Elintarviketieteet ja ravitsemustiede Työryhmän osallistujat Marina Heinonen, Helsingin yliopisto (puheenjohtaja) Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto Heikki Kallio, Turun yliopisto Hannu Korkeala, Helsingin yliopisto Jussi Loponen, Fazer Eeva-Liisa Ryhänen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT Seppo Salminen, Turun yliopisto Mari Sandell, Turun yliopisto Ursula Schwab, Itä-Suomen yliopisto Matti Uusitupa, Itä-Suomen yliopisto Suvi Virtanen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Vesa Joutsjoki, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT (asiantuntijasihteeri) Elintarviketieteiden ja ravitsemustieteen aloilta järjestettiin yhteinen työryhmä osana Tieteen tila 2012 -arviointia. Arviointiteemat: A. Tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus D. Liikkuvuus ja verkostot E. Tutkimuksen infrastruktuurit F. Muut mahdolliset tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Arvioitavat teemat käsiteltiin SWOT-nelikenttäanalyysillä (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat) nykytilanteen selvittämiseksi ja tulevaisuuden arvioimiseksi viiden vuoden aikajänteellä. Raportissa esitetään jokaisesta arviointiteemasta työpajassa tehty SWOT-analyysi sekä analyysiin pohjautuva yhteenveto. 1
A. Tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Vahvuudet (nykyhetki) Elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen tiedostettu ja tunnustettu asema Verkottumisen helppous Rahoituksen kehittyminen suotuisaan suuntaan Alan hyvä kansainvälinen arvostus (Aiempi kansainvälisen tieteenalaarvioinnin (Suomen Akatemian julkaisuja 2/06) arvio hyvä) Yhteinen tutkijakoulu (ABS) Asiantuntijuus ja monitieteisyys Mahdollisuudet (aikajänne 5 vuotta) Kansallinen elintarviketutkimuksen strategia Konsortio eri toimijoiden välillä Strategisen huippuosaamisen keskukset (esim. Salwe) Kansainvälinen yhteistyö (pohjoismaat (NordForsk), EU (joint programs), Kiina) Elinkeinoelämäyhteistyö Eläköitymisen tuomat mahdollisuudet kehitykselle: uudet rekrytoinnit, myös ulkomaiset Heikkoudet (nykyhetki) Pieni kriittinen massa Edellisestä johtuen asioiden henkilöriippuvuus (yksilökeskeinen, eläköitymisen ja toimen vaihdosta seuraava lyhytjännitteisyys) Modernin laboratorioinfrastruktuurin (laitteet) ylläpidon haasteellisuus menetelmien nopeassa kehittymisessä Uhat (aikajänne 5 vuotta) Rahoituksen vähenemisen uhka todellinen Verkostomallisen ABS-tutkijakoulun asema tulevaisuudessa EU-tutkimusohjelmien lyhytjännitteisyys tutkimusuran rakentamisen kannalta Teeman Tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle vahvuuksiksi todettiin elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen tiedostettu ja tunnustettu asema sekä tähän pohjautuvat verkottumisen helppous, asiantuntijuus ja monitieteisyys sekä hyvä kansainvälinen arvostus. Tähänastisen tutkimusrahoituksen positiivinen kehitys sekä elintarvike- ja ravitsemusalan yhteinen ABS-tutkijakoulu ovat parantaneet toimintaedellytyksiä. Vuonna 2006 julkaistun tieteenalan arvioinnin jälkeen alalla on tapahtunut kehitystä koskien strategista suunnittelua ml. elintarviketutkimuksen kansallisen strategian sekä kansallisen ruokastrategian valmistuminen. Tutkimuksen painopisteenä terveellinen ruoka on edelleen tärkeä ja se on osa sekä Suomen Akatemian hallituksen määrittelemiä suuria haasteita ( terve arki kaikille ) että eurooppalaista