Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan liiton julkaisuja A 15-2006 Uudenmaan liitto Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 Visio ja strategia

Uudenmaan liiton julkaisuja A 15-2006 Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 Visio ja strategia Uudenmaan liitto 2006 Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 1

Uudenmaan liiton julkaisuja A 15-2006 ISBN 952-448-156-1 ISSN 1236-679X (sid.) ISBN 952-448-157-X ISSN 1236-679X (PDF) Ulkoasu: BNL Euro RSCG Kansi ja kuvat: Tuula Palaste-Eerola Taitto ja kannen piirros: Arja-Leena Berg Erweko Painotuote Oy Helsinki 2006 1200 kpl Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi 2 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto Nimeke Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 Visio ja strategia Sarjan nimeke Uudenmaan liiton julkaisuja A Sarjanumero 15 2006 Sivuja 54 ISBN 952-448-156-1 (sid.), 952-448-157-X (PDF) 1236-679X Kieli, koko teos suomi Tiivistelmä Raportin laatija Avainsanat (asiasanat) Julkaisuaika Liitteitä ISSN Yhteenveto Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma maakunnan kehittämiseksi. Sen laatiminen perustuu kahteen lakiin; maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä alueiden kehittämislakiin. Maakuntasuunnitelma on maakuntavaltuuston hyväksymä poliittinen tahdonilmaisu ja maakunnan omaehtoisen kehittämisen väline. Uudenmaan maakuntasuunnitelmaa 2030 on valmisteltu laajassa yhteistyössä liiton jäsenkuntien ja eri sidosryhmien kanssa. Maakuntasuunnitelman keskeinen tehtävä on ohjata maakunnan toiminnan ja alueidenkäytön suunnittelua palvelemaan samoja päämääriä ja tavoitteita. Maakuntasuunnitelman strategisia linjauksia konkretisoivat maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Luonteensa takia maakuntasuunnitelma on varsin yleispiirteinen suunnitelma. Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 ydin on kiteytetty visioon; Uusimaa on hyvinvoivien ihmisten kansainvälisesti kilpailukykyinen metropolialue. Vision osoittamaan tavoitteeseen pyritään neljällä teemalla: 1. Asuminen 2. Elinkeinot ja osaaminen 3. Hyvinvointi 4. Infrastruktuuri ja ympäristö. Erotuksena vision laajasta hyvinvointikäsitteestä erityisellä hyvinvointiteemalla tarkoitetaan hyvinvointipalveluita ja niihin läheisesti liittyviä asioita. Jokaisen neljän teeman sisällä tehtävillä valinnoilla pyritään edistämään maakunnan ja sen asukkaiden menestystä laaja-alaisesti, ei yksin teeman omasta näkökulmasta. Teemojen sisällä läpäisyperiaatteella edistettäviä asioita ovat erityisesti kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Markku Hyypiä Aluekehitys, maakunta, strateginen suunnittelu Huomautuksia Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi Julkaisu on käännetty ruotsiksi (Landskapsöversikt för Nyland 2030 / Vision och strategi, Nylands förbunds publikationer A16-2006)). Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 3

4 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Esipuhe Maakunnan kehittämisen keskeiset välineet ovat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava, maakuntaohjelma ja maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Pitkän aikavälin strategisena suunnitelmana maakuntasuunnitelma osoittaa maakunnan tavoitellun kehityksen. Maakuntasuunnitelma on pohjana kaikelle muulle maakunnan suunnittelulle. Maakuntasuunnitelman laatiminen perustuu kahteen lakiin; maakäyttö- ja rakennuslakiin sekä alueiden kehittämislakiin. Maakuntasuunnitelma laaditaan tai päivitetään maakuntavaltuustokausittain eli kerran neljässä vuodessa. Sisäasiainministeriön suositusten mukaan maakuntavaltuuston tulisi hyväksyä maakuntasuunnitelma ensimmäisenä toimintavuotenaan. Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman kokouksessaan 7.12.2005. Maakuntasuunnitelma on asiakirja, joka osoittaa alueen keskeisten toimijoiden yhteisen tahdon maakunnan kehittämiseksi pitkällä aikavälillä. Keskeisiä toimijoita ovat kunnat ja kuntayhtymät, yritykset, valtion aluehallintoviranomaiset, tutkimus- ja koulutuslaitokset sekä monet järjestöt ja yhteisöt. Uudenmaan maakuntasuunnitelmaa onkin valmisteltu laajassa yhteistyössä liiton jäsenkuntien ja eri sidosryhmien kanssa. Uudenmaan liitto kiittää kaikkia maakuntasuunnitelman laadintaan osallistuneita hyvästä yhteistyöstä ja toivoo, että maakunnan kehittäminen asukkaiden parhaaksi jatkuu alueen eri toimijoiden aktiivisella yhteistyöllä. Helsingissä maaliskuussa 2006 Arto Bryggare maakuntavaltuuston puheenjohtaja Aimo Lempinen maakuntajohtaja Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 5

Sisällys ESIPUHE 5 JOHDANTO 7 Uudenmaan maakuntasuunnitelman merkitys 7 Edellinen maakuntasuunnitelma, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 7 Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 laadinta 8 Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 sisältö 9 UUDENMAAN VISIO VUOTEEN 2030 11 Strategiset painopisteet 11 STRATEGISET TAVOITTEET JA STRATEGIAT 14 1. Asuminen 14 2. Elinkeinot ja osaaminen 19 3. Hyvinvointi 25 4. Infrastruktuuri ja ympäristö 29 VAIKUTUSTEN KOKONAISARVIO 37 TAUSTAMATERIAALI 39 1. Nykytila 39 2. Megatrendit 41 3. Skenaariot vuoteen 2035 43 4. Työvoiman kysyntä 48 5. Väestökehityksen näkymät 48 6. Asumisen ja asuntorakentamisen kehitysnäkymät 51 6 : : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Johdanto Uudenmaan maakuntasuunnitelman merkitys Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 tavoitteena on kiteyttää maakunnan toivottu kehityskuva, johon maakunnan eri toimijat haluavat ja voivat yhdessä määrätietoisesti pyrkiä. Maakuntasuunnitelma osoittaa maakunnan eri toimijoiden yhteisen omaehtoisen pitkän aikavälin kehittämissuunnan ja strategiat sen saavuttamiseksi. Tavoiteltu hyvä kehitys on parhaiten saavutettavissa, kun tavoitetaso on sekä haastava että realistinen. Maakuntasuunnitelmasta hyötyvät viime kädessä maakunnan asukkaat ja toimijat, joille luodaan mahdollisimman hyvät elämisen edellytykset ja kehittymisen mahdollisuudet. Maakunnan keskeisiä toimijoita ovat kunnat ja kuntayhtymät, yritykset, tutkimus- ja koulutuslaitokset sekä monet järjestöt ja yhteisöt. Maakunnan omaehtoisen määrätietoisen kehittämisen perusta on maakunnan omien toimijoiden mahdollisimman samansuuntaiset linjaukset. Tämä koskee sekä yksittäisten toimijoiden omaa suuntautumista että niiden keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyö ja verkottuminen ovat usein välttämättömiä tuloksekkaalle toiminnalle. Strategisella tasolla kyse on strategisesta kumppanuudesta tai strategisesta liittoutumisesta. Uudenmaan toimijoiden strategiset kumppanit ovat usein myös oman maakunnan ulkopuolisia toimijoita, jopa ulkomaalaisia toimijoita. Kun Uudenmaan maakunta ajatellaan yhtenä toimijana, niin sen kaikkein luonnollisimmat strategiset kumppanit ovat kotimaassa Etelä-Suomen muut maakunnat eli ns. Etelä-Suomen liittoutuma. Kansainvälisesti ne ovat Itämeren alueen valtioiden pääkaupunkiseudut ja niiden ympäristöt sekä Pietarin alue. Uudenmaan maakunnan omaehtoinen tuloksekas kehittäminen edellyttää, että maakunnan toimintaympäristön toimijat tukevat ja luovat edellytyksiä kehittämistyölle. Keskeisin on maamme valtiovalta, joka luo omalla toiminnallaan monet reunaehdot alueelliselle kehittämistyölle. Valtiovalta päättää maamme omasta tietoisesta aluepolitiikasta. Lisäksi se päättää maamme yleisestä yhteiskunta- ja talouspolitiikasta. Näillä yleispoliittisilla linjauksilla on hyvin usein myös aluepoliittista merkitystä, vaikka linjauksia ei ole tehty välttämättä aluepoliittisessa mielessä. Euroopan unionin jäsenenä Suomeen ja sen alueisiin vaikuttaa vahvasti EU:n alue- ja yleispoliittiset linjaukset. Joka neljäs vuosi laadittava maakuntasuunnitelma on pohjana maakunnan muulle suunnittelulle. Maakuntasuunnitelman keskeinen tehtävä on ohjata maakunnan toiminnallista ja alueidenkäytön suunnittelua palvelemaan samoja päämääriä ja tavoitteita. Maakuntasuunnitelmaa toteuttavat asiakirjat ovat maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Maakuntakaava sovittaa yhteen valtakunnallisia, maakunnallisia ja paikallisia alueidenkäytön tavoitteita. Maakuntakaava laaditaan tarvittaessa, käytännössä noin kymmenen vuoden välein. Maakuntaohjelma on maakuntasuunnitelman linjauksista johdettu keskipitkän aikavälin ohjelma. Maakuntaohjelma laaditaan joka neljäs vuosi ja sen toteuttamissuunnitelma vuosittain. Edellinen maakuntasuunnitelma, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 Maakuntavaltuusto hyväksyi edellisen maakuntasuunnitelman 1.11.2002, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025. Edellinen maakuntasuunnitelma laadittiin ajatuksella, ettei valtuustokaudella 2001-2004 olisi laadittu lainkaan maakuntaohjelmaa, vaan että maakuntasuunnitelma ja aluekehittämissopimus kattaisivat yhdessä maakuntaohjelman sisällön. Aluekehittämissopimus oli Uudenmaan perinteinen oma kehittämisväline. Lainsäädäntö muuttui edellisen maakuntasuunnitelman laadintaprosessin aikana ja Uudellemaalle tehtiin myös maakuntaohjelma. Eli tältä osin ehdittiin reagoimaan uuteen tilanteeseen. Sen sijaan maakuntasuunnitelman sisällön osalta uuteen Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 7

tilanteeseen ei ehditty reagoida ja Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 tehtiin alkuperäisen toimintasuunnitelman mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kyseinen maakuntasuunnitelma sisältää myös ohjelmallisia elementtejä ja että se on strategiseksi suunnitelmaksi varsin laaja. Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 laadinta Keskeisenä lähtökohtana Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 teossa on ollut maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttäminen. Siten tämä uusi maakuntasuunnitelma on edellistä maakuntasuunnitelmaa strategisempi asiakirja. Toisena lähtökohtana on ollut Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2025 päivitys, ei kokonaan uuden maakuntasuunnitelman laadinta. Maakuntasuunnitelman päivitysprosessi alkoi skenaarioiden laadinnalla. Marraskuussa 2004 ilmestyi skenaariotyön loppuraportti Uudenmaan tulevaisuus 2035, Utua vai totta? Skenaariotyö toteutettiin Uudenmaan liiton, Itä-Uudenmaan liiton, Uudenmaan TE-keskuksen, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja YTV:n yhteistyöprojektina. Skenaariotyö koostuu neljästä erilaisesta skenaariokertomuksesta ja niihin liittyvistä kvantitatiivisista laskelmista; väestöstä, työpaikoista ja asuntorakentamisesta sekä asuntokannan kehityksestä. Skenaariokertomukset ovat hyvin erilaiset, joka ilmenee muun muassa väestökehityksessä. Äärivaihtoehtoina on väkiluvun lasku ja sen erittäin voimakas kasvu. Jokaisen neljän skenaariokertomuksen pohjalta laadittiin erilliset liikenneskenaariot sisältäen arviot liikenneinvestoinneista. Yksikään neljästä skenaariokertomuksesta ei ole tavoiteskenaario eli tila, johon pyritään. Toteutetun skenaariotyön keskeisenä ideana on laajentaa ihmisten näkemyksiä tulevaisuudesta. Millainen tulevaisuus voi olla, vaikkakin se olisi nykykäsityksen mukaan epätodennäköinen? Mitä uusia kysymyksenasetteluja mahdolliset kehityskuvat aiheuttavat? Mihin konkreettisiin kysymyksiin tulee ottaa kantaa, kun mietitään toivottua kehityskuvaa, joka on maakuntasuunnitelman ydin? Skenaariot auttavat myös arvioimaan valittujen strategioiden vaikutuksia. Skenaarion työn väestölaskelmista riippumattomat väestösuunnitteet valmistuivat syksyllä 2004. Nämä maakuntasuunnitelmatyön ensimmäiset väestösuunniteluvut olivat luonteeltaan varautumisennusteita. Toisin sanoen osoittivat maksimiväkilukua, johon on realista syytä varautua. Nämä luvut lähetettiin jäsenkuntien väestöennusteista vastaaville virkamiehille kommentoitaviksi. Kommenttien pohjalta kyseisiä väestömäärän maksimilukuja tarkistettiin ja tuotettiin lisäksi väestön minimimääräluvut jatkovalmistelutyötä varten. Alkuvuodesta 2005 valmistuivat asuntotarvelaskelmien ja työpaikkasuunnitteiden ensimmäiset versiot. Työpaikkasuunnitteiden teossa on käytetty hyväksi dosentti, tutkija Seppo Laakson, Kaupunkitutkimus TA Oy laskelmia ja kehittämisjohtaja Henrik Rissasen, Pohjois-Savon liitto, kehittämää ennakointimallia (ns. HEMAASU-malli). Marras-joulukuussa 2004 järjestettiin kuntien virkamiehille ja Uudenmaan liiton hallituksen jäsenille neljä rinnakkaista seminaaria maakuntasuunnitelman ja -ohjelman päivityksiä varten. Lohjan ja Tammisaaren seutukunnissa järjestettiin molemmissa yksi tilaisuus ja Helsingin seutukunnassa kaksi tilaisuutta. Kuntaseminaareissa joulukuussa 2004 käsiteltiin erityisesti tulevaisuuden epävarmuustekijöitä ja näkymiä. Arvioitavat teemat olivat: 1. Väestökehitys 2. Koulutus- ja hyvinvointipalveluiden kysyntä, rahoitus ja järjestäminen 3. Globaalisaatio, kansainvälistyminen 4. Eriarvoistuminen. Maakuntahallitus käsitteli kokouksessaan 31.1.2005 maakuntasuunnitelman päivitystä. Maaliskuussa 2005 maakuntasuunnitelmaa edistettiin sidosryhmätyöllä, jossa oli myös vahva 8 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

kuntaedustus. Sidosryhmissä oli varsin kattava valtion aluehallintoviranomaisten edustus. Lisäksi edustajia oli ministeriöistä, uusmaalaisista ja valtakunnallisista järjestöistä, oppi- ja tutkimuslaitoksista sekä virkamiehiä Uudenmaan liiton jäsenkunnista. Sidosryhmätyö toteutettiin neljänä työryhmänä: 1. Asuminen 2. Elinkeinot ja osaaminen 3. Hyvinvointi 4. Infrastruktuuri ja ympäristö. Sidosryhmätyöt perustuivat Uudenmaan maakuntasuunnitelmaan 2025 ja sen visioon, edellä mainittuun skenaariotyöhön, kuntaseminaareissa esille nousseisiin asioihin, nykytilanteen analyysiin, alustaviin väestö-, työpaikka- ja asuntotarvelaskelmiin, valtakunnallisten ja uusmaalaisten toimijoiden strategialinjauksiin sekä luonnollisesti sidosryhmätyöhön osallistuneiden ihmisten asiantuntemukseen ja näkemyksiin. Jokainen ryhmä käsitteli oman teemansa lisäksi myös ns. horisontaalisia teemoja: kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Koulutusasiat jaettiin kahteen ryhmään. Elinkeinot ja osaaminen -ryhmä käsitteli koulutusta osaamisen ja työmarkkinoiden kannalta. Hyvinvointiryhmä käsitteli koulutusta ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja sivistyksen kannalta. Kulttuuri kuului myös hyvinvointiryhmään. Työryhmien teemat eivät kuvasta vain teknistä valintaa, kokonaisuuden jakamista sopivan kokoisiin osiin, vaan ne kuvastavat omalla tavallaan ylätason strategista valintaa tai painotusta. Minkä tyyppisissä asioissa tulee onnistua, jotta haluttu myönteinen kehitys olisi saavutettavissa? Näistä neljästä teemasta todennäköisesti kolme voisi olla monen suomalaisen maakunnan strategian painopisteinä. Asuminen on Uudellemaalle ja sen asukkaille kriittisempi menestystekijä kuin se on useimmille muille maakunnille. Uusi maakuntahallitus käsitteli maakuntasuunnitelmaa seminaarissaan 19.5.2005. Maakuntavaltuuston seminaarissa 1. - 2.6.2005 maakuntasuunnitelma oli yhtenä teemana. Maakunnan yhteistyöryhmä (=MYR) käsitteli maakuntasuunnitelmaa 9.6.2005. Maakuntahallitus päätti kokouksessaan 13.6.2005 lähettää maakuntasuunnitelman lausuntokierrokselle. Lausunnot pyydettiin noin 120 eri taholta, joista lausuntonsa antoi 71. Maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman 7.12.2005. Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 sisältö Maakuntasuunnitelma koostuu sisällöllisesti kahdesta pääosiosta: maakunnan tavoitellusta kehityksestä ja taustamateriaalista. Tavoiteltuun kehitykseen kuuluvat visio, strategiset tavoitteet ja strategiat (strategiset valinnat) sekä strategioiden vaikutustenarviointi. Taustamateriaalista selkeästi merkityksellisin on skenaariotyön loppuraportti. Skenaariotyöstä tähän maakuntasuunnitelmaan on koottu lyhyt yhteenveto megatrendeistä ja skenaariokertomuksista. Muu taustamateriaali koostuu nykytilanteen kuvauksesta, väestö- ja työpaikkasuunnitteista sekä asuntotarvelaskelmista. Maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että kvantitatiivisten väestö-, työpaikkaja asuntotarvelaskelmien käsittely on siirretty pääosin maakuntaohjelmaan. Tämä maakuntasuunnitelma ei osoita yhtä tiettyä tavoitteellista väkilukumäärää, vaan tavoitteellisen vaihteluvälin väkilukumääräksi vuonna 2030. Samalla periaatteella on tuotettu myös työpaikkamäärät ja asuntotarvelaskelmat. Maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttämien tarkoittaa myös sitä, että maakuntasuunnitelman nykytilakuvaus on varsin suppea ja maakuntaohjelmaan tulee maakuntasuunnitelmaa perusteellisempi nykytilakuvaus. Tämä valinta perustuu strategia- ja ohjelmatyön periaatteelliseen erotteluun. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 9

Maakuntasuunnitelma strategisena suunnitelmana vastaa ensi sijassa kysymyksiin: mitä pitäisi tehdä ja miksi, jotta toivuttu kehitys saadaan aikaan. Maakuntaohjelma puolestaan operatiivisena suunnitelmana vastaa ensi sijassa kysymykseen: miten. Toisin sanoen toimenpidelinjaukset kuuluvat maakuntaohjelmaan. Strategiakirjallisuus tukee varsin yleisesti tällaista strategia- ja ohjelmatyön erottelua, tosin asiasta on erilaisiakin näkemyksiä. Strategisen ja operatiivisen toiminnan erottelun lisäksi toinen tärkeä periaatteellinen erottelu koskee strategian rakentamisen ja sen toteuttamisen aikaulottuvuutta. Strategia rakennetaan tulevaisuudesta nykyisyyteen, ja sitä toteutetaan nykyisyydestä tulevaisuuteen. Tämän periaatteen mukaisesti strategian tulee olla proaktiivinen (=ennakoivasti aktiivinen, ennakoiva, ehkäisevä) eikä reaktiivinen (=jälkikäteen aktiivinen, reaktiona ilmenevä, korjaava). Tämän maakuntasuunnitelman linjaukset ovat lähtökohtaisesti ja pääosin käytännössäkin proaktiivisia. Parhaat linjaukset ovat tietysti yhtä aikaa sekä reaktiivisia että proaktiivisia eli vastaavat nykyisiin haasteisiin ja tulevaisuuden tahtotilaan. Tällaisia linjauksia on pyritty löytämään. Puhtaasti reaktiiviset linjaukset on hyväksytty silloin, kun nykyiset haasteet on arvioitu strategisesti tärkeiksi. Eli tällöin on arvioitu, että tavoiteltu tulevaisuuden hyvä tila edellyttää reagoimista nykyisiin haasteisiin. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 sisältää toivotun, haasteellisen, laaja-alaisen, mutta vain kaikkein olennaisimpiin asioihin paneutuvan kehityskuvan. Laaja-alaisuutensa takia suunnitelma sisältää myös elementtejä, joiden keskinäinen yhteensovittaminen on varsin haasteellista. Maakunnan kehittämisen malli Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvoston ohjaavat päätökset Maakuntakaava Maakuntasuunnitelma Maakuntaohjelma Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet Valtion hallinnonaloittaiset suunnitelmat ja ohjelmat EU-ohjelmat Kuntien kaavoitus ja viranomaispäätökset Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma 10 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan visio vuoteen 2030 UUSIMAA ON HYVINVOIVIEN IHMISTEN KANSAINVÄLISESTI KILPAILUKYKYINEN METROPOLIALUE Maakuntasuunnitelma kiteyttää maakunnan pitkän aikavälin toivotun kehityksen. Visio on puolestaan maakuntasuunnitelman kiteytys tahtotilasta, johon pyritään. Vision tahtotilaa tarkennetaan ja konkretisoidaan muutamalla strategisella tavoitteella. Strategiat (=strategiset valinnat) osoittavat kaikkein tärkeimmät menettelytavat, jotka vievät kehitystä vision ja strategisten tavoitteiden osoittamaan haluttuun suuntaan. Maakuntasuunnitelman tulee edistää Uudenmaan asukkaiden ja sen toimijoiden menestystä pitkällä aikavälillä. Toimijoiden menestys ja hyvät toimintamahdollisuudet ovat kuitenkin vain välineitä asukkaiden menestykselle. Toisin sanoen koko maakuntasuunnitelman tavoite on viime kädessä asukkaiden kaikenpuolinen hyvinvointi. Hyvinvoinnin keskeiset osa-alueet ovat henkinen, kulttuurinen, taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Nämä hyvinvoinnin osa-alueet koostuvat monista tekijöistä. Jokaiseen niistä liittyy keskeisesti turvallisuus. Ihmisten, asukkaiden hyvinvoinnin lisäksi visioon sisältyy ajatus kansainvälisesti kilpailukykyisestä metropolialueesta. Kilpailukyky ymmärretään laaja-alaisesti kuten hyvinvointikin. Sen ydin on kuitenkin taloudellinen kilpailukyky, joka tavallisesti jaetaan kahteen osaan, hintakilpailukykyyn ja ns. reaaliseen kilpailukykyyn. Vision kilpailukyvyllä tarkoitetaan ensi sijassa reaalista kilpailukykyä. Sen perusta on hyvin koulutettu ja osaava työvoima sekä laaja ja teknisesti korkeatasoinen tuotantopääoma. Reaalinen kilpailukyky ilmenee korkeana tuottavuutena sekä alueen houkuttelevuutena ja vetovoimaisuutena. Houkuttelevuuden ja vetovoimaisuuden taustalla on toimiva hallinto ja infrastruktuuri, hyvä ja viihtyisä ympäristö niin asukkaille, yrityksille kuin muillekin toimijoille sekä hyvät yksityiset ja julkiset palvelut. Strategiatyön ydin on saada aikaan muutosta nykytilasta parempaan suuntaan, ja visio osoittaa suunnan tiivistetysti. Siten asukkaiden hyvinvoinnissa ja alueen kilpailukyvyssä kiinnitetään erityistä huomiota parannusta vaativiin asioihin, kuitenkaan ei unohdeta nykyisiä vahvuuksia. Vision sanoma on, että tavoitteena on Uudenmaan asukkaiden hyvinvoinnin kasvu. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, ettei hyvinvointi jakaudu kohtuuttoman epätasaisesti asukkaiden välillä eikä myöskään alueellisesti. Monien tutkimusten ja selvitysten mukaan Suomen ja Uudenmaan kansainvälinen kilpailukyky on hyvä. Hyvät tulokset perustuvat suurelta osin siihen, että Suomessa panostetaan paljon tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Täällä on vähän korruptiota, hallinto on toimiva ja hallinnolliset päätökset ovat hyvin ennustettavissa. Tutkimusten osoittama hyvä kilpailukyky ei perustu Uudenmaan houkuttelevuuteen tai vetovoimaisuuteen. Kilpailukyvyn osalta vision sanoma on: nykyisten vahvuuksien lisäksi Uusimaa on vuonna 2030 kansainvälisesti houkutteleva ja vetovoimainen metropolialue. Suomen ainoalle metropolialueelle ei ole vakiintunutta määritelmää. Tässä maakuntasuunnitelmassa metropolialueella tarkoitetaan Uudenmaan liiton aluetta. Esimerkiksi OECD on rajannut Helsingin metropolialueen laajasti niin, että siihen kuuluvat myös Hämeenlinnan, Lahden ja Porvoon seudut. Metropolit ovat väestön, talouden, erityisesti kaupan, liikenteen, hallinnon, kulttuurin sekä opetuksen ja tutkimuksen keskuksia. Strategiset painopisteet Strategisten tavoitteiden asettaminen ja strategisten valintojen tekeminen merkitsee asioiden panemista tärkeysjärjestykseen. Ne edellyttävät myös kykyä ja rohkeutta sanoa ei monille hyville asioille. Strategiassa päähuomio on tulevaisuudessa; miten varmistamme, että Uudenmaan asukkaat voivat hyvin vuonna 2030. Tästä huoli- Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 11

