HIRVITUHOT MÄNNYNTAIMIKOISSA PYHÄJÄRVEN KAUPUNGIN ALUEELLA

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU Metsätalouden ulutusohjelma Tutkintotyö Janne Paananen HIRVITUHOT MÄNNYNTAIMIKOISSA PYHÄJÄRVEN KAUPUNGIN ALUEELLA Työn ohjaaja Työn teettäjä Tampere 00 lehtori Petri KetoToi metsänhoitoyhdistys PyhäHaapa

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) Paananen, Janne. 00. Hirvituhot männyntaimiissa Pyhäjärven kaupungin alueella. Tutkintotyö. Tampereen ammattirkeaulu, metsätalouden ulutusohjelma.6 sivua + liitesivua Työn teettäjä Työn ohjaaja asiasanat Metsänhoitoyhdistys PyhäHaapa Petri KetoToi hirvituho, mäntytaimik TIIVISTELMÄ Tämän tutkintotyön tarituksena oli määrittää hirvituhoja männyntaimiissa Pyhäjärven kaupungin alueella. Tarituksena oli siis selvittää, kuinka yleisiä ja voimakkaita hirvien aiheuttamat tuhot ovat kyseisellä alueella. Lisäksi pyrkimyksenä oli etsiä yhteisiä tekijöitä ja ominaisuuksia niiden männyntaimiiden välillä, joita hirvet olivat käyttäneet ruokamainaan. Tutkimushteet valittiin Pyhäjärvelle vuonna 99 perustetuista männyntaimiista. Valinnassa käytettiin satunnaisotantaa, jonka avulla tarvittava lmenkymmenen hteen jouk muodostettiin. Näillä hteilla suoritettiin tarvittavat mittaukset. Mittausmenetelmänä käytettiin linjoittaista ealaarviointia. Koealoilta määritettiin taimin syntytapa ja puustotiedot puulajeittain eli puuston pituus, läpimitta ja runluku hehtaaria hden. Samalla laskettiin hirvien katmien taimien lukumäärä ja määritettiin, oli kats vai uusi. Lisäksi selvitettiin, oli hteilla suoritettu taimin perkaus. Mittauksissa todettiin hirvituho lmestakymmenestä hteesta seitsemällä hteella. Tuhot eivät olleet yhdelläkään hteella erityisen vakavia. Keskimääräinen tuho oli 0 runa hehtaarilla eli tulokset eivät olleet erityisen huolestuttavia, ska tuhohteilla oli edelleen riittävästi terveitä mäntyjä. Yhtä lukuun ottamatta kaikki tuhohteet sijaitsivat tuoreilla kankailla, taimiissa oli runsaasti lehtipuustoa ja taiminhoitoa ei ollut suoritettu. Mittaustulosten hankkimisessa käytettyä linjoittaista ealaarviointia voidaan pitää luotettavana menetelmänä ja riittävän suuren mittaushteiden määrän perusteella tulokset ovat luotettavia ja käyttökelpoisia. Tuloksista voidaan päätellä, että hirvituhoille alttiimpia männyntaimiita ovat runsaasti lehtipuustoa sisältävät tuoreiden kankaiden taimit, joita ei ole perattu ajallaan.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) Paananen, Janne. 00. The elk caused pine stand damages in the region of the town Pyhäjärvi. Diploma project. Tampere polytechnic, degree programme in forestry. 6 pages + appendix pages. commissioner supervisor keywords Metsähoitoyhdistys PyhäHaapa Petri KetoToi elk caused damages, pine stand ABSTRACT The aim of this diploma study was to make research on damages caused by moose in young pine stands in the region of the town. The purpose was to define how common and serious these damages are in this certain area. In addition the aim was to study which factors and features make young pine stands liable to damages by moose. The pine stands which were regenerated in 99 in the area of the town Pyhäjärvi were the basic material of this research. The material was chosen by random sampling and in that way the needed group of thirty research stands was selected. The measuring results were collected from these selected stands. A systematical lineplot method was used in measuring moose feeding in the studied pine stands. The regeneration method of the stands was found out. The tree stand information was measured from the sample plots: the height and diameter of trees and the number of stems per hectare was measured from every tree species present. At the same time the amount of moose damaged