GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100000 LEHTI - SHEET 3022 LAPI N)ARVI KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANEET-BY ILKKA LAITAKARI AHTI SIMONEN HELSINKI 1963

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHTI - SHEET 3022 LAPINJARVI KALLIOPERAKARTAN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRIOITTANEET-BY ILKKA LAITAKARI AHTI SIMONEN HELSINKI 1963

SISALLYSCONTENTS ALUE JA Tl'TKI.NJL,SN'AJHEE'l KALLUOPERAx YLENMRTErl' JA MORFOLMIA PI NTASYNTYISET Kl\ - II,A,JI'l KIMAIGNEASSIT JA KTILLE]JI - SKEET PYRO K SEEN IGNEISSI 12 KVARTSIOIAASALPALIUMKEET 12 EMAKSISET PINTASYNTNISOr KMnOUT M S Y VAKI V I LAJ FI I s OROGEE-NISET SYN',AKtV11,AJIl PE R f 1) OTI ITIT Iti 2o ( ;ABROT JA DIOIZIITYI KN'ARTSlj)joj,jrri, r JA ( ;RANOI)IOR11TIT OR"HTM JA PEOMAMI"T AXOROGEENNET SYVAKnALAJIT RAPAXIVJ KALLIOPI,',RXN RAKENNE JA KIVILAMEN KONTAKTISUHTFET... PERI SKALLIOALUI.. RAPAKfVIALUE KAIVANNAIS,H"t MAHN* : EXPLANATION TO TH-H MAP OF ROCKS 411 INTRODUCTION 40 St T PRA(.,R(,'STAI, ROCKS 411 PLUTONIC ROCKS 42 OWMENIC P"MWC ROCKS 42 ANORO"ENIC PLUTONIC ROCKS 43 TECTONICS AND AGE RELATIONS 4-I META-11OLIPHIC COMPLEX 44 RA PAKINI AREA 4.7) USEFUL MINERALS AND ROCKS 41 ; KIN- -ILA.Jll,,N TIHEYKSIA -- DENSITIES OF ROCKS 4 7, KIIIJALLISUUTTA --- REFERENCES 4S KAHTTOJA --- ItAlls 4h 21 24 26 A 32 32 33 3",

AL[E JA TtJTKIAl US VAI HE FT. Lapinjiirven kallioperdkartta (3022) kiisittdii Myrsky1an ]a Liljendalin kunnat kokonaan. suurimman osan Lapinjdrv en, Askolan. Pukkilan ja Artjlrven kunnista, huonrattavia, alueita Uriniattilan ja Pernajan kunnista sekii ahii'sid kulmia Porvoon maalaiskunnasta. 1\liintsiilastii. Iitista ja Ruotsinpvhtiidstii. Alueella on aikaisemniin suoritettu neologista kartoitusta I S 4( -luvulla. Silloisten totkimusten tulokset on julkaistu I : 200 000-mittakaavaisilla kartoilla, joissa sekii kallioperd etta maapera on kuvattu samoilla lehdillii. Karttalehdet (i (Turrsula). 7 (Porvoo) ja ti (Laliti), jotka kdsittiivat paaosan Lapinjiirven karttalehteii. on tehnyt K. Ad. Moberg vv. 1583--1Srs5. Karttalehden I3 ( Hameenllnna). jonka alueella on Lapinjiirven lehden luoteisknlnia. on tehuvt A. F. Tigerstedt v. I SSS. Tohtori 0. A"aasjoen vditoskirja-alueen (Vaasjoki. 1953) pohjoisosa ulottuu Pernajan Koskenkvldssa Lapinjiirven karttalehden alueelle. Samoin on rnaisteri Veijo Yletyisen pro radu-tutkielman (Yletyinen. 1952) kasittdmdn alueen pohjoisosa Lapinjarven karttalehteii. Kenttiitutkinnikset utitta 1 : 100 000-mittakaavaista kallioperakarttaa varten aloitettiin alueella tohtori Sirno Kaitaron johdolla v. 19.53. Hdneu apulaisinaan olivat Juhani Nuutilainen ja Lauri Konttinen 1953, Anssi Lonka 1954 ja 1955, llkka Laitakari 1955 ja 1956, seka Matti Tyni 1956. Tohtori Kaitaron kuoltua 3.2.1957, jolloin kenttdtutkimukset alueella olivat vield kesken, jaettiin toot karttalehdelld siten, ettd Ahti Sinionen vastasi rapakivial ueen tutkimuksista (karttalehden itdosassa) ja llkka Laitakari peruskallioalueen tutkimuksista (karttalehden ldnsiosassa). Ahti Simosella oli 1957 apulaisinaan Pekka Eenild ja Jussi Kiuas. Kdsilld olevan karttalehtiselityksen kirjoittaniinen on jaettu samalla tavalla. Sen on rapakivialueen osalta laatinut Ahti Simonen ja muilta osin Ilkka Laitakari paaasiallisesti laudaturtutkielmansa spukkilan seudun kallioperk» (Laitakari 1963) perusteella. Eri henkiloiden kartoittamat alueet kdyvdt iluii kuvasta 1. A'arsinainen kartoitustys saatiin suorit,etuksi loppuun kesalld 1957. Sen jdlkeen ovat Ilkka Laitakari ja Ahti Simonen apulaisenaan Reijo Niemeld tehneet revidointikayntejd eri puolille tutkimusalueitaan.