matta strategiset toimenpiteet voivat olla hyvinkin lähitulevaisuudessa. Strategiatyö edellyttää valintojen tekemistä monessa vaiheessa. Tämän maakuntasuunnitelman keskeisiksi painopisteiksi eli teemoiksi on valittu: 1. Asuminen 2. Elinkeinot ja osaaminen 3. Hyvinvointi 4. Infrastruktuuri ja ympäristö. Valitut neljä teemaa osoittavat ensimmäisen tason strategista valintaa. Näissä asioissa tulee onnistua, jotta vision osoittama tavoitetila on saavutettavissa. Näitä teemoja ei ole asetettu mihinkään keskinäiseen tärkeysjärjestykseen, vaan ne kaikki ovat yhtä tärkeitä. Edes hyvinvointiteema ei ole sen tärkeämpi kuin muut, vaikka visiossa on sanat hyvinvoivien ihmisten. Strategisessa mielessä ihmisten hyvinvoinnille edellytyksiä luovat linjaukset voivat periaatteessa olla yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä kuin itse hyvinvointiteeman linjaukset. Jokaisen neljän teeman sisällä tehtävillä valinnoilla tulee edistää maakunnan ja sen asukkaiden menestystä laaja-alaisesti, ei yksin sen omasta näkökulmasta. Tavoiteltavia hyviä asioita voidaan edistää myös läpäisyperiaatteella. Tässä suunnitelmassa tällaisia asioita ovat erityisesti kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Asuminen Asuminen on perustarpeena olennainen asia ihmisten hyvinvoinnille. Asumisen kalleus vie ihmisten taloudellisia voimavaroja muiden hyödykkeiden hankinnoilta ja hajottaa yhdyskuntarakennetta. Asumistasoa parantamalla voidaan torjua monia negatiivisia sosiaalisia ja jopa terveydellisiä tekijöitä sekä vähentää laitospalvelujen käyttöä. Ahdas asuminen laskee viihtyisyyttä. Asuntotilanne vaihtelee suuresti Uudenmaan alueella, mutta kokonaisuutena Uudenmaan asuntotilanne on heikompi kuin Suomessa keskimäärin tai muissa kehittyneissä länsieurooppalaisissa metropoleissa. Pääkaupunkiseudun asuntotarjonnan vähäisyys ja siitä johtuva asumisen kalleus ovat uhkana työvoiman saatavuudelle erityisesti monilla palvelualoilla, joissa palkkataso on alhainen. Koko Uudenmaan ja koko Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle on tärkeää, että pääkaupunkiseutu on asuinalueena houkutteleva ja vetovoimainen myös kansainväliselle työvoimalle. Eurooppalaisessa katsannossa sijaintimme ja ilmastomme eivät ole vetovoimatekijöitä. Näiden pysyvien heikkouksien takia on valtakunnallisestikin erityisen tärkeää, että myös pääkaupunkiseudulla on tarjolla laadukkaita asuntoja hyvien palvelujen äärellä kohtuulliseen hintaan. Luonnollisesti laadukas ja kohtuuhintainen asuntotarjonta on tärkeää koko Uudenmaan väestölle. Elinkeinot ja osaaminen Hyvä yleinen taloudellinen tilanne luo perustan maakunnan asukkaiden aineelliselle hyvinvoinnille; asukkaille on tarjolla työtä ja toimeentuloa. Hyvä työllisyystilanne ehkäisee sosiaalisia ongelmia kuten syrjäytymistä. Hyvällä työllisyydellä on myös olennainen merkitys verotuloille, jotka ovat edellytys korkealaatuisille kunnallisille palveluille. Verotulojen muodostumiselle elinkeinotoimilla on välillisesti erittäin suuri merkitys. Menestyvä elinkeinotoiminta on muun taloudellisen menestyksen perusta. Elinkeinotoiminnan ja julkisen palvelutoiminnan perusta on puolestaan osaava työvoima. Osaaminen ja innovatiivisuus ovat olennaisia tekijöitä sekä yksityisen että julkisen toiminnan moninaiselle kehittämiselle kuten tuotteiden laadulle, tuotannon tehokkuudelle ja uusille tuotteille. Uudenmaan elinkeinotoiminnan menestyksellä on alueen oman tulevaisuuden lisäksi suuri kansallinen merkitys. Suomi tarvitsee innovatiivisen ja vahvan keskuksen, joka voi menestyä kovassa kansainvälisessä kilpailussa korkean tuottavuuden ja tulotason työpaikoista. Tällaiset työpaikat sijoit- 12 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

tuvat yleensä vain metropolialueille ja tyypillisesti niiden ytimiin. Innovatiiviset, korkean tuottavuuden toiminnot tarjoavat kasvualustan uudelle tuotannolle, joka puolestaan sijoittuu tyypillisesti metropolialueen ytimen ulkopuolelle. Hyvinvointi Vision tahtotila ilmaisee selkeästi, että tavoitteena on Uudenmaan asukkaiden hyvinvoinnin kehittäminen ja varmistaminen. Kuten jo aiemmin on todettu: kaikki strategiset linjaukset tähtäävät viime kädessä asukkaiden hyvinvointiin. Erotuksena vision laajasta hyvinvointikäsitteestä erityisellä hyvinvointiteemalla tarkoitetaan hyvinvointipalveluja ja niihin läheisesti liittyviä asioita. Hyvinvointipalvelulla on suuri merkitys lähes kaikille ihmisille. Palveluita tarvitsevat erityisesti lapset, vanhukset, sairaat ja vammaiset. Lisäksi niiden järjestämisellä on erittäin suuri merkitys julkiselle taloudelle. Uudenmaan väestö vanhenee vuoteen 2030 mennessä; hyvinvointipalveluiden kysyntä kasvaa ja niiden rahoittamiseen käytettävien ansiotulojen veropohja heikkenee. Infrastruktuuri ja ympäristö Hyvä ympäristö tukee moninaisesti ihmisten hyvinvointia. Se jopa edistää ihmisten terveyttä ja ennen muuta ehkäisee ennalta sairauksien syntymistä. Kuitenkaan ei riitä, että ympäristön tila on hyvä jollakin mittarilla. Ihmisten täytyy myös voida kokea ympäristönsä hyväksi. Tällöin he viihtyvät ympäristössään ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Jo tiedostetut ympäristöriskit laskevat ihmisten turvallisuutta ja viihtyisyyttä eli heidän hyvinvointiaan. Hyvä ja toimiva infrastruktuuri on teknistyneen yhteiskunnan kivijalka, jonka varaan rakennetaan ja rakentuu ihmisten, yritysten, kuntien ja muiden toimijoiden varsinainen toiminta. Teknistynyt yhteiskunta on tehokas mutta myös varsin haavoittuva. Riittävä, tehokas ja toimintavarma infrastruktuuri on keskeinen kilpailutekijä erityisesti Uudenmaan vetovoimaisuuden ja houkuttelevuuden näkökulmasta. Toimintavarmuus on lisäksi olennainen turvallisuustekijä niin tavallisille ihmisille, elinkeinoelämälle kuin myös monille julkisille toiminnoille. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 13

Strategiset tavoitteet ja strategiat 1. Asuminen Strateginen tavoite Kansainvälisesti kilpailukykyinen, tasa-arvoinen ja houkutteleva Uusimaa, jossa kasvavalle työvoimalle ja muille asunnon tarvitsijoille on tarjolla kohtuuhintaisia, laadukkaita asuntoja työpaikkojen ja palvelujen läheltä. Uudenmaan asuntomarkkinoilla on varauduttava pitkällä aikavälillä moniin toimintaympäristön muutoksiin. Suomen kaupungistuminen jatkuu suurella todennäköisyydellä, mikä tarkoittaa muuttovoittoa muualta Suomesta Uudellemaalle. Lisäksi tavoitteena oleva hyvä taloudellinen kehitys kasvattaa työpaikkojen määrää niin, että tarvitaan sekä kotimaista että ulkomaista muuttovoittoa, jotta Uusimaa säilyttää kilpailukykynsä. Uudellamaalla varaudutaan 200 000-300 000 asukkaan väestön kasvuun vuoteen 2030 mennessä. Väestömäärän ja asumisväljyyden kasvu sekä asunnottomuuden poistaminen edellyttävät vuotuiseksi asuntotuotannoksi 8 000-12 500 asuntoa. Asuntokysymyksiä tulee käsitellä samanaikaisesti elinkeino-, liikenne- ja palvelukysymysten kanssa. Asuntoalueiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon työpaikkojen ja palveluiden sijoittuminen sekä saavutettavuus, etenkin joukkoliikenteen järjestämismahdollisuudet. Ja myös toisinpäin muussa suunnittelussa tulee ottaa huomioon nykyinen ja suunniteltu asutus. Strategia 1.1 Lisätään asunto- ja tonttitarjontaa siten, että myös Helsingin seudulla voi asua kohtuullisella hinnalla, laadukkaasti ja yksilöllisten toiveiden mukaisesti hyvässä ympäristössä. Työvoiman saatavuudelle seudun asuntotarjonta ja hintataso ovat avainkysymyksiä. Asumisen korkea hinta haittaa erityisesti pääkaupunkiseudun palveluammattien työvoiman saatavuutta. Työntekijöillä ei ole varaa asua lähellä työpaikkaansa. Uhkana on, että tilanne heikkenee olennaisesti suunnittelukauden aikana. Vaurastuva ostovoimainen väestö syrjäyttää vähemmän ostovoimaisen väestön nykyistä voimakkaammin pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun asuntomarkkinoilta. Monet merkit viittaavat siihen, että palveluelinkeinoihin tarvitaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti lisää henkilökuntaa. Jokseenkin varmasti voidaan ennustaa, että tarvitaan merkittävästi lisää henkilökuntaa vanhusten hoitotyöhön. Pula kohtuuhintaisista asunnoista ja tonteista pääkaupunkiseudulla nostaa asumiskustannuksia ja ajaa etenkin pientaloja haluavat asuntokunnat yhä kauemmaksi, jopa kehysalueen ulkopuolelle. Tämä taas pidentää työmatkoja ja ruuhkauttaa pääteitä. Asukkaiden erilaisten tarpeiden ja asuntomarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi tarvitaan monipuolista asuntotarjontaa; tiiviitä kerrostaloalueita varsinkin siellä, missä on hyvät palvelut ja kalliit perustamiskustannukset, sekä tiiviitä pientaloalueita, joissa esteettömyys on otettu huomioon. Kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa tonttitarjontaan kaavoittamalla uutta rakennusoikeutta, mikä kuitenkin yksittäisenä toimenpiteenä hajauttaa yhdyskuntarakennetta. Tärkeämpää onkin tehostaa kaavoitetun rakennusmaan käyttöönottoa lain- 14 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

säädännön mahdollistamilla keinoilla. Kehyskuntien tulee omalta osaltaan pyrkiä edelleen tiivistämään rakennettaan. Jotta omakotitalojen rakentamista saadaan hillittyä kaava-alueiden ulkopuolelle, kuntien tulee tarjota asuntotoiveita vastaavia tontteja kaava-alueilla. Valtio voi merkittävästi edistää tonttitarjonnan lisäämistä ja hintatason hillitsemistä luovuttamalla keskeisillä paikoilla olevia muusta käytöstä vapautuvia alueita kunnille raakamaan hinnalla. Muuttovoittoalueelle kuten Uudellemaalle on erityisen tärkeää, että asuntomarkkinat ovat joustavat. Muuttoon liittyvät epävarmuustekijät nostavat kynnystä hankkia omistusasunto, muuttavalla väestöllä kuten maahanmuuttajilla ei ole usein edes taloudellisia mahdollisuuksia omistusasunnon hankintaan. Metropolialueelle riittävä vuokra-asuntotarjonta on olennainen menestystekijä. Uudenmaan asukkaiden hyvinvointi ja maakunnan kansallinen ja kansainvälinen kilpailukyky edellyttävät, että alueella on riittävästi monipuolista ja laadukasta asuntotarjontaa. Tavoiteltava hyvä taloudellinen kehitys merkitsee väestön vaurastumista ja mahdollisuuksia käyttää nykyistä enemmän taloudellisia voimavaroja asumiseen. Jos asuntojen tarjonta ei ole riittävää, niin väkimäärän kasvu ja väestön vaurastumisen aikaansaama lisäkysyntä purkautuu asuntojen hintoihin ja vuokriin. Arvioidut vaikutukset Asuntotuotannon ja kuntien oman tonttitarjonnan lisääminen vähentää hinnannousupaineita ja lisää valinnanmahdollisuuksia. Onnistuneella strategialla eheytetään alue- ja yhdyskuntarakennetta ja vähennetään siten asumisen ja sen edellyttämän liikkumisen ympäristölle aiheutuvaa rasitusta, perheille ja yhteiskunnalle syntyviä kustannuksia sekä parannetaan maakunnan taloudellisia toimintaedellytyksiä. Kohtuuhintainen asuntotarjonta Helsingin seudulla parantaa koko maakunnan kilpailukykyä, vähentää paineita hallitsemattomalle asutuksen leviämiselle ja mahdollistaa paremmin olemassa olevan palvelurakenteen hyödyntämisen. Vahva, elinvoimainen metropolin ydinalue parantaa Helsingin seudun ulkopuolisten alueiden mahdollisuuksia vaihtoehtoisina asumis- ja yrityspaikkoina sekä vapaa-ajan alueina. Riskinä on, että ei saada synnytettyä riittävän suurta asuntovaraumaa, jotta asuntotarjonnalla olisi vaikutusta asuntojen hintaan. Suuri tonttivarauma hajauttaa yhdyskuntarakennetta ja aiheuttaa siten ylimääräisiä kustannuksia. Strategia 1.2 Olemassa olevan asuntokannan ja asuinympäristön ylläpitoa sekä kehittämistä tehostetaan ja esteettömyyttä parannetaan. Asuntovarallisuus on merkittävä osa kotitalouksien varallisuutta ja myös merkittävä osa kansallisvarallisuutta. Vuosittaisen uudisrakentamisen osuus koko asuntokannasta on vain 1-2 %. Näistä syistä on tärkeää, että olemassa oleva asuntokanta pysyy hyvässä kunnossa ja että se vastaa mahdollisimman hyvin asukkaiden tarpeita. Ympäristön hyvä laatu on eräs keskeinen maakunnan kilpailutekijä. Tulevaisuuden suuria haasteita on asuntokannan ja -ympäristön ylläpitäminen vastaamaan muuttuvia tarpeita ja asuinalueiden haitallisen erilaistumisen ennalta ehkäisy. Kansainvälisten esimerkkien perusteella tiedetään, että pahimmillaan asuinalueiden haitallinen erilaistuminen ja rappeutuminen on johtanut asuintalojen purkuun. Tasa-arvosyistä on erityisen tärkeää, etteivät ihmiset leimaudu asuinalueensa huonon kunnon tai imagon perusteella toisen luokan kansalaisiksi. Toimivat asuinalueet ja asunnot edistävät ihmisten hyvinvointia, ehkäisevät ennalta sosiaalisia ongelmia ja tukevat vanhusten ja vammaisten kotona asumista. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 15

Kerrostalojen hissittömyydestä on tulossa yhä merkittävämpi ongelma väestön vanhetessa. Esteettömän liikkumistarpeen johdosta hissittömiin taloihin tulee rakentaa hissejä ja muutenkin parantaa asuntojen ja niiden ympäristöjen laatua. Tämä on tarpeen myös asuinalueiden haitallisen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Asuinalueiden ylläpidossa, kehittämisessä ja täydentämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota terveellisyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Asuinympäristön laatuun vaikuttavat palvelut ja liikenneyhteydet. Kehittämistyö edellyttää kiinteistönomistajien, isännöitsijöiden, kuntien, rakennusliikkeiden, asiantuntijoiden sekä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan ponnistuksia ja yhteistyötä. Joissain tapauksissa kehittämistyö edellyttää lisä- ja täydennysrakentamisen hyväksymistä sekä myös kulttuuriympäristön jonkin asteista muutosta. Arvioidut vaikutukset Olemassa olevaa asuntokantaa ja asuinympäristöä kehittämällä vaikutetaan väestön valtaosan elinympäristöön. Ajoissa tehdyillä korjauksilla estetään asuntojen ja asuinalueiden rappeutuminen, asuntojen tyhjentyminen, poismuuton nopeutuminen sekä viimekädessä asuntopoistuma. Korjausrakentaminen ja asuinalueiden kehittäminen ylläpitävät valinnan mahdollisuuksia ja ehkäisevät alueiden eriarvoistumista. Esteettömän liikkumisen edistäminen ja hissien rakentaminen pidentävät vanhusten mahdollisuutta asua kotonaan, parantavat yleensä heidän hyvinvointiaan ja vähentää laitospaikkatarpeita. Olemassa olevien asuntoalueiden kehittäminen eheyttää yhdyskuntarakennetta ja vähentää siten tarvetta ottaa uusia alueita käyttöön. Tämä hillitsee liikenteen kasvua ja hyödyntää olemassa olevia rakenteita ja materiaaleja. Olemassa olevien asuinympäristöjen säilyttäminen elinkelpoisina pitää kulttuuriympäristöjä elinvoimaisena. Asuntokannan ja asuinympäristön ylläpidon ja kehittämisen osalta merkittävimmät haasteet ovat volyymistä johtuen pääkaupunkiseudulla, vaikka itse strategian merkityksen kannalta maakunnassa ei ole alueellisia eroja. Kriittisiä kysymyksiä keskipitkällä aikavälillä ovat korjausrakentamisen kasautuminen, osaavan työvoiman riittävyys, tietotaidon puutteet, rahoituksen järjestäminen ja kuntalaisuuskysymys. Samaan aikaan ovat korjausrakentamisen piiriin tulossa 60-70-luvun muuttoliikkeen aikana nopeasti rakennetut asuntoalueet sekä terveyshaittoja aiheuttavat 70-luvun energiakriisien ja 80-luvun lopun nopean rakentamisen aikaiset talot. Valtion lainoituksen käytön esteeksi peruskorjauksessa ja uudisrakentamisessa saattaa tulla tarve säilyttää kuntalaisuus asuntojen jaon valintakriteerinä. Strategia 1.3 Asuntotuotannossa ja rahoitusmuotojen kehittämisessä otetaan huomioon ikääntyvän väestön, erilaisten väestöryhmien, asumistoiveiden ja asumisväljyyden kasvun aiheuttamat tarpeet sekä asukkaiden ja yhteiskunnan voimavarat. Asuntotuotannossa otetaan huomioon kehittyvän maakunnan väestön tarpeiden muutokset, kun väestön ikärakenne muuttuu. Kolmas ikä ja neljä sukupolvea tuovat toisistaan poikkeavia tarpeita asuntoon, asuinympäristöön ja palveluihin. Suunnittelukaudella työikäisten osuus pienenee ja ikääntyvien sekä aktiivisten eläkeläisten osuus kasvaa. Ikärakenteen muuttumisella on suora yhteys asuntorakentamiseen. Ikääntyminen lisää esteettömän liikkumisen ja turvallisuuden tarpeita. Esteettömyys on tärkeä asia myös vammaisille ja lapsiperheille. Esteetön liikkuminen asettaa erityisiä haasteita tiiviille ja matalalle rakentamiselle. Väestön ikärakenteen muutos tarkoittaa myös sitä, että asuntokuntien keskikoko pienenee edelleen. Tähän toki vaikuttaa myös nuorten yksinasuvien osuuden kasvaminen etenkin Helsingissä. 16 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Etenkin pääkaupunkiseudulla ilmenevä kysyntä pienistä asunnoista johtuu paitsi yksin asuvien määrän kasvusta myös asuntojen hinnoista. Asumistarve ja taloudelliset mahdollisuudet eivät kohtaa. Pääkaupunkiseudun asuntojen keskikoko on vielä kaukana muun Suomen ja ennen kaikkea läntisen Euroopan tasosta. Tämän vuoksi alueelle ei pidä tuottaa niinkään pieniä vaan kohtuuhintaisia asuntoja. Aktiivisten eläkeläisten ja ikääntyvien joukossa tulee olemaan paljon varakkaita ihmisiä, jotka saavat aikaan uudenlaista kysyntää. Elinkaariasuminen, senioritalot ja jopa Amerikan malliset seniorikylät ovat jo tulleet rakennusliikkeiden tuotevalikoimaan. Varallisuuden kasvu koskee myös työikäisiä ihmisiä. Merkittävä osa varallisuuden kasvusta käytetään asumistason kohottamiseen ja asumisväljyyden lisäämiseen. Tämä merkitsee yleensä pientalomaisen asumisen kasvua ja omistusasumisen lisääntymistä. Pientalotonteista on akuutti pula ja niiden hinta on noussut kohtuuttoman korkeaksi, ja asialle pitää löytää ratkaisuja. Kuitenkaan pelkästään pientaloilla ei ratkaista Uudenmaan asuntokysymystä. Palvelujen äärelle sijoittuvaa kerrostalorakentamista ja muuta tiivistä asuntotuotantoa tulee kehittää niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin ihmisten tarpeita ja ovat kohtuuhintaisia. Erityisryhmille suunnattuja asumis- ja muita palveluja tulee tuottaa lähellä palvelujen tarvitsijoita. Kuntarajat eivät saa olla palveluiden järkevän toteuttamisen esteenä, ja palveluja pitää tuottaa alueellisena yhteistyönä. Hyvällä asuntojen, asuntoalueiden ja asumispalveluiden suunnittelulla ja toteutuksella voidaan vähentää hoivapalveluiden tarvetta ja siten parantaa hyvinvointia ja säästää kustannuksia. Yhdyskuntien kehittämisessä tulee ottaa huomioon sosiaalisuuden edistäminen. Merkittävä erityisryhmä Uudellamaalla on edelleen asunnottomat. Jatkuvaa tutkimusta ja seurantaa tarvitaan asumistarpeiden määrittelyyn ja keskitettyä tietopalvelua kuntien ja muiden toimijoiden päätöksenteon valmisteluun ja resurssien suuntaamiseen. Voimavaroja tulee suunnata nykyistä tehokkaammin kaikkien väestöryhmien asuinolojen parantamiseen. Kehittämiskohteina tulee olla asuntotuotteet ja -tuotantotavat, valtion ja kuntien asuntorahoitus sekä kaavoitus. Rahoitusmuotojen kehittämisessä valtion ja kuntien lisäksi myös rakennuttajilla on merkittävä rooli. Arvioidut vaikutukset Strategia suuntaa asuntotuotantoon käytettäviä voimavaroja vastaamaan väestön tulevien vuosien ja lähivuosikymmenten asumistarpeita, eli on kustannustehokas asuntosektorin näkökulmasta. Kun lisäksi onnistunut asuntojen uustuotanto vähentää hoivapalvelujen tarvetta, edistää ihmisten terveyttä ja parantaa heidän hyvinvointiaan, niin strategia on kustannustehokas myös koko yhteiskunnan näkökulmasta. Moninaisista tarpeista lähtevä asuntojen ja asuntoalueiden uustuotanto rikastuttaa kulttuuriympäristöä, edistää turvallisuutta ja lisää sosiaalista tasaarvoa. Kun erityisryhmille tarjotaan asumispalveluita alueellisesti, lisätään sosiaalista tasa-arvoa. Haitallisen eriarvoistumisen estäminen edistää turvallisuutta. Strategian kriittisenä tekijänä on tarpeiden ja voimavarojen kohtaaminen. Kysynnän ylittäessä tarjonnan, markkinavetoinen asuntotuotanto kiinnittää enemmän huomiota saamaansa tuottoon kuin väestön asumistarpeisiin ja -toiveisiin. Valtion ja kuntien rahoituksella voidaan korjata kokonaisuutta kohdentamalla voimavaroja niihin tarpeisiin, joihin markkinaehtoinen asuntotuotanto ei vastaa tai vastaa huonosti. Tällaisia ovat erityisryhmien kuten asunnottomien asumistarpeet. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 17

