UUSI JA ELINVOIMAINEN TUKILIITTO 2020-LUVULLE

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry UUSI JA ELINVOIMAINEN TUKILIITTO 2020-LUVULLE Sääntömuutosten tausta ja yleisperustelut

Sisältö I JÄRJESTÖUUDISTUSPROSESSIN LÄHTÖTILANNEANALYYSI MUUTOKSEN TAUSTA JA TARVE 1. Uudistustarpeen taustalla olevat keskeiset tekijät 2. Miten jäsenyhdistykset kokevat järjestöorganisaation ja päätöksenteon muutostarpeet? 3. Liittokokouksen evästykset järjestöuudistukselle 4. Liittohallituksen evästykset järjestöuudistukselle II JÄRJESTÖUUDISTUSTYÖ 5. Uudistustyöryhmä ja sen toimeksianto 6. Uudistusprosessi 7. Uudistuksen toimeenpano ja tuki 2

I JÄRJESTÖUUDISTUSPROSESSIN LÄHTÖTILANNEANALYYSI MUUTOKSEN TAUSTA JA TARVE 1. Uudistustarpeen taustalla olevat keskeiset tekijät Kehitysvammaisten Tukiliiton toimintaympäristö muuttuu voimakkaasti ja nopeasti. Liitossa on tällä hetkellä käytössä säännöt ja päätöksentekomalli, joita ei ole uudistettu pitkään aikaan. Vuonna 2009-2010 valmisteltiin päätöksentekojärjestelmän muutosta, mutta silloin liittohallituksen päätöksellä päätettiin jatkaa vanhalla mallilla. Keskusjärjestön sääntöjä ja järjestörakennetta on kuitenkin aika ajoin syytä arvioida ja tarvittavat muutokset on tärkeää toteuttaa ennen kuin on liian myöhäistä. Ne järjestöt jotka eivät ymmärrä muutosta, ne kuihtuvat. Ne järjestöt jotka ymmärtävät ja kykenevät muutoksiin, ne menestyvät. Aaro Harju Seuraavassa uudistustyöryhmä nostaa esille joitakin keskeisiä ulkoisia ja sisäisiä muutoshaasteita, joihin järjestön tarkoituksen ja kohderyhmän, järjestörakenteen ja päätöksentekojärjestelmän uudistamisella tulee löytää vastauksia. Nämä näkökulmat toimivat perusteluina työryhmän esittämille uudistusesityksille. Kansalaistoiminta murroksessa Suomessa yhdistysten verkosto kattaa koko maan ja koskettaa tavalla tai toisella lähes jokaista kansalaista. Suomessa on noin 135 000 yhdistystä ja järjestöä, joista noin 100 000 arvellaan toimivan aktiivisesti. Joka vuosi perustetaan 2000-2500 uutta yhdistystä ja noin 1000-1500 lakkautuu. Järjestäytyneen, ry-muotoisen yhdistystoiminnan rinnalla toimii myös lukuisia vapaamuotoisia kansalaistoimintaa toteuttavia sosiaalisia liikkeitä, verkostoja ja ryhmiä. Yhdistys- ja säätiörekisterin päällikkö Juha Viertola toteaa Taloustaito -lehden (8/14) haastattelussa, että yhteiskunnan rakennemuutos, mm. kaupungistuminen, vaikuttaa suoraan yhdistysten määrään. Maaseutumaiseen ympäristöön kytkeytyvät yhdistykset, kuten kotiseutuyhdistykset ja maanviljelijäseurat vähenevät nopeasti. Hän myös toteaa, että viime aikojen kehitystrendi on ollut yhdistysten yhdistyminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi, jolla haetaan erityisesti hallinnollista tehokkuutta. Kansalaistoiminta ei ole kriisissä se on muuttunut! Näin toteaa Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius. 2000-luvulla kansalaistoiminnassa ja sen roolissa on tapahtunut useita muutoksia. Ehkä merkittävin muutos on tapahtunut toimintaan sitoutumisessa. Varsinkaan nuoret eivät juuri kiinnity yhdistyksiin ja niiden hallintoon vaan osallistuvat mahdollisimman konkreettiseen toimintaan. Projektimaisuus, pätkittäisyys ja lyhytjänteisyys ovat yleistyneet. Leo