KIRJALLINEN KYSYMYS 155/2007 vp Ulosoton määrääminen todellisten tulojen perusteella Eduskunnan puhemiehelle Ulosotossa on käytössä hyvin omaperäinen menettely: fiktiivisen palkan määrittely. Eräässä tällaisessa parhaillaan ajankohtaisessa tilanteessa ulosoton kohteeksi joutuneelle henkilölle oli määrätty niin sanottu fiktiivinen palkka, jonka suuruus oli huomattavasti korkeampi kuin perheenjäsenen omistama, hänen työnantajanaan ollut yritys olisi kyennyt työstä maksamaan. Kyseisessä tapauksessa tämän henkilön työtehtävänä oli ollut huolehtia kaikista tuon pikkuyrityksen avaintehtävistä eli materiaaliostoista, myynnistä, siivoamisesta, laskujen maksamisesta ja kirjanpidosta. Näiden työtehtävien perusteella ulosottomies oli päätellyt tunnusmerkkien olevan sellaiset, että henkilön toimenkuva oli ollut toimitusjohtaja. Niinpä ulosottomies oli määrännyt henkilön palkaksi sellaisen palkan, joka vastaa toimitusjohtajille maksettavaa keskimääräistä palkkaa sen aikaansaamiseksi, että palkasta voidaan suorittaa ulosmittaus. Tuoksi fiktiiviseksi palkaksi ulosottomies oli määrännyt niin korkean palkan, että sen maksamiseen ei yrityksen tuottavuus ollut riittänyt. Tuosta ulosottomiehen päätöksestä kyseisellä henkilöllä olisi ollut oikeus valittaa, mutta siihen hänen henkiset ja taloudelliset voimavaransa eivät olisi riittäneet. Tämän takia henkilön oli pakko lopettaa kyseinen työ ja hakeutua työttömyyskortistoon ja mielenterveystoimiston asiakkaaksi. Tämänkaltaisia tapauksia Suomessa on huolestuttavan paljon. Tavallisesti kyseessä on yritystoiminnassaan aikaisemmin vastoinkäymisiin joutunut entinen yrittäjä, joka läheistensä mahdollistamana edes jotenkin pystyy roikkumaan mukana normaalielämässä. Suomessa lopetetaan vuosittain yli 20 000 yritystä, joista joka päivä näitä tilanteita syntyy. Ulosoton ahdistamana alun perin juridisesta ja taloudellisesta problematiikasta tehdään käytännössä sosiaalinen ja terveydellinen umpikuja, jonka aiheuttama taloudellinen rasitus julkiselle taloudelle on luvattoman suuri. Ulosottolakia olisikin kiireesti korjattava tämän aivan ilmeisen epäkohdan poistamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että ulosotto perustuu aina todellisten tulojen määrään eikä hatusta tempaistuun arvioon? Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2007 Esa Lahtela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 155/2007 vp: Mihin toimiin hallitus välittömästi ryhtyy, että ulosotto perustuu aina todellisten tulojen määrään eikä hatusta tempaistuun arvioon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kirjallinen kysymys koskee ulosottolain 4 luvun 47 :n palkan arviointia koskevan säännöksen soveltamista, ns. fiktiivisen palkan määräämistä. Kyseinen lainkohta on tullut voimaan vuoden 2007 alusta lukien. Palkan arviointi on ollut voimassa vuodesta 1973 lukien, ja ennen nykyisin voimassa olevaa säännöstä asiasta säänneltiin ulosottolain 4 luvun 9 b :ssä. Säännökset ovat olleet käytännössä tarpeellisia, eikä soveltamisongelmia ole tullut ilmi. Lukumääräisesti säännöstä sovelletaan vähän vuositasolla. Palkanarviointitapauksia oli ulosottopiireiltä kerättyjen tietojen mukaan 30 kpl vuonna 2006, kun toistuvaistulon (palkka, eläke) ulosmittauksia oli n. 193 000 kpl. Huomioon on otettava säännöksen tarkoitus ja soveltamisala. Se koskee velallisia, jotka ilmeisesti ulosmittausta välttääkseen työskentelevät sivullisen yrityksessä palkatta tai selvästi pienempää korvausta vastaan kuin mitä paikkakunnalla yleisesti sellaisesta työstä maksetaan. Sama koskee yksin velalliselle kuuluvaa yritystä, jos menettelyn tarkoituksena on selvästi ulosmittauksen välttäminen. Voidaan sanoa, että palkanarviointipäätöksiä tehdään ääritapauksissa, ja niitä voidaan luonnehtia maksuhäiriöpolitiikan mukaisiksi väärinkäytöstapauksiin puuttumiseksi (Maksuhäiriöpolitiikan toimintaohjelma vuosille 2007 2011). Maksuhäiriöpolitiikan mukaisesti ulosoton tulee kyetä estämään velvoitteista vapautuminen vilpillisin keinoin. Keskeistä on, että erilaiset velallisryhmät joutuvat yhdenvertaisesti ulosoton kohteeksi ja vastaamaan velvoitteistaan. Normaali palkan- tai eläkkeensaaja joutuu aina täysimääräisesti ulosoton kohteeksi ja vastuuseen velvoitteistaan. Palkanarviointipäätökset perustuvat perusteelliseen etukäteiseen tosiseikkojen