RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 ISSN 1458-8064

TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Ruotsalainen-Konnivesi -alueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta 2016. Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 2016 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen vedenlaatuseuranta kolmella virtapaikalla. Lisäksi ohjelmassa oli perifyton- ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimukset. Julkaisussa on raportoitu myös Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purun vesistötarkkailu ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailu Arrajärveltä. Kymijoen virtaamat Vuolenkoskella olivat kesällä hieman normaalia suurempia, mutta koko loppuvuoden vettä virtasi normaalia vähemmän. Konniveden lähivaluma-alueelta tulevasta fosforikuormituksesta 60 % ja typestä lähes 80 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesistä. Vuonna 2016 jätevesikuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta fosforikuormitus oli pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, tosin typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien vaikutuksia ei juurikaan näkynyt päällysvedessä. Selvimmin jätevesien suorat vaikutukset ovat yleensä näkyneet Kymenvirran syvänteessä, Flutingtehtaan purkuputken alapuolella, mutta nyt vesi oli tasalämpöistä tutkimusajankohtina, joten alusveden happitilanne ja vedenlaatu pysyivät keskimääräistä parempina. Myös Kuusakosken kaatopaikkavesien purkupaikan vaihtuminen lienee vaikuttanut tuloksiin. Loppukesästä tutkimusalueen lämpötilakerrostuneissa osissa näkyi Ruotsalaista ja Konniselkää lukuun ottamatta kuormituksesta johtuvaa alusveden hapenvajausta. Maitiaislahti erottui selvästi muusta Konnivedestä sekä rehevyytensä että alusveden huonon happitilanteen vuoksi. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti ja lahden suualue olivat erittäin reheviä, Löysinselkä lievästi rehevä ja muu Konnivesi sekä Ruotsalainen karua. Pohjoinen Arrajärvi oli lievästi rehevä, eteläinen erittäin rehevä. Perifytontarkkailussa levämäärien alueellinen vaihtelu oli melko voimakasta. Konniveden jätevesikuormituksella saattoi olla vaikutusta purkupisteiden alapuolelta mitattuihin levämääriin, mutta vastaavia levämääriä havaittiin myös Konniselän kuormittamattomalta alueelta. Pitkän aikavälin (1992-2016) tulokset osoittivat, että valtaosalla Konniveden näytepisteistä aikasarjoissa oli havaittavissa hidas laskeva trendi. Rantavyöhyketutkimusten perusteella tarkkailualueen pohjien rehevyystasossa ei ollut suurta vaihtelua. Pohjaeläinindeksin perusteella näytepisteet oli luokiteltavissa hyvin karuiksi tai karuiksi. Ainoastaan Maitiaislahti erottui selvästi kaikista muista näytepisteistä, indeksiarvon ilmentäessä lievästi rehevää pohjanlaatua. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vedenlaadussa ei ollut juurikaan eroa. Kesällä ja syksyllä ammoniumtyppipitoisuudet olivat Vuolenkoskella lievästi korkeampia kuin Jyrängönvirralla. Heinolan alueen nykyinen kuormitus ei siis juuri näy alapuolisen Kymijoen vedenlaadussa.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT 2 3 SÄÄ JA VESIOLOT 2 4 KUORMITUS 4 4.1 Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas 4 4.2 Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas 4 4.3 Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo 7 4.4 Kokonaispistekuormitus 7 4.5 Kokonaiskuormitus 10 5 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 12 5.1 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla 12 5.2 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla 19 5.3 Veden hygieeninen laatu 22 5.4 Kasviplankton 22 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA 23 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUS- ALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 27 7.1 Johdanto 27 7.2 Näytteenotto ja analyysit 28 7.3 Kuormitus 28 7.4 Vesistötarkkailun tuloksia 29 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ 30 9 YHTEENVETO 33 VIITTEET 36 LIITTEET 1-7 Liite 1 Kartat Liite 2 Havaintopaikkojen koordinaatit ja määritykset Liite 3 Säätila 2016 Liite 4 Virtaamat 2016 Liite 5 Jätevesikuormitus 2016 Liite 6 Ainevirtaamat 2016 Liite 7 Vedenlaatutulokset 2016

4.4.2017 1 JOHDANTO Vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi vedenlaatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan seurataan alueen yhteistarkkailussa. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/etelä-suomen aluehallintoviraston/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 2016 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 0300Y0023-123, YLO/val/127A/05, 27.5.2005, päivitys piilevien ja rantavyöhykkeen pohjaeläinten osalta 1.6.2010, hyväksyntä 8.3.2011 HAMELY/246/07.00/2010). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 2016 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 paikalla kolme kertaa vuodessa (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näytepaikalla (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvännepaikalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus. Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2016 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvassa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y03/2008 31.12.2008) (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit). - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia (10.6.2015, HAMELY/426/07.00/2010) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa 20.6.1974, Itä-Suomen vesioikeus 26.10.1984, nro 92/Va II/84) (Liite 1.2 kartta, Liite 2 koordinaatit) - Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaaan nollakuitukasan vesistötarkkailu (15.7.2014, HAMELY/33/07.00/2010). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 1

2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (Liite 2). Analyysit teetettiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. Laboratorion Finas akkreditointinumero on T 054. 3 SÄÄ JA VESIOLOT Tammikuun alku oli tavanomaista kylmempi (Kuva 1). Helmi-maaliskuu oli keskiarvoa lämpimämpi. Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen. Maaliskuussa sademäärä jäi alle puoleen tavanomaisesta. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun alkupuolella eli selvästi keskimääräistä aikaisemmin (Suomen ympäristökeskus 2016a). Huhtikuussa sademäärät olivat kaksinkertaisia tavanomaiseen nähden. Toukokuun keskilämpötila oli 3 astetta tavanomaista korkeampi, sademäärä puolet tavanomaisesta ja pintavedet useita asteita tavanomaista lämpimämpiä. Kesä-heinäkuussa satoi runsaasti. Kesän korkeimmat järviveden lämpötilat mitattiin heinäkuun lopulla. Syyskuu oli tavanomaista lämpimämpi. Sademäärät olivat syys-, loka- ja joulukuussa puolet keskimääräisestä. Marraskuun alkupuolen pakkaset jäädyttivät pienempiä vesistöjä. Jäät sulivat ja jäätyivät marrasjoulukuussa muutamaan otteeseen. Joulukuu oli 3 astetta pitkän ajan keskiarvoa leudompi ja vuosi päättyi lumettomana. Vuoden sademäärä, 537 mm, oli pitkän ajan keskiarvoa (Heinola 1981-2010 576 mm) hieman pienempi. Kuva 1. Vuoden 2016 kuukausisademäärät ja keskilämpötilat sekä vuosien 1981-2010 keskiarvot Heinolan Asemantaustan sääasemalta (lähde: Ilmatieteenlaitos). Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen ja syksy oli kuiva. Kymijoen virtaamat olivat kesällä hieman normaalia suurempia, mutta koko loppuvuoden Kymijoessa virtasi normaalia vähemmän vettä (Kuva 2). Vuoden minimivirtaama (Vuolenkoski 135 m 3 /s) mitattiin 21.10.2016. Virtaama oli suurimmillaan 18.5. (370 m 3 /s). Vuoden 2016 keskivirtaama Vuolenkoskella, 255 m 3 /s, oli pitkän ajan keskivirtaamaa (MQ 1981-10 241 m 3 /s) hieman suurempi (Liite 4). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 2016 ja 1981-2010 sekä Vuolenkosken vuoden 2016 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson 1981-10 keskiarvoista (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Virtaamat olivat alkuvuodesta keskimääräistä tasoa, kesällä keskimääräistä suurempia ja loppuvuodesta keskimääräistä pienempiä. Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,40m, ja sitä on vuonna 2006 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 30/40/60 senttimetrillä 6.3./20.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 2016 vain noin 30 cm ja alkoi 7.3. (Kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 2006 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,40m. Konniveden teoreettinen viipymä on 19 vuorokautta, joten sitä voidaan pitää läpivirtausjärvenä. Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 2016 ja ajanjaksolla 1991-2010 (OIVA). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 3

4 KUORMITUS 4.1 STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitukset ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (KOHO 31.12.2014, Dnro 2018/1/13): kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD7 1 000 kg/d 800 kg/d CODCr 5000 kg/d 4000 kg/d Fosfori 9 kg/d 8 kg/d Kiintoaine 1000* kg/d 650 kg/d Typpi (tavoitearvo) 110 kg/d 90 kg/d * 3 kk:n liukuva keskiarvo Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Vuonna 2016 COD:n kuormitus ylitti lupaehdon lokakuussa (Kuva 4). 11.-19.9. pidetyn kunnossapitoseisokin jälkeen tehtaan toiminnan käynnistäminen ei sujunut ongelmitta, mikä vaikutti jäteveden puhdistuslaitoksen toimintaan negatiivisesti. Prosessiin kertyi runsaasti vesiä, joiden aiheuttama suuri kuormitus heikensi jätevedenpuhdistamon puhdistustehoa. Fosforikuormitus ylitti lupaehdon tammikuussa. Tuolloin yhteiskanaalissa esiintyi tavallista suurempi määrä fosforia. Selvitysten perusteella korkeat fosforipitoisuudet tulivat yhteiskanaaliin recoveryosastolta. Kokonaisuudessaan kuormitus oli samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, fosforin osalta hieman edellistä vuotta pienempää. Verrattuna 10 vuoden takaisiin kuormituslukuihin, kuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta nyt pienempää. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n ympäristöluvan (ESAVI/77/04.08/2013, 29.10.2013) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa vuorokausi-, kuukausi- ja vuosikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: vrk kk v (tav.) BOD 7 kgo 2 /vrk 800 600 COD Cr kgo 2 /vrk 3000 1200 1000 kiintoaine kg/vrk 50 40 kokonaisfosfori kg/vrk 1 0,5 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 2016 (kg/vrk). Kuvaan on myös merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Lupaehdoissa oli yksi ylitys fosforin ja COD:n osalta. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 5

Vuosikeskiarvot ovat tavoitteita. Suomen Kuitulevyn kuormitus oli lupaehtojen mukaista vuonna 2016 lukuun ottamatta marraskuun COD-tulosta (Kuva 5). Vuoden 2016 CODkuormitus oli suurempaa kuin edellisenä vuonna, kiintoaine- ja typpikuormitus pienempää. Ravinnekuormitus on pienentynyt huomattavasti verrattuna tilanteeseen 10 vuotta sitten. Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 2016 (kg/vrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Kuormitus pysyi luparajoissa lukuun ottamatta marraskuun COD-tulosta. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ESAVI 70/04.08/2, 13.11.2014, VaHo 16/0336/3, 23.6.2016) mukaiset lupaehdot ovat: Neljännevuosikeskiarvoina BOD 7ATU 10 mg O 2 /l ja 95 % Kok. P 0,3 mg /l ja 95 % Näytekohtaisina (=sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) COD Cr 125 mg O 2 /l ja 75 % Kiintoaine 35 mg/l tai 90 % Jäteveden kokonaistyppipitoisuus saa olla poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta enintään 20 mg/l, kun veden lämpötila laitoksen biologisessa prosessissa on vähintään 12 C. Kokonaistypen poistotehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna on 70 % 1.7.2019 alkaen. Siihen saakka 70 %:n poistoteho on tavoitteellinen. Lupaehdot täyttyivät jakson tasolla tarkasteltuna lukuun ottamatta ensimmäisen jakson niukkaa fosforin puhdistustehon alitusta (Kuva 6). Kiintoaine- ja COD-tulokset olivat yksittäisille näytteille asetettujen rajojen mukaisia. Yksittäiset typpitulokset eivät olleet lupaehtojen mukaisia. Typen poistotehon vuosikeskiarvo ei ollut tavoitteen mukainen. Vuonna 2016 kuormitus oli typen osalta suurempaa kuin edellisenä vuonna. Verrattuna 10 vuoden takaiseen kuormitukseen, kuormitus on vähentynyt, eniten fosforin osalta. 4.4 KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormituksessa tapahtui merkittävää vähenemistä 1990-luvulla ja vuonna 2003. Viimeisen 10 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt ja happea kuluttava ja typpikuormitus pysynyt samalla tasolla (Kuva 7, Liite 5). Vuonna 2016 kuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta fosforikuormitus oli pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Flutingtehdas on muuten alueen suurin pistekuormittaja, mutta typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 7

Kuva 6. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon kiintoaine-, COD-, BOD-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ja -reduktioprosentit kuukausittain/vuosineljänneksittäin 2016. Luparajat vaakaviivoina. Lupaehdot täyttyivät lukuun ottamatta ensimmäisen jakson fosforitehon niukkaa alitusta ja kesä-lokakuun typpituloksia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 7. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 10 vuoden aikana. Viimeisen 10 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt, typpi- ja happea kuluttava kuormitus pysynyt samalla tasolla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 9