Strategia 1.4 Edistetään Uudenmaan kuntien keskinäistä sekä kuntien ja valtion välistä maankäyttö- ja asuntopolitiikkaan, liikkumiseen, infrastruktuuriin ja palveluiden tuottamiseen liittyvää yhteistyötä ja yhteisvastuuta. Helsingin seudun kunnat muodostavat yhdyskuntarakenteeltaan ehjän kokonaisuuden, jonka asuntotuotantoon ja muihin kehittämistoimenpiteisiin liittyvästä strategiasta ja yhteistyöstä on sovittava. Tämä ei kuitenkaan vähennä moniytimisen metropolialueen merkitystä, hyödyntämismahdollisuuksia ja kehittämistarvetta, vaan maakuntaa tulee kehittää kokonaisuudessaan. Kuntatalouden nykyinen rahoitusmalli ei mahdollista kilpailukyvyn ja väestökehityksen edellyttämän palvelutuotannon rakentamista ja ylläpitoa etenkään voimakkaasti kasvavissa kunnissa. Kiinteään yhteistyöhön tarvitaan kuntien ja kuntayhtymien lisäksi valtion vahva panostus. On välttämätöntä, että valtio osallistuu nykyistä suuremmalla taloudellisella panoksella kasvavan, koko Suomen kilpailukyvyn kannalta merkittävän, Helsingin seudun palvelurakenteen ja infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon. Korjaavana toimenpiteenä tulee mm. valtionosuusjärjestelmää tarkistaa siten, että siinä huomioidaan myös nuorten ikäluokkien edellyttämän palvelutuotannon kustannukset kasvukunnissa. Arvioidut vaikutukset Yhteistyöllä vältetään päällekkäisiä investointeja ja käyttömenoja, jolloin saavutetaan taloudellisia ja ympäristöllisiä säästöjä, voidaan tarjota tehokkaampaa palvelua ja monipuolisempaa toimintaympäristöä, mikä puolestaan tekee maakunnasta halutumman investointi- ja asumiskohteen. Kuntien väliset intressiristiriidat voivat haitata vapaaehtoista yhteistyötä. Riskinä on myös, ettei valtio sitoudu eikä osallistu omalta osaltaan rahoittamaan palveluja, joita kunnat ovat lain mukaan velvollisia tuottamaan ja joihin kuntalaisilla on subjektiivinen oikeus eduskunnan säätämien lakien nojalla. 18 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

2. Elinkeinot ja osaaminen Strateginen tavoite Uusimaa on globaalisti kilpailukykyinen, houkutteleva, luovien uusien innovaatioiden ja korkean osaamisen toimintaympäristö sekä Itämeren yhteisön liiketoiminnan ja logistiikan keskus. Monien selvitysten ja tutkimusten mukaan Uudenmaan kilpailukyky on hyvä, mutta se ei ilmene alueen houkuttelevuutena eikä vetovoimaisuutena. Hyvän kilpailukyvyn riski on, että ollaan tyytyväisiä tilanteeseen ja hyvä tilanne menetetään. Menetetyn kilpailunkyvyn palauttaminen on paljon kovemman työn takana kuin hyvän tilanteen säilyttäminen, siksi on strategisesti tärkeää pitää jatkuvaa huolta kilpailukyvystä. Itämeren piirissä Uudellamaalla ja muiden maiden metropoleilla on kaksoisrooli. Toisaalta Itämeren metropolialueet kilpailevat keskenään, ja toisaalta ne liittoutuvat keskenään, jotta ne yhdessä olisivat kilpailukykyisiä niin Euroopassa kuin myös globaalistikin. Tässä asetelmassa Uudenmaan erityistavoite on olla Itämeren yhteisön liiketoiminnan ja logistiikan keskus, joka toimii myös sillanpääasemana Aasiaan. Strategia 2.1 Edistetään uusien luovien innovaatioiden syntymistä ja hyödyntämistä sekä niiden muuntumista uusiksi toimintamalleiksi, liiketoiminnaksi ja työpaikoiksi. Elinkeinoelämän menestymisen arvioidaan tulevaisuudessa perustuvan nykyistäkin enemmän luovuuteen, innovaatioihin ja yritteliäisyyteen. Innovaatiot ovat talouden vetureita, ne parantavat tuottavuutta, luovat mahdollisuuksia uusille tuotteille ja uudelle tuotannolle sekä antavat kilpailuetua. Siten ne edistävät taloudellista kasvua ja luovat vaurautta. Uusien innovaatioiden sovelluksilla voidaan edistää laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia kuten terveyttä ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuja, tehostaa julkisen sektorin toimintaa ja luoda ekotehokkuutta. Kaikkien näiden asioiden tavoitteena on lisätä Uudenmaan alueen ja yritysten kilpailukykyä. Innovaatiot syntyvät ihmisten ja toimijoiden välisissä laajoissa vuorovaikutussuhteissa. Uudellamaalla tarvitaan erityisesti kansainvälisiä innovaatioympäristöjä, joissa yritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut julkiset toimijat sekä rahoittajat ovat eri tasoilla tuloksellisessa vuorovaikutuksessa. Nykyisin innovaatioista hyödynnetään vain murto-osa kaupallisiksi tuotteiksi. Uusimaa tarvitsee nykyistä enemmän kaupallistettavia innovaatioita kilpailukykynsä säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Tällöin tulee kiinnittää huomiota innovaatiotoiminnan laaja-alaisuuteen ja erityisesti sellaisen osaamisen kaupalliseen hyödyntämiseen, jota ei ole muualla. Nykyistä enemmän tarvitaan myös muita kuin teknologisia innovaatioita. Asiakaslähtöiset innovaatiot ovat tärkein tulevaisuuden haaste. Lisäksi merkittävä haaste on julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyön aikaansaaminen. Tavoitteena on muuttaa sosiaaliset innovaatiot liiketoiminnaksi. Avainasemassa on tavoitteellisen public-private -toiminnan aikaansaaminen. Siihen tarvitaan vuorovaikutusta yritysten ja tutkimuslaitosten sekä koulutus- ja Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 19

yrityskehittäjäorganisaatioiden välillä niin, että tuloksena on uudenlaisia julkisen sektorin palvelujen tuotantoratkaisuja. Innovatiivisuus ja yritteliäisyys kulkevat käsi kädessä. Vähäinen yrittäjyysinnokkuus ja pienyritysten alhainen lukumäärä ovat perusongelmiamme. Syiksi on arvioitu mm. yrittäjyyden heikkoa houkuttavuutta ja kannusteiden vähäisyyttä sekä yrittämisen korkeaa riskiä. Nämä tekijät rajoittavat myös yritysten kasvuhalukkuutta. Yrityksissä on edessä laaja sukupolven vaihdos, sen myötä tilanne muuttuu, sillä nuorten yrittäjien on todettu olevan aiempia sukupolvia rohkeampia yritysten kasvattamiseen ja innovaatioiden hyödyntämiseen. Arvioidut vaikutukset Onnistuessaan strategia johtaa siihen, että innovaatioista saadaan syntymään uutta liiketoimintaa, joka ilmenee sekä yritysten lukumäärän että yritysten tuotannon kasvuna. Tällöin talouden kasvu nopeutuu, työllisyys paranee ja yhteiskunnan saamat verotulot kasvavat. Uudenlainen liiketoiminta vaatii usein myös uudenlaista osaamista. Samalla työvoiman kysyntä pienenee joissakin tehtävissä, mikä aiheuttaa uudelleen kouluttamistarvetta. Strategian onnistuminen säilyttää Uudenmaan kilpailukyvyn ja jopa kohentaa sitä. Kun hyvä kilpailukyky perustuu vahvasti innovaatiosta uuteen ja uudenlaiseen liiketoiminta -prosessiin, niin tämä kohentaa Uudenmaan imagoa dynaamisena alueena. Tällainen imago puolestaan lisää alueen vetovoimaisuutta ja houkuttelevuutta. Taloudellinen kasvu tarkoittaa tuotannon ja kulutuksen kasvua ja siten myös luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä. Innovaatioiden aikaansaama ekotehokkuus puolestaan säästää luonnonvaroja, jolloin kokonaisvaikutus luonnonvarojen käyttöön jää avoimeksi. Taloudellisen kasvun nopeutuminen lisää sekä kotimaista että ulkomaista muuttoliikettä Uudellemaalle. Näille ihmisille tarvitaan asuntoja sekä julkisia ja yksityisiä palveluja. Julkisen toiminnan tuotannon tehostuminen ja verotulojen kasvu helpottavat palvelujen tuotantopaineita, joita aiheuttavat väistämättä väestömäärän kasvu ja väestön ikääntyminen. Strategian riskinä on, että innovaatioiden syntyyn panostetaan runsaasti voimavaroja, mutta ei varmisteta ketjua innovaatioista lopputuotteiksi. Ketjun heikoin lenkki lienee se, ettei erityisesti nuorissa ikäluokissa ole riittävästi yrittäjiä, jotka olisivat halukkaita ottamaan riskejä. Jos innovaatioita ei pystytä hyödyntämään kotimaassa, niin uusien lopputuotteiden aikaansaamat hyödyt valuvat ulkomaille, eikä uusia työpaikkoja synny Uudellemaalle eikä muualle Suomeen. Sosiaalisten innovaatioiden kaupallistamisessa voidaan mennä niin pitkälle, että julkinen sektori palvelujen tuottajana väistyy yksityisen tieltä. Tämä voi lisätä eriarvoisuutta väestöryhmien palvelujen saannissa. Palvelujen tuotantoa voi leimata kaupallisuuden huonot puolet niissä asioissa, joissa on totuttu turvallisuuteen ja tasaarvoon. Strategia 2.2 Edesautetaan olemassa olevan yritystoiminnan jatkuvaa uudistumista parantamalla edellytyksiä uuden korkean teknologian ja muun huippuosaamisen siirtämiseksi yrityksiin sekä vauhdittamalla yritysten välistä verkottumista. Uudenmaan dynaamisuuden ja menestymisen elinehto on jatkuva uudistuminen, mikä koskee erityisesti yritystoimintaa. Yritystoiminnan kehittyminen tapahtuu kolmella toisiaan täydentävällä tavalla: 1) syntyy uusia yrityksiä, 2) Uudellemaalle siirtyy muualta yritystoimintaa ja 3) täällä olevat yritykset uudistuvat ja kasvavat. Aitojen uusien yritysten osuus Uudenmaan alueen tuotannosta tai työllisyydestä on pieni. Aidoilla uusilla yrityksillä tarkoitetaan sellaisia yrityksiä, 20 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

jotka eivät ole syntyneet yrityskauppojen, yritysten yhdistymisten yms. tekijöiden seurauksena. Tällaisten uusien yritysten osuus tuotannosta ja työllisyydestä on pieni, vaikka tuotanto- ja työllisyysosuudet laskettaisiin yhteen esimerkiksi kymmenen viimeisen vuoden aikana syntyneistä yrityksistä. Realistista on olettaa, että näin on tulevaisuudessakin ja että muilta alueilta muuttavan yritystoiminnan osuus pysyy myös pienenä. Näistä syistä on tärkeää, että Uudenmaan olemassa oleva yritystoiminta uudistuu ja pystyy kasvattamaan tuotantoaan. Uudenmaan monipuolista yritysosaamista vahvistetaan niillä aloilla, joilla nähdään olevan kehittymisen ja kasvun mahdollisuuksia. Näin pyritään kehittämään liiketoiminnan kasvua ja koko Uudenmaan alueen elinkeinorakenteen monipuolisuutta. Tasapainoinen, sopivan yhtenäinen elinkeinorakenne antaa parhaat mahdollisuudet kehittää koko Uudenmaan elinkeinotoimintaa. Uudellamaalla on korkean teknologian ja osaamisen antamaa kilpailuetua, jota hyödynnetään yritysten käyttöön niiden jalostus- ja erikoistumisasteen nostamiseksi. Uudenmaan korkeaa teknologiaosaamista sovelletaan yrityksiin erityisesti bio-, nano- sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologiassa. Näiden teknologioiden oletetaan luovan runsaasti mahdollisuuksia kehittää nykyisiä tuotteita asiakaslähtöisemmiksi sekä synnyttävän kokonaan uusia tuotteita ja tuoteryhmiä. Designin merkitys kasvaa yhä enemmän käyttämissämme tuotteissa ja palveluissa. Suomalaisen muotoiluosaamisen kansainvälinen tunnettuus on haaste uusmaalaisille yrityksille. Tämä osaaminen tulee kytkeä laajasti osaksi pienempienkin yritysten tuotesuunnittelua ja erikoistumista. Uudestamaasta kehitetään Euroopan teollisen muotoilun edelläkävijä, jossa teknologian kehittäminen ja muotoilu on huomioitu rinnakkain. tulevaisuuden haasteista kasvavilla erikoistuvilla markkinoilla. Kilpailukykyiset suuret yritykset luovat verkostojensa kautta mahdollisuuksia myös pienille ja paikallisille yrityksille kehittyä. Arvioidut vaikutukset Onnistuessaan strategia auttaa yritystoiminnan valtaosaa uudistumaan ja säilyttämään kilpailukykynsä. Tällöin taloudellinen toiminta vilkastuu ja yrityskuolemat vähenevät. Perinteiset työpaikat säilyvät uudistuneina. Kokonaistyöllisyys paranee ja työmarkkinat kansainvälistyvät. Yritykset tarvitsevat lisää ulkomaalaista työvoimaa. Yhteiskunnan saamat verotulot kasvavat. Teknologian hyödyntämisen tuloksena syntyy uusia innovaatioita ja uusia ratkaisumalleja mm. paljon palveluita vaativille erikoisryhmille sekä asunto- ja ympäristökysymyksille. Ratkaisut helpottavat ihmisten elämää ja arkipäivää. Osa ratkaisuista voi olla myös kone- ja robottiavusteisia, jolloin vaikutukset voivat olla negatiivisia ihmisten sosiaalisille tarpeille ja toiminnoille. Strategia antaa uusia mahdollisuuksia ihmisten vapaa-ajan viettoon ja turvallisuuden parantamiseen. Strategian riskinä on, ettei panostaminen Uudenmaan nykyisen yritystoiminnan kehittämiseen riitä maailmanmarkkinoilla. Uusilla kehittyvillä markkina-alueilla voi tapahtua niin nopeaa kehitystä, ettei Uusimaa pysty saavuttamaan kilpailuetua teknologian ja muun osaamisen kehittämisestä eikä erikoistumisesta huolimatta. Uhkana on, että valmistava tuotanto siirtyy kuitenkin kokonaan markkinoiden äärelle. Tällöin uusmaalaiset toimijat joutuvat etsimään uusia menetelmiä ja palvelutuotantoon liittyviä yritysinnovaatioita. Julkisen sektorin panostukset saattavat valua osittain hukkaan. Pienten ja keskisuurten yritysten verkottuminen tuottaa niille ns. suuruuden edun selviytyä Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 21

Strategia 2.3 Vahvistetaan Uudenmaan globaalia kilpailukykyä kehittämällä avainklustereita, niiden toimintaympäristöjä sekä edistämällä klustereiden välistä yhteistyötä. Tulevaisuudessakin Uudenmaan elinkeinotoiminnan tulee perustua monipuoliseen muttei liian heterogeeniseen elinkeinorakenteeseen. Tältä perustalta on ennakoitu aloja, joilla uskotaan olevan keskimääräistä paremmat liiketoimintamahdollisuudet eli aloja, jotka voivat synnyttää keskimääräistä enemmän uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Aluekehittämisresursseja suunnataan näille valituille aloille. Ensisijaisesti kehitettävät klusterit Uudenmaalla ovat: luovien alojen klusteri, joka sisältää laajasti taiteen, muotoilun, kulttuurituotannon ja viestinnän palveluklusteri hyvinvointiklusteri ympäristöklusteri. Näihin klustereihin kuuluvien alojen kehitystyö ja toiminta perustuu korkeaan osaamiseen tutkimuslaitoksissa, koulutuksessa ja yrityksissä. Näiden alojen tutkimustietoa ja osaamista ei ole vielä nykyään hyödynnetty kaupallisesti riittävästi, lisäksi niillä nähdään olevan globaalisti kasvavat markkinat. Näiden klustereiden rajat eivät ole selkeät toimialoittain. Uuttaa luovaa yritystoimintaa voi syntyä klustereiden välisistä ja myös toimialojen välisistä innovaatioista. Talouselämän keskeisin trendi pitkällä aikavälillä tullee olemaan vähäaineistuminen eli tuotteen arvosta yhä suurempi osa on aineetonta. Kulutuksessa tuotteiden kulttuuriset ominaisuudet nousevat keskeisiksi. Tällaisen ajattelun mukaisesti tulevina vuosikymmeninä odotetaan syntyvän luovien alojen sisältä uusia kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja tuoteperheitä. Uudet työpaikat syntyvät yhä enemmän palveluihin. Talouskasvu tulee perustumaan entistä enemmän tiedon tuottamiseen, jalostamiseen ja uudelleenkäyttöön. Siksi Uudenmaan kilpailukyvyn tulee ilmentyä erityisesti tieto- ja osaamisperusteisissa palveluissa. Nykyiset palvelualojen tutkimus- ja tuotekehityspanokset ovat jääneet vähäisiksi verrattuna teknologian rahoittamiseen. Palvelujen kehittämiseen tuleekin kohdentaa erityistoimenpiteitä. Väestön ikääntyminen lisää hyvinvointi- ja terveyspalveluiden kysyntää niin Uudellamaalla, Suomessa kuin koko Euroopassa. Palvelujen tuottamiseen käytettävien voimavarojen riittävyyden varmistamiseksi tarvitaan uusien, luovien ratkaisujen käyttöönottoa erityisesti ikääntyvän väestön tarpeisiin. Alalla tarvitaan runsaasti uusia teknisiä ratkaisuja yksittäisiä palveluja ja myös laajoja järjestelmiä varten. Tällaisille kilpailukykyisille tuotteille syntyy hyvät vientimarkkinat jo lähivuosina. Ympäristöasioiden merkityksen oletetaan kasvavan kaikkialla maailmassa suunnittelukauden aikana. Uusimaa on ympäristökysymysten ratkaisuissa kansainvälisesti pitkällä. Alueella toimii merkittävä osa Suomen ympäristöalan yrityksistä ja lisäksi valtakunnallinen alan toimijoiden verkosto. Ympäristöosaamisellamme on hyvät liiketoimintamahdollisuudet erityisesti Itämeren ympäristössä ja Venäjällä. Mahdollisuudet muillekin alueille ovat varteenotettavia. Uudellemaalle kehitetään näiden klustereiden kansainväliset huippuosaamiskeskittymät ja toimintaympäristöt. Lähtökohtana on yritysten markkinalähtöinen toiminta ja tuotekehitys sekä niiden ympärille rakennettu kansainvälisten ja uusmaalaisten osaajien verkostot. Arvioidut vaikutukset Onnistuessaan strategia antaa Uudellemaalle hyvät mahdollisuudet kehittyä tiettyjen alojen merkittäväksi kansainväliseksi keskittymäksi niin, 22 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