pines was counted and it was studied if the damage was fresh or older. Also it was defined if the pine stands were cleared. The result was that seven out of thirty stands were damaged by moose. The damages were not very serious. The average damage was 0 stems per hectare and therefore the damages were not very alarming because damaged stands still had enough healthy pines. All but one damaged stands were grown on moist upland forest site. Damaged stands included a lot of broad leaved trees and they were not cleared. The used test area measuring by lines is reliable method and because of large number of measuring places the results are reliable and useful. From the results it can be concluded that pine stands that have a lot of broad leaved trees as a mixture have the highest risk for moose damage. These kind of risk areas are usually also located in moist upland forest site and they are not cleared.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) ALKUSANAT Valitessani tutkintotyöni aihetta mielessäni pyöri monenlaisia vaihtoehtoja. Päätin kysyä tutkintotyöaihetta myös tikaupungissani toimivasta metsänhoitoyhdistys PyhäHaavasta. Sen toiminnanjohtaja Paavo Leskinen tarjosi minulle tutkintotyöaiheeksi hirvituhojen tutkimisen Pyhäjärven kaupungin alueella. Aihe vaikutti mielenkiintoiselta, ja kun Tampereen ammattirkeaulu hyväksyi sen, päätin tehdä tutkintotyöni kyseisestä aiheesta. Tutkintotyössäni käyttämäni maastohteet sain metsänhoitoyhdistys PyhäHaavalta ja maastohteiden mittausmenetelmiin sain ohjeet metsäntutkimuslaitoksen tutkijalta Risto Heikkilältä. Lisäksi sain Pyhäjärven hirvikantaan ja hirvien aiheuttamiin tuhoihin liittyvää tietoa Pyhäjärven riistanhoitoyhdistykseltä ja PohjoisPohjanmaan metsäkeskukselta. Haluan kiittää työn valmistumista edistäneitä tahoja.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä... Abstract... Alkusanat. Sisällysluettelo. Kaavioluettelo..6 Taulukluettelo..6 JOHDANTO.7 TAUSTAA...7. Historiatietoa Suomen hirvikannasta 7. Mänty hirven ravintona.7. Hirvituholle altistavat männyntaimiiden ominaisuudet 8. Hirvituhot ja vahingonrvaus.9, Hirvituhojen estäminen männyntaimiissa 9 TYÖN KUVAAMINEN 0. Kohteiden valinta 0. Tutkimusmenetelmät ja taustatiedot...0 MITTAUSTULOKSET.. TULOSTEN TARKASTELU LIITTEET. Tulosten luotettavuus... Vertailu aiempiin vastaaviin tutkimuksiin... Tulosten käyttökelpoisuus.. Liite Pyhäjärvenkylän mittaustulokset Liite Hiidenkylän mittaustulokset Liite Mäkikylän mittaustulokset

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 6(6) KAAVIOLUETTELO Kaavio Pyhäjärvenkylän männyntaimiiden mittaustulokset... Kaavio Hiidenkylän männyntaimiiden mittaustulokset.. Kaavio Mäkikylän männyntaimiiden mittaustulokset... Kaavio Yhteenveto kaikista männyntaimiista TAULUKKOLUETTELO Tauluk Puustotiedot Pyhäjärvenkylän männyntaimiista, joissa havaittiin hirvituho.. Tauluk Puustotiedot Hiidenkylän männyntaimiissa, joissa havaittiin hirvituho. 6

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 7(6) JOHDANTO Tämän tutkintotyön tarituksena oli määrittää hirvituhoja mäntytaimiissa Pyhäjärven kaupungin alueella. Tarituksena oli siis selvittää, kuinka yleisiä ja voimakkaita hirvien aiheuttamat tuhot ovat kyseisillä hteilla. Lisäksi pyrkimyksenä oli etsiä yhteisiä tekijöitä ja ominaisuuksia niiden männyntaimiiden välillä, joita hirvet olivat käyttäneet ruokamainaan. Koin tutkintotyöaiheeni mielenkiintoiseksi, ska Pyhäjärvellä ei ole aiemmin tehty vastaavaa tutkimusta. Alueella on runsaasti niin mäntytaimiita, kuin hirviäkin, joten oli mielenkiintoista selvittää missä määrin hirvet aiheuttavat tuhoja männyntaimiissa.. TAUSTAA. Historiatietoa Suomen hirvikannasta Hirvi on kuulunut Suomen eläimistöön kautta aijen. Kannan suuruutta ovat säädelleet