XXIX Kuntotestauspäivät

Kunnon testaus on (myös) teknologiaa XXIX Kuntotestauspäivät 15. 16.3.2017 Yhteistyössä: Tampereen Messut Oy (SGGF) Suomen Liikunnan Ammattilaiset ry 1

LTS:n kuntotestauksen asiantuntijaryhmä Juha Ahtiainen pj. LitT, yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Piia Kaikkonen LitT, testauspäällikkö Tampereen Urheilulääkäriasema Sami Kalaja LitT, johtaja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Jussi Mikkola LitM, urheilufysiologian asiantuntija Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä Juha Peltonen LitT, dosentti, tutkimusjohtaja Helsingin urheilulääkäriasema Urheilulääketieteen säätiö ja Liikuntalääketieteen yksikkö, Clinicum, Helsingin yliopisto Pauliina Husu TtT, erikoistutkija UKK-instituutti, Tampere Jyrki Aho LitM, liikuntafysiologi Helsingin Urheilulääkäriasema Urheilulääketieteen säätiö Jonne Kamsula siht. LitM, erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Seminaaritilan vierasverkko: TM_Guest T1e2s3c4 2

SISÄLLYS KESKIVIIKKO 15.3. Kuntotestin kertomaa totta vai tarua?... 4 Jaana Suni Miten huomioida yksilölliset harjoitteluvasteet kuntotestauksessa?... 8 Juha Ahtiainen Liikuntateknologia ja pelillistäminen... 9 Tuomas Kari Kurkistus hengityskaasuanalyysin numeroiden taakse & VeriVita-demo... 13 Juha Peltonen Tiedettä teknologian takana - taustaa kuormittumisen ja palautumisen arviointiin... 18 Piia Kaikkonen TORSTAI 16.3. Liikkumisen ja paikallaanolon mittaamisen lyhyt fysiikka... 19 Harri Sievänen Puettavat mittalaitteet (wearable technology) apuna liikkumisen ja henkisen kuormituksen arvioinnissa... 28 Juha Pärkkä Kuka, miksi ja mihin? - Suomalaiset liikuntateknologian käyttäjinä... 32 Panu Moilanen Power Analysis To Model and Predict Performance in Cycling... 34 Stephen S. Cheung Tiedettä ja teknologiaa -demot... 49 POSTERIT... 55 3