että Uudenmaan markkinaosuus näillä aloilla on kansainvälisestikin huomattava. Tällöin on mahdollista saada aikaan positiivinen kierre, joka lisää Uudenmaan houkuttelevuutta investointikohteena ja työpaikka-alueena myös kansainvälisesti. Onnistuessaan strategia luo uusia työpaikkoja, verotulot kasvavat ja yhteiskunnan kustannukset pienenevät. Palvelujen tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu. Luovat alat tuovat kansalaisille uusia mahdollisuuksia viihtymiseen, oppimiseen, viestintään jne. Uusi teknologia mahdollistaa uusia toimintoja ja helpottaa nykyisten toimintojen järjestämistä sekä alentaa pitkällä ajalla kustannuksia. Toimintojen ihmisläheisyys vähenee, kun kylmät tekniset ratkaisut korvaavat ihmiset. Uudet teknologiat helpottavat kaikkien ihmisten elämää, kun niistä tulee normaalia arkipäivää kuten esimerkiksi itse puhdistuvista pinnoista. Strategian toteutuminen edistää kestävää kehitystä. Ympäristön tila paranee yleisesti ja erityisesti Itämeren alueella. Strategia edistää Venäjän ympäristöongelmien ratkaisuja, joilla on myönteisiä vaikutuksia myös Suomen ympäristön tilaan. Ympäristön tilan kohentuminen edistää turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Kun aluekehittämisresursseja suunnataan tulevaisuuslähtöisesti joillekin tietyille aloille, niin tällöin otetaan tietoinen riski valittujen alojen hyvistä tulevaisuuden näkymistä. Tällaisen riskin ottaminen on kuitenkin välttämätöntä, koska vielä suurempi riski on suunnata rajallisia kehittämisresursseja liian laaja-alaisesti. Tällöin on hyvin suuri todennäköisyys, etteivät kehittämisresurssit edistä minkään alan kehitystä riittävästi. Otettujen riskien tulee olla hallittuja. Riskien hallinta merkitsee sitä, että valintojen tulee pohjautua myös Uudenmaan alueen olemassa oleviin vahvuuksiin. Strategia 2.4 Edistetään Helsingin seudun metropoliasemaa Itämeren alueen vahvimpana liiketoiminta- ja logistiikkakeskuksena, joka perustuu Helsingin seudun houkuttelevuuteen yritysten, osaajien ja pääomien sijoittumiskohteena sekä alueen liiketoimintaosaamiseen, verkottumiseen ja logistiikkaan. Helsingin seudun hyvä kilpailukyky ei ole ilmennyt investointeina eikä uusina yrityksinä alueelle. Eräs merkittävimpiä syitä on monikulttuurisen toimintaympäristön kapeus. Monikulttuurisuuden vahvistamiseksi tarvitaan osaavaa työvoimaa maan rajojen ulkopuolelta. Sen houkutteleminen on varsin haasteellista, koska kilpailu osaavasta työvoimasta kasvaa globaalisti väestön ikääntyessä. Kilpailun seurauksena myös suomalaisia osaajia siirtyy eri puolille maailmaa. Helsingin seutua markkinoidaan globaalisti korkeatasoisen tutkimus-, tiede- ja yritysosaamisen, toimivan ja modernin infrastruktuurin, turvallisen ja viihtyisän asumisen sekä osaavan työvoiman metropolina. Lähialueemme Venäjä muodostaa suuren ja merkittävän potentiaalisen markkina-alueen suomaisille ja uusmaalaisille yrityksille. Läheisen sijainnin lisäksi etuina ovat vahvat perinteet kaupankäynnissä, suomalaisten yritysten hyvä maine ja tuotteiden hyvä laatu. Venäjän lainsäädännön kehittyminen parantaa liiketoimintamahdollisuuksia. Läheisyyden etu koskee Venäjän ohella myös Baltiaa. Lisäksi Baltian maiden tuore EUjäsenyys antaa monia mahdollisuuksia yhteistyön kehittämiselle. Uudestamaasta kehitetään Itämeren alueen liiketoiminnan ja osaamisen keskittymä, jota verkotetaan Venäjän ja Baltian suuntaan. Tässä verkottamisessa käytetään hyväksi Uudenmaan monialaista osaamista ja erityisesti logistista osaamista sekä länsimaista yrityskulttuuria. Uudestamaasta kehitetään gateway-keskittymä, jota kautta Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 23

kansainvälisiä yrityksiä edesautetaan erityisesti Venäjän markkinoille. Uudellamaalla on avainasema kolmikantayhteistyön luomisessa Venäjä-Baltia akselilla. Uusimaalaiset toimijat ottavat vastaan haasteen luoda kaikkia osapuolia hyödyntäviä toimintoja, jotka perustuvat uusmaalaiseen korkeaan teknologiseen ja muuhun osaamiseen sekä yhteistyökumppaneiden alhaisiin työvoimakustannusiin ja laajoihin raaka-ainelähteisiin. Uudenmaan logistista kansainvälistä kilpailukykyä kehitetään Aasian ja Euroopan itä-länsiväylänä. Uusimaa on Länsi-Euroopan sillanpääasemana Kaukoidän markkinoille. Uudenmaan satamien logistisia kilpailuasetelmia vahvistetaan kansainvälisesti merkittävinä tavara- ja henkilöliikenneväylinä. Rautatie ja maantieyhteyksiä tulee parantaa Uudeltamaalta Venäjälle, mikä toivottavasti omalta osaltaan edistää niiden parantamisesta myös Venäjän alueella idän suuntaan. Arvioidut vaikutukset Onnistuessaan strategia lisää investointeja Uudellemaalle, yritysten ja työpaikkojen määrät sekä verotulojen kertymät kasvavat. Strategia lisää maahanmuuttoa, jolloin tarvitaan maahanmuuttajille vieraskielisiä palveluita ja asuntoja. Riskinä on rikollisuuden kasvu, mikä kasvattaa turvallisuustoimenpiteitä. Kauttakulkuliikenne Uudenmaan läpi kasvaa, tavaravirrat ja henkilöliikenne lisääntyvät. Tällöin ympäristöriskit kasvavat raide- ja laivaliikenteessä. Toisaalta syvenevä taloudellinen yhteistyö Venäjän ja Baltian maiden kanssa luo paineita myös ympäristöyhteistyön tehostamiseen ja toimenpiteisiin ympäristön tilan kuten esimerkiksi Itämeren tilan parantamiseksi. 24 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

3. Hyvinvointi Strateginen tavoite Uudellamaalla hyvinvointipalvelut tuotetaan innovatiivisesti ja asiakaslähtöisesti siten, että ihmisten elämänlaatu on kansainvälistä huippua. Hyvinvointi on sosiaalista, terveydellistä, kulttuurista ja henkistä hyvinvointia. Sosiaali- ja terveystoimen palvelut muodostavat olennaisen osan hyvinvointipalveluista. Kuitenkin myös opetus-, kulttuuri- ja nuorisotoimen palveluilla sekä asuinalueiden viihtyisyydellä on suuri merkitys erityisesti ihmisten henkisen ja kulttuurisen hyvinvoinnin rakentamisessa ja ylläpidossa. Tavoitteena on, että hyvinvointialan yritykset, järjestöt ja julkisen sektorin toimijat kehittävät palveluitaan innovatiivisesti ja asiakaslähtöisesti käyttäen hyväkseen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten uusinta tutkimustietoa sekä kansallista ja kansainvälistä kokemustietoa. Innovatiivinen palveluiden tuottaminen tarkoittaa itse palvelutuotteiden innovaatioiden lisäksi palvelutuotantoprosessin innovatiivisuutta. Hyvinvointipalveluiden tuotannossa on monia raja-aitoja. Merkittäviä rajoja ovat sosiaali- ja terveystoimen välinen raja, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen raja sekä yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorien välinen raja. Tavoitteena on näiden raja-aitojen tarkoituksenmukaisuuden arviointi sekä niiden madaltaminen, uudelleen järjestäminen ja/tai poistaminen. Kaikissa hyvinvointipalveluiden tuottamisessa kiinnitetään erityistä huomiota asiakaslähtöisyyden ja innovatiivisuuden lisäksi ennaltaehkäisevään toimintaan ja palvelutuotannon kustannustehokkuuteen. Strategia 3.1 Sektorirajat ylittävän yhteistyön sekä ennaltaehkäisyn avulla luodaan edellytykset terveydelle, hyvinvoinnille ja tasa-arvolle. Suunnittelukaudella hyvinvointipalveluiden kysyntä kasvaa merkittävästi Uudellamaalla väestömäärän kasvun ja väestön ikääntymisen johdosta. Uudenmaan väkiluvun kasvu aiheuttaa sen, että Uusimaa joutuu todennäköisesti nykyistä kovempaan kilpailutilanteeseen muun Suomen kanssa palvelujen tuotantovoimavaroista kuten palveluhenkilöstöstä. Terveydenhuollon tekninen kehitys lisää todennäköisesti merkittävästi terveydenhuollon palveluiden kysyntää. Uusi teknologia tuo terveydenhuollon piiriin uusia, nykyistä tehokkaampiin hoitotuloksiin johtavia hoitomenetelmiä. Ne ovat usein myös olennaisesti kalliimpia kuin nykyiset hoitomenetelmät. Uudenmaan kunnat ovat jo nyt mittavien haasteiden edessä, kun ne tuottavat asukkailleen hyvinvointipalveluita. Vaikka tavoiteltava hyvä taloudellinen kehitys antaa lisäresursseja palveluiden tuottamiseen, niin näköpiirissä oleva lisäkysyntä edellyttää palvelutuotannon tehostamista sekä terveyden edistämistä ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyä, mikä omalta osaltaan vähentää palveluiden kysynnän kasvua. Ennaltaehkäisyn täysimittainen hyödyntäminen edellyttää myös Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 25

ihmisten omaa vastuuta terveydestään ja muusta hyvinvoinnistaan. Ennaltaehkäisy on tärkeä sekä peruspalveluiden tarpeen pienentämiseksi että ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lähtökohtana kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa tuleekin olla ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistäminen sekä sosiaalisten ongelmien kuten syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Näihin asioihin tulee kiinnittää huomiota jo maankäytön ja asuinalueiden suunnittelussa sekä rakentamisessa. Lisäksi on aktiivisesti otettava huomioon ihmisten harrastusmahdollisuuksien turvaaminen, kulttuuriympäristöjen kehittäminen ja kulttuurin toimintarakenteiden vahvistaminen hyvinvoinnin perustekijöinä, pahoinvoinnin ennaltaehkäisijöinä ja innovatiivisuuden vahvistajina. Tehostettu voimavarojen käyttö edellyttää sektorirajojen ylitystä moninaisesti. Palvelujen tuottaminen tulee arvioida suurissa linjoissa tapauskohtaisesti. Tällöin tulee arvioida muun muassa, onko nykyinen kuntarakenne kaikilta osin tarkoituksenmukainen palveluiden tuottamiselle. Tulisiko joitakin tehtäviä siirtää kuntia suuremmille yksiköille, seuduille (seutukunnille), maakunnille tai jopa suoraan valtion hoidettavaksi. Julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen työnjaon ja yhteistyön tulee lähteä ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä kustannustehokkaasti. Tällaisen yhteistyön eräs keskeinen kysymys on kuntien rooli toisaalta hyvinvointipalveluiden järjestäjinä ja toisaalta niiden tuottajina. Suomalaisessa yhteiskunnassa on melko suuri poliittinen yksimielisyys siitä, että järjestämisvastuu tulee säilyttää kunnilla ja muulla julkisella toimijalla. Keskeisenä perusteena on ihmisten tasa-arvo. Innovaatioiden aikaan saaminen edellyttää yleensä motiivia niiden tuottamiseksi. Hyvinvointipalveluissa sisäsyntyiset, omasta toiminnasta lähtöisin olevat, taloudelliset motiivit ovat aivan ilmeiset. Yhtä selkeästi ei ole tiedostettu niitä mahdollisuuksia, joita hyvinvointipalveluiden innovaatiot tarjoavat vientituotteina. Innovaatioita kehitetään ja tuotteistetaan uusiksi tuotantotavoiksi ja käytännöiksi asukkaiden parhaaksi, lisäksi niitä markkinoidaan vientituotteina. Innovaatioiden tuottamiseksi tarvitaan motiivien lisäksi osaamista ja uutta tietoa. Avainasemassa on uusmaalaisten korkeakoulujen tuottama oma tieto sekä niiden välittämä tieto kansainvälisistä tiedeja koulutusyhteisöistä. Konkreettisia innovaatioita hyvinvointipalveluihin on saatavissa aikaan muun muassa tietotekniikan nykyistä paremmalla hyödyntämisellä. Koko hyvinvointijärjestelmä perustuu suurelta osin työssäkäyvien ihmisten tuottamiin resursseihin ja heidän maksamiinsa veroihin. Ihmisten arkielämässä merkittävä sektoriraja on koti ja työ. Varsinkin lapsiperheiden vanhemmille kodin ja työn yhteensovittaminen on haasteellista. Työssäkäyvien ihmisten hyvinvoinnin varmistamiseksi tulee kehittää työn ja perheen yhteensovittamista tukevia uusia käytäntöjä, toimenpiteitä ja johtamisen malleja. Niillä varmistetaan myös osaltaan hyvinvointijärjestelmän toimivuutta pitkällä aikavälillä. Arvioidut vaikutukset Ennaltaehkäisyä korostava strategia tukee useimpien väestöryhmien hyvinvointia, poikkeuksena ovat vaikeasti sairaat ihmiset ja huonokuntoiset vanhukset. Ennaltaehkäisy säästää yhteiskunnan voimavaroja, täten se antaa välillisesti mahdollisuuksia niidenkin ihmisten aseman parantamiseen, joiden asemaa strategia ei suoranaisesti edistä. Onnistuessaan ennaltaehkäisyä korostava strategia on tehokkain niille ihmisille, joilla on uhka ajautua huono-osaisten ihmisten joukkoon. Siten strategia edistää ihmisten tasa-arvoa. Osa ennaltaehkäisyä korostavasta strategiasta on välttämättä sen luontoista, että se vaatii onnistuakseen myös ihmisten omaa vastuuta hyvinvoinnistaan. Tutkimusten perusteella tiedetään, että akateemiset naiset pitävät parasta huolta omasta terveydestään ennakoivasti elintapojensa perusteella. Strategian riski on siinä, ettei sillä tavoiteta niitä ihmisiä, joille se olisi periaatteessa tehok- 26 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

kainta. Tähän asiaan tuleekin kiinnittää erityistä huomiota, kun strategiaa konkretisoidaan toimintalinjoiksi ja toimenpiteiksi. Kun strategian mukaisesti palveluita tuotetaan nykyistä enemmän yhteistyössä, niin joudutaan yhdistämään erilaisia toimintakulttuureja. Tällöin on aina riskinä, että syystä tai toisesta yhteistyö ei suju. Mitä moniportaisempia yhteiskuviot ovat ja mitä enemmän toimijoita on, sitä suurempi riski on. Jos hyvinvointipalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta esimerkiksi seutukunnille, ja jos niiden edustajia ei valita suoralla kansanvaalilla, niin syntyy demokratiavajetta. Kansalaisten mahdollisuus kontrolloida poliittisten päättäjien toimintaa hyvinvointipalveluiden järjestämisessä pienenee nykytilanteeseen verrattuna. Strategialla ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kun ihmisten hyvinvointia edistetään ennakoivasti myös maankäytön ja rakentamisen suunnittelulla sekä toteutuksella, niin tämä lisää jossain määrin kustannuksia. Kuitenkin pitkällä aikavälillä hyvästä suunnittelusta ja toteutuksesta syntyy selviä säästöjä muun muassa siksi, että sosiaaliset ongelmat vähenevät. Strategia 3.2 Korkeatasoisella perusopetuksella ja monipuolisella kulttuuritarjonnalla rakennetaan vahva pohja hyvinvoinnille. Suomalainen yhteiskunta on kansainvälisessä vertailussa monessa suhteessa hyvin tasa-arvoinen, eivätkä eri sosiaaliryhmien väliset hyvinvointierot ole suuret. Huono-osaisuuden merkittävää periytymistä sukupolvelta toiselle ei Suomessa esiinny läheskään samassa määrin kuin eräissä Länsi-Euroopan maissa. Kuitenkin suunnittelukaudella jatkunee globaalisaatiokehitys, joka korostaa taloudellisia arvoja. Tällöin uhkakuvana on eriarvoistumisen kasvu niin, että myös Uudellamaalla huono-osaisuus alkaa kasautua ja periytyä. Länsi- Euroopassa huono-osaisuuden periytyminen on tyypillisintä juuri metropolialueilla. Erittäin tärkeää on, että asukkaiden hyvinvoinnille luodaan vahva pohja jo lapsena henkisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja myös edellä esitetyn uhkakuvan torjumiseksi. Hyvinvoinnin perustan luomisessa korkeatasoisen perusopetuksen järjestäminen on yhteiskunnan keinovalikoimassa strategisesti ensisijaisen tärkeä. Se rakentaa pohjan ihmisten omalle elämänhallinnalle, luovuudelle, suvaitsevaisuudelle ja yhteisvastuulle. Korkeatasoinen perusopetus myös turvaa nuorille laajemmat mahdollisuudet ammatinvalintaan ja sitä kautta omien kykyjen ja taipumusten toteuttamiseen. Perusopetuksen korkea taso taataan turvaamalla pätevien opettajien saanti oppilaitoksiin. Se edellyttää sekä suomen- että ruotsinkielisen opettajaja erityisopettajakoulutuksen lisäämistä Uudellamaalla. Myös kunta- ja toimialarajat ylittävällä yhteistyöllä ja voimavarojen käyttöä tehostamalla voidaan vahvistaa perusopetuksen laatua. Kaiken oppimisen edellytyksenä on hyvä ilmapiiri oppilaitoksissa. Vastuu siitä on sekä oppilaitoksilla itsellään että koko yhteiskunnalla. Hyvän oppimisilmapiirin turvaaminen edellyttää, että asia nostetaan kehittämisen kohteeksi ja että oppilaitoksille taataan pitkäjännitteisesti riittävät resurssit, muutkin kuin opettajaresurssit. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta tulee lisätä. Oppisopimuskoulutusta on lisättävä ja kehitettävä, koska se vastaa selvästi koulutettavien ja työnantajien tarpeita ja enteilee osaltaan ammatillisen koulutuksen ja ammattiosaamisen nousua. Ammatillisella koulutuksella tulee olemaan merkittävä rooli ulkomaisen työvoiman kouluttamisessa ja toisessa maassa hankitun ammatillisen pätevyyden osoittamisessa. Uudenmaan vahva ja monipuolinen kulttuuritarjonta antaa hyvän pohjan ihmisten kulttuurisen ja henkisen hyvinvoinnin rakentamiselle ja luovuuden kehittämiselle. Rikas kulttuurielämä Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 27

vahvistaa luovuutta sekä yleisesti hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Lisäksi se kiinnittää asukkaita ja muita toimijoita alueeseen. Luovuus vahvistaa maakunnan kansainvälistä kilpailukykyä, koska se edistää innovatiivisuutta ja siten uusien tuotteiden ja uudenlaisen yritystoiminnan syntymistä. Toisaalta luovuus rikastuttaa kulttuurielämää. Eli luovuus ja kulttuuri muodostavat positiivisen kehäilmiön. Strategisesti on tärkeää, että kulttuurille turvataan riittävät resurssit positiivisen kehäilmiön ylläpitoon. Aikuisväestön luovuuden kasvattamisesta ja yleissivistävästä koulutuksesta vastaa kuntatasolla kansalais- ja työväenopistotoiminta sekä kirjastolaitos. Kirjastopalvelujen turvaaminen vaatii uusia, joustavia ratkaisuja nopeasti kasvavissa taajamissa. Väestökatokunnissa se taas saattaa vaatia uudenlaista kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Kansalais- ja työväenopistotoiminta tarvitsee myös uusia yhteistyömalleja, jotta se pystyy palvelemaan lisääntyvän eläkeläisväestön tarpeita ja edistämään heidän hyvinvointiaan ja luovuuttaan. Arvioidut vaikutukset Laadukas perusopetus on kaikkien yhteiskuntien menestymisen elinehto nyt ja tulevaisuudessa. Se rakentaa ihmistä hallitsemaan omaa elämäänsä ja luo siten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä ennaltaehkäisee hyvinvointiongelmien syntyä. Perusopetuksen antama tuki henkisen hyvinvoinnin rakentamiselle on todennäköisesti suurin niille lapsille, joille vanhempien ja kodin tuki on pienin elämänhallinnan kasvatuksessa. Täten strategia edistää tasa-arvoa. Yhteiskunnan kannalta strategia säästää voimavaroja, kun se ehkäisee ennakolta hyvinvointiongelmien syntyä ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Aikuisväestölle osaamisen vahvistaminen, elämänpiirin laajentaminen sekä luovuuden lisääminen merkitsee itsetunnon vahvistumista, elämänhallinnan lisääntymistä, uusia mahdollisuuksia kehittyä työelämässä sekä myös uusien mahdollisuuksien ja työelämäpolkujen löytymistä työttömille. Kaikki ne koituvat koko maakunnan hyödyksi, sillä aktiiviset, itseään kehittävät aikuiset ovat maakunnan menestymisen edellytys. Tätäkin kautta voidaan vähentää korjaavien sosiaalitoimien tarvetta ja monesti myös luoda uutta yritystoimintaa. Monipuolinen kulttuuritarjonta edistää ennen muuta ihmisten kulttuurista ja henkistä hyvinvointia. Ne puolestaan tukevat sosiaalista ja terveydellistä hyvinvointia ja siten ennaltaehkäisevät sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien syntyä. Kun uusmaalaiset pitävät huolta omasta kulttuuristaan, niin kulttuuriperintö välittyy tuleville sukupolville ja Uusimaa säilyttää identiteettinsä ja vahvan aseman eurooppalaisena maakuntana. Strategialla ei ole merkittäviä ympäristövaikutuksia. 28 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

