SATAKUNNAN MAAKUNTASUUNNITELMA 2030

SATAKUNNAN MAAKUNTASUUNNITELMA 2030 KARHUN KÄMMEN LYÖ Satakunta Osaava ja energinen alue vesien sylissä SATAKUNTALIITTO 2003 Sarja A: 268

SATAKUNTALIITTO Postiosoite: PL 260, 28101 Pori Puhelin (02) 620 4300 Käyntiosoite: Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori Telefax (02) 620 4301 SATAKUNNAN MAAKUNTASUUNNITELMA 2030 - Karhun kämmen lyö Sarja A: 268 2003 SARJA A: SUUNNITTELU- JA TUTKIMUSJULKAISUT ISBN 952-5295-50-8 ISSN 0789-6824 Pori 2003

SATAKUNNAN MAAKUNTASUUNNITELMA 2030 Sisällysluettelo 1 MAAKUNTASUUNNITELMAN PERUSTEET JA LÄHTÖKOHDAT...7 2 SATAKUNNAN ALUEKUVAUS...11 2.1 Satakunta eilen, tänään ja huomenna...11 2.2 Ympäristö ja aluerakenne Satakunnassa 2000-luvun alussa...17 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNTIA...30 3.1 Kansainvälistyvä ja paikallistuva maailma...30 3.2 Satakunta osana suomalaista aluerakennetta...32 3.3 Satakunnan kehittämisen lähtökohdat SWOT-analyysi...34 3.4 Satakunnan tulevaisuuden vaihtoehdot 2030...36 3.5 Visio 2030 - Karhun kämmen lyö...37 4 KEHITTÄMISEN PAINOPISTEET...39 4.1 Satakunta hyvinvoinnin kärkialueena...39 4.2 Ympäristö ja aluerakenne kehittämisen perustana...41 4.3 Elinvoimainen maaseutu hyvän aluekehityksen takaajana...46 4.4 Vireä yritystoiminta kilpailukyvyn ehtona...47 4.5 Innovaatio- ja osaamisjärjestelmä elinkeinoelämän kehittämisen tukena...49 4.6 Satakunta tekee tulosta kulttuuri- ja matkailumaakuntana...50 5 SATAKUNNAN MAAKUNTASUUNNITELMAN SUHDE VALTAKUNNALLISIIN ALUEIDENKÄYTTÖ- TAVOITTEISIIN...52 6 VAIKUTUSTEN ARVIONTI...54 6.1 Maakuntasuunnitelman laadintaprosessi...54 6.2 Vaikutusten arvioinnin toteuttaminen...54 6.3 Arvio suunnitelman keskeisistä vaikutuksista...56 7 SEURANTA JA SEURANTAINDIKAATTORIT...59

7 1 MAAKUNTASUUNNITELMAN PERUSTEET JA LÄHTÖKOHDAT Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Yhteisöjen ja maakuntien on silti pyrittävä arvioimaan tulevaisuuden näkymiä ja vaihtoehtoisia polkuja. Tämän päivän ratkaisut vaikuttavat huomiseen, jota on ennakoitava, ja johon on varauduttava. Satakunnan tulevaisuuden arviointi ja suunnittelu eivät ole itseisarvoja. Tulevaisuuden ennakointia ja siihen varautumista tehdään satakuntalaisen ihmisen hyvän elämän edellytysten turvaamiseksi. Maakunta on keskeinen ja merkitykseltään kasvava kehittämisen ja hallinnon taso va l- takunnan, seutujen ja kuntatason rinnalla. Maakunta voidaan nähdä toiminnallistaloudellisena yhteistyöalueena, jossa seutukunnat, kunnat, valtion viranomaiset, yr i- tykset ja muut alueelliset organisaatiot harjoittavat omista lähtökohdistaan yhteistyötä päämääränä alueen toimintaedellytysten ja hyvinvoinnin edistäminen sekä samalla oman organisaation toiminnan menestyksellisyyden varmistaminen. Maakunnan suunnittelujärjestelmä Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakunnan liiton tehtävänä on maakunnan suunnittelu. Maakunnan suunnitteluun kuuluvat maakuntasuunnitelma, muuta alue i- den käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava ja maakuntaohjelma. Maakuntasuunnitelman, maakuntakaavan ja maakuntaohjelman sisällöt kytkeytyvät toisiinsa, mutta ne ovat kuitenkin itsenäisiä asiakirjoja ja kokonaisuuksia. MAAKUNNAN SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄ MAAKUNTA- SUUNNITELMA Maakunnan tavoiteltu kehitys Kehittämislinjaukset Aikatähtäys 20-30 v MAAKUNTA- KAAVA Alueidenkäytölliset ratkaisut Aikatähtäys 10-20 v MAAKUNTA- OHJELMA Kehittämistoimien suuntaaminen Aikatähtäys 3-5 v (Lähde: YM, Suuntana menestyvä maakunta, nro 514) Maakuntasuunnitelmassa osoitetaan maakunnan tavoiteltu kehitys. Siinä luodaan maakuntastrategia, joka on maakunnan liiton pitkän tähtäyksen päämäärien ja tavoitteiden määrittämistä omista lähtökohdista sekä näiden saavuttamiseksi tarvittavien strategisten toimenpiteiden valintaa, toteuttamista ja aikaansaadun toiminnan tuloksellisuuden seurantaa. Suunnitelmasta tulee viime kädessä ilmetä maakunnan poliittinen tahto. Maakunnan liiton tehtävänä on johtaa ja koordinoida maakuntasuunnitelman laatimista. Maakuntasuunnitelman aikatähtäys on 20-30 vuotta.

8 Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaava toteuttaa osaltaan maakuntasuunnitelmassa määriteltyjä strategioita osoittamalla niiden maankäytöllisen merkityksen, alueidenkäytölliset ratkaisut, yhdyskuntarakenteen periaatteet ja toteuttamisen edellyttämät aluevaraukset. Maakuntakaavan aikatähtäys on 10-20 vuotta. Maakuntaohjelma on maakuntasuunnitelman tavoitteista ja strategioista johdettu määräaikainen keskipitkän aikavälin ohjelma, jolla suunnataan ja sovitetaan yhteen alueen lähivuosien kehittämistoimia. Maakuntaohjelma laaditaan maakunnan kehittämistyön yhteensovittamiseksi, suuntaamiseksi ja vauhdittamiseksi. Maakuntaohjelman aikatähtäys on 3-5 vuotta. Satakunnan maakuntasuunnitelman yleistavoitteet Satakunnan maakuntasuunnitelman yleistavoitteeksi asetettiin se, että satakuntalaiset toimijat saavat aikaan laajalla rintamalla sellaisen yhteisen näkemyksen Satakunnan tulevaisuudesta sekä kehittämistekijöistä ja -keinoista, joihin kaikki osapuolet voivat sitoutua. Prosessiin liittyvänä tavoitteena oli luoda maakuntaamme uudenlainen avoimuuteen, yhteistyöhön ja vuorovaikutteisuuteen perustuva suunnittelukulttuuri. Yhteistyössä päätettyjen strategisten linjausten ja suuntaviivojen kautta pyritään ma a- kunnassa saamaan aikaan sellaista myönteistä kehitystä, joka tulee ilmenemään muun muassa väestömäärän kehityksessä, työllisyysasteessa, koulutuspaikoissa, rahavirtojen suuntautumisessa maakuntaan, kilpailukyvyssä, elinympäristössä, vetovoimaisuudessa, imagossa jne. Aikaisemmat suunnitelmat ja ohjelmat Satakunnassa on alueellisella suunnittelulla ja edunvalvonnalla pitkät perinteet. Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelma, jota laadittiin vuosina 1941-1943, oli Suomen ensimmäinen seutusuunnitelma. Seutusuunnittelun yhteydessä on maakunnassa asetettu paitsi aluerakenteellisia ja maankäytöllisiä tavo itteita myös muuhun kehittämiseen liittyviä toimenpide-esityksiä. Satakunnan seutukaavaliiton kokonaissuunnitelmat, seutusuunnitelmat ja Satakuntaliiton maakuntasuunnitelmat olivat kokonaisvaltaisia maakunnan kehittämisohjelmia. Satakunnan maakuntaliitolla oli 50 vuoden toiminnan aikana useita erityisesti edunvalvontaan liittyviä kehittämisasiakirjoja. Yhteistyössä seutukaavaliiton kanssa ryhdyttiin 1980-luvulla laatimaan Satakuntabudjetteja, joissa kartoitettiin maakunnan hankkeita sekä asetettiin edunvalvonnan kohteeksi merkittävimmät kärkihankkeet. Satakuntaliitossa tavoitteita kutsutaan kärkihankeasiakirjaksi. Vuonna 1993 laadittiin maakunnalliseksi kehittämisohjelmaksi strateginen suunnitelma, jota kutsuttiin Satakunnan maakuntasuunnitelmaksi. Alueiden kehittämisestä annetun lain tultua voimaan vuoden 1994 alusta siirryttiin ohjelmalliseen aluepolitiikkaan. Kansallisessa aluepolitiikassa laadittiin seudullisia ja teemoihin liittyviä kehit-