ilmastoolosuhteet, suurpedot ja ihmiset. luvulla hirvenmetsästysoikeus oli pelkästään aatelistolla, mutta 700luvun lopulla myös verotilalliset saivat oikeuden metsästää hirviä omilla maillaan. Pahojen nälkävuosien aikaan luvulla ja 800luvun lopulla riistan lihalle oli käyttöä, joten salametsästys oli varsin yleistä. Tästä syystä hirvikanta vähentyi niin paljon, että hirvi rauhoitettiin naan Suomessa. Rauhoituksesta huolimatta hirvikanta vähentyi edelleen, ska ankarat luonnon olosuhteet lisäsivät etenkin vasakuolleisuutta. Vuonna 898 aloitettiin jälleen luvanvarainen pyynti. Tarituksena oli päästä eroon salametsästyksestä, mutta menetelmä ei tehonnut ja Suomen itsenäistymisen aiihin hirvikanta oli maassamme lähes olematon. Vuonna 9 hirvi rauhoitettiin jälleen naan ja kanta ali vähitellen kasvaa. 90 luvun vaiheilla Suomen hirvikannan suuruudeksi arvioitiin noin 0 000 yksilöä. Tultaessa 970luvulle hirvi yleistyi maahan. Nykyaikainen metsätalous tuotti runsaasti taimiita, jotka tarjosivat hirville hyviä ruokamaita. 980luvulla hirvikannan suuruus Suomessa oli jo 80 000 yksilöä. Ylimitoitetun pyynnin johdosta hirvikanta ali kuitenkin nopeasti vähetä 990luvun alussa maamme itä ja pohjoisosissa, mutta vuonna 999 hirvikanta nousi jälleen ennätyslukemiin eli 90 00:een yksilöön, joka vastaa, hirveä tuhatta metsähehtaaria hden. (Heikkilä 999). Mänty hirven ravintona Hirven talviravinnon suosituimmuusjärjestys puulajeittain on seuraava: pihlaja, paju, haapa, kataja, ivu, mänty, leppä ja kuusi. Mänty on kuitenkin puulajeista merkittävin hirven ravintolähde talvisin. Sen vuoksi hirvet aiheuttavat tuhoa katmalla ja syömällä latvuksia ja sivuoksia männynaimiissa etenkin talvisin, jolloin neulas ja oksamassa muodostavat pääosan ravinnosta. Hirvet aloittavat männyntaimien syönnin lokakuussa ja se jatkuu läpi talven. Runsaslumisina talvina hirvet saattavat aiheuttaa merkittäviä paikallisia tuhoja mäntytaimiissa, sillä paksussa lumihangessa liikkuminen kuluttaa paljon energiaa ja hirvet pyrkivät välttämään liikkumista. Hirvet ruokailevat kaikenisissa männynaimiissa. Jo pienet 0 0 cm:n pituiset taimet kelpaavat ravinnoksi. Parimetrisestä taimesta hirvi saa ravinnoksi puoli kiloa kuivaainetta. Varttuneemmissa mäntytaimiissa, joissa puiden pituus on metriä, hirvet käyttävät ravinnokseen puiden sivuoksia. Kesällä hirville on tarjolla riittävästi lehtiravintoa, joten männyntaimet saavat olla rauhassa. (Heikkilä 999) 7

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 8(6). Hirvituholle altistavat mäntytaimiiden ominaisuudet Tiheikköiset luonnontaimit ja huonosti hoidetut männyn viljelyalat ovat mieluisimpia ruokailuhteita hirvelle. Tällaisissa hteissa männyt ovat kasvukilpailussa alle jääneitä ja sulavat helpommin ravinnoksi verrattuna vapaina valossa kasvaneisiin taimiihin. Kyseiset mäntytaimit sijaitsevat yleensä männylle huonosti sopivilla tuoreilla kasvupaiilla.(heikkilä 999) Kertaalleen syötyjen männyntaimien uudet versot ovat erityisen mieluista ravintoa hirvelle, ska ravinnon laatu paranee taimien panostaessa uuteen kasvuun pysyäkseen hengissä. Myös eri taimiyksilöissä on ominaisuuksia, jotka jo edistävät tai estävät hirvituhoja. Ohutlatvaiset taimityypit kelpaavat hirvelle ravinnoksi paremmin, kuin paksulatvaiset taimet. Sellaiset männyntaimet, joissa on suhteellisesti vähemmän hiilipitoisia kemiallisia yhdisteitä, kuten terpeenejä ja fenoleja, kelpaavat hyvin ravinnoksi hirvelle. Eräiden pihkahappoyhdisteiden tavallista rkeampi pitoisuus puolestaan vähentää taimen kelpaavuutta hirven ravinnoksi. Hirvet pitävät ruokamainaan erityisesti sellaisia männyntaimiita, jotka sijaitsevat lehtipuuvaltaisilla viljavilla kasvupaiilla. Männylle onkin suotuisimpia kasvupaikja valoisat kuivat maat, joissa lehtipuun osuus on pienempi.