PÄÄTÖS Nro 13/09/2 Dnro ISY-2005-Y-213 Annettu julkipanon jälkeen Änkilän yhteisalueosakaskunta

PÄÄTÖS Nro 13/09/2 Dnro ISY-2005-Y-213 Annettu julkipanon jälkeen 30.1.2009 HAKIJA Änkilän yhteisalueosakaskunta ASIA Ensisijaisesti M-real Oyj:n ja toissijaisesti UPM-Kymmene Oyj:n velvoittaminen yhteisvastuullisesti ryhtymään Juvankosken voimalaitoksen osalta vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitettuun osallistumistarjousmenettelyyn. Korkeimman hallinto-oikeuden 26.10.2005 uudelleen käsiteltäväksi palauttama asia, Rautjärvi HAKEMUS Asian aikaisempi käsittely Änkilän yhteisalueosakaskunta on Itä-Suomen ympäristölupavirastoon 15.8.2001 saapuneessa hakemuksessa vaatinut M-real Oyj:n ja toissijaisesti UPM-Kymmene Oyj:n velvoittamista korvaamaan osakaskunnalle Rautjärven kunnassa Hiitolanjoen Juvankosken voimalaitoksella käyttöönotettu vesivoima ja Simpeleen tehtaille johdettu käyttövesi. Ympäristölupavirasto hylkäsi vaatimukset päätöksellään nro 33/02/2, 20.6.2002. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi osakaskunnan tekemän valituksen päätöksellään nro 03/0110/2, 20.5.2003. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään nro 2682, 26.10.2005 hylännyt Änkilän yhteisalueosakaskunnan tekemän valituksen siltä osin kuin Vaasan hallinto-oikeus oli jättänyt tutkimatta osakaskunnan vaatimuksen voimalaitoksen lupapäätöksen peruuttamisesta tai pysyttänyt ympäristölupaviraston päätöksen Simpeleen tehtaalle johdetun käyttöveden korvaamista koskevan vaatimuksen osalta. Näiltä osin hallinto-oikeuden

2 päätöstä ei muutettu. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätökset ja palauttanut asian ympäristölupavirastolle otettavaksi vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitettuna hakemuksena uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen osassa "Asian arviointi" lausutaan seuraavaa: "Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lupa Juvankosken voimalaitoksen rakentamiseen on myönnetty vuonna 1868 vedenjohdoista ja vesilaitoksesta annetun asetuksen säännösten nojalla Viipurin läänin kuvernöörin päätöksellä 29.10.1900. Juvankosken voimalaitokselle annetussa vuoden 1868 vedenjohto- ja vesilaitosasetuksen mukaisessa luvassa ei ole annettu eikä voitukaan antaa pysyvää käyttöoikeutta tai edelleen voimassa olevaa määräaikaista käyttöoikeutta laitoksessa käyttöön otettuun, luvan saajalle ennestään kuulumattomaan vesivoimaan. Saadun selvityksen mukaan Hiitolanjoen vesialueen toinen puolisko Rautjärven kunnan Änkilän kylässä edellä tarkoitetun voimalaitoksen kohdalla kuuluu rekisteriyksikköön yhteinen vesialue 689-876-4-0. Yhteisaluetta hallitsevan Änkilän osakaskunnan järjestäytyminen on merkitty kiinteistörekisteriin 16.9.1996. Kiinteistörekisteri sisältää yhteisalueen osakasluettelon. Osakaskunta on pannut ympäristölupavirastossa vireille nyt kysymyksessä olevan hakemuksen. Itä-Suomen maaoikeuden 13.6.1990 antamalla lainvoiman saaneella päätöksellä on pysytetty toimitusmiesten päätösten 23.4.1987 ja 3.5.1989 lopputulos, jonka mukaan eräiden Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton puolelle jääneiden tilojen koskiosuuksista on rajakuntien tilusjärjestelylain 52 :n 1 momentin mukaisesti Rautjärven kunnan Änkilän kylään muodostettu Haamukoski-niminen talo RN:o 32:0, joka käsittää 0,26143 osaa muun muassa Juvankosken vesivoimasta. Toimitusmiesten päätöksen 3.5.1989 mukaan missään vaiheessa ei ole esitetty, että Kokkolanjoen (Hiitolanjoen) rakennettujenkaan koskien omistus Änkilän jakokunnassa kuuluisi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle. Maaoikeuden päätöksessä on lausuttu, että Viipurin läänin vuoden 1874 maakirjaan sisältyvän Parikkalan pitäjän samalta vuodelta olevan myllyluettelon mukaan Kokkolanjoessa Änkilän jakokunnan puolella ei ollut erillisinä verollepantuja tullijauhomyllyjä. Lisäksi maaoikeus on todennut, ettei valittajana maaoikeudessa tuolloin ollut Yhtyneet Paperitehtaat Oy ollut esittänyt selvitystä siitä, että se olisi muullakaan tavoin saanut Juvankosken, Ylä-Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimaa Änkilän jakokunnan puolella omistukseensa. Edellä sanottu huomioon ottaen Juvankosken voimalaitoksessa käytetään Änkilän osakaskunnan vesialueeseen kuuluvaa vesivoimaa. Selvitystä voimalaitoksen omistajan oikeudesta tuohon vesivoimaan kokonaisuutena ei ole esitetty. Kysymyksessä on siten tilanne, jossa vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaisen määräyksen antamisen edellytykset voivat täyttyä. Ympäristölupavirastoon 20.8.2001 tullutta kirjoitusta on sen sanamuoto huomioon ottaen, huolimatta eräistä siinä käytetyistä ilmauksista, pidettävä vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitettuna hakemuksena, jolla ympäristölupavirastoa on pyydetty määräämään aika, jonka kuluessa voimalaitoksen omistajan on ryhdyttävä vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitettuun menettelyyn.

Korvaus toiselle kuuluvan vesivoiman käyttämisestä ei tule määrättäväksi vielä siinä menettelyssä, jossa vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin nojalla ja soveltuvin osin hallintopakkoa koskevan vesilain 21 luvun säännöksiä noudattaen päätetään voimalaitoksen omistajan mahdollisesta velvoittamisesta ryhtyä osallistumistarjousmenettelyyn. Jos osallistumistarjousmenettely vesilain 3 luvun 9, 11 ja 15 :n mukaisesti suoritetaan, niiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaan, jotka eivät ilmoittaudu mukaan voimalaitosyritykseen, voi vesilain 3 luvun 9 :n 3 momentin ja 15 :n mukaan osallistumistarjousmenettelyn jälkeen tulla ympäristölupaviraston eri päätöksellä myönnettäväksi pysyvä käyttöoikeus vesilain 11 luvun säännösten mukaan määräytyvää korvausta vastaan. Vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaista määräystä koskevassa asiassa ei ole kysymys vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitetusta voimalaitoksen rakentamista koskevan aloitteen tekemisestä, toisille vesivoiman osakkaille tehtävästä osallistumistarjouksesta tai yritykseen osallistumisesta, joihin viimeksi mainitun pykälän 4 momentin mukaan ei sovelleta yhteisaluelakia. Vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaan oikeus siinä tarkoitetun hakemuksen tekemiseen ympäristölupavirastolle on sillä, joka voi osoittaa oikeutensa voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Yhteisalueen osakaskunta on yhteisaluelain nojalla yhteisen vesialueen haltija. Sen osakaskunnalla on muun ohella mahdollisuus luovuttaa ulkopuoliselle osakaskunnalle kuuluvaa vesialuetta vesivoimineen ja muutoin määrätä näistä, sikäli kuin yksittäisten osakkaiden suorittamista määräämistoimista ei lain mukaan muuta johdu. Estettä vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen tekemiselle osakaskunnan nimissä ei näin ollen ole. Asian tässä vaiheessa ei ole merkitystä sillä, mikä tilaan Haamukoski 686-434-32-0 Änkilän kylässä kuuluvien vesivoimaosuuksien suhde on Änkilän osakaskunnan kiinteistörekisterin mukaisesta osakasluettelosta ilmenevien osakkaiden yhteisalueosuuksiin. Kun osakaskunnan hakemusta ei ole käsitelty vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaisena hakemuksena, asia on palautettava ympäristölupavirastolle mainitunlaisena hakemuksena käsiteltäväksi. Tässä asiassa annettavalla päätöksellä ei ratkaista kysymystä vesivoiman omistuksesta tai siihen kohdistuvista oikeuksista eikä sitä, millaisia oikeuksia kenelläkin on mahdollisessa osallistumistarjousmenettelyssä." 3 Hakemuksen 15.12.2005 päivätty täydennys Änkilän yhteisalueosakaskunta on kysyttäessä ilmoittanut, että osakaskunnan vastapuolena asiassa on M-real Oyj, joka on vastuussa omalta omistusajaltaan ja tulevaisuuteen liittyvistä tilanteista. M-real Oyj:n tulee vastata myös edeltävältä ajalta yhteisvastuullisesti UPM-Kymmene Oyj:n kanssa. Toissijaisena vastapuolena on UPM-Kymmene Oyj, jonka tulee vastata koko siitä ajanjaksosta, jolloin se toimi omistajana, mukaan luettuna Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n ajanjakso.