4. Infrastruktuuri ja ympäristö Strateginen tavoite 1 Aluerakenteen ja liikkumisen yhteensovittamisella varmistetaan, että ympäristö on Uudellamaalla viihtyisä sekä yhdyskuntarakenne toimiva ja ekologisesti kestävä. Väestönkasvun ja kaupungistumisen seurauksena Uudenmaan asutus on levinnyt yhä laajemmalle alueelle ja paikoin on tapahtunut myös yhdyskuntarakenteen hajoamista. On syntynyt suurkaupunkialue, jossa on useita keskuksia. Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue on laajentunut, kun asuminen ja työpaikat ovat eriytyneet alueellisesti. Ostos-, asiointi-, harrastus- ja vierailumatkat ovat lisääntyneet, jopa enemmän kuin työmatkaliikenne. Hyvä ympäristö ja toimiva infrastruktuuri ovat korkean osaamisen lisäksi Uudenmaan tärkeimpiä kilpailuvaltteja. Ympäristön tilasta pidetään huolta myös väestömäärän kasvaessa. Uuttamaata kehitetään niin, että asukkaille tarjotaan hyvä ja turvallinen asuin- ja toimintaympäristö. Se perustuu tasapainoiseen yhdyskuntarakenteeseen, seudun toimivuuteen, rakennetun ympäristön rikkauteen, seudulliseen virkistysalueverkostoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Kaikki infrastruktuurin osa-alueet ovat tärkeitä uusmaalaisille ihmisille ja toimijoille. Uudenmaan ja Suomen sijainti on syrjäinen maailman ja Euroopan ytimistä. Tällaisille alueille hyvillä ja toimivilla liikenneyhteyksillä on erityisen suuri merkitys. Ne voivat kompensoida etäisen sijainnin aiheuttamia pysyviä haittoja. Uudenmaan alueen hyvät kansainväliset liikenneyhteydet, satamat, lentoliikenteen terminaalit sekä tietoliikenneyhteydet ovat tärkeä osa ei ainoastaan Uudenmaan vaan myös koko Suomen kansainvälistä kilpailukykyä. Järjestelmien haavoittuvuus ja erityisoloihin varautuminen vaativat jatkossa entistä suurempaa huomiota. Tietoyhteiskunnan turvallisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat juuri nyt ajankohtaisia, mutta yhtä lailla huomiota tulee kiinnittää olemassa olevan infrastruktuurin ja rakennuskannan kunnossa pysymiseen. Strategia 4.1 Eheytetään yhdyskuntarakennetta joukkoliikenteeseen tukeutuen sekä kulttuuriympäristön arvoja ja luonnon asettamia reunaehtoja kunnioittaen. Hajakeskitetty aluerakenne ja monikeskuksisuus tarjoavat parhaat edellytykset väestönkasvun edellyttämien toimintojen sijoittumiselle, palvelujen toteutukselle, alueellisten erojen tasoittumiselle sekä sosiaalisten olosuhteiden suotuisalle kehitykselle. Yhdyskuntarakennetta eheytetään täydennysrakentamisella ja tiivistämisellä siten, että kasvu ohjataan olemassa oleviin taajamiin ja kyläkeskuksiin. Kullekin alueelle ja vyöhykkeelle ominaisia kehittymismahdollisuuksia tuetaan maankäytön keinoin ja hallitsemalla yhdyskuntarakenteen suuria muutoksia. Uudet alueet toteutetaan niin, että ne hyödyntävät valmista infrastruktuuria ja nykyisiä keskuksia sekä joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 29

mahdollisuuksia. Vaikka tavoitteena on henkilöliikenteessä joukkoliikenteeseen tukeutuva yhdyskuntarakenne, elinkeinoelämän ja tavarakuljetusten tarpeet otetaan huomioon yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmiä koskevissa ratkaisuissa. Suunnittelussa ja rakentamisessa vaalitaan perinteisiä, arvokkaita ja merkittäviä uusmaalaisia kulttuuriympäristöjä ja luonnonalueita. Ratkaisussa otetaan huomioon rakennuskannan ajallinen kerroksellisuus ja alueelliset ominaispiirteet, maaseudun elinkeinotoimintojen edistäminen ja monipuolistaminen sekä saariston elinolojen turvaaminen. Toimenpiteillä varmistetaan kattavan virkistysalueiden ja viherkäytävien muodostaman verkoston säilyminen sekä edistetään Uudenmaan alueen luonto- ja kulttuurimatkailua. Arvioidut vaikutukset Kestävän kehityksen mukaisen eheän yhdyskuntarakenteen verkostot ovat tehokkaassa käytössä, etäisyydet lyhyempiä ja energiaa, luonnonvaroja ja materiaaleja kuluu vähemmän kuin hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa. Rakenteen eheyttämisen seurauksena yhdyskuntien palvelutaso paranee, keskustat elävöityvät ja joukkoliikenteen sekä kevyen liikenteen toimintaedellytykset paranevat. Kun liikennetarve vähenee, myös päästöt vähenevät ja liikenneturvallisuus paranee. Toisaalta pääliikenneväylien varrella ja kasvavilla kaupunkiseuduilla ilman laatu heikkenee ja liikennemelu lisääntyy. 30 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Rakentamisen seurauksena pelto- ja metsämaa uhkaa kadota kasvavien taajamien lähialueilla. Luontokokemuksia täytyy hakea yhä kauempaa, jolloin liikkumistarve kasvaa. Vaarana on myös, että alueen menestystekijät katoavat, kulttuurimaiseman arvot kärsivät ja kulttuurimatkailun mahdollisuudet vaikeutuvat. Hyvin toimiva joukkoliikennejärjestelmä tukee tasapainoista aluekehitystä. Se esimerkiksi tasoittaa asuntojen alueellisia hintaeroja. Liikenteelliset hyödyt ovat suurimmat pääkaupunkiseudulla ja radanvarsivyöhykkeillä, mikä voi aiheuttaa alueellista eriarvoisuutta näiden alueiden ja muiden alueiden välille. Joukkoliikenteeseen tukeutuva liikennejärjestelmä on tasapuolinen. Se antaa myös autoa omistamattomille kotitalouksille todellisia vaihtoehtoja asuin- ja työpaikan valinnassa. Joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuva liikennejärjestelmä vähentää liikenteen kokonaisenergiankulutusta. Strategia 4.2 Kehitetään kansallisia ja kansainvälisiä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä niihin liittyviä palveluja uusiin innovaatioihin panostaen. Uudellamaalla kehitetään älykkääseen ja kestävään liikkumiseen ja kuljettamiseen perustuvaa liikennejärjestelmää, joka edistää turvallista liikkumista, toimivaa yhdyskuntarakennetta ja viihtyisää elinympäristöä. Liikenneratkaisuilla varmistetaan, että maakunnan keskukset ovat helposti ja riittävän nopeasti saavutettavissa eri kulkumuodoin. Hyvä infrastruktuuri ja liikenneyhteydet ovat keskeisiä alueen kilpailukyvyn kannalta, sillä kansainvälisessä taloudessa nopea saavutettavuus sekä kuljetusten aikataulut ovat yhä tärkeämpiä kilpailutekijöitä. Kauppamerenkulun toimintaedellytysten turvaamisella on tässä tehtävässä tärkeä merkitys. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 31

Pääkaupunkiseudulla vastataan lisääntyvän liikenteen vaatimuksiin kehittämällä liikennejärjestelmän kokonaispalvelukykyä ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Liikenteen ruuhkautumisen ongelmia ratkaistaan investoimalla uudishankkeisiin, mutta myös liikenneverkon kunnossapitoon tarvitaan riittävästi resursseja. Koko maakunnan tasapuolinen kehittäminen edellyttää reuna-alueiden alemmanasteisen tieverkon parantamista. Joukkoliikennettä kehitetään osana koko liikennejärjestelmää. Joukkoliikenteen kehittäminen perustuu parhaisiin käytäntöihin sekä uusiin innovaatioihin. Joukkoliikenne tarvitsee väestön kasvaessa ja liikkumisen kokonaismäärän lisääntyessä yhteiskunnan panostusta eri muodoissa. Pohjoisella Euroopalla on vahva imago tietoyhteiskunnan edelläkävijänä. Tätä imagoa Uudenmaan toimijat ylläpitävät ja kehittävät. Erityisesti langattomien mobiilipalvelujen odotetaan yleistyvän koko alueella, mikä taas edellyttää nopeita ja keskenään yhteensopivia tietoliikenneyhteyksiä. Arvioidut vaikutukset Riittävät liikenneinvestoinnit tie-, rata- ja meriväyläverkostoon parantavat liikenteen sujuvuutta ja vähentävät onnettomuusriskejä. Hyvät liikenneyhteydet ja sujuva liikenne parantavat myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, mutta lisäävät yksityisautoilua ja liikenteen aiheuttamia ympäristöongelmia. Väylien lisärakentaminen ja niiden läheisyyteen syntyvä muu maankäyttö kuluttavat huomattavan määrän uusiutumattomia luonnonvaroja. Toimenpiteet saattavat jättää alleen arvokkaita alueita, jolloin luonnon monimuotoisuus ja maisemaarvot ovat uhattuina. Suuret väylät muodostavat myös liikkumisesteitä. 32 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Liikenneinvestoinnit rasittavat julkista taloutta, mutta oikein kohdistettuina ne tukevat alueen taloudellista kehitystä. Jos kotitaloudet hyödyntävät joukkoliikenteen tarjoamat edut ja vähentävät henkilöauton käyttöä, niiden liikennemenot pienenevät. Samalla pienenevät myös valtion liikenteestä saamat verotulot. Satsaus joukkoliikenteeseen vähentää kalliita tie- ja katurakentamisen suurinvestointeja, mutta vaatii toimivuuden varmistamiseksi paikallisia investointeja. Myönteiset ympäristövaikutukset ylläpitävät omalta osaltaan alueen kilpailukykyä. Tietotekniikan kehittyminen luo mahdollisuuksia tehokkaampaan liikennöintiin ja lisääntyvään etätyöhön. Asukkaiden ja työntekijöiden yleinen viihtyvyys paranee. Tietoliikenteen kehitys, elektroninen kaupankäynti, sähköinen asiointi, etätyö ja tietoteknisten ratkaisujen mahdollistama toimintojen uudelleensijoittelu voivat ajoittaa fyysisen liikkumisen tarpeita uudella, mahdollisuuksia luovalla tavalla. Strategia 4.3 Ympäristöä ja infrastruktuurin kehittämistä koskevissa ratkaisuissa otetaan huomioon niiden haavoittuvuus ja varautumisen näkökulma. Uudenmaan väestönkasvu edellyttää voimakasta panostusta uusien asuntojen ja infrastruktuurin rakentamiseen sekä palvelujen järjestämiseen. Olemassa olevan ja vanhenevan rakennuskannan ylläpito sekä infrastruktuurin saneeraustarpeet ovat vaarassa jäädä huomiotta tai niihin panostetaan liian vähän taloudellisten resurssien puuttuessa. Uusinvestointien rahoittamiseen etsitään ja sovelletaan jo uudenlaisia rahoitusmalleja ja toteutustapoja. Kuntataloutta rasittamattomia ratkaisu- ja rahoitusmalleja kehitetään myös olemassa olevan infrastruktuurin ja rakennuskannan ylläpitoon. Vesi- ja jätehuollon sekä energiahuollon ratkaisuissa ja lähiajan suunnitelmissa on korostettu suurien ja keskitettyjen toteutusmallien merkitystä. Jatkossa kiinnitetään huomiota järjestelmien haavoittuvuuden ja erityisoloihin varautumisen näkökulmaan sekä korvaaviin ratkaisuihin poikkeusoloissa. Samalla varmistetaan, että kriisivalmius ja tarvittava osaaminen säilyy. Erityiskysymyksinä korostuvat tietoyhteiskunnan turvallisuuteen liittyvät asiat sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Resurssit suunnataan niihin keinoihin, joista saatava kustannushyöty on suurin. Tämä merkitsee esimerkiksi Itämeren suojelussa osallistumista kansallisten toimenpiteiden lisäksi kansainväliseen yhteistyöhön Pietarin alueen vesiensuojelun edistämiseksi. Arvioidut vaikutukset Kun teknologian käyttö lisääntyy yleisesti, lisääntyy myös riippuvuus sen luotettavuudesta. ATKjärjestelmien virukset ja suoranainen rikollisuus koettelevat tietoyhteiskunnan toimivuutta ja pakottavat parantamaan järjestelmien ja laitteiden tietoturvaa. Ilmastonmuutosten vaikutukset ilmenevät entistä selvemmin myrskyinä, tulvina ja niiden seurausvaikutuksina. Muutosten ennakointi ja niihin varautuminen lisäävät lyhyellä aikavälillä kustannuksia, mutta pitkällä aikavälillä syntyy säästöjä, koska vaurioita vältetään ja ne pienenevät. Lisäksi muutosten ennakointi parantaa kriisivalmiutta. Kun vanheneva rakennuskanta ja muu infrastruktuuri saneerataan ajoissa, niin yleensä saneerauskustannukset jäävät selvästi pienemmiksi kuin jos saneeraus tehdään pakon sanelemana. Ajoissa tehdyt saneeraukset myös estävät tarpeetonta purkamista ja tukevat kulttuuriperinnön säilymistä. Kriittisiä kysymyksiä keskipitkällä aikavälillä on korjausrakentamisen kasautuminen, osaavan työvoiman riittävyys, tietotaidon puutteet ja rahoituksen järjestäminen. Eräs keskeisimmistä riskeistä on rahoituksen saaminen alempiasteisen tiestön kunnostukseen. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 33

Strateginen tavoite 2 Uusimaa profiloituu sekä kansallisesti että kansainvälisesti aktiivisen ympäristöpolitiikan maakuntana, jonka yhdyskuntarakenne on kestävän kehityksen mukainen. Alueella toimitaan aktiivisesti erityisesti ilman laadun ja Itämeren tilan parantamiseksi sekä vesi- ja jätehuollon ratkaisujen kehittämiseksi. Materiaalivirtoja ja niitä koskevia ratkaisuja arvioidaan ja vertaillaan kokonaisuutena. Erityistä huomiota kiinnitetään yhdyskuntajätteen kokonaismäärän vähentämiseen ja jätteiden hyötykäytön lisäämiseen raaka-aineena ja energianlähteenä. Jätemäärien vähentämiseen käytetään taloudellisia ja teknisiä ohjauskeinoja. Kierrätyskelvottoman jätteen loppukäsittelyn haitat minimoidaan. Jätteenkäsittelyn kehittäminen linkittyy vahvasti alueen energiantuotantoon, vesihuoltoon ja teollisuustuotantoon. Tavoitteen toteutuminen edellyttää kuntien välistä alueellista yhteistyötä. Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla, opetuksella ja ympäristökasvatuksella on merkittävä rooli niin kansalaisten kuin alueen pienten ja keskisuurten yritysten ympäristötietoisuuden ja -vastuun lisääjänä. Strategia 4.4 Tehostetaan energian käyttöä ja monipuolistetaan sen tuotantoa kansainvälisen ilmastosopimuksen toteuttamiseksi. Energiatehokkuutta parannetaan ja energian säästötoimenpiteitä tehostetaan sekä teollisuudessa että yhdyskuntien energiahuollossa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi energiantuottajat siirtyvät lämmitysvoimalaitoksissaan yhä enemmän kivihiilen käytöstä maakaasun käyttöön. Samalla kaukolämpötoiminta laajenee. Uusiutuvien energiavarojen, kuten tuulivoiman ja bioenergian hyödyntämistä lisätään ja uusiutuvana energialähteenä huomioidaan myös kierrätyspolttoaineen käyttö. Yhdyskuntajätteiden hyötykäyttöasteen parantamisessa tärkeä merkitys on jätteiden energiahyötykäytön lisäämisellä. Tiukat päästömittausvelvoitteet ja päästörajat sekä pyrkimys energiahyötykäytön kustannustehokkaaseen toteuttamiseen edellyttävät alueellista yhteistyötä ja johtavat polttolaitosten suuriin yksikkökokoihin. Arvioidut vaikutukset Tuulivoiman ja bioenergian käytön lisääminen säästävät uusiutumattomia luonnonvaroja. Tuulivoimalat ovat maisemakuvallisesti ongelmallisia. Bioenergian käytön liian tehokas lisääminen pienentää metsiin jäävän biomassan määrää ja heikentää sen laatua, mikä köyhdyttää maaperää. Suurilla maakaasun runkoputkilla on rakennusvaiheessa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Kasvihuonepäästöt vähenevät energiantuotannossa. Päästöjen vähentyminen parantaa merkittävästi ilman laatua ja pienentää laskeumia. Pienentyneet laskeutumat kohentavat metsien ja maaperän tilaa. Strategia 4.5 Kehitetään yhteistyössä vesiensuojelun ja jätehuollon ratkaisuja. Kuntien vesihuoltolaitokset parantavat toimintaja kriisivalmiuttaan yhdistämällä vesijohtoverkostoja sekä tutkimalla ja rakentamalla varavedenottamoita. Raakaveden laadusta huolehditaan tehostamalla etenkin pohjavesien suojelua. Kunnat laativat tärkeille pohjavesialueille suojelusuunnitelmat ja alueitaan koskevat vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Eri toimijat ryhtyvät yhteistyössä niiden toteuttamiseen. Jätevesihaittoja vähennetään erityisesti viemäriverkostoja parantamalla, ravinteiden poistoa tehostamalla ja purkupaikkojen valinnoilla. Uusien runkovesijohtojen ja viemäreiden rakentamisessa kunnat ottavat huomioon laajan haja-asutuksen vesihuollon tarkoituksenmukaisen kehittämisen. 34 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Jätehuollossa jätemääriä vähennetään vaikuttamalla jätteiden syntyyn, lisäämällä syntypaikkalajittelua ja ohjaamalla hyödyntämiskelpoiset jätejakeet enenevässä määrin hyötykäyttöön. Tavoitteena on, että energialaitokset ja teollisuus lisäävät yhteistyötään niin, että erilliskerätty polttokelpoinen jäte ohjataan energiantuotantoon. Jätehuoltoyhtiöt parantavat jätekeskusten teknistä käsittelytasoa. Kunnat huolehtivat vanhojen kaatopaikka-alueiden sulkemisesta ja kunnostamisesta sekä pilaantuneiden maiden käsittelystä ja puhdistamisesta. Pilaantuneiden maiden käsittelytekniikkaa kehitetään ja kunnat varaavat riittävät alueet niiden välivarastointiin sekä loppusijoitukseen. Itämeri on yksi maailman voimakkaimmin kuormitetuista sisämeristä. Rannikkomaiden yhteinen haaste on parantaa Itämeren vesistön tilaa ja torjua suurinta mahdollista välitöntä uhkaa, öljyonnettomuutta. Vaara on tosin pienentynyt mm. Suomen, Viron ja Venäjän yhteisen Suomenlahden meriliikenteen valvontajärjestelmän (GOFREP) käyttöönoton myötä. Työtä tarvitaan myös teollisuuden päästöjen vähentämisessä, EU:n vesipuitedirektiivin toteuttamisessa sekä ympäristön tilan seurantajärjestelmien kehittämisessä. Maataloudesta aiheutuvaa ravinnekuormitusta vähennetään kehittämällä aktiivisesti uusia vesiensuojelukeinoja ja edistämällä niiden käyttöönottoa. Arvioidut vaikutukset Ympäristön tilan paraneminen kohottaa elämisen laatua ja viihtyvyyttä sekä vähentää terveydelle haitallista ympäristökuormitusta. Asianmukaiset vesihuoltoratkaisut kylissä ja haja-asutusalueilla lisäävät alueellista tasa-arvoa. Ne parantavat myös näiden alueiden asumisedellytyksiä. Kuntien yhteistyö jäte-, vesi- ja energiahuollossa tuo niille toimintasäästöjä, mutta ne edellyttävät kunnilta myös huomattavia infrastruktuuri-investointeja. Yhteistyö vesi- ja jätehuollossa vähentää ympäristökuormitusta. Vesiensuojelun vaikutukset heijastuvat pohjavesiin, sisävesiin ja Suomenlahden kautta koko Itämereen. Keskittyvät ratkaisut jätehuollossa pidentävät jätteiden kuljetusmatkoja. Laitosten toiminnalla voi olla paikallisia asumisviihtyvyyttä alentavia vaikutuksia. Keskittämisen seurauksena laaja-alainen vesistökuormitus vähenee, mutta se voi kasvaa jätevesien purkupaikoilla parantuneesta puhdistustehosta huolimatta. Strategia 4.6 Materiaalivirtojen kokonaistarkasteluilla varmistetaan ympäristötaseeltaan paremmat ratkaisut. Ympäristötaseella kuvataan yleensä panostusten tai tuotannon määrän suhdetta ympäristölle aiheutuvaan päästökuormitukseen. Kokonaistarkastelujen lähtökohtana on tuotteiden koko elinkaarta ja sen ympäristövaikutuksia koskeva ajattelu. Erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja arvioidaan myös teknistaloudellisesta näkökulmasta. Jätteiden käsittelyn osalta kokonaistarkastelu koskee jätteiden syntymisen ehkäisyä, uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä materiaalina, hyödyntämistä energiana ja jätteiden käsittelyä sekä kaikkeen tähän liittyvää logistiikkaa. Yhdyskuntien jätehuolto siirretään yhä enemmän kaatopaikkasijoituksesta laitosmaiseen käsittelyyn. Kehityksen tavoitteena on materiaalien kierrätys ja hyötykäyttö, jolloin ympäristökuormitus pienenee ja toiminta muuttuu teollisemmaksi. Muutoksen edistämiseksi tarvitaan kuntien yhteistyötä, joka ottaa paremmin huomioon alueelliset jäte- ja energiahuollon erityispiirteet sekä olemassa olevan infrastruktuurin tarjoamat mahdollisuudet ja rajoitukset. Myös muissa luonnonvarojen käyttöä koskevissa ratkaisuissa sovelletaan vastaavan kaltaista elinkaariajattelua ja kokonaistarkastelua. Arvioidut vaikutukset Elinkeinoelämän toimintaedellytykset paranevat vesi- ja energiahuoltovarmuuden kasvaessa. Ympäristön laadun parantuminen luo kasvuedellytyksiä mm. matkailuelinkeinolle, vapaa-ajanpalveluille Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 35