4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedetään Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (Kuva 8, Liite 6). Jyrängönvirran virtaamaa ei mitata, joten sen osalta ainevirtaamien laskemisessa on käytetty yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Sulkavankosken virtaamia ei ole enää mitattu vuoden 2003 jälkeen, joten sen osalta on käytetty vuosien 1994 2003 keskiarvoja. Kuva 8. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 2016 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ainevirtaamat olivat suurimmillaan maaliskuussa ja kesällä. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ravinnevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 2016 keskimääräistä tasoa, kiintoainevirtaama hieman keskimääräistä suurempi. Vuonna 2016 Kymijoen ainevirtaamat olivat suurimmillaan maaliskuussa ja kesällä (Kuva 8), jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (Kuva 2). Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla touko-syyskuuta lukuun ottamatta alle määritysrajan 1 mg/l, ja laskennassa käytettiin tuolloin pitoisuutena arvoa 0,5 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus (Taulukko 1). Teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 2016 kuormitustiedoista, muut tiedot ympäristöhallinnon vesistömallimallijärjestelmän (WSFS) VEMALA kuormituslaskentamallista. Mallin mukaan sekä yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta tuleva että Konnivedestä lähtevä fosforisummakuorma olivat merkittävästi suurempia kuin vedenlaatuaineistoon ja virtaamatietoihin perustuvissa ainevirtaamalaskelmissa, jotka ovat mukana taulukossa vertailun vuoksi. Arvion mukaan vuonna 2016 Konniveden valumaalueelta tulevasta fosforikuormituksesta 60 % (2,3 t/v), typestä lähes 80 % (88 t/v) oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (Taulukko 1). Lähivaluma-alueen osuus Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta oli 6 % fosforista ja 3 % typestä. Eniten ravinteita tuli yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan aiempien vuosien tasoa, alle 2 %. Taulukko 1. Arvio Konniveteen kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta vuonna 2016. Teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 2016 kuormitustiedoista. Muut tiedot perustuvat vesistömallijärjestelmän VEMALA osion (V1) kuormitustietoihin ja ainevirtaamiin vuoden 2016 osalta. Ruotsalaisesta tuleva ja Konnivedestä poistuva ravinnevirtaama on esitetty vertailun vuoksi myös yhteistarkkailun vedenlaatutuloksiin ja virtaamatietoihin perustuvin ainevirtaamalaskelmin. Fosfori kg/v % tn/v % Konniveden lähivaluma alue 14.131 pistekuorma 2 353 60 87,5 78 teollisuus 2013 52 14,3 13 yhdyskunnat 340 9 73,2 65 pelloilta 541 14 4,8 4 metsistä 702 18 18,2 16 haja asutus 309 8 1,8 1,6 Yhteensä 3 905 100 112 100 ainevirt.laskelma Typpi ainevirt.laskelma Ruotsalaisesta (14.141) tuleva 74 280 49622 4 176 3 851 Räävelin reitiltä (14.171) tuleva 481 1122 54 70 Yhteensä alueelle 14.131 tuleva 78 666 54 649 4 342 4 033 Alueelta 14.131 lähtevä 66 860 47898 4 230 3980 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 11

5 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 2016 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maalis-, kesä- ja elokuussa (Liite 7.1 tulokset). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan kesäkuussa. Syvännenäytteenottokierroksen yhteydessä otettiin myös Flutingtehtaan kuitukasan tarkkailuun liittyvä vertailunäyte näytepisteeltä 4 ja Kuusakosken Rajavuoren kaatopaikan suotovesien tarkkailuun liittyvät näytteet Ku2 ja Ku3 jätevedenpuhdistamon ylä- ja alapuolelta (kartta Liite 1.1). Yhteistarkkailun näytepisteellä 5, joka sijaitsee noin 350 m kuitukasasta alavirtaan, on kuitukasan tarkkailuun liittyen lisätty kiintoaineanalyysi otettavaksi kaikilta syvyyksiltä. Näytepisteet olivat: Ruotsalainen, kuormituksen yläpuolinen näytepiste 0 Jyrängönvirta yläpuolinen Ku2 ja alapuolinen Ku3 Maitiaislahden suualue 3 Kymenvirta Rautsalo 4 ja Rautsaari 5 Konnivesi Matinsalmi 6, Löysinselkä 7, Saunasaaren alue 8, Isosaaren alue 9 ja Konniselkä 11. Maaliskuu (8.-9.3.2016) Näytepisteiltä 4, 5, 6 ja 8 ei saatu otettua talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Jäänpaksuus oli muilla pisteillä 30-40 cm. Lunta oli 6-15 cm. Vesimassa oli niukasti lämpötilakerrostunut pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa 2,5-3,0 astetta lukuun ottamatta tasalämpöisiä Kuusakosken näytepisteitä voimakkaan virtauksen alueella. Alusveden happikyllästys oli Konniselällä (näytepiste 11, 40 m) ja Isosaaren alueella (9, 23 m) noin 70 %, Löysinselällä (7, 26 m) noin 60 %, Ruotsalaisella (0, 47 m) 50 % ja Maitiaislahden suulla (3, 6 m) alusvedessä oli eniten happivajausta, happikyllästys oli 42 % (Kuva 9). Tasalämpöisillä Jyrängönvirran näytepisteillä (Ku2, 21 m ja Ku3, 18 m) happikyllästys oli koko vesimassassa noin 88 %. Kuten edellisenäkin vuonna Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja fosforipitoisuus olivat hieman koholla (Kuvat 10-12). Löysinselällä (7) alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Isosaaren alueella (9) päällys- ja väliveden fosforipitoisuus oli hieman koholla (Kuva 10). Konniselällä (11) päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kesäkuu (6.-7.6.2016) Näytteenottoaikaan päällysveden lämpötila oli Konnivedellä 12-15 o C. Jyrängön- ja Kymenvirrassa (Ku2, Ku3, 4 ja 5) ja Matinsalmessa (6) vesi oli tasalämpöistä tai lämpötilaeroa oli 1 aste. Muualla vesimassa oli lämpötilakerrostunutta, lämpötilan harppauskerros oli 10-15 metrissä. Päällys- ja alusveden lämpötilaero oli syvillä alueilla enimmillään 9 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli hyvä koko alueella Maitiaislahden suuta lukuun ottamatta (Kuva 9). Vedenlaatu oli melko samanlaista koko alueella ja eri syvyyksissä (Kuvat 10-12). Kymenvirran syvänteessä (5), jossa aiemmin usein näkyi jätevesivaikutusta, vedenlaatu ei poikennut muista näytepisteistä. Maitiaislahden suulla (3) alusveden fosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat lievästi koholla (Kuvat 10-11). Isosaaren alueen (9) päällysveden fosforipitoisuus ja Ruotsalaisen päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Elokuu (10.-11.8.2016) Näytteenottoaikaan päällysveden lämpötila oli 18-19 o C. Vesimassa oli Jyrängön- ja Kymenvirrassa (Ku2, Ku3, 4 ja 5) sekä Matinsalmessa (6) tasalämpöistä. Maitiaislahden suulla (3) ja Saunasaaren alueella (8) lämpötilaero päällys- ja alusveden välillä oli 6 C, muualla 11-13 o C. Tyypilliseen tapaan Maitiaislahden suulla (3) happi oli lähes lopussa alusvedestä ja vedessä oli rikkivedyn haju (Kuva 9). Jyrängön- (Ku2, Ku3), Kymenvirran (4 ja 5) ja Matinsalmen (6) tasalämpöisessä vedessä happitilanne oli erittäin hyvä. Ruotsalaisen (as 0) ja Konniselän (as 11) syvillä alueilla alusveden happitilanne oli hyvä. Löysinselkä- Saunasaari-Isosaari alueella happikyllästys oli noin 40 % (Kuva 9). Löysinselän alueella happikyllästys oli 40 % 15 metristä lähtien. Hapettomuus näkyi Maitiaislahden suualueen (3) alusvedessä hieman kohonneena sähkönjohtavuutena (Kuva 12), alkaliniteettina, kokonaistyppi- ja fosforipitoisuutena, sekä selvemmin kohonneena väriarvona. Hapettomissa oloissa nitriitti-nitraattityppeä ei ollut, mutta sen sijaan ammoniumtyppeä oli melko runsaasti (Kuva 11). Alusveden typpipitoisuus oli koholla Löysinselän alueella (7). Alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla Isosaaren alueella (9). Jyrängönvirran alapuolisen pisteen (Ku3) ammoniumtyppipitoisuudet olivat hieman koholla koko vesipatsaassa (Kuva 11). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 13

Kuva 9. Alusveden hapen kyllästysaste (%) näytepisteillä maalis-, kesä- ja elokuussa 2016. 0 Ruotsalainen (=kuormituksen yläpuolinen näytepiste), Ku2 Jyrängönvirta jätevedenpuhdistamon yläpuolinen, Ku3 alapuolinen, 3 Maitiaislahden suu, 4 Kymenvirta Rautsalo, 5 Kymenvirta Rautsaari, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa pisteiltä 4-6 ei saatu näytteitä heikkojen jäiden takia. Kesäkuussa happitilanne oli Maitiaislahden suuta lukuun ottamatta hyvä. Elokuussa happi oli lähes lopussa Maitiaislahden suulla. Ruotsalaisella ja Konniselällä sekä tasalämpöisillä näytepisteillä Ku2, Ku3 ja 4-6, happitilanne oli hyvä. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueella oli hapenvajausta. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 10. Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 2016 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. 0 on kuormituksen yläpuolinen vertailupiste. Lievästi kohonneita alusveden fosforipitoisuuksia mitattiin Maitiaislahden suulla (3), maaliskuussa Löysinselän alueella (7) ja elokuussa Isosaaren alueella (9). Isosaaren alueella myös päällysveden fosforipitoisuus oli kesäkuussa hieman koholla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 15

Kuva 11. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä Konnivedellä kesä- ja elokuussa 2016. 0 on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Kesäkuussa pitoisuudet olivat hieman koholla Maitiaislahdella (3) ja Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueen alusvedessä. Elokuussa Maitiaislahden (3) lähes hapettomassa alusvedessä pitoisuus oli melko korkea. Jyrängönvirran alapuolisen pisteen (Ku3) pitoisuudet olivat hieman koholla. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 12. Sähkönjohtavuus (ms/m) Konnivedellä eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa 2016. 0 on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Lievästi kohonneita sähkönjohtavuuksia esiintyi alusvedessä Maitiaislahden suulla (3) maalis- ja elokuussa sekä Jyrängönvirran yläpuolisen pisteen (Ku2) alusvedessä maaliskuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 17

Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Happamuutta kuvaavan ph-arvon erot olivat vähäisiä. Kaikki pintaveden ph tulokset olivat välillä 7,1 7,4. Alhaisimmat ph-arvot esiintyivät alusvedessä happivajauksen vallitessa, nekin tasoa 6,5. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli yleensä vakaa eri näytepisteiden, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Lähes kaikki havainnot olivat välillä 0,23 0,25 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nosti alusveden alkaliniteettia maksimi oli elokuussa Maitiaislahden suulla 0,45 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kertoo veden kirkkaudesta. Talvella pitoisuus oli alle 1 mg/l, kesä- ja elokuussa alle 1-1,4 mg/l, paitsi elokuussa Maitiaislahden suulla 3,6 mg/l. Kymenvirran näytepisteillä 4 ja 5 kiintoaine analysoidaan kaikilta syvyyksiltä, mutta väli- ja alusvedessäkin pitoisuudet olivat alle 1-2,4 mg/l. Veden väriarvot olivat 20 30 mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Ainoa poikkeus tästä oli elokuussa Maitiaislahden suun (3) hapettoman alusveden tulos 120 mgpt/l. Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa noin 200 μgn/l ja elokuussa noin 160 μgn/l. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli <5-10 μgn/l, Maitiaislahden suulla (3) kesäkuussa 14 µg/l ja Jyrängönvirrassa (Ku3) elokuussa 17 µg/l. Maitiaislahden suulla (3) alusvedessä pitoisuus oli 63-200 µg/l (Kuva 11). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat päällysvedessä kesäkuussa 2-3 µg/l ja elokuussa 3-6 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde ((NO2+NO3)N+NH4-N/liuk.fosfori) vaihteli välillä 20-118. Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava (Forsberg ym. 1978). Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä 38-120. Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 10, on typpi kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Näkösyvyyttä oli talvella hieman keskimääräistä enemmän ja kesällä keskimääräistä vähemmän. Talvella näkösyvyyttä oli Jyrängönvirrassa 6 m, Konniselällä 5,8 m, Ruotsalaisella 5,6 m, Isosaaren alueella 5,3 m, Löysinselällä 5 metriä ja Maitiaislahden suulla 4,7 metriä. Kesäkuussa näkösyvyyttä oli noin 4 m, paitsi Matinsalmessa 3,5 m ja Maitiaislahden suulla, 2,8 m. Elokuussa Ruotsalaisella oli näkösyvyyttä 4,2 m, Maitiaislahden suulla 2 m ja muualla noin 2,9-3,6 m (Kuva 13). Kuva 13. Näkösyvyys (m) Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla kesä- ja elokuussa 2016. Vähiten näkösyvyyttä oli Maitiaislahden suulla (3), eniten Ruotsalaisella (0). 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta näytepaikalta (Liite 7.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla todella alhaisia. Pitoisuudet olivat yleensä alle määritysrajan 1 mg/l. Ainoastaan kesäkaudella pitoisuudet ylittivät muutaman kerran määritysrajan ollen 1,1 2,6 mg/l. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 2016, kuten aiemminkin, hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (Kuva 14). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 2016 vakaa, 25-30 mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli ruskeampaa, 35-40 mgpt/l (Kuva 14). Typpi Kokonaistyppipitoisuus oli maksimissaan Vuolenkoskella 550 µg/l tammi- ja maaliskuussa sekä 540 µg/l kesäkuussa, pienimmillään Sulkavankoskella toukokuussa 380 µg/l Kokonaistyppipitoisuudet olivat muulloin Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella 420-510 µg/l ja Sulkavankoskella 390-490 µg/l (Kuva 14). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 19

