Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan liiton julkaisuja A 15-2006 Uudenmaan liitto Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 Visio ja strategia

Uudenmaan liiton julkaisuja A 15-2006 Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 Visio ja strategia Uudenmaan liitto 2006 Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 1

Uudenmaan liiton julkaisuja A 15-2006 ISBN 952-448-156-1 ISSN 1236-679X (sid.) ISBN 952-448-157-X ISSN 1236-679X (PDF) Ulkoasu: BNL Euro RSCG Kansi ja kuvat: Tuula Palaste-Eerola Taitto ja kannen piirros: Arja-Leena Berg Erweko Painotuote Oy Helsinki 2006 1200 kpl Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi 2 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto Nimeke Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 Visio ja strategia Sarjan nimeke Uudenmaan liiton julkaisuja A Sarjanumero 15 2006 Sivuja 54 ISBN 952-448-156-1 (sid.), 952-448-157-X (PDF) 1236-679X Kieli, koko teos suomi Tiivistelmä Raportin laatija Avainsanat (asiasanat) Julkaisuaika Liitteitä ISSN Yhteenveto Maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma maakunnan kehittämiseksi. Sen laatiminen perustuu kahteen lakiin; maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä alueiden kehittämislakiin. Maakuntasuunnitelma on maakuntavaltuuston hyväksymä poliittinen tahdonilmaisu ja maakunnan omaehtoisen kehittämisen väline. Uudenmaan maakuntasuunnitelmaa 2030 on valmisteltu laajassa yhteistyössä liiton jäsenkuntien ja eri sidosryhmien kanssa. Maakuntasuunnitelman keskeinen tehtävä on ohjata maakunnan toiminnan ja alueidenkäytön suunnittelua palvelemaan samoja päämääriä ja tavoitteita. Maakuntasuunnitelman strategisia linjauksia konkretisoivat maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Luonteensa takia maakuntasuunnitelma on varsin yleispiirteinen suunnitelma. Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 ydin on kiteytetty visioon; Uusimaa on hyvinvoivien ihmisten kansainvälisesti kilpailukykyinen metropolialue. Vision osoittamaan tavoitteeseen pyritään neljällä teemalla: 1. Asuminen 2. Elinkeinot ja osaaminen 3. Hyvinvointi 4. Infrastruktuuri ja ympäristö. Erotuksena vision laajasta hyvinvointikäsitteestä erityisellä hyvinvointiteemalla tarkoitetaan hyvinvointipalveluita ja niihin läheisesti liittyviä asioita. Jokaisen neljän teeman sisällä tehtävillä valinnoilla pyritään edistämään maakunnan ja sen asukkaiden menestystä laaja-alaisesti, ei yksin teeman omasta näkökulmasta. Teemojen sisällä läpäisyperiaatteella edistettäviä asioita ovat erityisesti kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Markku Hyypiä Aluekehitys, maakunta, strateginen suunnittelu Huomautuksia Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi Julkaisu on käännetty ruotsiksi (Landskapsöversikt för Nyland 2030 / Vision och strategi, Nylands förbunds publikationer A16-2006)). Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 3

4 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Esipuhe Maakunnan kehittämisen keskeiset välineet ovat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava, maakuntaohjelma ja maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Pitkän aikavälin strategisena suunnitelmana maakuntasuunnitelma osoittaa maakunnan tavoitellun kehityksen. Maakuntasuunnitelma on pohjana kaikelle muulle maakunnan suunnittelulle. Maakuntasuunnitelman laatiminen perustuu kahteen lakiin; maakäyttö- ja rakennuslakiin sekä alueiden kehittämislakiin. Maakuntasuunnitelma laaditaan tai päivitetään maakuntavaltuustokausittain eli kerran neljässä vuodessa. Sisäasiainministeriön suositusten mukaan maakuntavaltuuston tulisi hyväksyä maakuntasuunnitelma ensimmäisenä toimintavuotenaan. Uudenmaan maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman kokouksessaan 7.12.2005. Maakuntasuunnitelma on asiakirja, joka osoittaa alueen keskeisten toimijoiden yhteisen tahdon maakunnan kehittämiseksi pitkällä aikavälillä. Keskeisiä toimijoita ovat kunnat ja kuntayhtymät, yritykset, valtion aluehallintoviranomaiset, tutkimus- ja koulutuslaitokset sekä monet järjestöt ja yhteisöt. Uudenmaan maakuntasuunnitelmaa onkin valmisteltu laajassa yhteistyössä liiton jäsenkuntien ja eri sidosryhmien kanssa. Uudenmaan liitto kiittää kaikkia maakuntasuunnitelman laadintaan osallistuneita hyvästä yhteistyöstä ja toivoo, että maakunnan kehittäminen asukkaiden parhaaksi jatkuu alueen eri toimijoiden aktiivisella yhteistyöllä. Helsingissä maaliskuussa 2006 Arto Bryggare maakuntavaltuuston puheenjohtaja Aimo Lempinen maakuntajohtaja Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 5

Sisällys ESIPUHE 5 JOHDANTO 7 Uudenmaan maakuntasuunnitelman merkitys 7 Edellinen maakuntasuunnitelma, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 7 Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 laadinta 8 Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 sisältö 9 UUDENMAAN VISIO VUOTEEN 2030 11 Strategiset painopisteet 11 STRATEGISET TAVOITTEET JA STRATEGIAT 14 1. Asuminen 14 2. Elinkeinot ja osaaminen 19 3. Hyvinvointi 25 4. Infrastruktuuri ja ympäristö 29 VAIKUTUSTEN KOKONAISARVIO 37 TAUSTAMATERIAALI 39 1. Nykytila 39 2. Megatrendit 41 3. Skenaariot vuoteen 2035 43 4. Työvoiman kysyntä 48 5. Väestökehityksen näkymät 48 6. Asumisen ja asuntorakentamisen kehitysnäkymät 51 6 : : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Johdanto Uudenmaan maakuntasuunnitelman merkitys Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 tavoitteena on kiteyttää maakunnan toivottu kehityskuva, johon maakunnan eri toimijat haluavat ja voivat yhdessä määrätietoisesti pyrkiä. Maakuntasuunnitelma osoittaa maakunnan eri toimijoiden yhteisen omaehtoisen pitkän aikavälin kehittämissuunnan ja strategiat sen saavuttamiseksi. Tavoiteltu hyvä kehitys on parhaiten saavutettavissa, kun tavoitetaso on sekä haastava että realistinen. Maakuntasuunnitelmasta hyötyvät viime kädessä maakunnan asukkaat ja toimijat, joille luodaan mahdollisimman hyvät elämisen edellytykset ja kehittymisen mahdollisuudet. Maakunnan keskeisiä toimijoita ovat kunnat ja kuntayhtymät, yritykset, tutkimus- ja koulutuslaitokset sekä monet järjestöt ja yhteisöt. Maakunnan omaehtoisen määrätietoisen kehittämisen perusta on maakunnan omien toimijoiden mahdollisimman samansuuntaiset linjaukset. Tämä koskee sekä yksittäisten toimijoiden omaa suuntautumista että niiden keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyö ja verkottuminen ovat usein välttämättömiä tuloksekkaalle toiminnalle. Strategisella tasolla kyse on strategisesta kumppanuudesta tai strategisesta liittoutumisesta. Uudenmaan toimijoiden strategiset kumppanit ovat usein myös oman maakunnan ulkopuolisia toimijoita, jopa ulkomaalaisia toimijoita. Kun Uudenmaan maakunta ajatellaan yhtenä toimijana, niin sen kaikkein luonnollisimmat strategiset kumppanit ovat kotimaassa Etelä-Suomen muut maakunnat eli ns. Etelä-Suomen liittoutuma. Kansainvälisesti ne ovat Itämeren alueen valtioiden pääkaupunkiseudut ja niiden ympäristöt sekä Pietarin alue. Uudenmaan maakunnan omaehtoinen tuloksekas kehittäminen edellyttää, että maakunnan toimintaympäristön toimijat tukevat ja luovat edellytyksiä kehittämistyölle. Keskeisin on maamme valtiovalta, joka luo omalla toiminnallaan monet reunaehdot alueelliselle kehittämistyölle. Valtiovalta päättää maamme omasta tietoisesta aluepolitiikasta. Lisäksi se päättää maamme yleisestä yhteiskunta- ja talouspolitiikasta. Näillä yleispoliittisilla linjauksilla on hyvin usein myös aluepoliittista merkitystä, vaikka linjauksia ei ole tehty välttämättä aluepoliittisessa mielessä. Euroopan unionin jäsenenä Suomeen ja sen alueisiin vaikuttaa vahvasti EU:n alue- ja yleispoliittiset linjaukset. Joka neljäs vuosi laadittava maakuntasuunnitelma on pohjana maakunnan muulle suunnittelulle. Maakuntasuunnitelman keskeinen tehtävä on ohjata maakunnan toiminnallista ja alueidenkäytön suunnittelua palvelemaan samoja päämääriä ja tavoitteita. Maakuntasuunnitelmaa toteuttavat asiakirjat ovat maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Maakuntakaava sovittaa yhteen valtakunnallisia, maakunnallisia ja paikallisia alueidenkäytön tavoitteita. Maakuntakaava laaditaan tarvittaessa, käytännössä noin kymmenen vuoden välein. Maakuntaohjelma on maakuntasuunnitelman linjauksista johdettu keskipitkän aikavälin ohjelma. Maakuntaohjelma laaditaan joka neljäs vuosi ja sen toteuttamissuunnitelma vuosittain. Edellinen maakuntasuunnitelma, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 Maakuntavaltuusto hyväksyi edellisen maakuntasuunnitelman 1.11.2002, Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025. Edellinen maakuntasuunnitelma laadittiin ajatuksella, ettei valtuustokaudella 2001-2004 olisi laadittu lainkaan maakuntaohjelmaa, vaan että maakuntasuunnitelma ja aluekehittämissopimus kattaisivat yhdessä maakuntaohjelman sisällön. Aluekehittämissopimus oli Uudenmaan perinteinen oma kehittämisväline. Lainsäädäntö muuttui edellisen maakuntasuunnitelman laadintaprosessin aikana ja Uudellemaalle tehtiin myös maakuntaohjelma. Eli tältä osin ehdittiin reagoimaan uuteen tilanteeseen. Sen sijaan maakuntasuunnitelman sisällön osalta uuteen Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 7

