Ympäristötieteet, ympäristöntutkimus

Transkriptio

1 Ympäristötieteet, ympäristöntutkimus Työryhmän osallistujat Atte Korhola, Helsingin yliopisto (puheenjohtaja) Hanna-Leena Pesonen, Jyväskylän yliopisto Rauni Strömmer, Helsingin yliopisto Meri Ruppel Helsingin yliopisto (asiantuntijasihteeri) A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Ympäristötutkimus on monialaista ja monitieteistä. Siihen kuuluu mm. luonnontieteellistä, yhteiskuntatieteellistä ja teknistieteellistä tutkimusta. Ympäristötieteet on tieteenalana vielä nuori, mutta on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana osoittautunut tärkeäksi pyrittäessä ennakoimaan ja hallitsemaan ihmisten aiheuttamia ympäristöongelmia sekä etsittäessä keinoja niiden ratkaisuun sekä muutoksista selviytymiseen. Nykyään yhä useampi tutkimusala haluaa lukeutua tai kokee kuuluvansa ympäristötieteisiin, eikä ympäristötieteitä voi helposti määritellä mihinkään perinteiseen tieteenalaan kuuluvaksi. Monitieteisyys vaikeuttaa toimintaympäristön muutosten merkityksen arviointia. Tieteenala on esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta välillä luokiteltu biologian, välillä maantieteen yhteyteen. Tieteenalan vakiintumattomuus näkyy myös yliopistojen rakenteiden (esim. laitos- ja tiedekuntajakojen) muutoksissa, joissa ei kuitenkaan ole korostettu ympäristötieteiden asemaa esimerkiksi kokoamalla resursseiltaan riittävän suuria ympäristötieteisiin fokusoituneita yksiköitä. Yliopistojen uusi asema itsenäisenä toimijana antaisi kuitenkin tähän mahdollisuudet. Yliopistorakenteita muutettaessa ja kehitettäessä ei Suomessa ole mitenkään keskitetty ympäristötutkimuksessa tarvittavaa infrastruktuuria (tutkimuslaitteet ja henkilöresurssit). Tämä näyttää kuitenkin olevan suuntaus esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Keskittäminen saattaisi kuitenkin parantaa alan kansainvälistä näkyvyyttä ja kilpailukykyä mm. kansainvälisistä rahoituksista. Ympäristötieteisiin kuuluu yleensä jo luonnostaan soveltava näkökulma, ja yhteistyö soveltavaa tutkimusta tekevien sektoritutkimuslaitosten kanssa on luontevaa ja sitä on syytä ylläpitää ja tukea. Kokonaisuudessaan toimintaympäristöjen muutokset eivät ole korjanneet ympäristötutkimuksen pirstaleista rahoitusta eivätkä tuoneet sille lisää resursseja. Strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOK) ovat Suomeen 2008 lähtien perustettuja yhteistyömuotoja, joissa toteutetaan yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhdessä määrittelemää tutkimusstrategiaa. Näistä Energian ja ympäristön SHOK Cleen Oy voisi kattaa ympäristötieteitä laajastikin, mutta on keskittynyt nykyisellään energiatekniikkaan. Vähäisemmälle painoarvolle jäänyt ympäristötutkimus on Cleen Oy:ssä myös hyvin teknologiapainotteista. Täten ympäristötieteiden asema ei ole parantunut SHOK:nkään myötä. 1