9 tämisohjelmia. Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995 valmisteltiin tavoiteohjelmia ja toteutettiin niitä rakennerahastovaroin. Maakuntasuunnitelma 1993 päivitettiin Satakunnan maakunnan kehittämisohjelmaksi vuonna 1998. Alueiden kehittämisestä annetun lain tarkistamisen myötä siirryttiin vuoden 2003 alussa valmistelemaan lyhyemmän tähtäimen maakuntaohjelmia ja niiden toteuttamissuunnitelmia. Maakuntasuunnitelman suhde muuhun ohjelma- ja suunnitelmarakenteeseen O S A L L I S E T ESDP Valtakunnalliset alueiden kehittämisen ja käytön tavoitteet TOTEUTTAMINEN Ministeriöiden aluestrategiat Seutustrategiat Maakuntasuunnitelma EUohjelmat Yhteistyöasiakirja - Kansallinen lainsäädäntö - EU-lainsäädäntö - Valtion talousarvio - Rakennerahastot Viranomais - strategiat Yritysstrategiat Maakuntakaava Maakuntaohjelma Osaamiskes - kusohjelmat Aluekeskusohjelmat - Valtion viranomaisten päätökset - Kuntien päätökset - Yritysten päätökset Toteuttamissuunnitelma O S A L L I S E T Satakunnan ohjelmarakennekaavio Lähde: Satakuntaliitto Maakuntasuunnitelman toteuttaminen Maakuntasuunnitelman toteuttamisen keskeiset keinot ja kehittämistoimet määritellään maakuntaohjelmassa ja muissa maakunnallisissa kehittämisasiakirjoissa. Toteuttamisen maankäytölliset merkitykset, alueidenkäytölliset ratkaisut ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja toteuttamisen edellyttämät aluevaraukset osoitetaan maakunt a- kaavassa. Lainsäädännölliset ja taloudelliset mahdollisuudet maakuntasuunnitelmassa määriteltyjen päämäärien ja tavoitteiden toteuttamiseksi ja saavuttamiseksi edellyttävät laajaalaisesti eri tahojen sitoutumista ja päätöksentekoa. Poliittista päätöksentekoa edustavat valtioneuvosto, eduskunta, Euroopan unionin päätöksentekoelimet sekä maakuntaja kunnallishallinto. Myöskin hankkeita ja projekteja omalta osaltaan rahoittavat ja toteuttavat valtion viranomaiset sekä yritykset ovat keskeisessä roolissa edellytysten aikaansaamisessa. Laaja-alainen sitoutuminen onkin toteuttamisen keskeisin perusedellytys.

10 Maakuntasuunnitelman laatimis- ja ylläpitorytmi Maakuntasuunnitelman laatiminen on Satakunnassa kytketty valtuustokauteen. Satakunnan maakuntasuunnitelman tultua hyväksytyksi maakuntavaltuustossa 2003 sitä arvioidaan ja se saatetaan ajan tasalle valtuustokausittain. Arviointi ja suositukset uudelle valtuustolle suoritetaan kuluvan valtuustokauden viimeisessä kokouksessa. Ajan tasalle saattaminen tapahtuu tulevan maakuntavaltuuston toimesta.

11 2 SATAKUNNAN ALUEKUVAUS 2.1 Satakunta eilen, tänään ja huomenna Satakunta on usean muun maakunnan ohella kärsinyt siitä, että suurten ja monip uolisten yliopistoseutujen tuntumaan on kasautunut menestyviä yrityksiä ja tutkimusorganisaatioita. Aluekehityksen erot maassamme ovat verrattain suuret ja tulevat säilymään tulevaisuudessakin siitä huolimatta, että tällä hetkellä on selviä merkkejä keskittyvän kehityksen hidastumisesta. Tuotanto-, työpaikka- sekä väestökehityksellä mitattuna (BTV -indikaattori) kasvu on ollut vuosina 1995-2000 nopeinta Uudellamaalla, Ahvenanmaalla ja Pohjois- Pohjanmaalla. Viisitoista maakuntaa asettuu tällä mittarilla maan keskiarvon alapuolelle. Satakunta on näistä yhdeksänneksi heikoin. Heikoimmin kehittyneillä Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla väki on vähentynyt eniten, työpaikkakehitys on ollut hitainta ja tuotannon muutos jäänyt huomattavasti alle maan keskimääräisen kasvun. Satakunta, Kanta-Häme ja Päijät-Häme edustavat maakuntien keskitasoa yhden prosenttiyksikön verran koko maan kehityksestä jääneinä. Satakunnan BTV -indikaattorin komponentit (bruttokansantuote, työpaikat ja väestö) ovat keskenään samansuuruisia. Satakunta on usean mittarin mukaan ikään kuin Suomi pienoiskoossa/keskiverto -maakunta. Yksi näistä mittareista on maa-ala. Satakunta on vajaalla 8 300 neliökilometrillään Suomen maakunnista keskikokoisin. Satakunnassa on myöskin paljon täysin ainutlaatuista, sellaista mitä muissa maakunnissa tai Pohjoismaissa ei ole. Jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuista löytyy Satakunnasta. Tuotantopuolelta voidaan mainita öljynporauslautat, suprajohtimet, puettava teknologia, naulat ja köydet. Kokemäenjoen suistoalue, Vanha Rauma ja vaikkapa Villa Mairea ovat ainutlaatuisia omassa lajissaan. Broilerituotanto Sähkönergian tuotanto Perusmetallien valm. (työpaikk.) Nahkatuott. valmistus Teollisuuden osuus BKT:stä Metsä, elintarv., metalli, kone, Työttömiä Väestö BKT Puolustushallinnon menot *) Korkeakoul. tut.suoritt. Tutkimusrahoitus Yliopisto-opiskelijoita 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 Satakunnan prosenttiosuus valtakunnassa Lähde: Tilastokeskus, Satakuntaliitto Kuva. Satakunnan profiili *) ei sis. perushankintamäärärahoja Kuvioon on valittu Satakunnan profiiliksi muutamia mittalukuja, joilla maakunta erottautuu yli tai alle väkiluvun edellyttämästä osuudesta. Satakunta profiloituu energiantuotanto- ja metallimaakuntana tuotantoa kuvaavien tunnuslukujen valossa. Elintarviketuotannossa ja peltoviljelyssä maakunnan ylivoimaa ilmentävät seuraavat tiedot:

12 Lähes joka toinen maassamme kasvatettu ja edelleen jalostettu broileri on Satakunna s- ta. Maakunnassa tuotetaan 70 prosenttia maamme peltomittakaavaisesta vihannestuotannosta. Satakunta on noin 235 000 asukkaallaan Suomen seitsemänneksi väkirikkain maakunta. Maakunnan osuus koko maan väestöstä on 1990-luvun aikana pienentynyt 4,9 %:sta nykyiseen 4,5 %:iin. 1990-luvun aikana Satakunnan väkiluku pieneni lähes neljällä prosenttiyksiköllä (8 600 asukkaalla), mikä on viidenneksi eniten yhdeksäntoista Manner-Suomen maakunnan joukossa. Väestön vähenevän kehityksen perussyynä on syntyneisyyden laskeva suuntaus, jonka seurauksena luonnollinen väestömuutos kääntyi negatiiviseksi vuonna 1997. Muuttoliikkeen pitkään jatkunut tappiollisuus myös syveni vuosituhannen loppuun saakka saavuttaen vuosittaisen 1 500 asukkaan tappion tason. Nuorien ikäluokkien maakunnasta poissuuntautuvalla muuttoliikkeellä on suuri merkitys maakunnan tulevaan väestökehitykseen. Viime vuosikymmenen kehityksellä on kauaskantoiset vaikutukset erityisesti pieniin, syrjäisiin kuntiin, joiden väestörakenne on jo nyt painottunut ikääntyneeseen väestönosaan. Sen sijaan keskusalueiden, etenkin Porin seudun, suhteellisen lievästi tappiollinen väestökehitys antaa koko maakunnalle mahdollisuuden aikaisempaa suotuisampaan kehitykseen. Porin muuttotaseen kääntyminen voitolliseksi lähes kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen on merkittävä myönteinen indikaatio aiempaa dynaamisempaan aluekehitykseen. Tuleva väestökehitys pystytään tietyin oletuksin melko hyvin ennakoimaan. Tilastokeskuksen laatimat vaihtoehtoiset ennusteet "trendikehitys" ja "omavaraiskehitys" perustuvat väestömuutostekijöiden jatkumiseen aiempien kaltaisina. "Omavaraiskehitys" -ennustevaihtoehdossa oletetaan, ettei muuttoliikettä olisi lainkaan. Väestömuutos olisi ainoastaan luonnollisten muutostekijöiden, syntyvyyden ja kuolleisuuden seurausta. Kuvassa on esitetty edellä mainitut Tilastokeskuksen ennustelaskelmat sekä "utooppinen" muuttovoitto -vaihtoehto, joka perustuu laskelmaan, missä oletetaan Satakuntaan suuntautuvan nykyisen noin 9 000 hengen tulomuuttovirran sijaan kaksinkertainen vuosittainen muuttoaalto. Kuvassa havainnollistuu se varteenotettava tekijä, ettei muuttovoittokaan takaa nykyisen Satakunnan alueen väkimäärän lisääntymistä vuoteen 2030 mennessä. asukasta 250000 225000 200000 1970 1980 1990 2000 2010 2020 2030 vuosi trendi omavarais muuttovoitto Kuva. Tilastokeskuksen väestöennustevaihtoehdot sekä muuttovoittolaskelma, Satakunta vuoteen 2030 saakka

13 Ikärakenne ja huoltosuhde Ikärakenteen muuttuminen 30 vuodessa on todella merkittävä ja haasteellinen reunaehto tulevaisuutta arvioitaessa. Tuleva Satakunta, niin kuin koko Suomikin, on ikääntyneen väestön yhteiskunta, jonka myötä palveluilta ja infrastruktuurilta edellytetään ehkä aivan toisentyyppistä palvelukykyä kuin tänä päivänä. Kuva. Satakunnan ikärakenne vuonna 1970, 2000 ja ennusteen 2030 mukaan. Väestöllinen huoltosuhde muuttuu epäedulliseksi ikääntyvän väestöosuuden lisääntyessä. Toinen laskentatapa on ns. elatussuhde/taloudellinen huoltosuhde, joka lasketaan työvoiman ulkopuolella olevien suhdelukuna työssäkäyviin. Parhaimmillaan tämä suhdeluku oli vuonna 1989, jolloin se oli koko maassa keskimäärin 1,10 ja Satakunnassa 1,14. Heikoimmillaan tämä suhdeluku puolestaan oli vuo nna 1993, jolloin työ l- lisyyden heikentymisen ja väestön eläköitymisen yhteisvaikutus oli suurimmillaan. Ikääntyvien määrä tulee lisääntymään kiihtyvään tahtiin ja työvoimaan tulevat ik ä- ryhmät pienenevät voimakkaasti. Tämä aiheuttaa sen, ettei työllisyyden paraneminen vastaavasti vaikuta huoltosuhteen paranemiseen. 2,00 1,50 1,00 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2000 Lähde: Tilastokeskus, Väestötilastot Koko maa Satakunta Kuva. Huoltosuhde: Satakunta ja koko maa 1989-2001

14 Työpaikat 120000 100000 80000 60000 40000 YHTEIS- KUNN. PALV. RAH., VAK., YM. TOIM. KULJ., TIETO- LIIKENNE KAUPPA MAJ. TOIM JALOSTUS MAA- JA METSÄ- TALOUS 20000 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 Lähde: Tilastokeskus, Työssäkäyntitilastot Kuva. Työpaikkarakenteen muutos 1990-2000 Työpaikkojen tarjonta on lamavuosien jälkeen lisääntynyt Satakunnassa keskimäärin 1 500 työpaikalla vuodessa. Uusia työpaikkoja on syntynyt sekä jalostussektorille että palveluihin. Työpaikkojen nettomääräistä lisäystä vähentävät kuitenkin alkutuotanno s- ta vuosittain poistuvat noin 500 työpaikkaa. Teollisuuden vahva asema Satakunnan elinkeinorakenteessa on entuudestaan vahvistunut koko 1990-luvun ajan. Korkeaan teknologiaan perustuvalla metalli-, kone- ja metsäteollisuuden tuotannolla on erittäin hyvät kehittymisedellytykset. Sähkötekninenteollisuus on vahvin kasvuala. Energiantuotannolla on pysyvästi vankka asema Satakunnan elinkeinorakenteessa. Palvelusektori maakunnan elinkeinorakenteessa on ohuehko. Satakunnan kaikilla palvelualoilla on vähemmän työpaikkoja kuin maassa keskimäärin. IT-ala kasvaa siinä määrin nopeasti, että alan osaajista on selvästi pulaa. Kuljetusalan palveluita on perinteisesti keskittynyt Satakuntaan. Yrittäjyys kaiken kaikkiaan on hienoisessa kasvussa maakunnassa. Tulevaa työpaikkarakennetta ei voida arvioida nykyisin tilastollisin käsittein, koska työnteko osittain suuntautuu aivan uusille toimialoille. Kuvassa on luonnosteltu Satakunnan tulevaa työpaikkarakennetta uusien toimialojen valossa. 120000 100000 80000 60000 40000 "Elämys" Terveyspalvelut Yrityspalvelut Kauppa,käsityö Teollisuus Maatalous 20000 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Lähde: Opetusministeriössä laaditun työpaikat tulevaisuuden toimialoilla selvityksen mukaan sovellettu Satakuntaan. Kuva. Työpaikat siirtyvät eri toimialoille

15 Työllisyys/työvoiman kysyntä ja tarjonta Työllisyys koheni 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen Satakunnassa jopa hieman nopeammin kuin maassa keskimäärin. Rakennusala ja vientialojen elpyminen olivat yhdessä vaikuttamassa tähän muuta maata suotuisampaan kehitykseen. Vuonna 1999 työllisyyden koheneminen kuitenkin pysähtyi ja maakunnassa oli keskimäärin yhtä monta työtöntä kuin edellisenä vuotena. Vuosien 1998-1999 aikana Satakunnan työllisyyskehitys poikkesi koko maan keskimääräisestä kehityksestä, mutta on palannut sen jälkeen samansuuntaiselle käyrälle. Vielä vuonna 2001 työttömyysaste pysytteli kolmen prosenttiyksikön verran korkeammalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Tiedot vuoden 2002 alun työllisyyden paranemisesta Satakunnassa ja erityisesti Porin ja Rauman seuduilla antavat viitteen aikaisempaa selvästi paremmasta kehityksestä. 25 20 15 % 10 5 0 1991 1992 1993 1994 1994 1996 1997 1998 1999 2001 2002 puoliv Satakunta Koko maa Lähde: Työvoimaministeriö Kuva. Työttömyysaste Satakunnassa ja koko maassa 1991-2001 Tulevaisuudessa työvoiman tarjonta perustuu vuosi vuodelta piene neviin työmarkkinoille tuleviin ikäluokkiin ja lisääntyvään eläkkeellesiirtymiseen. Arviot työvoimapulasta tulevat varmasti toteutumaan pääkaupunkiseudulla, eräitä avaintoimialoja ja ns. alinta suorittavaa työvoimaa koskien kaikkialla. Ikäluokkien kokoon perustuvassa kuviossa on esitetty työvoiman tarjontaennuste Satakunnassa. 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Työmarkkinoille tulevat (20,5 v. -5%) Työmarkkinoilta poistuvat (58,5 v. -10%) Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2001 Kuva. Satakunnan työvoiman tarjontapotentiaalin muutos 2000-2010