tilanteeseen ei ehditty reagoida ja Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2025 tehtiin alkuperäisen toimintasuunnitelman mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kyseinen maakuntasuunnitelma sisältää myös ohjelmallisia elementtejä ja että se on strategiseksi suunnitelmaksi varsin laaja. Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 laadinta Keskeisenä lähtökohtana Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 teossa on ollut maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttäminen. Siten tämä uusi maakuntasuunnitelma on edellistä maakuntasuunnitelmaa strategisempi asiakirja. Toisena lähtökohtana on ollut Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2025 päivitys, ei kokonaan uuden maakuntasuunnitelman laadinta. Maakuntasuunnitelman päivitysprosessi alkoi skenaarioiden laadinnalla. Marraskuussa 2004 ilmestyi skenaariotyön loppuraportti Uudenmaan tulevaisuus 2035, Utua vai totta? Skenaariotyö toteutettiin Uudenmaan liiton, Itä-Uudenmaan liiton, Uudenmaan TE-keskuksen, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja YTV:n yhteistyöprojektina. Skenaariotyö koostuu neljästä erilaisesta skenaariokertomuksesta ja niihin liittyvistä kvantitatiivisista laskelmista; väestöstä, työpaikoista ja asuntorakentamisesta sekä asuntokannan kehityksestä. Skenaariokertomukset ovat hyvin erilaiset, joka ilmenee muun muassa väestökehityksessä. Äärivaihtoehtoina on väkiluvun lasku ja sen erittäin voimakas kasvu. Jokaisen neljän skenaariokertomuksen pohjalta laadittiin erilliset liikenneskenaariot sisältäen arviot liikenneinvestoinneista. Yksikään neljästä skenaariokertomuksesta ei ole tavoiteskenaario eli tila, johon pyritään. Toteutetun skenaariotyön keskeisenä ideana on laajentaa ihmisten näkemyksiä tulevaisuudesta. Millainen tulevaisuus voi olla, vaikkakin se olisi nykykäsityksen mukaan epätodennäköinen? Mitä uusia kysymyksenasetteluja mahdolliset kehityskuvat aiheuttavat? Mihin konkreettisiin kysymyksiin tulee ottaa kantaa, kun mietitään toivottua kehityskuvaa, joka on maakuntasuunnitelman ydin? Skenaariot auttavat myös arvioimaan valittujen strategioiden vaikutuksia. Skenaarion työn väestölaskelmista riippumattomat väestösuunnitteet valmistuivat syksyllä 2004. Nämä maakuntasuunnitelmatyön ensimmäiset väestösuunniteluvut olivat luonteeltaan varautumisennusteita. Toisin sanoen osoittivat maksimiväkilukua, johon on realista syytä varautua. Nämä luvut lähetettiin jäsenkuntien väestöennusteista vastaaville virkamiehille kommentoitaviksi. Kommenttien pohjalta kyseisiä väestömäärän maksimilukuja tarkistettiin ja tuotettiin lisäksi väestön minimimääräluvut jatkovalmistelutyötä varten. Alkuvuodesta 2005 valmistuivat asuntotarvelaskelmien ja työpaikkasuunnitteiden ensimmäiset versiot. Työpaikkasuunnitteiden teossa on käytetty hyväksi dosentti, tutkija Seppo Laakson, Kaupunkitutkimus TA Oy laskelmia ja kehittämisjohtaja Henrik Rissasen, Pohjois-Savon liitto, kehittämää ennakointimallia (ns. HEMAASU-malli). Marras-joulukuussa 2004 järjestettiin kuntien virkamiehille ja Uudenmaan liiton hallituksen jäsenille neljä rinnakkaista seminaaria maakuntasuunnitelman ja -ohjelman päivityksiä varten. Lohjan ja Tammisaaren seutukunnissa järjestettiin molemmissa yksi tilaisuus ja Helsingin seutukunnassa kaksi tilaisuutta. Kuntaseminaareissa joulukuussa 2004 käsiteltiin erityisesti tulevaisuuden epävarmuustekijöitä ja näkymiä. Arvioitavat teemat olivat: 1. Väestökehitys 2. Koulutus- ja hyvinvointipalveluiden kysyntä, rahoitus ja järjestäminen 3. Globaalisaatio, kansainvälistyminen 4. Eriarvoistuminen. Maakuntahallitus käsitteli kokouksessaan 31.1.2005 maakuntasuunnitelman päivitystä. Maaliskuussa 2005 maakuntasuunnitelmaa edistettiin sidosryhmätyöllä, jossa oli myös vahva 8 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