(heikkilä 999) Kylväen tai luontaisesti uudistamalla saadaan aikaan tiheitä mäntytaimiita, jotka kestävät paremmin tuhoja. Kulottaminen kannattaa tehdä aina kun se on mahdollista, sillä se vähentää vesasyntyisen ivun ja muun lehtipuun määrää. Taiminhoidon suorittamista ei kannata laiminlyödä, ska etukasvuinen lehtipuusto saattaa peittää männyntaimet jo parissa vuodessa tiheänä kasvustona heikentäen männyntaimien laatua ja näin ollen altistaa hteen hirvituholle. Istutetuissa männyntaimiissa luonnollisesti syntyneet ivut kehittyvät alkuvaiheessa tasatahtiin männyn kanssa, eikä siten ole haitallista. Haavan juurivesat ovat erityisen haitallisia mäntytaimiissa. Haapa houkuttelee hirvet ruokailemaan taimikon ja samalla männyntaimet ovat vaarassa tuhoutua. Haapa ei kuitenkaan ole merkittävä ongelma, ska sitä esiintyy vain paiittain. Haavat voidaan jättää uudistamisvaiheessa kaatamatta ja ne voidaan kaulata muutama vuosi ennen uudistamista. Tällöin juurivesojen syntyminen vähenee. Mäntytaimiiden toiseksi yleisin sekapuu ivun jälkeen on pihlaja. Hirvelle pihlaja on mieluista ravintoa. Helposti sulavana sitä käytetään ravinnoksi niin kesällä, syksyllä, kuin myös talvella. Pihlaja ei toivu hyvin oksasyönneistä ja siksi se häviää nopeasti hirvitiheiltä alueilta. (Heikkilä 999) Heikkilän (99) tutkimuksen mukaan keskimääräisen hirvitiheyden alueella ( 6 yksilöä/000ha) tehdyissä tutkimuksissa männyn ja pihlajantaimissa havaittiin eniten hirvituhoja. Männynoksien käyttö ei ollut kuitenkaan riippuvainen taimin tiheydestä tai puulajiostumuksesta. Tämä johtui ilmeisesti suhteellisen suuresta saatavilla olevan ravinnon määrästä. Keskimääräistä tiheämpien hirvikantojen alueella männyntaimia oli syöty sitä enemmän, mitä tiheämpi taimik oli ja mitä suurempi oli lehtipuuston määrä. Etenkin ivun mutta myös pihlajan määrän noustessa männyn käyttö lisääntyi. (Heikkilä 99) 8

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 9(6) Männyn latvataitoksia tavattiin pintaalaa hti keskimääräistä enemmän, kun ivun tiheys ylitti 000 runa/ha. Kun ivumäntypituussuhde kasvoi, latvatuhojen määrä kasvoi merkitsevästi. Rankatuhojen osuus lisääntyi, kun taimiiden aukisuus lisääntyi männyn suhteen. Mustikkatyypin taimiissa latvatuhojen osuus oli suhteellisen suuri. Männyn syönti oli vähäisempää peratuissa kuin perkaamattomissa taimiissa, mutta erot eivät ole merkitseviä. (Heikkilä 99) Myös Härkösen (998) tutkimuksessa havaittiin, että suurin hirvituhoja männyntaimiissa aiheuttava tekijä ovat taimiissa sekapuuna kasvavat lehtipuut (ivu, haapa ja pihlaja).. Hirvituhot ja vahingonrvaus Hirvien aiheuttamia tuhoja on arvioitu maan kattavasti valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin yhteydessä (989 99) ja sen perusteella hirvet ovat aiheuttaneet tuhoja,6 %:lla kaikesta metsämaasta. (Uotila 999) On laskettu, että hirvikannan pysyessä noin 80 000:n yksilön suuruisena se aiheuttaa vuosittain metsä ja puutaloudellisia menetyksiä noin 0 miljoonaa euroa. Hirvituhon sattuessa metsänomistajalla on mahdollisuus hakea rvausta maa ja metsätalousministeriön vuonna 99 laatimien ohjeiden mukaisesti. Metsäkeskus suorittaa vahingon arvioinnin ja laatii arviokirjan. Metsänomistaja on velvoitettu suorittamaan metsäkeskukselle toimitusmaksu arvioinnin suorittamisesta. Vahinrvausta ei myönnetä valtion, kunnan, seurakunnan tai muun yhteisön hallinnassa olevien metsien hirvituhoista. Lisäksi rvausta ei myönnetä, jos hirvituhoalue on jo ennestään vajaatuottoinen tai jos metsänomistaja on aiheettomasti kieltäytynyt ennaltaehkäisemästä tuhon syntyä.. Hirvituhojen estäminen mäntytaimiissa Hirvien mäntytaimiille aiheuttamia tuhoja voidaan estää ohjaamalla hirvien ravinnonhankintaa muualle arvokkaista taimiista. Taloudellisesti vähäarvoiset