16 Yhteiskunnassa, jossa ikääntyneen väestön osuus jatkuvasti kasvaa, vähene e työvo i- man tarjonta koko ajan. Satakunnassa olemme jo nyt tilanteessa, jossa työmarkkinoille tuleva ikäluokka on poistuvaa ikäluokkaa pienempi. Vuosina 2005-2010 työmarkkinoilta poistuvia tulee olemaan eniten. Samanaikaisesti työmarkkinoille tulevat ikäluokat pienenevät vuosi vuodelta vuoteen 2007 saakka. Tämän jälkeen on odotettavissa hienoista lisäystä. Väestöllisistä syistä on pääteltävissä, että kymmenen vuoden kuluttua työssä oleva väestönosa on huomattavasti nykyistä työvoimaa nuorempi. Satakunnan elin- ja toimintaympäristön hinta/laatu -suhde on erinomainen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maakunnan kasvukeskuksista on mahdollista hankkia tilava sekä viihtyisällä ja kulkuyhteyksien kannalta hyvällä alueella sijaitseva asunto edullisemmin kuin suurista kasvukeskuksista. Asuinympäristön laatu ja asumisen vä l- jyys ovat merkittävimpiä vetovoimatekijöitä nuoren, korkeasti koulutetun työvoiman houkuttelemiseksi maakuntaan. Lisäksi maakunta tarjoaa erilaisiin elämäntilanteisiin sekä muuttuviin asumistarpeisiin soveltuvia monipuolisia asumisvaihtoehtoja. Koulutustaso Väestön koulutustaso on noussut nopeasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1950 oli vain 15 prosentilla väestöstä jokin tutkinto suoritettuna. Vuonna 2000 tutkintojen määrä oli kivunnut 59 prosenttiin. Väestön koulutustasossa olevat huomattavat alueelliset erot aiheutuvat korkeaa koulutusta edellyttävien työpaikkojen keskittymisestä pääkaupunkiseudulle ja muihin suurin yliopistokaupunkeihin. Taulukko. Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö (%) Satakunta ja koko maa 31.12.2000 Tutkinnon suorittaneita yht. %:na 15-vuotta täyttäneestä väestöstä Keski-asteen tutkinto Korkea-asteen tutkinto Ei perusasteen jälkeistä koulutusta SATAKUNTA 55,3 36,1 19,2 44,7 242 Koko maa 59.4 36,1 23,3 40,6 278 Lähde: Tilastokeskus Koulutustilasto Koulutustasomittain Satakunta on pitkään ollut erityisesti korkeasti koulutettujen osalta huomattavan alhaisen koulutustason maakunta. Ero on hitaasti kuroutumassa pienemmäksi, mutta ilmenee luonnollisestikin vasta nuorimpien alle 30-vuotiaiden koulutustasossa.

17 2.2 Ympäristö ja aluerakenne Satakunnassa 2000-luvun alussa Ympäristö Satakunta on luonnoltaan vaihteleva ja monimuotoinen maakunta, jossa on erinoma i- set mahdollisuudet vapaa-ajanviettoon ja virkistäytymiseen erilaisten luontoon liittyvien harrastusten parissa. Erikoinen geologia (mm. maankohoamisrannikko, Pohjankankaan - Hämeenkankaan reunamoreenimuodostuma, Sääksjärven meteoriittikraatteri jne.), Kokemäenjokilaakso, Pohjois-Satakunnan suot ja metsät sekä Etelä- Satakunnan viljelylakeudet luovat suuret puitteet alueen luontotyyppien esiintymisille sekä maisemalle. Kokemäenjoen suistoalue -Yyteri-Preiviikinlahti, alueen kansallispuistot (Puurijärven ja Isosuon sekä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistot), monet Natura 2000-verkoston kohteet, Porin kansallinen kaupunkipuisto ja vireillä oleva Selkämeren kansallispuistohanke ovat jo nyt kansainvälisesti sekä valtakunnallisesti tunnettuja luontokohteita ja niiden vetovoima lisääntyy tulevaisuudessa. Muita kiinnostavia kohteita ovat mm. Ouran saaristo sekä Joutsijärven virkistysalue Kullaalla, mistä on muodostunut laajemman retkeilyreittiverkoston keskus. Satakuntaan onkin muotoutumassa hyvä retkeilyreittiverkosto, joka yhdistää toisiinsa vetovoimaisia kulttuuri- ja luonnonympäristöjä ja liittyy muiden maakuntien vastaaviin verkostoihin.

18 Satakunnassa on monia valtakunnallisesti ja jopa kansainvälisesti arvokkaita luontokohteita ja kulttuuriympäristöjä Kauhanevan- Pohjankankaan kansallispuisto Karvia Ouran saaristo Reposaari Yyteri Merikarvia Ahlainen Pori Luvia Nakkila Siikainen Noormarkku Ulvila Pomarkku Honkajoki Pohjois-Satakunnan Naturasuot Noormarkun ruukinalue Kokemäenjokisuisto Preiviikinlahti Porin kansallinen kaupunkipuisto Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemat Harjavalta Kullaa Kankaanpää Lavia Kiikoinen Jämijärvi Pohjankangas- Hämeenkangas - Jämi Sääksjärvi (meteoriittikraatteri) Vihteljärven- Niemenkylän maisema-alue Satakunta-Pirkanmaa Luontoväylä Joutsijärvi Leineperin ruukki Suomen maisemamaakuntajako (YM 66/1992) Satakunnan rannikkoseutu Suomenselkä Pohjois-Satakunnan järviseutu Ala-Satakunnan viljelyseutu Vanha Rauma -maailmanperintökohde Rauma Eurajoki Pinkjärvi Kodisjoki Lappi Kiukainen Ala-Satakunnan muinaisjäännöskohteet Eura Kauttuan ruukinpuisto Selkämeren kansallispuistohanke Sammallahdenmäki -maailmanperintökohde Köyliönjärven kansallismaisema Pyhäjärvi Köyliö Kokemäki Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto Säkylä Huittinen Vampula Punkalaidun Koskeljärvi ja Kurjenrahkan kansallispuisto (Varsinais-Suomi) 0 10 20 km S A T A K U N T A L I I T T O

19 Luonnonsuojelun kannalta tärkein tehtävä liittyy Natura-verkoston ja muiden luonnonsuojeluohjelmien toteutukseen. Toteutuksesta vastaa Lounais-Suomen ympäristökeskus. Tavoitteena on, että maanhankinta saatetaan loppuun vuoteen 2007 mennessä. Tämän jälkeen luonnonsuojelun painopiste siirtyy hoito- ja kunnostustoimiin. Myös vaihtoehtoisia toteuttamismuotoja luontokohteiden säilyttämiseksi kehitellään (mm. luonnonarvokauppa). Valta- ja maakunnallisesti merkittävät luontokohteet tunnetaan Satakunnan osalta suhteellisen hyvin. Olemassa olevan luontotiedon saatavuutta toivotaan kehitettävän maakunnassa (mm. tietoverkon hyödyntäminen ja tietojen keskittäminen), jotta tieto olisi mahdollisimman helposti eri käyttäjäryhmien saavutettavissa. Satakunnan pintavesien tila vaihtelee pääosin tyydyttävästä välttävään vuosina 1994-1997 tehdyn luokituksen mukaan. Vesiensuojelutoimien myötä esimerkiksi Kokemäenjoen veden laatu on parantunut olennaisesti 1960-1980 -lukujen tilanteeseen verrattuna. Rannikkoalueen vedet on luokiteltu hyviksi ja ulompana erinomaiseksi lukuun ottamatta jokien ja suurempien asutuskeskittymien edustoja, joissa vedenlaatu on tyydyttävää. Satakunnan rannikkoalueen (Selkämeren) ravinnepitoisuudet ja tuotantotaso ovat selvästi alhaisemmat kuin Suomenlahdella ja Saaristomerellä, joskin Satakunnan edustallakin ravinnepitoisuuksien on todettu nousseen. Vesistöjen rehevöitymiskehitys onkin ajankohtainen ongelma niin Satakunnassa kuin muuallakin Suome s- sa. Hajakuormituksen merkitys vesistöjen rehevöitymiskehityksessä on lisääntynyt, koska teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesipäästöt ovat pienentyneet. Satakunnassa käynnistettiin vuonna 2002 Satakuntaliiton, Satakunnan TE-keskuksen ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta Satakunnan vesistöjen tilan parantamisohjelma Satavesi. Ohjelman tavoitteena on pitkäjänteisesti, koordinoidusti ja la a- jalla yhteistyöllä parantaa maakunnan vesistöjen tilaa.