kuntaedustus. Sidosryhmissä oli varsin kattava valtion aluehallintoviranomaisten edustus. Lisäksi edustajia oli ministeriöistä, uusmaalaisista ja valtakunnallisista järjestöistä, oppi- ja tutkimuslaitoksista sekä virkamiehiä Uudenmaan liiton jäsenkunnista. Sidosryhmätyö toteutettiin neljänä työryhmänä: 1. Asuminen 2. Elinkeinot ja osaaminen 3. Hyvinvointi 4. Infrastruktuuri ja ympäristö. Sidosryhmätyöt perustuivat Uudenmaan maakuntasuunnitelmaan 2025 ja sen visioon, edellä mainittuun skenaariotyöhön, kuntaseminaareissa esille nousseisiin asioihin, nykytilanteen analyysiin, alustaviin väestö-, työpaikka- ja asuntotarvelaskelmiin, valtakunnallisten ja uusmaalaisten toimijoiden strategialinjauksiin sekä luonnollisesti sidosryhmätyöhön osallistuneiden ihmisten asiantuntemukseen ja näkemyksiin. Jokainen ryhmä käsitteli oman teemansa lisäksi myös ns. horisontaalisia teemoja: kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Koulutusasiat jaettiin kahteen ryhmään. Elinkeinot ja osaaminen -ryhmä käsitteli koulutusta osaamisen ja työmarkkinoiden kannalta. Hyvinvointiryhmä käsitteli koulutusta ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja sivistyksen kannalta. Kulttuuri kuului myös hyvinvointiryhmään. Työryhmien teemat eivät kuvasta vain teknistä valintaa, kokonaisuuden jakamista sopivan kokoisiin osiin, vaan ne kuvastavat omalla tavallaan ylätason strategista valintaa tai painotusta. Minkä tyyppisissä asioissa tulee onnistua, jotta haluttu myönteinen kehitys olisi saavutettavissa? Näistä neljästä teemasta todennäköisesti kolme voisi olla monen suomalaisen maakunnan strategian painopisteinä. Asuminen on Uudellemaalle ja sen asukkaille kriittisempi menestystekijä kuin se on useimmille muille maakunnille. Uusi maakuntahallitus käsitteli maakuntasuunnitelmaa seminaarissaan 19.5.2005. Maakuntavaltuuston seminaarissa 1. - 2.6.2005 maakuntasuunnitelma oli yhtenä teemana. Maakunnan yhteistyöryhmä (=MYR) käsitteli maakuntasuunnitelmaa 9.6.2005. Maakuntahallitus päätti kokouksessaan 13.6.2005 lähettää maakuntasuunnitelman lausuntokierrokselle. Lausunnot pyydettiin noin 120 eri taholta, joista lausuntonsa antoi 71. Maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman 7.12.2005. Uudenmaan maakuntasuunnitelman 2030 sisältö Maakuntasuunnitelma koostuu sisällöllisesti kahdesta pääosiosta: maakunnan tavoitellusta kehityksestä ja taustamateriaalista. Tavoiteltuun kehitykseen kuuluvat visio, strategiset tavoitteet ja strategiat (strategiset valinnat) sekä strategioiden vaikutustenarviointi. Taustamateriaalista selkeästi merkityksellisin on skenaariotyön loppuraportti. Skenaariotyöstä tähän maakuntasuunnitelmaan on koottu lyhyt yhteenveto megatrendeistä ja skenaariokertomuksista. Muu taustamateriaali koostuu nykytilanteen kuvauksesta, väestö- ja työpaikkasuunnitteista sekä asuntotarvelaskelmista. Maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että kvantitatiivisten väestö-, työpaikkaja asuntotarvelaskelmien käsittely on siirretty pääosin maakuntaohjelmaan. Tämä maakuntasuunnitelma ei osoita yhtä tiettyä tavoitteellista väkilukumäärää, vaan tavoitteellisen vaihteluvälin väkilukumääräksi vuonna 2030. Samalla periaatteella on tuotettu myös työpaikkamäärät ja asuntotarvelaskelmat. Maakuntasuunnitelman ja maakuntaohjelman roolien selkeyttämien tarkoittaa myös sitä, että maakuntasuunnitelman nykytilakuvaus on varsin suppea ja maakuntaohjelmaan tulee maakuntasuunnitelmaa perusteellisempi nykytilakuvaus. Tämä valinta perustuu strategia- ja ohjelmatyön periaatteelliseen erotteluun. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 9

Maakuntasuunnitelma strategisena suunnitelmana vastaa ensi sijassa kysymyksiin: mitä pitäisi tehdä ja miksi, jotta toivuttu kehitys saadaan aikaan. Maakuntaohjelma puolestaan operatiivisena suunnitelmana vastaa ensi sijassa kysymykseen: miten. Toisin sanoen toimenpidelinjaukset kuuluvat maakuntaohjelmaan. Strategiakirjallisuus tukee varsin yleisesti tällaista strategia- ja ohjelmatyön erottelua, tosin asiasta on erilaisiakin näkemyksiä. Strategisen ja operatiivisen toiminnan erottelun lisäksi toinen tärkeä periaatteellinen erottelu koskee strategian rakentamisen ja sen toteuttamisen aikaulottuvuutta. Strategia rakennetaan tulevaisuudesta nykyisyyteen, ja sitä toteutetaan nykyisyydestä tulevaisuuteen. Tämän periaatteen mukaisesti strategian tulee olla proaktiivinen (=ennakoivasti aktiivinen, ennakoiva, ehkäisevä) eikä reaktiivinen (=jälkikäteen aktiivinen, reaktiona ilmenevä, korjaava). Tämän maakuntasuunnitelman linjaukset ovat lähtökohtaisesti ja pääosin käytännössäkin proaktiivisia. Parhaat linjaukset ovat tietysti yhtä aikaa sekä reaktiivisia että proaktiivisia eli vastaavat nykyisiin haasteisiin ja tulevaisuuden tahtotilaan. Tällaisia linjauksia on pyritty löytämään. Puhtaasti reaktiiviset linjaukset on hyväksytty silloin, kun nykyiset haasteet on arvioitu strategisesti tärkeiksi. Eli tällöin on arvioitu, että tavoiteltu tulevaisuuden hyvä tila edellyttää reagoimista nykyisiin haasteisiin. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 sisältää toivotun, haasteellisen, laaja-alaisen, mutta vain kaikkein olennaisimpiin asioihin paneutuvan kehityskuvan. Laaja-alaisuutensa takia suunnitelma sisältää myös elementtejä, joiden keskinäinen yhteensovittaminen on varsin haasteellista. Maakunnan kehittämisen malli Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvoston ohjaavat päätökset Maakuntakaava Maakuntasuunnitelma Maakuntaohjelma Valtakunnalliset alueiden kehittämisen tavoitteet Valtion hallinnonaloittaiset suunnitelmat ja ohjelmat EU-ohjelmat Kuntien kaavoitus ja viranomaispäätökset Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma 10 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Uudenmaan visio vuoteen 2030 UUSIMAA ON HYVINVOIVIEN IHMISTEN KANSAINVÄLISESTI KILPAILUKYKYINEN METROPOLIALUE Maakuntasuunnitelma kiteyttää maakunnan pitkän aikavälin toivotun kehityksen. Visio on puolestaan maakuntasuunnitelman kiteytys tahtotilasta, johon pyritään. Vision tahtotilaa tarkennetaan ja konkretisoidaan muutamalla strategisella tavoitteella. Strategiat (=strategiset valinnat) osoittavat kaikkein tärkeimmät menettelytavat, jotka vievät kehitystä vision ja strategisten tavoitteiden osoittamaan haluttuun suuntaan. Maakuntasuunnitelman tulee edistää Uudenmaan asukkaiden ja sen toimijoiden menestystä pitkällä aikavälillä. Toimijoiden menestys ja hyvät toimintamahdollisuudet ovat kuitenkin vain välineitä asukkaiden menestykselle. Toisin sanoen koko maakuntasuunnitelman tavoite on viime kädessä asukkaiden kaikenpuolinen hyvinvointi. Hyvinvoinnin keskeiset osa-alueet ovat henkinen, kulttuurinen, taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Nämä hyvinvoinnin osa-alueet koostuvat monista tekijöistä. Jokaiseen niistä liittyy keskeisesti turvallisuus. Ihmisten, asukkaiden hyvinvoinnin lisäksi visioon sisältyy ajatus kansainvälisesti kilpailukykyisestä metropolialueesta. Kilpailukyky ymmärretään laaja-alaisesti kuten hyvinvointikin. Sen ydin on kuitenkin taloudellinen kilpailukyky, joka tavallisesti jaetaan kahteen osaan, hintakilpailukykyyn ja ns. reaaliseen kilpailukykyyn. Vision kilpailukyvyllä tarkoitetaan ensi sijassa reaalista kilpailukykyä. Sen perusta on hyvin koulutettu ja osaava työvoima sekä laaja ja teknisesti korkeatasoinen tuotantopääoma. Reaalinen kilpailukyky ilmenee korkeana tuottavuutena sekä alueen houkuttelevuutena ja vetovoimaisuutena. Houkuttelevuuden ja vetovoimaisuuden taustalla on toimiva hallinto ja infrastruktuuri, hyvä ja viihtyisä ympäristö niin asukkaille, yrityksille kuin muillekin toimijoille sekä hyvät yksityiset ja julkiset palvelut. Strategiatyön ydin on saada aikaan muutosta nykytilasta parempaan suuntaan, ja visio osoittaa suunnan tiivistetysti. Siten asukkaiden hyvinvoinnissa ja alueen kilpailukyvyssä kiinnitetään erityistä huomiota parannusta vaativiin asioihin, kuitenkaan ei unohdeta nykyisiä vahvuuksia. Vision sanoma on, että tavoitteena on Uudenmaan asukkaiden hyvinvoinnin kasvu. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, ettei hyvinvointi jakaudu kohtuuttoman epätasaisesti asukkaiden välillä eikä myöskään alueellisesti. Monien tutkimusten ja selvitysten mukaan Suomen ja Uudenmaan kansainvälinen kilpailukyky on hyvä. Hyvät tulokset perustuvat suurelta osin siihen, että Suomessa panostetaan paljon tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Täällä on vähän korruptiota, hallinto on toimiva ja hallinnolliset päätökset ovat hyvin ennustettavissa. Tutkimusten osoittama hyvä kilpailukyky ei perustu Uudenmaan houkuttelevuuteen tai vetovoimaisuuteen. Kilpailukyvyn osalta vision sanoma on: nykyisten vahvuuksien lisäksi Uusimaa on vuonna 2030 kansainvälisesti houkutteleva ja vetovoimainen metropolialue. Suomen ainoalle metropolialueelle ei ole vakiintunutta määritelmää. Tässä maakuntasuunnitelmassa metropolialueella tarkoitetaan Uudenmaan liiton aluetta. Esimerkiksi OECD on rajannut Helsingin metropolialueen laajasti niin, että siihen kuuluvat myös Hämeenlinnan, Lahden ja Porvoon seudut. Metropolit ovat väestön, talouden, erityisesti kaupan, liikenteen, hallinnon, kulttuurin sekä opetuksen ja tutkimuksen keskuksia. Strategiset painopisteet Strategisten tavoitteiden asettaminen ja strategisten valintojen tekeminen merkitsee asioiden panemista tärkeysjärjestykseen. Ne edellyttävät myös kykyä ja rohkeutta sanoa ei monille hyville asioille. Strategiassa päähuomio on tulevaisuudessa; miten varmistamme, että Uudenmaan asukkaat voivat hyvin vuonna 2030. Tästä huoli- Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 11