2 B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Tieteenalan kehitys ja nykytila kansainvälisessä vertailussa Suomen ympäristötieteellinen tutkimus on kansainvälisesti näkyvää, mutta vahvistamisen varaa on. Ympäristöongelmiin liittyvää tutkimusta on tehty jo vuosikymmeniä muiden tieteenalojen alla. Esimerkiksi ekologinen maaperätutkimus, joka oli Suomessa kansainvälisestikin tarkastellen uraauurtavaa pioneeritiedettä 70-luvulta alkaen, keskittyi suurelta osin ajankohtaisiin ympäristöongelmiin. Merkittäviä saavutuksia maaperäekologisen perustutkimuksen puolella (esim. maaperä-kasvillisuus-vuorovaikutukset) ei voida sivuuttaa ja ne ovat parantaneet myös ymmärrystämme ympäristöriskeistä. Myös vesistöjen (järvien ja Itämeren) tutkimuksessa on Suomessa hyvin paljon osaamista, ja monia asioita on tehty täällä ensimmäisinä maailmassa. Suomen ympäristötieteellisen tutkimuksen nykyinen profiloituminen kansainvälisesti on kuitenkin suhteellisen kapea-alaista ja vain yksittäisiä aloja, kuten bioenergia sekä metsien ja soiden hiilen kierto, on noussut kansainvälisesti merkittäviksi. Yhteiskunnallisen ympäristötieteellisen tutkimuksen puolella ympäristöjohtaminen on uutta tutkimusta, jossa Suomessa on alan pioneereja. Ympäristöjohtamisen tutkimus on Suomessa korkeatasoista kansainvälisessäkin vertailussa ja hyvä asema on kyetty pitämään etenkin Euroopassa. Tulevaisuudentutkimus sisältää Suomessa paljon ympäristötiedettä lähellä olevaa tutkimusta, joka on kansainvälisestikin korkealla tasolla. BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) vahvistumisella voi olla suuri merkitys suomalaisen ympäristötieteellisen tutkimuksen kannalta tulevaisuudessa. Väestömäärien kasvaessa ja ympäristöongelmien pahentuessa BRIC-maissa tarvitaan apua ympäristöongelmien ratkaisuun, kuten esimerkiksi juomaveden hyvän laadun säilyttämiseen Kiinassa. Tällä alalla Suomella olisi paljon annettavaa, ja esimerkiksi Kiina ja Venäjä ovat maita, joiden kanssa suomalaisilla tutkijoilla on jo paljon yhteistyötä. Suomessa ympäristötieteellinen tutkimus on arvostettua. Rahoitus on kuitenkin pirstaleista hajaantuneena suhteellisen pieniin tutkimusryhmiin. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan ympäristötutkimuksen laaja-alaista vahvistamista. Ympäristötieteissä ei ole ylletty huippututkimuksen tasolle kuin ilmakehäfysiikassa. Alalla ei myöskään ole ollut akatemiaprofessoreita, FiDiPro-professoreita (Finland Distinguished Professor Programme), eikä tutkijakoulua, mikä saattaa johtua alan nuoresta iästä, mutta todennäköisemmin sen laajaalaisuudesta ja pirstaleisuudesta. Ympäristötieteellisen tutkimuksen nousevat alat Ympäristötieteellisen tutkimuksen nousevia aloja tunnistettaessa on osattava tulkita ja ennakoida yhteiskunnan kehityssuuntia. Yksi tärkeimmistä yhteiskunnassa havaittavista voimakkaista muutoksista on kasvava kaupungistuminen. Kaupunkitutkimus on maailmalla voimakkaasti kehittyvä tutkimusala, joka Suomessa on vielä suhteellisen vähäistä. Sen tutkimuskysymykset liittyvät mm. maankäyttöön, veden riittävyyteen, ympäristön kontaminoitumiseen ja ekologisiin ekosysteemipalveluihin. Sillä on yhteyksiä myös esimerkiksi terveystieteisiin. Kaupunkitutkimuksessa yhdistyvät ekologia ja yhteiskuntatieteet tutkittaessa esimerkiksi kaupunkien ympäristövaikutuksia ja ongelmien ratkaisukeinoja. Kaupunkitutkimuksen tarve kansallisesti ja kansainvälisesti on suuri, ja Suomessa on potentiaalia tämän alan kehittämiseen. 2