Kuva 14. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 2016. Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus ja typpipitoisuus oli alhaisempi sekä väriarvo korkeampi kuin Kymijoen pääreitillä. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat korkeimmillaan huhtikuussa, jolloin suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laski, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtivät taas nousuun. Pääreitin nitraattipitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan, ainoastaan heinä- ja joulukuussa pitoisuus oli Vuolenkoskella suurempi kuin Jyrängönvirrassa. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (Kuva 15), syyskuussa vain 48 µg/l. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu on lähes päinvastainen verrattuna nitraattityppeen (Kuva 15). Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin talvella ja korkeimmat loppukesällä (Kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa, talvella alle 5, kesällä 5-12 μg/l. Talvella pitoisuudet olivat kaikilla paikoilla alle määritysrajan, kesällä ja syksyllä Vuolenkoskella pitoisuudet olivat hieman suurempia kuin Jyrängönvirrassa, Sulkavankoskella pienimpiä. Kuva 15. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna 2016. Sulkavankosken vedessä oli vähemmän nitraattia ja ammoniumia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella Jyrängönvirtaa hieman korkeampia. Fosforipitoisuuksissa ei juuri ollut eroa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 21

Fosfori Kymijoen pääreitin fosforipitoisuus vaihteli melko vähän, se oli 4-10 µg/l (Kuva 15). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli jopa hieman suurempi Jyrängönvirrassa (6,1 µg/l) kuin Vuolenkoskella (5,8 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/virtaama) oli vuonna 2016 tasoa 0,3 µg/l. Lokakuussa Sulkavankosken fosforitulos oli poikkeuksellisen korkea, 23 µg/l. Tulos on mahdollisesti virheellinen, sillä muissa analyysituloksissa vastaavaa ei havaittu. Liuenneen kokonaisfosforin pitoisuus oli yleensä 3 µg/l eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken välillä ollut juurikaan eroa. Keskimääräistä suurempia pitoisuudet olivat maaliskuussa, Kymijoen pääreitillä 8 µg/l. 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkittiin kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 2016 fekaalisten enterokokkien ja E. colien mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM asetus 177/2008) uimaveden toimenpiderajan (400 fek. enterokokkia/100ml, 1000 E. colia/100ml) ja uimaveden erinomaisen laatuluokituksen mukaisia (200 fek. enterokokkia/100ml, 500 E. colia/100ml). Fekaalisia enterokokkeja oli 0-15 ja E. coleja 0-51 pmy/100 ml. Eniten E. coleja (41-51 pmy) oli kesäkuussa Matinsalmessa (6) ja Kymenvirrassa (5). Eniten enterokokkeja oli Maitiaislahden suulla kesäkuussa. Kolimuotoisia bakteereja oli 5-310 pmy/100ml; korkeimmat bakteerimäärät esiintyivät elokuussa Matinsalmessa ja pienimmät kesäkuussa Ruotsalaisella. Aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/96 ja 41/99) uimaveden laadun arvioinnissa otettiin huomioon myös kolimuotoisten bakteerien kokonaismäärä. Kolimuotoisten bakteerien raja-arvona oli tuolloin 10 000 pmy/100 ml. 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintopaikalta (Liite 7.1). Rehevän Maitiaislahden (as 3) elokuun tulos erottui selvästi joukosta (Kuva 16). Klorofyllipitoisuudet olivat kesä- ja elokuun tulosten keskiarvona Maitiaislahden suulla 41 µg/l, muualla 3,2-4,1 µg/l. Kesän 2016 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. ELY-keskus seurasi levätilannetta viikoittain 15 havaintopaikalla eri puolilla Kanta- ja Päijät-Hämettä. Niistä yhdellätoista havaittiin kesän aikana sinilevää, mutta useimmilla vain vähäisiä määriä (Hämeen ELY 2016). Kuusen suopursuruostesienen itiöitä havaittiin heinäkuussa vesissä paikoin runsaasti eri puolilla Hämettä. Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan (Suomen ympäristökeskus 2016b) mukaan sinilevät alkoivat runsastua aikaisin, mutta loppukesästä pintakukintatilanne oli keskimääräistä rauhallisempi. Sinilevätilanne oli pääasiassa keskimääräistä parempi lukuun ottamatta yksittäisiä viikkoja 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

kesäkuun ja heinäkuun lopussa. Elokuun alkupuolen levätilanne oli poikkeuksellisen rauhallinen, eikä vuonna 1998 alkaneessa leväseurannassa ole ollut koskaan aiemmin elokuun puolivälissä yhtä vähän sinilevähavaintoja sisävesiltä. Sinilevät esiintyvät yleensä runsaimmillaan juuri elokuussa, mutta vuonna 2016 epävakainen sää esti sinilevien runsastumista ja pintakukintojen syntyä. Kuva 16. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 2016 ja tulosten keskiarvo. Maitiaislahden suualue (3) erottui selvästi muusta alueesta kuten yleensäkin. Rehevyysluokituksen mukaan Maitiaislahden suualue oli erittäin rehevää, Löysinselkä lievästi rehevää ja koko muu tutkimusalue karua. Tämän rehevyysluokituksen mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 4-10 µg/l, rehevä arvoilla 10 20 µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on 20-50 µg/l (Oravainen 1999). Tuotantokauden 2016 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella alue oli karua eli fosforipitoisuus oli alle 10 µg/l, lukuun ottamatta lievästi rehevää Maitiaislahden suun aluetta. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Kesäkuusta 2008 lähtien Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan painoväripitoiset pesuvedet on johdettu muiden jätevesien (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) kanssa Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Maitiaislahteen johdetaan vain jäähdytys- ja hulevedet. UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen on johdettu vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehtaan tuotannollinen toiminta loppui tammikuussa 2009. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä, mutta suoraa jätevesikuormitusta Maitiaislahteen ei ole. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 23

Maitiaislahden vesistötutkimuksen näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ns. lähtevästä jätevedestä (Packaging) ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (Hein3) (Liite 1.1 kartta). Näytteenottokaivoon meni vuoteen 2008 asti osa Packaging Oy:n jätevesistä, vuosina 2009-2013 vain mahdollisten ylivuotojen aikana. Nykyisin Packagingiltä sinne menee vain hulevesiä. Lisäksi kaivoon tulee kaupungin viemärin ylivuotovesiä. Erityisesti elokuussa pitoisuudet olivat suuria, osin jopa suurempia kuin Heinolan jätevedenpuhdistamolle tulevissa vesissä (Taulukko 2). Bakteeripitoisuudet olivat erittäin suuria. Taulukko 2. Packaging Oy:n entisen jätevesikaivon vedenlaatu vuoden 2016 näytteenottokerroilla. Lisäksi taulukossa on esitetty Heinolan jätevedenpuhdistamolle tulevan ja lähtevän veden pitoisuuksien keskiarvot vuonna 2016. Pvm Kiintoaine mg/l Johtokyky ms/m BOD7 ATU mg/l CODCr mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fek.enter pmy/ 100ml Kolibak. pmy/ 100ml E.coli pmy/ 100ml 9.3.16 250 23,9 18 190 2700 340 3100 45000 16000 6.6.16 210 9,1 3,0 58 1200 120 2300 14600 8600 10.8.16 660 22,9 250 910 19000 2200 98000 980000 58000 tul.jv 163 175 112 354 50300 5200 läh.jv 3,7 93,1 3,9 25 32000 210 1913 Packaging Oy:n lähialueella (ML4) on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi siellä vuonna 2016 normaaliin tapaan hyvänä (Liite 7.3 tulokset, Kuva 17). Kerrostuneisuusaikoina alusveden happitilanne oli huono Maitiaislahden syvännealueilla (ML3 ja ML5). Kuten edellisinäkin vuosina happi oli loppunut alusvedestä elokuussa sekä lahden perukassa että rautatiesillan alueella (Kuva 17). Maaliskuussa Maitiaislahden perukassa (ML3) alusveden alkaliteetti, sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat koholla. Kloridipitoisuus oli aiempaa suurempi, 23 mg/l. Kesäkuussa päällysveden fosforipitoisuus oli koholla (Kuva 18). Elokuussa alusveden väri, alkaliteetti, kiintoaine- ja typpipitoisuudet olivat koholla, vesi oli kellertävää ja siinä oli rikkivedyn haju (Kuva 19). Väriarvo oli suurimmillaan 150 mgpt/l lahden perukan alusvedessä elokuussa. Hapettomuus näkyi vain lievästi rautatiesillan (ML5) luona alusvedessä pitoisuuksien nousuna, tosin väriarvo oli melko korkea ja vedessä oli rikkivedyn haju. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 17. Alusveden hapen kyllästysaste (%) Maitiaislahden näyteasemilla eri näytteenottokerroilla vuonna 2016. Näytepisteellä 4 on matalaa ja happikyllästys pysyi korkealla. Pisteillä 3 ja 5 alusvesi oli elokuussa hapetonta kuten edellisinäkin vuosina. Kuva 18. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 2016 (Huom. pisteellä 4 näyte vain 1 metristä). Fosforipitoisuus oli korkeimmillaan elokuussa perukan alusvedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 25

Kuva 19. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 2016. Typpipitoisuus oli koholla Maitiaislahden perukan alusvedessä elokuussa. Kaikki E. coli ja enterokokkimäärät, 0-29 pmy, jäivät selvästi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 35/2008 annettujen yksittäisten tulosten uimaveden toimenpiderajasta (400 fek. enterokokkia/100 ml, 1000 E.colia/100 ml). Aiemmin asetuksessa annettiin raja-arvo myös koliformisille bakteereille, joita piti olla alle 10 000 pmy/100 ml. Suurimmat kokonaiskolimäärät mitattiin elokuussa, jolloin koliformisia bakteereja oli enimmillään 580 pmy/100 ml perukassa (ML3). Tuotantokauden 2016 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden perukka oli rehevä, muu Maitiaislahti suualueineen oli lievästi rehevää. Fosforipitoisuus oli suurimmillaan kesäkuussa perukan pintavedessä, 34 µg/l (Kuva 18). Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä keskimäärin 570 µg/l (Kuva 19), noin 100 µg/l enemmän kuin Konnivedellä. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Maitiaislahti oli klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä kesän tulosten keskiarvon ollessa 34 µg/l (Kuva 20). Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta. Rehevyys oli kesäkuussa voimakkainta lahden pohjukassa kuten yleensäkin, mutta elokuussa klorofyllipitoisuus oli suurinta suualueella, ylirehevien vesien tasoa. Myös elokuussa 2014 pitoisuus oli suurin suualueella. Kuva 20. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näytepisteillä ML3 - ML5 ja Maitiaislahden suulla (Heinola3, Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailu) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 2016. Maitiaislahti oli klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä. 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun hoiti vuonna 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry (Åkerberg 2017). Purun vesistötulokset tulee tarkkailuohjelman mukaan käsitellä myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet ajettiin säiliöautolla Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Tammi-helmikuussa 40 % vesistä laskettiin käsittelemättömänä purkuputken kautta Kymenvirtaan, mikä vastaa 3 %:ia koko vuoden vesimäärästä. Tasausaltaasta ajettiin vuonna 2016 vettä yhteensä noin 27 200 m 3. Vesien kokonaismäärä oli pienempi kuin vuonna 2015, mutta samaa tasoa kuin vuonna 2014. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 27