pajut ovat mieluisia ruokamaita hirvelle ja mäntytaimiiden läheisyydessä olevia pajuita kannattaa hyödyntää. Pajut pensastuvat ja kuivuvat, jos hirvet syövät toistuvasti uuden kasvun. Muutaman vuoden välein tehtävä pajujen leikkaus elvyttää niiden kasvua ja säilyttää pajut mieluisina ruokailumaina hirville, jolloin mäntytaimit säästyvät hirvituhoilta. Suolakivien käyttö on myös tehokas keino ohjata hirvien ravinnonhankintaa. Asettamalla suolakiviä varttuneisiin mäntytaimiihin saadaan hirvet ohjattua käyttämään ravinnokseen mäntyjen sivuoksia ja tällöin nuoremmat mäntytaimit, joiden latvukseen hirvet yltävät, säästyvät tuholta. (Heikkilä 999) Hirvituhoja voidaan estää myös aidoilla, mekaanisilla suojilla ja kemiallisilla kartteilla. Sähköaita on tehokas suoja estämään hirvien ruokailu mäntytaimiissa, mutta jatkuva aidan huollontarve ja steusongelmat heikentävät sen käytännöllisyyttä. Taimit voidaan aidata myös käyttämällä kuitupitoisia säänkestäviä nauhoja. Tällöin aita tulee sijoittaa 0metrin päähän metsänreunasta taimikon, jotta hirvet havaitsevat sen paremmin. Markkinoilla on myös muovisia spiraalin tai kartionmuotoisia suojia, jotka asetetaan taimen latvaan. Suojat soveltuvat noin metrin mittaisiin taimiihin. Suojat täytyy siirtää joka syksy uuteen latvaan, ja siksi se on mel työläs menetelmä. Hirvieläimille on tyypillistä maistella, mitkä oksat kelpaavat syötäviksi. Tämä mahdollistaa kemikaalien käytön hirvituhojen torjumisessa. Syksyllä ruiskutetaan tai sivellään latvaan ja parin viimeisen kiehkuran versoon kemikaalia, jolloin ne eivät maistu hirvelle. 9

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 0(6) Suunniteltaessa mäntytaimiiden suojaamista edellä mainituin menetelmin kannattaa aluksi vertailla suojaamisesta aiheutuvia kustannuksia mahdollisiin hirvituhosta aiheutuviin tappioihin ja sen jälkeen päättää, on suojaaminen taloudellisesti kannattavaa. Oikeaan aikaan suoritettu taiminhoito, jolla estetään lehtipuiden etukasvuisuus männyntaimiin nähden ja suolakivien käyttö hirvien laiduntamisalueiden ohjailussa antavat parhaan suojan hirvituhoja vastaan. (Härkönen 998) TYÖN KUVAAMINEN Pyhäjärven alueella ei ole aikaisemmin tehty tutkimusta hirvien mäntytaimiille aiheuttamista tuhoista. Siksi ensimmäisenä työvaiheena oli selvittää se, millä menetelmillä hirvituhoja tutkitaan ja miten paljon aineistoa tarvitaan, että saadaan luotettavia tuloksia. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Risto Heikkilä antoi ohjeet, miten metsäntutkimuslaitos on suorittanut tutkimusta hirvien aiheuttamista tuhoista mäntytaimiissa. Tutkimuksen tekemiseen valitaan tietyltä alueelta riittävä määrä maastohteita eli mäntytaimiita ja niissä suoritetaan mittaukset käyttämällä linjoittaista ealaarviointia. Tässä tutkintotyössä on käytetty vastaavia menetelmiä.. Kohteiden valinta Kohteiden valinnassa valittiin lähdeaineistoksi Pyhäjärven alueella vuonna 99 perustetut mäntytaimit (70 kpl). Nämä löytyivät metsänhoitoyhdistys PyhäHaavan tietokannasta. Seuraavaksi hteet jaettiin lmeen ryhmään sen perusteella, minkä kylän (Pyhäjärvenkylä, Mäkikylä, Hiidenkylä) alueella hteet sijaitsivat. Tämän jälkeen valittiin jokaisesta ryhmästä satunnaisesti kymmenen hdetta. Näin saatiin muodostettua lmenkymmenen mäntytaimin ryhmä, joissa tehtyjen mittausten perusteella saatiin aineisto tutkintotyön tekemistä varten. Tällaisella hteiden jaottelulla varmistettiin se, että hteet sijaitsivat tasaisesti Pyhäjärven alueella ja näin ollen saadut tulokset antavat kattavan kuvauksen hirvituhoista mäntytaimiissa Pyhäjärvellä.. Tutkimusmenetelmät ja taustatiedot Tutkimusmenetelmänä valituissa mäntytaimiissa käytettiin linjoittaista ealaarviointia. Alle, hehtaarin laajuisissa taimikhteissa linja ja ealaväli oli metriä. Taimikhteiden