Straniuksen mukaan kyse ei ole siitä, miten ihmiset saadaan sitoutettua. Kyse on siitä, miten kollektiivisesta ja organisoituneesta toiminnasta tehdään sellaista, että siihen on mahdollista osallistua esimerkiksi hetkittäin tai kevyesti Olennaisia muutoksia on tapahtunut myös vapaaehtoisuuden laadussa. Perinteiset järjestöt, kuten myös Kehitysvammaisten Tukiliitto, on saanut haastajakseen löyhästi organisoituja ja vapaamuotoisia toimintaryhmiä. Nämä aktiivit haluavat toimia ruohonjuuritasolla. Tarkoituksena on välttää ihmisten hukuttamista hallinnollisiin paperitöihin tai työläisiin tehtäviin vapaaehtoistoiminnassa. Ruohonjuuritason toiminnan vahvuuksia ovat kanssaihmisen välitön 3

kohtaaminen ja yhdessäolo sekä suora toiminta ja vaikuttaminen. Uudet vaikuttamismuodot eivät kanavoidu olemassa olevien järjestöjen kautta vaan vaikuttaminen yksilöityy ja muuttuu erilaisiksi löyhiksi verkostoiksi tai hetkellisiksi elämäntapakokeiluiksi (eläinoikeusaktivistit, Hommaforum, Facebook ja kliktivismi ). Tämänkaltaisen toiminnan vetovoima näyttää edelleen kasvavan, mikä saattaa selittää merkittävän osan kansalaistoiminnan kasvusta. Toisin kuin usein väitetään, monilla kansalaistoiminnan alueilla vapaaehtoisten määrä on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Väärä käsitys perustuu Juha Heikkalan (2009) mukaan perspektiiviharhaan: kun uusia yhdistyksiä perustetaan jatkuvasti, kilpailu vapaaehtoisista lisääntyy ja näiden suhteellinen osuus yhdistystä kohden pienenee. Uudessa tilanteessa erityistoimenpiteitä vaativat jäsenkunnan aktivoiminen sekä kansalaistoiminnan yhteiskunnallisen aseman perusteleminen ja näkyväksi tekeminen. Haasteena on myös ammatillisuuden ja vapaaehtoisuuden, palkattujen toimihenkilöiden sekä vapaaehtoisten hallitusten jäsenten ja muiden toimijoiden toiminnan sovittaminen yhteen. Tietoverkkojen ja viestinnän mullistus vaikuttaa myös kansalaistoimintaan. Perinteinen ylhäältä alas malli on murtumassa ja verkko on mahdollistanut ihmisten laajempaa osallistumista julkiseen keskusteluun. Järjestötyön agendalle nousee myös yhä useammin yksittäisten ihmisten tai löyhien verkostojen, ei siis vain asiantuntijoiden, määrittelemiä kysymyksiä ja ongelmia, jolloin järjestöjohdon ja kansalaisyhteiskunnan välinen vuorovaikutus lisääntyy. Leo Stranius (2011) on tunnistanut seitsemän kansalaistoiminnan muutokseen kohdistuvaa yhteiskunnallista muutostrendiä. Nämä trendit Kehitysvammaisten Tukiliitonkin tulee ottaa huomioon tulevaisuuttaan suunnitellessaan: 1. yhteiskunnallisuudesta henkilökohtaisuuteen 2. pitkäjänteisyydestä projektimaisuuteen 3. paikallisuudesta ja kansainvälisyydestä verkkoon 4. asiantuntijuudesta performatiivisuuteen (esityksellisyys) 5. rakenteista verkostoihin 6. hallintokeskeisyydestä autonomisuuteen 7. kansalaisvaikuttamisesta kevytaktivismiin. Kuntien rakenteet ja palvelurakenteet muuttuvat Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Esimerkiksi edunvalvontaan ja vaikuttamiseen tiiviisti kytkeytyvät kuntarajat muuttuvat jatkuvasti. Kunnat yhdistyvät nopealla tahdilla; vuodesta 2001 vuoteen 2013 Suomen kuntamäärä väheni 128:lla (vuonna 2013 320 kuntaa). Kun Kehitysvammaisten tukiliitto perustettiin, Suomessa oli pitkälti yli 200 kuntaa enemmän kuin tänä päivänä. Myös kuntien ylläpitämä palvelutuotanto käy läpi isoa rakennemuutosta. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kuntia isommille alueille. Tämä muutos voi vaikuttaa myös yhdistyskentän organisoitumiseen, erityisesti vaikuttamistoiminnan osalta. Kehitysvammaisten Tukiliiton maantieteellinen järjestörakenne perustuu aiempaan erityishuoltopiirien mukaiseen piirijakoon. Erityishuollon rakenteet ovat kuitenkin muuttuneet ja 4

tulevat muuttumaan ratkaisevasti. Jo 1990-luvulta alkaen erityishuoltopiirien osuus palveluntuotannosta on alkanut vähentyä ja vastaavasti kuntien sekä yksityisten palveluottajien osuus on kasvanut. Osa entisistä erityishuoltopiireistä on fuusioitunut muihin kuntayhtymiin. Erityishuoltopiirien rakenne ja erityishuolto tulevat poistumaan sote-uudistuksen ja valmisteilla olevan vammaispalvelulain mukaisten palvelujen myötä. Olemassa olevien erityishuoltopiirien toiminta tulee jatkossa todennäköisesti sulautumaan muihin tuottajakuntayhtymiin sotejärjestämislain ratkaisuista riippuen. Lainsäädänto muuttuu Ajatukset vammaisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta ovat muutoksessa. Lainsäädäntötyössä on viime aikoina korostunut tarvelähtöisyys, yksilöllisyys, itsemääräämisoikeus ja valinnan mahdollisuus. Keskeisin lainuudistustyö kehitysvammaisten kannalta on uuden sosiaalihuoltain lisäksi vammaislakien meneillään oleva yhdistäminen. Muutoksen taustalla on ajatus yksilöllisiin tarpeisiin, ei diagnooseihin perustuvasta uudesta vammaislainsäädännöstä. Uuden ajattelun mukaan jokaisen vammaisen henkilön kohdalla avun ja tuen tarpeet määrittyvät yksilöllisesti. Tämä muutos heijastuu väistämättä koko kehitysvamma-alan toimintaympäristöön siirryttäessä diagnoosipohjaisesta ajattelusta tarvelähtöiseen ajatteluun. Ajattelutavan muutos tulee vaikuttamaan myös Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnan kohderyhmämäärittelyyn. Tukiliiton oikeuksien valvonnan ja toiminnan piiriin voisivat kehitysvammaisten ihmisten lisäksi kuulua myös muut sellaiset ihmiset, jotka sairauden tai vamman vuoksi omaavat haasteita omaksua tietoja ja taitoja ja tarvitsevat päivittäisissä toimissaan toisen ihmisen apua ja tukea kyetäkseen mahdollisimman itsenäisenä toimimaan yhteiskunnassa. Onko Tukiliiton jatkuvuus uhattuna kun jäsenmäärä laskee? Tukiliitossa jäsenmäärä on laskenut lähes koko 2000-luvun. Vuosituhannen alusta liiton jäsenmäärä on laskenut noin 1000 jäsenellä (vuonna 2013 17.063 jäsentä). Tukiliitossa ei olla onnistuttu huolehtimaan riittävästi järjestön uudistamisesta ja jatkuvuudesta eli uusien toimijoiden pääsystä mukaan yhdistyksiin. Erityisesti toiminnan jatkuvuuden turvaajia, lapsiperheitä, on ollut haastavaa saada mukaan. Lapsiperheiden jäsenyys useissa paikallisissa 5