KUNTOTESTIN KERTOMAA TOTTA VAI TARUA? Jaana Suni 4

5

6

7

MITEN HUOMIOIDA YKSILÖLLISET HARJOITTELUVASTEET KUNTOTESTAUKSESSA? Juha Ahtiainen 8

LIIKUNTATEKNOLOGIA JA PELILLISTÄMINEN Tuomas Kari 9

10

11

12

KURKISTUS HENGITYSKAASUANALYYSIN NUMEROIDEN TAAKSE & VERIVITA-DEMO Juha Peltonen 13

14

15

16

17

TIEDETTÄ TEKNOLOGIAN TAKANA - TAUSTAA KUORMITTUMISEN JA PALAUTUMISEN ARVIOIN- TIIN Piia Kaikkonen 18

LIIKKUMISEN JA PAIKALLAANOLON MITTAAMISEN LYHYT FYSIIKKA Harri Sievänen 19

20

21

22

23

24

25

26

27

PUETTAVAT MITTALAITTEET (WEARABLE TECHNOLOGY) APUNA LIIKKUMISEN JA HENKISEN KUORMITUKSEN ARVIOINNISSA Juha Pärkkä 28

29

30

31

KUKA, MIKSI JA MIHIN? - SUOMALAISET LIIKUNTATEKNOLOGIAN KÄYTTÄJINÄ Panu Moilanen panu.moilanen@jyu.fi - p. 040 8254 554 - www.linkedin.com/in/panumoilanen/ Liikuntateknologiaan kohdistuu suuria odotuksia. Yksittäiset käyttäjät toivovat siltä tukea ja hauskuutta omaan liikuntaharrastukseensa, ja yhteiskunnan tasolla se nähdään yhtenä ratkaisuna suomalaista kansanterveyttä uhkaavaan fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen. Liikuntateknologian käytön ja mittaamisen merkitys ja vaikutus vaihtelevat kuitenkin huomattavasti yksilöittäin ja tilanteittain: merkitys riippuu ratkaisevasti siitä, millainen on liikuntateknologian käytön kokonaisuus: siis esimerkiksi itse liikkumisen motiivit, yksilön kokemus itsestään liikkujana ja suhde muihin liikkujiin. Joillekin mittaaminen ja tulosten analysointi tuottavat huomattavaa iloa ja tyydytystä, mutta merkittävälle osalle suomalaisista liikuntateknologian tuottamat mittaustulokset ovat vaikeasti ymmärrettäviä, stressaavia ja jopa ahdistavia. Ketkä käyttävät liikuntateknologiatuotteita? Liikuntateknologiatuotteiden käyttö on suomalaisten keskuudessa suhteellisen yleistä. Olen hyödyntänyt omassa tutkimuksessani yleisyyden selvittämiseen kahta kyselytutkimusta, joiden mukaan noin 35-40 % suomalaisista käyttää jotain liikuntateknologiatuotetta. Vaikka kyselyiden otokset olivatkin tilastollisesti edustavia, liittyy niiden antamaan yleisyystietoon pieni epävarmuus: molemmat kyselyt on toteutettu verkkokyselyinä, mikä saattaa jonkin verran vääristää tulosta koko väestön tasolla arvioituna. Demografisesti käyttäjäkunnassa on havaittavissa mielenkiintoinen piirre: tietty syntymäkohortti