ollessa,,0 hehtaarin isia, linja ja ealaväli oli 0 metriä. Yli,0 hehtaarin laajuisissa taimiissa linja ja ealaväli oli puolestaan metriä. Koealoilta määritettiin taimin syntytapa, eli oli kyseessä luontaisesti syntynyt, kylvö vai istutettu taimik. Lisäksi määritettiin puustotiedot puulajeittain eli puuston pituus, läpimitta ja runluku hehtaaria hden. Samalla laskettiin hirvien katmat taimet ja määritettiin, olivat latvakatkset uusia vai vanhoja. Näiden tietojen lisäksi selvitettiin, olivat mäntytaimit perattuja vai perkaamattomia. Näiden maastomittausten lisäksi hankittiin aiheeseen liittyvää taustatietoa Pyhäjärven riistanhoitoyhdistykseltä ja PohjoisPohjanmaan metsäkeskukselta. Pyhäjärven riistanhoitoyhdistys antoi edellisen syksyn hirvikantalaskennan tulokset, joiden perusteella Pyhäjärven alueella hirvikannan keskitiheys oli,7 yksilöä tuhatta hehtaaria hden. Eräissä osissa Pyhäjärveä hirvikannan tiheys oli kuitenkin peräti 6,0 yksilöä tuhatta hehtaaria hden. PohjoisPohjanmaan metsäkeskuksen tietojen mukaan Pyhäjärvellä tehdään vuosittain ilmoitusta hirvituhoista mäntytaimiissa. Ilmoitusten määrä muodostuu metsänomistajien aktiivisuuden perusteella. 0

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) MITTAUSTULOKSET Seuraavissa kaavioissa esitetään mittaustulokset kunkin kylän alueelta, sekä yhteenveto kaikista mittaustuloksista. Kaavioissa tutkimushteet on jaettu lmeen ryhmään syntytavan perusteella (istutetut männyntaimit, kylvetyt männyntaimit sekä luontaisesti uudistetut taimit). Kaavioiden pylväät kuvaavat kappalemääräisesti kyseisten hteiden määrän. Lisäksi on tauluitu niiden hteiden puustotiedot, joissa havaittiin hirvituhoja. Kaavio Pyhäjärvenkylän männyntaimiiden mittaustulokset,,, hirvituho ei hirvituhoa 0, 0 istutetut kylvetyt luontaiset Männyntaimiiden pintaalat vaihtelivat välillä 0,, hehtaaria ja keskimääräinen pintaala oli, hehtaaria. Alueen kaikki taimit olivat perkaamattomia. Kasvupaikkatyypiltään kuusi hdetta sijaitsi kuivahlla kankaalla ja neljä tuoreella kankaalla. Hirvituhon hteeksi joutuneista neljästä taimista lme sijaitsi tuoreilla kankaalla ja yksi kuivahlla kankaalla. Hirvituhohteilla tuho vaihteli välillä 00 00 runa/hehtaari. Keskiarvo oli 0 runa/hehtaari.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) Tauluk Puustotiedot Pyhäjärvenkylän männyntaimiista, joissa havaittiin hirvituhoja hde puulaji mänty pihlaja mänty pihlaja mänty pihlaja mänty runluku pituus (m) lpm (cm) hirvituho (rl.) latvakats 00 00 000 00 000 000 uusi 000 000 00 800 000 00 00 00 00 00 uusi uusi Kaavio Hiidenkylän männyntaimiiden mittaustulokset,,,, 0, 0 istutetut kylvetyt luontaiset hirvituho ei hirvituhoa Männyntaimiiden pintaalat vaihtelivat välillä 0,, hehtaaria ja keskiarvo oli,8 hehtaaria. Alueen taimikhteista yhdeksän oli perkaamattomia ja yksi oli perattu. Kasvupaikkatyypiltään seitsemän hdetta sijaitsi kuivalla kankaalla ja lme tuoreella kankaalla. Hirvituhon hteeksi joutuneet taimit ( kpl ) sijaitsivat tuoreilla kankailla. Hirvituhohteilla tuho vaihteli välillä 00 00 runa/hehtaari. Keskiarvo oli noin 0 runa/hehtaari.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) Tauluk Puustotiedot Hiidenkylän männyntaimiista, joissa havaittiin hirvituhoja. hde puulaji runluku pituus (m) lpm (cm) hirvituho rl. latvakats mänty hiesk. 00 800 00 00 mänty 00 6 00 mänty pihlaja 00 000 6 00 000 uusi Kaavio Mäkikylän männyntaimiiden mittaustulokset 7 6 hirvituho ei hirvituhoa 0 istutetut kylvetyt luontaiset Männyntaimiiden pintaalat vaihtelivat välillä,0, hehtaaria ja keskiarvo oli,8 hehtaaria. Alueen taimikhteista kuusi oli perkaamattomia ja neljä perattuja. Kasvupaikkatyypiltään hteet sijaitsivat kuivahilla kankailla. Tämän alueen taimikhteilla ei havaittu lainkaan hirvituhoja..