E 3 i hm Kuva. l ri henkiloiden kartoittamat alueet Lapinjiircen karttalrhdella. Rill. 1. The areas raalihed by diji rei i prrso.1 : 1. Lauri Kunttinen 1953. 2.,Iuhani Nuutil iinen 1903. 3. Sinio liaitaro ja Anssi JMnkir 1954 ja 1950. 4. Sinio Kaitaro ja Slatti Tvni 1901 ;. n. llkka kaitakari 1955. 1956 ja 19ni. G. Jussi Kiwis 19,57. 7. Yekka I?enilii 1951. hatkoviiva on rapakiven kontakti..jonka itiipuolella ole a n alueen kartoituksen on tarkistanut Ahti Sironen ja lansipuolella olevan llkka I,aitakari. Kenttatoissii kiivtettiin karttoina vuosina 1941 49 kuvattuja korjaileinattomia 1 :2(1000 nrittakaavaisia ilmavalokuvia. Yohjakarttojen puuttuessa voitiin varsinainen kallioperakartan kokoaminen aloittaa vasta vu()- den I t1(io l(pussa, jolloin valmistuivat maanmittaushallituksen ilmakuvakartat 1 : 20 000. Niiden mukaan on geologisessa tutkimuslalto ksessa piirretty Lapinjarven kallioperakartan karttapohja. Lapinjarven lehteen rajoittu 'ista kallioperakarttalehdista on aikaisetnmin julkaistu vain Riihimaen lehti 2044. lion vmpar< ivista lehdista kuitenkin kaikki mmitkin (3021, 3024 ja 3111) ovat tekeillk, on karttalehden reunoja piirrett iessa voitu ottaa huomioon mvos niilla olev - ia havaintoja. kartan seka karttalehtiselitvksessa olevat kartakkeet ja dia,granrmit ovat piirtaneet puhtaaksi neiti Thvra.berg ja rouva Elsa Jarvimaki. Icirjoittajat lausuvat parhaat kiitoksensa kaikille kenttii-, laboratori - ja piirustustoihin osallistuneille.

