4.11 Jännitysvarausten paikkaukset... 11 4.12 Mittatoleranssit... 11 4.13 Jälkikiinnitykset... 12 5. Laadunvalvonta... 12 6. Rakenteiden vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen... 12 1

JÄLKIJÄNNITETTYJEN RAKENTEIDEN TYÖSELOSTUS 1. Perustiedot Tilaaja Kohde Pääasiallinen käyttötarkoitus Vastaava rakennesuunnittelija Jännitetyn rakenteen rakennesuunnittelija xx / xx xx xx xx (FISE PV, betonirakenteet) / xx xx (FISE PV, betonirakenteet) / xx Rakennesuunnittelun vaativuus Vaativa + 2. Suunnittelustandardit ja ohjeet Kantavat rakenteet suunnitellaan ja toteutetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman, eurokoodien ja Suomen kansallisten liitteiden (asetukset + ohjeet) sekä SFS-EN 13670 toteutusstandardin ja Suomen soveltamisstandardin SFS 5975 mukaan. Kohteessa noudatettavat suunnittelustandardit ja ohjeet: SFS-EN 1990 Eurokoodi 0 + NA 2017: Rakenteiden suunnitteluperusteet SFS-EN 1991-1 Eurokoodi 1 + NA 2017: Rakenteiden kuormat, osat 1 7 SFS-EN 1992-1: Eurokoodi 2 + NA 2017: Betonirakenteiden suunnittelu, osat 1 2 SFS-EN 13670 Betonirakenteiden toteutus SFS 5975 Standardin SFS-EN 13670 käyttö Suomessa SFS-EN 206 + A1: Määrittely, ominaisuudet, valmistus ja vaatimustenmukaisuus SFS 7022 Betoni. Standardin SFS-EN 206 käyttö Suomessa SFS-EN 445 Ankkurijänteiden injektointilaasti. Testausmenetelmät. SFS-EN 446 Ankkurijänteiden injektointilaasti. Injektointimenetelmät. SFS-EN 447 Ankkurijänteiden injektointilaasti. Perusvaatimukset. BY 40 Betonirakenteiden pinnat 2003 BY 45 / BLY 7 Betonilattiat 2014 BY 54 / BLY 12 Betonirakenteiden pinnoitusohjeet 2010 BY 65 Betoninormit 2016 BY 67 Betonin kutistuman ja halkeilun hallinta 2016 BY 68 Betonin valinta ja käyttöikäsuunnittelu opas suunnittelijoille 2016 BY 69 Tartunnattomat jänteet betonirakenteissa 2017 BY 210 Betonirakenteiden suunnittelu ja mitoitus 2008 RIL 107-2012 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet RIL 147-2006 Tukitelineet ja muotit RIL 201-1-2017 Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat. Eurokoodi RIL 201-2-2011 Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat. Eurokoodi Valtioneuvoston asetus rakennustyön työturvallisuudesta VNa 205/2009 Laadittujen asiakirjojen lisäksi noudatetaan suunnittelijoiden ja viranomaisten antamia ohjeita. 2

Urakoitsija on velvollinen suunnitelmat saatuaan vertaamaan niitä muihin liittyviin piirustuksiin ja ilmoittamaan havaitsemistaan ristiriidoista tilaajalle ja rakennesuunnittelijoille. Määräysten ja ohjeiden pätevyysjärjestys: 1. Suunnittelustandardit ja viranomaisten määräykset 2. Tämä työselostus 3. Rakennesuunnitelmat 4. Rakennuttajan ja suunnittelijan ohjeet 3. Työn laajuus Tämä työselostus täydentää kohteen rakennusselostusta ja paikallavalettujen rakenteiden työselostusta jälkijännittävien rakenteiden erityispiirteiden osalta. Jälkijännitetty runko kohteessa on osin pilarilaatta, osin palkkilaatta ja kuilut ovat jännitetty pystysuunnassa tangoilla kallioon saakka. Pilarilaatta ja palkkilaatta on jännitetty molemmissa suunnissa tartunnattomin jäntein. Lisäksi kohteessa on siirtolaatta asuintalojen alapuolella, joka on jännitetty injektoitavilla jänteillä. Jälkijännitetyn rakenteen raudoitus-, punos ja irrotussuunnittelu kuuluvat jännitysurakoitsijalle. Tilaaja toimittaa rakenteen mittapiirustukset ja muut suunnittelun lähtötiedot urakoitsijan käyttöön. 