ja maataloudelle. Näin syntyy uutta ympäristöliiketoimintaa. Ympäristöosaamisen merkitys kasvaa työmarkkinoilla, joten osaajien koulutusta lisätään eri oppilaitoksissa. Työvoiman kysyntä kasvaa erityisesti ympäristöteknologiassa ja -konsultoinnissa, joissa suomalaisilla yrityksillä on hyvä maine myös kansainvälisesti. Strategia 4.7 Kehitetään tutkimusta, opetusta ja yritysten ympäristöyhteistyötä. Yliopistot, ammattikorkeakoulut, osaamiskeskukset, tiedepuistot, kunnat, yrityshautomot ja elinkeinoelämä tiivistävät ja kehittävät ympäristöalan yhteistyötä tutkimuksessa, opetuksessa, teknologian kehittämisessä ja tuotteistamisessa. Eri ikäisten ihmisten ja erilaisten toimijoiden ympäristökasvatusta tuetaan osana kaiken asteista koulutusta, jonka toteuttamisessa alueen kunnilla ja muilla julkishallinnon toimijoilla on merkittävä rooli. Tavoitteena on lisätä asukkaiden ympäristövastuullisuutta. Ympäristön tilan seurantaan ja tulosten analysointiin kehitetään soveltuvia tietoteknisiä ratkaisuja. Ympäristötiedon saatavuutta parannetaan ja helpotetaan. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ympäristöhallintajärjestelmiin ja yleiseen ympäristöosaamiseen kiinnitetään huomiota. Yhteistyö- ja koulutushankkeet tehostavat resurssien käyttöä ja antavat yrityksille paremmat valmiudet ympäristöasioiden hoitamiseen. Arvioidut vaikutukset Aktiivinen ympäristöpolitiikka on osa yhteiskunnan toimivuuden ja laadun varmistamista ja tukee ympäristösuojelun tavoitteita. Se lisää kansalaiskeskustelua ja parantaa asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia. Kansalaiskeskustelu taas konkretisoi ympäristöpolitiikkaa. 36 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Vaikutusten kokonaisarvio Tämä maakuntasuunnitelma on edellistä maakuntasuunnitelmaa strategisempi. Siten vaikutusten arviointi on mahdollista tehdä suunnitelman tarkastelutasoa vastaavasti varsin yleispiirteisenä ja kuvailevana ilman yksilöityjä vaikutuksien laajuutta, suuruutta tai kestoa kuvaavia indikaattoreita. Kokonaisarviossa tarkastellaan suunnitelman taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ekologisia vaikutuksia ihmisiin, yhteisöihin sekä elolliseen ja elottomaan luontoon. Laki ja asetus suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista astuivat voimaan 1.6.2005. Niiden mukaan viranomaisen on oltava riittävästi selvillä laatimansa ohjelman tai suunnitelman keskeisistä ympäristövaikutuksista. Maakuntasuunnitelma ohjaa maakuntaohjelmaa. Maakuntasuunnitelman vaikutukset konkretisoituvat maakuntaohjelmassa. Maakuntaohjelman laadintaan liittyy velvoite laatia lain edellyttämä erillinen ympäristöselostus. Siinä kuvataan mm. tarkasteltujen vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, suunnitellut toimenpiteet haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä ympäristövaikutusten seuraamiseksi suunnitellut toimenpiteet. Ympäristöselostuksesta on tiedotettava yleisölle ja siitä on kuultava muita viranomaisia. Lähtöoletuksia ja epävarmuustekijöitä Maakuntasuunnitelman laadinnan keskeinen lähtöoletus on ollut, että suunnitelmaa voidaan toteuttaa vakaassa ja dynaamisessa toimintaympäristössä. Tähän oletukseen pohjaa myös vaikutusten arviointi. Toimintaympäristö perustuu nykyisen kaltaisille arvoille ja hyvinvointiyhteiskunnalle. Hallinnollisen perusrakenteen mahdollisia muutoksia ei ole ennakoitu. Siten myöskään niiden vaikutuksia ei ole arvioitu. Suunnitelman toteutumisen keskeisenä edellytyksenä on Suomen ja EU:n vakaa taloudellinen kehitys niin, ettei Uudenmaan ulkopuolelta tule merkittäviä negatiivisia talousshokkeja. Itse suunnitelma tukee hyvää taloudellista kehitystä ja voimavarojen riittävyyttä moniin tulevaisuuden tarpeisiin. Käytännön toteuttamisessa oletetaan käytettävän kulloisenakin ajankohtana teknisesti parhaita ja ympäristön huomioon ottavia ratkaisuja. Muutokset suunnitelman oletetussa toimintaympäristössä vaikuttavat siihen, miten visio saavutetaan tai millaisiksi strategioiden toteuttamisedellytykset muodostuvat. Muutoksiin voidaan reagoida tarkistamalla määräajoin maakuntasuunnitelman strategisia linjauksia ja maakuntaohjelman sisältöä. Edellytykset reagoida riittävän nopeasti ja konkreettisesti toimintaympäristön muutoksiin ovat hyvät sekä valmistelun että päätöksenteon osalta. Olennainen osa strategista suunnittelua on tunnistaa erilaisia epävarmuustekijöitä. Epävarmuustekijät ovat ensisijaisesti ulkoisia taloudellisia uhkia, joihin ei pystytä vaikuttamaan paikallisilla päätöksillä. Keskeistä on Euroopan unionin talouskehitys ja politiikka. EU:n talouskehitys ei ole riippumaton muun maailman talouskehityksestä. Tämän suunnitelman strategioiden kautta Uusimaa kytkeytyy entistä vahvemmin globaaleihin talouden vaihteluihin. EU:n laajentuminen ja sen aiheuttamat tuotannon ja työvoiman liikkuvuuden muutokset voivat merkittävästi muuttaa Suomen ja Uudenmaan asemaa. Venäjän talouden kehitys on Suomelle ja Uudellemaalle tärkeämpää kuin useimmille muille EU-maille. Ympäristöriskit ovat osa nykypäivää. Erilaiset ympäristöonnettomuudet ovat epävarmuustekijöitä, samoin kuin globaalit ympäristömuutokset. Myös erilaiset yhteiskunnalliset epävarmuustekijät voivat muuttaa tulevaa kehitystä. Tällaisia ovat mm. yhteiskuntarauhaan ja turvallisuuteen liittyvät tekijät, jotka voivat vaikuttaa länsimaisen yhteiskunnan avoimuuteen. Voimakkaat arvo- ja asennemuutokset voivat muuttaa elämisen olosuhteita. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 37

Maakuntasuunnitelman kokonaisvaikutuksia Maakuntasuunnitelman strategiat muodostavat kokonaisuuden, joka korostaa asumisen, liikenteen, talouden ja elämisen laadun välistä vuorovaikutusta. Maakuntasuunnitelman vaikutukset konkretisoituvat edellistä maakuntasuunnitelmaa voimakkaammin asumista ja asuntopolitiikkaa koskevien strategioiden kautta. Asumisen strategiat vahvistavat pohjaa turvalliselle, terveelliselle ja viihtyisälle elämälle sekä yksilöettä yhteisötasolla. Hyvin hoidetulla asuntopolitiikalla nostetaan ensi sijassa asumisen laatua ja pyritään laskemaan asumiskustannuksia. Toimivat asuinalueet, kohtuullinen hintataso ja hyvät asunnot ehkäisevät sosiaalisten ongelmien syntyä. Tavoiteltujen vaikutusten saavuttaminen edellyttää asumista koskevien strategioiden tasapuolista edistämistä sekä ajallisesti, alueellisesti että eri väestöryhmien kesken. Parantuva asuntotilanne lisää Uudenmaan kilpailukykyä. Kilpailukyvyn ja taloudellisten arvojen liiallinen korostaminen saattaa aiheuttaa tuloerojen ja segregaation kasvua. Strategiat tähtäävät taloudellisen kasvun ja työllisyyden parantamisen avulla yksilöiden ja kotitalouksien vakaaseen toimeentuloon. Ne edistävät julkisen talouden toimintaedellytyksiä ja kuntien mahdollisuuksia tuottaa palveluita asukkailleen. Hyvä koulutus ja erilaisten asioiden monipuolinen hallinta tukevat monella tavalla asukkaiden henkistä hyvinvointia. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyy ja tehostuu, ja Uusimaa kytkeytyy entistä tiiviimmin osaksi globaalia rakennetta ja kehitystä. Uudenmaan ykkösasema Suomessa korostuu erityisesti taloudessa, ja maakunta toimii entistäkin vahvemmin koko maan taloudellisena veturina. Uudenmaan parantuvat edellytykset ottaa vastaan lisää muuttajia kotimaasta tarkoittaa, että maamme muut alueet menettävät työikäistä väestöä ja osaamista Uudellemaalle. Maakuntasuunnitelman strategiat hyödyntävät mahdollisimman hyvin nykyistä aluerakennetta, josta voidaan saada nykyistä toimivampi. Vaikutukset ovat myönteisiä sekä taloudellisesti että ekologisesti. Suurin osa aluerakenteen ja infrastruktuurin muutoksista keskittyy pääkaupunkiseutuun ja sen lähialueisiin, joilla asuu myös suurin osa maakunnan väestöstä. Erityisesti asunto- ja liikennestrategiat tukevat pääkaupunkiseudun ja radanvarsialueen kehittymistä. Toimenpiteiden myönteiset vaikutukset voidaan hyödyntää koko maakunnan alueella muun muassa tehostamalla seutuyhteistyötä. Vaikutusten seuranta Maakuntasuunnitelman vaikutusten seurannassa keskeisessä asemassa on tuleva maakuntaohjelma ja sen ympäristöselostus. Asumista koskevat strategiat toteutuvat konkreettisesti maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen kautta. Niiden yhteydessä arvioidaan toimenpiteiden vaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella. Infrastruktuuri- ja muiden hankkeiden valmistelun yhteydessä selvitetään myös niiden ympäristövaikutukset. Suurimpien hankkeiden toteuttajia koskee laaja, ympäristövaikutusten arviointia koskevan lain arviointivelvoite. Nämä ja muut arvioinnit antavat mahdollisuuksia seurata maakuntasuunnitelman toteuttamisen vaikutuksia. Näin voidaan arvioida tarvetta strategioiden uudistamiseen. 38 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Taustamateriaali 1. Nykytila Uusmaa Suomen kruunussa Uusimaa on Suomen henkinen ja taloudellinen veturi; elinvoimaisen kulttuurin sekä keskimäärin korkean tuotanto- ja tulotason maakunta. Uudenmaan maakunnalla on keskeinen rooli uusien ajatusten, ideoiden ja innovaatioiden synnyttäjänä, vastaanottajana ulkomailta ja levittäjänä muualle Suomeen. Uusimaa on muuhun Suomeen verrattuna nuorten aikuisten, palkansaajien ja ruotsinkielisen väestön maakunta. Uusimaa on eurooppalaisen mittapuun mukaan metropolialue. Määritelläänpä metropolialue suppeasti tai laajasti, niin Suomen ainoan metropolialueen ydin on Uudellamaalla. Metropoli- ja pääkaupunkitoiminnot erottavat Uudenmaan monella tavalla muusta Suomesta. Ydinmetropolialueen lisäksi Uusimaalla on laajaa ja vireää maaseutua sekä kehittyviä taajama-alueita. Jatkuvana kehittämishaasteena on näiden erilaisten alueiden keskinäisen vuorovaikutuksen tehostaminen palvelemaan kaikkien uusmaalaisten tarpeita. Itämeren alue kehittyy Itämeren piirin metropolialueet ovat Uudenmaan luontevimmat kansainväliset yhteistyökumppanit, mutta ne ovat myös joissakin toiminnoissa kovimmat kilpakumppanit. Itämeren piirin metropolialueita luonnehtii suuret elin- ja tuotantotasoerot, esimerkkeinä Uusimaa ja Tukholman seutu sekä toisaalta Pietarin ja Tallinnan alueet. Uudenmaan kansainvälinen toimintaympäristö muuttui olennaisesti vuoden 2004 vappuna, kun Baltian maat ja Puola liittyivät EU:n jäseniksi. Muodollinen liittyminen tapahtuu yhtenä ajankohtana, mutta toiminnallinen ja henkinen liittyminen ovat pitkiä prosesseja, joiden alussa Baltian maat nyt ovat. Välillisesti nämä prosessit koskevat myös Suomea ja Uuttamaata. Seuraava merkittävä askel Baltian maiden integraatiossa on niiden liittyminen EU:n yhteisvaluuttaan ehkä jo vuonna 2007. Toinen merkittävä Itämeren alueen toimintaympäristön muutos on Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi lähivuosina. Neljännes Suomen väestöstä Uusmaalaisia on noin 1,3 miljoonaa eli neljännes Suomen väestöstä. Uudenmaan väkiluku kasvoi nopeasti vuosina 1991-2001. Vuodesta 2002 alkaen kasvu on hidastunut. Vuonna 2004 Uudenmaan väkiluku kasvoi vajaalla 9 000 asukkaalla. Ikärakenteeltaan Uudenmaan väestö on selvästi muuta Suomen väestöä nuorempaa. Tosin läntisen Uudenmaan väestön ikärakenne on koko maan väestön ikärakenteen kaltainen. Yli puolet Suomen ulkomaalaistaustaisesta väestöstä asuu Uudellamaalla. Uudenmaan väestö on terveempää kuin koko maassa keskimäärin ja tyypillisiä kansantauteja esiintyy vähemmän kuin muualla maassa. Uudellemaalle ja erityisesti pääkaupunkiseudulle keskittyy monia urbaaneille alueille tyypillisiä sosiaalisia ongelmia. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien, asunnottomien ja huumeidenkäyttäjien väestöosuudet ovat muuta maata suuremmat. Perusterveydenhuollon menot asukasta kohti ovat Uudellamaalla hieman korkeammat kuin koko maassa keskimäärin, ja erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen menot ovat Uudellamaalla varsin selvästi muuta maata suuremmat. Väestön koulutustaso korkea Uudenmaan väestön koulutustaso on Suomen huippua. Uudenmaan alueelliset erot ovat kuitenkin suuret, sekä Lohjan että Tammisaaren seutukunnan väestön koulutustaso alittaa koko maan keskiarvon. Tohtoritutkinnon ja yleensäkin akateemisen tutkinnon suorittaneita on Uudellamaalla suhteellisesti huomattavasti koko maata enemmän, kun taas ammatillisen peruskoulutuksen saaneita eli käden taitojen osaajia on selkeästi Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 39

koko maata vähemmän. Uudellamaalla on suhteellisesti koko maata enemmän sellaisia nuoria ja nuorehkoja keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat suorittaneet vain peruskoulun tai yo-tutkinnon mutta eivät ammatillista tutkintoa. Erityisesti Uudenmaan kasvukunnilla on mittavia haasteita perusopetuksen järjestämisessä. Haasteet koskevat rahoitusta, opetustilojen rakentamista ja pätevien opettajien saatavuutta. Erityisopettajatilanne on monissa kunnissa lähes kestämätön. Opetuksen rahoitusongelmat ovat yksi ilmentymä kunnallistalouden heikentyneestä tilanteesta. Monipuolista ja runsasta kulttuuritarjontaa Uudenmaan väestö on kansainvälisten vertailujen mukaan kulttuuripalveluiden suurkuluttaja. Pääkaupungin kansalliset kulttuuri-instituutiot luovat hyvän pohjan runsaalle kulttuuritarjonnalle. Helsingin ulkopuolellakin on monilla paikkakunnilla vireää kulttuuritoimintaa, jolla on oma vahva alueellinen perinne. Uusmaalaista kulttuuria rikastuttavat maakunnan kaksikielisyys, maan sisäinen muuttoliike ja maahanmuuttajat. Palvelut työllistävät Suomen kokonaistuotannosta eli BKT:stä yli 35 prosenttia tuotetaan Uudellamaalla. Tuotannon taso asukasta kohti on Uudellamaalla lähes 40 prosenttia korkeampi kuin Suomessa keskimäärin. Se on kuitenkin Lohjan ja Tammisaaren seutukunnissa selvästi alhaisempi kuin koko maassa keskimäärin. Kaikissa kolmessa Uudenmaan seutukunnassa palvelualat työllistävät nykyään selvästi eniten ihmisiä. Erityisesti Helsingin seutukunnassa palvelualojen työllisyysosuus on suuri. Lohjan ja Tammisaaren seutukunnissa palvelujen työllisyysosuus on pienempi ja jalostuselinkeinojen suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Suomen ja Uudenmaan teollisuuden tuottavuus on nykyään hyvää kansainvälistä keskitasoa, eräillä toimialoilla jopa hyvää kansainvälistä tasoa. Sen sijaan Suomen palvelualojen tuottavuus on kansainvälisesti heikohko. Palveluvaltaisen Uudenmaan alueen yritystoiminnan tuottavuus on Salon seudun jälkeen kuitenkin Suomen huippua. Tieto- ja viestintäala on Uudenmaan yritystoiminnan merkittävä kivijalka. Viime vuosina ala ei ole kyennyt tuottamaan riittävästi uusia innovaatioita, jotka olisivat kehittäneet tuotteita tai synnyttäneet uutuuksia ja uutta yritystoimintaa. Lisäksi Suomi ja Uusimaa ovat menettäneet etulyöntiasemansa Euroopassa viestintäteknologian soveltajana keskitason hyödyntäjiksi. Suomi muuttui varsin nopeasti maatalousyhteiskunnasta palveluvaltaiseksi yhteiskunnaksi. Tässä välissä Suomi oli kansainvälisesti verrattuna vain lyhyen aikaa teollisuusyhteiskunta. Tämän prosessin edelläkävijä Suomessa on ollut Uusimaa. Samoin Uusimaa on ollut Suomessa kaupungistumisen edelläkävijä. Kaupungistuminen ja tuotantorakenteen palveluvaltaistuminen ovat saman prosessin kaksi eri ilmentymää. Suomen kaupungistumisaste on vieläkin alhainen verrattuna muihin samantyyppisiin maihin kuten Ruotsiin. Asuminen Akilleen kantapää Lähes kaikilla tavanomaisilla mittareilla Uusimaa on Suomen kehittynein alue. Merkittävä poikkeus on asuminen. Uudellamaalla asutaan keskimäärin ahtaasti ja kalliisti, vaikka Uudenmaan eräissä pienissä kunnissa asumisväljyys ylittää koko maan tason. Asumisen kalleuden taustasyynä on riittämätön tarjonta, joka koskee sekä asuntoja että tontteja. Kun viime vuosina asuntolainojen saatavuus on ollut hyvä ja korot alhaiset, niin asuntojen kysyntä ja tarjonta ovat sopeutuneet historiallisestikin varsin korkealle hintatasolle. Laadullisesti Uudenmaan asuntotilanne on suhteellisen hyvä. Uudenmaan väestö asuu yleisemmin vuokralla kuin koko maan väestö ja Uudenmaan asuntokanta on kerrostalovaltaisempi kuin koko maan asuntokanta keskimäärin. Tällainen tilanne on kansainvälisestikin hyvin tyypillistä metropolialueiden ja koko valtakunnan välillä. 40 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan asumisongelmat kulminoituvat pitkälti pääkaupunkiseudulle niin, että pääkaupunkiseudun tilanteella on suuret heijastusvaikutukset muualle Uudellemaalle ja erityisesti kehyskuntiin. Ne ilmenevät muun muassa suurena sisäisenä muuttoliikkeenä ja kasvavana kuntarajat ylittävänä työmatkaliikenteenä eli sukkulointina. Liikenneverkko kuormittunut Uudenmaan pääliikenneverkot ovat kuormittuneet liikennemäärien kasvaessa. Maaseutumaisilla alueilla ongelmana on alemmanasteisen tieverkon huono kunto. Uusimaa on Suomen kotimaisen ja ulkomaisen liikenteen keskus. Täällä on maamme ainut merkittävä ulkomaanliikenteen lentoasema, Helsinki-Vantaa. Helsingin satamat välittävät suuren osan Suomen matkustajalaivaliikenteestä ja ulkomaan tavaraliikenteestä. Metropolialueena taajamien ja tiestön osuus maakunnan pinta-alasta on maamme suurin. Rakentaminen ja ympäristön muut muutokset ovat heikentäneet Uudenmaan luonnon monimuotoisuutta. Maakunnan pintavedet ja merialueet ovat voimakkaasti kuormitettuja. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista sisämeristä. Ympäristöongelmista huolimatta ympäristön hyödyntäminen on tapahtunut pääosin hallitusti ja tuloksena on elinympäristöltään viihtyisiä, monipuolisia ja ajallisesti kerroksellisia kaupunki- ja maaseutuympäristöjä. Uudenmaan rikas kulttuuriperintö, maisemat sekä luonnon ja meren läheisyys antavat hyvät lähtökohdat fyysisen ympäristön kehittämiselle. 2. Megatrendit Megatrendit tarkoittavat suuria, useimmiten maailmanlaajuisia kehityslinjoja, joilla nähdään aikaisempien tapahtumien perusteella olevan tunnistettava suunta ja jonka uskotaan jatkuvan samansuuntaisena myös tulevaisuudessa. Nousu- ja laskuvaiheineen megatrendit ovat ajallisesti pitkän aikavälin kehitystä. Megatrendit voivat sisältää useita lyhytaikaisempia ja kapea-alaisempia trendejä, joiden toteutuminen vaihtelee eri skenaarioissa. 1. megatrendi TIEDON JA OSAAMISEN UUDISTUMINEN Tutkimus ja muu tietotuotanto luo uutta tietoa, joka kumoaa ja täydentää aikaisempaa tietoa ja laajentaa tietämisen alaa. Kilpailu totuudesta ja oikeasta, oleellisesta ja merkityksellisestä tiedosta kovenee. Kun tiedon, osaamisen ja luovuuden merkitys tuotannontekijänä ja myöskin kilpailutekijänä vahvistuu, on entistä tärkeämpää sopeuttaa korkeatasoinen osaaminen vastaamaan nopeasti muuttuvia tuotanto-olosuhteita. 2. megatrendi GLOBALISAATIO Globalisaatio näkyy niin yritysten ja järjestöjen kuin myös valtioiden, alueiden ja kaupunkien entistä monimutkaisempina maailmanlaajuisina suhteina. Toimijoiden keskinäinen riippuvuus lisääntyy, vaikka toisaalta kilpailu pääomasta, inhimillisistä ja luonnonresursseista sekä vallasta kiihtyy maailmanlaajuisesti. Muodostuu monimutkaisia globaalien, kansainvälisten ja paikallisten yritysten verkostoja, jotka ovat jatkuvassa muutostilassa. Seurauksena on nopeita ja yhtäkkisiä muutoksia myös paikallisen elinkeinotoiminnan kilpailu- ja yhteistyötilanteissa. 3. megatrendi TEKNOLOGINEN JA TEKNINEN KEHITYS JA TEKNISTYVÄ ELÄMÄNTAPA Automaation ja robotiikan vaikutukset tuotantoprosesseissa, liikkumisessa, harrastuksissa ja vuorovaikutuksessa muuttavat nopeasti ihmisten jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi mikro- ja nanotekniikan avulla voidaan kehittää uudenlaisia, kuten esimerkiksi puhdistuvia ja hoitavia materiaaleja. Erilaisten teknologioiden ja järjestelmien integrointi avaa rajattomilta näyttäviä mahdollisuuk- Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 41

sia. Monimutkaisten teknologisten ja tietojärjestelmien yhdistyminen ja laaja hyödyntäminen tekee yhteiskunnat erittäin haavoittuvaisiksi erilaisissa häiriötilanteissa. Bioteknologian (mm. geeniteknologian) mahdollinen läpimurto puolestaan nostaa esiin monia eettisiä kysymyksiä, jotka luovat epävarmuutta alan kehitykseen. 4. megatrendi VÄESTÖN KESKITTYMINEN Teknologisesta kehityksestä huolimatta paikan merkitys säilyy. Osaamisen ja innovatiivisuuden vaatimus suorastaan kiihdyttää keskittymistä, ja kaupungistuminen ja metropolien kasvu jatkuu. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kasvun taustalla on tuotannollinen rakennemuutos, jossa kantavina voimina ovat elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden monipuolisuus, volyymi ja uusiutumiskyky. Kaupunkeihin suuntautuvaa muuttoliikettä vahvistavana vetovoimatekijänä on usein koulutus- ja palvelutarjonta. Väestöllisen ja toiminnallisen keskittymisen seurauksena keskusverkko harventuu ja keskusseutujen ulkopuolisten alueiden periferioituminen voimistuu. 5. megatrendi IKÄÄNTYMINEN Monet teollisuusmaat ovat väestörakenteeltaan vanhenevia maita, muun muassa Japani ja monet EU:n jäsenmaat, kuten Suomi, Saksa ja Italia. Suurten ikäluokkien vanheneminen lisää terveysja sosiaalipalvelujen tarvetta, heikentää huoltosuhdetta ja johtaa kotitalouksien koon pienenemiseen ja lukumäärän kasvuun. Ikärakenne vaihtelee alueittain, ja etenkin maaseudulla yli 65-vuotiaita tulee olemaan yli kolmannes väestöstä. 6. megatrendi EI SOTA EIKÄ RAUHA Terrorismin, rikollisuuden ja ääriliikkeiden kasvun nostama pelko voimistaa turvallisuustarpeiden ensisijaisuutta päätöksenteossa. Se lisää tavallisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen valvontaa sekä ohjaa yksityisiä ja julkisia resursseja entistä enemmän turvallisuuden ylläpitoon huolimatta joidenkin maiden supistuvista maanpuolustusmenoista. 7. megatrendi ENERGIANKULUTUKSEN LISÄÄNTYMINEN Energiankulutus kasvaa sekä kehittyneissä maissa että etenkin kehittyvissä maissa kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. Teollisuuden energiantarpeen lisäksi kulutusta lisää väestön elintason nousu. Öljy on myös tulevaisuudessa maailmantalouden kannalta keskeinen luonnonvara, ja kilpailu öljyvaroista on vaarassa johtaa uusiin konflikteihin. Odotettavissa oleva energian hinnan kohoaminen voi hidastaa maailmantalouden kasvua. Polttoaineen kallistuminen heijastuu nopeasti mm. asumisen ja liikenteen kustannuksiin. Hinnannousu aiheuttaa paineita toisaalta energiansäästöön ja energiatehokkaisiin innovaatioihin, toisaalta vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen. 8. megatrendi YMPÄRISTÖRISKIEN LISÄÄNTYMINEN Ympäristötietoisuuden herääminen kehittyneissä maissa ohjaa kansalaisten, yritysten ja päätöksentekijöiden valintoja yhä enemmän kestävän kehityksen mukaisesti, mikä näkyy sitoutumisena kansainvälisiin ympäristösopimuksiin. Kasvihuonekaasupäästöjen pitäminen kansainvälisten sopimusten edellyttämissä rajoissa ei näytä kuitenkaan helpolta. Muita globaaleja ympäristöongelmia ovat mm. teknisen ja tieteellisen kehityksen aiheuttamat riskit, luonnonvarojen tuhlaava käyttö ja kuluminen sekä saastuminen kehittyvissä maissa. Ydinvoiman lisäämistä puolustetaan monilla tahoilla keinona toisaalta hillitä kasvihuoneilmiötä ja toisaalta vähentää riippuvuutta öljystä. Vesi on niukka luonnonvara monin paikoin maapalloa, ja se tekee miljoonien ihmisten elämän kestämättömäksi nykyisillä asuinsijoillaan. Merialueiden saastuminen on kansainvälisesti merkittävä ympäristöongelma. Itämeren pilaantuminen on Uudenmaan kannalta suuri uhka. 42 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