näyttäisi olevan selittävä tekijä liikuntateknologian käytön suhteen siten, että 1970-luvun alkuvuosien (1971-1972) syntymäkohortit ovat ensimmäisiä, joita liikuntateknologia ja sen käyttö laajemmin kiinnostavat. Sosioekonominen ryhmä ja tulotaso eivät näyttäisi juurikaan vaikuttavan liikuntateknologian käyttöön, vaan tässä suhteessa liikuntateknologian käyttäjät ovat käytännössä läpileikkaus suomalaisista. Ehkä hieman yllättäen myöskään sukupuolella ei näyttäisi olevan merkitystä liikuntateknologian käytössä: sekä miehet että naiset käyttävät liikuntateknologiaa yhtä paljon. Liikuntateknologian käyttöön näyttäisi vaikuttavan merkittävästi myös yksilön kokemus itsestään liikkujana. Tämä kokemus muovautuu monien tekijöiden summana: siihen vaikuttavat niin yksilön todelliset, liikuntaan liittyvät kokemukset, erilaiset lajitaidot kuin sekin, millaisia odotuksia ja oletuksia ympäröivä sosiaalinen maailma kohdistaa liikuntaan ja liikunnallisuuteen. Kuvaan tätä kokonaisuutta liikunnallisen minäpystyvyyden käsitteellä, joka tarkoittaa sitä, millaisina yksilö pitää omia kykyjään ja onnistumisen mahdollisuuksiaan liikunnan parissa niin, että hän pystyy harrastamaan liikuntaa toisaalta omasta mielestään riittävästi, tavoitteellisesti ja merkityksellisesti, toisaalta taas ympäröivän sosiaalisen maailman mielestä (yksilön oman näkemyksen mukaan) uskottavasti. Mitä parempi on yksilön kokema liikunnallinen minäpystyvyys, sitä todennäköisemmin hän käyttää myös liikuntateknologiaa. Miksi liikuntateknologiatuotteita käytetään? Liikuntateknologiatuotteiden käytössä voidaan tunnistaa olevan kyse jatkumosta utilitaristista eli hyötyyn perustuvista hedonisiin eli huviin ja hauskuuteen perustuviin käyttösyihin. Jatkumo kuvaa liikuntateknologian käytön syitä paitsi ilmiön, niin myös yksilöiden tasolla: liikuntateknologian käytön syyt eivät tyypillisesti ole vakiintuneita ja pysyviä, vaan ne vaihtelevat yksilötasolla esimerkiksi tilanne- ja aikasidonnaisesti siten, että käytön perussyyhyn vaikuttavat monet liikuntateknologian käyttäjyyteen liittyvät tekijät. Hyötyyn perustuvat käyttösyyt liittyvät tyypillisesti siihen, että oman liikunnan vaikutuksista halutaan mitattua ja objektiivista tietoa. Tämä taas liittyy yksilön liikkumisen motiiveihin ja tavoitteisiin: mitä suoritus- 32