4 Osakaskunta on vaatinut, että edellä mainitut vastapuolet on kummallekin erikseen asetettavan 300 000 euron suuruisen uhkasakon uhalla pakotettava sopimaan asiasta 28.2.2006 mennessä. Vastapuolen, jolla ei hakijan mukaan ole vesi- ja vesivoimaosuuksia kuin 1,5 %:n edestä, tulisi lunastaa osakaskunnalta vesiosuuksia riittävä määrä vesilain edellyttämän viidenneksen osuuksien täyttymiseksi osakaskunnan hyväksymillä ehdoilla ja molempien vastapuolten yhteisvastuullisesti on korvattava osakaskunnan tähän saakka kärsimät vahingot ja tulonmenetykset. Jos näin ei tapahdu, niin osakaskunta varaa itselleen oikeuden esittää kilpaileva hakemus vesivoiman hyödyntämisestä ja ympäristölupaviraston tulee käynnistää vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukainen osallistumistarjousmenettely. SELITYKSET M-real Oyj:n 8.3.2006 päivätty selitys M-real Oyj on lausunut korkeimman hallinto-oikeuden todenneen, että tässä asiassa eli haettaessa vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaista määräystä ei ole kysymys osallistumistarjouksesta tai yritykseen osallistumisesta. Osakaskunnan muut kuin tuon lainkohdan mukaista määräystä koskevat vaatimukset eivät siksi liity esillä olevaan asiaan. Osakaskunnan vaatimus laitoksen omistajan velvoittamisesta määräajassa sopimaan asiasta on muutoinkin lakiin perustumaton. Yhtiön mukaan sovellettavaksi tulevan vesilain säännöksen mukaan vesilain 3 luvun 9 :n menettelyn käynnistämistä tarkoittavan hakemuksen voi ympäristölupavirastolle tehdä se, joka osoittaa oikeutensa vesilain 3 luvun 17 :n 1 momentissa tarkoitetussa voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Jos omistusoikeuden tai hallintaoikeuden havaitaankin kuuluvan toiselle tai olevan riidanalainen, vaatimukseen ei voida suostua. Vaatimus ei siten menesty, jos oikeuden vesivoimaan todetaan, kuten yhtiö katsoo, kuuluvan jo ennestään osakaskunnan sijasta pysyvällä oikeudella voimalaitoksen omistajalle. Toiseksi kysymyksessä tulee olla voimalaitos, jossa käytetään toiselle kuuluvaa vesivoimaa ja luvassa ei ole määrätty eikä tiettävästi sovittu laitoksen oikeudesta vesivoimaan.

5 Yhtiön mukaan arvioitaessa vesivoiman omistuksen epäselvyysedellytystä, on kiinnitettävä huomiota niihin oikeudellisiin edellytyksiin, jotka vallitsivat luvan antamisajankohtana, koska vesilain 22 luvun 2 :n mukaan voimassa olevan lain säännöksillä ei luvanhaltijan ja voimalaitoksen aseman tarkastelussa ole taannehtivaa vaikutusta. Vaikka nykyisen lain mukaan voimalaitoslupa voidaan antaa vain sellaiselle, joka voi osoittaa omistajana tai pysyvän käyttöoikeuden nojalla hallitsevansa vesivoimaa, tällaista vaatimusta ei aiemman lainsäädännön mukaan ole ollut, vaan tilanteesta riippuen oikeus on voitu hankkia erikseen, myöntää se lupaan sisältyvänä oikeutena tai jättää kysymys avoimeksikin. Vesivoimaan kohdistuva laitoksen omistajan oikeus ei siis välttämättä ole johdettavissa kiinteistötiedoista, koska 1800-luvulla ei ollut olemassa sellaista kiinteistöjärjestelmää, josta olisi kattavasti ilmennyt vesialueisiin kohdistuvat omistus- tai muut oikeudet. Oikeus vesivoimaan on voinut syntyä ilman muodollista kirjaamista, lähinnä lupaan perustuvan vallintavallan tai ylimuistoisen nautinnan perusteella. Yhtiö katsoo asian olevan näin. Yhtiö on todennut, ettei hakija ole lausunut, millä perusteella olisi pääteltävissä, että 1800-luvulla ja seuraavan vuosisadan vaihteen aikoihin perustetulla Juvankoskessa sijaitsevalla voimalaitoksella ei olisi oikeutta siinä käytettyyn vesivoimaan. Tuohon aikaan kylien välisiä vesialuerajoja ei ollut käyty. Kylän rajan käyminen ei kuitenkaan ole aikaisemmin syntyneisiin oikeuksiin nähden kumoava saanto, vaan myllylle tai kiinteistölle on voinut jäädä voimaan oikeus joko toisen kylän vesialueeseen tai siellä olevaan vesivoimaan vesialueen rajankäynnin estämättä. 1800-luvulta alkaen vallinneen oikeuskäsityksen mukaan myllyn rakennuslupa ja oikeus myllynpaikkaan tuottavat oikeuden käyttää kosken vesivoimaa. Myöhemmällä lainsäädännöllä tällaisia oikeusperusteita ei ole kumottu. Yhtiö on tulkinnut Hiitolanjoen koskiin myönnettyjä lupapäätöksiä, myös Juvankoski nimiselle voimalaitokselle myönnettyä Viipurin läänin kuvernöörin lupaa 20.10.1900, niin, että niissä on kirjoitustavan vaihdellessa todettu hakijalla olevan oikeus myllylaitoksen käyttämään koskeen. Lupien haltijat ovat saaneet hallintaansa luvan myöntämisen yhteydessä sen vesivoiman, jota laitoksessa on käytetty. Juvankoskessa ollut tullimyllyn paikka on saanut perustamisluvan jo vuonna 1820. Saantoketju nykypäivään on katkeamaton.