7.2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Kuormituksen laskennassa käytettiin säiliöautoista otettujen kahdeksan näytteen pitoisuuskeskiarvoja. Näytteistä analysoitiin kiintoaine, ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sulfaatti, rikki, COD Cr, BOD 7ATU, kokonaistyppi, ammoniumtyppi ja kokonaisfosfori. Kolmessa laajemmassa analyysissa tutkittiin lisäksi sameus, TOC, fenolit, VOC ja liukoiset metallit (Al, As, Br, Cd, Cr, Cu, Pb, Zn). Kymenvirrasta otettiin vesinäytteet jätevedenpuhdistamon purkupaikan ylä- (Ku2) ja alapuolelta (Ku3) tammi-huhtikuussa kuukausittain sekä kesä- ja elokuussa (Liite 1.1 kartta). Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 10 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä tutkittiin sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori sekä ammoniumtyppi. 7.3 KUORMITUS Tyypillistä tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena korkea sähkönjohtavuus. Myös hapenkulutuksen arvot olivat suuria ja vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Kloridin ja typen lähtökuormitus oli vuonna 2016 20-30 % edellisvuotta pienempää. Typen kuormitus Kymenvirtaan oli 40 % pienempää kuin edellisenä vuonna. Kiintoaineen, fosforin, BOD:n ja COD:n poistoteho puhdistamolla oli 93 98 % kaikista siellä käsittelyistä jätevesistä, typen osalta 29 %. Kloridin osalta on oletuksena, että puhdistamokäsittely ei vähennä kloridipitoisuutta. Kuormitus on ollut suurinta vuonna 2009 (Kuva 21). Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin Rajavuoren purun typpikuormitus oli noin 10 % Heinolan alueen pistekuormituksen kokonaistyppikuormasta (Taulukko 1, Liite 5, kaatopaikan kuormitus sisältyy kaupungin jätevedenpuhdistamon kuormitukseen). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 21. Vuosina 2001-2016 tasausaltaista ajetun suotovesimäärän sekä typen ja kloridin ainevirtaaman kehitys. Vuoden 2015 vesimäärästä 11 % käsiteltiin jätevedenpuhdistamolla, jolloin Kymenvirtaan menevä typpikuormitus oli noin 6 % pienempää kuin lähtökuormitus. Vuonna 2016 käsiteltiin 97 % vesistä, jolloin typpikuormitus pieneni 28 %. 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Vertailupiste Ku2 sijaitsee jätevedenpuhdistamon purkupaikan yläpuolella ja piste Ku3 alapuolella (Liite 1.1 kartta). Näytepaikat sijaitsevat voimakkaiden virtausten alueella, eikä veteen muodostu lämpötilakerrostuneisuutta. Enimmilläänkin lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli vain 0,2 astetta. Tästä johtuen myös happitilanne pysyi pohjankin läheisessä vedessä hyvänä. Vesialue oli fosforitasoltaan karua ja typpipitoisuus oli kirkkaiden vesien tasoa. Fosforipitoisuus oli huhti- ja elokuussa hieman koholla (10 ja 13 µg/l) alapuolisen pisteen (Ku3) välivedessä. Kesäkuussa typpipitoisuus oli hieman koholla (530 µg/l) alapuolisella pisteellä (Ku3) välivedessä. Helmi- ja elokuussa päällysveden typpipitoisuus oli yläpuolisella pisteellä hieman korkeampi kuin alapuolisella. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä (<5-17 µg/l), lievää jätevedenpuhdistamon ja/tai kaatopaikan jätevesien vaikutusta pitoisuuteen oli havaittavissa maaliskuussa alapuolisen pisteen alusvedessä ja elokuussa alapuolisen pisteen koko vesimassassa (Kuva 22). Kloridipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin yläpuolisella pisteellä. Maaliskuussa yläpuolisen pisteen alusveden kloridipitoisuus oli hieman koholla (Kuva 22). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 29

Kuva 22. Kloridi- ja ammoniumtyppipitoisuus Kuusakoski Oy:n Kymenvirran näytepisteillä päällys- ja alusvedessä vuoden 2016 näytteenottokerroilla. YP2/Ku2 sijaitsee jätevedenpuhdistamon purkupaikan yläpuolella ja piste AP3/Ku3 alapuolella. Lievää jätevesien vaikutusta alapuolisen pisteen ammoniumtyppipitoisuuteen oli havaittavissa maaliskuussa alusvedessä ja elokuussa koko vesimassassa. 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ Arrajärven vedenlaatuseuranta liittyy Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailututkimuksiin (Liite 1.2 kartta, Liite 7.4 tulokset). Talvinäytteet on otettu maaliskuussa vuodesta 2010; aiemmat talvinäytteet on otettu jo helmikuun alussa. Kapea, matala salmi erottaa Arrajärven etelä- ja pohjoisosan toisistaan. Talvella pohjoisen Arrajärven (1=038) päällysveden ravinnepitoisuudet olivat hyvin lähellä alueen läpi virtaavan Kymijoen pitoisuuksia (vrt. Vuolenkosken tulokset). Fosforipitoisuudet olivat melko alhaisia (Kuva 23). Vesi oli niukasti lämpötilakerrostunutta ja alusveden happitilanne hyvä (Kuva 24). Näkösyvyyttä oli keskimääräistä vähemmän, 2,5 m. Kesällä pohjoinen Arrajärvi (1) oli fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan lievästi rehevä (Kuvat 23 ja 25). Klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä pienempi. Alusveden typpipitoisuus oli aiempaa pienempi, 430 µg/l. Kesäinen näkösyvyys oli pohjoisella Arrajärvellä 1,9 m (Kuva 26). Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta (Kuva 24). Hygieeniseltä laadultaan pohjoisen Arrajärven vesi on hyvää; vedessä oli kesällä fekaalisia enterokokkeja 2 pmy/100ml. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 23. Veden fosforipitoisuus (µg/l) 1 m:ssä ja alusvedessä Arrajärven pohjoisella (1) ja eteläisellä (2) näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina 2007-16. Vedessä oli talvella vähemmän fosforia kuin kesällä. Pohjoisella Arrajärvellä oli selvästi vähemmän fosforia kuin eteläisellä. Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä (2=037) vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta talvinäytteenottoaikaan ja alusvedessä oli hapenpuutetta (Kuva 24). Pintaveden fosforipitoisuus oli paikan keskimääräistä tasoa (Kuva 23). Väriarvo ja typpipitoisuus olivat humuspitoisten vesien tasoa. Kuva 24. Alusveden happikyllästys Arrajärven pohjoisella (näyte 4 m) ja eteläisellä (näyte 7 m) näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina 2007-16. Alusveden happitilanne oli molemmilla vuoden 2016 tutkimuskerroilla hyvä pohjoisella Arrajärvellä. Eteläisellä Arrajärvellä alusveden happitilanne oli kesällä hyvä ja talvella selvästi alentunut. Kesäisen näytteenoton ajoittuminen suhteessa lämpötilakerrostuneisuuteen vaihtelee vuosittain. Elokuun 2016 lopussa eteläisellä Arrajärvellä (2) lämpötilakerrostuneisuus oli lähes purkautunut ja alusveden happikyllästys hyvä, 81 % (Kuva 24). Klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä pienempi (Kuva 25). Fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien mukaan vesialue oli rehevä erittäin rehevä (Kuvat 23 ja 25). Alusveden fosforipitoisuus oli sama kuin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 31

pinnassa (Kuva 23). Näkösyvyyttä oli normaaliin tapaan reilu metri (Kuva 26). Hygieeniseltä laadultaan eteläisen Arrajärven vesi oli hyvää; vedessä oli fekaalisia enterokokkeja 9 pmy/100 ml. Kuva 25. Arrajärven a -klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-elokuussa vuosina 2007-16. Levämäärää kuvaavat pitoisuudet olivat vuonna 2016 keskimääristä pienempiä. Kuva 26. Näkösyvyys (dm) Arrajärvellä elokuussa vuosina 2007-16. Näkösyvyys oli elokuussa 2016 keskimääräistä tasoa. Arrajärven vedenpintaa säännöstellään Mankalan voimalaitoksella. Lupaehdoissa viitataan vedenpinnankorkeusasteikkoon nro 1407000. Tämä asteikko sijaitsee Mankalan voimalaitoksen yläpuolella Linnasaaren kohdalla (Liite 1.2 kartta). Asteikkoa 1407000 paremmin Arrajärven vedenpinnan korkeutta kuvaa Kymenkäänteessä, Kettujärvessä oleva korkeusasteikko nro 1406910. Vedenpinta on hieman korkeammalla Kettujärvessä ja samalla 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

myös Arrajärvessä kuin Linnasaaren luona (Kuva 27). Vedenkorkeus myös vaihtelee Kettujärvessä ja Arrajärvessä enemmän kuin Linnasaaren luona. Vesi oli korkeimmillaan toukokuun puolivälissä, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (virtaamat kts. Kuva 2). Kuva 27. Vedenkorkeus (NN+00cm) vedenkorkeusasemilla 1406910 (Kettujärvi) ja 1407000 (Kymijoki, Linnasaari) vuonna 2016. Lähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta. 9 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty vuoden 2016 tulokset Ruotsalainen-Konnivesi -alueen yhteistarkkailusta (Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy), Stora Enso Packaging Oy:n Heinolan aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä. Heinolan vesistöalueen yhteistarkkailu piti vuonna 2016 sisällään syvännepaikkojen vedenlaatuseurannan, klorofyllitutkimuksen ja kuukausittaisen virtahavaintopaikkojen seurannan. Lisäksi ohjelmaan kuului perifyton- ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimukset, jotka on raportoitu tässä julkaisussa omana osionaan. Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen. Maaliskuussa sademäärä jäi alle puoleen tavanomaisesta. Jäät lähtivät selvästi keskimääräistä aikaisemmin. Huhtikuussa sademäärät olivat kaksinkertaisia tavanomaiseen nähden. Toukokuun sademäärä oli puolet tavanomaisesta ja pintavedet useita asteita tavanomaista lämpimämpiä. Sademäärät olivat syys-, loka- ja joulukuussa puolet keskimääräisestä. Kymijoen virtaamat olivat kesällä hieman normaalia suurempia, mutta koko loppuvuoden Kymijoessa virtasi normaalia vähemmän vettä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 33

KONNIVESI Viimeisen 10 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt ja happea kuluttava sekä typpikuormitus pysynyt samalla tasolla. Vuonna 2016 kuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta fosforikuormitus oli pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, tosin typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien kokonaiskuormitus oli vuonna 2016 yhteensä 7 kiloa fosforia, 239 kiloa typpeä, 449 kiloa kiintoainetta ja 780 kiloa happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) vuorokaudessa. Jätevesikuormitus oli vuonna 2016 pääsääntöisesti lupaehtojen mukaista. Flutingtehtaalla COD:n kuormitus ylitti lupaehdon lokakuussa ja fosforikuormitus tammikuussa. Kuitulevyn COD-kuormitus ei ollut lupaehtojen mukaista marraskuussa. Heinolan kaupungilla alittui ensimmäisellä jaksolla fosforin puhdistustehovaatimus ja typpitulokset eivät olleet lupaehtojen mukaisia. Pistekuormitustietojen, ainevirtaamalaskelmien ja ympäristöhallinnon vesistömallin mukaan Konniveden lähivaluma-alueelta tulevasta fosforikuormituksesta 60 % ja typestä lähes 80 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesistä. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta lähivaluma-alueen osuus oli 6 % fosforista ja 3 % typestä. Suurin osa ravinteista tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta. Vuonna 2016 pienimmillään fosforia virtasi Ruotsalaisesta Konniveteen 66 kg/vrk marraskuussa ja enimmillään 253 kg/vrk maaliskuussa. Talvella näytteitä ei saatu läheskään kaikilta paikoilta heikkojen jäiden takia, joten tieto alueen lopputalven happitilanteesta on puutteellinen. Kuten edellisenäkin vuonna Maitiaislahden suulla alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja fosforipitoisuus olivat hieman koholla. Löysinselällä alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Isosaaren alueella päällys- ja väliveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Konniselällä päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Kesäkuussa Maitiaislahden suulla alusveden fosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat lievästi koholla. Isosaaren alueen päällysveden fosforipitoisuus ja Ruotsalaisen päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Tyypilliseen tapaan loppukesästä Maitiaislahden suulla happi oli lähes lopussa alusvedestä ja vedessä oli rikkivedyn haju. Happivaje näkyi hieman kohonneena sähkönjohtavuutena, alkaliniteettina, kokonaistyppi- ja fosforipitoisuutena sekä selvemmin kohonneena väriarvona ja ammoniumtyppipitoisuutena. Jyrängön-, Kymenvirran ja Matinsalmen tasalämpöisessä vedessä happitilanne oli erittäin hyvä. Lämpötilakerrostuneista alueista Ruotsalaisen ja Konniselän syvillä alueilla alusveden happitilanne oli hyvä, Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueella happikyllästys oli noin 40 %. Alusveden typpipitoisuus oli koholla Löysinselän alueella. Alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla Isosaaren alueella. Jyrängönvirrassa jätevedenpuhdistamon alapuolisen pisteen ammoniumtyppipitoisuudet olivat hieman koholla koko vesipatsaassa. Sen sijaan 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kymenvirran syvänteessä, jossa aiemmin usein näkyi jätevesivaikutusta, vedenlaatu ei vuosina 2015-16 poikennut muista näytepisteistä. Kuusakosken Rajavuoren kaatopaikan suotovesiä ei ole huhtikuusta 2015 lähtien enää purettu Flutingtehtaan purkuputkesta, vaan ylempää kaupungin jätevedenpuhdistamolta, jonka purkualueella jätevedet sekoittuvat tehokkaasti. Näkösyvyyttä oli talvella hieman keskimääräistä enemmän, 4,7 6,0 m, ja kesällä keskimääräistä vähemmän, Ruotsalaisella 4,0 m, Maitiaislahden suulla 2,4 m ja muualla noin 3,2-3,8 m. Hygieeniseltä laadultaan vesi on hyvää uimavettä koko tutkimusalueella. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden suualue oli erittäin rehevää, Löysinselkä lievästi rehevää ja koko muu tutkimusalue karua. Fosforipitoisuuksien perusteella alue oli karua eli fosforipitoisuus oli alle 10 µg/l, lukuun ottamatta lievästi rehevää Maitiaislahden suun aluetta. Fosfori oli levien kasvua rajoittava ravinne koko tutkimusalueella. Virtahavaintopaikkojen kuukausittaisten tulosten perusteella Kymijoen vedenlaadun muuttuminen Jyrängönvirralta Vuolenkoskelle on melko vähäistä. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat talvella kaikilla paikoilla alle määritysrajan, kesällä ja syksyllä Vuolenkoskella pitoisuudet olivat hieman suurempia kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuus on aiemmin ollut Vuolenkoskella hieman suurempi kuin Jyrängönvirrassa, mutta vuonna 2016 tilanne oli päinvastainen. Virtapaikkojen vedenlaatutulosten perusteella Heinolan alueen jätevesikuormitus ei juurikaan näy alapuolisen Kymijoen vedenlaadussa. MAITIAISLAHTI Maitiaislahteen ei nykyisin tule varsinaista jätevesikuormitusta. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön-Kymenvirtaan johdettuja jätevesiä. Kesän 2016 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden perukka oli rehevä, muu Maitiaislahti suualueineen oli lievästi rehevää. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti oli erittäin rehevä. Kuten edellisinäkin vuosina, happi oli loppunut alusvedestä elokuussa sekä lahden perukassa että rautatiesillan alueella. Kerrostuneisuuskausien huono happitilanne näkyi perukassa pitoisuuksien nousuna alusvedessä. Näytteenottokaivossa, johon Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet aikanaan menivät ja johon nykyisin Packagingin hulevesien lisäksi tulee ainakin kaupungin tulvaviemärin vesiä, oli erityisesti elokuussa suuria pitoisuuksia, osin jopa suurempia kuin Heinolan jätevedenpuhdistamolle tulevissa vesissä. Bakteeripitoisuudet olivat erittäin suuria. KUUSAKOSKI OY:N KUORMITUS KYMENVIRTAAN Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaiden vedet ajettiin säiliöautolla Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Tasausaltaiden veden kloridipitoisuus oli erittäin suuri ja sen seurauksena sähkönjohtavuusarvot olivat korkeita. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 35

Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes täysin ammoniumtyppenä. Kloridin ja typen lähtökuormitus oli vuonna 2016 20-30 % edellisvuotta pienempää. Puhdistamokäsittelyn jälkeen typen kuormitus Kymenvirtaan oli 40 % pienempää kuin edellisenä vuonna. Rajavuoren purun typpikuormitus oli noin 10 % Heinolan alueen jätevesien kokonaistyppikuormasta. Näytepaikat sijaitsevat voimakkaiden virtausten alueella, eikä veteen muodostu lämpötilakerrostuneisuutta. Tästä johtuen myös happitilanne pysyi hyvänä. Fosforipitoisuus oli ajoittain hieman koholla alapuolisen pisteen välivedessä, kesäkuussa myös typpipitoisuus. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä, lievää jätevedenpuhdistamon ja/tai kaatopaikan jätevesien vaikutusta oli havaittavissa maaliskuussa alapuolisen pisteen alusvedessä ja elokuussa alapuolisten pisteen koko vesimassassa. ARRAJÄRVI Mankala Oy säännöstelee Arrajärven vedenkorkeutta Mankalan voimalaitoksella. Arrajärven vedenkorkeus pidetään lähes vakaana. Arrajärven ja erityisesti sen eteläisen alueen ongelmana on hajakuormituksesta aiheutuva rehevyys. Talvella pohjoisen Arrajärven päällysveden ravinnepitoisuudet olivat hyvin lähellä alueen läpi virtaavan Kymijoen pitoisuuksia. Kesällä pohjoinen Arrajärvi oli fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan lievästi rehevä. Kesäinen näkösyvyys oli pohjoisella Arrajärvellä 1,9 m. Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta. Eteläisellä Arrajärvellä vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta talvinäytteenottoaikaan ja alusvedessä oli hapenpuutetta. Elokuussa lämpötilakerrostuneisuus oli lähes purkautunut ja alusveden happikyllästys oli hyvä. Klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä pienempi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien mukaan vesialue oli rehevä erittäin rehevä. Alusveden fosforipitoisuus ei ollut koholla. Näkösyvyyttä oli normaaliin tapaan reilu metri. VIITTEET Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A. 1978. Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt Int. Ver Limnol. 21:352-363. Hämeen ELY 2016. Leväkatsaukset. ELY-keskuksen www-sivut 15.3.2017, www.ely-keskus.fi > ELY-keskukset > Hämeen ELY > Ajankohtaista>Tiedotteet>Tiedotteet 2016. Oravainen, R. 1999. Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. - Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry. Suomen ympäristökeskus 2016a. Vesitilannekatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut 8.3.2017, www.syke.fi > Ajankohtaista > Vesitilannekatsaukset > Tiedotteet. 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Suomen ympäristökeskus 2016b. Valtakunnallinen leväyhteenveto 2016. Ympäristöhallinnon wwwsivut 15.3.2017, www.syke.fi > Tutkimus & kehittäminen > Itämeren, vesistöjen ja vesivarojen kestävä käyttö. Åkerberg, A. 2017. Kuusakoski Oy:n Myllyojan tehdasalueen, Vierumäen kaatopaikan ja Rajavuoren kaatopaikan velvoitetarkkailujen yhteenveto vuodelta 2016. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 37

LIITTEET 1 Kartat 1.1 Näytepisteet ja jätevesien purkupaikat Heinolan vesialueella 1.2 Arrajärven näytepisteet 2 Havaintopaikkojen koordinaatit, määritysmenetelmät ja merkintöjen selityksiä 3 Säätila Heinolan säähavaintoasemalla vuonna 2016 4 Kalkkisten, Vuolenkosken ja Sulkavankosken kuukausikeskivirtaamat 2016 5 Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus 2016 6 Ainevirtaamat vuonna 2016 7 Vedenlaatutulokset 7.1 Heinolan alapuolisen vesistöalueen tulokset 2016 (syvänne) 7.2 Heinolan alapuolisen vesistöalueen virtahavaintoasemien tulokset 2016 7.3 Maitiaislahden vesistötarkkailutulokset 2016 7.4 Mankala Oy:n Arrajärven seurannan tulokset 2016

LIITE 1.1

ARRAJÄRVEN NÄYTEPISTEET LIITE 1.2

LIITE 2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT ARRAJ / 037 = Arrajärvi 2 (6763160-3451100) ARRAJ / 038 = Arrajärvi 1 (6768100-3453040) FLUTING / 4 = Konnivesi 4, yp (6785716-3450159) HEIN95 / 00 = Ruotsalainen 00 (6792850-3444150) HEIN95 / 11 = Konnivesi 11 (6785500-3454400) HEIN95 / 3 = Maitiaislahti 3 (6786220-3450520) HEIN95 / 5 = Konnivesi 5 (6784490-3450880) HEIN95 / 6 = Konnivesi 6 (6785310-3451620) HEIN95 / 7 = Konnivesi 7 (6784880-3452650) HEIN95 / 8 = Konnivesi 8 (6782970-3452660) HEIN95 / 9 = Konnivesi 9 (6780240-3453890) HEIN95 / V12 = Kymij Vuolenk 084 (6774800-3456060) HEIN95 / V13 = Sulkavankoski V13(Räävelin re) (6794200-3451630) HEIN95 / V14 = Jyrängönvirta V14 (6788150-3448200) PAKENS / 2 = Lähtevä jätevesi PAKENS / 3 = Maitiaislahti 3 (6788800-3449650) PAKENS / 4 = Maitiaislahti 4 (6787980-3449900) PAKENS / 5 = Maitiaislahti 5 (6787270-3450050) MÄÄRITYKSET levä = Kok.syv. = Näk.syv. = Ilm.lt. = Pilv. = Tuulnop. = Tuulsuunt = 1 = levää vähän 8 = täyspilvistä 7 = 7/8 pilvessä 6 = 6/8 pilvessä 3 = 3/8 pilvessä 1 = 1/8 pilvessä 0 = ei pilviä SW = Lounas W = Länsi S = Etelä N = Pohjoinen Lumi = Jää = lt = Lämpötila Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Kiint GF/C = SFS-EN 872:2005 Kiint GF/A = SFS-EN 872:2005 Sähk = SFS-EN 27888:1994 Alkal. = Titrimetrinen, SFS 3005:1981, SFS-EN ISO 9963-1:1996, mod. ph = SFS 3021:1979 Väri = SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn = SFS 3036:1981 COD Cr = ISO/DIS 15705:2001, SFS 5504:1988 BOD7-ATU = Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 5508:1991 kok.n = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 N kok. = SFS 5505:1988, mod. N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 (AK) N(NH4) = SFS 3032:1976 Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 liuk.p = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 Cl = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO 10304-1:1995 E.coli = Colilert entero = Enterolert koli36 = Colilert Klorof. = SFS 5772:1993 MUITA MERKINTÖJÄ Tapiontie P = määritys 2 C, kesken, 45160 KOUVOLA E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Puhelin (05) 5445 920

LIITE 3 Säätila Heinolan säähavaintoasemalla (Ilmatieteen laitos) vuonna 2016. Kuukausi Keskilämpötila, 0 C Heinola Sademäärä, mm Heinola 2016 1981-10 2016 1981-10 Tammi -13,3-6,8 31 47 Helmi -1,5-7,3 82 34 Maalis -0,5-2,6 14 35 Huhti 3,6 4,7 57 28 Touko 13,7 10,3 19 40 Kesä 15,6 14,6 77 65 Heinä 17,3 17,4 92 76 Elo 15,5 15,2 52 69 Syys 11,4 10 33 58 Loka 3,7 4,8 28 68 Marras -1,7-0,7 61 54 Joulu -1,8-4,7 22 49 X/ Σ 5,2 4,6 567 623

LIITE 4 Kalkkisten ja Vuolenkosken kuukausikohtaiset keskivirtaamat vuonna 2016. Sulkavankosken (Räävelin reitti) kuukausikohtaiset keskivirtaamat vuosien 1994-2003 virtaamatietojen perusteella. Kuukausikeskivirtaamat m 3 /s Kalkkinen Vuolenkoski Sulkavankoski kk 2016 1981-10 2016 ka 94-03 Tammi 248 247 242 4,6 Helmi 311 274 307 4,1 Maalis 293 269 309 4,0 Huhti 240 231 238 7,4 Touko 320 239 340 11,8 Kesä 297 255 304 7,7 Heinä 314 263 332 5,2 Elo 294 244 305 3,1 Syys 220 224 216 2,0 Loka 167 209 158 2,2 Marras 153 213 160 3,7 Joulu 158 222 153 5,2 MQ 251 241 255 5,1 NQ 143 65 135 1,1 HQ 343 568 370 15,3 MQ=keskivirtaama, NQ=minimivirtaama, HQ=maksimivirtaama

LIITE 5 Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus 2016 Jätevesimäärä Kiintoaine BOD7 CODCr Kok. typpi Kok. fosfori m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, Heinolan flutingtehdas 13 006 399 423 3 695 39 5,5 Suomen Kuitulevy Oy, Heinolan tehdas 2 453 27 333 688 0,1 0,001 Heinolan kaupungin 6 180 23 24 160 200 1,3 jätevedenpuhdistamo Yhteensä 21 639 449 780 4 543 239 6,8 Huom. 97 % Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan suotovesistä käsiteltiin Heinolan jätevedenpuhdistamolla, joten kaatopaikan kuormitus sisältyy puhdistamon kuormituslukuihin. Lisäksi suotovesistä Kymenvirtaan kulkeutui klorideja 830 kg/vrk (oletuksella että puhdistamokäsittely ei vähennä kloridipitoisuutta).