suuntautuneempaa ja tavoitteellisempaa oma liikunta on, sitä useammin sitä ja sen vaikutuksia myös mitataan. Suoritussuuntautuneisuus voi liittyä esimerkiksi kilpailuun valmistautumiseen, mutta yllättävän usein suoritussuuntautuneisuuden takana on myös se, että liikkumisen merkittävänä syynä on pyrkimys liikkua ennen kaikkea terveydellisten syiden takia, saavuttaa yleiset liikuntatavoitteet ja vastata täten suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavaan kunnon liikuntakansalaisuuden ideaaliin. Tällaisissa tilanteissa liikuntateknologiasta ja sen tuottamista mittaustuloksista voi tulla myös stressin ja jopa ahdistuksen aiheuttaja. Huviin ja hauskuuteen perustuvat käyttösyyt liittyvät siihen, että monille käyttäjille niin liikunta- kuin muussakin teknologiassa on kyse leikkikaluista (leikkikalu ymmärretään tässä positiivisena terminä). Hauskuus liittyy esimerkiksi teknologian mahdollistamiin erilaisiin suoritusten kuvaustapoihin (esimerkiksi paikkaperustaisuus, reittien mittaaminen ja merkitseminen kartalle, teknologian antama suorituksen aikainen kannustava palaute mm. puheena), teknofiiliseen iloon teknologiasta sinällään tai liikuntateknologian mahdollistamaan pelillistämiseen. Näistä pelillistäminen nousi esille merkittävänä kehitystrendinä: ihmiset pelillistävät paitsi omaa liikuntaansa ja arkeaan, niin usein myös haastavat pelillistämiseen mukaan heille merkityksellisiä muita. Mihin liikuntateknologiaa käytetään? Liikuntateknologian ilmeisin käyttötarkoitus on oman liikunnan seuraaminen ja analysointi siinä määrin, kun teknologia antaa siihen mahdollisuuden. Tässä suhteessa liikuntateknologia kuitenkin tuottaa yhä monelle pettymyksen. Useimmiten käyttäjä odottaa liikuntateknologiatuotteelta selkeää ja helposti ymmärrettävää tietoa siitä, onko hän liikkunut riittävästi, riittävällä intensiteetillä ja onko liikunnalla ollut vaikutuksia esim. fyysisen kunnon kehittymiseen. Tavallisten käyttäjien näkökulmasta liikuntateknologiatuotteet ovat kuitenkin edelleen liian usein lähinnä mittalaitteita, jotka eivät riittävästi jalosta käyttäjälle esitettävää informaatiota konkreettisiksi tuloksiksi ja ohjaukseksi. Käytännössä kaikessa kuluttamisessa on tuotteen ns. ydinhyötyyn perustuvan tarpeentyydytyksen lisäksi kyse myös muusta, esimerkiksi viestinnästä ja sosiaalisuudesta. Tämä pitää paikkansa myös liikuntateknologian osalta. Informaatioteknologian kehittyminen on yleisestikin johtanut siihen, että sosiaalisiin suhteisiin liittyy yhä yleisemmin teknologiavälitteisyyden ulottuvuus. Liikuntateknologiatuotteissa tämä näkyy käytössä yleisemminkin, mutta aivan erityisesti tietyissä lajeissa (esimerkiksi triathlon ja suunnistus), joissa keskeinen tekijä lajiyhteisöön liittymisessä on liikuntateknologian tuottamaan tietoon perustuva viestintä, suoritusten jakaminen ja uudelleen eläminen. Liikuntateknologian käyttöön liittyy usein myös ns. signalointia, millä tarkoitan teknologian käyttämistä viestinnällisessä tarkoituksessa niin, että sen käyttö välittää yksilön kannalta keskeisille muille yksilöille ja yhteisöille tietoa hänen arvoistaan, mahdollisuuksistaan ja preferensseistään. Esimerkiksi urheilukellon käyttämisellä yksilö haluaa viestiä olevansa urheilullinen ja arvostavansa omaa terveyttään ja hyvää fyysistä kuntoa. Merkittävää on, ettei tällainen signalointi välttämättä aina vastaa todellisuutta, joskin liikunnan maailma on siinä mielessä armoton, että siinä ei pelkällä teknologialla voi viestiä omaa urheilullisuuttaan, vaan esimerkiksi yleinen habitus vaikuttaa merkittävässä määrin muiden mielikuviin yksilön liikunnallisuudesta. 33