yhteistutkimusrahoitusta (JPI). Elintarviketutkimuksen kansallisen strategian painopistealueet ovat kuluttajien arvojen, tarpeiden ja valintojen ymmärtäminen, turvallisuus ja jäljitettävyys sekä logistiikka- ja tuotantoketjun järjestelmät. Mahdollisuuksiksi arvioitiin kansallisen elintarviketutkimuksen strategian painopistealueiden yhteisen toteutuksen lisäksi yhteistyö eri toimijoiden - myös elinkeinoelämän kanssa, strategisen huippuosaamisen keskittymät (Salwe) sekä kansainvälinen yhteistyö erityisesti pohjoismaiden (NordForsk) ja EU:n (joint programs) kanssa. Alan järjestäytyminen klusteriksi saattaisi tiivistää yhteistyötä ja johtaa mm. alan infrastruktuurin kohentamiseen sekä tutkimuksen entistä selkeämpään työnjakoon. EU:n ulkopuolisista maista nousi esille erityisesti tutkimusyhteistyö Kiinan kanssa ja mahdollisuudet nopeasti kehittyvään Brasilian elintarvikealan yhteistyöhön. 2
Mahdollisuutena nähtiin myös alan yliopistojen ikärakenne, jonka suhteen lähitulevaisuudessa tapahtuva mittava eläköityminen tulee luomaan uusia mahdollisuuksia suunnata toimintaa esimerkiksi kansainvälisten rekrytointien kautta. Tutkimusalan heikkouksina nähtiin alan suhteellisen pieni kriittinen massa sekä modernin laboratorioinfrastruktuurin ylläpidon haaste. Menetelmien nopea kehitys vaatii jatkossa erityispanostamista infrastruktuuriin. Tutkimusrahoituksen väheneminen on todellinen uhka samoin kuin alan verkostomallisen ABStutkijakoulun jatkuvuus kehitettäessä tutkijankoulutusta yliopistojen ylläpitämien tutkijakoulujen mallin mukaisesti. 3
B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Vahvuudet (nykyhetki) Osaaminen korkeatasoisiin elintarvikeja ravitsemusalan interventiotutkimuksiin Interventiotutkimuksiin hyvät väestölliset mahdollisuudet Terveyttä edistäviä elintarvikkeita koskeva tietotaito (eri toimijoiden välinen yhteistyö) Suomen tutkimusyhteisön kiinnostavuus ja näkyvyys kansainvälisesti FiDiPro (Finland Distinguished Professor Programme) ja kotimaiset & ulkomaiset huippuyksiköt Akatemiaprofessorit Tieteenalan pienuudesta huolimatta hyvät kansainväliset yhteydet Mahdollisuudet (aikajänne 5 vuotta) Tietyn huippuosaamisen hankkiminen verkottumisen avulla Kekseliäät tutkimusyhteistyöt (monitieteisyys), esimerkiksi omiikat (metabolomiikka) sekä rajapinta yhteiskuntatieteisiin Kiina, kehittyvät maat ja kehitysmaat Kansainväliset opiskelijat (maisteriohjelmat) sekä jatkoopiskelijoiden kiinnostus suomalaiseen tutkimukseen Kansainvälinen opettajanvaihto (mahdollisuudet verkostoitumiseen) Sapattivapaajärjestelmän luominen ja sen hyödyntäminen tutkimuksen uudistamisessa Hot spot -alueiden ennakointi (riskirahoituksen tarve?) Resursointi tutkimus- ja koulutuspuolella riittävä Heikkoudet (nykyhetki) Korkeatasoiset (A-taso) elintarvike- ja ravitsemusalan interventiotutkimukset vaikeasti toteutettavissa Edelliseen viitaten pitkäjänteisen rahoituksen puute Kansainvälisten yhteistyökumppaneiden osaaminen interventiotutkimuksissa Suomen kansainvälinen houkuttelevuus Suuri opetusvelvollisuus (opettajien määrässä alueittain isoja vaihteluja) Uhat (aikajänne 5 vuotta) Resurssien puute koskien kliinisiä interventiotutkimuksia Asiantuntijatiedon uskottavuus kansallisessa ravitsemusvalistuksessa Tieteenalan luokituksen heikkous (puute) Valmistuvien opiskelijoiden ja jatkoopiskelijoiden määrän ja tason ylläpitäminen Teeman Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso vahvuuksiksi nähtiin hyvä osaaminen ja hyvät väestölliset mahdollisuudet korkeatasoisiin elintarvike- ja ravitsemusalan interventiotutkimuksiin, terveyttä edistäviä elintarvikkeita koskeva osaaminen, kotimaiset ja ulkomaiset huippuyksiköt ja professuurit (FiDiPro, akatemiaprofessorit) sekä hyvät kansainväliset yhteydet tieteenalan pienuudesta huolimatta. Mahdollisuuksiksi arvioitiin huippuosaamisen hankkiminen 4