selvittämiseen, johon liittyy se, että velalliselle ja työnantajalle varataan tilaisuus tulla kuulluiksi ennen päätöksen tekemistä. Lisäksi huomioon on otettava se, että asianosaisilla on oikeus valittaa (aina korkeinta oikeutta myöden) ulosottomiehen päätöksestä. Säännöstä sovelletaan takasijaisesti edellytyksin, että saatavaa ei muuten saada todennäköisesti perittyä kohtuullisessa ajassa. Säännöksen soveltaminen on kihlakunnanvoudin (ei avustavien ulosottomiesten) yksinomaisessa toimivallassa. Asianosaisten oikeusturvasta on näin ollen huolehdittu. Voidaan sanoa, että palkanulosmittaukset perustuvat ylipäätänsä ja myös palkanarviointitapauksissa palkan todelliseen määrään eikä "hatusta tempaistuun arvioon". Säännöksen tarpeellisuus, tarkoituksenmukaisuus ja asianmukaisuus ovat olleet hiljan eduskunnassa kahteen eri otteeseen arvioitavina, hallituksen esitysten HE 13/2005 vp ja HE 83/2006 vp käsittelyn yhteydessä. Hallitus ei näe tarvetta ryhtyä toimiin asiassa. 2
Ministerin vastaus KK 155/2007 vp Esa Lahtela /sd Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 155/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder vidtar regeringen omedelbart så att utsökningen alltid bygger på de faktiska inkomsterna och inte på en påhittad uppskattning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det skriftliga spörsmålet gäller tillämpningen av bestämmelsen om uppskattningen av lönen i 4 kap. 47 i utsökningslagen, med andra ord bestämmande av den s.k. fiktiva lönen. Lagrummet har trätt i kraft vid ingången av år 2007. Uppskattningen av lönen har varit i kraft sedan år 1973 och före den nuvarande bestämmelsen föreskrevs det om detta i 4 kap. 9 b i utsökningslagen. Bestämmelserna har i praktiken varit behövliga och det har inte kommit fram problem i tillämpningen. Till antalet tillämpas denna bestämmelse på årsnivån i en liten skala. Enligt uppgifterna som samlats från utsökningsdistrikten var antalet fall där lönen uppskattades 30 st. år 2006 medan antalet utmätningar av periodisk inkomst (lön, pension) var ca 193 000 st. Vad som skall beaktas är bestämmelsens avsikt och tillämpningsområde. Den gäller gäldenärer som i ett företag som tillhör en utomstående i uppenbar avsikt att undvika utmätning arbetar utan lön eller mot en ersättning som är klart mindre än vad som på orten allmänt betalas för sådant arbete. Detsamma gäller också ett företag som tillhör enbart gäldenären, om det är uppenbart att syftet med förfarandet är att undvika utmätning. Man kan säga att beslut om uppskattning av lönen fattas i extremfall och de kan beskrivas som ingripande i missbruk i enlighet med betalningsstörningspolitiken (Handlingsprogrammet för betalningsstörningspolitiken för åren 2007 2011). I överensstämmelse med betalningsstörningspolitiken måste utsökningen kunna hindra befrielse från plikterna med falska metoder. Det väsentliga är att olika gäldenärsgrupper blir på likställt sätt föremål för utsökningen och skyldiga att svara för sina förpliktelser. En normal löneller pensionstagare blir alltid fullödigt föremål för utsökningen och ställs till svars för sina förpliktelser. Besluten om uppskattningen av lönen bygger alltid på en grundlig förhandsutredning av fakta och till detta anknyts det att gäldenären och arbetsgivaren bereds en möjlighet att bli hörda innan beslutet fattas. Det skall också beaktas att parterna har rätt att besvära sig (ända hos högsta domstolen) över utmätningsmannens beslut. Bestämmelsen tillämpas subsidiärt under den förutsättningen att fordran inte annars kan indrivas inom en skälig tid. Tillämpningen av bestämmelsen ankommer på häradsfogdens (inte de biträdande utmätningsmännens) exklusiva behörighet. Det har sålunda sörjts för parternas rättsskydd. Man kan säga att utmätningar av lönen överhuvudtaget och också i de fall där lönen uppskattas bygger på det faktiska beloppet av lönen och inte på "en påhittad uppskattning". Nödvändigheten, ändamålsenligheten och lämpligheten av bestämmelsen har nyligen diskuterats i riksdagen två gånger, i samband med behandlingen av regeringens propositioner RP 13/2005 rd och RP 83/2006 rd. Regeringen ser ingen anledning att vidta åtgärder i detta ärende. 4
Ministerns svar KK 155/2007 vp Esa Lahtela /sd Helsingfors den 28 juni 2007 Justitieminister Tuija Brax 5