6 Vedenjohdoista ja vesilaitoksista 28.3.1868 annettuun asetukseen perustuvassa lupapäätöksessä todetaan laitoksen molempien rantojen kuuluvan hakijalle. Isojaossa, joka päättyi vuonna 1849, vesitiluksia ei sisällytetty selitelmään eikä yhteisten vesialueiden rajoja tuolloin ollut käyty. Osakaskuntiakaan ei näin muodoin ollut sellaisina, että ne olisivat voineet luovuttaa oikeuden vesivoimaan. Valtakunnanrajan muuttumisen vuoksi rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisessa toimituksessa on suoritettu järjestelyjä niiden vesivoimaosuuksien osalta, jotka kuuluivat rajan taakse jääneille kiinteistöille. Haamukiinteistön perustamisen yhteydessä ei tarkoitettu ratkaista, oliko Juvankosken voimalaitoksella lupapäätöksen kannalta oikeus paitsi omaan vesialueeseen myös toisen yhteisen vesialueen rajojen sisällä olevaan vesivoimaan, vaan kysymys on pelkästään vesialueen omistussuhteiden määrityksestä rekisterijärjestelmässä. Kiinteistönmääritys ei mitätöi erityisperusteista käyttöoikeutta vesivoimaan. Kuten Kyösti Haataja on lausunut, oikeus vanhan lain nojalla voimalaitoksessa käytettävään vesivoimaan ei aina ole liittynyt muodollisesti perustettuun myllykiinteistöön tai muuhun rekisteriyksikköön, mikä on ymmärrettävää, koska maarekisterijärjestelmä syntyi vasta 1900-luvun alkaessa. Hyväksyttävänä on oikeuskirjallisuuden mukaan pidettävä kantaa, että vaikka voimalaitosluvassa ei olisi lausuttu hakijan omistavan vesivoimaa, oikeus vesivoiman käyttämiseen voi silti nauttia pysyvyyssuojaa tulkitsemalla kussakin yksittäistapauksessa vallinneita olosuhteita. Omistusoikeus myllyyn, joka siis on voimalaitosluvan haltija, voi Haatajan mukaan (Vesioikeus I, s. 320) käsittää, paitsi sen vesialueen omistusoikeuden, jota myllyyn kuuluvana käytetään, myös "käyttöoikeuden siihen vesimäärään ja putouskorkeuteen, jonka käyttämiseen on saatu laillisessa järjestyksessä oikeus, ja siis ilman omistusoikeutta vesialueeseen". Merkitystä kokonaistarkastelussa voidaan antaa myös sille, että lupapäätöksessä on annettu oikeus vastakkaisilla rannoilla olevien myllyjen käyttämiseen, joten asiassa on kuultu kummankin rannan oikeudenhaltijoita ja on oletettu vesivoiman tulevan koko leveydeltään otetuksi laitoksessa käyttöön. Epäselvyyttä ei ole sen suhteen, että lupapäätös ei olisi käsittänyt kummankin rannan puolella olevien koskiosuuksien käyttöä. Yhtiö on katsonut ottaen huomioon Juvankosken myllyjen sijainnin niiden välissä olevan kosken yhteydessä ja sen, että vesivoiman käyttäminen kyseisissä laitoksissa katsottiin lupaa annettaessa mahdolliseksi loukkaamatta muiden vesienkäyttäjien tarpeita, samoin kuin silloisen oikeuskäytännön, että yhtiöllä on vähintäänkin ylimuistoi-

seen nautintaan perustuva käyttöoikeus laitosten vesivoimaan niin kauan kuin sitä käytetään luvan tarkoittamalla tavalla. 7 Esittämillään perusteilla yhtiö on katsonut, ettei ole epäselvyyttä oikeudesta Juvankosken vesivoimaan siinä merkityksessä, että siinä olisi käytetty tai näytetty käytetyn lupaa annettaessa toiselle kuuluvaa vesivoimaa. Osakaskunnalla ei ole kompetenssia hakea vesilain 3 luvun 9 :n mukaisen menettelyn käynnistämistä, koska se ei ole hakemuksessaan voinut osoittaa, että laitos olisi perustettu osakaskunnalle kuulunutta vesivoiman vallintaoikeutta hyväksi käyttäen. Sen seikan, että vesivoima kuuluu osakaskunnan vesialueen rajauksen sisälle, hakija on esittänyt aiemmin, ja korkein hallinto-oikeus on pitänyt pelkästään tätä tosiseikkaa riittämättömänä asian jatkokäsittelylle vesilain 3 luvun 17 :n kannalta. Kun hakemuksessa ei osakaskunnan oman oikeuden tai voimalaitoksen oikeuden olemassaoloa koskevan epäselvyyden osalta ole esitetty muuta näyttöä kuin että yhteisen Änkilän kylän vesialueen rajankäynti on suoritettu luvan antamiseen nähden myöhemmän lainsäädännön perusteella, millä ei kuitenkaan ole aikaisempaa oikeutta vesivoimaan lakkauttavaa vaikutusta, yhtiö on katsonut, ettei vaatimusten hyväksymiselle ole perusteita ja vastustanut hakemuksen hyväksymistä. Yhtiö on vaatinut, että Änkilän osakaskunta tulee velvoittaa korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut ympäristölupaviraston oikeaksi harkitsemalla määrällä. UPM-Kymmene Oyj:n 9.3.2006 päivätty selitys UPM-Kymmene Oyj on toimittanut samansisältöisen selityksen kuin M-real Oyj lukuun ottamatta seuraavassa lausuttua: Vaatimus UPM-Kymmene Oyj:n velvoittamiseksi ryhtymään vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitettuun osallistumistarjousmenettelyyn on lakiin perustumaton. Vesilain 3 luvun 17 :ssä tarkoitettu vaatimus voidaan kohdistaa vain voimalaitoksen omistajaan, joka UPM-Kymmene Oyj ei ole. Vaatimukset tulee hylätä. Hakija tulee velvoittaa korvaamaan yhtiölle vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut 1 500 eurolla, johon sisältyy yhtiön kulut oikeudellisen asiantuntijan käytöstä vastausta laadittaessa.

8 Yhtiö on uudistanut aikaisemmin 13.12.2001 päivätyssä kirjelmässään esitetyn. Yhteenvetona yhtiö on todennut, että yhtiön edeltäjät voimalaitosten omistajina ovat 1800-luvun alusta alkaen ostaneet ja saaneet lainhuudot Hiitolanjoen tullimyllyihin koskineen eivätkä rajankäynti kylien välillä tai muut kiinteistötoimitukset ole koskien omistusta lakkauttaneet. Yhtiöön ei sen omistusaikana ole kohdistettu korvaus- tai muita vaatimuksia, jotka olisivat perustuneet voimalaitoksissa käytettävän vesivoiman kuulumiseen jollekin ulkopuoliselle taholle. Mikään asiakirja ei myöskään tue sitä väitettä, että koskien olisi vastoin asiakirjojen sanamuotoa katsottu kuuluneen kysymyksessä olevien voimalaitosten omistajille vain osaksi. Voimalaitoksille lupia annettaessa on myös todettu, että laitoksessa käyttöön otettava vesivoima kuului hakijalle. Kukaan ei ole lupahakemuksia käsiteltäessä esittänyt väitettä siitä, ettei koskivoima kuuluisi voimalaitosten omistajalle. Esimerkiksi käsiteltäessä Juvankosken koko vesivoiman käyttöön ottoa ja koko kosken patoamista koskevaa lupahakemusta katselmustoimitukseen on 18.10.1898 osallistunut useita Änkilän kylään sittemmin kuuluvaksi luettujen talojen omistajia. Rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisessa toimituksessa kysymys on ollut kiinteistötoimituksesta, vaikka siinä yhteydessä on selvitetty koskien omistusta. M-real Oyj:n 7.12.2006 päivätty selityksen täydennys Ympäristölupavirasto on 30.6.2006 varannut M-real Oyj:lle voimalaitoksen nykyisenä luvanhaltijana tilaisuuden täydentää antamaansa selitystä. Yhtiötä on pyydetty yksilöimään ja toimittamaan sellaiset mahdolliset luvat, päätökset ja asiakirjat, joista ilmenee tietty myllylupa tai tulliveropäätös, jotka ovat perustana Juvankoskessa käytettävän vesivoiman käyttöoikeudelle. Edelleen ympäristölupavirasto on pyytänyt toimittamaan selvitystä siitä, minkä osan kyseessä oleva mylly on käyttänyt Hiitolanjoen vedestä, sekä muut asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä osoituksena käyttöoikeuden olemassa olosta Änkilän kylän vesialueeseen. Yhtiö on toimittamaansa asiakirja-aineistoon (UPM-Kymmene Oyj:n 30.11.2006 päivätty kirjelmä "Hiitolanjoen koskien omistus ja vesivoiman käyttöoikeus asiakirjojen mukaan" liitteineen) viitaten lausunut, että Juvankoskessa voidaan todeta olleen tulliveromyllyt kosken molemmin puolin. Georg Reinholdsson osti aikanaan molemmat myllyt myllynpaikkoineen ja koskineen sekä luovutti ne edelleen nykyisen omistajan