3 Ilmastonmuutos ja energiantuotannon ympäristövaikutukset ovat tutkimusaloja, jotka ovat edelleen vahvasti esillä ja joiden merkitys kasvaa entisestään. Ympäristöpolitiikkakin on merkittävyyttään kasvattava tutkimusala, jonka yhteys yhdyskuntasuunnitteluun ja mm. edellä mainittuihin kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen teemoihin tekee siitä hyvin ajankohtaisen tutkimusalan. C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Suomessa on merkittävä ympäristötieteellisten asiantuntijoiden tarve tutkijoina yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sekä muissa työtehtävissä yliopistojen ulkopuolella. Tohtorien sijoittumisessa tutkimustyöhön ja muihin tehtäviin on kuitenkin alueellisia ja alakohtaisia eroja. Yliopistojen ongelmaksi on muodostunut se, että suurin osa valmistuvista tohtoreista pyrkii jäämään tutkijoiksi yliopistolle. Erityisesti ympäristötieteiden alalla olisikin syytä korostaa jatko-opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja sijoittumista muualle kuin tutkimustehtäviin, esimerkiksi yrittäjiksi, asiantuntijoiksi yrityksiin ja julkisen sektorin tarpeisiin sekä kansainvälisille asiantuntija- ja koulutusmarkkinoille. Tässä erityisen suuri merkitys voisi olla yhteiskuntatieteellisen ja luonnontieteellisen koulutuksen yhteistyöllä monitieteisten asiantuntijoiden kouluttamisessa. Aktiivinen yhteydenpito alan kannalta strategisiin yrityksiin ja alumneihin on tärkeää. Yliopistolle jäävien tutkijoiden kouluttamisessa olisi pyrittävä keskittymään potentiaalisesti lahjakkaimpiin ja toisaalta tunnistamaan joukosta ne, joiden mielenkiinto kohdistuu muihin mahdollisiin urapolkuihin. Tohtorikoulutettavien entistä parempi kansainvälinen verkostoituminen tukisi tohtorien sijoittumista sekä yliopistolle että muihin tehtäviin, minkä vuoksi kansainvälistymistä tohtorikoulutusvaiheessa olisi erittäin tärkeää vahvistaa ja tukea. Suomessa ongelmana on edelleen keskimäärin korkea väittelyikä. Opiskelijoiden olisi itse tunnistettava korkea väittelyikä ongelmaksi esimerkiksi kilpailtaessa kansainvälisillä työmarkkinoilla ja yritysmaailmassa, jolloin heillä itsellään on asiaan parhaat vaikuttamismahdollisuudet. D. Liikkuvuus ja verkostot Suomalaisten tutkijoiden yleinen ongelma on melko vähäinen liikkuvuus, mikä näkyy myös ympäristötieteissä. Ongelma voi olla paljolti sosiaalinen: halutaan pysyä tutussa ympäristössä tai perhesyyt rajoittavat liikkuvuutta. Kontakteja, resursseja ja rahoitusta ulkomaan vierailuihin kuitenkin on saatavilla monista lähteistä. Tutkijakoulutuksessa olisi kannustettava jatkoopiskelijoita alusta lähtien tutkijavierailuihin ja kirjaamaan niitä myös tutkimussuunnitelmiin. Tutkijoiden palaamisen Suomeen pitäisi olla nykyistä paremmin tuettua, koska heidän hankkimansa kokemukset, tietotaito ja verkostot olisivat ensisijaisen tärkeitä Suomelle. Taloudellisen tuen lisäksi ulkomaanvierailujen tulisi olla meriittejä ja välttämättömiä esimerkiksi professuureja haettaessa. Ulkomaanvierailuja olisi markkinoitava opiskelijoille ja tutkijoille myös hyötynä yritysmaailmaan suuntautumisessa. Varttuneempien tutkijoiden ulkomaanvierailuja voi kuitenkin olla vaikea järjestää, jos heillä on vastuullaan useita käynnissä olevia projekteja. Selkeä tuki projektihallintoon poissaolon ajaksi saattaisi olla keino edistää myös heidän mahdollisuuksiaan hakeutua ulkomaanvaihtoon. Liikkuvuuden suhteellisesta vähäisyydestä huolimatta yhteistyötä ja verkostoitumista on ympäristötieteellisessä tutkimuksessa eri sektorien välillä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Verkostoitumisen perinteinen muoto on tutkimusyhteistyö yhteisjulkaisuineen ja datan 3