4. Työnsuoritus 4.1 Yleistä Kohteen toteutusluokka on 3 ja toleranssiluokka 2 (SFS-EN 13670 ja SFS 5975). Vastaavalta työnjohtajalta edellytetään kohteen vaativuusluokan mukaista pätevyyttä. Paikallajännitetyt rakenteet kuuluvat aina joko vaativa + tai poikkeuksellisen vaativa - vaativuusluokkaan. Jännitettyjen rakenteiden asennustyönjohtajalta odotetaan vähintään viiden vuoden työkokemusta jännitetyistä rakenteista ja vähintään vuoden työkokemusta asianomaisen jännemenetelmän osalta. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakenteiden toteutusta varten laaditaan toteutuksen työsuunnitelma ja että työsuunnitelma sisältää riittävät tiedot toteutusta varten. Rakennuksen tai rakenteen mahdollisesta viasta tai vauriosta aiheutuvien seuraamusten ollessa vakavia tai keskisuuria on rakennukselle osana rakenteiden toteutuksen työsuunnitelmaa laadittava toteutuksen laatusuunnitelma. 4.2 Muotit ja niiden tukirakenteet Muotteja ja tukirakenteita varten tulee laatia muotti- ja jälkituentasuunnitelma valun aikaisille kuormille. Suunnitelmaa laadittaessa otetaan huomioon myös työsuorituksen aiheuttamat 3

kuormitukset (RIL-201-1-2017 ja RIL-201-2-2011). Muottien suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitava betonin kimmoinen muodonmuutos jännitystyön aikana. Muotti- ja jälkituentasuunnitelma tulee hyväksyttää vastaavalla rakennesuunnittelijalla. Muottien ei-kantavat osat voidaan tarvittaessa purkaa, kun betoni on saavuttanut 5 MPa keskimääräisen puristuslujuuden. Muottien tukirakenteet voidaan purkaa, kun jännitystyö on hyväksytty ja betonin lujuus on saavuttanut 60 % loppulujuudesta. Muotit tehdään mittapiirustusten mukaisesti hyväksi tunnettuja työtapoja käyttäen. Muotit on tehtävä niin tiiviiksi, että betonimassa tai sementtiliima ei pääse haitallisessa määrin valumaan muotista pois sekä niin lujiksi, että muotit kestävät massan paineen ja muut niihin kohdistuvat kuormitukset. Muottilaudoituksen kosteuden pitää olla sellainen, että laudoitus ei enää betonoitaessa muuta muotoaan haitallisessa määrin. Eri valupintojen sijainti ja laajuus on esitetty arkkitehdin laatimassa huone- tai rakennusselostuksessa. Betonipinnat näkyvillä osilla tulee täyttää julkaisun BY 40, Betonirakenteiden pinnat 2003, luokan MUO A ja piiloon jäävilla alueilla luokan MUO B vaatimukset, ellei rakennusselostuksessa tai piirustuksissa ole tiukempia vaatimuksia esitetty. 4.3 Jälkituenta valunaikaisille kuormille Jälkituentasuunnitelman laatii muottisuunnittelija alla olevien periaatteiden perusteella. Pilarilaattojen ja palkkilaattojen valuissa muottitason lisäksi on tuettava 2 alempaa tasoa. Siirtolaattojen osalta tuenta on vietävä maaperään saakka. Tukitolppien sijainti tulee olla sama kaikissa tuettavissa kerroksissa. Kaikissa kerroksissa tuennan kapasiteetin tulee olla suurempi kuin valettavan tason aiheuttama kuormitus. 