tukiyhdistyksissä on vähäistä. Alle kouluikäisten lasten perheistä jäseniä on keskimäärin alle 10 % paikkakunnan kehitysvammaisten ja kehitysviiveisten lasten perheistä. Yhdistysten pieni koko haastaa Tukiyhdistysten lukumäärä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi. Esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana jäsenyhdistysten määrä väheni 191 yhdistyksestä 170:een. Tukiliiton jäsentutkimuksen mukaan näyttäisi siltä, että pienten yhdistysten on haasteellista saada toimintansa monipuoliseksi ja pitää yllä laajaa aktiivitoimijoiden verkostoa. Erityisen pulmallisessa tilanteessa ovat alle 30 henkilön yhdistykset, joita on 14 % yhdistyksistä. Lähes 70 % yhdistyksistä toimi vuonna 2013 alle 5000 :n vuosittaisella budjetilla. Yhdistyskyselyn raportin (Vaitti 2012) mukaan melko hyvin resurssoidut keskisuuret (70 200 jäsentä) yhdistykset ovat keskusjärjestön kansalaistoiminnan otollisinta kohderyhmää. Yhdistyksissä esitetään huoli pienen vapaaehtoistyönä toimivan aktiivijoukon ikääntymisestä ja vaarasta uupua. Kaikkien yhdistyskyselyyn vastanneiden mielestä toiminnassa on kehittämistarpeita, mutta samalla aktiivit arvioivat kuitenkin varsin kriittisesti yhdistyksensä resursseja kehittämistyöhön. Suurin osa pienistä yhdistyksistä arvioi, ettei heillä ole resursseja lähivuosina kehittää toimintaansa. Isoimmat yli 200 henkilön yhdistykset eivät taas kokeneet tarvitsevansa keskusjärjestön tukea. Aktiivien määrä vähenee Yhdistysten toiminta on ollut koko 2000-luvun murroksessa. Perinteiseen järjestötoimintaan tarvitaan uudenlaisia toimintatapoja. Vanhat aktiivit ikääntyvät ja väsyvät eikä uusia nuoria saada mukaan toimintaan. Nuorten ihmisten tapa toimia yhteisten asioiden eteen on erilaista kuin edellisen sukupolven eikä perinteinen järjestö- ja yhdistystoiminta enää näytä houkuttelevan heitä. Perheiden ja vammaisten henkilöiden tarve kohdata toisia samassa elämäntilanteessa olevia ei ole kuitenkaan vähentynyt, vaan sen voidaan sanoa jopa lisääntyneen lähiverkostojen ohentumisen myötä. (Vaitti 2012). Lapsiperheiden toimiminen useissa paikallisissa tukiyhdistyksissä on vähäistä. Hallitusvastuussa heitä on 20 %:ssa yhdistyksiä. Koululaisten perheistä jäseniä on jossakin määrin enemmän ja suurimmassa osassa yhdistyksiä heitä on myös hallituksessa. Kehitysvammaisten Tukiliiton kansalaistoiminnan kiperin kysymys on, löytävätkö perheet yhdistykset myös tulevaisuudessa? Mitenkään itsestään selvää ei ole, että lapsiperheet siirtyisivät paikallisten tukiyhdistysten toiminnan piiriin lapsen varttuessa, koska merkittävä osa heistä on tottunut hakemaan vertaistukea ja tietoa verkosta tai muilta toimijoilta. Vuonna 2013 toteutetussa yhdistyskyselyssä noin 45% vastaajista arvioi, että jäsenyhdistysten toiminta ei houkuttele uusia ihmisiä ja että toimintaan ei ole helppoa tulla mukaan. Samassa kyselyssä noin neljännes vastanneista yhdistyksistä arvioi vapaaehtoisten määrän vähentyneen kuluvan vuoden aikana. Tukiliitto on saanut viime vuosina myös kilpailijoita ja kumppaneita, jotka houkuttavat toimijoita eri tavoilla (Leijonaemot, ELO, Jaatinen). Yhdistystoiminnan tilalle voi myös syntyä runsaastikin epämuodollista, eräänlaista pop up toimintaa, joka tapahtuu järjestäytyneen yhdistyskentän ulkopuolella. Myös Me Itse ry:n jäsenmäärän ja toiminnan tasainen kasvu on uudenlainen merkki kehitysvammaisten ihmisten omasta aktiivisuudesta, osallistumisesta ja osallisuudesta. 6