KALLIUPI+:RAN YLEISPIIRTEET J a M.URFULUGIA Lapini rven karttalehti kasittaa kaksi suunnilleen sarnansuuruista.. kal- Iioperaltaan jvrkasti toisistaati poikkeavaa osaa. Karttalehden lansiosa on Etela-Suomelle tvypillista Svekofennidien s y valle knlunutta juuriosaa ja lehden itaosa on Kaakkois-Suomen rapakivialuetta. Kummallakin alueella on kalliopera erittain hvvin paljastuneena ja yen vaikutus alueen topografiaan nakvv esimerkiksi ilmakuvakartoissa setvasti. Peruskallioalueella ovat laajat svvakivilajimassiivit harvaan asuttuja kallioisia rnetsaalueita, kun taas svvemmalle kuluneet liuskealueet seka kallioperan,iirros- ja niurrosvviihvkkeet (kuva 13) ovat raven ja muiden maalajien peitossa ja suurimmaksi osaksi viljelvsmaina. Mv6s rapakivialueella laaksosuunnat noudattavat kallioperan selvintpia rakoilusuuntia, jotka siella ovat N 3U \V,ja N 600 E. Koko alueen topografia on ensi sijassa kallioperan pintamuodoista johtuvaa. Maaperalla on siihen vain heikosti tasoittava vaikutus. Alueen harjujaksotkin ovat vleensa matalia ja katkonaisia, ja vain harvat niista, kuten Sulkavanjarven lounaispuolelta kulkeva, ulottuvat la,himpiii kalliopaljastumia korkeamntalle. Roska kalliopera on alueella poikkeuksellisen lip ill paljasturieena, ei havaintopisteiden puute ole ollut esteena mahdollisimman tarkan kallioperakart.a n laatimiselle. Sen sijaan moninaisten valitnuotojen ja seoskivilajien esiintvininen eri kivilajien rajoilla on usein tehnyt kontaktiviivan piirtamisen vaikeaksi. Kukin aloe on pyritty nrerkitsemaan sen kivilajin merkilli. jonka paijastumien kivilajeissa on arvioitu olevan enentnristiina. Lahella kontaktia olevia naapurikivilajien juonia ja sulkeumia ei useinnniten ole merkitty karttaan. koska ne olisivat olleet omiaan aiheuttamaan jo nvt varsin pienipiirteise,ssa karttakuvassa tarpeetonta sekavuutta. harttalehden lansipuoliskon kalliopera lle ovat Iuonteeruomaisia pintasvntvisten kivilajien runsaus ja rtiiden valiin tunkeutnneet,vvakivilajit. jotka osuttam nruodostavat laajola syvakivilajimassiive,la la osrttain ovat Irronma alucen pintasyntvisissa kivilajeissa, varsinkin biotiittigneisseissa. Pintasyntyisista kivilajeista vallitsevat karttaleliden luoteisneljiinneksessii kiillegneissit ja kiilleliuskeet, kun taas lmtnaisneljanneksessa ovat vallalla emaksiset ja interrnediaariset vulkaniitit. Kuinpienkiu vlrtevdess ; on vahkerroksina ja pienehki ina alueina kvartsi-inaasallrailiuskeita.

I 8yvakivilajeista on granodioriittia runsaimmin Askolan ja : I'ukkilan valiltzi Valkiajarven kaa.kkoispuolelle ulottuvalla vyohykkeella, kun tags karttalehden pohjois- ja etelareunojen syvakivilajit ovat graniittivaltaisia. Pernajan Koskenkjlasta 141allusjarven seudulle ulottuvalla vyohykkeella on erikokoisina alueina runsaasti ernaksisia svvakivilajeja, joista gabrot ja dioriitit muodostavat laajoja yhtenaisia alueita. kun taas peridotiitit esiintyvat pienina pahkuina milloin gabroalueiden reunoilla. mi l loin kokonaan biotiittigneissien ymparoiminii. Lapinjarven karttalehden itaosan kasittava rapakivialue, joka karttalehden ulkopuolella uiottuu idassa Neuvostoliiton puolelle ja koillisessa Savitaipaleen ja Lappeenrannan seuduille saakka, poikkeaa kallioperaltaan sel- 1 anti edella kuvatusta metamorfisesta ja mignratiittisesta peruskallioalueesta. Rapakivi leikkaa jyrkasti liuskeiden ja niihin tunkeutuneiderr syvdkivien muodostamaa svekofennidista kallioperaa, ja sen tunkeutuminen on tapahtunut Svekofennidien poimuttumisen jalkeen. Rapakiven suunnittumaton rakenne osoittaa. ettei se ole ottanut osaa orogeenisiin poimutttrmisliikuntoihin. sen vuoksi rapakiven sanotaan kuuluvan anorogeenisiin syvakivilajeihin, kun taas vuorenpoimuttumisen aikana syntyneet ja usein selvasti snunnittuneet svvakivilajit ovat orogeenisia. Nlyos radioaktiivisten ilrnioiden perusteella suoritetut kivilajien ianmaaritykset ovat osoittaneet. etta rapakivi on nuorempaa kuin sita ymparoiva peruskallio. Rapakivesta tehdvt ianmaaritykset ovat antaneet tuloksiksi n. 1620 miljoonaa vuotta. kun tans Svekofennideihin kuuluvat muodostumat ovat n. 1750 miljoonan vuodeu ikaisi,i.