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) Kaavio Yhteenveto kaikista männyntaimiista 0 8 6 hirvituho ei hirvituhoa 0 istutetut kylvetyt luontaiset Yhteensä havaittiin siis seitsemän hirvituhohdetta. Näistä kuusi kappaletta oli istutustaimiita ja yksi kylvötaimik. TULOSTEN TARKASTELU. Tulosten luotettavuus Tutkintotyön tuloksia varten tehdyt mittaukset sujuivat ongelmitta ja tulokset perustuvat riittävän laajaan otantaan. Kolmeltakymmeneltä hteelta kerätyt mittaustulokset antavat luotettavan kuvan hirvituhoista Pyhäjärven alueen männyntaimiista. Mittauksissa käytetty linjoittainen ealaarviointi on mittausmenetelmänä tarkka ja mahdollistaa kaikkien mitattavien hteiden yhdenmukaisen tarkastelun, jolloin tulokset ovat vertailukelpoisia eri hteiden välillä. Näin ollen saatuja tuloksia voidaan pitää luotettavina ja paikkansa pitävinä ja tutkimustyölle asetetut tavoitteet saavutettiin.. Vertailu aiempiin vastaaviin tutkimuksiin Tämän tutkintotyön tulosten vertailussa aiempiin tutkimuksiin on käytetty seuraavia teoksia ja tutkimustuloksia: Hirvien hakamaat (Heikkilä 999), Hirven (Alces alces L.) elinympäristön valinta, ravinnonkäyttö ja taimituhot metsäpuiden taimiissa (Heikkilä 99), Hirvieläinten aiheuttamat metsätuhot EteläSuomessa valtakunnan metsien 8. ja 9. inventoinnin mukaan (Tomppo & Joensuu 00) ja Effects of moose browsing in relation to food alternatives in Scots pine stands (Härkönen 998). Edellä mainituissa teoksissa esitetyt hirvituhoille altistavat mäntytaimin ominaisuudet, sekä tutkimustulokset olivat samankaltaisia ja toisiaan tukevia. Niiden mukaan hirvien männyntaimiille aiheuttamat tuhot ovat paikallisia ja vaihtelevat suuresti alueittain.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ (6) Valittuaan talvehtimispaikkansa hirvet viettävät talven mel pienellä alueella, joten hirvet aiheuttavat yleensä suurta tuhoa valitsemassaan talvehtimispaikassa. Lisäksi hirvet suosivat samoja talvehtimispaikja vuodesta toiseen, joka edelleen lisää tuhovaikutuksia alueella. Pahimmat hirvituhohteet sijaitsevat sellaisissa männyntaimiissa, jotka sijaitsevat alueella, jossa on tiheä hirvikanta, kasvupaikkana on tuore ja taimiissa on runsaasti lehtipuustoa sekapuuna. Lisäksi lehtipuuston etukasvuisuus männyntaimiin verrattuna tekee männyntaimista hirvelle mieluista ravintoa. Tämän tutkintotyön tulokset ovat hyvin pitkälti samansuuntaisia vertailututkimuksiin nähden. Havaituista seitsemästä hirvituhohteesta kuusi hdetta sijaitsi tuoreilla kankailla ja niissä oli sekapuuna runsaasti lehtipuita. Lisäksi tuhohteet sijaitsivat Pyhäjärven länsiosissa, jossa on alueen tihein hirvikanta (7,0 yksilöä/000ha). Kanta on huomattavan tiheä verrattuna Pyhäjärven hirvikannan keskimääräiseen tiheyteen (,7 yksilöä/000ha).. Tulosten käyttökelpoisuus Tutkintotyön tulokset ovat käyttökelpoisia perusteltaessa männyntaimiiden perkauksen suorittamisen tärkeyttä. Saadut tulokset osoittavat, että merkittävin hirvituhoihin altistava tekijä etenkin tuoreiden kankaiden männyntaimiissa on etukasvuinen lehtipuusto. Perkaamattomina tällaisten hteiden männyntaimet jäävät kasvukilpailussa alakynteen ja ovat mieluista ruokaa hirville. Ajallaan tehty lehtipuuston perkaus auttaa männyntaimia kasvukilpailussa ja vähentää hirvituhoriskiä. Tuloksista voi nähdä myös sen, että havaitut hirvituhot eivät olleet yhdelläkään hteella erityisen vakavia. Keskimäärin hirvien katmia männyntaimia oli hteilla 0 kappaletta hehtaarilla, eli kaikilla hteilla oli riittävästi vahingoittumattomia männyntaimia. Tutkintotyön tuloksia on mahdollista käyttää apuna myös suunniteltaessa hirvikannan säätelyä Pyhäjärven alueella. Saadut tulokset auttavat omalta osaltaan päätettäessä hirvenkaatolupien määrästä eri osissa Pyhäjärveä.