4 vaihtoineen. Se toimii parhaimmillaan henkilökohtaisella tasolla. Verkostoja voitaisiin kuitenkin laajentaa ja monipuolistaa, jos tutkijoiden liikkuvuutta saataisiin lisättyä. Verkostoitumisen edellytykset paranisivat, jos rahoitus tähän olisi hallinnollisesti yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi EU-rahoitus. E. Tutkimuksen infrastruktuurit Ympäristöalan infrastruktuurit FinLTSER-verkosto (Finnish Long-Term Socio-Ecological Research network), ICOS (Integrated Carbon Observation System), SMEAR-asemat (Stations for Measuring forest Ecosystem - Atmosphere Relationships) ja Pallas-Sodankylä-tutkimusasema ovat arvokkaita ympäristötutkimuksen infrastruktuureja. Niiden tila on vakiintunut ja ne ovat saaneet menestyksekkäästi rahoitusta. Aivan uusi infrastruktuuri, jossa ympäristötieteet ovat myös mukana, on NordForskin rahoittama CRAICC (Cryosphere-Atmosphere Interactions in a Changing Arctic Climate) -huippututkimusyksikkö. Tämän huippututkimusyksikön sisällä korostetaan voimakkaasti tutkijoiden liikkuvuutta Pohjoismaiden välillä. Ympäristötutkimuksessa käytettävät laitteet ja menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina. Kalliidenkin tutkimuslaitteiden ja laitteistojen tarve ja hyöty on ilmeinen, mutta heikkoutena on, että niiden käyttöön erikoistuneesta avustavasta henkilökunnasta on pulaa. Vastuu laitteistojen käytöstä on pahimmillaan niitä käyttävillä jatko-opiskelijoilla tai määräaikaisilla tutkijoilla, jolloin hankittu tietotaito yksiköissä häviää henkilöiden siirtyessä muualle. Laiteinfrastruktuurin yhdistäminen eri instituuttien kesken voisi olla tarkoituksenmukaista sekä olemassa olevien laitteiden käytön tehostamiseksi että uusien, kalliiden tutkimuslaitteiden hankkimiseksi. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen infrastruktuurit ovat esimerkiksi tietokantoja ja näiden tutkimuskäyttöä tukevia järjestelmiä. Edellisessä Tieteen tila ja taso -raportissa (2009) ehdotettiin pysyvän kansallisen kuluttajapaneelin perustamista yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen tarpeisiin. Paneelin perustaminen ei ole edennyt, vaikka sen tarve on jatkuvasti kasvanut. Kuluttajapaneelin lisäksi myös pysyvä yrityspaneeli olisi erittäin mielenkiintoinen avaus yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen infrastruktuurina. Paneelit voisivat toimia yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten yhteisenä tutkimusinfrastruktuurina. Myös Tilastokeskuksen aineistojen avaamista tutkimuskäyttöön ja niiden etäkäyttömahdollisuutta tulisi edelleen edistää. F. Tieteenalan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat Vahvuudet Ympäristötieteiden suurin vahvuus on sen monitieteisyys. Suomessa on paljon ympäristötieteellistä osaamista ja tutkijat ovat kansainvälisesti verkostoituneita. Alan ajankohtaisuus tekee siitä kiinnostavan. Tutkimuksessa tarvittavat menetelmät ovat kehittyneet. Laajat tutkimusverkostot ja tutkimusasemat (lueteltu kohdassa E) tekevät korkeatasoisen tutkimuksen mahdolliseksi. Ympäristötieteiden luontainen poikkitieteellisyys on voimavara, jota on jatkossakin osattava hyödyntää tehokkaasti ja eri alojen tutkijoita kannustettava tieteidenväliseen keskusteluun. 4

