Mikko Lehtonen TaY, mediakulttuuri E-kirjan kontekstit
E-kirjaa ei voi ymmärtää itsensä varassa. E-kirja ei ole autonominen vaan heteronominen kuten painettu kirjakin. E-kirjan konteksteja: painettu sana medioituminen digitalisoituminen
Viestintämaisema muuttuu nopeasti. Visuaalinen muoto on vallannut keskeisen aseman maisemassa. Multimodaalisuus.
Painettu sana ollut viime vuosisatoina kulttuurisesti ja poliittisesti hallitsevassa asemassa. Painettua sanaa ei kuitenkaan tule tarkastella irrallaan muista merkitysten tuottamisen muodoista.
Medioituvassa kulttuurissa painetun sanan asema muuttuu. Kirjoitettu kieli ei ole enää itsestään selvästi hallitsevassa asemassa. Visuaaliset merkit astuneet kirjoitetun kielen rinnalle, eräin osin ehkä jopa sen edelle.
Kulttuurin kuvallistuminen ei merkitse kirjan kuolemaa. Typografisella kulttuurilla on puolellaan valtaisa etu: maailma on sen tuotoksia pullollaan. Nykyisissä muutoksissa ei kyse vain siitä, että painetun sanan rinnalle ilmaantuu muita tekstityyppejä, vaan myös siitä, että painetun sanan tuotanto- ja jakeluteknologiat muuttuvat kaiken aikaa.
Ovatko painetut kirjat sinänsä kiintoisa, arvokas ja suojeltava ilmiö? UNESCO: "ei-aikakautinen, kannet pois lukien vähintään 49-sivuinen, painettu julkaisu Kirja Suomessa selvitys: "yli 48-sivuinen painotuote, jolle on haettu ja saatu ISBN-numero "Kirja voitaisiin myös määritellä esineeksi, jota useimmat ihmiset kutsuisivat kirjaksi, jos heiltä kysyttäisiin, mikä tämä on."
Anne Brunila ja Liisa Uusitalo: Arviolta 75 prosenttia maailman kirjamyynnistä koostuu erilaisista työssä käytetyistä viitekirjoista, oppikirjoista, sanakirjoista, opaskirjoista tai muuten funktionaalisista, tiettyä tarkoitusta varten haetuista tiedoista.
Post scriptum: Kirjat ovat kehittyneet niin monien vaiheiden kautta, niitä on tuotettu niin monilla eri tavoilla ja niiden vaiheille on muodostunut niin monia erilaisia instituutioita ja sosiaalisia suhteita, että oikeastaan puhe kirjasta jonakin yhtenä ja yhtenäisenä ilmiönä on viime kädessä katteetonta.
Kirja aloitti elämänsä savitauluina 4500 vuotta sitten, minkä jälkeen se oli olemassa pari tuhatta vuotta papyruskääröinä ja sitten tuhatkunta vuotta ensin papyruksesta ja sitten pergamenteista sidottuina koodekseina. Nykyaikainen kirja painettiin 1800-luvun alkuun ihmisvoimin, sitten noin vuoteen 1970 konevoimin, minkä jälkeen digitaaliset teknologiat alkoivat vallata alaa. Tätä kaikkea voi kutsua yhdellä nimellä vain, jos ummistaa silmänsä suurelta määrältä eroja.
Kirjan heteronomisuus: silmälasit valaistusolot rautatiet tuotantoteknologiat
Kirjakeskeisestä multimodaaliseen kirjakäsitykseen: Inhimilliset kulttuurit käyttävät joukkoa erilaisia esittämisen muotoja (puhe, kirjoitus, kuva, musiikki). Kullakin muodoista on oma esittämispotentiaalinsa. Eri muodoilla on oma sosiaalinen arvonsa ja arvostuksensa kulloisessakin sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Erilaiset esittämisen muodot eivät ole toisistaan irrallaan, vaan kietoutuvat toisiinsa ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Kullakin esittämisen muodolla on historiansa, jossa sen alue voi supistua, laajeta tai siirtyä uusille alueille.
Medioituminen muuttaa kirjan kulttuurista asemaa: kirjat arkistuvat, massatuotanto riisuu niiltä pyhyyden ja ne vertautuvat yhä useammin muihin mediatuotteisiin. Yhä yhdentekevämpää, missä muodossa kirjoina, elokuvina, tv-ohjelmina tms. kulttuurituotteet tavoittavat käyttäjänsä. Mediamuotojen viitatessa kasvavasti toisiinsa niiden erot liudentuvat.
Painettu sana ja digitaaliset teknologiat eivät olemassa toisistaan erillisinä ilmiöinä. Digitalisoituminen ei tuhoa kirjaa, vaan pelastaa sen myös painetussa muodossaan.