20

21 Satakunnassa on säilynyt edustavia harjukohteita, vaikka soranoton seurauksena alkuperäinen harjuluonto ja - maisemat ovat vähentyneet. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen ovat nyt ja tulevaisuudessa tärkeitä kysymyksiä. Kulttuuriympäristön keskeisiä piirteitä ovat kauan yhtäjaksoisena jatkunut asutus ja siitä kertovat lukuisat tunnetut muinaisjäännökset, jokilaaksojen aukeat viljelysma i- semat, vanhat teollisuusmiljööt sekä meren läheisyys. Perinteistä kaupunkimiljöötä on säilynyt etenkin maakunnan vanhoissa kaupungeissa (Kivi-Pori ja Vanha Rauma). Huomionarvoista on, että Suomen viidestä Unescon maailmanperintökohteesta kaksi sijaitsee Satakunnassa - Vanha Rauma Rauman kaupungissa ja Sammallahdenmäki Lapin kunnassa. Muita valtakunnallisesti kiinnostavia kohteita ovat mm. Köyliönjärven kansallismaisema, Satakunnan lukuisat kulttuurimaisemat sekä esihistorialliset kohteet. Satakunnassa kulttuuriympäristöjen ja muinaismuistokohteiden arvo on laajasti tiedostettu, aluetasolla tehtävä yhteistyö on vakiintunutta ja maakunnassa on kokemusta ko. ympäristöjen sekä kohteiden hoidosta. Suurimmat ongelmat liittyvät etenkin taloudellisten resurssien puutteeseen kulttuuriympäristöjen ja rakennusperinnön hoidossa. Lisäksi kulttuurihistoriallisia kohteita koskevat inventoinnit alkavat vanhentua. Alue- ja yhdyskuntarakenne Satakunnan aluerakenteen kehittymiseen ovat keskeisesti vaikuttaneet meri ja Kokemäenjoki, jotka edelleen ovat selviä vahvuustekijöitä. Kokemäenjokilaakso on yksi maamme merkittävimmistä taajamavyöhykkeistä ja sen suunnitelmallinen kehittäminen sai alkunsa 1940-luvun alussa Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelman myötä. Vyöhykkeen kehittäminen on keskeinen asia myös Satakunnan tuleva i- suuden kannalta. Hyvät satamat Porissa ja Raumalla ovat olleet maakunnan perusteollisuuden kehityksen edellytys. On syytä uskoa, että merenrannikoiden, erityisesti satamien lähialueiden, merkitys tulee tulevaisuudessa yhä korostumaan mm. teollisuuden sijaintialueina. Pori- Rauma-Uusikaupunki- Turku -rannikkoalue on merkittävä yhdyskuntavyöhyke, jonka merkitystä ei ole valtakunnallisissa aluerakenteen suunnitelmissa riittävästi otettu huomioon. Satakunnan maakunta on jaettu neljään seutukuntaan: Porin, Rauman, Pohjois- Satakunnan ja Kaakkois-Satakunnan seutukuntiin. Kuntien yhteistyö seutukunnissa sekä laajemminkin on selvästi kehittymässä. Pori on maakunnan selkeä keskus ja veturi sekä Porin seutukunnan keskus. Muut seutukuntien keskukset ovat Rauma, Kankaanpää ja Huittinen-Kokemäki. Satakunnan pitkään jatkunut elinkeinorakenteen voimakas muutos ja muuttotappio ovat näkyneet maaseudun autioitumiskehityksenä erityisesti Pohjois-Satakunnassa, mutta myös taajamien kasvun tyrehtymisenä. Taajamaväestön osuus on maakunnassa yli 80 %. Elinkeinorakenteen muutos on merkinnyt myös työmatkojen pituuksien kasvua. Koko maassa oli v. 1995 keskimääräinen työmatkan pituus 8,0 km ja se oli kasvanut edeltäneenä kymmenvuotiskautena 2 km. Porin työssäkäyntialueella vastaavat luvut olivat 6,7 km ja 1,2 km sekä Rauman työssäkäyntialueella 7,4 km ja 2,4 km.

22 Satakunnan asutusrakenne 1998 Taajamat ja asutustihentymät v. 1998 Taajamat yli 200 asukasta Asutustihentymät 30-199 asukasta 0 10 20 km Lähde: Tilastokeskus/Satakuntaliitto

23 Myös pitkään tapahtunut kaupan rakennemuutos on jatkunut Satakunnassa voimakkaana näihin aikoihin asti. Myymäläverkon harveneminen on jättänyt monet asuinalueet ilman kauppapalveluja ja kaupassa käynti ilman autoa on vaikeutunut. Kaupan suuryksiköiden sijoittuminen yleensä taajamien reuna-alueille heikentää samalla keskustan elinvoimaisuutta. Kaupan palvelujen kehittymisestä maakunnassa ei ole ajantasaista tutkimustietoa. Viime vuosina ovat korostuneet voimakkaasti kestävästä kehityksestä johdetut tavoitteet, jotka edellyttävät yhdyskuntarakenteen eheyttämistä (mm. valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet). Satakunnan seutukaava 5 sisältää selvästi yhdyskuntarakenteen eheyttämistavoitteen, mutta toisaalta seutukaavassa taajama-alueiden varausten summa on yhteensä lähes kaksinkertainen laskennalliseen aluetarpeeseen nähden. Lisäksi seutukaavassa on osoitettu noin 100 kylää, joiden peruspalvelujen painopisteen lähiympäristöä pidetään suotuisana rakentamisalueena. Näistä kylistä ovat peruspalvelut (kauppa, koulu, posti) suurelta osin hävinneet. Satakunnassa oli vuonna 2000 lähes 19 000 kesämökkiä. 1990-luvulla lisäystä oli 2 380 mökkiä. Loma-asutuksen painopiste on selvästi merenrannikolla. Ympäristöministeriön 1990- luvun puolivälissä tekemän selvityksen mukaan Satakunnan merenrannikon sulkeutuneisuusaste oli suurin maassamme (54 %). Satakunnan aluerakenteen kannalta merkittäviä tekijöitä ovat myös kehitettävät varuskunnat Kankaanpään Niinisalossa ja Säkylän Huovinrinteellä. Yhteysverkot ja liikenne Satakunnan yhteysverkosta kuuluvat yleiseurooppalaiseen TEN-verkkoon Porin ja Rauman satamat sekä niihin johtavat radat Tampereelta ja Porin lentokenttä. Yhtään maakunnan tietä ei sisälly TEN-verkkoon, mutta tavoitteena on saada siihen valtatie 8, joka äskettäin liitettiin eurooppateihin. Satakunnalla on hyvä saavutettavuus päätieverkon runkoverkolla (vt2 ja vt8). Maakunnan tavoitteena on ollut myös valtatien 12 saaminen runkoverkkoon. Runkoverkko ohjaa keskeisesti maamme päätieverkon kehittämistä. Tieliikenteen toimivuusonge l- mat ovat nykytilanteessa lähinnä paikallisia. Tieliikenteen turvallisuus on selvästi maan keskitason alapuolella. Tieverkon kehittäminen on viime aikoina painottunut päätieverkon kehittämiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen. Alemman asteen tieverkon kunto on päässyt laskemaan ja sen rapautumisen estämiseksi tarvitaan panostuksia.

24 Utsjoki Utsjoki Kilpisjärvi Kilpisjärvi E 75 TEN- JA E- TIEVERKKO TEN- tie E- tie E 8 Kt 82 E 75 ROVANIEMI Kelloselkä PÄÄTEIDEN RUNKOVERKKO 6430 KM Runkoverkko Sodankylä Rovaniemi Kelloselkä E 4 E 75 E 63 Muu päätie Tornio Kemi OULU Oulu E 8 Vt 22 E 63 Kt 89 Vartius KAJAANI Kokkola Kajaani Vartius VAASA E 8 TURKU E 75 KUOPIO Vt 17 Vt 6 E 12 JYVÄSKYLÄ Kt 70 Vt 5 Niirala TAMPERE E 75 E 63 LAHTI Vt 13 E 12 Vt 6 Nuijamaa E 18 E 18 Vaalimaa HELSINKI Vaasa Seinäjoki Kuopio Joensuu Jyväskylä Niirala Pori Tampere Lahti Mikkeli Lappeenranta Kouvola Nuijamaa Turku Vaalimaa Kotka Helsinki Hanko VALTAKUNNALLISESTI MERKITTÄVÄT TIET, RADAT JA SATAMAT/ LVM:n tulkinta Kilpisjärvi Karesuvanto Muonio Kolari Karigasniemi Kivilompolo Pello Utsjoki Nuorgam Näätämö Raja-Jooseppi Kelloselkä Aavasaksa Rovaniemi Valtakunnallisesti Kuusamo merkittävä tie tai katu Tornio Valtakunnallisesti Kemi merkittävä rata Rajanylityspaikka Oulu Talvisatama Raahe Lentoasema Vartius Ylivieska Matkakeskus Kokkola Tavaraterminaali Kajaani (LVM) Pietarsaari Vaasa Kauhava Kuopio Seinäjoki Enontekiö Kittilä Kaskinen Pieksämäki Varkaus Niirala Halli Jyväskylä Savonlinna Pori Tampere Mikkeli Rauma Lappeenranta Hämeenlinna Lahti Utti Imatra Riihimäki Nuijamaa Kouvola Malmi Vaalimaa Turku Sköldvik Kotka Hamina Maarianhamina Helsinki Hanko Ivalo Sodankylä Joensuu Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö

25 Tampere-Pori/Rauma -radat on parannettu ja sähköistetty, mutta Pori-Tampere -radalla nopean junaliikenteen toteuttamisen esteenä ovat rataosan tasoristeykset. Seutukaavassa 5 on varaukset ratayhteyden rakentamiseen Varsinais-Suomeen (URPOrata) ja lakkautetun Pori-Parkano -radan uudelleen toteuttamiseen pitkällä tähtäyksellä. Porin ja Rauman satamat kuuluvat maamme merkittävimpiin satamiin. Niillä on erilainen liikenneprofiili ja siihen perustuva pitkälti oma asiakaskuntansa. Rauman ja Porin Mäntyluodon satamiin johtavia väyliä on tarpeen syventää. Rauman sataman kohdalla ongelman muodostaa nykyisin sataman tiekuljetusten ohjaaminen Rauman keskustan läpi. Rauman sataman vientikuljetuksista noin 60 % saapuu junalla. Porin sataman tavaravirrat kulkevat pääasiallisesti maanteitse. Porin kohdalla olisikin tarvetta selvittää voitaisiinko junan osuutta lisätä sataman maakuljetusvirroissa. Porin lentokenttä kotimaan ja ulkomaan yhteyksineen on perusedellytys maakunnan elinkeinoelämälle ja sen kehittymiselle. Suoran le ntoyhteyden lakkauttaminen Tukholmaan on ollut taka-askel ja yhteys tulisi saada palautetuksi. Yhteydet Helsingin kautta maailmalle ovat kuitenkin toimivat ja niiden säilyminen on maakunnan kanna l- ta elintärkeä tavoite. Satakunnalla on hyvät linja-autoyhteydet pääkaupunkiin ja naapurimaakuntien keskuksiin. Junan asema mm. maakunnan ja pääkaupunkiseudun välisessä joukkoliikenteessä tulee paranemaan oleellisesti nopean junaliikenteen toteutuessa, kun matka-aika Helsinkiin lyhenee noin tunnilla. Lähiraideliikenteen mahdollisuuksia Kokemäenjokilaaksossa on myös tutkittu, mutta nykyisissä oloissa sitä ei ole saatu kannattavaksi. Maakunnan sisäisessä joukkoliikenteessä on toteutettu lähes koko maakunnan kattava seutulippusysteemi, mikä on saanut aikaan myönteistä kehitystä matkustajamäärissä. Viime aikoina on puhuttu joukkoliikenteen laatukäytävien luomisesta vilkkaimmille yhteysväleille. Paikallisen joukkoliikenteen kehittämisen ongelmana ovat vähäiset käyttäjämäärät. Ekologisten arvojen voimistuminen, ikärakenteen vanheneminen ja väestön keskittyminen kaupunkialueille tulee lisäämään joukkoliikenteen sekä kevyen liikenteen määrää. Julkisen liikenteen infrastruktuurin ylläpitoon ja vahvistamiseen sekä hintatasoon on siis kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin Porin ja Rauman seudulla. Maaseudun palveluliikenteen koordinointi on myös haastava suunnittelukenttä. Informaatioteknologian, telematiikan, uskotaan mullistavan liikenteen ohjauksen ja valvonnan. Logistiikan ja teknologian kehittyminen tulee vaikuttamaan merkittävästi tavarankuljetusjärjestelmään. Asioiden hoidon tietoverkoissa odotetaan korvaavan olennaisesti fyysistä liikkumista viranomaispalveluissa ja kaupankäynnissä. Koko maakunnan kattavat nopeat ja edulliset tietoliikenneyhteydet edistävät myös etätyötä maaseudulla. Tulevaisuudessa autot tulevat olemaan myös olennaisesti nykyisiä vähäpäästöisempiä. On myös arvioitu, että etätyöskentely ei juurikaan vähennä liikkumista. Vesi- ja jätehuolto Satakunnassa on runsaat pohjavesivarannot ja runsaimmat esiintymisalueet sijaitsevat Hämeen- ja Pohjankankaalla Pohjois-Satakunnassa sekä Säkylänharjun - Virttaankankaan alueella Kaakkois-Satakunnassa. Rauman tekopohjavesihankkeen loppuunsaattamisen jälkeen koko Satakunnan vedenhankinta perustuu pohjaveteen tai tekopohja-

26 veteen. Vedenhankinnassa kuntien välinen yhteistyö toimii hyvin. Pohjaveden suojelun merkitys tulee kasvamaan. Jätevesien käsittelyssä kuntien välinen yhteistoiminta on selvästi vähäisempää kuin vedenhankinnassa. Yhteistyön kehittämiseen on kuitenkin paineita, koska tulevaisuudessa jätevesien käsittelyssä tullaan siirtymään entistä suurempiin sekä tehokkaampiin yksiköihin. Jatkossa toteutetaan myös useita ylikunnallisia siirtoviemärihankkeita, joiden valmistuttua nykyisin toiminnassa olevia puhdistamoita voidaan lopettaa. Kuntien ja teollisuuden väliseen jätevesiyhteistyöhön liittyvää kehitystyötä tehdään mm. Raumalla. Kiinteistökohtaiseen jäteveden käsittelyyn kohdistuvat vaatimukset ovat lähivuosina kiristymässä. Vesi- ja viemäriverkoston uusiminen ja perusparannus ovat monin paikoin jääneet liian vähälle huomiolle ja verkostot rapistuvat. Nykyisessä jätehuollossa korostuvat jätemäärän vähentäminen sekä kierrätykseen ja lajitteluun perustuva jätteiden hyödyntäminen. Jätehuoltoyhteistyö on maakunnassa lähtenyt hyvin käyntiin. Merkittävimmät jätehuoltoon kohdistuvat kysymykset liittyvät teollisuus- ja energiantuotannon yhteydessä syntyviin jätteisiin, jätteen polttoon sekä Olkiluodon ydinjätteen varastointiin.

27

28 Energia Satakunnassa on monipuolista energiantuotantoa. Sähköä tuotetaan noin kolminkertaisesti kulutukseen nähden. Vuonna 1999 sähköä tuotettiin ydinvoimalla 78 %, muulla lauhdevoimalla 13 %, vastapainevoimalla 6 %, vesivoimalla 3 % ja hieman myös tuulivoimalla. Satakunnassa kulutetusta energiasta tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla 33 %, ydinvoimalla 30 %, uusiutuvilla ja paikallisilla tuotantotavoilla (puupolttoaineet, turve, vesivoima) 30 % ja muilla tavoilla 7 %. Teollisuuden osuus energiankulutuksesta oli suurin. Monipuolinen energiantuotanto koetaan yleisesti ottaen Satakunnan vahvuudeksi, vaikka perinteiseen energiantuotantoon liittyy myös merkittäviä ympäristövaikutuksia ja -riskejä. Tuulivoiman rakentamiseen sekä käytön edistämiseen panostetaan ja myös muita uusiutuvia energianlähteitä kehitetään (mm. bioenergiatekniikka). Tulevaisuudessa energian tehokkaan käytön ja energiansäästön edistämiseen kohdistuvat pano s- tukset lisääntyvät. Energiankäytön kannalta jakeluverkostojen luotettavuus on olennaista. Perusvoiman tuotantoa on Eurajoen Olkiluodossa (ydinvoima) ja Porin Tahkoluodossa (hiili). Olkiluodossa on valmiudet lisäydinvoiman rakentamiseen. Voimakas energiantuotanto merkitsee myös voimansiirtoverkkojen näkymistä maakunnan maisemissa. SEINÄJOKI KRISTIINA Satakunnan voimansiirtoverkko Suurvoimalaitos Sähköasema 400 kv johto TAHKOLUOTO 220 kv johto ULVILA KANGASALA OLKILUOTO RAUMA RUOTSI FORSSA LIETO

29 Kuormitus Satakunnan omista päästölähteistä merkittävimmät ovat liikenne sekä suurimmat teollisuus- ja energiantuotantolaitokset, jotka sijaitsevat Harjavallassa, Porissa ja Rauma l- la. Raskaan teollisuuden, energiantuotannon sekä voimaperäisen maatalouden maakuntana Satakunta kuulunee jatkossakin maamme kuormitetuimpiin alueisiin. Satakunnassa on kuitenkin saatu aikaiseksi merkittäviä edistysaskeleita mm. kuormituksen vähentämisessä ja tähän liittyen maakunnassa on merkittävää ympäristöosaamista. Tulevaisuudessa ympäristön laadun kannalta vaikeimmat ongelmat liittyvät vesistöjen rehevöitymiskehityksen jatkumiseen sekä maailmanlaajuiseen ilmansaastumiseen (mm. kasvihuoneilmiö ja otsonikato). Ympäristöonnettomuudet ovat myös riski, joihin on syytä varautua. Vesistöjen rehevöitymiseen liittyvää kansainvälisestikin tunne t- tua ympäristöosaamista on muodostunut mm. Säkylän Pyhäjärven suojelu- ja kunno s- tustoimien yhteydessä Pyhäjärven ympäristöön.