PINT ASYNTYISET KIVIL ajit KIILLEGNEISSIT J A KIILLELIL SKEET Isallioperakarttaan sinisella varilla merkityt kiillegneissit ja kiilleliuskeet nmodo tavat Pukkilan kirkonkylan pohjois-, koillis- ja itapuolella Iaajan vhtenaiseu liuskealueen. Edellamainittuun alueeseen liittvvat laheisesti Mlal- Iusjarv - en seudulla ja sen itapuolella olevat kiillegneissialueet. Tutkimusalueen eteiaosassa on kiillegneissia Askolan kirkolta etelaan ja l'errtajan hos- I :enkvian kinsipuolella. Pukkilan Iaajan kiillegneissi- ja kiilleliuskealueen etela- ja itareunoilla ovat suonigneissit vallitsevia. Suoniaineksena on yleensa graniittia, ja sell miuirii vaihtelee huomattavasti, mutta yleensa sits on selvasti vahernman kuin kiillegneissiainesta. Kiillegneissi sisaltaa vaihtelevat maarat biotiittia, plagioklaasia ja kvartsia. Plagioklaasin anortiittipitoisuus on tavallisesti 25-- 30,,. nrtttta on todettu niinkin korkeita arvoja kuin 45 0. Paikoin on hiotiitin niuuttlnnistuloksena vahan kloriittia. Sarv.ivalketta biotiittigneississii on vain harvoin. Suonigneissi on enimmakseen verraten karkearakeista. Biotiittisuonnijen lapimitta on y1i l mm. erailla alueilla jopa 3 5 min. Sen sijaan aiueen pohjoisosan kiilleliuskeet ovat hienorakeisia. Niiden raekoko vaihtelee tavallisesti valitla 0.t-0,s mm. Primaarirakenteista on Pukki- Ian liliskealueella havaittavissa vain varsinkin rapautuneessa pinnassa nakvviia kerroksisuutta, jota on parhaiten sailynyt alueen pohjoisosassa, varsinkin Mallusjoella (kuva 2). Paitsi raitaisuutena se nakvv usein nlyos siina, ettii porfyroblastit ovat tietyissa kerroksissa. Naula porfvroblastit, jotka rapautuneessa kallion pinnassa nakyvat tavallisesti noin +i mm :n lapimittaisina kvhmvina, lienevat ulkonaosta paatellen alkuaan olleet andalusiittia. Ne ov at kuitenkin niin tavdellisesti inuuttuneet muskoviitiksi ja kvartsiksi, ettei koko karttatehdelta ole mikroskooppisissa eika r6ntgentutkimuksissa tavattu lainkaan andalusiittia. Sensijaan on 3 km Mallusjarven itapaasta etelaan tavattu porfyroblastisessa kiilleliuskeessa sillimaniittia. i\iallusjoen lansiosassa on raitaisessa kiilleliuskeessa runsaasti ggranodioriittisuonia. Ne eiviit kuitenkaan yleensa muodosta suonigneissirakemietta, vaan esiintyvat suurina. usein jopa monen metrin levvisina suonina, jotka inyotailevat casein kiilleliuskeen tektoniikkaa. 2 74116-.-Bs

10 11uv- a _. lieroksellinen poll,vrobi tiuen kiilleliuske. ' luonuollisesta koosta. purphijmblas/fir mica Shi./t. 1 lint..<i-'-. Jlallnsjoki. orinurttila. valuk. I. Laitakari Mallusjarven lahivmparistt samoinkuin ilmeisesti suurin osa jarven pohjaakin on niuodostunut keskirakeisesta, runsaasti biotiittia sisaltati istii, kiillegneissista, jossa on paikoin hiukan granaattia. Alallusjarven seudulla on graniittisuonia niukasti, mutta sielta itaan olevalla suonigneissialueella niita on hvvin runsaasti. Suonigneissin vaihtuminen graniitiksi on sikali vahittaista, etta graniitissa on lahella kontaktia usein vieli kiillegneissisulkeumia, jotka tavallisesti mvotailevat laheisen liuskealueen tektoniikkaa. Tutkimusalueen lounaiskulmassa. Askolan kirkon etelapuolella, olevat suonigneissit (kuva :3) poikkeavat jonkin verran Pukkilan pohjoispuolella olevista. Niihin liittvvan uraani- ja toriumpitoisuuden tutkimuksista on maininta kaivannaisia koskevassa luvussa. Biotiittigneissit sijaitsevat amfiboliittien valissa ja sisaltavat usein atnfiboliittivklikerroksia. Suurimmassa osassa aluetta on harvakseltaan granaattia, ja monissa paikoin on t.avattu kordieriittiakin.