LIITE 6 Ainevirtaamat vuonna 2016. Ainevirtaamien laskemisessa on Jyrängönvirran kuukausikeskivirtaamana käytetty Kalkkisten virtaamaa ja Sulkavankosken virtaamana vuosien 1994-2003 keskiarvoja. Jyrängönvirta kk m3/s KA kok.p kok.n Kalkkinen kg/vrk kg/vrk kg/vrk 1 248 10710 107 10714 2 311 13440 107 12360 3 293 12660 253 12911 4 240 10370 104 10575 5 320 52530 194 12995 6 297 28230 205 13087 7 314 29840 163 14107 8 294 12700 178 11685 9 220 9500 114 8744 10 167 7210 72 7070 11 153 6610 66 5949 12 158 6830 68 6416 ka 251 16720 136 10551 Vuolenkoski kk m3/s KA kok.p kok.n kg/vrk kg/vrk kg/vrk 1 242 10450 105 11500 2 307 13260 133 12467 3 309 13350 187 14684 4 238 10280 103 10693 5 340 76380 206 12338 6 304 31520 184 14183 7 332 34420 172 14629 8 305 13180 184 12122 9 216 9330 112 8585 10 158 6830 55 6689 11 160 6910 69 6497 12 153 6610 66 6477 ka 255 19380 131 10905 Sulkavankoski kk m3/s KA kok.p kok.n ka 94-03 kg/vrk kg/vrk kg/vrk 1 4,6 198 1,6 182 2 4,1 178 1,4 156 3 4,0 171 2,7 167 4 7,4 320 3,2 307 5 11,8 511 7,1 388 6 7,7 1528 6 312 7 5,2 492 3,1 215 8 3,1 298 1,9 116 9 2,0 225 1,2 71 10 2,2 97 4,5 81 11 3,7 159 1,9 124 12 5,2 223 2,2 183 ka 5,0 367 3,1 192

LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l 9.3.2016 HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 52,7 m; Näk.syv. 5,6 m; Lumi 15 cm; Jää 30 cm; Klo 10:25; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,7 12,6 88 <1 6,5 7,1 25 7,1 500 8 5 0,8 12,5 87 10 0,8 12,3 86 6,6 0,23 7,1 25 470 5 15 1,4 12,2 87 20 2,2 12,0 87 25 2,6 11,8 87 30 3,0 11,7 87 35 3,0 11,7 87 6,5 7,1 25 450 4 40 3,1 11,1 83 47 3,6 6,6 50 6,7 0,26 6,7 20 5,9 420 7 9.3.2016 HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 8,1 m; Näk.syv. 4,7 m; Lumi 6 cm; Jää 39 cm; Klo 13:45; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,6 12,4 86 <1 6,4 7,1 25 6,7 570 8 3 1,8 11,8 85 7,0 0,24 7,0 25 510 5 6 3,6 5,6 42 9,4 0,29 6,6 25 6,6 570 11 8.3.2016 HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27,6 m; Näk.syv. 5,0 m; Lumi 15 cm; Jää 35 cm; Klo 12:20; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 0,6 12,3 85 <1 6,6 7,1 25 6,8 510 6 5 0,8 12,3 86 10 0,8 12,3 86 6,6 0,24 7,0 25 500 6 15 1,3 11,7 83 20 3,0 10,3 76 6,6 6,9 25 470 18 26 3,4 7,8 58 6,7 0,25 6,7 20 6,5 460 14 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920 1/2

KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l 8.3.2016 HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,6 m; Näk.syv. 5,3 m; Lumi 8 cm; Jää 34 cm; Klo 14:10; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 0,6 11,8 82 <1 6,6 7,1 25 7,1 490 11 5 0,7 12,1 84 10 0,8 11,3 79 6,6 0,23 7,1 25 480 14 15 0,8 11,7 82 20 0,8 11,8 82 6,7 7,0 25 570 6 23 3,1 9,0 67 6,6 0,24 6,8 25 6,1 540 8 8.3.2016 HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 52,9 m; Näk.syv. 5,8 m; Lumi 10 cm; Jää 40 cm; Klo 11:00; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 0,4 11,2 77 <1 7,1 7,1 25 7,0 610 7 5 0,8 11,7 82 10 0,9 12,1 85 6,8 0,23 7,0 25 520 6 15 1,4 10,1 72 20 2,4 11,0 80 25 3,0 10,8 80 30 3,2 10,9 81 35 3,3 10,7 80 6,6 7,0 25 480 9 40 3,2 9,6 72 47 3,4 9,4 70 6,7 0,24 6,8 25 6,2 470 6 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920 2/2

LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 6.6.2016 HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 49,7 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt N; 1 12,2 10,5 98 <1 6,5 7,2 25 7,6 720 180 7 6 3 0 0 5 5 12,2 9,4 88 10 11,9 10,4 96 6,5 0,24 7,2 25 620 170 6 7 3 15 8,0 10,4 88 20 5,6 11,3 90 25 5,1 11,9 93 30 4,8 10,4 81 35 4,7 10,8 84 6,5 7,0 25 610 240 6 6 3 40 4,6 10,6 82 47 4,5 11,3 87 6,5 0,24 7,0 25 7,4 590 240 6 6 3 0-4 3,3 6.6.2016 HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,4 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt N; 1 14,2 9,9 96 1,4 6,7 7,3 30 7,6 570 160 14 11 3 15 15 57 3 14,3 9,2 90 6,7 0,26 7,3 25 580 150 16 12 4 6 8,0 5,7 48 6,9 0,26 6,6 30 6,8 650 180 63 14 6 0-4 4,2 7.6.2016 FLUTING / 4 Konnivesi 4, yp Kok.syv. 19,6 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,1 10,0 95 <1 490 7 5 12,9 9,5 90 <1 10 13,0 9,6 91 1,2 18 12,9 9,8 93 <1 480 7 7.6.2016 HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 23,1 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo 14:50; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,9 8,8 85 1,0 6,5 7,3 30 8,0 510 150 6 6 2 41 4 200 5 13,4 9,8 94 <1 6,5 0,24 7,3 25 490 170 6 6 <2 10 13,1 8,6 82 <1 15 13,1 8,5 81 1,0 6,4 7,2 25 500 150 7 7 <2 20 13,0 8,6 81 1,4 6,4 0,25 7,2 25 7,8 510 180 9 9 2 0-4 3,6 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 7.6.2016 HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,9 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,9 8,8 85 1,4 6,5 7,2 30 7,7 470 230 6 7 2 51 6 240 5 12,9 9,8 93 6,5 0,25 7,2 30 480 180 8 8 2 7 12,8 10,4 98 6,5 0,25 7,0 30 7,6 600 170 11 9 3 0-4 3,8 7.6.2016 HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 28,0 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo 11:30; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt W; 1 14,0 9,4 91 1,0 6,7 7,3 30 7,1 510 170 6 8 2 12 0 44 5 13,6 8,3 80 10 10,5 9,0 80 6,6 0,24 7,0 25 510 210 14 6 2 15 6,6 8,8 72 20 6,3 8,2 66 6,6 6,9 25 510 240 23 7 2 26 6,2 9,9 80 6,6 0,24 6,9 25 6,5 530 230 17 7 3 0-4 4,1 7.6.2016 HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 27,1 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt W; 1 14,9 9,2 91 <1 6,5 7,3 25 7,4 470 200 6 7 2 20 2 100 5 13,8 8,1 78 10 13,5 9,9 95 6,5 0,25 7,3 25 560 190 8 6 2 15 12,8 10,3 97 20 11,5 8,8 81 6,5 7,1 25 520 190 15 6 2 25 11,2 9,8 89 6,6 0,25 7,0 25 8,1 510 210 17 7 3 0-4 3,7 7.6.2016 HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 25,1 m; Näk.syv. 4,0 m; Klo 13:35; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt W; 1 15,0 8,2 81 <1 6,6 7,2 25 7,5 490 170 5 12 3 2 1 28 5 14,3 9,5 93 10 11,1 8,5 77 6,5 0,24 7,1 25 510 180 11 6 3 15 8,5 9,3 79 20 6,2 8,8 71 6,5 7,1 25 560 270 16 6 2 23 6,1 9,3 75 6,5 0,24 7,0 25 6,4 540 240 16 7 3 0-4 3,9 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 7.6.2016 HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 49,2 m; Näk.syv. 4,0 m; Klo 11:55; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,9 9,0 87 <1 6,4 7,3 25 7,7 510 220 <5 8 3 4 1 12 5 13,4 9,0 86 10 13,3 9,0 86 6,4 0,24 7,3 25 480 220 <5 8 3 15 9,7 9,0 79 20 6,2 9,1 73 25 5,8 9,1 73 30 5,4 8,8 70 35 5,2 10,9 86 6,5 7,0 25 500 290 9 4 3 40 5,0 11,1 87 47 4,9 10,0 78 6,5 0,23 6,9 25 6,4 510 290 8 5 3 0-4 4,3 10.8.2016 HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 50,1 m; Näk.syv. 4,2 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja jki al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt SW; 1 18,6 7,8 83 <1 6,4 7,2 25 6,5 370 160 7 6 3 1 2 55 5 18,6 8,6 92 10 18,5 8,6 92 6,4 0,25 7,2 20 470 170 7 6 6 15 13,1 7,9 75 20 7,8 9,6 81 25 6,1 10,4 84 30 5,5 9,0 71 35 5,3 10,5 83 6,4 6,8 25 540 280 <5 4 4 40 5,3 10,0 79 47 5,1 10,0 78 6,5 0,24 6,8 25 6,4 540 260 <5 6 2 0-4 3,1 10.8.2016 HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,7 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:40; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,0 8,8 95 3,6 6,6 7,3 30 7,7 650 98 <5 17 5 5 2 120 3 18,8 8,6 92 6,6 0,25 7,2 35 660 110 <5 17 4 6 13,3 0,8 8 7,9 0,45 6,5 120 8,3 720 <5 200 20 3 0-4 77 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 11.8.2016 FLUTING / 4 Konnivesi 4, yp Kok.syv. 19,1 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,3 7,8 83 <1 480 6 5 18,3 8,1 86 <1 10 18,3 8,1 86 <1 18 18,3 7,7 82 1,3 450 6 11.8.2016 HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 21,8 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 13:40; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,5 7,6 81 <1 6,7 7,1 25 6,7 580 160 10 8 6 23 8 170 5 18,4 8,3 88 1,4 6,5 0,25 7,2 25 570 160 9 8 4 10 18,4 8,1 86 <1 15 18,3 7,8 83 <1 6,4 7,1 25 550 170 13 6 3 20 18,3 7,8 83 2,4 6,4 0,24 7,2 20 6,9 460 170 11 8 6 0-4 3,3 11.8.2016 HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,6 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 10:55; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,4 7,8 83 1,2 6,7 7,1 25 6,8 470 160 5 7 5 13 5 310 5 18,4 7,6 81 6,7 0,25 7,2 25 450 170 6 7 3 7 18,3 7,9 84 6,6 0,24 7,2 25 6,6 450 170 6 8 8 0-4 3,7 11.8.2016 HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 28,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,5 7,7 82 <1 6,6 7,2 25 6,4 440 170 5 7 5 5 4 83 5 18,5 7,4 79 10 17,8 7,2 76 6,6 0,25 7,1 25 420 170 6 7 3 15 8,5 4,8 41 20 7,5 5,0 42 6,7 6,5 25 600 350 <5 7 5 26 7,1 4,7 39 6,7 0,25 6,5 25 6,2 960 330 <5 9 6 0-4 4,0 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 11.8.2016 HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 26,4 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,6 7,3 78 1,0 6,5 7,2 20 6,4 490 170 8 7 2 20 2 200 5 18,6 7,7 82 10 18,5 7,1 76 6,5 0,24 7,2 25 540 170 10 6 3 15 18,4 7,6 81 20 14,6 5,4 53 6,6 6,7 25 530 250 <5 9 4 25 12,4 4,0 37 6,7 0,24 6,6 25 6,6 640 270 <5 8 7 0-4 3,6 11.8.2016 HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,8 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,5 7,6 81 <1 6,5 7,2 20 6,5 480 180 9 6 3 9 1 90 5 18,3 7,6 81 10 18,3 7,3 77 6,5 0,24 7,2 25 450 180 10 6 2 15 15,7 6,1 61 20 7,2 6,1 50 6,6 6,6 25 570 320 <5 17 5 23 6,4 4,8 39 6,6 0,24 6,6 25 6,5 570 330 <5 13 5 0-4 2,9 11.8.2016 HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 50,3 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,7 7,5 80 <1 6,4 7,2 25 6,4 450 150 10 6 3 0 2 31 5 18,8 7,8 84 10 18,7 7,4 79 6,5 0,25 7,2 25 430 140 12 5 3 15 18,4 7,6 81 20 8,2 8,0 68 25 7,2 8,4 70 30 6,5 7,4 60 35 6,1 8,9 72 6,4 6,8 25 490 240 <5 4 4 40 5,7 8,6 69 47 5,5 9,2 73 6,5 0,24 6,7 25 6,3 640 240 <5 8 5 0-4 2,8 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 11.1.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 12:50; Näytt.ottaja al jn; Ilm.lt. -13 C-ast; 1 1,0 <1 6,5 7,1 25 500 260 <5 5 3 11.1.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:40; Näytt.ottaja al jn; Ilm.lt. -12 C-ast; 1 0,2 <1 5,4 6,9 35 460 170 <5 4 3 11.1.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 13:50; Näytt.ottaja al jn; Ilm.lt. -12 C-ast; 1 1,1 <1 6,6 7,0 30 550 260 <5 5 3 9.2.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:55; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,0 <1 6,5 7,1 25 460 200 <5 4 3 9.2.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:30; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 2,0 <1 5,7 6,8 40 440 170 <5 4 3 9.2.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 13:10; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,1 <1 6,6 7,0 25 470 190 <5 5 3 8.3.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 13:25; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,0 <1 6,6 7,1 30 510 250 <5 10 8 8.3.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 10:00; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,9 <1 5,5 6,8 40 490 170 <5 8 6 8.3.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 15:20; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,0 <1 6,6 7,1 25 550 260 <5 7 8 11.4.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 12:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 2,7 <1 6,5 7,1 25 510 270 <5 5 2 11.4.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 13:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 4,1 <1 5,3 6,7 40 480 180 <5 5 3 11.4.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 09:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 5 C-ast; 1 3,2 <1 6,7 7,1 25 520 270 <5 5 3 11.5.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:30; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 11,2 1,9 6,5 7,1 30 470 240 <5 7 4 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 2/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 11.5.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:40; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 10,2 <1 5,2 6,8 40 380 150 <5 7 3 11.5.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:00; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 9,1 2,6 6,5 7,1 30 420 240 <5 7 3 6.6.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:25; Näytt.ottaja al jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 13,4 1,1 6,5 7,3 25 510 170 <5 8 4 6.6.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:25; Näytt.ottaja al jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 15,5 2,3 5,2 7,1 40 470 61 <5 9 3 6.6.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:30; Näytt.ottaja al jk; Ilm.lt. 11 C-ast; 1 14,6 1,2 6,7 7,3 30 540 160 5 7 3 4.7.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:35; Näytt.ottaja al, pp; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 17,2 1,1 6,4 7,2 30 520 180 6 6 3 4.7.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 10:00; Näytt.ottaja al, pp; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 19,2 1,1 5,1 7,0 40 480 70 6 7 3 4.7.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:40; Näytt.ottaja al, pp; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 16,8 1,2 6,4 7,1 30 510 210 10 6 3 10.8.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:20; Näytt.ottaja jk al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 18,6 <1 6,4 7,2 20 460 170 12 7 <2 10.8.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:50; Näytt.ottaja jk al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 18,9 1,1 5,9 7,1 30 430 67 9 7 5 10.8.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:20; Näytt.ottaja jk al; Ilm.lt. 19 C-ast; 1 18,4 <1 6,5 7,1 25 460 180 10 7 3 7.9.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,0 <1 6,4 7,1 25 460 180 5 6 3 7.9.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,2 1,3 5,2 6,9 35 410 48 <5 7 3 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 3/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 7.9.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,6 <1 6,5 7,1 25 460 170 5 6 3 10.10.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:10; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 11,0 <1 6,4 7,0 25 490 230 <5 5 <2 10.10.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:20; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 9,0 <1 5,2 6,8 35 420 110 <5 23 <2 10.10.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 10,9 <1 6,5 7,0 25 490 240 7 4 <2 9.11.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 4,2 <1 6,6 6,6 25 450 220 <5 5 3 9.11.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 0,7 <1 5,4 6,6 35 390 110 <5 6 3 9.11.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 3,5 <1 6,9 6,6 30 470 230 <5 5 3 8.12.2016 HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:35; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,1 <1 6,7 6,8 25 470 230 <5 5 3 8.12.2016 HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 10:15; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,7 <1 5,5 6,7 35 410 120 <5 5 3 8.12.2016 HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:15; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,0 <1 6,8 6,9 25 490 280 <5 5 3 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