Osallistuminen päätöksentekoon on heikkoa Kehitysvammaisten Tukiliitossa jäsendemokratia toteutuu heikosti. Yli puolet jäsenyhdistyksistä ei osallistu liittokokoukseen, osallistumisaste on vain noin 40%. Liiton toiminnassa on myös historiasta johtuvia herrasmiessopimuksia, joita ei ole kirjattu sääntöihin. Raskas hallinto kuormittaa toimijoita Tukiliitossa on melko raskas hallinto ja suuri osa vapaaehtoisten aktiivien vähäisistä resursseista kohdentuu sääntömääräiseen järjestöbyrokratiaan. Jäsenyhdistystä voi koskea jopa viisi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Jäsenyhdistyksillä on kaksoisjäsenyys, koska ne ovat sekä piirin että liiton jäseniä. Vuonna 2013 toteutetussa yhdistyskyselyssä nykyinen piirijärjestelmä saa melko paljon kritiikkiä. hallintoa ja byrokratiaa keventäisin kovasti. Piirit poistaisin välistä kokonaan. Tukipiirit pois ja tilalle seudullisia isompia yhdistyksiä. (yhdistyskysely 2013) Liitolla myös paljon vahvuuksia Vaikka edellä on kuvattu paljon erilaisia riskitekijöitä ja heikkouksia, on kuitenkin syytä huomata että Kehitysvammaisten Tukiliitolla on myös paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia, joiden varaan tulevia muutoksia voidaan rakentaa. Näitä ovat mm. pitkä ja kunniakas historia edelleen iso jäsenkunta selkeä yhteiskunnallinen tarve vahva yhteiskunnallinen asema (luotettavuus, tunnettuus) haluttu yhteistyökumppani rahoitus olemassa valtakunnallinen verkosto/ kattavuus tiiviit yhteydet palveluntuottajiin tiiviit kansainväliset kontaktit ja osallisuus kansainväliseen ajatusten vaihtoon asia kiinnostaa mediaa/-oita kovasti useimmiten myös asiaa tuntemattomat ymmärtävät toiminnan tarpeen ja suhtautuvat positiivisesti toimintaan ajassa elävä neuvonta, käytännönläheisyys sitoutunut ja osaava henkilöstö (paikallisissa ja valtakunnallisissa yhdistyksissä sekä liitossa) halu uudistua ja menestyä. 7

2. Miten jäsenyhdistykset kokevat järjestöorganisaation ja päätöksenteon muutostarpeet? Jäsenkysely 2013 Vuonna 2013 toteutetussa jäsenkyselyssä tehtiin oma kyselyosio järjestöuudistuksen tarpeista. Kyselyyn vastasi 103 yhdistyksen edustajaa. Vastaukset jakautuivat melko laajalle skaalalle eikä selkeää muutoksen suuntaa selvityksessä ole luettavissa. Merkille pantavaa on neutraalien tai epätietoisten (vastaajaluokka 3 asteikolla 1-5) suuri osuus. Vastaukset jakautuivat seuraavasti (samaa mieltä vastausluokat 1 ja 2, eri mieltä vastausluokat 4 ja 5): Tukiliiton järjestöorganisaatio toimii hyvin 24% 32% 44% Tukiliiton päätöksentekojärjestelmä toimii hyvin 21% 36% 43% Keskusjärjestön asema, rooli ja toiminta osana järjestön rakennetta on selkeä 20% 41% 39% Tukipiirien asema, rooli ja toiminta osana järjestön rakennetta on selkeä Tukiyhdistysten asema, rooli ja toiminta osana järjestön rakennetta on selkeä 35% 27% 38% 40% 19% 41% 25% 33% 45% Samaa mieltä Eri mieltä Neutraali tai ei tiedä Liittokokous vuosittaisena päätöksenteon foorumina on tärkeä ja 31% 29% 41% 18% 41% 41% Toiminta houkuttelee uusia ihmisiä ja uusien ihmisten on helppo tulla mukaan 25% 30% 45% Kuvio 1: Jäsenkysely 2013, järjestöuudistuksen tarpeet Kyselyssä kysyttiin myös avoimella kysymyksellä jos Tukiliitto keksittäisiin nyt, millaisen Tukiliiton rakentaisit tai millaisia muutoksia tekisit Tukiliiton järjestöorganisaatioon, päätöksentekojärjestelmään ja sääntöihin? Vastauksia saatiin 67, joissa esitettiin 86 erilaista ehdotusta tai toivetta liiton kehittämiseksi ko. asioissa. Seuraavassa on esitetty jäsenyhdistysten muutosehdotusten teemat tiivistetysti. 1. Selkeämpi ja kevyempi järjestörakenne (12 mainintaa) Järjestelmä on liian raskas. Lisää joustavuutta, vähemmän hallintoa ja byrokratiaa. Päätöksenteon yksinkertaistamista. Yhdistysten tulisi voida olla suoraan yhteydessä 8