30 3 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNTIA 3.1 Kansainvälistyvä ja paikallistuva maailma Alueiden kehittämissuunnittelua tehdään alueen ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Alueiden ja samalla ihmisten paremman elämän edellytyksiin vaikuttavat kuitenkin maailmanlaajuiset, eurooppalaiset ja suomalaiset toimintaympäristön muutossuunnat, joita on arvioitava. Tulevaisuutta rakennetaan tiedolla ja muutostahdolla. Korostamalla koulutusta ja tutkimusta sekä tietoa yleensä valmistaudumme kohtaamaan tulevaisuuden olosuhteet kehittyivätpä ne miten tahansa. Tulevien vuosikymmenien kehitystä hallitsevat ennen kaikkea IT- ja biotekniikan kehitys sekä lisääntyvä globalisoituminen. Yhä rajattomampi ja nopeampi informaatiovirta merkitsee sitä, että kehityksen ohjaamisessa prosessi ja ajattelutavat tulevat paljon tärkeämmiksi kuin yksittäiset toimenpiteet. Ratkaisevaksi tulevat valmius, tahto ja kyky muutoksiin. Yhteiskuntakehitystä suuntaavina tekijöinä tulevat olemaan yksilöllisyys ja erilaisten rajojen häipyminen ja ylittäminen, rajattomuus. Yksilöllisyys näkyy monella tasolla. Yhä useammin tullaan asettamaan lisääntyviä vaatimuksia yksilöllisille ratkaisuille koskevatpa ne sitten tavaroiden tai palvelusten kulutusta, työnantajana tai työntekijänä toimimista, olemista oppilaana tai opiskelijana, potilaana tai yleensä hoidettavana tai informaation, kulttuurin ja viihteen kuluttajana. Rajattomuus näkyy sekin monella tasolla. Se voi koskea eurooppalaista integraatiota, maailmankauppaa, monikansallisia yrityksiä, globaaleja pääomavirtoja tai virtuaalisia yrityksiä. Mutta se koskee myös työn, koulutuksen ja vapaa-ajan rajoja tai eri elämänvaiheita. Kulttuurinen rajattomuus tulee yhä merkittävämmäksi yhä useammissa maissa. Maailmanlaajuisesti vakavimpana ympäristöuhkana voidaan pitää ilmastonmuutosta. Suomen tasolla keskustellaan ilmastonmuutoksen ohella paljon luonnon monimuotoisuudesta ja Satakunnassa mm. vesistöjen rehevöitymisestä. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, luonto ja biologinen monimuotoisuus sekä luonnonvarojen ja jätteiden kestävän hallinnan varmistaminen ovat kysymyksiä, joihin keskitytään myös kuudennessa Euroopan yhteisön ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta. Lisäksi terveellinen ympäristö on ohjelmassa keskeisesti esillä. Huoli ympäristön tilasta, puhtaasta vedestä ja ruoasta sekä ruoan riittävyydestä, ymp ä- ristön turvallisuudesta jne. lisääntyy koko ajan maailmanlaajuisesti. Tarve löytää ratkaisuja ympäristöongelmien torjumiseksi kasvaa. Ympäristöön kohdistuvien ongelmien lisääntyessä erilaisten toimintojen ympäristövaikutuksiin kiinnitetään yhä ene m- män huomiota ja samalla ympäristöongelmia pyritään ratkaisemaan mm. teknisin keinoin. Ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä markkinat vihertyvät ja ympäristöystävällisyyden merkitys yritysten kilpailutekijänä kasvaa entisestään. Samalla ekotehokkuusajattelu - enemmän vähemmästä - yleistyy. Ekotehokkuusajattelun mukaisesti vähemmästä raaka-aineesta on pystyttävä tuottamaan enemmän palveluita ja hyvinvointia. Euroopassa paikallisuus ja alueellisuus vahvistuvat edelleen. Euroopan unionin laajentuminen sekä eurooppalaisen yhteistyön syventyminen luovat uusia paineita aluelähtöisyydelle. Kun tavarat, palvelut, pääomat ja ihmiset liikkuvat yhä vapaammin ja

31 merkittävä osa lainsäädännöstä sovitetaan yhteen eri jäsenvaltioissa, luo kehityssuunta edelleen paineita läheisyysperiaatteen vahvistamiselle. EU:n laajentuminen merkitsee muutoksia alue-, maatalous- ja ympäristöpolitiikassa. YK:n Johannesburgin ympäristö- ja kehityskonferenssin tavoitteet vahvistavat kestävän kehityksen periaatetta. Alueet joutuvat yhä enemmän kilpailemaan keskenään. Aluetalouksien kehittämisessä on yhä suurempi vastuu alueiden toimijoilla. Aluekehitys ei ole hallinnon vastuulla, vaan alueiden sisäinen yhteistyökyky ja verkottuminen luovat kilpailukyvyn ja samalla kilpailuedun. Menestys edellyttää yhteisiä strategisia valintoja. Kilpailukykyyn vaikuttavat alueen maantieteellinen sijainti, olemassa oleva perusrakenne, alueen kyky vetää puoleensa yrityksiä ja laadukasta työvoimaa, innovaatioympäristö, alueen toimijoiden yhteistyökyky ja tahtotila sekä rohkeus tehdä erikoistumisen valintoja ja valmiutta kokeilla erilaisia toimintamalleja. Yrityksien kiinnostuksen kohteena on maailmanlaajuisessa taloudessakin toimintaympäristö, joka takaa edulliset toimintaolosuhteet, osaavan työvoiman ja verkottuvan innovaatioympäristön. Yritysten menestykselle kilpailukyvyn takaamisessa ovat merkityksellisimpiä tekijöitä osaamiseen ja teknologian siirtoon liittyvät tekijät, joita Suomessa on lähinnä vain yliopistopaikkakunnilla. Aluerakenteen muutossuuntana onkin viime vuosina ollut, että yritykset hakeutuvat kasvukeskuksiin, joissa on yliopisto ja muita yritysten kehityksen kannalta keskeisiä sidosryhmiä. Yleinen keskittymiskehitys johtaa myös siihen, että perusrakenteen kehittäminen suuntautuu kasvukeskuksiin. Syntyy kierre, jossa julkiset investoinnit ja palveluvarustuksen lisääminen kiihdyttävät keskittymiskehitystä. Työttömyys ei tulevaisuudessa ole merkittävä ongelma, vaan työvoiman saatavuus. Yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat tulevat kilpailemaan osaavasta työvoimasta. Alueen yleinen vetovoima (palvelut, kustannustaso, imago) ratkaisee työvoiman saannin ja samalla yritysten kiinnostuksen toimia alueella. Maakuntien sisällä on eri seuduilla ja kunnissa erilaisia lähtökohtia ja kehityssuuntia. Myös ihmisten kesken on eriarvoisuutta. Samanaikaisesti kun alueen kehitysnäkymät ovat hyvät, on osalla ihmisistä erittäin huono elämäntilanne. Eriarvoisuuden kavent a- minen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisy onkin keskeinen osa alueellista kehittämistä. Yhdyskuntarakenteen kehittäminen on jatkuva prosessi, jolla ei ole yhtä oikeata lopputulosta. Yhteiskunnallinen vuoropuhelu synnyttää yhteisen käsityksen toivottavasta kehityssuunnasta. Hyvä yhdyskuntarakenne tarjoaa fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka auttavat asukasta toteuttamaan elämäntapaansa. Tarve torjua ympäristöuhkia synnyttää myös taloudellisia mahdollisuuksia, joihin yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannattaa reagoida menestyäkseen. Satakunnassa on laajaa ympäristötietämystä ja -osaamista, mikä luo otollisen pohjan vastata ympäristöongelmien ratkaisutarpeen synnyttämiin taloudellisiin haasteisiin. Lisäksi ympäristön tilan hyväksi tehtävät panostukset niin maakunta- ja kuntatasolla kuin yrityksissäkin vaikuttavat maakunnan maineeseen viihtyisänä ja turvallisena asuinpaikkana, puhtaan ruuan tuottajana, matkailukohteena jne. Ympäristölähtökohdista ajatellen Satakunnalla on mahdollisuus olla edelläkävijä mm. uusiutuvien energialähteiden sekä energiaa säästävän teknologian tutkimuksessa