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 6(6) LÄHDELUETTELO Heikkilä, R. 999. Hirvien hakamaat. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti ja tekijät, Jyväskylä. 7 s. Heikkilä, R. 99. Hirven (Alces alces L.) elinympäristön valinta, ravinnonkäyttö ja taimituhot metsäpuiden taimiissa. Metsäelogian tutkimusosasto, Vantaa. s. Härkönen, S. 998. Effects of moose browsing in relation to food alternatives in Scots pine stands. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja, Vantaa 9 + 8 s. KetoToi, P. Riistanhoidon luentojen kalvot. Tampereen ammattirkeaulu Tomppo, E. & Joensuu, J. 00. Hirvieläinten aiheuttamat metsätuhot EteläSuomessa valtakunnanmetsien 8. ja 9. inventoinnin mukaan. Metsätieteen aikakauskirja /00 s. 07. Uotila, A. ja Kankaanhuhta, V. 999. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Hämeenlinna. s. Ristinen, P. puhelinhaastattelu, tiedot Pyhäjärven hirvikannasta. Pyhäjärven riistanhoitoyhdistys. Heikkilä, R. sähköposti, mittausmenetelmät. Metsäntutkimuslaitos.. 6

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 7(6) LIITE Pyhäjärvenkylän mittaustulokset hde syntytapa perattu puulaji istutus ei mänty kylvö ei mänty pihlaja istutus ei mänty hiesk. istutus ei mänty pihlaja istutus ei mänty 6 kylvö ei mänty 7 istutus ei mänty 8 istutus ei mänty pihlaja 9 istutus ei mänty hiesk. 0 kylvö ei mänty runluku 000 000 00 000 000 00 000 000 000 00 00 00 00 800 000 00 800 000 000 pituu s (m) läpimitta (cm tuho (runa /ha) 00 00 000 00 00 00 00 00 latvakats uusi uusi uusi pintaala (ha) kasvu paikka tyyppi 0,8 tuore 0, kuivah, tuore, tuore, tuore 0, kuivah, tuore 0,7 tuore, tuore, kuivah 7

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 8(6) LIITE Hiidenkylän mittaustulokset hde syntytapa perattu puulaji runluku pituus (m) läpimitta (cm) tuho (runa/ ha) 00 00 latvakats pintaala (ha) kasvu paikka tyyppi istutus ei mänty hiesk. 000 800, tuore istutus on mänty 00 6 00, tuore istutus ei mänty 00 6 00 0,9 tuore pihlaja 000 000 uusi kylvö ei mänty 00 0, kuivah 00, tuore istutus ei mänty hiesk. 00 6 kylvö ei mänty 000,8 kuivah 7 kylvö ei mänty, kuivah 8 kylvö ei mänty 00 0,6 kuivah 9 kylvö ei mänty 00, kuivah 0 luont. ei mänty 800 0, kuivah 8

Janne Paananen TUTKINTOTYÖ 9(6) LIITE Mäkikylän mittaustulokset hde syntytapa perattu puulaji istutus ei mänty hiesk. kylvö on mänty runluku 000 000 00 pituus (m) läpimitta (cm) 6 tuho (runa /ha) latvakats pintaala (ha) kasvu paikka tyyppi, tuore,7 kuivah istutus on mänty 000 00, tuore istutus ei mänty 000 000, tuore istutus ei mänty hiesk. 000,7 tuore 6 istutus ei mänty 000 00, tuore 7 istutus on mänty 0,6 tuore 8 istutus ei mänty hiesk. 800 000,6 tuore 9 istutus on mänty 000 7, tuore 0 kylvö ei mänty 000,0 kuivah 9