verkottumalla; verkottuminen voi sisältää myös uusia yhteistyötapoja monitieteisyyden kasvattamiseksi (esimerkkinä omiikat kuten metabolomiikka) tai rajapintaa yhteiskuntatieteisiin sekä tärkeiden hot spot -alueiden ennakoimista. Kansainvälinen opiskelija- ja opettajavaihto tuo uusia verkottumismahdollisuuksia (ml. Helsingin yliopistossa käynnistynyt englanninkielinen maisteriohjelma, tässä on huomioitava myös kehitys- ja kehittyvät maat sekä erityisesti Kiina). Muina mahdollisuuksina tieteenalan kehitykseen ja kansainvälisen tason säilyttämiseen nähtiin yliopistollisen sapattivapaajärjestelmän kehittyminen sekä riittävä resursointi tutkimus- ja koulutushankkeissa. Suurena kansallisena uhkana koettiin tieteenalan luokituksen heikkoudet, sillä Tilastokeskuksen luokitus ei ota huomioon elintarviketieteitä itsenäisenä tieteenalana ja ravitsemustiede on luokiteltu osaksi lääke- ja terveystieteitä. Tästä johtuen vertailukelpoista kansallista bibliometristä tietoa ei ole saatavilla elintarviketieteistä. Muita uhkia tieteenalan kehittymisen kannalta ovat saavutetun tutkimustiedon käytännön soveltamisen ongelma mm. yleisenä ravitsemusvalituksena (alan asiantuntijuuden inflaatio) sekä valmistuvien opiskelijoiden ja jatko-opiskelijoiden määrän ja tason ylläpitäminen. Heikkouksina pidettiin pitkäjänteisen rahoituksen puutteesta johtuvaa korkeatasoisten elintarvike- ja ravitsemusalan interventiotutkimusten toteuttamisen vaikeutta, kansainvälisten yhteistyökumppaneiden osaamisen heikkoa tasoa, Suomen kansainvälistä houkuttelevuutta sekä suuren opetusvelvollisuuden tuoman työkuorman vaikutusta tutkimustyöhön. Esille tuotiin myös suomalaisten yliopistojen henkilökunnan suuri opetusvelvollisuus, mikä osaltaan hidastaa tieteenalan kehittymistä. 5
C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Vahvuudet (nykyhetki) Suomen Akatemian post doc -rahoitus Alan akateeminen koulutus vastaa tulevaisuuden haasteisiin (hyvä tohtorityöllisyys) Monitieteinen tutkijakoulu; säilyminen jatkossa keskeisen tärkeää Mahdollisuudet (aikajänne 5 vuotta) Karsinta ennen tohtoriopintoja Kansainvälinen ura keskeisissä globaaleissa positioissa Sisäiset urapolut (esimerkiksi sisäiset professuurit) Ohjaamisen tehostaminen nopeuttaa tutkinnon suorittamista Tutkinnon sisällön räätälöinti vastaamaan työelämän tarpeita Väitelleen ei tarvitse olla itsenäinen tutkija, itsenäisyys hankitaan post doc - vaiheessa Ravitsemustieteen pohjoismainen tutkijakoulu Tohtorikoulutuksen elinkeinoelämään pätevöittävät elementit Heikkoudet (nykyhetki) Liian pitkä ja työläs tohtorintutkinto Edellisestä johtuen väittelevien tohtoreiden keski-ikä kansainvälisesti verrattuna korkea Tohtorikoulutettavien laadun ja lukumäärän suhde Dosentuurin myöntämiskriteerit riittämättömät ja vaihtelevat Post doc -vaiheen jälkeiset kannustimet akateemiselle uralle Ympäristöalan tohtoreista puutetta elintarvikealalla Uhat (aikajänne 5 vuotta) Aikaraja tohtorintutkinnolle ei kiinteä, tavoite voi olla 4 vuotta