LIITE 7.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 9.3.2016 PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,2 m; Näk.syv. 4,2 m; Lumi 6 cm; Jää 39 cm; Klo 12:30; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,3 12,4 85 <1 7,2 0,25 7,0 25 6,8 540 10 4,6 0 0 0 3 1,8 10,3 74 5 2,7 5,0 37 1 18,3 0,64 6,8 35 6,0 790 14 23 5 1 15 9.3.2016 PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,3 m; Näk.syv. >2,3 m; Lumi 8 cm; Jää 41 cm; Klo 12:50; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,4 11,8 81 <1 6,5 0,23 6,9 25 6,7 520 8 3,9 0 0 3 9.3.2016 PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 10,2 m; Näk.syv. 4,3 m; Lumi 9 cm; Jää 41 cm; Klo 13:25; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,5 11,6 80 <1 6,6 0,23 6,9 25 6,8 490 7 4,1 0 1 1 3 2,0 9,4 68 5 3,2 6,6 49 <1 8,9 0,30 6,7 30 6,6 580 14 6,0 2 0 9 8 3,3 5,0 37 <1 9,7 0,34 6,6 30 6,4 590 17 6,9 6 4 18 6.6.2016 PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,8 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:08; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,7 10,0 94 3,2 6,8 0,28 7,3 30 9,0 650 34 4,3 0 8 5 5 8,8 1,9 16 2,5 8,7 0,36 6,6 40 7,8 810 25 5,6 0 9 0 0-4 22 6.6.2016 PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 12:40; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,5 10,3 99 4,1 6,8 0,28 7,4 30 8,1 570 16 4,3 1 17 24 0-2 15 6.6.2016 PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,2 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt N; 1 13,7 9,0 87 2,4 6,8 0,26 7,4 25 8,1 590 17 4,3 0 16 17 5 9,4 9,0 78 1,5 6,7 0,25 6,9 30 7,4 590 11 4,0 0 6 23 8 6,7 5,6 46 1,4 7,1 0,28 6,6 30 6,8 700 14 4,3 0 1 44 0-4 10 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l 10.8.2016 PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,7 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,2 8,4 91 2,7 7,4 0,30 7,1 35 7,8 530 19 5,3 2 8 580 5 12,0 <0,5 5 120 9,9 0,64 6,4 150 11 1200 37 5,5 1 3 54 0-4 37 10.8.2016 PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,0 7,9 85 3,7 7,4 0,29 7,1 35 8,0 510 20 5,4 29 20 460 0-2 45 10.8.2016 PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,8 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,0 8,5 91 2,6 6,9 0,27 7,2 30 8,1 500 18 4,6 0 1 160 5 16,0 2,5 25 4,3 7,1 0,29 6,4 45 7,4 390 17 4,5 2 3 200 8 8,1 <0,5 4 5,7 8,0 0,43 6,5 90 8,5 700 32 4,4 0 1 38 0-4 59 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

LIITE 7.4 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Arrajärvi (ARRAJ) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l 10.3.2016 ARRAJ / 037 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,5 m; Näk.syv. 1,7 m; Lumi 8 cm; Jää 53 cm; Klo 10:30; Näytt.ottaja vm al; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 0,7 10,6 74 1 9,1 0,35 7,0 40 8,4 730 23 3 1,4 9,4 67 9,2 6,9 40 8,1 5 3 6,2 46 9,6 6,7 40 7,7 7 3,3 5,2 39 9,7 0,41 6,7 40 7,6 760 30 10.3.2016 ARRAJ / 038 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,4 m; Näk.syv. 2,5 m; Lumi 8 cm; Jää 47 cm; Klo 11:40; Näytt.ottaja vm al; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 0,2 12,5 86 <1 5,6 0,19 7,0 20 5,5 530 11 4 1,6 9,8 70 7,6 0,30 6,9 30 7,2 590 18 23.8.2016 ARRAJ / 037 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,9 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,1 9,8 103 7,3 8,0 0,39 7,3 35 8,9 650 37 9 3 18,0 9,2 97 8,0 7,3 8,8 5 17,8 8,5 89 8,1 7,1 8,4 7 17,7 7,7 81 8,1 0,40 7,0 35 8,6 540 37 0-2 28 23.8.2016 ARRAJ / 038 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,2 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,0 9,2 97 3,7 6,8 0,28 7,2 30 7,8 440 15 2 4 18,0 8,8 93 6,7 0,28 7,1 30 7,6 430 14 0-2 9,4 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920

PERIFYTON- JA RANTAVYÖHYKKEEN POHJAELÄINTUTKIMUKSET

SISÄLLYSLUETTELO 1 AINEISTO JA MENETELMÄT 1 1.1 Perifytontutkimukset 1 1.2 Rantavyöhyketutkimukset 1 2 TULOKSET 3 2.1 Perifytontutkimukset 3 2.2 Rantavyöhyketutkimukset 7 3 JOHTOPÄÄTÖKSET 10 VIITTEET 10 LIITTEET Liite 1 Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa 2016 ja lajien suhteelliset runsaudet (%) Liite 2 Perifytontutkimusten tulokset.

1 AINEISTO JA MENETELMÄT 1.1 PERIFYTONTUTKIMUKSET Perifytonin eli päällyslevästön määriä tutkittiin kymmenellä näytepisteellä heinäkuun 2016 aikana (Kuva 1). Tutkimuksissa sovellettiin ympäristöhallinnon tekemää kansallista ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992). Kullakin näytepisteellä levyjä inkuboitiin kolmen viikon ajan, inkubointisyvyyden ollessa 0,5 m. Kullakin pisteellä oli yksi teline johon oli kiinnitetty kolme levyä. Näytepisteiden vedenlaadun tarkastelua varten Konniveden näytepisteiden havaintojen keskiarvoja verrattiin Ruotsalaisen vertailualueen tulosten (pisteet 1 ja 2, Kuva 1) keskiarvoon jakamalla vertailuarvo kuormitettujen pisteiden arvoilla. Näin saadut viitteelliset veden laadun arvot jaettiin viiteen laatuluokkaan: erinomainen = > 0.8, hyvä = 0.8-0.6, tyydyttävä = 0-6-0.4, välttävä = 0.4-0.2 ja huono = 0.2-0. Levyiltä mitattuja klorofylli-a -pitoisuuksia tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) ja näytepisteiden aikasarjoihin (1992 2016) sovitettiin lineaarisia ja taitekohta-regressiomalleja. Aineiston pitkän aikavälin muutoksia parhaiten kuvannut regressiomalli valittiin selitysasteen perusteella. 1.2 RANTAVYÖHYKETUTKIMUKSET Rantavyöhykkeen pohjaeläinnäytteitä kerättiin 11 näytepisteeltä (Kuva 1). Menetelmänä käytettiin ns. surviaissääskien kotelonahkamenetelmää (Chironomid Pupal Exuvial Technique, CPET, Wilson & Ruse 2005). Surviaissääskien aikuistuminen käynnistyy Etelä-Suomen olosuhteissa tyypillisesti huhti- toukokuun vaihteessa ja päättyy syys-lokakuussa (Raunio ym. 2007). Lajien aikuistumisajankohtien välillä on vuodenaikaista ja vuorokauden sisäistä vaihtelua (mm. Wilson & Ruse 2005). Jotta lajistosta saataisiin kattava kuva, on suositeltu että kotelonahkoja kerättäisiin kolmena tai neljänä eri kuukautena avovesikauden aikana (Wilson & Ruse 2005). Kustannusten karsimiseksi on usein kuitenkin tyydyttävä vain yhden ajankohdan näytteeseen. Konniveden tarkkailussa näytteitä kerättiin elokuun lopulla (31.8.2016). Aikaisempien tutkimusten perusteella tänä ajankohtana on mahdollista saada kattava otos niin karun kuin rehevän pohjanlaadun ilmentäjälajeista. Vuorokauden sisäisen vaihtelun aiheuttaman virheen vuoksi kotelonahkoja tulee kerätä kerääntymisalueilta tai ajelehtivaa aineista keräävistä pisteistä. Tällöin näytteen voidaan katsoa edustavan viimeisen kahden vuorokauden aikana aikuistuneista lajeja (Coffman 1973). Järviolosuhteissa kerääntymisalue tarkoittaa tuulen vastaista rantaa, jonne pinnalla ajelehtivaa ainesta on kerääntynyt. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenotossa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia SFS-EN 15196:2006. Näytteenotto tapahtui haavimalla rantaveden pinnalla kelluvaa aineista käsihaavilla (havas 250 µm) (kuva 2). Ollakseen edustava, näytteen tulee sisältää vähintään 200 kotelonahkaa (Ruse 1993). Koska vain kotelonahkojen määrä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa ole määritelty tai rajattu. Käytännössä riittävä määrä kotelonahkoja saavutettiin noin 10 15 minuutin haavinnalla. Haavinnan jälkeen pussin sisältö tyhjennettiin vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpäristä poistetaan isoimmat roskat ja samalla arvioitiin kotelonahkojen määrää. Loppu aines kaadettiin siivilän (havas 250 µm) läpi ja seulontajäännös kaadettiin kierrekorkilliseen pulloon (0,5 l) ja säilöttiin etanolilla. Haavintaa jatkettiin, mikäli riittävää määrää kotelonahkoja ei ollut ensimmäisessä näytteessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 1