9 saantomiehille, mistä kaikesta on todisteena oikeuden pöytäkirjat. Omistusoikeus tutkittiin ennen luvan myöntämistä tehtaan perustamiseen ja joen patoamiseen. Näin ollen ja ottaen kauppakirjojen ja lainhuutoasiakirjojen lisäksi huomioon Simpeleen tehdaslaitosten lupaa käsiteltäessä esitetyistä selvityksistä tehdyt johtopäätökset Juvankosken koko koskivoiman omistaa todistettavasti M-real Oyj. Yhtiö on lausunut, että sen selityksessä on mainittu ylimuistoinen nautinta toissijaisena perusteena käyttöoikeuden olemassaololle. Ympäristölupavirasto on pyytänyt toimittamaan selvitystä sekä yksilöimään perustetta vuoden 1734 maakaaren 15 luvun säännösten valossa. Yhtiö on lausunut, että täydennyksen liiteasiakirjoissa on esitetty katkeamaton omistusketju, jonka perusteella voidaan omistusoikeuden todeta kuuluneen laillisesti M-real Oyj:lle. Saman ketjun perusteella voidaan näin ollen myös toissijaisesti katsoa, että ikimuistoinen nautintaoikeus sellaisena kuin sitä on maakaaren (1734) 15 luvun 3 :ssä tarkoitettu on saman luvun 4 :n mukaisesti todistettu. Edelleen yhtiö on pitänyt kiistattomana, ettei 1800-luvun alkupuolen jälkeen tapahtunut lainsäädännön muuttuminen ole tuolloin laillisesti saatuja oikeuksia vesivoimaan vähentänyt tai lakkauttanut. Lähtökohtana tulee olla, että ylimuistoisista ajoista vallinnutta riitauttamatonta, vakiintunutta ja hyväksyttyä tilannetta ei pidä toiseksi muuttaa. Ylimuistoinen nautinta on oikeusjärjestyksessä hyväksytty juuri siitä syystä, ettei näin vanhoista asioista ole mahdollista esittää täydellistä asiakirjanäyttöä. Viipurin arkiston mukana on tuhoutunut suuri osa maanjako- ja omistusasiakirjoista, joilla voisi olla merkitystä tässä asiassa. Lähes 200 vuotta sitten rakennettujen tullimyllyjen sijainti- ja rakennepiirustuksia ei ole saatavilla. Yhtiö on todennut, että hakijalta ei ole missään vaiheessa vaadittu näyttöä tai selvitystä sen osoittamiseksi, että hakijalla on oikeus vesivoimaan. Yhtiö on katsonut, että se on joutunut tekemään huomattavan paljon työtä osoittaakseen hakijan hakemuksen väitteet perusteettomiksi ja virheellisiksi ja todistustaakka on kääntynyt päinvastaiseksi vesilain tarkoituksen mukaisesta. Yhtiö on uudistanut oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa.

10 UPM-Kymmene Oyj:n 8.12.2006 toimittamat asiakirjat Yhtiön ympäristölupavirastoon 8.12.2006 toimittamat asiakirjat sisältävät 30.11.2006 päivätyn kirjelmän "Hiitolanjoen koskien omistus ja vesivoiman käyttöoikeus asiakirjojen mukaan" sekä muistiot "Hiitolanjoen voimalaitosten omistusasiakirjat" ja "Koskien omistajat asiakirjojen mukaan" ynnä edellä mainituissa kirjelmässä ja muistioissa mainitut asiakirjat. Ensiksi mainittu kirjelmä kuuluu Juvankosken osalta seuraavasti: "HIITOLANJOEN KOSKIEN OMISTUS JA VESIVOIMAN KÄYTTÖOIKEUS ASIAKIRJOJEN MUKAAN Voimalaitosten oikeus Hiitolanjoen koskien vesivoimaan Tullimyllylle ennen v.1868 annetun lupapäätöksen on katsottu osoittavan, että sittemmin verolle pannun myllyn omistajalla ja hänen saantomiehillään on omistusoikeus myllyyn ja myllynpaikkaan sekä omistusoikeus tai ainakin käyttöoikeus myllyssä käytettävään vesivoimaan. Myllynpaikka tarkoittaa rakentamatonta koskea (Haataja I s. 324 325). Erikseen verollepantu ja maakirjaan erityisenä kiinteistönä merkitty mylly kuului myllyn omistajalle erityisenä, hänen muusta tilastaan erotettuna kiinteistönä, jota voitiin erikseen luovuttaa ja joka muutenkin oli erityistä kiinteistöä koskevien säännöksien alainen. Kirjaamisjärjestelmän muuttuessa maarekisteriin ei merkitty tulliveromyllyjä, ei lohkomattomia koskia eikä lohkomattomia määräaloja tai myllytontteja, joihin ei näin ollen myöskään myönnetty lainhuutoja. Kiistatonta on, ettei 1800-luvun alkupuolen jälkeen tapahtunut lainsäädännön muuttuminen ole tuolloin laillisesti saatuja oikeuksia vesivoimaan vähentänyt tai lakkauttanut. Lähtökohtana tulee olla, että ylimuistoisista ajoista vallinnutta riitauttamatonta, vakiintunutta ja hyväksyttyä tilannetta ei pidä toiseksi muuttaa. Ylimuistoinen nautinta on oikeusjärjestyksessä hyväksytty juuri siitä syystä, ettei näin vanhoista asioista ole mahdollista esittää täydellistä asiakirjanäyttöä. Viipurin arkiston mukana on tuhoutunut suuri osa maanjako- ja omistusasiakirjoista, joilla voisi olla merkitystä tässä asiassa. Lähes 200 vuotta sitten rakennettujen tullimyllyjen sijainti- ja rakennepiirustuksia ei ole saatavilla. Historiankirjojen mukaan Hiitolanjoen koskissa tiedetään olleen myllyjä jo 1700-luvulta. Juvankoskessa, Ylä- ja Ala-Ritakoskessa sekä Kangaskoskessa on ollut verolle pannut tulliveromyllyt, joiden oikeudet vesivoiman käyttöön ovat siirtyneet kauppakirjoilla nykyisten Hiitolanjoen eli Kokkolanjoen vesivoimaa käyttävien laitosten omistajille. Koskia ostettaessa ja myytäessä joen eri puoliskoja ei ole käsitelty erillisinä. Myllyjen oletetusta sijainnista joen jommallakummalla rannalla ei tule tehdä sellaista päätelmää, että myllyillä olisi ollut oikeus ainoastaan Hiitolanjoen koskien toisen puolen käyttöön. Oikeudet ovat syntyneet aikana, jolloin keskiviivaperiaate ei näkynyt enem-