matta strategiset toimenpiteet voivat olla hyvinkin lähitulevaisuudessa. Strategiatyö edellyttää valintojen tekemistä monessa vaiheessa. Tämän maakuntasuunnitelman keskeisiksi painopisteiksi eli teemoiksi on valittu: 1. Asuminen 2. Elinkeinot ja osaaminen 3. Hyvinvointi 4. Infrastruktuuri ja ympäristö. Valitut neljä teemaa osoittavat ensimmäisen tason strategista valintaa. Näissä asioissa tulee onnistua, jotta vision osoittama tavoitetila on saavutettavissa. Näitä teemoja ei ole asetettu mihinkään keskinäiseen tärkeysjärjestykseen, vaan ne kaikki ovat yhtä tärkeitä. Edes hyvinvointiteema ei ole sen tärkeämpi kuin muut, vaikka visiossa on sanat hyvinvoivien ihmisten. Strategisessa mielessä ihmisten hyvinvoinnille edellytyksiä luovat linjaukset voivat periaatteessa olla yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä kuin itse hyvinvointiteeman linjaukset. Jokaisen neljän teeman sisällä tehtävillä valinnoilla tulee edistää maakunnan ja sen asukkaiden menestystä laaja-alaisesti, ei yksin sen omasta näkökulmasta. Tavoiteltavia hyviä asioita voidaan edistää myös läpäisyperiaatteella. Tässä suunnitelmassa tällaisia asioita ovat erityisesti kansainvälisyys, tietoyhteiskunta, turvallisuus ja Uudenmaan tasapainoinen kehitys. Asuminen Asuminen on perustarpeena olennainen asia ihmisten hyvinvoinnille. Asumisen kalleus vie ihmisten taloudellisia voimavaroja muiden hyödykkeiden hankinnoilta ja hajottaa yhdyskuntarakennetta. Asumistasoa parantamalla voidaan torjua monia negatiivisia sosiaalisia ja jopa terveydellisiä tekijöitä sekä vähentää laitospalvelujen käyttöä. Ahdas asuminen laskee viihtyisyyttä. Asuntotilanne vaihtelee suuresti Uudenmaan alueella, mutta kokonaisuutena Uudenmaan asuntotilanne on heikompi kuin Suomessa keskimäärin tai muissa kehittyneissä länsieurooppalaisissa metropoleissa. Pääkaupunkiseudun asuntotarjonnan vähäisyys ja siitä johtuva asumisen kalleus ovat uhkana työvoiman saatavuudelle erityisesti monilla palvelualoilla, joissa palkkataso on alhainen. Koko Uudenmaan ja koko Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle on tärkeää, että pääkaupunkiseutu on asuinalueena houkutteleva ja vetovoimainen myös kansainväliselle työvoimalle. Eurooppalaisessa katsannossa sijaintimme ja ilmastomme eivät ole vetovoimatekijöitä. Näiden pysyvien heikkouksien takia on valtakunnallisestikin erityisen tärkeää, että myös pääkaupunkiseudulla on tarjolla laadukkaita asuntoja hyvien palvelujen äärellä kohtuulliseen hintaan. Luonnollisesti laadukas ja kohtuuhintainen asuntotarjonta on tärkeää koko Uudenmaan väestölle. Elinkeinot ja osaaminen Hyvä yleinen taloudellinen tilanne luo perustan maakunnan asukkaiden aineelliselle hyvinvoinnille; asukkaille on tarjolla työtä ja toimeentuloa. Hyvä työllisyystilanne ehkäisee sosiaalisia ongelmia kuten syrjäytymistä. Hyvällä työllisyydellä on myös olennainen merkitys verotuloille, jotka ovat edellytys korkealaatuisille kunnallisille palveluille. Verotulojen muodostumiselle elinkeinotoimilla on välillisesti erittäin suuri merkitys. Menestyvä elinkeinotoiminta on muun taloudellisen menestyksen perusta. Elinkeinotoiminnan ja julkisen palvelutoiminnan perusta on puolestaan osaava työvoima. Osaaminen ja innovatiivisuus ovat olennaisia tekijöitä sekä yksityisen että julkisen toiminnan moninaiselle kehittämiselle kuten tuotteiden laadulle, tuotannon tehokkuudelle ja uusille tuotteille. Uudenmaan elinkeinotoiminnan menestyksellä on alueen oman tulevaisuuden lisäksi suuri kansallinen merkitys. Suomi tarvitsee innovatiivisen ja vahvan keskuksen, joka voi menestyä kovassa kansainvälisessä kilpailussa korkean tuottavuuden ja tulotason työpaikoista. Tällaiset työpaikat sijoit- 12 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