4.4 Reikien sijoitteluohjeet Reikien sijoittelussa rakenteeseen tulee ottaa huomioon rakenteellinen toiminta, raudoitusten ja punosten sijainti sekä talotekniikan toiminnallisuus. Pilarilaatoissa isoja reikiä (> 150 mm) ei suositella sijoitettavan lähellä pilareita (< 6d). Isompien reikien optimaalisin sijainti pilarilaatoissa on kentän keskellä. Yhteen suuntaan kantavilla laatoilla, jotka ovat tuettu palkeilla, reiät sijoitetaan palkkien välille. Suorakaiteen muotoiset reiät suositellaan sijoitettavan laatan kantosuunnan mukaisesti pitkittäin. Palkkien osalla noudatetaan alla olevaan periaatekuvaa reikien sijoittelussa: - Reiän alareuna > 200 mm palkin alapinnasta - Reiän yläreuna > 50 mm laatan alapinnasta 4

- Reiän korkeus < 0.5 x palkin korkeus - Reikien välinen ehjä kannas > reiän korkeus - Punoksen ja reiän välinen etäisyys 20 75 mm palonkestovaatimusten mukaisesti o R30: 20 mm o R60: 30 mm o R90: 40 mm o R120: 55 mm o R180: 65 mm o R240: 75 mm Kuva 4.3.1. Reikien sijoitteluperiaate palkeissa. 4.5 Raudoitus Raudoituksena kohteessa käytetään SFS 1268 standardin mukaista B500B terästä. Raudoitusjatkoksissa käytetään SAS 500/550 terästä ja SAS jatkosmuhveja. Raudoitukset valmistetaan ja asennetaan rakennesuunnitelmien mukaisesti. Raudoituksen tuennan periaatteet ja minimivälit ovat esitetty rakennesuunnitelmissa. Raudoitusten tuentaohjeita on esitetty myös julkaisussa BY 65 Betoninormit 2016 kohdassa 3.7.3.4. Betonipeitteen vaatimukset on esitetty suunnitelmissa ja betonipeitteen sallittuna mittapoikkeamana käytetään + 10 mm, ellei suunnitelmissa ole toisin mainittu. Työterästen betonipeitteen vaatimukset on esitetty myös rakennesuunnitelmissa. Raudoitukset sidotaan niin hyvin, että ne kestävät valun aikana paikoillaan. Raudoituksia ei saa taivuttaa kuumentamalla eikä alle - 5 C asteen lämpötiloissa. Tankojen taivutuksessa käytettävän tuurnan halkaisija on haoille, koukuille ja lenkeille: pääteräksille: (> C30/37, c > 30 mm, gc=1.35 ja gs=1.15) T6: 24 mm 80 mm T8: 32 mm 120 mm T10: 40 mm 150 mm T12: 60 mm 190 mm T14: 70 mm 240 mm 5

T16: 80 mm 280 mm T20: 100 mm 380 mm T25: 175 mm 520 mm T28: 196 mm 610 mm T32: 224 mm 730 mm T40: 280 mm 990 mm Raudoituksen pinnalla ei saa olla irtonaista ruostetta ja haitallisia aineita, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti teräkseen, betoniin tai niiden väliseen tartuntaan. Vähäinen pintaruoste on hyväksyttävää. Hitsausliitoksissa käytetään yleensä hitsausluokkaa C (SFS-EN ISO 5817). Hitsausliitosten tekemisessä noudatetaan EN ISO 17660-1 ohjeita voimaliitoksissa ja EN ISO 17660-2 pistehitsauksissa. Mahdollisia valuun asennettavia sähköputkia ei saa asentaa betonipeitteen ja raudoituksen väliin. 4.6 Jänneteräkset Kohteessa käytetään tartunnattomilla jänteillä BBR VT CONA CMM -jännemenetelmää (ETA- 06/0165) ja tartunnallisilla jänteillä BBR VT CONA CMI -jännemenetelmää (ETA-06/0147). Tartunnattomina jännepunoksina käytetään halkaisijaltaan 15,2 mm ja poikkipinta-alaltaan 165 mm 2 1820 MPa lujuusluokan jännepunoksia. Tartunnallisina jänteinä käytetään halkaisijaltaan 15,7 mm ja poikkipinta-alaltaan 150 mm 2 1860 MPa lujuusluokan jännepunoksia. Jännetankojen jännemenetelmänä käytetään kallioankkureissa SAS -jännemenetelmää (ETA-13/0022 ja ETA- 12/0601) ja jännetankoina SAS 670/800 ja SAS 950/1050 lujuusluokan