E-kirja mediamuotona: media autonomisena tahona tai substanssina, media teknologiana, media instrumenttina tai välineenä. Median käsite ei kuvaa kohdettaan toimintana tai käytänteenä, vaan autonomisena toimijana, teknologiana tai työkaluna. Median toimittama välitys mediation on aktiivinen suhde, jota ei voi pelkistää autonomiseksi teknologiseksi instrumentiksi. Välitys sisältää päinvastoin mutkikkaita sosiaalisia suhteita ja sisältöjen muokkaamista.
Emme koskaan kohtaa mediaa sellaisenaan, irrallaan sisällöistään tai sosiaalisten suhteiden verkoista. Media koostuu joukosta suhteita, jotka ovat välttämättä epävakaita ja muutosalttiita. Median muodot eivät koskaan ole autonomisia, vaan aina heteronomisia. Ne eivät ole itsensä varassa, vaan riippuvaisia paitsi muista median muodoista myös niistä sosiaalisista ja kulttuurisista suhteista, jotka rakentavat mediaa ja joita media puolestaan rakentaa.
Millaisia sosiaalisia suhteita e-kirja rakentaa?
Maailmassa arvioidaan olevan 605,6 miljoonaa internetin käyttäjää, noin kymmenen prosenttia maailman väestöstä. Internetin käyttö ei jakaudu tasaisesti. Yli 60 prosenttia käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia. Afrikkalaisia internetin käyttäjistä on noin prosentti ja Lähi-idässä asuvia alle prosentti.
Sähköiset tekstit eivät ole syrjäyttämässä painettua sanaa. Niin kauan kuin kansallisella ja alueellisella yhteisyydellä on merkitystä, on painetulla sanalla merkitystä. Sähköiset tekstit rakentavat toisenlaista, paikalliset ja kansalliset rajat ylittävien osakulttuurien yhteisyyttä. Viime kädessä muut kuin teknologiset seikat määrittävät sitä, millainen paikka painetuilla ja digitaalisilla teksteillä tulevaisuudessa on.
E-kirjat globaaleina tai transnationaaleina mediamuotona. Ovatko nykyisellään kulttuurisen eliitin omaisuutta? Kasvattavatko vai tasoittavatko ihmisten välisiä eroja?
Lukeminen ei ole tekstin aineetonta siirtymistä lukijan tietoisuuteen vailla välittäjän vaikutusta. Lukeminen on ruumiillista toimintaa, tilan ottamista haltuun, lukijan olemista suhteessa omaan itseensä ja toisiin ihmisiin. E-kirja ei voi korvata painettua vastinettaan ruumiillisessa, avaruudellisessa tai sosiaalisessa mielessä. Jo kirjan materiaaliset ominaisuudet (koko, paksuus, kirjasintyyppi jne.) viestivät lukijalle merkityksiä, joita sähköiset tekstit eivät välttämättä sisällä.
Sähköinen korpus: (i) sähköiset versiot perinteisesti painetuista teksteistä, (ii) uudet, sähköiseen muotoon alkujaankin laaditut tekstit Jälkimmäisten kohdalla perinteiset toimittajan ja kustantajan tehtävät limittyvät toisiinsa. Kirjastot, tutkimusryhmät, yhdistykset ynnä muut voivat toimia kustantajina.
Käyttäjät edellyttävät e-kirjalta perinteisen kirjaformaatin jäljittelyä. Kirjamaailma monessa suhteessa konservatiivinen, mutta kirja ei! Kirjaa tarkasteltava historiallisena ilmiönä ja kysyttävä, kuinka siitä on tullut sellainen kuin se on, miten se on saanut asemansa ja kenen intressejä se on palvellut.
Esittämispotentiaali eli affordanssi (tarjooma): jotkin asiat voidaan merkityksellistää ja viestiä helpommin tietyillä symbolisilla muodoilla kuin joillakin toisilla. Saatavuus erilainen kuin painetuilla kirjoilla: Jos käyttäjällä nettiyhteys, e-kirja periaatteessa tavoitettavissa. Kirja on lähtökohtaisesti demokraattinen. Onko e-kirja sitä?
Käytettävyys: e-kirja luettavana esineenä Lukeminen fyysisenä toimintana: painetun kirjan esineellisyys ylivertainen. Lukeminen materiaalisen muodon käyttämisenä: lukijat tottuneita painetun kirjan esineellisyyteen. Gerard Genette: Paratexts (1987) Parateksti; elementit, jotka tekevät tekstistä kirjan (esipuhe, johdanto, kirjoittaja- ja kustantajatiedot, kirjasinlaji, kuvitus, kannet jne.) Parateksti on eteinen tai kynnys, joka tarjoaa mahdollisuuden joko astua sisään tai kääntyä takaisin.
E-kirjat tutkijoiden näkökulmasta: tavoitettavuus käytettävyys jaeltavuus
www.vastapaino.fi ML: 132 kirjaa Ebraryn kirjahyllyssä