tuvat yleensä vain metropolialueille ja tyypillisesti niiden ytimiin. Innovatiiviset, korkean tuottavuuden toiminnot tarjoavat kasvualustan uudelle tuotannolle, joka puolestaan sijoittuu tyypillisesti metropolialueen ytimen ulkopuolelle. Hyvinvointi Vision tahtotila ilmaisee selkeästi, että tavoitteena on Uudenmaan asukkaiden hyvinvoinnin kehittäminen ja varmistaminen. Kuten jo aiemmin on todettu: kaikki strategiset linjaukset tähtäävät viime kädessä asukkaiden hyvinvointiin. Erotuksena vision laajasta hyvinvointikäsitteestä erityisellä hyvinvointiteemalla tarkoitetaan hyvinvointipalveluja ja niihin läheisesti liittyviä asioita. Hyvinvointipalvelulla on suuri merkitys lähes kaikille ihmisille. Palveluita tarvitsevat erityisesti lapset, vanhukset, sairaat ja vammaiset. Lisäksi niiden järjestämisellä on erittäin suuri merkitys julkiselle taloudelle. Uudenmaan väestö vanhenee vuoteen 2030 mennessä; hyvinvointipalveluiden kysyntä kasvaa ja niiden rahoittamiseen käytettävien ansiotulojen veropohja heikkenee. Infrastruktuuri ja ympäristö Hyvä ympäristö tukee moninaisesti ihmisten hyvinvointia. Se jopa edistää ihmisten terveyttä ja ennen muuta ehkäisee ennalta sairauksien syntymistä. Kuitenkaan ei riitä, että ympäristön tila on hyvä jollakin mittarilla. Ihmisten täytyy myös voida kokea ympäristönsä hyväksi. Tällöin he viihtyvät ympäristössään ja tuntevat olonsa turvalliseksi. Jo tiedostetut ympäristöriskit laskevat ihmisten turvallisuutta ja viihtyisyyttä eli heidän hyvinvointiaan. Hyvä ja toimiva infrastruktuuri on teknistyneen yhteiskunnan kivijalka, jonka varaan rakennetaan ja rakentuu ihmisten, yritysten, kuntien ja muiden toimijoiden varsinainen toiminta. Teknistynyt yhteiskunta on tehokas mutta myös varsin haavoittuva. Riittävä, tehokas ja toimintavarma infrastruktuuri on keskeinen kilpailutekijä erityisesti Uudenmaan vetovoimaisuuden ja houkuttelevuuden näkökulmasta. Toimintavarmuus on lisäksi olennainen turvallisuustekijä niin tavallisille ihmisille, elinkeinoelämälle kuin myös monille julkisille toiminnoille. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 13

Strategiset tavoitteet ja strategiat 1. Asuminen Strateginen tavoite Kansainvälisesti kilpailukykyinen, tasa-arvoinen ja houkutteleva Uusimaa, jossa kasvavalle työvoimalle ja muille asunnon tarvitsijoille on tarjolla kohtuuhintaisia, laadukkaita asuntoja työpaikkojen ja palvelujen läheltä. Uudenmaan asuntomarkkinoilla on varauduttava pitkällä aikavälillä moniin toimintaympäristön muutoksiin. Suomen kaupungistuminen jatkuu suurella todennäköisyydellä, mikä tarkoittaa muuttovoittoa muualta Suomesta Uudellemaalle. Lisäksi tavoitteena oleva hyvä taloudellinen kehitys kasvattaa työpaikkojen määrää niin, että tarvitaan sekä kotimaista että ulkomaista muuttovoittoa, jotta Uusimaa säilyttää kilpailukykynsä. Uudellamaalla varaudutaan 200 000-300 000 asukkaan väestön kasvuun vuoteen 2030 mennessä. Väestömäärän ja asumisväljyyden kasvu sekä asunnottomuuden poistaminen edellyttävät vuotuiseksi asuntotuotannoksi 8 000-12 500 asuntoa. Asuntokysymyksiä tulee käsitellä samanaikaisesti elinkeino-, liikenne- ja palvelukysymysten kanssa. Asuntoalueiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon työpaikkojen ja palveluiden sijoittuminen sekä saavutettavuus, etenkin joukkoliikenteen järjestämismahdollisuudet. Ja myös toisinpäin muussa suunnittelussa tulee ottaa huomioon nykyinen ja suunniteltu asutus. Strategia 1.1 Lisätään asunto- ja tonttitarjontaa siten, että myös Helsingin seudulla voi asua kohtuullisella hinnalla, laadukkaasti ja yksilöllisten toiveiden mukaisesti hyvässä ympäristössä. Työvoiman saatavuudelle seudun asuntotarjonta ja hintataso ovat avainkysymyksiä. Asumisen korkea hinta haittaa erityisesti pääkaupunkiseudun palveluammattien työvoiman saatavuutta. Työntekijöillä ei ole varaa asua lähellä työpaikkaansa. Uhkana on, että tilanne heikkenee olennaisesti suunnittelukauden aikana. Vaurastuva ostovoimainen väestö syrjäyttää vähemmän ostovoimaisen väestön nykyistä voimakkaammin pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun asuntomarkkinoilta. Monet merkit viittaavat siihen, että palveluelinkeinoihin tarvitaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti lisää henkilökuntaa. Jokseenkin varmasti voidaan ennustaa, että tarvitaan merkittävästi lisää henkilökuntaa vanhusten hoitotyöhön. Pula kohtuuhintaisista asunnoista ja tonteista pääkaupunkiseudulla nostaa asumiskustannuksia ja ajaa etenkin pientaloja haluavat asuntokunnat yhä kauemmaksi, jopa kehysalueen ulkopuolelle. Tämä taas pidentää työmatkoja ja ruuhkauttaa pääteitä. Asukkaiden erilaisten tarpeiden ja asuntomarkkinoiden toimivuuden takaamiseksi tarvitaan monipuolista asuntotarjontaa; tiiviitä kerrostaloalueita varsinkin siellä, missä on hyvät palvelut ja kalliit perustamiskustannukset, sekä tiiviitä pientaloalueita, joissa esteettömyys on otettu huomioon. Kunnilla on mahdollisuus vaikuttaa tonttitarjontaan kaavoittamalla uutta rakennusoikeutta, mikä kuitenkin yksittäisenä toimenpiteenä hajauttaa yhdyskuntarakennetta. Tärkeämpää onkin tehostaa kaavoitetun rakennusmaan käyttöönottoa lain- 14 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