tankoja. Talorakenteissa jännetankoina käytetään SAS-jännemenetelmää (ETA-05/0122) ja jännetankoina SAS 950/1050 lujuusluokan tankoja. Jänneteräkset tuetaan rakennesuunnitelmien ja ETA:n vaatimusten mukaisesti paikoilleen. Tuentapukit voidaan kiinnittää muuhun raudoitukseen hitsaamalla tai sitomalla. Väsytyskuormitetuissa rakenteissa tuentapukkien hitsaus muuhun raudoitukseen on kielletty. Jänneraudoitusten ja valurauta-ankkureiden hitsaaminen on kiellettyä. Jännetankojärjestelmän ankkurilevyjä voidaan tarvittaessa hitsata. Jänteet, ankkurointiosat ja jatkokset, on suojattava haitallisilta vaikutuksilta kuljetuksen ja varastoinnin aikana sekä myös rakenteeseen asennettuina ennen pysyvää suojausta. Kaikki suojaputkien, ankkureiden ja jatkosten saumat on tiivistettävä siten, että vesi ei pääse saumoihin. 4.7 Tarkemittaukset Tarkemittausten tarpeellisuus arvioidaan tapauskohtaisesti ja sovitaan tilaajan kanssa aloituspalaverin yhteydessä. Tyypillisesti tarkemittaukset tehdään, kun on odotettavissa rakenteisiin 6

tulevaisuudessa uusia varauksia tai järeämpiä kiinnityksiä. Yleensä tarkemittaukset laaditaan liike- ja toimistorakennusten rakenteisiin sekä niihin liittyviin pysäköintirakennuksiin. Kerrostalojen pihakansien ja erillisiin pysäköintitaloihin ei yleensä ole tarpeen tehdä tarkemittauksia. Tarkemittauksien suoritusohje: Laatan punosten sivusijainti mitataan suorilla osuuksilla punosten suunnassa 2,4 metrin välein ja kaarevilla osilla 0,6 metrin välein. Punoksista mitataan x-, y- ja z-koordinaattipiste. X- ja y-mitat ovat punoksen tai punosryhmän keskeltä ja z-mitta (korkeus) on punoksen päältä. Tarkemittaus toimitetaan dwg-tiedostomuodossa tilaajalle ja rakennesuunnittelijalle. Tiedosto laaditaan mittapiirustuksen pohjalle, josta poistetaan tekstit ja mitat. Palkkien punoksia ei mitata. Tarketiedostoon on merkittävä mittauksen kohdat ja mittauspisteen asema suhteessa mitattavaan punokseen. 4.8 Betonointi Kohteen valutöistä laaditaan betonityösuunnitelma. Betonointiin liittyviä ohjeita on esitetty SFS-EN 13670 ja SFS 5975 sekä BY 65 Betoninormit 2016 julkaisuissa. Betonoinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota ankkurialueiden tiivistämiseen. Betonin kiviaineksen maksimi raekokoa voidaan ankkurialueilla paikallisesti pienentää sopivaksi. Lämpökäsittelyn vaikutukset betonin ominaisuuksiin tulee ottaa etukäteen huomioon betonityösuunnitelmaa tehtäessä ja tarvittavat toimenpiteet kirjata suunnitelmaan. Betoni katsotaan lämpökäsitellyksi, jos betonimassan lämpötila on korkeampi kuin + 40 C tai lämpötilan nousu kovettumisaikana on suurempi kuin 25 C tai lämpötila kovettumisvaiheen aikana nousee korkeammaksi kuin + 50 C. Betonityösuunnitelmassa tulee ottaa huomioon toimenpiteet, joilla betonin kovettuessa betonirakenteen lämpötilaerot eivät kasva 20 C astetta korkeammiksi ja lämpötila ei nouse yli 60 C asteen. Erityisesti massiivisten rakenteiden osalla tulee suunnitella toimenpiteet, joilla estetään liialliset lämpötilaerot ja lämpötilan nousut. Kylmällä säällä lämmitetään tarpeen mukaan betoniin käytettävä vesi ja runkoaine siten, että betonimassan lämpötila betonoitaessa on vähintään +5 C. Betonimassan