32 ja kehittämisessä. Merkittäviä ympäristölähtöisiä mahdollisuuksia ja alueellista kilpailukykyä vahvistavia tekijöitä liittyy myös puhtaan ruuan tuottamiseen ja luomutuotantoon. YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIÄ TULEVAISUUSKUVIA - MITEN SATAKUNTA? ILMASTONMUUTOS LUONNON MONIMUOTOISUUDEN VÄHENEMINEN VESISTÖJEN REHEVÖITYMINEN Huoli ympäristöstä, puhtaasta ruuasta, turvallisuudesta... Miten energia riittää? Pyrkimys ongelmanratkaisuun. YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIÄ TULEVAISUUSKUVIA - MITEN SATAKUNTA? Markkinoiden vihertyminen Ekotehokkuus-ajattelu = enemmän vähemmästä Miten Satakunta? Pystytäänkö ympäristöosaamiseen sekä luontoon ja kulttuuriympäristöihin liittyvät vahvuudet tuotteistamaan? Toimintojen ympäristövaikutukset? Kuva: Maakunnan kilpailukykyyn sekä maineeseen viihtyisänä ja turvallisena asuinpaikkana, puhtaan ruuan tuottajana ja matkailukohteena vaikuttavat ympäristön tilan hyväksi tehtävät panostukset. 3.2 Satakunta osana suomalaista aluerakennetta Satakunnalla on hyvät mahdollisuudet niveltyä osaksi kehittyvää ja kasvavaa Suomea. Satakunta on yksi maamme teollistuneimmista maakunnista, jossa sijaitsevat myös vientiteollisuuden kannalta keskeiset satamat. Lisäksi osaamispääoman kasvu parantaa myönteisiä kehittämisedellytyksiä. Jos nykyinen kehitys kuitenkin jatkuu, on uhkana, että Satakunta jää syrjään Suomen aluerakenteen ydinalueesta. Valtiolla on mahdollisuus hajauttaa toimintojaan. Mikäli valtion toimintojen alueellistaminen on voimakasta, vaikuttaa se omalta osaltaan Satakunnan kehitykseen. Maakunnassa on vähän valtion työpaikkoja. Maakuntaan kohdistuu kolmanneksi vähiten valtion määrärahoja asukasta kohden Suomen maakunnista. Satakunnan on siten oikeutus vaatia osaansa valtion panostuksista. Satakunta on yksi Manner-Suomen 19 maakunnasta. Maakuntajako on murroksessa ja todennäköisesti maakuntien määrä tulee Suomessa vähenemään. Myös seutukuntajakoa tultaneen tarkistamaan. Maakuntien vaihettumisvyöhykkeillä sijaitsevat kunnat suuntautuvat maakuntiin, joissa on kasvukeskuksia. Myös Satakunnassa on kuntia, jotka arvioivat suuntautumistaan Pirkanmaalle tai Varsinais-Suomeen. Maakuntajakoon vaikuttavat myös tulevat vaalipiiriratkaisut ja valtion aluehallinnon toimipiirit. Maakuntarajat ylittävä yhteistyö lisääntyy maakuntien välillä. Euroopan unionin uusi alue- ja rakennepolitiikka laajentuvassa Euroopassa edellyttää tulevaisuudessa lisääntyvissä määrin myös alueiden kansainvälistä yhteistyötä (mm. Länsi-Suomen Allianssi, WFA). Ylimaakunnallinen verkottuminen on välttämätöntä myös kansallisvaltion rajat ylittävän yhteistyön mahdollistamiseksi. Satakunnan maakunnan tulevaisuus itsenäisenä maakuntana riippuu maakunnan vetovoimasta. Mikäli keskuskaupunkien vetovoima vahvistuu, ja maakuntaa kehitetään tasapuolisesti, koetaan myös maakunnan muissa kunnissa tärkeäksi olla osa Satakunnan maakuntaa.

33 Pitkällä tähtäimellä on myös paineita kuntajaotuksen uudistamiseen. Kuntajaotus on osin riippuvainen kuntien tehtävistä ja seudullisen yhteistyön toimivuudesta palvelutuotannossa. Mikäli merkittävä osa palvelutuotannosta pystytään jatkossa järjestämään seudullisesti, vähenevät paineet kuntien yhdistämiseen. Tällöin kuntien vastuulla ovat perusrakenteeseen, lähipalveluihin ja kotiseutuun liittyvät tehtävät. Tärkeintä kuntajaotuksessa on, että palvelut taataan tasapuolisesti eri puolilla maakuntaa ja päätöksenteossa säilyy läheisyys. Satakunta tulee jatkossakin olemaan vahva vientiteollisuusmaakunta. Maakunnan teollisuus edustaa maailman huipputeknologiaa ja on edelleen maakunnan hyvinvoinnin perusta. Lisääntyvä ulkomainen omistus voi kuitenkin johtaa järjestelyihin, jotka eivät ole Satakunnassa toimivien tuotantoyksiköiden tuloksellisuudesta riippuvaisia. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan vahvistaminen ja sukupolvenvaihdokset edellyttävät voimakasta panostusta yritysilmastoon ja yrityspalveluihin. Kaikkien toimialojen arvonlisäys oli 1990- luvulla Satakunnassa merkittävästi alha i- sempi kuin maassa keskimäärin. Bruttokansantuote oli maan keskiarvoa korkeampi vain Rauman seudulla. Yrittäjien määrä on myös vähentynyt muuta maata nopeammin. Ennusteiden mukaan Satakunnan alueelliset talousnäkymät ja taloudellinen kasvu ovat heikommat kuin Suomen kärkimaakunnissa, ellei maakunnan sisäisin toimin ja tehokkaammalla aluepolitiikalla saada aikaan muutosta. Satakunnassa on erityisesti kärkihankkeiden edistämisessä saatu paljon aikaan, mutta niiden toteutuminen ei ole vielä riittävästi vaikuttanut maakunnan kehitykseen. Satakunnan tulevaisuus on pitkälle kiinni osaamispääoman vahvistamisesta ja innovaatioympäristön muodostamisesta. Maakunnassa tulee vahvistaa koulutus- ja innovaatiojärjestelmää, joka edelleen tuottaa ammattitaitoista työvoimaa ja kehittämis- ja tutkimustoiminnallaan luo edellytyksiä yritystoiminnan uusiutumiselle. Maakunnalla tulee olla kyky alueellisesti erikoistua tietyille toimialoille ja vahvistaa maakunnan vetovoimaa ja imagoa. Innovaatioympäristön kehitys on maakunnassa lähtenyt hyvin liikkeelle. Mikäli kehitys jatkuu, muodostuu maakuntaan vahva teknologian siirron järjestelmä. Aluetalouden kehittyminen edellyttää paitsi oppivaa maakuntaa myös yhteistä tahtotilaa kehittää maakuntaa. Yhteistyökykyä ja samansuuntaisia tavoitteita kutsutaan alueen sosiaaliseksi pääomaksi, joka luo edellytyksiä myös taloudelliselle kasvulle. Sosiaalisen pääoman muodostumisen esteenä voivat olla perinteiset asenteelliset ennakkoluulot ja kyvyttömyys tulkita heikkoja signaaleja, joilla tarkoitetaan tulevaisuuden kehityksen trendeistä riippumatonta ennakointia. Tarve luoda yhteistä tahtotilaa vahvistanee tulevaisuudessa myös sosiaalista pääomaa Satakunnassa. Sosiaalisen pääoman muodostumista voivat haitata maakunnan sisäiset ristiriidat. Keskittymällä vain Porin ja Rauman sekä muutaman seutukuntakeskuksen kehittämiseen luodaan tilanne, jossa erityisesti reuna-alueilla etsiydytään kasvukeskus maakuntiin. Panostaminen Satakunnan vahvuuksiin voi maakuntapoliittisesti olla myös heikkous. Tahto säilyttää itsenäinen Satakunta luo tarpeen maakunnan sisäiseen aluepolitiikkaan, jolloin toimenpiteitä on kohdistettava erityisesti Pohjois-Satakuntaan sekä Kaakkois-Satakuntaan.