säädännön mahdollistamilla keinoilla. Kehyskuntien tulee omalta osaltaan pyrkiä edelleen tiivistämään rakennettaan. Jotta omakotitalojen rakentamista saadaan hillittyä kaava-alueiden ulkopuolelle, kuntien tulee tarjota asuntotoiveita vastaavia tontteja kaava-alueilla. Valtio voi merkittävästi edistää tonttitarjonnan lisäämistä ja hintatason hillitsemistä luovuttamalla keskeisillä paikoilla olevia muusta käytöstä vapautuvia alueita kunnille raakamaan hinnalla. Muuttovoittoalueelle kuten Uudellemaalle on erityisen tärkeää, että asuntomarkkinat ovat joustavat. Muuttoon liittyvät epävarmuustekijät nostavat kynnystä hankkia omistusasunto, muuttavalla väestöllä kuten maahanmuuttajilla ei ole usein edes taloudellisia mahdollisuuksia omistusasunnon hankintaan. Metropolialueelle riittävä vuokra-asuntotarjonta on olennainen menestystekijä. Uudenmaan asukkaiden hyvinvointi ja maakunnan kansallinen ja kansainvälinen kilpailukyky edellyttävät, että alueella on riittävästi monipuolista ja laadukasta asuntotarjontaa. Tavoiteltava hyvä taloudellinen kehitys merkitsee väestön vaurastumista ja mahdollisuuksia käyttää nykyistä enemmän taloudellisia voimavaroja asumiseen. Jos asuntojen tarjonta ei ole riittävää, niin väkimäärän kasvu ja väestön vaurastumisen aikaansaama lisäkysyntä purkautuu asuntojen hintoihin ja vuokriin. Arvioidut vaikutukset Asuntotuotannon ja kuntien oman tonttitarjonnan lisääminen vähentää hinnannousupaineita ja lisää valinnanmahdollisuuksia. Onnistuneella strategialla eheytetään alue- ja yhdyskuntarakennetta ja vähennetään siten asumisen ja sen edellyttämän liikkumisen ympäristölle aiheutuvaa rasitusta, perheille ja yhteiskunnalle syntyviä kustannuksia sekä parannetaan maakunnan taloudellisia toimintaedellytyksiä. Kohtuuhintainen asuntotarjonta Helsingin seudulla parantaa koko maakunnan kilpailukykyä, vähentää paineita hallitsemattomalle asutuksen leviämiselle ja mahdollistaa paremmin olemassa olevan palvelurakenteen hyödyntämisen. Vahva, elinvoimainen metropolin ydinalue parantaa Helsingin seudun ulkopuolisten alueiden mahdollisuuksia vaihtoehtoisina asumis- ja yrityspaikkoina sekä vapaa-ajan alueina. Riskinä on, että ei saada synnytettyä riittävän suurta asuntovaraumaa, jotta asuntotarjonnalla olisi vaikutusta asuntojen hintaan. Suuri tonttivarauma hajauttaa yhdyskuntarakennetta ja aiheuttaa siten ylimääräisiä kustannuksia. Strategia 1.2 Olemassa olevan asuntokannan ja asuinympäristön ylläpitoa sekä kehittämistä tehostetaan ja esteettömyyttä parannetaan. Asuntovarallisuus on merkittävä osa kotitalouksien varallisuutta ja myös merkittävä osa kansallisvarallisuutta. Vuosittaisen uudisrakentamisen osuus koko asuntokannasta on vain 1-2 %. Näistä syistä on tärkeää, että olemassa oleva asuntokanta pysyy hyvässä kunnossa ja että se vastaa mahdollisimman hyvin asukkaiden tarpeita. Ympäristön hyvä laatu on eräs keskeinen maakunnan kilpailutekijä. Tulevaisuuden suuria haasteita on asuntokannan ja -ympäristön ylläpitäminen vastaamaan muuttuvia tarpeita ja asuinalueiden haitallisen erilaistumisen ennalta ehkäisy. Kansainvälisten esimerkkien perusteella tiedetään, että pahimmillaan asuinalueiden haitallinen erilaistuminen ja rappeutuminen on johtanut asuintalojen purkuun. Tasa-arvosyistä on erityisen tärkeää, etteivät ihmiset leimaudu asuinalueensa huonon kunnon tai imagon perusteella toisen luokan kansalaisiksi. Toimivat asuinalueet ja asunnot edistävät ihmisten hyvinvointia, ehkäisevät ennalta sosiaalisia ongelmia ja tukevat vanhusten ja vammaisten kotona asumista. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 15

Kerrostalojen hissittömyydestä on tulossa yhä merkittävämpi ongelma väestön vanhetessa. Esteettömän liikkumistarpeen johdosta hissittömiin taloihin tulee rakentaa hissejä ja muutenkin parantaa asuntojen ja niiden ympäristöjen laatua. Tämä on tarpeen myös asuinalueiden haitallisen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi. Asuinalueiden ylläpidossa, kehittämisessä ja täydentämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota terveellisyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Asuinympäristön laatuun vaikuttavat palvelut ja liikenneyhteydet. Kehittämistyö edellyttää kiinteistönomistajien, isännöitsijöiden, kuntien, rakennusliikkeiden, asiantuntijoiden sekä tutkimuksen ja kehittämistoiminnan ponnistuksia ja yhteistyötä. Joissain tapauksissa kehittämistyö edellyttää lisä- ja täydennysrakentamisen hyväksymistä sekä myös kulttuuriympäristön jonkin asteista muutosta. Arvioidut vaikutukset Olemassa olevaa asuntokantaa ja asuinympäristöä kehittämällä vaikutetaan väestön valtaosan elinympäristöön. Ajoissa tehdyillä korjauksilla estetään asuntojen ja asuinalueiden rappeutuminen, asuntojen tyhjentyminen, poismuuton nopeutuminen sekä viimekädessä asuntopoistuma. Korjausrakentaminen ja asuinalueiden kehittäminen ylläpitävät valinnan mahdollisuuksia ja ehkäisevät alueiden eriarvoistumista. Esteettömän liikkumisen edistäminen ja hissien rakentaminen pidentävät vanhusten mahdollisuutta asua kotonaan, parantavat yleensä heidän hyvinvointiaan ja vähentää laitospaikkatarpeita. Olemassa olevien asuntoalueiden kehittäminen eheyttää yhdyskuntarakennetta ja vähentää siten tarvetta ottaa uusia alueita käyttöön. Tämä hillitsee liikenteen kasvua ja hyödyntää olemassa olevia rakenteita ja materiaaleja. Olemassa olevien asuinympäristöjen säilyttäminen elinkelpoisina pitää kulttuuriympäristöjä elinvoimaisena. Asuntokannan ja asuinympäristön ylläpidon ja kehittämisen osalta merkittävimmät haasteet ovat volyymistä johtuen pääkaupunkiseudulla, vaikka itse strategian merkityksen kannalta maakunnassa ei ole alueellisia eroja. Kriittisiä kysymyksiä keskipitkällä aikavälillä ovat korjausrakentamisen kasautuminen, osaavan työvoiman riittävyys, tietotaidon puutteet, rahoituksen järjestäminen ja kuntalaisuuskysymys. Samaan aikaan ovat korjausrakentamisen piiriin tulossa 60-70-luvun muuttoliikkeen aikana nopeasti rakennetut asuntoalueet sekä terveyshaittoja aiheuttavat 70-luvun energiakriisien ja 80-luvun lopun nopean rakentamisen aikaiset talot. Valtion lainoituksen käytön esteeksi peruskorjauksessa ja uudisrakentamisessa saattaa tulla tarve säilyttää kuntalaisuus asuntojen jaon valintakriteerinä. Strategia 1.3 Asuntotuotannossa ja rahoitusmuotojen kehittämisessä otetaan huomioon ikääntyvän väestön, erilaisten väestöryhmien, asumistoiveiden ja asumisväljyyden kasvun aiheuttamat tarpeet sekä asukkaiden ja yhteiskunnan voimavarat. Asuntotuotannossa otetaan huomioon kehittyvän maakunnan väestön tarpeiden muutokset, kun väestön ikärakenne muuttuu. Kolmas ikä ja neljä sukupolvea tuovat toisistaan poikkeavia tarpeita asuntoon, asuinympäristöön ja palveluihin. Suunnittelukaudella työikäisten osuus pienenee ja ikääntyvien sekä aktiivisten eläkeläisten osuus kasvaa. Ikärakenteen muuttumisella on suora yhteys asuntorakentamiseen. Ikääntyminen lisää esteettömän liikkumisen ja turvallisuuden tarpeita. Esteettömyys on tärkeä asia myös vammaisille ja lapsiperheille. Esteetön liikkuminen asettaa erityisiä haasteita tiiviille ja matalalle rakentamiselle. Väestön ikärakenteen muutos tarkoittaa myös sitä, että asuntokuntien keskikoko pienenee edelleen. Tähän toki vaikuttaa myös nuorten yksinasuvien osuuden kasvaminen etenkin Helsingissä. 16 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