vastaiset pinnat, kuten aiemmin valettu betoni, kallio, perusmaa ja muotti, lämmitetään tarvittaessa ennakolta betonimassan jäätymisen estämiseksi. Rakenteiden lämmitystä jatketaan tarvittaessa niin kauan, että ne saavuttavat muottien tukirakenteiden purkamisajankohtana vaaditun lujuuden. Betonin ominaisuuksien kehittymistä tulee seurata lämpötilamittauksin. Betonityösuunnitelmassa esitetään lämpötilamittausten sijainti ja lukumäärä. Rakenteet suojataan betonoinnin päätyttyä sään ja mahdollisten muiden tekijöiden haitallisilta vaikutuksilta. Betonia kastellaan tai rakenteet suojataan kuivumiselta siten, että betonin lujuuden- 7

kasvu varmistetaan ja kuivumisesta aiheutuva halkeilu vältetään. Rakenteet suojataan tarvittaessa siten, että nopean jäähtymisen aiheuttamat haitat, kuten halkeilu, vältetään. Kovettumisen alkuaikana noudatetaan rakenteita käsiteltäessä ja kuormitettaessa tarpeellista varovaisuutta. Betonirakenteiden jälkihoito- ja viimeistelytyöt tulee suunnitella etukäteen SFS-EN 13670, SFS 5975 ja BY 45:n, Betonilattiat 2014, periaatteita noudattaen ja toimenpiteet dokumentoida betonityösuunnitelmaan ottaen huomioon tilaajan kokonaisaikataulun. Rakenteiden osalta noudatetaan jälkihoidon vähimmäisaikaa jälkihoitoluokan 4 mukaan eli 70 % loppulujuudesta ja 80 % loppulujuudesta, kun rasitusluokkana on XF2 tai XF4 tai rakenteeseen kohdistuu kulutusrasitusta. Työsaumoina käytetään karheaa työsaumaa, joka toteutetaan pestynä työsaumana. Pestyksi työsaumaksi katsotaan sauma, jonka pinnasta laasti on poistettu pesemällä tai muulla vastaavalla menetelmällä 2...5 mm syvyydeltä. Pysty- ja vaakarakenteiden liitoksissa työsaumat ovat sileitä. Työsaumojen sijainti esitetään rakennesuunnitelmissa. Työtä jatkettaessa sauman tulee olla puhdas ja erityistä huomiota on kiinnitettävä betonin tiivistämiseen. Tasojen pintojen laatuvaatimuksena käytetään B-2 (BY 45 / BLY 7: 2014), ellei suunnitelmissa ole toisin mainittu. 4.9 Jännitys Jännitystyön aikana betonin lämpötilan on oltava vähintään + 5 C. Ympäristön lämpötilan tulee olla minimissään -10 C. Kylmän rakenteen jännitystyö vaatii erityistä huolellisuutta, koska jännevoiman tasaantuminen vie aikaa. Jännitystyössä on huomioitava, että paine on tasaantunut ennen punoksen kiilausta. Jännemenetelmän mukaisia työtehtäviä voivat suorittaa riittävän kokeneet erikoisyritykset. Jännityslaitteiston tulee olla kalibroitu. Kalibrointitodistus on voimassa 1 vuoden kerrallaan. Venymien mittaus tartunnattomissa jänteissä: 1. Venymien mittauksen toleranssi on + 3 mm. Samassa poikkileikkauksessa oleville jännepunoksille venymien toleranssi on + 3 % ja yksittäisille jännepunoksille + 5 %, mutta yksittäisille jännepunoksille ei kuitenkaan edellytetä pienempää toleranssia kuin + 7 mm. 2. Jännepunoksien hännän alkumitta ennen jännitystä mitataan metrimitalla rakenteen reunasta käyttämällä esimerkiksi vanerilevyn palaa apuna. Alkumitat merkitään suoraan sähköiseen jännityspöytäkirjapohjaan millimetreinä. 3. Jännepunokset jännitetään suunnitelmien mukaiseen voimaan suunnitelmissa esitetyn jännitysjärjestyksen mukaisesti ja lukitaan jännepunokset paikoilleen yksitellen. Jännitystyössä on huomioitava jännevoiman tasaantuminen ennen lukitusta. Venymät mitataan lukituksen jälkeen samaa vanerilevyn palaa apuna käyttäen. Venymät merkitään jännityspöytäkirjaan yksitellen saman aikaisesti jännitystyön kanssa. Venymien toteutumista laskettuihin arvoihin tarkkaillaan. Mikäli venymät poikkeavat 8