pää maakirjamerkinnöissä kuin kauppakirjoissa koskien omistusoikeutta luovutettaessa ja lainhuudatettaessakaan. Kuten jäljempänä ja asiakirjaselvityksessä todetaan, maakirjaan tehdyt merkinnät eivät osoita koskissa olleiden myllyjen sijainneen yksinomaan Koitsanlahden puolella tai käyttäneen ainoastaan Hiitolanjoen Koitsanlahden puolen koskivoimaa. Kylien välinen vesirajankäynti ei ole muuttanut eikä sen tarkoituksena ole ollut muuttaa koskien omistusta tai käyttöoikeutta. Juvankoskessa voidaan liitteenä olevan asiakirjaselvityksen perusteella todeta olleen tulliveromyllyt kosken molemmin puolin. Georg Reinholdsson osti aikanaan molemmat myllyt myllynpaikkoineen ja koskineen sekä luovutti ne edelleen nykyisen omistajan saantomiehille, mistä kaikesta on todisteena oikeuden pöytäkirjat. Omistusoikeus tutkittiin ennen luvan myöntämistä tehtaan perustamiseen ja joen patoamiseen. Omistusoikeuksien siirtoketju on katkeamaton. Näin ollen ja ottaen kauppakirjojen ja lainhuutoasiakirjojen lisäksi huomioon Simpeleen tehdaslaitosten lupaa käsiteltäessä esitetyistä selvityksistä tehdyt johtopäätökset Juvankosken koko koskivoiman omistaa todistettavasti M-real Oyj. KHO:n ennakkopäätöksen 1981 A II 85 mukaan kosken omistus kuului voimalaitoksen omistajalle eikä jakokunnalle, kun suunnilleen voimalaitoksen kohdalla oli aikoinaan sijainnut kaksi tulliveromyllyä kosken molemmilla rannoilla. Myllyihin oli niitä perustettaessa voimassa olleen oikeuden mukaan tullut kuulumaan pysyvä oikeus niitä perustettaessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Katsottiin, että hakija oli esittänyt hakemuksen hyväksymisen kannalta riittävän selvityksen oikeudestaan suunnitellussa voimalaitoksessa käyttöön otettavaan vesivoimaan. ------------------------------------------------------------------------------------------------------ Voimalaitoksille myönnetyt rakentamisluvat: ------------------------------------------------------------------------------------------------------ - Juvankoski (paperitehtaan ja puuhiomon rakentaminen aloitettu 1897) - Viipurin läänin kuvernöörin päätös 29.10.1900 Koskien koko vesivoima oli otettu edellä mainituissa laitoksissa käyttöön, koska tehtaiden toiminnassa voimantuotanto oli keskeinen tuotantoa rajoittava tekijä. Lupien hakija osoitti kauppakirjoilla ja lainhuutoasiakirjoilla omistusoikeutensa tai ainakin käyttöoikeutensa laitoksissa käyttöön otettavaan vesivoimaan. Voimalaitosten perustajien oikeuksia vesivoiman käyttöön ei lupakäsittelyissä ole riitautettu. Lupapäätöksissä viranomainen on antanut oikeuden ottaa käyttöön koskien koko vesivoiman. Historiakuvauksista ilmenee, että voiman tarve oli syynä myös siihen, että yhtiö osti kaikki kysymyksessä olevat Kokkolanjoen kosket voimalaitoksineen ja Venäjän puolelle sittemmin jääneet kolme koskea sekä rakensi myös Syrjäkoskeen voimalaitoksen. Yhtiö osti myös muut alueella toimineet myllyt. Änkilän kylän yhteistä vesialuetta 689-876-4-0 koskevasta kiinteistörekisteriotteesta ilmenee, että 11.12.1913 oli vahvistettu kylien välinen vesipiirirajankäynti, jossa oli erotettu Änkilän jakokunnan yhteinen vesialue (Rautjärven Innasennurkan ja Änkilän kylien sekä talojen n:ot 1 ja 2 Kaljusen kylästä ja talojen n:ot 4 7 sekä 10 Kivijärven kylästä vesialueisiin osallisten tilojen yhteinen vesialue). Koitsanlahden kylään oli isojaossa tullut kuulumaan Parikkalan kunnan Koitsanlahden ja Lammin kylät sekä osa Kivijärven ja Kaljusen kylän taloista. Vesipiirirajankäynti Änkilän ja Koitsanlahden jakokunnan välillä tapahtui siis vasta sen jälkeen, kun koskia oli ostettu ja myyty sekä 11

koko vesivoima oli kiistatta otettu vesilaitosten käyttöön. Sitä ennen Hiitolanjoen vesialue oli jakokuntien talojen yhteisesti vallittavana. MK 12:4:n ja LVV:n (31/1902) nojalla suoritettu vesipiirirajankäynti ei lakkauta erityisperusteista oikeutta, kuten ylimuistoisen nautinnan kautta tai muutoin laillisesti saatua oikeutta myllynpaikkaan, vaikka se on jäänyt käsittelemättä vesipiirirajankäynnissä (Hyvönen s. 655, 658 alav). Edellä sanotun perusteella voidaan todeta, ettei laki välirajasta vedessä (31/1902) taikka sen mukainen kylien välinen rajankäynti ÄnkiIän ja Koitsanlahden kylien välillä Hiitolanjoessa voi muuttaa oikeustilaa sellaiseksi, että se lakkauttaisi vuosisatoja vallinneen ylimuistoisen oikeuden omistaa ja käyttää vesivoimaa hyödyksi koskiin rakennetuissa vesilaitoksissa. Änkilän kylään kuuluvien talojen omistajat eivät Juvankosken rakentamisen jälkeen eivätkä sitä ennenkään ole kysymyksessä olevien koskien koskivoimaa hyväkseen käyttäneet. Maanmittaustoimituksissa annetut päätökset Valtakunnan itärajan muuttumisen johdosta kiinteistöasioita käsiteltiin vuosikymmenien ajan tilusjärjestelytoimituksissa. Itä-Suomen maaoikeus on 15.2.1989 vahvistanut rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisessa toimituksessa tehdyn päätöksen perustaa Koitsankoski-niminen tila SNTL:n puolelle jääneiden tilojen osuuksista. Päätöksen mukaan Koitsanlahden jakokunta ei omistanut Koitsanlahden puoleisella Kokkolanjoen puoliskolla sijaitsevia Ritakosken koskitilaa, Juvankoskea ja Kangaskoskea. Lahnasenkoski sen sijaan kuuluu Koitsanlahden jakokunnalle. Maaoikeus vahvisti Ritakosken koskitilalla RN:o 11 olevan osuus Lahnasenkoskeen perustettavaan koskitilaan. Ratkaisu tehtiin maanmittaustoimituksessa kerätyn asiakirjaselvityksen perusteella. Maaoikeuden 13.6.1990 antamassa päätöksessä vahvistettiin Haamukoski-nimisen tilan muodostaminen Änkilän kylään. Päätöksen mukaan Kokkolanjoessa Änkilän jakokunnan puolella ei ole ollut verollepantuja tullimyllyjä eikä yhtiö ole esittänyt selvistä siitä, että se olisi muullakaan tavoin saanut koskien vesivoimaa Änkilän jakokunnan puolella omistukseensa. Tuomioilla ei kuitenkaan ole oikeusvoimaisesti ratkaistu sitä, kuka Hiitolanjoen kosket omistaa tai kenellä on oikeus käyttää koskien vesivoimaa. Maaoikeudella ei ole ollut käytössään asiakirjoja, joista selviää, että ainakin Juvankoskessa joen länsirannalla Änkilän puolella on sijainnut verolle pantu tullimylly. Änkilän osakaskunnan oikeus vesivoimaan Änkilän yhteisten vesialueiden osakaskunta ei ole vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa säädetyin tavoin tai muutoinkaan osoittanut, että laitoksissa käytettävä vesivoima kuuluisi sille. Kuten edellä on todettu, koskien vesivoiman ei tiedetä olleen Änkilän yhteisten vesialueiden osakkaina olevien talojen vallittavana. Mikäli Änkilän puoleiset osat koskea eivät kuuluisi laitosten omistajille omistus- tai käyttöoikeuden nojalla ja mikäli yhtiöt katsottaisiin velvollisiksi tarjoamaan osakaskunnalle osallistumisoikeutta yrityksiin, on siinä tapauksessa otettava huomioon, että kysymyksessä olevia yhteisistä vesialueista erottamattomia koskia omistetaan erillisinä rajoiltaan määrittelemättöminä määräaloina. Tällöin Änkilän osakaskunnan osak- 12