Etenkin pääkaupunkiseudulla ilmenevä kysyntä pienistä asunnoista johtuu paitsi yksin asuvien määrän kasvusta myös asuntojen hinnoista. Asumistarve ja taloudelliset mahdollisuudet eivät kohtaa. Pääkaupunkiseudun asuntojen keskikoko on vielä kaukana muun Suomen ja ennen kaikkea läntisen Euroopan tasosta. Tämän vuoksi alueelle ei pidä tuottaa niinkään pieniä vaan kohtuuhintaisia asuntoja. Aktiivisten eläkeläisten ja ikääntyvien joukossa tulee olemaan paljon varakkaita ihmisiä, jotka saavat aikaan uudenlaista kysyntää. Elinkaariasuminen, senioritalot ja jopa Amerikan malliset seniorikylät ovat jo tulleet rakennusliikkeiden tuotevalikoimaan. Varallisuuden kasvu koskee myös työikäisiä ihmisiä. Merkittävä osa varallisuuden kasvusta käytetään asumistason kohottamiseen ja asumisväljyyden lisäämiseen. Tämä merkitsee yleensä pientalomaisen asumisen kasvua ja omistusasumisen lisääntymistä. Pientalotonteista on akuutti pula ja niiden hinta on noussut kohtuuttoman korkeaksi, ja asialle pitää löytää ratkaisuja. Kuitenkaan pelkästään pientaloilla ei ratkaista Uudenmaan asuntokysymystä. Palvelujen äärelle sijoittuvaa kerrostalorakentamista ja muuta tiivistä asuntotuotantoa tulee kehittää niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin ihmisten tarpeita ja ovat kohtuuhintaisia. Erityisryhmille suunnattuja asumis- ja muita palveluja tulee tuottaa lähellä palvelujen tarvitsijoita. Kuntarajat eivät saa olla palveluiden järkevän toteuttamisen esteenä, ja palveluja pitää tuottaa alueellisena yhteistyönä. Hyvällä asuntojen, asuntoalueiden ja asumispalveluiden suunnittelulla ja toteutuksella voidaan vähentää hoivapalveluiden tarvetta ja siten parantaa hyvinvointia ja säästää kustannuksia. Yhdyskuntien kehittämisessä tulee ottaa huomioon sosiaalisuuden edistäminen. Merkittävä erityisryhmä Uudellamaalla on edelleen asunnottomat. Jatkuvaa tutkimusta ja seurantaa tarvitaan asumistarpeiden määrittelyyn ja keskitettyä tietopalvelua kuntien ja muiden toimijoiden päätöksenteon valmisteluun ja resurssien suuntaamiseen. Voimavaroja tulee suunnata nykyistä tehokkaammin kaikkien väestöryhmien asuinolojen parantamiseen. Kehittämiskohteina tulee olla asuntotuotteet ja -tuotantotavat, valtion ja kuntien asuntorahoitus sekä kaavoitus. Rahoitusmuotojen kehittämisessä valtion ja kuntien lisäksi myös rakennuttajilla on merkittävä rooli. Arvioidut vaikutukset Strategia suuntaa asuntotuotantoon käytettäviä voimavaroja vastaamaan väestön tulevien vuosien ja lähivuosikymmenten asumistarpeita, eli on kustannustehokas asuntosektorin näkökulmasta. Kun lisäksi onnistunut asuntojen uustuotanto vähentää hoivapalvelujen tarvetta, edistää ihmisten terveyttä ja parantaa heidän hyvinvointiaan, niin strategia on kustannustehokas myös koko yhteiskunnan näkökulmasta. Moninaisista tarpeista lähtevä asuntojen ja asuntoalueiden uustuotanto rikastuttaa kulttuuriympäristöä, edistää turvallisuutta ja lisää sosiaalista tasaarvoa. Kun erityisryhmille tarjotaan asumispalveluita alueellisesti, lisätään sosiaalista tasa-arvoa. Haitallisen eriarvoistumisen estäminen edistää turvallisuutta. Strategian kriittisenä tekijänä on tarpeiden ja voimavarojen kohtaaminen. Kysynnän ylittäessä tarjonnan, markkinavetoinen asuntotuotanto kiinnittää enemmän huomiota saamaansa tuottoon kuin väestön asumistarpeisiin ja -toiveisiin. Valtion ja kuntien rahoituksella voidaan korjata kokonaisuutta kohdentamalla voimavaroja niihin tarpeisiin, joihin markkinaehtoinen asuntotuotanto ei vastaa tai vastaa huonosti. Tällaisia ovat erityisryhmien kuten asunnottomien asumistarpeet. Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 17

Strategia 1.4 Edistetään Uudenmaan kuntien keskinäistä sekä kuntien ja valtion välistä maankäyttö- ja asuntopolitiikkaan, liikkumiseen, infrastruktuuriin ja palveluiden tuottamiseen liittyvää yhteistyötä ja yhteisvastuuta. Helsingin seudun kunnat muodostavat yhdyskuntarakenteeltaan ehjän kokonaisuuden, jonka asuntotuotantoon ja muihin kehittämistoimenpiteisiin liittyvästä strategiasta ja yhteistyöstä on sovittava. Tämä ei kuitenkaan vähennä moniytimisen metropolialueen merkitystä, hyödyntämismahdollisuuksia ja kehittämistarvetta, vaan maakuntaa tulee kehittää kokonaisuudessaan. Kuntatalouden nykyinen rahoitusmalli ei mahdollista kilpailukyvyn ja väestökehityksen edellyttämän palvelutuotannon rakentamista ja ylläpitoa etenkään voimakkaasti kasvavissa kunnissa. Kiinteään yhteistyöhön tarvitaan kuntien ja kuntayhtymien lisäksi valtion vahva panostus. On välttämätöntä, että valtio osallistuu nykyistä suuremmalla taloudellisella panoksella kasvavan, koko Suomen kilpailukyvyn kannalta merkittävän, Helsingin seudun palvelurakenteen ja infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon. Korjaavana toimenpiteenä tulee mm. valtionosuusjärjestelmää tarkistaa siten, että siinä huomioidaan myös nuorten ikäluokkien edellyttämän palvelutuotannon kustannukset kasvukunnissa. Arvioidut vaikutukset Yhteistyöllä vältetään päällekkäisiä investointeja ja käyttömenoja, jolloin saavutetaan taloudellisia ja ympäristöllisiä säästöjä, voidaan tarjota tehokkaampaa palvelua ja monipuolisempaa toimintaympäristöä, mikä puolestaan tekee maakunnasta halutumman investointi- ja asumiskohteen. Kuntien väliset intressiristiriidat voivat haitata vapaaehtoista yhteistyötä. Riskinä on myös, ettei valtio sitoudu eikä osallistu omalta osaltaan rahoittamaan palveluja, joita kunnat ovat lain mukaan velvollisia tuottamaan ja joihin kuntalaisilla on subjektiivinen oikeus eduskunnan säätämien lakien nojalla. 18 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030