Onko akateeminen ura edelleen mahdollisuus? ABS-koulun monialaisuuden supistuminen Palkkauksen tason ongelma erityisesti nuorten tutkijoiden rekrytoinnissa Verkostomalliset tutkijakoulut ovat ongelma kehitettäessä yliopistovetoista tutkijakoulutusjärjestelmää Teeman Tutkijanura ja tohtorikoulutus vahvuuksina pidettiin akateemisen koulutuksen vastaavuutta tulevaisuuden haasteisiin, joka näkyy hyvänä tohtoreiden työllistymisenä, sekä Suomen Akatemian post doc -tutkimukselle suunnattuna rahoituksena. Alalla hyvin toimivan verkostomaisen monitieteisen tutkijakoulun säilyminen on tärkeää, joskin uhkina pidettiin tohtorintutkinnon pitkää suoritusaikaa, ABS-koulun monialaisuuden supistumista sekä erityisesti palkkauksen heikkoa tasoa nuorten tutkijoiden rekrytoinnissa. Akateemisen uran houkuttelevuus tulevaisuudessa on osittain arvoitus. Merkittävä heikkous tohtorikoulutuksessa on sen liian pitkä kesto ja työläys (paljon julkaisuja), jonka vuoksi väittelevien tohtoreiden keski-ikä on kansainvälisesti arvioituna korkea. Tohtorikoulutuksen laadun ja valmistuneiden lukumäärän suhdetta ei pidetty optimaalisena. Kritiikkiä kohdistui myös dosentuurin myöntämiskriteereihin, joita pidettiin riittämättöminä ja vaihtelevina. Mahdollisuutena keskusteltiin tohtorikoulutuksen laajuuden pienentämisestä ja vastaavasti dosentuurin vaatimustason nostamista. Tämä voisi koskea sekä jatko-opintoja (joista osa voisi siirtyä dosenttivaiheeseen ja olla edellytyksenä dosentuurin saamiselle) että itse väitöskirjan laajuutta (esim. vaadittavien osatöiden 6
määrää). Tohtorintutkinnon sisältöä on syytä räätälöidä vastaamaan paremmin työelämän ja erityisesti elinkeinoelämän tarpeita. Väittelyyn kuluvaa aikaa voitaisiin lyhentää siirtämällä itsenäisen tutkijan pätevyyden hankinta post doc -vaiheeseen. Post doc -vaiheen jälkeisiä kannustimia akateemiselle uralle pidettiin selkeästi riittämättöminä, ja erityisesti ympäristöön liittyvän asiantuntemuksen tohtoritason osaajista katsottiin olevan pulaa elintarvikealalla. Mahdollisuuksina nähtiin jatko-opiskelijoiden laadun parantaminen karsinnalla ennen tohtoriopintoja sekä opintojen tehostaminen hyvällä ohjauksella. Kansainvälisyyden tärkeyttä korostetaan ja tässä voisi osaltaan olla avuksi pohjoismainen ravitsemus- ja elintarviketieteiden tutkijakoulu. 7
D. Liikkuvuus ja verkostot Vahvuudet (nykyhetki) Verkostoituminen (esim. Lynet) FiDiPro Ulkomailta tulleet opiskelijat olleet motivoituneita väitöskirjatyöntekijöitä Maisteriohjelmat hyvien jatkoopiskelijoiden rekrytointikanavia Kansainvälinen tutkimusympäristö Mahdollisuudet (aikajänne 5 vuotta) Tuki perheen ottamiseksi mukaan Suomeen paluun turvaaminen (paluuraha tms.) Suomen Akatemia tukee liikkuvuutta sekä Suomesta että Suomeen Avainaloilla englanninkielinen koulutus Ulkomailta pyritään hankkimaan enemmän opiskelijoita (tiede- ja teknologianeuvoston linjaus) Opettajien liikkuvuus (lisää kansainvälisiä kontakteja) Lyhytkestoisemmat vierailut voivat alentaa lähtemisen kynnystä Isoista hankkeista määrätty prosenttiosuus tutkijanvaihtoon Vaihto elinkeinoelämän ja yliopistojen välillä IND-AKA-ohjelma (yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten välinen tutkijoiden liikkuvuus) SHOKien yhteyteen Lähtökohtaisesti kansainvälinen, laajamittainen tutkimus tukee kansainvälisyyttä Kansainvälisyys osaksi perustutkinnon suorittamista Tutkijaliikkuvuudelle konkreettiset tavoitteet