kaiden lisäksi koskia omistaa myös tila Haamukoski RN:o 32, jonka osuus on 26,143 %." 13 Muistio "Hiitolanjoen voimalaitoksen omistusasiakirjat" kuuluu Juvankosken osalta seuraavasti: "HIITOLANJOEN VOIMALAITOSTEN OMISTUSASIAKIRJAT Suuri osa alkuperäisistä maanjakoasiakirjoista on tuhoutunut sodan aikana, koska Viipurissa sijainnut arkisto paloi. 1 YHTEISET 1.1 Verolle pannut tullimyllyt 1.1.1 Lyhennysote Kurkijoen kihlakunnan maakirjasta 1895 Längd öfver Mjölqvarnar samt Stamp- och Walkverk i Kronoby härad - Juvankoski, Juvankoskenmylly 7.6.1844 Petter Karvonen, kylä Kivijärvi talo Terävä n:o 2, 1 kivipari 18.7.1861 Jakob Jussilainen ja Henrik Kiiski, sama kuin edellä, 1 kivipari -------------------------------------------------------- 1.1.2 Öfvergångs-Jordebok för Kronoborgs Härad år 1868 1874 Juvankosken ja Kangaskosken myllyt 1.1.3 Luettelo myllylupapäätöksistä 1.1.4 Osajäljennökset isojakokartasta (Joenkoski ja Ritakoski) karttapiirroksia Havainnot: Sekä Juvankosken että Kangaskosken mylly on merkinnällä anläggningsstället samalla talonnumerolla mutta eri omistajille Kivijärven kylään. Tämä merkintä ei siis tarkoittanut, että myllyt ovat samassa paikassa luetteloon merkityllä tilalla tai kylässä. Paikka on yksilöity toisaalta myllyn nimestäkin ilmenevän kosken mukaan kohdassa "anteckningar". Juvankosken länsiranta on ollut kruununtilaa N:o 13 Änkilän puolella ja itäranta perintötaloa N:o 8 Koitsanlahden puolella. Jäljempänä ilmenee, että Karvosen mylly sijaitsi Juvankosken länsirannalla eli Änkilän puolella. Johtopäätös: Edellä mainitut kosket eivät olleet kylien yhteisiä, vaan kuuluivat myllyjen omistajille. Verollepantaessa tutkittiin omistusoikeus. Myöhemmin perustettuun maarekisteriin ei merkitty tällaisia myllyjä tai koskia (Kyösti Haataja: Maanjaot ja talojärjestelmä s. 781 782). Tullimyllylle ennen v 1868 annetun lupapäätöksen on katsottu osoittavan, että sittemmin verolle pannun myllyn omistajalla ja hänen saantomiehillään on omistusoikeus myllyyn ja myllynpaikkaan. Erikseen verollepantu ja maakirjaan erityisenä kiinteistönä merkitty mylly kuului myllyn omistajalle erityisenä, hänen muusta tilastaan erotettuna kiinteistönä, jota voitiin

erikseen luovuttaa ja joka muutenkin oli erityistä kiinteistöä koskevien säännöksien alainen (Kyösti Haataja Vesioikeus I s. 250, 258). Myllyt näyttää merkityn siihen kylään, missä myllyrakennus/myllytontti/myllyn omistajan tila oli. Näin ollen siitä ei voi päätellä, minkä puoleinen koski olisi kuulunut myllylle. Jäljempänä oikeuden pöytäkirjassa Georg Reinholdsson esitetään tilan N:o 2 omistajana, joten myllyluettelossa mylly näyttää olevan merkitty myllyn omistajan tilalle kuuluvana eikä osoita, onko mylly Änkilän vai Koitsanlahden puolella jokea. Koitsanlahden/Kivijärven puolelle rakennetut myllyt saivat tarvittaessa käyttää kosken koko vesivoiman. 1.2 Tullimyllyille erotettu isojaossa myllytontit 1.2.1 Isojakoasiakirja 1844/1849: Isojaossa erotettu Koitsanlahden lohkokunnan tiluksista myllytontit Ritakosken, Kangaskosken ja Joenkosken (Juvankosken) tullimyllyille. Johtopäätös: Isojaossa ei jaettu koskia tai vesialueita. Myllytonttien erottamisen isojaossa ympäröivistä tiluksista on katsottu osoittavan sen, että mylly ja koski katsottiin kuuluvaksi erilliselle yksityiselle omistajalle, joten ei ollut kylän yhteinen eikä tilalle kuuluva mylly. Näiden tullimyllyjen omistajien oikeudet siis säilyivät isojaossa. 1.3 Kosket oli kiinnitetty myllyn omistajan veloista 1.3.1 Rasitustodistus 22.12.1910: Kaikissa koskissa sijaitsevat voimalaitokset koskineen on kiinnitetty, joten niiden omistus oli tutkittu tai muuten selvä. Juvankosken myllytonttineen ja koskineen Ritakoski-nimisen talolla no 9 Koitsanlahden kylässä sijaitsevan tullijauhomyllyn, tonttineen ja koskineen Johtopäätös: Kosket katsottiin myllyn omistajan omaisuudeksi eikä niitä puolitettu. ------------------------------------------------------------------------------- Valokuvat Havainnot: Sourander on kertonut koskien rakentamisesta. Vesivoimasta oli puutetta ja laitokset käyttivät joen koko vesivoiman sekä lisäksi Venäjän puolelle sittemmin jääneiden koskien vesivoimaa. Juvankoskessa oli tulliveromyllyt molemmin puolin ja länsirannan mylly oli toiminnassa paperitehdasta perustettaessa. Valokuvassa näkyy mylly joen länsirannalla. Osoittaa myös, että maakirjaan tehty merkintä (tai oikeammin merkinnän tulkinta) Karvosen myllyn sijainnista Koitsanlahden puolella poikkesi todellisesta tilanteesta. Kuvassa näkyy paperitehtaan perustamisen aikoihin mylly Juvankosken länsirannalla. 2 JUVANKOSKI 2.1 Verolle pannut tullimyllyt 2.1.1 Tilusjärjestelytoimituksessa esitetty toimitusinsinöörin selvitys, josta ilmenee verollepanot maakirjan v. 1874 mukaan: 7.6.1844 1 kivipari "i Juvankoski fors" ja 18.7.1861 1 kivipari "i Juvankoski strömfall" 2.1.2 6.5.1820 Heikki Antinpoika Revon myllylle lupa 2.1.3 7.6.1844 Petter Karvosen myllyn verollepano 2.1.4 18.7.1861 Jussilaisen ja Kiiskin myllyn verollepano 14

15 2.1.5 Muistiinpanot /E.Appelroth Koskien omistus --------------------------------------------------------- 2.2 Juvankosken molemmin puolin tulliveromyllyt 2.2.1 Tuomio myllyn omistuksesta 5.10.1844 295 Reinholdssonin käymä oikeudenkäynti Koitsanlahden ym. kylien jakokuntaa vastaan oikeudesta Koitsanlahden kylässä sijaitsevaan Juvankosken myllyyn ja myllypaikkaan. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että kysymys oli talon RN:o 8 sisällä Juvankosken itärannalla sijaitsevasta myllypaikasta. Esitettiin todistus siitä, että myllyn paikka oli isojaossa määrätty erotettavaksi kylän yhteisistä Georg Reinholdssonille Koitsanlahden verotalon n:o 2 omistajana. Myllyn paikka ("qvarnställe vid Juvankoski fors") todettiin tuomiossa kuuluvaksi Reinholdssonille. Pöytäkirjaan kirjatusta Brandtin todistuksesta voi monikkomuodosta päätellä, että isojaossa myllytontti oli annettu sekä jo perustettua että rakennettavaa myllyä varten. 2.2.2 I Oikeuden pöytäkirja 2.9.1851 50 Kiiski ja Jussilainen/Reinholdsson Kantajat vaativat Reinholdssonia esittämään oikeutensa myllyyn ja myllyn paikkaan. Reinholdsson oli myynyt Henrik Pettersson Kiiskille ja Jakob Jakobsson Jussilaiselle kahdella 13.12.1847 päivätyllä kauppakirjalla 1) Juvankosken länsirannalla olevan verolle pannun tullimyllyn, jonka Reinholdsson oli 27.4. ja 2.5.1846 ostanut Anders Henriksson Revolta ja Petter Pettersson Karvoselta ja joka mylly oli palanut ja 2) Juvankosken itärannalla olevan rakentamattoman myllyn paikan oikeuksineen verolle pantavan tullimyllyn rakentamiseen, jonka oikeuden oli tuomiolla 1844 todettu kuuluvan Reinholdssonille. Reinholdsson oli 23.4.1847 ensin myynyt kummankin kohteen Lagervallille, jotka kaupat oli tämän kuoltua purettu. Selitys: Joen länsiranta oli Änkilän kylän tilaa RN:o 13 (kruununtila), jossa sijaitsi länsipuolen mylly (verollepanot: 6.5.1820 Heikki Antinpoika Repo ja 7.6.1844 Petter Karvonen). 2.2.3 II Oikeuden pöytäkirja 19.3.1852 88 Kiiski ja Jussilainen/Reinholdsson Edellisessä kohdassa kerrotun oikeudenkäynnin jatkokäsittely. Esitetty varamaanmittari Brandtin todistus Reinholdssonille erotetusta itärannan myllynpaikasta. 2.2.4 III Oikeuden päätös 22.9.1852 86 Kiiski ja Jussilainen/Reinholdsson Esitettiin Lagerwallin kuolinpesän osakkaiden suostumus kauppojen purkamiseen. Päätös: Reinholdsson oli esittänyt häneltä vaaditut asiakirjat, joilla hän oli saanut oikeudet myllyyn ja myllyn paikkaan.