niille sallituista toleransseista, keskeytetään jännitystyö ja syy poikkeamiin selvitetään rakennesuunnittelijan johdolla sekä määritellään jatkotoimenpiteet. 4. Kun kaikki jännepunokset on mitattu ja merkitty sähköiseen jännityspöytäkirjaan, lähetetään pöytäkirja rakennesuunnittelijan hyväksyttäväksi. Pöytäkirjan hyväksynnän jälkeen voidaan jännepunosten hännät katkaista ja varauskupit paikata. Venymien mittaus tartunnallisissa jänteissä: 1. Venymien mittauksen toleranssi on + 3 mm. Samassa poikkileikkauksessa oleville jännepunoksille venymien toleranssi on + 3 % ja yksittäisille jännepunoksille + 5 %. 2. Jännepunoksien hännän alkumitta mitataan metrimitalla, kun jännevoima on 20 % lopullisesta jännevoimasta. Mitta otetaan tunkin takaosasta jännepunokseen kiinnitettyyn mittarautaan tai vaihtoehtoisesti spraymaalimerkkiin. Alkumitat merkitään suoraan sähköiseen jännityspöytäkirjapohjaan millimetreinä. 3. Jännepunokset jännitetään suunnitelmien mukaiseen voimaan suunnitelmissa esitetyn jännitysjärjestyksen mukaisesti ja lukitaan paikoilleen. Jännitystyössä on huomioitava jännevoiman tasaantuminen ennen lukitusta. Venymät mitataan lukituksen jälkeen tunkin takaosasta mittarautaan tai spraymaalimerkkiin. Venymät merkitään jännityspöytäkirjaan yksitellen saman aikaisesti jännitystyön kanssa. Venymien toteutumista laskettuihin arvoihin tarkkaillaan. Mikäli venymät poikkeavat niille sallituista toleransseista, keskeytetään jännitystyö ja syy poikkeamiin selvitetään rakennesuunnittelijan johdolla sekä määritellään jatkotoimenpiteet. 4. Kun kaikki jännepunokset on mitattu ja merkitty sähköiseen jännityspöytäkirjaan, lähetetään pöytäkirja rakennesuunnittelijan hyväksyttäväksi. Pöytäkirjan hyväksynnän jälkeen voidaan jännepunosten hännät katkaista ja varauskupit paikata. Jos jänteiden venymät ovat laskettuja teoreettisia venymiä pienempiä, voi syynä olla jokin seuraavista asioista: - todellinen kitkakerroin on suurempi kuin laskelmissa on otaksuttu johtuen punoksen epätarkasta asemasta tai punoksen suojakuoren vaurioista - todellinen aaltoisuusluku on suurempi kuin laskelmissa on otaksuttu johtuen punoksen epätarkasta asemasta tai läpivientien takia tehdyistä punosten aseman muutoksista vaakasuunnassa - lukitusliukuma on suurempi kuin laskelmissa on otaksuttu - jännepunoksen kimmokerroin on suurempi kuin laskemissa on otaksuttu (sallittu vaihteluväli on 180 210 GPa) - jännepunoksen poikkileikkausala on suurempi kuin laskelmissa on otaksuttu (sallittu vaihteluväli on + 2 %) - jännityskalustossa on epätarkkuutta - teoreettisissa venymälaskelmissa on epätarkkuutta Jos jänteiden venymät ovat laskettuja teoreettisia venymiä suurempia, voi syynä olla jokin seuraavista asioista: - todellinen kitkakerroin on pienempi kuin laskelmissa on otaksuttu - todellinen aaltoisuusluku on pienempi kuin laskelmissa on otaksuttu - lukitusliukuma on pienempi kuin laskelmissa on otaksuttu 9