2. Elinkeinot ja osaaminen Strateginen tavoite Uusimaa on globaalisti kilpailukykyinen, houkutteleva, luovien uusien innovaatioiden ja korkean osaamisen toimintaympäristö sekä Itämeren yhteisön liiketoiminnan ja logistiikan keskus. Monien selvitysten ja tutkimusten mukaan Uudenmaan kilpailukyky on hyvä, mutta se ei ilmene alueen houkuttelevuutena eikä vetovoimaisuutena. Hyvän kilpailukyvyn riski on, että ollaan tyytyväisiä tilanteeseen ja hyvä tilanne menetetään. Menetetyn kilpailunkyvyn palauttaminen on paljon kovemman työn takana kuin hyvän tilanteen säilyttäminen, siksi on strategisesti tärkeää pitää jatkuvaa huolta kilpailukyvystä. Itämeren piirissä Uudellamaalla ja muiden maiden metropoleilla on kaksoisrooli. Toisaalta Itämeren metropolialueet kilpailevat keskenään, ja toisaalta ne liittoutuvat keskenään, jotta ne yhdessä olisivat kilpailukykyisiä niin Euroopassa kuin myös globaalistikin. Tässä asetelmassa Uudenmaan erityistavoite on olla Itämeren yhteisön liiketoiminnan ja logistiikan keskus, joka toimii myös sillanpääasemana Aasiaan. Strategia 2.1 Edistetään uusien luovien innovaatioiden syntymistä ja hyödyntämistä sekä niiden muuntumista uusiksi toimintamalleiksi, liiketoiminnaksi ja työpaikoiksi. Elinkeinoelämän menestymisen arvioidaan tulevaisuudessa perustuvan nykyistäkin enemmän luovuuteen, innovaatioihin ja yritteliäisyyteen. Innovaatiot ovat talouden vetureita, ne parantavat tuottavuutta, luovat mahdollisuuksia uusille tuotteille ja uudelle tuotannolle sekä antavat kilpailuetua. Siten ne edistävät taloudellista kasvua ja luovat vaurautta. Uusien innovaatioiden sovelluksilla voidaan edistää laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia kuten terveyttä ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuja, tehostaa julkisen sektorin toimintaa ja luoda ekotehokkuutta. Kaikkien näiden asioiden tavoitteena on lisätä Uudenmaan alueen ja yritysten kilpailukykyä. Innovaatiot syntyvät ihmisten ja toimijoiden välisissä laajoissa vuorovaikutussuhteissa. Uudellamaalla tarvitaan erityisesti kansainvälisiä innovaatioympäristöjä, joissa yritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut julkiset toimijat sekä rahoittajat ovat eri tasoilla tuloksellisessa vuorovaikutuksessa. Nykyisin innovaatioista hyödynnetään vain murto-osa kaupallisiksi tuotteiksi. Uusimaa tarvitsee nykyistä enemmän kaupallistettavia innovaatioita kilpailukykynsä säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Tällöin tulee kiinnittää huomiota innovaatiotoiminnan laaja-alaisuuteen ja erityisesti sellaisen osaamisen kaupalliseen hyödyntämiseen, jota ei ole muualla. Nykyistä enemmän tarvitaan myös muita kuin teknologisia innovaatioita. Asiakaslähtöiset innovaatiot ovat tärkein tulevaisuuden haaste. Lisäksi merkittävä haaste on julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyön aikaansaaminen. Tavoitteena on muuttaa sosiaaliset innovaatiot liiketoiminnaksi. Avainasemassa on tavoitteellisen public-private -toiminnan aikaansaaminen. Siihen tarvitaan vuorovaikutusta yritysten ja tutkimuslaitosten sekä koulutus- ja Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030 : 19

yrityskehittäjäorganisaatioiden välillä niin, että tuloksena on uudenlaisia julkisen sektorin palvelujen tuotantoratkaisuja. Innovatiivisuus ja yritteliäisyys kulkevat käsi kädessä. Vähäinen yrittäjyysinnokkuus ja pienyritysten alhainen lukumäärä ovat perusongelmiamme. Syiksi on arvioitu mm. yrittäjyyden heikkoa houkuttavuutta ja kannusteiden vähäisyyttä sekä yrittämisen korkeaa riskiä. Nämä tekijät rajoittavat myös yritysten kasvuhalukkuutta. Yrityksissä on edessä laaja sukupolven vaihdos, sen myötä tilanne muuttuu, sillä nuorten yrittäjien on todettu olevan aiempia sukupolvia rohkeampia yritysten kasvattamiseen ja innovaatioiden hyödyntämiseen. Arvioidut vaikutukset Onnistuessaan strategia johtaa siihen, että innovaatioista saadaan syntymään uutta liiketoimintaa, joka ilmenee sekä yritysten lukumäärän että yritysten tuotannon kasvuna. Tällöin talouden kasvu nopeutuu, työllisyys paranee ja yhteiskunnan saamat verotulot kasvavat. Uudenlainen liiketoiminta vaatii usein myös uudenlaista osaamista. Samalla työvoiman kysyntä pienenee joissakin tehtävissä, mikä aiheuttaa uudelleen kouluttamistarvetta. Strategian onnistuminen säilyttää Uudenmaan kilpailukyvyn ja jopa kohentaa sitä. Kun hyvä kilpailukyky perustuu vahvasti innovaatiosta uuteen ja uudenlaiseen liiketoiminta -prosessiin, niin tämä kohentaa Uudenmaan imagoa dynaamisena alueena. Tällainen imago puolestaan lisää alueen vetovoimaisuutta ja houkuttelevuutta. Taloudellinen kasvu tarkoittaa tuotannon ja kulutuksen kasvua ja siten myös luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä. Innovaatioiden aikaansaama ekotehokkuus puolestaan säästää luonnonvaroja, jolloin kokonaisvaikutus luonnonvarojen käyttöön jää avoimeksi. Taloudellisen kasvun nopeutuminen lisää sekä kotimaista että ulkomaista muuttoliikettä Uudellemaalle. Näille ihmisille tarvitaan asuntoja sekä julkisia ja yksityisiä palveluja. Julkisen toiminnan tuotannon tehostuminen ja verotulojen kasvu helpottavat palvelujen tuotantopaineita, joita aiheuttavat väistämättä väestömäärän kasvu ja väestön ikääntyminen. Strategian riskinä on, että innovaatioiden syntyyn panostetaan runsaasti voimavaroja, mutta ei varmisteta ketjua innovaatioista lopputuotteiksi. Ketjun heikoin lenkki lienee se, ettei erityisesti nuorissa ikäluokissa ole riittävästi yrittäjiä, jotka olisivat halukkaita ottamaan riskejä. Jos innovaatioita ei pystytä hyödyntämään kotimaassa, niin uusien lopputuotteiden aikaansaamat hyödyt valuvat ulkomaille, eikä uusia työpaikkoja synny Uudellemaalle eikä muualle Suomeen. Sosiaalisten innovaatioiden kaupallistamisessa voidaan mennä niin pitkälle, että julkinen sektori palvelujen tuottajana väistyy yksityisen tieltä. Tämä voi lisätä eriarvoisuutta väestöryhmien palvelujen saannissa. Palvelujen tuotantoa voi leimata kaupallisuuden huonot puolet niissä asioissa, joissa on totuttu turvallisuuteen ja tasaarvoon. Strategia 2.2 Edesautetaan olemassa olevan yritystoiminnan jatkuvaa uudistumista parantamalla edellytyksiä uuden korkean teknologian ja muun huippuosaamisen siirtämiseksi yrityksiin sekä vauhdittamalla yritysten välistä verkottumista. Uudenmaan dynaamisuuden ja menestymisen elinehto on jatkuva uudistuminen, mikä koskee erityisesti yritystoimintaa. Yritystoiminnan kehittyminen tapahtuu kolmella toisiaan täydentävällä tavalla: 1) syntyy uusia yrityksiä, 2) Uudellemaalle siirtyy muualta yritystoimintaa ja 3) täällä olevat yritykset uudistuvat ja kasvavat. Aitojen uusien yritysten osuus Uudenmaan alueen tuotannosta tai työllisyydestä on pieni. Aidoilla uusilla yrityksillä tarkoitetaan sellaisia yrityksiä, 20 : Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2030