Johtopäätös: Yhtiön edeltäjä oli saanut omistusoikeuden sekä Juvankosken länsirannalla että itärannalla sijainneeseen verolle pantuun tullijauhomyllyyn. Näin ollen koko koski oli tullut Georg Reinholdssonin omistukseen. Reinholdsson luovutti kaikki oikeutensa seuraajilleen Kiiskille ja Jussilaiselle. Oikeuden pöytäkirjaan tehdyt kirjaukset osoittavat myös, että maakirjaan tehty merkintä (tai oikeammin merkinnän tulkinta) Karvosen myllyn sijainnissa Koitsanlahden puolella poikkesi todellisesta tilanteesta. 2.2.5 1. lainhuuto 23.9.1853 Henrik Pettersson Kiiski, Jakob Jakobsson Jussilain Kauppakirjalla 13.12.1847 Georg Reinholdsson myynyt Kiiskille ja Jussilaiselle "Juvankoskessa olevan tullijauhomyllyn ja myllytontin "kun k.o mylly on palanut enkä ole tilaisuudessa sitä uudestaan rakentamaan". Kauppakirjan mukaan Reinholdsson oli kauppakirjoilla 27.4. ja 2.5.1846 ostanut Anders Henriksson Revolta ja Petter Pettersson Karvoselta. Verollepantu 7.6.1844. Reinholdssonin oikeuksien osalta viittasi vuoden 1951 ja 1952 oikeuden pöytäkirjoihin. 2.2.6 Kiinnekirja 9.10.1854 (länsirannan tullimyllyyn) Kiiskille ja Jussilaiselle 2.2.7 Myllyn verolle pano 18.7.1861 Jussilaisen ja Kiiskin nimeen Johtopäätös: Juvankoskessa oli yli 6 m korkea vesiputous. Koski tunnettiin jo 1700- luvulla myllyjen ja survinten voimanlähteenä ja 1840-luvulla tiedetään myllyjä olleen toiminnassa kosken molemmilla rannoilla (s. 152 Vuosisata paperiteollisuutta, s. 5 Sourander) Juvankoski kosken kummallakin puolella sijaitsevine tullimyllyineen ja myllynpaikkoineen oli tullut tuomioiden nojalla kokonaan yhtiön edeltäjän omistukseen. Juvankosken länsirannalla (Änkilän kylä) oli verollepantu tullimylly ja itärannalla (Koitsanlahden kylä) oli ollut verollepantu tullimylly isojaossa erotettuine myllytontteineen. Myllyn paikka ei menetä oikeuksiaan, vaikka mylly tuhoutuu (Haataja 1 s. 250 alav,293). 2.3 Tehtaan perustaminen ja joen sulkeminen padolla Omistusluettelo liitteenä " Aktiebolaget Simpele on 28.4.1908 428 saanut kiinnekirjan 4/9 talosta N:o 8 sekä samalla tilalla sijaitsevaan Juvankosken tulliveromyllyyn ja koskeen. Tämän yhtiön oikeudet ovat siirtynet fuusiossa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle Sohlberg ja Ramsten ovat ostaneet 1/3 talosta nro 8 Kivijärven kylässä siihen kuuluvine Juvankosken myllytontteineen ja koskineen. Lainhuuto I 31.10.1902. Paperitehdas Osakeyhtiö Atlakselle kiinnekirja on annettu 2.5.1901. Lainhuuto mm. 1/3:lle perintö tilaa nro 8 Kivijärven kylässä ynnä samalla tilannumerolla sijaitsevalle tulliveromyllylle siihen kuuluvine tonttimaineen. Matti Roiha on ostanut 18.11.1896 Pekka Pekanpoika Kiiskeltä perintötilalla N:o 8 Kivijärven kylässä sijaitsevan tulliveromyllyn siihen kuuluvine tonttimaineen ja koskineen sekä saanut siihen 1.12.1897 lainhuudon. 18.7.1861 Länsirannan myllyn verolle pano 9.10.1854 Kiinnekirja Henrik Pettersson Kiiskille ja Jakob Jakobsson Jussilaiselle 1844-46 Myllyt molemmilla rannoilla omisti Georg Reinholdsson 7.6.1844 Petter Karvosen myllyn verollepano 6.5.1820 Heikki Antinpoika Revon myllylle lupa" 16

17 2.3.1 Kiinnekirja 2.5.1901 598 Paperitehdasosakeyhtiö Atlas "Paperitehdas Osakeyhtiö Atlas, joka kauppakirjalla 19 päivältä toukokuuta 1900 on tehtailia Matti Roihalta ja hänen vaimoltaan Aleksandra Roihalta ostanut kolmannen (1/3) osan veroltansa...perintötilasta No 8 Parikkalan pitäjän Kivijärven kylässä samalla tilannumerolla sijaitsevine Juvankosken tulliveromyllyineen ja koskineen sekä.. "Kiinnekirja annettu vakuudeksi siitä, "että yhtiölle on tuleva se omistus- ja hallintaoikeus edellä mainittuun tilanosaan, jonka kerrottu saanti laillisesti perustaa." 2.3.2 Kiinnekirja 28.4.1908 428 Ab Simpele Kauppakirjalla on ostanut "Aktiebolaget Simpeleelle 4/9...verotalosta N:o 8 Kivijärven kylässä samalla tilalla sijaitsevine tulliveromyllyineen ja koskineen". Kiinnekirja myönnetty. Johtopäätös: Yhtiön edeltäjät ovat kauppakirjoilla ostaneet myllyn koskineen ja saaneet saannolleen kiinnekirjan. Huomautuksia kosken omistusoikeutta vastaan ei ole esitetty. Maarekisteriin ei merkitty tulliveromyllyjä, ei lohkomattomia koskia eikä lohkomattomia määräaloja tai myllytontteja, joihin ei myöskään myönnetty lainhuutoja. 2.3.3 Toimituskirja 18.10.1898 pidetystä katselmuksesta, joka koski Kauppias Matti Roihan anomusta luvan myöntämisestä paperitehtaan ja puuhöyläämön perustamiseen ja padon rakentamiseen joen poikki - saapuvilla oli Änkilän kylän talojen omistajia: Heikki Peippo, Olli Sinkkonen, Antti Peippo, Matti Vanhanen, Adam Terävä, Matti Kyhälä, Erik Nokelainen - länsirannalla kruununtila RN:o 13 Änkilän lohkokunnassa - "Toimituksen jälkeen hakija on jättänyt allekirjoittaneelle joukon asiapapereita, jotka myötäliitetään ja joista hakija katsoo selville käyvän, että hän omistaa rannat molemmin puolin jokea kosken kohdalta sekä itse kosken, minkä nojalla pyytää saada käyttää vesivoiman Juvankoskessa kokonaisuudessaan" - pöytäkirjan loppuun on merkitty epäilys kummankin puolen rantojen omistuksesta Johtopäätös: Joki suljettiin padolla kokonaan ja hakijalle annettiin oikeus koko koskessa alavedellä virtaavan vesimärän käyttämiseen. Kosken omistus tutkittiin lupamenettelyssä ja todettiin sen kuuluvan hakijalle. Kosken omistusta vastaan ei esitetty huomautuksia, kylläkin muita huomautuksia. 2.3.4 Wiipurin läänin Kuvernöörin päätös, jolla lupa on myönnetty Juvankosken rakentamiseen ja kosken patoamiseen 29.10.1900 Todettu, että rannat molemmin puolin jokea kosken kohdalla kuuluvat hakijalle. Rantojen omistus oli tarpeen myös siitä syystä, että tehdaslaitoksia rakennettiin molemmille rannoille. Johtopäätös: Kosken omistus tutkittiin lupamenettelyssä ja todettiin sen kuuluvan hakijalle Ks. kirjallisuus: Sourander s. 4-5. ----------------------------------------------------------------------------------------------"