POWER ANALYSIS TO MODEL AND PREDICT PERFORMANCE IN CYCLING Stephen S. Cheung 34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

TIEDETTÄ JA TEKNOLOGIAA DEMOT POLAR (TÄHTIEN SALI) 49

TIEDETTÄ JA TEKNOLOGIAA -DEMOT HUR LABS (MARS) 50

TIEDETTÄ JA TEKNOLOGIAA -DEMOT FYSIOLINE 1 (RIGA) 51

TIEDETTÄ JA TEKNOLOGIAA -DEMOT FYSIOLINE 2 (RIGA) 52

TIEDETTÄ JA TEKNOLOGIAA -DEMOT FIRSTBEAT (TÄHTIEN SALI) 53

TIEDETTÄ JA TEKNOLOGIAA -DEMOT EMFIT (MARS) 54

POSTERIT 55

VARALA LIVING LAB KUORMITTUMISEN JA PALAUTUMISEN SEURANTAMENETELMÄN KEHITYSHANKE Ahonen, J., Haverinen, M., Hiilloskorpi, H. & Granat, R. Varalan Urheiluopisto, Tampere Tausta: Kilpa- ja huippu-urheilussa pienet erot voivat ratkaista ja Varala Living Lab -kehityshankkeen taustalla onkin tarve urheilijan päivittäisharjoittelun sekä kokonaisvaltaisen kuormittumisen seurannalle vuosi- tai kuukausitasolla toteutettavan testauksen ohella. Kuormittumisen ja palautumisen seurantamenetelmää pilotoitiin Tampereen urheiluakatemian urheilijoilla syksyllä 2015 ja pilottiprojektista saadut kokemukset sekä havaitut haasteet toimivat lähtökohtana kehityshankkeelle. Tavoitteet: Kehityshankkeen tavoitteena on kuormitus- ja palautumistilan seurantamenetelmän kehittäminen sekä urheilijoiden että kuntoliikkujien harjoittelun tueksi digitalisaation ja sensoriteknologian tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäen. Kokonaiskuormituksen taustatekijöiden arvioinnissa pyritään hyödyntämään moniammatillista asiantuntijuutta ja lisäksi tavoitellaan tiiviimpää moniammatillista yhteistyötä ylikuormitustilojen ennaltaehkäisyssä sekä hoito- ja kuntoutusprosessin toteutuksessa. Harjoittelun ja kokonaiskuormituksen seurannalla pyritään lisäämään valmentajien ja urheilijoiden sekä kuntoliikkujien ymmärrystä kuormitustilan arvioinnista osana arkivalmennusta ja siten ennaltaehkäisemään hallitsemattomia ylikuormitustiloja sekä rasitusperäisiä vammoja ja sairauksia. Menetelmät: Seurantamenetelmän perustana on kontrolloitu alkuverryttely, jossa mitataan eri elinjärjestelmien kuormittumisen ja palautumisen tasapainoa. Mittausmenetelminä käytetään sykevälivaihteluun perustuvaa lepomittausta (Firstbeat -pikapalautumistesti), sykereaktiota nousujohtoisessa submaksimaalisessa vakiokuormituksessa (viivajuoksu) sekä lajikohtaista hermolihasjärjestelmän vireystilan testiä (kevennyshyppy, päkiähyppely, kiihdytysjuoksu tai penkkiveto). Lisäksi seurataan urheilijan omia tuntemuksia. Tulosten tulkinnassa huomioidaan urheilijan mittaushistoria sekä tulosten normaali vaihtelu ja kehittyminen harjoituskausien mukaisesti. Mittausmenetelmien ja muuttujien toimivuutta on testattu Tampereen urheiluakatemian urheilijoilla seuraamalla harjoittelun kokonaiskuormitusta säännöllisesti kahden viikon välein osana aamuharjoituksia (13 urheilulajia; n = 230). Tuotokset: Varala Living Lab -hankkeessa kehitetään tietokonepohjaista kuormittumisen ja palautumisen seurantatyökalua muun muassa testausasemien ja urheiluakatemioiden käyttöön. Seurantatyökalun kehityksessä painotetaan tiedon keräämisen sekä tulosten analysoinnin ja palautteenannon helppoutta, jolloin menetelmä on käyttökelpoinen myös suurille urheilijaryhmille. Lisäksi kehitetään mobiilisovellusta omatoimiseen harjoittelun ja kokonaiskuormituksen seurantaan digitalisaation ja sensoriteknologian tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäen. Teknologisten ratkaisujen ohella pyritään luomaan valtakunnallisesti yhtenäistä toimintamallia urheilijoiden kuormittumisen ja palautumisen seurantaan sekä ylikuormitusoireiden hoito- ja kuntoutusprosesseihin. Hankkeen kautta kertyvää tietotaitoa jaetaan muun muassa valmentajakoulutuksissa. Varala Living Lab on Opetus- ja kulttuuriministeriön tukema kehittämishanke. 56