- jännepunoksen kimmokerroin on pienempi kuin laskemissa on otaksuttu (sallittu vaihteluväli on 180 210 GPa) - jännepunoksen poikkileikkausala on pienempi kuin laskelmissa on otaksuttu (sallittu vaihteluväli on + 2 %) - jännityskalustossa on epätarkkuutta - teoreettisissa venymälaskelmissa on epätarkkuutta Mikäli venymät poikkeavat sallituista toleransseista, tulee syy selvittää jännitysurakoitsijan ja rakennesuunnittelijan yhteistyössä. Jännitystyö tulee keskeyttää, kunnes syy poikkeamiin on selvillä ja jatkotoimenpiteet ovat selvillä. Toimenpiteet poikkeamien selvittämiseksi voivat olla seuraavat: - tarkistetaan käytetyn jännepunoksen kimmokertoimen arvo ja poikkileikkausala materiaalitodistuksista kelakohtaisesti. Tarkistetaan venymälaskelmat todellisilla materiaaliarvoilla. - tarkistetaan teoreettisten venymälaskelmissa käytetyt punosten pituudet ja laskelman oikeellisuus - tarkistetaan, että käytetty jännitysvoima on suunnitelman mukainen - yksittäisen punoksen osalta voidaan jännitys poistaa ja uudelleen jännittää punos ja tarkistaa toteutunut venymä toisella kalibroidulla tunkilla. Uudelleen jännityksen yhteydessä tulee huomioida, että osa venymästä jää palautumatta kitkan takia. - jos venymä on hieman suurempi kuin toleranssin sallima arvo, ei rakenteelle ole välttämättä tarpeen tehdä uudelleen jännittämistä. Yksittäisen venymä ei kuitenkaan saa ylittää 15 % teoreettisesta arvosta. Suurempi venymä tai suurempi jännevoima ei yleensä ole rakenteen kannalta haitallista, kunhan jännepunos ei mene myötörajan yli. 4.10 Injektointi Injektoinnissa noudatetaan standardissa SFS-EN 445 447 esitettyjä vaatimuksia injektointilaitteiden ja injektointimenettelyn suhteen. Tartunnalliset jännepunokset ja jännetangot injektoidaan mahdollisimman nopeasti jännitystyön jälkeen. Injektointityön aikana rakenteen ja ilman lämpötilan tulee olla +5 25 C välillä ja injektointilaastin lämpötilan tulee olla +10 25 C välillä. Injektoinnista pidetään pöytäkirjaa ja toimitetaan täytettynä tilaajalle. Injektointilaasti valmistetaan CE-merkitystä Finnsementin Plussementistä CEM II/B-M (S-LL) 42,5 N, vedestä ja vaakarakenteissa CE-merkitystä paisuntalisäaineesta Grace Daragrout 191. Vesisementtisuhteena käytetään 0.42 0.44 ja lisäainetta käytetään 0.75 % sementin määrästä. Injektointilaastille tehdään SFS-EN 447 kohdan 7.2 mukainen alkutestaus, ellei vastaavanlaisesta injektointilaastista ole jo olemassa korkeintaan 3 kuukautta vanhoja testejä. Injektointilaastin koekappaleiden keskimääräinen lujuusvaatimus on 16 MPa 7 vuorokauden iässä ja 20 MPa 28 vuorokauden iässä. Yksittäinen koetulos saa alittaa keskiarvon enintään 25 %. Suojaputkien ylimpiin osiin asennetaan ilmanpoistoletkut liitososaan ja liitos tiivistetään teippaamalla. Ilmanpoistoputkiin asennetaan sopiva harjateräs, jolla varmistetaan letkun pysyminen pystyssä valutyön ajan. 10