18 HAKIJAN 16.3.2007 PÄIVÄTTY VASTASELITYS Hakija on vastaselityksessään lausunut aluksi, että korkeimman hallinto-oikeuden ei ole päätöksessään tarvinnut ottaa kantaa kysymykseen vesivoiman omistuksesta tai siihen kohdistuvista oikeuksista, koska asia on lainvoimaisesti ratkaistu Itä-Suomen maaoikeuden päätöksellä 13.6.1990. Maanmittauslaitoksen rekisterien mukaan M-real Oyj:n osuus on yhteensä noin 1,5 % ja UPM-Kymmene Oyj:n osuus yhteensä noin 7 % osakaskunnan vesistöosuuksista. Hakijan käsityksen mukaan tilalla Haamukoski ei ole merkitystä asiassa. Hakijan mukaan ns. ikimuistoiset nautintaoikeudet eivät perustu voimassa oleviin lakeihin eivätkä anna vastapuolelle omistusoikeutta koskiin ja koskivoimaan tällä hetkellä. Kyseiset oikeudet olivat käytössä aikana, jolloin asiaa koskeva lainsäädäntö puuttui. Kun lainsäädäntö sitten kehittyi, ei nautintaoikeuksilla ollut enää merkitystä, vaan siirryttiin asteittain voimaan tulleen lainsäädännön käyttöön. Lisäksi nautintaoikeudet perustuivat tullimyllyjen tarvitsemaan vesivoimaan ja oikeudet kohdistuivat määrätyille henkilöille. Myllyt on sittemmin purettu ja nautintaoikeudet lakanneet. Koskien ja vesialueitten vieressä sijaitsevien maa-alueitten omistuksella ei ole nykyisen lainsäädännön perusteella mitään erityisoikeutta viereiseen vesi- ja koskivoimaan. Ne oikeudet kuuluvat koko osakaskunnalle ja tarkemmat valta- ja omistusoikeudet kohdistuvat vesiosuuksien mukaisesti jokaiselle kiinteistölle. Näin ainoastaan osakaskunta voi myydä tai luovuttaa (vuokrata) erityisoikeuksia vesi- ja koskivoimaan. Yhtiöitten vesiosuuksien omistusmäärillä ei voi hallita koskivoimaa vastoin yli 90 %:n omistajien edustamaa tahtoa. Tähän perustuu hakijan vaatimus, että yhtiöitten on neuvoteltava osakaskunnan kanssa ko. vesivoiman vuokraamisesta tai ostamisesta voidakseen jatkaa voimaloitten hyötykäyttöä. Hakija on lausunut, että yhtiön mukaan voimalaitosluvan hakijalla olisi ollut oikeus koskeen aikanaan myllylaitoksen käyttämän koskivoiman perusteella. Nyt kuitenkaan ei ole kysymyksessä sellainen myllylaitos, jolle nautintaoikeus on aikanaan myönnetty. Lisäksi hakija on todennut, ettei Änkilän osakaskunnan puolella ole missään vaiheessa sijainnut tullimyllyjä, vaan ne kaikki ovat olleet Koitsanlahden osakaskunnan puolella.

Hakija on katsonut, että voimalaitosten siirtyminen uudelle omistajalle edellyttää muutoksen tarkastelua yhdessä osakaskunnan ja viranomaisten kanssa. 19 Hakija on vaatinut vuokrakorvausta Juvankosken koskivoimasta 250 000 euroa ja korvausta käyttöveden johtamisesta aiheutuvista vahingoista ja edunmenetyksistä 3,5 milj. euroa. Hakija on vaatinut, että vastapuolen tulee sopia asia hakijan kanssa 31.12.2007 mennessä yhtiöille kummallekin erikseen asetettavan 500 000 euron sakon uhalla. Jos sopimuksia ei ole allekirjoitettu 31.12.2007 mennessä, on uhkasakot määrättävä maksettavaksi viimeistään 31.1.2008. Hakija on varannut itselleen oikeuden esittää oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa myöhemmin, kun selviää aikovatko yhtiöt sopia asiasta. Hakija on todennut, että koska olisi kohtuutonta vaatia Juvankosken kohdalla kaikkien rakennusten ja rakennelmien purkamista, hakija tarjoaa käyttöoikeutta koskivoimaan toistaiseksi niin kauan kuin nykyinen laitos on M-real Oyj:n omistuksessa. Mikäli yhtiö haluaa myydä laitoksensa, lakkaa vuokrasopimus ja mahdollisen ostajan tulee neuvotella uudesta vuokrasopimuksesta hakijan kanssa. Käyttöveden johtamisesta aiheutuvaa korvausvaatimusta hakija on perustellut toteamuksella, että mikäli saastunut joki puhdistettaisiin, sen kokonaiskustannukset olisivat noin 70 100 milj. euroa. Esitetty korvausvaatimus on vain noin 5 % puhdistuskustannuksista. VASTINE M-real Oyj on 2.10.2007 päivätyssä vastineessaan lausunut, että se on ympäristölupavirastolle 8.12.2006 toimittamassaan täydennyksessä selitykseen esittänyt katkeamattoman ja kattavan selvityksen M-real Oyj:n oikeudesta koskivoimaan Juvankosken osalta. Edelleen yhtiö korostaa jo aiemmissa selvityksissäänkin esittämäänsä, että nyt kyseessä olevassa asiassa oikeus koskiin määritellään toisin kuin oikeudet muun vesialueen osalta. Ennen vuotta 1868 perustetut myllyn paikat sisälsivät yksiselitteisen omistusoikeuden koskeen eikä alue kosken kohdalla näin ollen kuulunut muuhun ympäröi-

20 vään vesialueeseen, joka saattoi taas sellaisenaan muodostaa yhteisalueen. Tällaista myllyn paikkoihin perustuvaa oikeutta koskeen ei ole myöhemmässäkään oikeustilassa kumottu. Juvankosken molemmin puolin sijainneiden tulliveromyllyjen omistuksen perusteella koko Juvankosken omistusoikeus kuuluu M-real Oyj:lle. Hakija on esittänyt, ettei Änkilän puolella ole ollut tulliveromyllyjä, mutta yhtiön ympäristölupavirastolle toimittama asiakirjaselvitys on osoittanut, että myllyt ovat sijainneet molemmin puolin koskea. Vastoin hakijan väittämää hakijan esittämä selvitys M-real Oyj:n ja UPM-Kymmene Oyj:n osuuksista Änkilän yhteisalueosuuskunnassa ei koske nyt käsiteltävänä olevaa kysymystä vesivoiman käyttöoikeudesta, joka kuuluu annettujen omistusselvitysten perusteella M-real Oyj:lle. Koskialueet eivät edellä esitetyn mukaan kuulu yhteisalueosakaskunnan hallitsemaan vesialueeseen. Muiden väitteiden osalta yhtiö katsoo lausuneensa jo aiemmissa selvityksissään. Korkein hallinto-oikeus on 26.10.2005 päätöksellään nro 2682 ratkaissut kysymyksen M-real Oyj:n Simpeleen tehtaalle johdetun käyttöveden korvaamista koskevan vaatimuksen osalta. Päätös on lainvoimainen eikä kysymystä käyttöveden johtamisesta voida enää ottaa käsiteltäväksi nyt käsiteltävän asian yhteydessä. Hakija on vaatinut maksettavaksi vuokrakorvausta koskivoimasta voimalaitoksen osalta sekä korvausta käyttöveden johtamisesta aiheutuvista vahingoista ja edunmenetyksistä. Yhtiö toteaa, että vaatimus vuokrakorvauksesta on lakiin perustumaton ja että korvausvaatimusta käyttöveden johtamisesta ei voida enää tässä yhteydessä käsitellä. MERKINNÄT 1) M-real Oyj:n 8.12.2006 toimittamiin asiakirjoihin kuuluva Viipurin läänin maaherran 6.5.1820 antama Henrik Revon tullijauhomyllyä koskeva päätös sisältää ympäristölupaviraston hankkiman virallisen käännöksen mukaan muun ohessa seuraavaa: "Viipurin läänin Maaherran päätös kirjalliseen hakemukseen, jonka Talonpoika Henric Andersson Repo, Kivijärven kylästä ja Parickalan pitäjästä on tänne toimittanut, koskien lupaa perustaa sanotun kylän tiluksilla olevaan virranputoukseen tullijauho-