Tukiliittoon ilman välikäsiä. 2. Isommat ja vahvemmat yhdistykset (5 mainintaa) Yhdistysten alueiden pitäisi olla suurempia, nyt on pieniä kuolevia yhdistyksiä eri puolilla Suomea. Toisaalta harvaanasutulla seudulla ei välttämättä pidetä yhdistysten yhdistymistä hyvänä vaihtoehtona, 3. Tukipiirien toiminnan hyödyllisyyden arviointi (11 mainintaa) Useat ehdottavat Tukipiirien lakkauttamista ja tilalle seudullisia isompia yhdistyksiä. Tukipiirien toiminta ja vaikutusmahdollisuudet jäsenistölle eivät näytä olevan tuttuja eikä niiden merkitystä ymmärretä tai pidetä merkittävinä. 4. Toiminta ja työntekijöiden tuki lähemmäs yhdistyksiä (29 mainintaa) Useat vastaajat haluvat hajauttaa koko Tukiliiton henkilöstön eri puolille Suomea. Työntekijät toimisivat etäyhteyksien varassa keskenään ja tiiviissä yhteistyössä paikallisten Tukiyhdistysten kanssa. Koko organisaatio suuntautuisi enemmän paikallisyhdistyksiin päin, eli olisi enemmän mukana paikallisyhdistysten arjen toiminnassa. Jäsenten hankinta, markkinointi, materiaalien tekeminen, lakineuvonta jne. 5. Päätöksenteon kehittäminen (14 mainintaa) Useat ehdotuksista koskivat liittokokousten harventamista 3-4 vuoden välein pidettäväksi sekä kevyemmän valtuustorakenteen luomista. Jotkut olivat myös turhautuneet vaikutusmahdollisuuksien vähäisyyteen ja siihen, että päätöksenteko nykyisellään tuntuu kaukaiselta. Pienten kuntien tasa-arvoisuutta päätöksenteossa peräänkuulutettiin. 6. Toimintaan (tarkoitukseen) liittyviä toiveita (13 mainintaa) Liitolta toivottiin mm. koulutuksia ja tiedottamista enemmän, keskittymistä edunvalvonnallisiin asioihin. rahoitusta yhdistyksille, niin, että voitaisiin palkata isoihin yhdistyksiin työntekijä, vertaistuen mahdollistamista, sosiaalisen median käyttöönottoa sekä reagointia kentän ääneen. 7. Liiton nimi (2 mainintaa) Liiton nimen toivottiin olevan vähemmän leimaava niin, että ne perheet jossa lapsella ei vielä ole kehitysvammadiagnoosia, uskaltaisivat tulla toimintaan mukaan. Kehitysvammainen sanan koettiin rajaavan ulos sairauden vuoksi vammautuneet. 3. Liittokokouksen evästykset järjestöuudistukselle Liittokokouksen 2014 yhteydessä järjestettiin kaksi työpajaa, joissa liittokokousedustajat saivat esittää näkemyksiään uudistuksen keskeisistä suuntaviivoista. Työpajojen keskeiset tulokset ja näkökulmat teemoittain: A) Tulisiko Tukiliiton kohderyhmää laajentaa paremmin vastaamaan tämän päivän tilannetta? Osallistujien näkemykset jakautuivat sen mukaan, pitäisikö kehitysvammadiagnoosin kuitenkin edelleen näkyä vai pitäisikö kohderyhmää laajentaa ja siten siirtää fokus yksilöllisen avun tarpeeseen. Selkeää vastausta muutoksen suunnasta ei ollut löydettävissä. B) Miten Tukiliiton järjestörakennetta ja alueellista järjestäytymistä tulisi muuttaa, jotta varmistettaisiin oikeuksien valvonnan toteutuminen alueellisesti oikealla tavalla? Alueellisen järjestörakenteen muuttaminen vastaamaan tulevia sote-alueita sai työpajojen osallistujilta kannatusta. Toisaalta riskinä nähtiin alueiden laajuus ja pitkät 9