5 Heikkoudet Samalla kun ympäristötieteiden vahvuus on sen monitieteisyys, aiheuttaa se myös ongelmia pirstaloimalla ympäristötieteellisen tutkimuksen moniin pieniin tutkimusryhmiin. Tieteidenvälinen keskustelu ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi todellisen/toimivan monitieteisyyden saavuttamiseksi. Ympäristötieteissä ei ole Suomeen muodostunut laaja-alaista, monitieteistä huippujen keskittymää, jolla olisi myös mahdollisuudet menestyä laajamittaisesti kansainvälisessä kilpailussa mm. rahoituksesta ja lahjakkaista tutkijoista. Osittain alan nuoren iän, osittain sen monitieteisyyden ja hajanaisuuden seurauksena ympäristötieteiltä ovat tähän mennessä puuttuneet omat huippututkimusyksiköt, akatemianprofessorit ja tutkijakoulut. Mahdollisuudet Ympäristökysymysten painoarvo on suuri kansallisesti ja kansainvälisesti ja se kasvaa jatkuvasti, mikä näkyy kansainvälisessä kehityksessä (esimerkiksi Kiinan panostus ympäristöongelmiensa ratkaisuun). Tahtotilaa ja mahdollisuuksia ympäristötieteelliselle tutkimukselle on runsaasti. Suomalaisella ympäristötutkimuksella on paljon annettavaa mm. BRIC-maille ympäristöongelmien ratkaisemisessa esimerkiksi vesistökysymyksissä. Kaupunkitutkimuksen kasvava merkitys maailmalla on mahdollisuus myös suomalaiselle kaupunkitutkimukselle, ja riittävästi resursoituna sillä on suuret mahdollisuudet nousta jopa huippututkimuksen alaksi. Maailmanlaajuiset maankäyttöön ja maaperänsuojeluun liittyvät ongelmat (mm. eroosio, kontaminoituminen ja suolaantuminen) ovat ilmastonmuutoksen ohella ympäristötieteiden suurimpia haasteita. Nämä ovat tyypillisten ympäristötieteellisten tutkimusaiheiden tapaan monitieteisiä kysymyksiä, luonnontieteistä ympäristöpolitiikkaan. Jatkossa olisi aiempaakin selvemmin nähtävä mahdollisuutena luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen välinen vuorovaikutus ja yhteistyö yhteiskunnallisesti merkittävien ja vaikuttavien tutkimustulosten tuottamiseksi. Monitieteinen ympäristötieteellinen tutkijakoulu voisi olla parhaimmillaan tämän mahdollisuuden hyödyntämistä. Tulevaisuuden mahdollisuus voisi olla koota nykyinen pirstaleisuus kansalliseksi ja kansainväliseksi tutkimusohjelmaksi. Uhat Suurin uhka Suomen ympäristötieteelliselle tutkimukselle on sen suuri pirstaleisuus ja pienet tutkimusryhmät sekä riittämätön rahoitus. Tähän liittyy myös pitkäjänteisen suunnittelun puuttuminen. Ympäristötieteellisen tutkimuksen vahvistuminen voi olla vaikeaa, ellei professuurien ja tutkijakoulujen perustamista tueta. Uhkana on myös yliopistojen tämänhetkinen huono rahoitustilanne ja se, että elinkeinoelämä ei vielä ole riittävän kiinnostunut ympäristötieteellisen tutkimuksen (erityisesti luonnontieteellisen ympäristötutkimuksen) rahoittamisesta. 5