Heikkoudet (nykyhetki) Liikkuvuuden ja perhe-elämän yhdistäminen Suomeen paluun järjestelyt Rahoituksen järjestelyt ulkomaille Uhat (aikajänne 5 vuotta) Kansainvälinen liikkuvuus on vähentynyt (sähköisen kommunikaation vaikutus?) Nykyajalle tyypillinen töiden pirstaloituminen voi vähentää innostusta tutkijaliikkuvuuteen Nuoret tutkijat eivät enää näe huippututkijan uran ja tutkijaliikkuvuuden välistä yhteyttä Teeman Liikkuvuus ja verkostot vahvuuksiksi katsottiin erilaiset toimintaverkostot kuten luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymä Lynet, kansainvälinen tutkimusympäristö (mm. FiDiPro-ohjelma) ja ulkomailta tulleet opiskelijat, jotka ovat olleet hyviä ja motivoituneita väitöskirjatyöntekijöitä. Uhkina pidettiin kansainvälisen liikkuvuuden vähentymistä, joka voi olla seurausta tämän päivän sähköisestä kommunikaatiosta sekä nykyajalle tyypillisestä töiden 8
pirstaloitumisesta, joka voi vähentää innostusta tutkijaliikkuvuuteen. On myös mahdollista, että nuoret tutkijat eivät enää hahmota huippututkijan uran ja tutkijaliikkuvuuden välistä yhteyttä. Heikkouksiksi listattiin liikkuvuuden ja perhe-elämän yhdistämisen vaikeus, rahoituksen järjestäminen ulkomaille sekä Suomeen paluun järjestämisen hankaluudet. Mahdollisuuksiksi todettiin taloudellinen tuki perheen ottamiseksi mukaan ulkomaanjaksolle sekä Suomeen paluun turvaaminen paluurahan tai vastaavan turvin. Suomen Akatemialta toivottiin suurempaa panosta liikkuvuuden tukemiseen. Tutkijaliikkuvuudelle pitäisi asettaa konkreettiset tavoitteet ja kansainvälisyys ottaa osaksi jo perustutkinnon suorittamista. Lyhytkestoisemmat vierailut voivat alentaa ulkomaille lähtemisen kynnystä. Tiede- ja teknologianeuvoston linjauksen mukaisesti ulkomailta on pyrittävä hankkimaan enemmän opiskelijoita, tätä tavoitetta edesauttaisi avainalojen englanninkielinen koulutus. Strategisten huippuosaamisen keskittymien (SHOKien) yhteyteen voitaisi liittää IND-AKA-ohjelma. Mm. Brasilian valtio tukee jo varhaisessa vaiheessa kansainvälisiä opintoja ja tätä voitaisiin käyttää mahdollisuutena tutkijavaihtoon ja myöhempien väitöskirjatutkijoiden saamiseen ulkomaisista yliopistoista ja jopa väitöskirjatutkimuksen yhteistyöhön eri yliopistojen välillä. 9
E. Tutkimuksen infrastruktuurit Vahvuudet (nykyhetki) Rakennettu uutta infrastruktuuria (esim. omiikat) Kansainväliset yhteydet ja kokenut henkilökunta Perusinfrastruktuuri kansainvälisen arvioinnin perusteella toimiva Elintarvike- ja ravitsemustieteen perusja tohtorikoulutus korkeatasoista Mahdollisuudet (aikajänne 5 vuotta) Infrastruktuurihaut esim. KBBE:ssä (mahdollistaa samalla tavoin tuotettujen aineistojen yhteiskäytön ja yhdistämisen) Pohjoismaiset infrastruktuurirekisterit Kansalliset infrastruktuurirekisterit kuntoon (esim. koostumustietokannat ja biopankit), tavoitteena yksi yhteiskäyttöinen rekisteri Elintarvikkeiden koostumustietojen päivittämiseen ja ylläpitoon tarvitaan kansallinen elintarvikkeiden analyysiohjelma Keskittyminen ja erikoistuminen pilottoiminnassa Vahva klusteri uskottava rahoituksen haussa, opetus- ja kulttuuriministeriöllä strategista rahoitusta Suomen Akatemialta odotetaan panostusta infrastruktuurin kehittämiseen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä odotettavissa 4 m rahoitus infrastruktuurin kehittämiseen Opetus- ja kulttuuriministeriön kannustus rakenteelliseen yhteistyöhön Heikkoudet (nykyhetki) Kansallisen