etäisyydet. Aluerakenteen uudistus vaatisi usean liittokokousedustajan mielestä myös liiton toimihenkilöorganisaation siirtämistä tai jalkautumista alueille. C) Miten liiton päätöksenteon järjestämistä ja päättäviä elimiä tulisi muuttaa? Nykyistä liittokokousmallia pidettiin yhtäältä raskaana ja todellisia vaikutusmahdollisuksia vähäisinä, toisaalta kokouksia pidettiin tärkeinä kohtaamisen ja vertaistuen paikkoina. Tuleminen kokouksiin on yhdistyksille kallista. Vaihtoehtoina esitettiin siirtymistä valtuustomalliin ja siten harvempiin liittokokuksiin. Alueellista edustavuutta pidettiin tärkeänä. 4. Liittohallituksen evästykset järjestöuudistukselle Liittohallitus käsitteli järjestöuudistusta työpajassa 29.11.2013. Työskentelyn tuloksena todettiin uudistustyön selkeä tarve ja tuotettiin uudistustyötä ohjaavat periaatteet. Näitä olivat: matala ja läpinäkyvä organisaatio, helppo tulla mukaan ennakkoluulottomuus ja rohkeus jäsenten osallisuus ja jäsendemokratian lisääminen valmistelussa ja päätöksenteossa huomioi kehitysvammaisen perheen äänen huomioi erilaiset ryhmät alueellinen tasapuolisuus ottaa huomioon toimintaympäristön muutokset (lainsäädäntö, kuntauudistus). II JÄRJESTÖUUDISTUSTYÖ 5. Uudistustyöryhmä ja sen toimeksianto Liittohallitus valitsi 25 hakeneen joukosta uudistamistyöryhmän jäseniksi kuusi henkilöä: Raimo Haapakoski (Savukoski) Tiina Hämäläinen (Imatra) Riitta Juntunen (Lahti) Johanna Lamminen (Kotka) Harri Nieminen (Jyväskylä) Terhi Virtanen (Lohja) Lisäksi työryhmään valittiin: Jyrki Pinomaa (Vihti, Tukiliiton pj.) Risto Burman (Kerava/ Tampere, Tukiliiton tj.) Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin Harri Nieminen. Liittohallitus valitsi kilpailutuksen jälkeen konsultiksi kahdesta tarjouksen jättäneestä Kehityspiikki Consulting Oy:n / organisaatiokonsultti Markus Anttilan. Työryhmä on toiminut asiantuntija- ja valmistelijavastuulla. Päätöksenteko ja siten vastuu uudistuksista on liittohallituksella ja liittokokouksella. Työryhmän kaikki jäsenet ovat edustaneet 10

ryhmässä vain itseään sekä omaa kokemustietoaan ja asiantuntemustaan. Jäsenet eivät ole edustaneet ryhmässä maantieteellisiä alueita, vammaisryhmiä yms. Liittohallitus muotoili toimeksiannon uudistamistyöryhmälle seuraavasti: - Tukiliiton järjestörakenteen ja päätöksentekojärjestelmän uudistaminen siten, että ne tukevat koko järjestön toimintaa ja ihmisten osallistumista ja liittymistä 2020-luvun maailmassa. - valmistella sääntöjen kokonaisuudistus (soveltuvilta osin, työryhmän omienkin valintojen tai rajausten pohjalta). Osana sääntöjen kokonaisuudistusta työryhmä voi arvioida ja tehdä ehdotuksia liittyen liiton nimeen, jäsenkohderyhmiin ja liiton jäsenyyksiin. Me Itse ry otetaan mukaan prosessiin yhdistyskohtaisesti ja sille varataan mahdollisuus toimia kommentaattorina säännöllisesti prosessin eri vaiheissa. Saamansa toimeksiannon mukaisesti työryhmä määritteli ja rajasi oman tehtävänsä seuraavasti: Tehdään esitys sääntöjen kokonaisuudistuksesta, jonka yhteydessä määritellään Tukiliiton tarkoituspykälä, kohderyhmät, päätöksentekojärjestelmä (sekä virallisena että epävirallisena toimintana) sekä järjestörakenne. Työryhmän työ rajautuu tarkastelemaan luottamushenkilöorganisaatiota eikä se ota kantaa toimihenkilöorganisaatioon. 6. Uudistusprosessi Sääntäömuutoksia valmistellut uudistustyöryhmä työskenteli vuoden 2014 ajan ja se kokoontui päivän työpajoihin viisi kertaa. Lisäksi työryhmä teki välitehtäviä. Koko työryhmä osallistui toukokuussa liittokokoukseen ja se järjesti siellä kaksi järjestöuudistusta käsittelevää työpajaa. Keväällä liittohallitus päätti työryhmän ehdotusten pohjalta alustavista esityksistä sääntöjen muuttamiseksi. Näistä esityksistä pyydetään lausuntoja jäsenyhdistyksiltä. Liittohallituksen esitykset kohdentuivat tarkoituspykäliin ja päätöksentekomalliin. Aiemmin valmistelussa olleet järjestörakenteen uudistamiseen tähtäävät ehdotukset eivät ole mukana liittohallituksen alustavissa esityksissä eikä niiden valmistelua tällä erää jatketa. Liittohallituksen hyväksymä uudistuksen kokonaisprosessi 2015-2016 Työryhmätyön jälkeen 2015 eteenpäin liittohallitus vastaa prosessin etenemisestä. Tavoitteena on edetä seuraavalla aikataululla: 2015 tammikuu: Liittohallitus jatkaa sääntöluonnoksen käsittelyä 2015 maalikuu: Kansalaistoiminnan kehittämisryhmään lausunnolle 2015 huhtikuu: Liittohallitus tekee alustavan esityksen sääntöjen muuttamisesta 2015 huhti-syyskuu: Alustava sääntöesitys lausunnoille jäsenyhdistyksiin 2015 toukokuu; Liittokokouksessa järjestöuudistustyön esittely 2015 lokakuu: Liittohallitus tekee esityksen liittokokoukselle uusista säännöistä. Säännöt Patenttija rekisterihallitukseen ennakkotarkastettavaksi. 2016 toukokuu: Liittokokous päättää järjestöuudistuksesta ja uusista säännöistä järjestörakenteen muuttamisesta. Sääntöjen rekisteröinti Patentti- ja rekisterihallitukseen. 2016/2017 eteenpäin: Järjestöuudistuksessa on luotu perusta, joka turvaa toiminnan jatkuvuutta 11

ja edistää toiminnan kehittämistä sekä toimijoiden tavoitettavuutta eri tasoilla. 2018 uusi toimintamalli täysimääräisesti käytössä. 7. UUDISTUKSEN TOIMEENPANO JA TUKI Uudistuksen toimeenpano ja tuki Toiminta uudella päätöksentekomallilla aloitetaan 1.1.2017. Ensimmäinen 3. vuoden välein järjestettävä liittokokous pidetään marraskuussa 2017. Liittokokouksessa valitaan vuonna 2018 alkavalle kolmivuotiskaudelle liiton edustajiston puheenjohtaja ja jäsenet sekä liittohallituksen puheenjohtajisto ja jäsenet. Edustajiston kokous järjestetään ensimmäisen kerran keväällä 2018. Tukiliiton toimisto laatii vuoden 2016 aikana suunnitelman uudistuksen toimeenpanosta ja tuottaa vuosina 2017-2018 ohjausta, tukea ja materiaalia uudistuksen toimeenpanon tueksi jäsenyhdistyksille. LÄHTEITÄ Juha Heikkala, http://www.kansalaisyhteiskunta.fi/tietopalvelu/kansalaisyhteiskunta/kansalaisten_aktiivisuus_ei_katoa_mutta_se_ muuttaa_muotoaan. 3.9.2014 Leo Stranius; Järjestötoiminnan uudet tuulet (esitys), 2011. Lea Vaitti; Hallituksen vapaaehtoisuus on hyvä; mennään kaikki sata lasissa. Selvitys Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsenyhdistysten toiminnasta, 2012. 12