9. megatrendi ARVOJEN JA ELÄMÄNTAVAN YHDENMU- KAISTUMINEN JA ERILAISTUMINEN Globaalilla tasolla on pitkään jatkunut amerikkalaisen elämäntavan yleistyminen. Sitä leimaavat yksilöllisyys ja kaupallisuus. Myös monia muita elämäntapoja omaksutaan eri puolilla maailmaa, ja elämäntavat yhdenmukaistuvat. Kansallisella tasolla sama ilmiö näkyy monikulttuurisena erilaistumisena samalla kun perinteiset yhtenäiskulttuurit heikkenevät tai katoavat. Suomalainenkin yhteiskunta muuttuu entistä sirpaleisemmaksi yleisen kansainvälistymisen, kaupungistumisen, poliittisen kulttuurin muutoksen ja siirtolaisuuden vuoksi. Yhä useammin joudutaan globaalien ja/tai kansallisten arvovalintojen eteen, kun tieteellinen ja teknologinen kehitys tuo uusia koko ihmiskuntaa koskettavia eettisiä ongelmia. 10. megatrendi VALLAN UUSJAKO Valtahierarkian painopisteet ovat siirtymässä valtiokeskeisyydestä liittoumiin ja maailmanvaltaan sekä kansalaisyhteiskuntaan. Globaalin vallan uusjaossa kansainvälisten liittoumien kuten EU:n merkitys poliittisina, demokraattisina päätöksentekoeliminä vahvistuu monikansallisten yritysten vastapainona. Toisena suuntana on paikallisyhteisöjen ja kansalaisten vastuun ja vallan lisääntyminen. Väliportaana tässä kehityksessä on alueiden ja seutujen roolin vahvistuminen, jolloin niiden tehtävät lisääntyvät ja vastuu kasvaa. 3. Skenaariot vuoteen 2035 SKENAARIO 1 Kevyt lenkki Suurin huoli Uudellamaalla vuonna 2035 on ihmisten terveys, jota uhkaavat elintapasairaudet. Alkoholismi ja ylipaino ovat yhteiskunnallisia ongelmia. Merkittävä osa suomalaisista kannattaa vahvasti ajatusta, ettei yhteiskunnan pidä kustantaa itse aiheutettujen sairauksien hoitoa. Nuorten vapaamieliset ja kaupunkilaiset arvot sekä ikääntyvien perinteiset ja konservatiiviset arvot ovat olleet aika ajoin törmäyskurssilla Uudellamaalla. Yleensä ikääntyvien ihmisten konservatiiviset arvot ovat olleet vahvoilla. Uusimaa ja Suomi ovat kehittyneet tasaisen varmasti ja melko suotuisasti 2020-luvun alun lyhyttä lama-aikaa lukuun ottamatta. EU:n sisälle on muodostunut kuusi valtioryhmittymää, jotka harjoittavat sisäisesti tiivistä poliittista yhteistyötään. Yhden valtioryhmittymän muodostavat Itämeren piirin pienet valtiot ja Norja sekä ulkojäsenenä Pietarin alue. Uudellemaalle merkittävin kansainvälisen toimintaympäristön muutos on ollut Helsinki Tallinna-kaksoiskaupungin muodostuminen. Globaali päätöksenteko muuttui olennaisesti 2020-luvun lopulla, tällöin syntyi muun muassa maailman parlamentti. Aiempaa tehokkaampaan päätöksentekojärjestelmään johtivat maailmantalouden lama ja säätilan rajut vaihtelut. UUSIMAA Väestömäärä 1,6 milj. vuonna 2035 (muutos +205 000) Yli 65-vuotiaiden väestöosuus nousee 12 %:sta 22 %:iin Huoltosuhde (ei-työllistä yhtä työllistä kohden) kasvaa 1,01:stä 1,14:ään Bruttokansatuote kasvaa noin 1,5-2 % vuodessa Työpaikkojen määrä kasvaa noin 10 % Työllisten määrä kasvaa kolmanneksen vähemmän kuin työpaikkojen määrä, vastaavasti pendelöinti alueen ulkopuolelta ja etätyö lisääntyvät Asuntokanta kasvaa lähes 1,5-kertaiseksi SKENAARIO 2 Pitkospuilla Nopean kansainvälisen talouskehityksen painopiste on siirtynyt Aasiaan. Suomi on jäänyt kansainvälisen talouskehityksen kelkasta ja lukuisat yri- Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 43

tykset ovat muuttaneet Aasiaan. Yritysten imussa Suomesta on lähtenyt runsaasti myös väärinkoulutettua työvoimaa. Vastatoimena Aasia-ilmiölle Suomessa on keskitytty kansallisen selviytymisstrategian Elämys-Suomi-ohjelman luomiseen ja toteuttamiseen. Matkailu on noussut ohjelman myötä Suomen tärkeimmäksi elinkeinoksi. Huonolla talous- ja työllisyyskehityksellä on ollut seurauksia, jotka näkyvät mm. hyvinvointivaltion osittaisena hajoamisena. Väestö vähenee etenkin kaupungeissa, sillä muuttoliikkeen suunta on kääntynyt suurimmista kaupungeista ympäryskuntiin ja lähiympäristön maaseutualueille. Suomalaista arvomaailmaa hallitsee individualismi, jolloin erilaiset elämäntavat ja elämänkatsomukset ovat lisääntyneet. Henkisen kasvun ja tasapainon tavoittelu on yhä useampien tähtäimessä. UUSIMAA Väestömäärä 1,4 milj. vuonna 2035 (muutos -35 000) Yli 65-vuotiaiden väestöosuus nousee 12 %:sta 26 %:iin Huoltosuhde (ei-työllistä yhtä työllistä kohden) kasvaa 1,01:stä 1,36:een Bruttokansatuote kasvaa vain noin 0,5 % vuodessa Työpaikkojen määrä vähenee noin 15 % Työllisten määrä vähenee suunnilleen saman verran kuin työpaikkojen määrä. Helsingin seutukunnan ulkopuolisilla alueilla työpaikkaomavaraisuus kasvaa, pääkaupunkiseudulla työssäkäynti vähenee Asuntokanta kasvaa lähes 1,25-kertaiseksi SKENAARIO 3 Brysselin linja Talouskehitys on USA-vetoista, mutta EU on lähes tasavertainen kilpakumppani. Kiinailmiön tyrehdyttyä maanosat ovat lähes eristäytyneet toisistaan. EU:sta on muodostunut vahva ja tiivis liittovaltio, mikä on muuttanut myös Suomen valta- ja hallintorakenteita. Suomesta on tullut EU:n osavaltio, ja paikallishallinnon tasoksi on muodostunut seutukuntataso. Perinteiset kunnat ovat jääneet historiaan. Suomessa väestö on keskittynyt muutamalle kaupunkiseudulle ja kaupunkiverkosta on muodostunut hyvin harva. Uudellamaalla väestö on keskittynyt Helsingin seudulle ja seutukeskuksiin. Liittovaltiokehityksen myötä EU:n hallintoa ja verotusta on yhtenäistetty, ja erityisesti ympäristöpolitiikka ja -hallinto on tiukkaa. Erikoistuneet aluetaloudet vahvistavat EU:n kilpailukykyä. Suomeen on syntynyt uusi, voimakas NI (New Industries) klusteri, ja Uusimaa on yksi EU:n vahva osaamiskeskittymä. Suomalaisten elinolot ovat muuttuneet melko vähän, lähinnä teknologisen kehityksen myötä. Erityisesti asumisen palveluja on kehitetty, ja väestön ikääntymiseen liittyviä ongelmia on siten pystytty osittain ratkaisemaan. Yksineläjien määrä on kasvanut, ja uusyhteisöllisyys on saanut uusia muotoja. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluja on jonkin verran vähennetty, mutta peruspalveluja on edelleen tarjolla, ja yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa tehdään yhä enemmän. UUSIMAA Väestömäärä 1,8 milj. vuonna 2035 (muutos +415 000) Yli 65-vuotiaiden väestöosuus nousee 12 %:sta 21 %:iin Huoltosuhde (ei-työllistä yhtä työllistä kohden)kasvaa 1,01:stä 1,08:aan Bruttokansatuote kasvaa noin 2,5-3 % vuodessa Työpaikkojen määrä kasvaa yli 40 % Työllisten määrä lisääntyy vain vähän yli puolet työpaikkojen kasvusta, vastaavasti pendelöinti ja etätyö eri muodoissaan lisääntyvät. Uudenmaan työpaikkaomavaraisuus kasvaa voimakkaasti Asuntokanta kasvaa lähes 1,7-kertaiseksi SKENAARIO 4 Ääriradalla Teknologiset innovaatiot muuttavat perustavalla tavalla yritysten toimintaa sekä ihmisten arkea. Taloudelliset arvot sekä yksilöllisyys ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Maailmantalouden paino- 44 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

piste siirtyy Eurooppaan ja EU:n roolina on ennen muuta vapaan kilpailun ja teknologisen kehityksen edistäminen. Uusimaa muodostaa Pohjois- Euroopassa merkittävän osaamiskeskittymän, joka houkuttelee työntekijöitä kaikkialta maailmasta. Hyvinvointierot ihmisten välillä ovat suuret ja rikollisuus muodostaa tärkeimmän yhteiskuntaa rapauttavan tekijän. Yksilöllisyyden korostumisen myötä ihmisten arjessa näkyy aktiivinen pyrkimys oman hyvinvoinnin parantamiseen. Oma yritystoiminta, bisneksen pyörittäminen, on yleinen elämäntapa. Teknologia on kehittynyt markkinaohjautuvasti ja lähes vailla kontrollia, josta on seurannut yllättäviä seurauksia, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. UUSIMAA Väestömäärä 2,0 milj. vuonna 2035 (muutos +580 000) Yli 65-vuotiaiden väestöosuus nousee 12 %:sta 19 %:iin Huoltosuhde (ei-työllistä yhtä työllistä kohden) kasvaa 1,01:stä 1,10:een Bruttokansatuote kasvaa sykleittäin noin 2-6 % vuodessa Työpaikkojen määrä kasvaa noin 60 % Työllisten määrä lisääntyy vain vähän yli puolet työpaikkojen kasvusta, vastaavasti pendelöinti ja etätyö eri muodoissaan lisääntyvät. Uudenmaan työpaikkaomavaraisuus kasvaa voimakkaasti Asuntokanta kasvaa lähes 1,8-kertaiseksi Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 45

Tulevaisuustaulukko SKENAARIO 1 SKENAARIO 2 SKENAARIO 3 SKENAARIO 4 Kevyt lenkki Pitkospuilla Brysselin linja Ääriradalla MAAILMA TALOUS melko nopea kasvu, lama 20-luvun alussa nopea kasvu nopea kasvu vaihteleva kasvu, taantuma 2010 ei selkeää painopistettä, blokit painopiste Aasiassa painopiste USA:ssa, EU vahva painopiste EU:ssa kaupan rajoituksia vapaakauppa kilpakumppani vapaakauppa kaupan rajoituksia POLITIIKKA maailmanparlamentti (heikko), Kansojen valta ajelehtii levotonta Aasiassa Aasiassa epävakaata Yhteisö suuryhtiöt vallankäyttäjinä USA ja EU eristäytyneet toisistaan USA:n asema heikentynyt YMPÄRISTÖ hälyttäviä merkkejä ilmastonmuutoksesta globaalit ympäristöongelmat ympäristöongelmat hallinnassa paljon uusia ympäristöongelmia sademäärien suuret vaihtelut ongelmana lisääntyneet EU EU:N TALOUS alueellisesti vaihteleva kasvu hidas kasvu, huono kilpailukyky vakaa, hyvä kasvu erittäin nopea teknologiavetoinen kasvu euro unionin yhteinen valuutta jäsenvaltioiden keskinäinen kilpailu erikoistuneet aluetaloudet, vahvat metropolit metropolialueet vetureina myös kansallisia valuuttoja euro unionin yhteinen valuutta euro unionin yhteinen valuutta EU:N VALTA JA HALLINTO Itämeren yhteisö ja muita blokkeja kansallisvaltioiden löyhä liitto tiivis liittovaltio sekava poliittinen - ja hallintojärjestelmä Norja ja Turkki uusia jäsenmaita sisäisiä erimielisyyksiä EU-laajuiset puolueet ent. Jugoslavian maat, Turkki, Bulgaria, tiukat ympäristödirektiivit ja -verotus ei uusia jäsenmaita, Iso-Britannian ero Ukraina, Valko-Venäjä, Sveitsi, Norja EU:iin SUOMI TALOUS tasainen, hidastunut kasvu (1,5 2 %) erittäin hidas kasvu (0,5 %) vakaa, hyvä kasvu (2,5 3 %) erittäin nopea kasvu (3 3.5 %) julkisen talouden velkaantuminen 20-luvun julkisen talouden rajut leikkaukset suuret suhdannevaihtelut laman jälkeen ELINKEINOT, TOIMIALAT pienyritykset yritysten joukkopako Aasiaan melko yksipuolinen toimialarakenne monipuolinen tuotantorakenne sosiaali- ja terveysalan yritykset Elämys-Suomi-ohjelma NI- (New Industries) ja palvelualat metsä- ja ICT-klusterit uudistuneet bioteknologia matkailu innovatiivisia pioneeriyrityksiä TYÖ työn luonteessa ei suuria muutoksia työttömyys, väärinkoulutettujen pako huippuosaajat, palveluammattilaiset, freelancerit, projektit hoitohenkilöstön vahva asema joustavuus, moniammattisuus sijoittajat eläkeiän poistaminen käsityöläisiä työ ja vapaa-aika erillään kahdet työmarkkinat automatisoitu työ VALTA, POLITIIKKA, kuntaliitoksia: PKS (kaupunginosahallinto) vahva keskushallinto Suomi osavaltio erityishallinto Helsingin metropolialueella HALLINTO kunnallisverotuksen painopiste asiantuntijat, virkamieseliitti neljä maakuntaa, seutukunta paikallistasona nettiäänestys kiinteistöveroon kuntien pakkoliitoksia uudistunut puoluekartta tavoitehakuisia kuntaliitoksia vahva kansalaisvaikuttaminen tiukka ympäristöpolitiikka seniorien ja naisten vahva asema VÄESTÖ, MUUTTOLIIKE maltillista maassamuuttoa muuttoliikettä pääkaupunkiseudulta keskittymistä suurille kaupunkiseuduille keskittymistä pääkaupunkiseudulle vähäistä maahanmuuttoa ei merkittävää siirtolaisuutta hallittua työperäistä maahanmuuttoa väestön liikkuvuus suurta EU:ssa, muuttoa ARVOT globaali vastuu individualismi yksilöllisyys yrittäjyys, kilpailu väestö vähenee ja vanhenee pisteytysjärjestelmä maahanmuutossa EU:n ulkopuolelta konservatismi, ikääntyvien arvot vahvoja moniarvoisuus omavastuu yksilön itsenäisyys sukupolvien väliset arvoristiriidat henkiset arvot ympäristömyönteisyys teknologiausko ELÄMÄNTAPA, IDENTITEETTI kansallisia ohjelmia elämäntapasairauksien erilaisia elämäntapoja matkustelu, liikkuvuus suuret tulo- ja elintasoerot ehkäisemiseksi suomalaisuus eurooppalaisuus virtuaalitodellisuus eläinten oikeudet oman elämän hallinta urbaanisuus monikulttuurisuus KULUTUS siirtymistä kasvisravintoon ja lähiruokaan huono ostovoima kulutuskeskeisyys suuri tavaroiden, palvelujen ja viihteen palvelujen kulutus suurta kierrätys räätälöidyt massatuotteet eriytyneet kuluttajaryhmät alkoholin lisääntynyt kulutus itse tekeminen ostamisen sijaan ekotehokkaiden tuotteiden kulutus kasvussa kulutus SOSIAALISET OLOT (perhe, elämäntapojen eriytyminen iän mukaan perhemuotojen moninaisuus lisääntynyt yksineläjien määrä, yksinäisyys aktiivi- ja eliniän merkittävä piteneminen ihmisen arki, terveydentila, elämäntapasairaudet turvallista ongelmana nopeat, suuret elämäntilanteen muutokset turvallisuus) iäkkäiden turvattomuuden tunne eriarvoisuutta uusyhteisöllisyyttä rikollisuutta, huumeita suhteellisen turvallista osa maahanmuuttajista syrjäytyneitä KOULUTUS JA KULTTUURI yliopistoissa painopiste tutkimuksessa koulutusta yksityistetty osaamisympäristöt oppilaitosten tilalle jatkuva itsensä kehittäminen koulutuksessa monimuotoista kulttuuritoimintaa ammattikorkeakoulujen osuus suuri suomalaisuus ja kalevalaisuus koulutussisältöjen yhtenäistäminen EU:ssa tutkintopainotteisuuden sijaan kulttuuripalveluissa käyttäjämaksut merkittäviä 46 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Tulevaisuustaulukko Uusimaa SKENAARIO 1 SKENAARIO 2 SKENAARIO 3 SKENAARIO 4 Kevyt lenkki Pitkospuilla Brysselin linja Ääriradalla UUSIMAA ALUE- JA KUNTATALOUS kuntatalous heikko 10-luvun alussa ja Uudellamaalla muuta maata heikompi Helsingin seudun talous vahva (NI-klusteri) nopea, mutta vaihteleva talouskasvu 20-luvun alun laman jälkeen talouskehitys myönteisiä vaikutuksia myös muualle supistunut tehtäväkenttä, riittävät kiinteistöveron tuotto suuri hyvän veropohjan niukat verotulot Uudellemaalle resurssit suhdannevaihteluissakin HALLINTO kuntien määrä puolittunut, mm. Suur-Helsinki valtakunnan hallintoa keskitetty Helsinki vahva osavaltion keskus julkisen hallinnon rooli vähäinen, takia maksullisia palveluja seutuvero kunnallisveron sijaan (puskurirahastot) populistisella puolueella suuri kannatus kuntien pakkoliitoksia, Uudellamaalla suora vaikuttaminen (nettiäänestys) Helsingissä kaupunginosahallinto pääkaupunkiin vahvat hallinnolliset seutukeskukset kuntaliitoksia 6 kuntaa paikallinen omaehtoinen toiminta ELINKEINOT työpaikkamäärä kasvanut 10 % vuoteen 2035 työpaikkamäärä supistunut 15 % työpaikkamäärä kasvanut 40 % työpaikkamäärä kasvanut 60 % vuoteen 2035 kansanliikkeitä suuressa roolissa sosiaali- ja terveysalan yrityksiä vuoteen 2035 vuoteen 2035 teknologiakeskeisyys bio- mikro/nanoteknologia merkittäviä työttömyyttä Helsingin seutu kansainvälisesti merkittävä tutkimus- ja kehitystoiminnan huippuyksiköitä elinkeinoja yleisen kehityksen mukaisesti pääkaupunkiseudulla kulttuuri-, viihde- ja osaamisympäristö yrittäjyyden merkitys suuri ympäristö- ja hyvinvointiteknologia mediateollisuutta NI-(New Industries) alat Helsingin seudulla, kulttuuri ja viihde muualla Uudellamaalla matkailu muualla Uudellamaalla robotiikan merkittävä elinkeino tuotantotoimintaa ja pienyrittäjyyttä VÄESTÖ, MUUTTOLIIKE 1,6 milj. asukasta 2035, väestönkasvu 14 % 1,4 milj. asukasta 2035, väestö 1,8 milj. asukasta 2035, väestönkasvu 29 % 2,0 milj. asukasta 2035, väestönkasvu 41 % sisäinen väestökehitys tasaista vähentynyt 2,5 % väestö keskittynyt Helsingin seudulle ja väestönkasvua kaikkialla Uudellamaalla nettomuutto olematonta 20- ja 30-luvuilla pääkaupunkiseutu seutukeskuksiin puolet muuttovoitosta ulkomailta vanhojen ja nuorten arvot törmäyskurssilla muuttotappioaluetta osaavan työvoiman muuttoliikettä EU:n Helsingissä muualla Uudellamaalla väestönkasvua kasvukeskusten välillä ASUMINEN asuntokanta 1,5-kertaistunut vuoteen 2035 asuntokanta 1,25-kertaistunut vuoteen 2035 asuntokanta 1,7-kertaistunut vuoteen 2035 asuntokanta 1,8-kertaistunut vuoteen 2035 uustuotanto pienkerrostaloja ja omakotitaloja Helsingin ulkopuolisten alueiden arvostus lisäksi huonokuntoista kantaa korvataan maaseudulla elitistisiä, vartioituja alueita tiivis ja matala rakentaminen kasvanut uudisrakentamisella slummiutumista lähiöissä ja keskusta-alueilla asuinalueet eriarvoistuvat, heimojen kaupunkiasumisen arvostus suurta, lievää vanhoja kerrostaloja tyhjillään kakkosasuminen lisääntynyt Helsingin asuinalueita asuinalueiden eriarvoistumista seudun ulkopuolella LIIKENNE hidas liikenteen kasvu liikenne kasvaa Uudellamaalla vain vähän, liikenne kasvanut voimakkaasti Helsingin liikenteen kasvu erittäin voimakasta joukko- ja kevytliikennettä painottava pääkaupunkiseudulla vähentyy seudulla markkinavetoinen, uutta teknologiaa infraan investoidaan maltillisesti johtanut autoriippuvuuden kasvuun seudulla uudet liikennekonseptit muokanneet liikennepolitiikka liikennepolitiikan ja julkisen rahan puute joukkoliikenteen vahva asema Helsingin painottava liikennepolitiikka tieliikennettä hillitään liikenteen ja liikenneinvestoinnit romahtaneet 1990- infraan, erityisesti rataverkkoon voimakkaasti liikennemuotoja ja niiden joukkoliikenneyhteyksien kuihtuminen ruuhkamaksujen avulla pidetään pääkaupunki- voimakas investointi infraan, erityisesti liikkumisen hallinnan keinoin luvun tasosta, niukat resurssit ylläpitoon investoidaan melko voimakkaasti työnjakoa kasvattanut pyöräilyn merkitystä seudun tieliikenteen kysyntä ja tarjonta tasa- ratoihin väestön ja talouden voimakkaan ALUE- JA tehokas maankäyttö, tiivistyvä pääkaupunkiseudun vahva merkitys kaupungistumista ja aluerakenteen monikeskuksinen rakenne painossa ja rahoitetaan osa infrainvestoinneista kasvun seurauksena YHDYSKUNTARAKENNE yhdyskuntarakenne heikentynyt keskittymistä asuntorakentamista myös keskustojen ja vuoden 2015 jälkeen seudun ulkopuolelle, vireä maaseutu monipuolistuneet maankäyttö tiivistyy radanvarsialueilla ei uusia rakentamattomia alueita käyttöön rakentaminen suuntautuu pääkaupunki- kaupunkialueet tiivistyneet ja taajamien ulkopuolella infrastruktuuri osin rapistuu YMPÄRISTÖ vahva ympäristötietoisuus ja kansalaisten roskaantumista, ympäristön kulumista ilmanlaadun heikkenemistä kaupungeissa Itämeren tila heikko vaikuttaminen melko hyvän ympäristön tilan julkinen ympäristö osittain huonossa melu ongelmana taustalla kunnossa ympäristön tilan heikkenemistä vesiensuojelu keskeistä OSAAMINEN, KOULUTUS ammattikorkeakoulut keskeinen koulutustaso osaamisen taantuminen heikentää Helsingin osaamisympäristö monipuolinen ja vireä kulttuuritoiminta JA KULTTUURI laaja täydennyskoulutus, osa virallista kilpailukykyä monimuotoinen kaupunkikulttuuri alakulttuurit kukoistavat järjestelmää kulttuuri keskeinen vetovoimatekijä olut- ja viinikulttuuri kukoistaa Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 47