elintarvikekoostumustietokannan tiedot vanhentuneita Laajaa pilot-valmiutta ei ole mahdollista ylläpitää kustannusten vuoksi Ravintoainelaskelmaohjelmien suhteen tilanne on huono Yliopistojen mahdollisuudet perusinfrastruktuurin uudistamiseen huonot Uhat (aikajänne 5 vuotta) Vanhentuneita elintarvikkeiden koostumustietokantoja käytetään tutkimuksessa, neuvonnassa ja hoidossa, ravitsemuksellisten ja toksikologisten riskien arvioinnissa, elintarvikkeiden tuotekehittelyssä, ravitsemussuositusten toteutumisen arvioinnissa sekä joukkoruokailun suunnittelussa ja seurannassa Laboratoriolaitteiden uusiutumistahti nopea, päivittämisen kulut kasvavat Vastakkainasettelu infrastruktuurin / henkilöstön kehittämisen välillä Teeman Tutkimuksen infrastruktuurit vahvuuksiksi arvioitiin toimiva perusinfrastruktuuri ja rakennettu uusi infrastruktuuri (esimerkkinä -omiikat). Kansainväliset yhteydet ovat hyvät, henkilökunta kokenutta ja elintarvike- ja ravitsemustieteen perus- ja tohtorikoulutus korkeatasoista. Uhkiksi todettiin vanhentuneiden elintarvikkeiden koostumustietokantojen käyttö tutkimuksessa, neuvonnassa ja hoidossa, ravitsemuksellisten ja toksikologisten riskien 10
arvioinnissa, elintarvikkeiden tuotekehittelyssä, ravitsemussuositusten toteutumisen arvioinnissa sekä joukkoruokailun suunnittelussa ja seurannassa. Suomi on ainoa pohjoismaa, jolla ei ole kansallista elintarvikkeiden analyysiohjelmaa. Laboratoriolaitteet uusiutuvat nopeasti ja päivittämisen kulut kasvavat ja niukemmaksi muuttuva taloudellinen tilanne voi myös johtaa vastakkainasetteluun infrastruktuurin ja henkilöstön kehittämisen välillä. Heikkouksina nähtiin vanhentuneet kansallisen elintarvikekoostumustietokannan tiedot, laajan pilot-valmiuden ylläpidon mahdottomuus kustannusten vuoksi, huono tilanne ravintoainelaskelmaohjelmien suhteen sekä yliopistojen heikot mahdollisuudet perusinfrastruktuurin uudistamiseen. Mahdollisuuksiksi nähtiin kansallisten infrastruktuurirekistereiden (koostumustietokannat, biopankit) ajantasaistaminen tavoitteena yksi yhteiskäyttöinen rekisteri, pohjoismaiset infrastruktuurirekisterit sekä tutkimuslaitosklusteri elintarvikkeiden koostumustietokantojen päivittämiseen ja ylläpitoon. Pilot-toiminnassa keskittymisen ja erikoistumisen nähtiin tuovan synergiaetuja ja vahvan klusterin olevan uskottava rahoituksen hankinnassa: tämä on tarpeen opetus- ja kulttuuriministeriöltä odotettavissa olevan 4m infrastruktuurin kehittämisrahoituksen haussa. Samalla tavoin tuotettujen aineistojen yhteiskäyttöön ja yhdistämiseen luovat edellytyksiä EU:n 7. puiteohjelman infrastruktuurihaut. Myös Suomen Akatemialta odotetaan panostusta infrastruktuurin kehittämiseen. 11
F. Tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen hyvä taso, tunnustettu asema ja kansainvälinen näkyvyys ovat alan vahvuuksia. Tieteenalan kehitystä uhkaa osaltaan alan tieteenalaluokituksen heikkous (puute). Tulevaisuuden kannalta merkittävä haaste on kansallinen yhteistyö ja työnjako sekä rahoituksen pitkäjänteisyys. Infrastruktuurin kehittäminen, erityisesti modernin laiteinfrastruktuurin ylläpitäminen sekä kansallisen elintarvikkeidenkoostumustietokannan uusiminen ovat merkittäviä haasteita. Verkostomaisten tutkijakoulujen kuten elintarvike- ja ravitsemustieteen alan hyvin toimivan tutkijakoulun ABS:n tulevaisuuden turvaaminen on tärkeää alan tohtorikoulutuksen jatkuvuuden takaamiseksi. 12