4.11 Jännitysvarausten paikkaukset Jännitysvarauskolojen paikkaukset tehdään mahdollisimman pian hyväksytyn jännitystyön jälkeen. Paikkausmateriaalina käytetään Weber Vetonit JB 600/3 juotosmassaa, josta tehdään sopivan jäykkää. Juotosmassa on CE-merkitty ja se täyttää 100 vuoden käyttöikävaatimuksen sekä rasitusluokat XC4, XS3, XD3, XF4 ja XA1. Massan lujuusluokka on C50/60 ja se on hieman paisuvaa. Rakenteen ja ilman lämpötilan tulee paikkaushetkellä olla +5 25 C asteen välillä ja juotosmassan lämpötilan +10 20 C asteen välillä. 4.12 Mittatoleranssit Mittatoleranssien osalta noudatetaan SFS-EN 13670 jasfs 5975 julkaisuissa annettuja ohjeita. Poikkileikkauksen mittojen sallitut poikkeamat Toleranssiluokka h < 150 h = 400 h > 2500 1 + 10 mm + 15 mm + 30 mm 2 + 5 mm + 10 mm + 30 mm Betoniterästen sallitut poikkeamat Toleranssiluokka h < 150 h = 400 h > 2500 1 + 10 mm + 15 mm + 25 mm 2 + 5 mm + 10 mm + 20 mm Huom. betonipeitteen sallittu mittapoikkeama on yleensä 10 mm. Jännepunosten sallitut poikkeamat Toleranssiluokka h < 200mm 200 < h < 1000 h > 1000 1 ja 2 + 6 mm + 0.03 h mm + 30 mm Huom. betonipeitteen sallittu mittapoikkeama on yleensä 10 mm. Jännitysankkureiden sallitut sijaintipoikkeamat Toleranssiluokka 1 ja 2 + 10 mm Väliarvot interpoloidaan. h = poikkileikkauksen mitta tarkasteltavassa suunnassa [mm] + suunta tarkoittaa rakenteen sisäänpäin ja - suunta ulospäin. 11

4.13 Jälkikiinnitykset Jälkikiinnityksiä voidaan rakenteisiin tehdä ilman erillisiä selvityksiä, kun jälkikiinnitysten poraussyvyys rakenteeseen ei ylitä suunnitelmissa esitettyä betonipeitteen arvoa ja kiinnitysten kuormitus ei ylitä ripustuskuormille sallittua arvoa. Kiinnikkeiden tulee kestää niihin kohdistuvat kuormat halkeilleessa betonissa. Poraukset tulee tehdä porausrajoittamia käyttäen. Jälkikiinnitysten materiaalin tulee olla olosuhteisiin sopivat ja ne ei saa muodostaa sähkökemiallista paria liitettävän osan kanssa. 5. Laadunvalvonta Urakoitsija tarkistaa, että jännepunosten, suojaputkien, liitososien ja ankkureiden kunnon silmämääräisesti. Mahdolliset suojakuorien nirhaumat paikataan teippaamalla. Jänteiden asema ja tuenta tarkistetaan erityisesti lakipisteiden kohdilta. Jännitetyn rakenteen rakennesuunnittelija tarkistaa jokaisen valualueen irrotukset, raudoitukset ja jänteet yleisvalvonnan omaisesti sekä laatii tarkastuksista muistiot ennen valua. Valmisbetonin laadunvalvontaa tehdään valmisbetonitoimittajan oman laadunvalvonnan lisäksi työmaakoekappaleiden avulla. Työmaakoekappaleiden määrä, säilytys ja testaus esitetään betonityösuunnitelmassa. 6. Rakenteiden vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen Valmisbetonin vaatimuksenmukaisuuden osoitus tehdään varmennustodistuksella, joka perustuu SFS-EN 206 ja SFS 7022 standardeihin. Betonista osoitetaan puristuslujuus ja tiheys sekä tarvittaessa pakkasenkestävyys ja vedenpitävyys. Rakennustuotteiden vaatimuksenmukaisuuden osoitus tapahtuu joko käyttämällä CE-merkittyjä tuotteita tai muuten kansallisten ohjeiden mukaan hyväksyttyjä tuotteita. Jännemenetelmällä on voimassa oleva eurooppalainen ETA-hyväksyntä ja ETA:n kautta tuotteet ovat CE-merkittyjä. Injektointilaastin sementti ja lisäaineet ovat CE-merkittyjä. Varauskolojen paikkausmateriaali on CEmerkitty. Betoniterästen osalta vaatimuksenmukaisuuden osoitus tehdään tyyppihyväksynnällä tai rakennuspaikkakohtaisella hyväksynnällä. Raudoitusjatkosten vaatimuksenmukaisuuden osoitus tehdään rakennuspaikkakohtaisella hyväksynnällä. 12