TYÖKYKYVAATIMUKSET OHJAAMAAN AMMATILLISEN KOULUTUKSEN SUUNNITTELUA Marjatta Teirilä dipl.oboisti, TtM, FT; Tiina Nikander-Koivukangas, huilutaiteilija, MuM; Tuomo Teirilä, DS, FM, teoria-aineiden yliopettaja, Turun konservatorio Johdanto: Työkyvyllä tarkoitetaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia valmiuksia, joita kussakin työssä tarvitaan. Vaikka arvioitaisiin vain fyysisiä työkykyvaatimuksia, nekin vaihtelevat suuresti alakohtaisesti. Vieläpä alan sisällä voi olla hyvinkin suuria tehtäväkohtaisia eroja. Havainnollisina esimerkkeinä näistä ovat liikunta-alan ammateissa lajikohtaiset ja musiikkiammateissa instrumenttikohtaiset suoriutumisvaatimukset. Psyykkisissäkin vaatimuksissa on eroja, mutta niiden voidaan olettaa korostuvan enemmän ala- kuin laji- ja instrumenttikohtaisesti (Paarup ym. 2011). Tuloksekkaan liikuntalajien harjoittelun edellytyksenä on säännöllisyys. Harjoittelun on oltava tiheästi toistuvaa ja harjoituskertojen myötä kuormitusta tulee jatkuvasti, mutta riittävän vähitellen lisätä suorituskykyrajoja venyttäen. Koska musiikki on taidetta, jonka tekemisen edellytyksenä on useinkin elimistön suorituskyvyn mahdollisuuksia koetteleva fyysinen toiminta, liikuntatieteellisellä tutkimuksella hankittu tieto on siihen soitinkohtaisin tarkennuksin sovellettavissa (Alèn & Arokoski 2015). Liikuntalajien harjoittamiseen ovat jo pitkään kuuluneet olennaisena osana kuntotestit. Näissä mitataan sekä kuntoilijan peruskuntotasoa että lajikohtaista suoriutumista. Muusikoilta vastaava testaustraditio puuttuu. Se olisi kuitenkin tarpeen, jotta kaikkiaan alalle, ja erityisesti instrumenttikohtaisesti, valikoituisi sellaisia, musiikkiharrastukseensa jo lapsuudestaan asti omistautuneita soittajia ja laulajia, joilla fyysisetkin edellytykset ammatin kuormitus- ja suoriutumisvaatimuksiin olisivat riittävät ja eläkeikään asti ylläpidettävissä. Koska kaikkiin musiikkialan ammatteihin ei työn kuvaan kuulu jatkuva, aktiivinen musisointi, riittävän varhainen fyysisten ja kognitiivisten alakohtaisen suoriutumisen testaaminen voisi myös auttaa opiskelualan sisäisiä, orientaatioiden välisiä valintoja. Tärkeää erilaisten vaatimusten tunnistaminen ja tunnustaminen olisi ammatillisia opetussuunnitelmia laadittaessa. Nykytilanteessa muusikoiden työn edellyttämät, soitinkohtaiset suoriutumisvaatimukset eivät ole tuttuja edes soittajien itsensä kesken, saati sitten terveydenhuollolle (Teirilä & Räsänen 2016). Hankkeen tavoite: Muusikoita ja alan ammatillisia opettajia haastattelemalla sekä muusikoiden soitinkohtaisia työkykyvaatimuksia sekä akustisin mittauksin että psykologisin ja alan kognitiivisin suoriutumistestein selvittämällä luodaan muusikoille työkuntotestistö, jossa painottuu ammattiin riittävän, koko elimistön peruskunnon merkityksen tunnistaminen. Testien hyödyntäminen: Tuloksilla pyritään, paitsi yksilöiden onnistuneen ammatillisen orientoitumisen helpottamiseen, ennen muuta vaikuttamaan päättäjiin, jotta ammatillisen koulutuksen alojen välisestä yhdenmukaistamisesta luovuttaisiin ja alettaisiin kuunnella alakohtaisia asiantuntijoita opetussuunnitelmien eriyttämiseksi vastaamaan niitä erityisiä osaamis- ja valmiusvaatimuksia, jotka kullakin alalla ovat työllistymisen ja täysimittaisen työuran edellytyksinä. Skenaario: Mikäli OPS:ien yhdenmukaistamista jatketaan, alalle ajautuu opiskelijoita, joiden perusedellytykset eivät ole ammatissa selviytymisen kannalta ihanteelliset. Koska yhdenmukaistaminen myös keinotekoisesti syö opetusmäärien tarkoituksenmukaista, alakohtaista painotusta, työllistyminen opintojen mukaisiin tehtäviin heikkenee. Osalla työllistyneistäkin riittämättömät ammatilliset valmiudet altistavat työperäiselle oirehdinnalle, ja sen myötä kenties myös johtavat ennenaikaiseen eläköitymiseen. Koska sekä hukkakoulutus että kasvavat sosiaaliset menot olisivat ainakin tältä osin vältettävissä järkevällä koulutuksen suunnittelulla, OPS:ien eriyttäminen olisi silkkaa kansantaloudellista säästöä. Lähteet: 1. Alèn Markku & Arokoski Jari. Liikunnan ja harjoittelun fysiologiset perusteet. DUODECIM, Oppiportti 2015 2. Paarup Helene M, Baelum Jesper, Holm Jonas W, Manniche Claus and Wedderkopp Niels. Prevalence and consequences of musculoskeletal symptoms in symphony orchestra musicians vary by gender: a cross-sectional study. BMC Musculoskelet. Disord. 2011 Oct.7; 12: 223. 3. Teirilä Marjatta & Räsänen Kimmo. Musicians' opinions on prevention activities against occupational symptoms. NES2016, Kuopio. 57

YHTEISTYÖSSÄ MUKANA: DIGITERVEYS.FI EMFIT OY FIRSTBEAT TECHNOLOGIES OY FYSIOLINE OY HUR LABS OY POLAR ELECTRO FINLAND OY VERIVITA OY LATURI CORPORATION OY VIERUMÄKI COUNTRY CLUB OY www.lts.fi/kuntotestaus 58