Kuva 1. Konniveden perifyton- (vihreät pisteet) ja rantavyöhyketutkimuksien (punaiset pisteet) näytepisteiden sijainti. Näytepisteeltä 11 tutkittiin vain rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 2. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenottoa. Konniveden tarkkailun näytteet poimittiin yleensä parin seuraavan päivän kuluessa näytteenotosta. Poimintaa varten näytepulloa sekoitettiin ja siitä kaadettiin poiminta-alustalle pieni osa-näyte. Kaikki osanäytteen kotelonahat poimittiin ja laskettiin. Mikäli osanäytteen kotelonahkojen määrä ei ylittänyt vaadittua 200 yksilöä, kaadettiin poiminta-alustalle uusi osanäyte, josta poimittiin niin ikään kaikki kotelonahat. Kotelonahkojen määrityksessä hyödynnettiin Langtonin (1991) määrityskaavaa. Kaikki kotelonahat määritettiin vähintään suvulleen, mutta pääasiassa lajilleen. Näytepisteiden rehevyyden arvioinnissa hyödynnettiin ns. TEO-indeksiä, jossa indikaattorilajit on jaoteltu kahteen ryhmään: i) oligotrofian ja ii) eutrofian ilmentäjälajit (Paasivirran 2001, indeksin versio vuodelta 2010). Indeksin pienin mahdollinen arvo on 0 (ilmentäen hyvin karua pohjanlaatua) suurin 100 (ilmentäen hyvin rehevää pohjanlaatua). Tilastollisina menetelminä käytettiin ryhmittelyanalyysiä ja NMS-ordinaatioanalyysiä, jolla kuvattiin kaksiulotteisessa ordinaatiossa näytepisteiden eroja ja yhtäläisyyksiä lajistokoostumuksessa. Lisäksi Konniveden näytepisteiden (pisteet 3-11) tilaa arvioitiin vertaamalla lajistokoostumuista Ruotsalaisen vertailupisteiden lajistoon. Indeksinä käytettiin Sørensenin etäisyysindeksiä. Samankaltaisuusindeksissä luokkien erinomainen-hyvä raja kiinnitettiin 60%:iin, ja seuraavat tilaluokat jaettiin tasavälein 15%:n välein. Vuosien 2009, 2010, 2012, 2014 ja 2016 tulosten samankaltaisuutta testattiin Mantelin testillä. 2 TULOKSET 2.1 PERIFYTONTUTKIMUKSET Keinoalustoilta mitatut klorofylli a pitoisuudet olivat useimmilla näytepisteillä verrattain alhaisia, mutta vaihtelu oli melko suurta (keskiarvojen vaihteluväli 1,6-10,3 mg/m 2 ) (Kuva 3, Liite 1). Pienimmät levämäärät mitattiin Matinsalman näytepisteeltä (P.4) ja suurimmat kuormituspisteiden Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 3

tuntumasta (P.3) sekä Konniselän pohjoisosasta (P.5) (Kuva 3). Varianssianalyysin (ANOVA) perusteella erot näytepisteiden levämäärissä olivat tilastollisesti merkitseviä (F = 84, p < 0.0001). Koska vuoden 2016 aineistossa vertailupisteiden levämäärät olivat suhteellisen korkeita, sijoittuivat Konniveden näytepisteet viitteellisen, levämäärään pohjautuvan tila-arvion perusteella pääosin erinomaiseen luokkaan. Poikkeuksena näytepisteet 3 ja 5, jotka sijoittuivat levämäärien perusteella tyydyttävään tilaan. Jätevesikuormituksella saattoi siten olla levämääriä nostava vaikutus, mutta toisaalta vastaavia levämääriä mitattiin myös kuormittamattomalta alueelta Konniseleltä. Kuva 3. Näytepisteiden 1-10 keinoalustoilta mitattujen keskimääräiset klorofylli a määrät (mg/m 2 ) ja tulosten keskihajonnat. Ruotsalaisen vertailupisteiden 1 ja 2 tulokset on osoitettu sinisin pylväin. Konnivesi-Ruotsalaisen perifytontutkimusten tuloksia on kertynyt jaksolta 1992 2016. Näytepisteiden levämäärissä on tapahtunut erilaisia ajallisia muutoksia. Vertailupisteiden levämäärät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana hieman kasvaneet, mutta aineistoissa ei ollut havaittavissa taitekohtia (Kuva 4). Kuormituspisteiden tuntumassa (P.3) on niin ikään ollut viime vuosina havaittavissa levämäärien kasvua, mutta läheisellä Matinsalmen näytepisteellä (P.4) muutoksia ei ole havaittavissa (Kuva 5). Konniveden näytepisteillä levämäärät ovat sen sijaan pitkällä aikavälillä pääsääntöisesti laskeneet (Kuvat 6 ja 7). Ainoastaan pisteellä 6 levämäärät ovat pitkällä aikavälillä hieman nousseet. Myöskään Konniveden näytepisteiden aikasarjoista ei voitu havaita taitekohtia, vaan muutokset ovat olleet hitaita ja vuosienvälinen hajonta on ollut melko suurta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 4. Perifytontutkimusten vertailupisteiden (pisteet 1 ja 2) pitkän aikavälin (1992-2016) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Kuva 5. Konniveden kuormitettujen näytepisteiden (pisteet 3 ja 4) pitkän aikavälin (1992-2016) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 5

Kuva 6. Konniveden näytepisteiden (pisteet 5, 6 ja 10) pitkän aikavälin (1992-2016) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Kuva 7. Konniveden näytepisteiden (pisteet 7, 8 ja 9) pitkän aikavälin (1992-2016) tulokset (vuosittainen keskiarvo). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

2.2 RANTAVYÖHYKETUTKIMUKSET Rantavyöhykkeen surviaissääskitutkimuksissa tarkkailualueen 11 näytepisteeltä tavattiin elokuun lopun 2016 näytteenotossa 93 taksonia (Liite 2). Vuosien 2010 2014 tarkkailussa taksonimäärät olivat 86-93 kpl, eli alueen lajimäärät ovat säilyneet samalla tasolla. Suurimmat lajimäärät tavattiin pisteiltä 3 ja 8, ja pienimmät pisteiltä 7 ja 11 (Kuva 8). Ruotsalaisen ja Konniveden näytepisteiden lajisto koostui pääosin karuille järville ominaisista lajeista, kuten Parakiefferiella- ja Heterotrissocladius-sukujen lajeista. Poikkeuksen muodosti Maitiaislahden näytepiste, jolta tavattiin vain yksittäisiä karujen vesien tyyppilajeja ja niiden yksilömäärät olivat pieniä. Maitiaislahdella yleisiä olivat sen sijaan yleisiä ns. jokapaikan lajit (Procladius spp, Tanytarsus lestagei-gr. ja Cladopelma viridulum). Pohjan rehevyyttä kuvaavan TEO-indeksin perusteella Ruotsalaisen vertailupisteet sekä Konniveden näytepisteet olivat indeksiarvojen perusteella hyvin karuja tai karuja (Kuva 8). näytepiste (P.11) oli luokiteltavissa lievästi reheväksi. Kuva 8. Näytepisteiden 1-11 rehevyys surviaissääskilajistoon perustuvan TEO-indeksin perusteella arvioituna. Värien selitykset: tumman sininen = hyvin karu, vaalean sininen = karu ja oranssi = lievästi rehevä. Näytepisteillä 1-10 indikaattorilajien yksilömääristä valtaosa muodostui myös oligotrofian eli karun pohjanlaadun ilmentäjälajeista (Kuva 9). Eniten karua pohjanlaatua ilmentävien lajien yksilöitä tavattiin Ruotsalaisen vertailupisteeltä (P.1) sekä konniveden keski- ja eteläosan näytepisteiltä (6, 8 ja 10). Maitiaislahden näytepisteellä indikaattorilajeja oli yhteensä vain alle 10% näytteen yksilömäärästä. Samankaltaisuusindeksin perusteella Konniveden näytepisteiden 3-10 lajisto erosi vain lievästi Ruotsalaisen vertailupisteiden lajistosta (Kuva 10). Sen sijaan Maitiaislahden osalta ero oli kohtalainen (Kuva 10). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 7

Kuva 9. Indikaattorilajien yhteenlaskettu suhteellinen runsaus näytepisteillä 1-11. Kuva 10. Konniveden näytepisteiden 3-11 lajiston samankaltaisuus (%) Ruotsalaisen vertailupisteisiin nähden. Värien selitykset: vaalean sininen = lievä ero vertailuyhteisöihin ja vihreä = kohtalainen ero vertailuyhteisöihin. Ryhmittelyanalyysin perusteella Konnivesi-Ruotsalaisen näytepisteet olivat ryhmiteltävissä surviaissääskilajiston perusteella kolmeen ryhmään (Kuva 11). Lukumääräisesti suurimman ryhmän muodostivat viisi Konniveden näytepistettä sekä toinen Ruotsalaisen vertailupiste (luokka 1, Kuva 11). Toiseen ryhmään sijoittuivat Konniveden näytepisteet 4-6 sekä toinen Ruotsalaisen vertailupiste. Muista näytepisteistä lajistollisesti selvästi poikkeavan ryhmän muodosti Maitilaislahti (Kuva 11). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Kuva 11. Näytepisteiden 1-11 sijoittuminen NMS-ordinaatioon lajistokoostumuksen ja lajien suhteellisten runsauksien perusteella. Mantelin testin perusteella vuosien 2009 2016 surviaissääskiaineistoissa oli havaittavissa samankaltaisia säännönmukaisuuksia (Taulukko 1). Korrelaatiot vaihtelivat vuosien välillä melko matalasta kohtalaisen korkeisiin (vaihteluväli r: 0,25 0,77). Näytepisteiden väliset erot ja samankaltaisuudet ovat olleet selkeimmät vuosien 2009 2010 ja 2012 2016 välillä. Vaikka lajistossa on luontaista vuosienvälistä vaihtelua ja osin vaihtelua syntyy näyteajankohtien eroista, on tarkkailualueen näytepisteiden lajistokoostumuksessa ollut havaittavissa samanlaisia säännönmukaisuuksia. Taulukko 1. Vuosien 2009, 2010, 2012, 2014 ja 2016 surviaissääskitutkimusten tulosten korrelaatiot ja niiden merkitsevyystasot. 2009 2010 2012 2014 2016 2009 1 2010 r = 0,67 (p = 0,01) 1 2012 r = 0,62 (p = 0,08) 2014 r = 0,48 (p = 0,01) 2016 r = 0,53 (p = 0,07) r = 0,64 (p = 0,03) r = 0,56 (p = 0,008) r = 0,46 (p = 0,09) 1 r = 0,32 (p = 0,14) r = 0,77 (p = 0,01) 1 r = 0,25 (p = 0,16 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 9

Näytepisteiden lajimäärien korrelaatioissa oli lajistokoostumuksen tavoin suuria vuosien välisiä eroja (korrelaatiokertoimen vaihteluväli r: 0,05-0,94). Voimakkain korrelaatio näytepisteiden lajimäärissä oli vuosien 2012/2014 tuloksissa kun taas heikoin korrelaatio oli vuosien 2009/2016 välillä. 3 JOHTOPÄÄTÖKSET Perifytontarkkailussa levämäärien alueellinen vaihtelu oli melko voimakasta, ja erot olivat myös tilastollisesti merkitseviä. Konniveden jätevesikuormituksella saattoi olla vaikutusta purkupisteiden alapuolella keinoalustoilta mitattuihin levämääriin, mutta vastaavia levämääriä havaittiin myös Konniselän kuormittamattomalta alueelta. Perifytontutkimusten pitkän aikavälin (1992 2016) tulokset osoittivat, että vertailupisteiden ja keskimääräiset levämäärät ovat kasvaneet. Myös kuormituspisteiden tuntumassa levämäärät kääntyivät uudelleen nousuun vuoden 2012 jälkeen. Sen sijaan valtaosalla Konniveden näytepisteistä levämäärissä oli havaittavissa hidas laskeva trendi. Epäselvää on, mistä vertailupisteiden kasvaneet levämäärät johtuvat. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Ruotsalaisen päällysveden laadussa on tapahtunut pitkällä aikavälillä sellaisia muutoksia, jotka ruokkivat päällyslevien kasvua. Ruotsalaisen vedenlaadun tarkkailupisteen päällysveden (1 m) pitkän aikavälin (1995 2016) tulokset viittaavat siihen, että veden väriarvot ja kemiallinen hapenkulutus ovat nousset. Valuma-alueelta tuleva huuhtouma näyttää siten kasvaneen, joka voi olla yhteydessä myös kasvaneisiin kesäaikaisiin päällyslevämääriin. Rantavyöhyketutkimusten perusteella tarkkailualueen pohjien rehevyystasossa ei yleisesti ottaen ollut suurta vaihtelua. Pohjaeläinindeksin perusteella näytepisteet oli luokiteltavissa hyvin karuiksi tai karuiksi. Ainoastaan Maitiaislahti erottui selvästi kaikista muista näytepisteistä, indeksiarvon ilmentäessä lievästi rehevää pohjanlaatua. Jätevesien purkupisteiden alapuolella, Rautsaaren ympäristössä, ei ollut havaittavissa rehevöitymistä. Näytepisteiden lajistokoostumuksessa ja lajimäärissä oli eri tutkimusvuosien välillä useimmiten kohtalainen positiivinen korrelaatio, mutta joidenkin vuosien osalta korrelaatiot olivat myös heikkoja. Vaikka lajisto ja lajien runsaussuhteet vaihtelevat vuosien välillä, näyttäisi siltä, että alueelliset erot Konnivesi-Ruotsalaisella ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina tarkkailujaksolla 2009 2016. VIITTEET Coffman, W. P. 1973. Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: 281-322. Langton P. H., 1991: A key to pupal exuviae of West Palaearctic Chironomidae. Privatelly published, Huntington, Cambridgeshire, UK. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, sarja B 10, 86 s. Paasivirta, L. 2001. Rantavyöhykkeen surviaissääsket järvien tyypittelyssä. Univeristy of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 133: 76-81. Päivitetty 2010. Raunio, J., Paavola, R. & Muotka, T. 2007. Effects of emergence phenology, taxa tolerances and taxonomic levels on the use of the Chironomid Pupal Exuvial Technique in river biomonitoring. Freshwat. Biol. 52: 165-176. Ruse, L. 1993. Chironomid distribution in the River Pang in relation to environmental variables. Ph.D. Thesis. University of Bristol, 365 pp. SFS-EN 15196:2006. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. 8 s Wilson, R. S. & Ruse, L. P. 2005. A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No. 13. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 11

LIITE 1. Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa (31.8.2016) ja lajien suhteelliset runsaudet (%). LIITE 1