4. Työvoiman kysyntä Keskeinen Uudenmaan väestökehitykseen vaikuttava tekijä on elinkeinoelämän menestys ja siitä johtuva työvoiman kysyntä. Toisaalta elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksien kannalta merkittävä yksittäinen tekijä on puolestaan työvoiman tarjonta. Työvoiman kysyntä on arvioitu työvoimaministeriön koko maata koskevien toimialoittaisen pitkän aikavälin kehitysarvioiden pohjalta. Arvioinnissa on otettu huomioon Uudenmaan tapahtunut ja odotettava muuta maata nopeampi kehitys ja poikkeava toimialarakenne. Uudellamaalla oli vuonna 2003 noin 698 000 työpaikkaa. Vuonna 2030 arvioidaan maakunnassa olevan 775 000-830 000 työpaikkaa eli noin 80 000-130 000 enemmän kuin nyt. Työvoiman tarjonta-arvio perustuu ensisijaisesti väestökehitykseen eli kasvuun ja ikärakenteen muutoksiin. Väestösuunnitteen mukaan Uudellamaalla arvioidaan olevan vuonna 2030 työikäisiä (20-64 v.) 900 000-970 000 henkeä eli työikäisen väestön määrä kasvaa vuodesta 2003 vuoteen 2030 mennessä 30 000-100 000 hengellä. Työllisten määrän oletetaan kuitenkin kasvavan suhteessa enemmän kuin työikäisen väestön määrän, koska työikäisen väestön työhön osallistumisaste on nykyistä korkeampi ja työttömyys nykyistä alhaisempi ja koska Uudellemaalle sukkuloidaan jonkin verran nykyistä enemmän maakunnan ulkopuolelta. Työvoimaa arvioidaan maakunnassa vuonna 2030 olevan 780 000-840 000 henkeä eli 60 000-120 000 enemmän kuin vuonna 2003, jolloin työvoimaa oli 720 000 henkeä. Länsi-Euroopan talouskasvu lähivuosina perustuu ennen kaikkea yksityisiin palvelualoihin. Nopeimmin kasvavia toimialoja arvioidaan olevan kuljetus, televiestintä, liike-elämää palvelevat toiminnot ja muut yksityiset palvelut sekä rahoitustoiminta. Suomessa nämä toiminnot ovat keskittyneet Uudellemaalle. Nämä toimialat ovat strategisia myös alueen tulevalle kehittämiselle. Työllisyyden kasvu Uudellamaalla on näkynyt määrällisenä kasvuna lähes kaikilla toimialoilla. Suhteellisesti voimakkainta kasvu on ollut rakennustoiminnan, rahoitus-, vakuutus-, kiinteistö- ja liike-elämää palvelevien toimialojen sekä sosiaalihuollon toimialalla. Suhteellisesti supistuvia toimialoja ovat alkutuotannon alat, julkinen hallinto, maanpuolustus ja yleinen turvallisuus sekä useimmat teollisuuden alat. Tulevan väestö- ja työvoimakehityksen suuri kysymys on väestön nopea vanheneminen. Suurten ikäluokkien vanheneminen vaikuttaa jo nyt työikäisen väestön ikärakenteen kehitykseen. Ikärakenteen muutos vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, elinkeinotoiminnan uudistamiseen, palvelujen kysyntään ja tarjontaan sekä kuntien talouteen. Uudellamaalla asuvien nuorten lukumäärä on hienoisessa kasvussa ja työllisyysaste nousemassa. 5. Väestökehityksen näkymät Uudenmaan kuntien väestö on kasvanut koko 1900-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun. Väestökasvun odotetaan jatkuvan. Vuonna 2005 Uudellamaalla asui noin 1,36 milj. asukasta. Nykykehityksen ja tietojen pohjalta tehtyjen arvioiden mukaan maakunnan väkiluku vuonna 2030 on 1,55-1,66 milj. Siten Uudenmaan väkiluku kasvaa 25 vuodessa 200 000-300 000 asukkaalla eli keskimäärin 0,5-0,8 % vuodessa. Positiivisen työpaikkakehityksen johdosta muuttoliikkeen oletetaan säilyvän korkeana. Suomen kaupungistumisaste on alhainen verrattuna muutoin samantyyppisiin valtioihin kuten Ruotsiin muun muassa siksi, että kaupungistuminen alkoi Suomessa myöhään. Oletuksena on, että Suomen kaupungistumisaste kasvaa ja lähenee Ruotsin kaupungistumisastetta. Tämän kehityksen oletetaan tarkoittavan muuttoliikettä Uudellemaalle. Siirtolaisuuden Suomeen ja Uudellemaalle odotetaan nousevan hieman. Muuttovoitto ulkomailta Suomeen on viime vuosina kasvanut selvästi ja oli vuonna 2004 noin 48 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

6 700 muuttajaa. Maahan oletetaan muuttavan vuodessa noin 6 000 ihmistä enemmän kuin maasta pois. Heistä runsaat puolet tulevat asettumaan Uudellemaalle. Siten Uudenmaan väestökasvusta noin neljännes johtuu maahanmuutosta. Vuosittain maahanmuuttajien määrät saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Uudenmaan seutukunnat ovat hyvin erilaisia ja niiden kasvunäkymissä on eroja. Seutukunnittaisessa arviossa on lähdetty siitä, ettei minkään seutukunnan väkiluku vähene. Väestön jakautumista alueelle seutukunnittain ja kunnittain tullaan tarkemmin tarkastelemaan maakuntaohjelma- ja kehityskuvatyön yhteydessä. Taulukko 1. Uudenmaan väestökehitys seuduittain vuodesta 2000 vuoteen 2030. 2000 2004 2005 arvio 2015 arvio 2030 kasvua/vuosi Pääkaupunkiseutu 955 748 980 412 985 000 1 047 000-1 076 000 1 110 500-1 181 000 0,48 % - 0,72 % Muu Helsingin 229 097 243 845 247 300 276 500-284 500 301 600-330 000 0,82 % - 1,17 % seutukunta Helsingin 1 184 845 1 224 257 1 232 300 1 323 500-1 360 500 1 412 100-1 511 000 0,55 % - 0,81 % seutukunta Tammisaaren 43 353 43 475 43 600 44 600-46 000 45 900-49 400 0,21 % - 0,49 % seutukunta Lohjan 76 397 79 226 79 950 86 250-88 000 92 550-100 100 0,60 % - 0,90 % seutukunta Uusimaa 1 304 595 1 346 958 1 355 850 1 454 350-1 494 500 1 550 550-1 660 500 0,54 % - 0,81 % Syntyvyyden suhteellisen matala taso ja keskimääräisen eliniän kasvu eli väestön ikääntyminen tarkoittavat, että väestön ikärakenne muuttuu. Lasten ja työikäisten osuudet alenevat ja yli 64 -vuotiaiden osuus kasvaa. Muuttoliike painottuu erittäin selvästi 15-35-vuotiaisiin, mikä vaikuttaa Uudenmaan asukkaiden ikärakenteeseen. Muuttoliikkeen takia Uudenmaan väestön ikärakennemuutokset eivät ole yhtä voimakkaita ja jyrkkiä kuin muualla Suomessa. Ikärakenteen muuttumisesta huolimatta lasten ja työikäisten lukumäärä tulee kasvamaan koko suunnittelukauden. Taulukko 2. Uudenmaan asukkaiden ikärakenne (absoluuttiset määrät ja prosenttiosuudet) vuodesta 2000 vuoteen 2030. Ikäryhmä 2000 2005 arvio 2015 arvio 2030 0 14 240 190 241 500 240 400-247 400 250 200-277 000 18,4 17,8 16,5-16,6 16,1-16,7 15 64 915 556 948 900 973 800-1 006 800 973 000-1 054 000 70,2 70,0 67,0-67,4 62,8-63,5 65 148 849 164 700 240 150-240 300 327 350-329 000 11,4 12,2 16,9-16,1 21,1-19,8 Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 49

Suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään työmarkkinoilta alkaa poistua enemmän työntekijöitä kuin uusia tulee. Käännekohta on vuosi 2005. Kaavio 1 kuvaa työmarkkinoille tulevan ikäluokan (15-19 -vuotiaat) ja sieltä poistuvan ikäluokan (60-64 -vuotiaat) suhdetta. Kaavio 1. Työmarkkinoille tuleva ja sieltä poistuva ikäluokka 1990-2030. 120000 100000 80000 60000 40000 20000 0 15-19 60-64 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Yhteiskunnallisessa keskustelussa on esitetty, että yli 64-vuotiaiden määrän kasvu voi johtaa tilanteeseen, jossa eivät inhimilliset eivätkä taloudelliset voimavarat riitä nykyisen kaltaiseen hyvinvoinnin tasoon. Uudenmaan alueella tämä uhkakuva ei ilmeisesti ainakaan väestörakenteellisista syistä tule toteutumaan. Tosin Uudenmaan kuntien väestörakenne muuttuu hyvin eri tavoilla, joten ongelmia saattaa syntyä paikallisesti. Erityisesti Tammisaaren ja Lohjan seutukunnissa ikärakenne vanhenee nopeasti. Väestö elää nykyään pitempään kuin aikaisemmin ja ikäihmiset ovat parempikuntoisia kuin ennen. Terveys- ja hoivapalveluiden kysyntä kasvaa voimakkaasti 75 ikävuoden jälkeen. Uudellamaalla vanhusväestön määrä kasvaa yli kaksinkertaiseksi vuodesta 2003 vuoteen 2030. Kun vuonna 2003 yli 74-vuotiaita oli lähes 69 000, niin vuonna 2030 heitä on yli 160 000. Kasvu on 27 vuodessa lähes 100 000 henkeä. Taulukko 3. 75 vuotta täyttäneiden %-osuus seuduittain 2000-2030 (Varautumis-/maksimivaihtoehto). 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 Pääkaupunkiseutu 5,0 5,3 5,5 5,7 6,5 7,8 8,1 Muu Helsingin seutukunta 4,0 4,3 4,5 5,0 5,9 7,6 8,3 Helsingin seutukunta 4,8 5,1 5,3 5,6 6,4 7,7 8,1 Tammisaaren seutukunta 8,6 8,9 8,8 9,1 10,2 12,3 12,7 Lohjan seutukunta 5,6 6,1 6,3 6,8 7,6 9,6 10,5 Uusimaa 5,0 5,3 5,5 5,7 6,6 8,0 8,4 50 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Koko väestöstä 75 vuotta täyttäneiden osuus kasvaa kaikilla viisivuotisjaksoilla vuoteen 2030. Vuoden 2015 jälkeen vanhusväestön osuuden kasvu nopeutuu. Tammisaaren seutukunnassa on tämän väestöryhmän suhteellinen osuus jo tällä hetkellä suurempi kuin mihin sen oletetaan nousevan muilla seudun alueilla vuoteen 2030 mennessä. 6. Asumisen ja asuntorakentamisen kehitysnäkymät Asuntojen lukumääräinen tuotantotarve perustuu ensisijassa väestökehitykseen ja asuntokuntien keskikoon muuttumiseen. Tarpeeseen vaikuttaa lisäksi asuntopoistuman ja varauman suuruus. Asuntotuotantoarviolaskelmien lähtökohtana ovat Tilastokeskuksen asuntokanta- ja väestötiedot sekä Uudenmaan liiton väestöarviot. Laskelmat eivät osoita mitään yhtä oikeaa tulosta, vaan osoittavat laskelmien pohjana olevien asuntokuntakeskikoon, asuntovarauman ja asuntojen poistuma-arvion tuloksena saadun asuntotuotantotarpeen. Asuntokuntien keskikoko oli Uudellamaalla 2,41 vuonna 1980 ja 2,15 vuonna 2000, sen ennakoidaan olevan 1,90 vuonna 2030. Asuntokuntien koko on pienentynyt Uudellamaalla voimakkaasti. Merkittävin tekijä on ollut ikärakenteen vanheneminen ja perhekoon pieneneminen. Taulukko 4. Asuntokuntien koon kehitys Uudellamaalla vuodesta 1980 vuoteen 2000 ja arvio vuoteen 2030. 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2015 2030 Pääkaupunkiseutu 2,33 2,29 2,17 2,09 2,07 2,01 1,94 1,86 Muu Helsingin seutukunta 2,75 2,71 2,58 2,48 2,41 2,34 2,27 2,18 Helsingin seutukunta 2,40 2,36 2,24 2,16 2,13 2,07 2,01 1,92 Tammisaaren seutukunta 2,47 2,45 2,36 2,34 2,26 2,15 2,09 2,04 Lohjan seutukunta 2,63 2,62 2,53 2,42 2,35 2,28 2,21 2,15 Uusimaa 2,41 2,37 2,26 2,18 2,15 2,08 2,01 1,90 Asuntokuntien kokoon vaikuttavat eniten väestössä tapahtuvat muutokset, väestön ikärakenne, perhekoon muutokset sekä kotitalouksien taloudelliset mahdollisuudet. Kun asuntokunnan keskimääräinen koko seudulla on nykyään noin 2,08 henkilöä, niin voidaan arvioida, että runsaan 12 000 asukkaan vuotuinen kasvu aiheuttaa vajaan 6 000 uuden asunnon kysynnän. Saman aikaisesti asuntokunnan keskikoon pienentyminen yhdellä sadasosalla edellyttää noin 3000 uuden asunnon rakentamista. Kun asuntokuntien keskimääräinen koko jatkuvasti pienenee, lisääntyy asuntokysyntä merkittävästi enemmän mitä väestönlisäys edellyttäisi. Asuntotarvelaskelmassa asuntovarauman, eli niiden asuntojen määrän, joissa ei ole henkikirjoitettuja asukkaita, on oletettu säilyvän prosentuaalisesti nykyisellä tasolla. Asuntovaraumaan kuuluvat asunnot ovat aidosti tyhjillään tai tilapäisluonteisesti tyhjillään, kun niitä myydään, vuokrataan tai korjataan. Varaumaan kuuluvat myös ns. kakkosasunnot. Asuntovarauma on yleensä suuri hitaasti kasvavilla alueilla. Asuntopoistuman arviointi on vaikeaa mm. siksi, että laskennallista poistumaa koskevat lähtötiedot ovat tulkinnanvaraisia. Asuntotarvelaskelmassa asuntopoistuman arvioinnissa on hyödynnetty VTT:n Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan laatimaa selvitystä: Asuinrakennukset vuoteen 2025, uudistuotannon ja perusparantamisen tarve. VTT:n selvitys ei ulotu suunnittelukauden loppuun ja poistuman määrä voi muuttua hyvinkin merkittävästi. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 51

Taulukko 5. Asuntotuotanto Uudellamaalla kausina 1991-95 ja 1996-2000, arvioitu tuotanto kaudella 2001-2005 sekä asuntotuotantotarve kausina 2006-15 ja 2016-30 (kpl/v). 2006-2015 2016-2030 1991-1995 1996-2000 2001-2005 minimi maksimi minimi maksimi Pääkaupunkiseutu 7 753 6 867 8 011 7 059 8 113 5 844 7 691 Muu Helsingin seutukunta 1 787 1 459 2 368 2 439 2 483 1 979 2 658 Helsingin seutukunta 9 540 8 326 10 379 9 498 10 596 7 823 10 349 Tammisaaren seutukunta 225 91 180 343 344 258 341 Lohjan seutukunta 545 288 687 772 772 609 807 Uusimaa 10 310 8 705 11 246 10 614 11 712 8 690 11 496 Keskimääräisen asumisväljyyden muutoksiin vaikuttaa asuntokuntien koon kehitys sekä uusien asuntojen keskimääräinen koko. Lisäksi siihen voidaan vaikuttaa jo olevia asuntoja yhdistämällä tai jakamalla. Asuntojen hinta ja asumiskustannusten suuruus suhteessa ostovoimaan vaikuttaa kysyntään ja siten uusien asuntojen kokoon. Asuntokuntien koko ja asunnon hankintakyky puolestaan vaikuttaa yksittäisen asukkaan asumisväljyyteen. Kaavio 2. Uudenmaan asukas- ja asuntojen lisäys 5-vuotiskaudella. 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 asuntoja vuodessa MAX asuntoja vuodessa MIN asukkaita vuodessa MIN asukkaita vuodessa MAX 4 000 2 000 0 1 995 2 000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 52 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Kaavio 3. Ahtaasti asuvien asuntokuntien osuus Uudellamaalla 1990-2003 (vähemmän kuin yksi huone/ asukas poislukien keittiö). 45 40 35 30 25 20 15 Ahtaasti asuvat asuntokunnat, % kaikista asuntokunnista yhteensä Ahtaasti asuvat lapsiasuntokunnat, % kaikista lapsiasuntokunnista yhteensä 10 5 0 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Vuonna 1970 Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla asuttiin hieman väljemmin kuin Suomessa keskimäärin. Kolmenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut merkittävä muutos. Vuonna 2000 koko maan keskimääräinen asumisväljyys on selvästi korkeampi kuin Uudenmaan ja erityisesti pääkaupunkiseudun. Asumisväljyys kasvoi Uudellamaalla kaudella 1970-2000 selvästi vähemmän kuin koko maassa. Pienintä asumisväljyyden kasvu oli pääkaupunkiseudulla, noin 0,42 h-m²/asukas/v. Koko maassa kasvu oli noin 0,53 h-m²/asukas/v. Taulukko 6. Asumisväljyys koko maassa ja Uudellamaalla 1970, 2000 ja 2004 (h-m²/asukas). 1970 2000 Kasvu/v 2004 Kasvu/v 1970-2000 2000-2004 Pääkaupunkiseutu 20,8 32,8 0,40 34,0 0,35 Muu Helsingin seutukunta 19,5 34,7 0,52 36,4 0,50 Tammisaaren seutukunta 24,1 38,0 0,46 39,1 0,53 Lohjan seutukunta 20,8 35,7 0,50 37,2 0,49 Uusimaa 20,8 33,5 0,42 34,8 0,39 Koko maa 19,3 35,3 0,53 Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 53

Taulukko 7. Talotyyppijakautuma vuonna 2003. Koko Pientalo- Pientaloasuntokanta asuntoja asuntojen %-osuus Pääkaupunkiseutu 499 629 116 504 23,3 Muu Helsingin seutukunta 105 922 63 533 60,0 Tammisaaren seutukunta 22 505 14 113 62,7 Lohjan seutukunta 36 315 24 632 67,8 Uusimaa 664 371 218 782 32,9 Asumisväljyyden kasvun oletetaan hidastuvan Uudellamaalla niin, että kaudella 2005-2030 kasvu on alle 0,4 h-m²/vuodessa. Syynä hidastuvaan asumisväljyyden kasvuun on muun muassa se, että Uudenmaan asuntokannassa on paljon pieniä asuntoja, joissa asuu yksi ihminen. Asumisväljyys ei voi kasvaa näissä asunnoissa. Tämä koskee erityisesti Helsinkiä ja Vantaata. Uudellamaalla suurin asumisväljyys oli vuonna 2000 Kauniaisissa 43 h-m²/asukas. Uudenmaan asuntokannasta oli vuonna 2000 noin 32,8 % pientaloasuntoja, siis omakotitaloja ja rivitaloja. Siten kerrostaloasuntojen osuus oli 67,2 %. Eniten pientaloasuntoja Uudenmaan kunnista on Sammatissa eli 97 % asuntokannasta, vähiten Helsingissä, jossa pientaloasuntojen osuus on vajaa 13 %. Viisivuotiskaudella 1996-2000 pientaloasuntojen osuus tuotetuista asunnoista oli 40 % ja kerrostaloasuntojen 60 %. Jos asuntotuotannossa talotyyppijakautuma pysyy viime vuosien kaltaisena, niin pientaloasuntojen osuus asuntokannasta kasvaa. Kasvu on kuitenkin varsin hidasta, koska uustuotannon osuus on varsin pieni koko asuntokannasta. 54 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

ISBN 952-448-156-1 ISBN 952-448-157-X ISSN 1236-679X (sid.) ISSN 1236-679X (PDF) Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors Finland puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi