JATKUVAPEITTEISEN METSÄNHOIDON TUTKIMUS HAASTAA METSÄNHOIDON VANHOJA KÄSITYKSIÄ

Samankaltaiset tiedostot
ERI-IKÄISRAKENTEISESSA METSÄN- HOIDOSSA METSÄALA ON KOKO AJAN PEITTEINEN EIKÄ AVOHAKKUITA SUORITETA.

Talousnäkökulmia jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon

Miten yhteensovittaa hakkuu- ja monikäyttötavoitteet sekä monimuotoisuuden turvaaminen?

Maa- ja metsätalousministeriön kommenttipuheenvuoro. Metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen MMM/LVO/MBY

Metsien hoito jatkuvapeitteisenä: taloudellien optimointi ja kannattavuus Vesa-Pekka Parkatti, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto

SUOMETSIEN PUUNTUOTANNON JA EKOSYSTEEMIPALVELUJEN YHTEENSOVITTAMINEN

Metsänhoidon suositukset, kokemukset ja käyttöönotto. Metsälaki uudistui muuttuuko metsien käyttö -seminaari

Monipuolistuvat metsienkäsittelymenetelmät. Päättäjien 34. Metsäakatemian maastojakso Olli Äijälä

Uudet metsänhoidon suositukset

Sanallisen muotoilun vaikutus jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen hyväksyttävyyteen suomalaisten metsänomistajien ja metsäammattilaisten keskuudessa

hakkuut rakent am ja monimuotoisuus

Luontaisen uudistumisen vaikutus taloudellisesti optimaaliseen metsänhoitoon

Monipuolistuvat metsienkäsittelymenetelmät

Metsänhoitosuositukset

TUTKIMUSTULOKSIA JA MIELIPITEITÄ METSÄNHOIDON VAIHTOEHDOISTA. Timo Pukkala

Metsälain uudet tuulet kaupunkimetsissä. Metsä- ja Viherpäivät Kuopio 2014 Ylitarkastaja Matti Mäkelä MMM Luonnonvaraosasto 11.6.

Metsäbiotalouden kestävyyskysymykset ja -ratkaisut

Keski-Suomen hakkuutavoitteet

Metsän kasvu eri hoitovaihtoehdoissa Annikki Mäkelä Ympäristötiedon foorum

Mitä tarkoitetaan ekosysteemipalveluilla? Anne Tolvanen Metla / Oulun yliopisto

Bioenergia, Bioenergia, lisääntyvät hakkuut ja monimuotoisuus monimuotoisuus

Luontaiseen häiriödynamiikkaan perustuvat metsänkäsittelymallit hanke Timo Kuuluvainen, metsätieteiden laitos, HY

Metsätalouden kannattavuudesta Ylä-Lapissa

Lisää kasvua ja monimuotoisuus

Metsien hiilivarastot ovat arvokkaita monimuotoisuudelle

Ilmastonmuutos ja käytännön metsätalous, miten hallita riskejä?

Metsänhoidon suositukset

Metsänomistajien asenteet monimuotoisuuden säilyttämiseen ja metsien käyttöön. Mikko Kurttila

Suomen avohakkuut

Puun riittävyys ja metsäpolitiikka

Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen

Muuttuva ilmasto vaikutukset metsiin ja metsäalan elinkeinoihin. Seppo Kellomäki Joensuun yliopisto

Ympäristöklusterin tutkimusohjelman hiilikonsortio

Ensikosketus metsälakiin - mitä lakiuudistuksella tavoitellaan

Metsähallituksen rooli ekosysteemipalveluiden tuottajana

Kommenttipuheenvuoro, Seurakuntien metsäseminaari

Onko edellytyksiä avohakkuuttomalle metsätaloudelle?

Miten metsänomistajan päätöksenteon tuella voidaan edistää metsien monimuotoisuuden turvaamista? Mikko Kurttila

Metsien monimuotoisuutta turvataan monin keinoin

Metsätalouden hiilitase metsänomistajan ja korjuuyrittäjän näkökulmasta

Metsäluonnonhoito. Arvokkaat elinympäristöt ja sertifiointi. Reijo Suninen

Metsien suojelun nykytila ja haasteet Suomessa

Ekosysteemipalvelut mitä ne ovat ja voiko niitä kaupallistaa? Emmi Haltia

Metsien monimuotoisuutta turvataan monin keinoin

Economic-ecological optimization group Aino Assmuth, Vesa-Pekka Parkatti, Antti-Juhani Pekkarinen, Sampo Pihlainen, Janne Rämö ja OT

Eri-ikäisrakenteinen metsän kasvatus

Metsiin perustuvat ekosysteemipalvelut. Paula Horne

Metsien monikäyttöä tukevat työkalut

Metsäammattilaisten suhtautuminen erirakenteiskasvatukseen. Zhuo Cheng & Sauli Valkonen Metsäntutkimuslaitos

Inarin alueen metsävarojen taloudellisesti kannattavan käytön vaihtoehdot Olli Tahvonen, Vesa-Pekka Parkatti, Aino Assmuth, Helsingin Yliopisto,

Metsäluonnon suojelu. Metsäakatemia Paloma Hannonen

Miten metsiä tulisi käsitellä?

TUOTTOA JA METSÄNOMISTAMISTA. -Ilman avohakkuita

Parempaa tuottoa entistä useammin ja pienemmillä kuluilla

Kannattavuus tasaikäis- ja eriikäismetsätaloudessa

Nuoren metsän energiapuu ja hiilinielu

Metsätuhojen torjunta monimuotoisuutta tukien. Sini Eräjää, Metsätuholakityöpaja,

Metsähallitus Metsätalous Oy. Hyvinvointia monikäyttömetsistä

Maisemanhoito leimikonsuunnittelussa ja puunkorjuussa

Metsät ja hiilivirtoja ohjaava ilmastopolitiikka

Tutkijoiden pääviestit metsien käytön ilmastovaikutuksista

Luonnon monimuotoisuuden avainkysymykset. Jyväskylän metsäohjelma

Kansallinen metsästrategia 2025 ja metsänjalostus

Jatkuva kasvatus, monimuotoisuus ja hiilensidonta

ERI-IKÄISRAKENTEISEN METSÄN KASVATUKSEN TALOUS

KMO arviointi, Metsien monimuotoisuus ja ympäristöhyödyt työryhmä 3: raportti

Ilmastonmuutosnäkökohdat. Jari Liski, Suomen ympäristökeskus, Metsien hoito eri-ikäisrakenteisina -seminaari,

Tehometsänhoito ilmastonmuutoksen hillinnän keinona? Henvi Science Day Lauri Valsta

Metsänkäsittelyn vaikutukset Suomen metsien marja- ja sienisatoihin

Luke-SYKE selvitystyö metsän käytön kestävyydestä

EKOSYSTEEMIPALVELUT OTSIKOISSA

Häiriödynamiikkamalli talousmetsien käsittelyssä nykyinen tietämys ja soveltamismahdollisuudet Suomessa

Metsätalouden vesiensuojelupäivät Kolilla Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö

Yhteiskunnan muutospaineet: Miten metsänhoito muuttuu tulevaisuudessa?

Pystytäänkö metsänkasvatuksen päätöksillä vastaamaan hiilensidonnan

Metsäneuvos Marja Kokkonen Maa- ja metsätalousministeriö

Metsähallituksen rooli tutkimustiedon käytäntöön viennissä. Tapio Pouta

Eri-ikäisrakenteinen metsän kasvatus

Metsänomistajien käsitykset ilmastoystävällisestä metsänhoidosta

Metsänhoidon vaikutus tuottavuuteen kiertoaikana. Metsäenergia osana metsäomaisuuden hoitoa Eljas Heikkinen, Suomen metsäkeskus

Euroopan unionin metsien monikäyttöisyys ja kestävyys

Metsäsuunnittelusta metsän suunnitteluun puuntuotannon rinnakkaistavoitteiden turvaaminen. Puukauppaa yksityismetsänomistajien kanssa vuosittain

Selvitystyön käynnistäminen vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien soveltamisesta Lappeenrannan kaupungin metsissä

METSO Metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Harjunsinisiipi/Antti Below

Monimuotoisuus eri-ikäisrakenteisessa metsässä. Juha Siitonen Metla, Vantaa

kansallinen metsäohjelma Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä

Metsälain muutostarpeet metsäsijoittajan näkökulmasta

METSO:n jäljillä. Päättäjien Metsäakatemia Tupuna Kovanen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus luonnonsuojeluyksikkö

Metsäpolitiikka ja monimuotoisuuden edistäminen talousmetsissä. Osastopäällikkö Juha S. Niemelä, MMM Metsäpolitiikkafoorumin loppuseminaari 19.3.

FSC-SERTIFIOINTI YHDISTÄÄ KANNATTAVAN JA VASTUULLISEN METSÄNHOIDON

Juurikääpä eri-ikäisrakenteisissa metsiköissä

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tasot Päättäjien 34. Metsäakatemia Maastojakso Etelä-Karjala

Biologisesti uusiutuvien luonnonvarojen käytön ymmärtämisessä tarvitaan sekä ekologiaan että taloustieteeseen nojaavaa monitieteistä tutkimusta

Metsien tehostetun hoidon ja muuttuvan ilmaston vaikutukset puuntuotantoon

Ojitettujen soiden ennallistaminen

Metsälain uudistaminen ylitarkastaja Matti Mäkelä maa- ja metsätalousministeriö luonnonvaraosasto

Ekosysteemipalveluiden merkitys ja arvo. Matleena Kniivilä, metsäekonomisti, MMT

Monipuoliset metsänhoitomenetelmät käyttöön suometsissä Marja Hilska-Aaltonen Maa- ja metsätalousministeriö

Metsätalouden kannattavuuden parantaminen

Metsänomistajien asenteet monimuotoisuuden säilyttämiseen ja metsien käyttöön. Mikko Kurttila

Transkriptio:

JATKUVAPEITTEISEN METSÄNHOIDON TUTKIMUS HAASTAA METSÄNHOIDON VANHOJA KÄSITYKSIÄ Puheenvuoroja Ympäristötiedon foorumin tilaisuudesta 4/2017 vupotentiaalia, taloudellista tuottoa, sopivuutta metsien monikäyttöön ja hyötyjä luonnon monimuotoisuuden suojelulle. Lisäksi on selvitetty viestinnän merkitystä jatkuvapeitteisen metsänhoidon käyttöönotossa.1 Vuoden 2014 alusta metsälaki on mahdollistanut jatkuvapeitteisen metsänhoidon, jossa metsäala on koko ajan peitteinen eikä avohakkuita suoriteta. Jatkuvapeitteistä metsänhoitoa käytetään toistaiseksi kuitenkin vain vähän verrattuna perinteiseen, avohakkuisiin perustuvaan metsänhoitoon. Tutkimusten mukaan jatkuvapeitteisellä metsänhoidolla on tietyin edellytyksin nähty olevan mahdollisesti positiivisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun, kuitenkaan tinkimättä metsien kasvusta tai taloudellisesta tuotosta. JATKUVAPEITTEINEN METSÄNHOITO ON EDENNYT HITAASTI Ennen vuoden 2014 metsälain muutosta metsäalalla toivottiin laajasti metsien hoidon ja käytön monipuolistamista. Lakimuutoksen myötä jatkuvapeitteinen metsänhoito sallittiin. Sääntelyä vähennettiin, mutta samalla metsänomistajan vastuut lisääntyivät. Myös suomalaiset metsänhoitosuositukset uudistettiin tukemaan metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista. KAIVATTUA TUTKIMUSTIETOA JATKUVA PEITTEISESTÄ METSÄNHOIDOSTA Osana Sustainability Science Day -tapahtumaa suomalaiset tutkijat ja käytännön toimijat kokoontuivat 11.5.2017 työpajaan kuulemaan ja keskustelemaan monitieteisen CONBIO-tutkimushankkeen tuloksista. Hankkeessa on tutkittu jatkuvapeitteisen metsän hiilensidontaa ja kas- Metsänomistajuus muuttuu, ja yhä useammalle metsänomistajalle metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat entistä tärkeämpiä. Toisaalta osa metsänomistajista 1

NEUVONNALLA ON SUURI MERKITYS JATKUVAPEITTEISEN METSÄNHOIDON ONNISTUNEESSA LISÄÄMISESSÄ. edellyttää aikaisempaa parempaa kannattavuutta. Jatkuvapeitteinen metsänhoito voisi osaltaan tarjota ratkaisuja näihin muutoksiin, mutta kasvatustapa jakaa perinteisesti mielipiteitä. Tutkimustietoa aiheesta onkin kaivattu kipeästi. Menetelmä ei sovellu kaikkiin metsiin, joten metsäammattilaisten antamalla neuvonnalla on suuri merkitys jatkuvapeitteisen metsänhoidon onnistuneessa lisäämisessä. Metsäammattilaisten suhtautuminen jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon on kriittisempää kuin metsänomistajilla, mikä vaikuttaa väistämättä metsänomistajien ammattilaisilta saamaan neuvontaan. Jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen käyttöönotto vaatii toistaiseksi erityistä aktiivisuutta metsänomistajilta. JATKUVAPEITTEISEN METSÄN KASVUPOTENTIAALI Tutkimustietoa jatkuvapeitteisesti hoidetun metsän kasvusta ja uudistumisesta verrattuna tasaikäiseen on ollut saatavilla vähän. CONBIO-hankkeessa tarkasteltiin puuntuotoksen eroja tasaikäisen ja jatkuvapeitteisen metsänhoidon välillä mallilaskelmien ja pitkäaikaisten kokeiden tarjoaman tiedon avulla. Suositusten mukaisessa (ppa 10-20m 2 ) jatkuvapeitteisessä metsässä yhteytys jää 10-20 % alle tasaikäisen metsän vastaavasta, mikä vaikuttaa myös puuntuotokseen. Toisaalta kuusella keskimääräinen runkopuun kasvu ei eroa olennaisesti eri kasvatustapojen välillä, kunhan taimettuminen on vahvaa ja korjuu onnistunutta. Siirtymävaiheen puuntuotoksesta ei vielä tiedetä tarpeeksi, ja monia mahdollisia kehityskulkuja on olemassa. Keskeinen kysymys on, kuinka tietystä tasaikäisestä metsästä siirrytään parhaiten tasapainoiseen jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, ja miten siirtymistä ohjaavia metsänhoitosuosituksia tulisi kehittää. TALOUSNÄKÖKULMIA JATKUVAPEITTEISEEN METSÄNHOITOON Talousnäkökulmasta merkittävää on, että jatkuvapeitteinen metsänhoito perustuu puiden luonnolliseen uusiutumiseen, jolloin normaali avohakkuun jälkeinen investointi uuteen puusukupolveen jää maanmuokkauksineen pois. 2

Kun tämä kustannus, korkokanta ja tukkipuuosuus otetaan huomioon, jatkuvapeitteinen metsänhoito voi olla perinteistä kasvatustapaa kannattavampi ratkaisu, vaikka puun tuotto olisi jonkin verran pienempi. Jatkuvapeitteinen metsänhoito ei kuitenkaan ole taloudellisesti avohakkuisiin perustuvaa metsänhoitoa kannattavampaa kaikissa metsissä. Kannattavuus suhteessa avohakkuisiin on paras kuusella, muilla kuin rehevimmillä kasvupaikoilla ja korkokannan ollessa korkea. Jatkuvapeitteisestä metsänhoidosta tulee tutkimuksen mukaan avohakkuisiin perustuvaa metsänhoitoa kannattavampaa, kun korko on yli 2 %. 2 ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA KANNATTAVUUTEEN Ilmastonmuutoksen myötä metsien tuottavuus mutta samalla myös riskit lisääntyvät. Tutkimusten mukaan jatkuvapeitteisinä hoidetut metsät ovat todennäköisesti vähemmän alttiita mm. myrskytuhoille kuin avohakkuumenetelmällä hoidetut metsät. Taloudellisissa tutkimuksissa on aiemmin todettu, että kiertoajan pidentäminen on kustannustehokas tapa kasvattaa metsiin sitoutuneen hiilivaraston kokoa. Uusi tutkimus osoittaa, että hiilensidonnalle annettu taloudellinen arvo, kuten hiilituet, lisäisivät jatkuvapeitteisen metsänhoidon suhteellista kannattavuutta verrattuna avohakkuisiin perustuvaan metsänhoitoon. 3 VAIKUTUKSIA ERI METSÄLAJEILLE TUTKITTU Metsienkäsittelyllä on suuri vaikutus elinympäristöjen tilaan ja metsälajien monimuotoisuuteen. Jatkuvapeitteinen metsänhoito voi olla perinteistä avohakkuun sisältävää käsittelyä parempi vaihtoehto esimerkiksi lehtipuusekoitusta vaativille lajeille, kuten pyylle. Vastaavasti lajeille, jotka vaativat elinympäristökseen suuremman puustotilavuuden metsää, voi perinteisen kasvatustavan metsikkö tarjota puolestaan paremman elinympäristön. Monien lajien elinympäristö tuhoutuu kuitenkin perinteisen kasvatustavan avohakkuussa. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen selkeä hyöty metsälajien kannalta on, että metsä pysyy koko ajan puustoisena. 4 KIERTOAJAN PIDENTÄMINEN KASVATTAA METSIIN SITOUTUNEEN HIILIVARASTON KOKOA.

MAISEMA JA MUSTIKKASADOT HYÖTYISIVÄT Luonnon monimuotoisuuden ohella metsät tarjoavat monia muita ekosysteemipalveluja, eikä jatkuvapeitteistä metsänhoitoa tule tarkastella vain metsätalouden tulonmuodostuksen tai metsän maksimaalisen tuoton kautta. Metsällä on arvonsa myös maiseman ja virkistyksen tuottajana sekä hiilen kierron säätelyssä. Hiilinielujen kannalta jatkuvapeitteinen kasvatus voi olla perinteistä kasvatustapaa parempi. Samoin maisemaestetiikka sekä mustikkasadot voivat olla paremmat jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa, kun taas puolukkasadot ovat yleensä suuremmat perinteisellä käsittelytavalla. 5 JATKUVAPEITTEINEN METSÄNHOITO LISÄÄ TALOUSMETSIEN MONIKÄYTTÖ MAHDOLLISUUKSIA Tutkimusten mukaan jatkuvapeitteinen metsänhoito tarjoaa mahdollisuuksia ylläpitää monitoiminnallisia talousmetsiä. Jatkuvapeitteinen kasvatus mahdollistaa perinteistä metsänhoitoa paremmin sen, että metsän erilaisia hyödykkeitä (puuntuotanto, kulttuuri- ja virkistyspalvelut, säätelypalvelut sekä luonnon monimuotoisuus) voidaan käyttää samanaikaisesti. Jatkuvapeitteinen metsänhoito ei kuitenkaan pysäytä kaikkien ekosysteemipalvelujen ja monimuotoisuuspiirteiden heikentymistä talousmetsissä. Hyvä esimerkki tästä on lahopuun määrä. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä lahopuun tilavuus molemmissa kasvatustavoissa on keskimäärin 4-5 m 3 /ha, kun se luonnontilaisissa metsissä on 60-120m 3 /ha. Toisaalta jatkuvapeitteisen metsänhoidon yhteydessä lahopuun lisääminen onnistuu luontevasti. MAISEMAESTETIIKKA JA MUSTIKKASADOT HYÖTYVÄT JATKUVAPEITTEISESTÄ KASVATUKSESTA.

KIELENKÄYTTÖ JA ASENTEET VAIKUTTAVAT AJATUKSIIN METSÄNHOIDON VAIHTOEHDOISTA Taloudellisen tuoton lisäksi metsänomistajilla on muitakin syitä suosia jatkuvapeitteistä metsänhoitoa. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten metsänomistajien ja metsäammattilaisten suhtautumista erilaisiin tekstimuotoiluihin suomalaisissa metsänhoitosuosituksissa. Tuloksena oli, että sanallisella muotoilulla on vaikutuksensa jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen hyväksyttävyyteen. Kun jatkuvapeitteinen metsänhoito esitetään varteenotettavana ja tasavertaisena vaihtoehtona perinteiselle, avohakkuisiin perustuvalle metsänhoidolle, jatkuvapeitteisen metsänhoidon osuus maisemasta saattaisi kasvaa. SUOSITUKSIA TYÖPAJAKESKUSTELUJEN POHJALTA Jatkuvapeitteinen metsänhoito voi lisätä talousmetsien monikäyttömahdollisuuksia verrattuna perinteiseen käsittelytapaan. Metsäalan toimijoiden tulisi käydä enemmän keskustelua alueellisesti esimerkiksi matkailualan toimijoiden kanssa. Metsänomistajat tarvitsevat lisää tietoa jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksista ja riskeistä. Jatkuvapeitteinen metsänhoito tulee neuvonnassa ja suosituksissa esittää varteenotettavana ja tasavertaisena vaihtoehtona perinteiselle metsänhoidolle. Viestinnässä tulee välttää kummankaan hoitomuodon varauksetonta suosimista. Yhtä mieltä ollaan siitä, että metsänkäsittelyn tapojen toivotaan monipuolistuvan. Historiallinen vastakkainasettelu tasaikäisen ja jatkuvapeitteisen metsänhoidon välillä vaikeuttaa metsänhoidon uudistumista. Tutkimushankkeiden yhteissuunnittelu voisi osaltaan auttaa eri lähtökohdista tulevia toimijoita pääsemään yhteisymmärrykseen tutkimuksessa käytetyistä käsitteistä ja mallien pohjaoletuksista. Tämä lisäisi tutkimustulosten hyväksyttävyyttä ja siten tulosten hyödyntämistä käytännössä. LÄHTEET 1 Isoaho, I., Janasik-Honkela, N., Toikka, A. & Hukkinen, J.I. Linking linguistic nudging and ecosystem services? [arvioitavana] 2 Tahvonen O., and Rämö J. 2016. Optimality of continuous cover vs. clearcut regimes in managing forest resources. Canadian Journal of Forest Research 46 (7), 891-901. 3 Assmuth, A. 2015. Optimal carbon storage and the choice between continuous cover forestry and clearcuts. Pro gradu, Taloustieteen laitos, Helsingin yliopisto, Helsinki. 4 ja 5 Peura M., Burgas D., Eyvindson K., Repo A. & Mönkkönen M. Continuous cover forestry is a cost-efficient tool to increase multifunctionality of boreal production forests [arvioitavana] 5 Peura M., Burgas D., Eyvindson K., Repo A. & Mönkkönen M. Continuous cover forestry is a cost-efficient tool to increase multifunctionality of boreal production forests [arvioitavana] Tiedotuksessa ja neuvonnassa tulee ottaa huomioon, että metsänomistajien tavoitteet monipuolistuvat. Tarinallistaminen ja havainnekuvat voivat auttaa metsänomistajia hahmottamaan, miltä oma metsä näyttäisi eri käsittelytavoilla. Uudet visuaaliset, tutkimukseen pohjaavat työkalut voisivat auttaa vertailemaan eri kasvatustapojen moninaisia vaikutuksia taloudelliseen tuottoon, luonnon monimuotoisuuteen tai hiilivarastoon. 5

Julkaisu on osa Puheenvuoroja Ympäristötiedon foorumin tilaisuudesta -sarjaa. Ympäristötiedon foorumi edistää ajankohtaisen, tieteellisen ympäristötiedon käyttöä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. WWW.YMPARISTOTIEDONFOORUMI.FI Julkaisu on koostettu Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutin HELSUS:n, Ympäristötiedon foorumin ja Future Earth Suomen 11.5.2017 järjestämän kestävien ratkaisujen yhteistuotanto -työpajan pohjalta. Tilaisuudessa esiteltiin HENVIn CONBIO-tutkimushankkeen tuloksia, ja tutkijapuheenvuoroja esittivät Annikki Mäkelä, Janne Rämö ja Nina Janasik-Honkela (Helsingin yliopisto) sekä Maiju Peura (Jyväskylän yliopisto). Lue lisää hankkeesta: http://www.helsinki.fi/henvi/tutkimus/combio.html. Julkaisun on koonnut Kirsi-Marja Lonkila.