1 1 hnca 3. ruuii r..,. i. ', o luon~u llisesta kuosri. F I'ri u n r r a... ' n ilid i=. A4olu. A"alok. L Laitakari. Suonigneisissa granaatit iiayttavat olevan p taasiallisesti graniittisuonisa tai biotiittigneisin ja graniittisuonen kontaktissa. Kordieriittia on runsaimmin tavattu huoruattavasti graniittiainesta sisaltiivt~sa suoitigneisseissa, joskin sita saattaa olla sellaisissakin biotaittignersseisa, joissa ei graniittisuonia ole juuri lainkaan. Aksessorisina rnineraaleina on saannollisesti apatiittia ja zirkonia. Runsaininun niita on tavattu uraanipitoisilla alueilla. A- aikka biotiittigneissit ovat yleensa keskirakeisia, niisii saattaa paikoin nahda raitaisuutta, joka todenndkoisest.i johtuu kerroksisuudesta. Se on saannollisesti Iiuskeisuuclen suunnasa. ( ;raniittisuonet muodostavat enimmakseen tau ailista suonigneisitakennetta, mutta paikoin saattaa nahdit ntyos breksiainaisia piirteita. Pernajan Koskenkylasa ja sen lansipuolella on nnuden pintasti-ntyisten kivilajien yhteydessa rnyos pienia kiillegneisi- ja kiilleliuskealueita. Xe ovat t,yypiltaan hyvin vaihtelevia, osittain raitaisia ja osittain suonigneissimaisia ja sisaltavat paikoin sarvivalketta. Osa niista on scat-tamrt syntya vulkaanisista tai ainakin vulkaanista ainesta sisaltavista kivilajeista sarvivalkkeen biotuttiutumisen kautta. rnutta varmasti on joukossa myos puhtaasti seditnenttisyntvisa kivilajeja. Kiillegneissien ja kiilleliuskeiden ntineraalikoostunnrksia on esitetty kuvassa 7, 1-(~.

1 2 PYROKSEE'-N- IG\E IS ST Koskenkylasta noire S km lknteen on suppealla alueella pyrokseenigneissia. Se on rakenteeltaan granoblastista, jokseenkin hienorakeista (rakeiden keskilapiinitta on noin 0,5 mm), vaalean harmaata kivilajia. Sen paamineraalina on kvartsi, jota on vli 50 o. Lisaksi on mikrokliinia, plagioklaasia, diopsidia, kalsiittia, epidoottia ja skapoliittia. A-iimeksi mainittu mineraali sisiltiia rontgendiagrammin mukaan yli 50,( meioniittia. Aksessorisena mineraalina on titaniittia. Pvrokseenigneississa valikerroksina oleva kiillegneissi sisidtaii biotiittikyhmyja, joilla nayttaa makroskooppisesti olev-an pyrokseenin hahmopiirteet, mutta nrikroskooppisesti nnssk ei ole tavattu lainkaarr pvrokseenia. Pyrokseenigneissin nykyisen metamorfisen asun vuoksi ei rakenteen perusteella voida tehda varmoja johtopaatoksia sen alkuperasta. \1ineraalikoostumuksen perusteella nayttaa todennakoiselta, etta kyseessii un kalkkipitoisen hiekkakiven muutturnistulos. Tata olettannrsta tukee m. \ 6, se. etta kivilaji monin paikoin makroskooppisesti muistuttaa huomattavasti 1:vartsiittia. KVARTSI-IIAASALPALII"SKEET h~- artsi-rnarsalpaliusl:eita on viilikerroksina ja ptenina ahueimr maiden pintasyntyisten kivilajien yhtevdessa em puolilla karttalehteii. Ne ovat hienorakeisia harmaita kivilajeja ja niiden paamineraaleina ovat kvartsi ja plagrioklaasi, jonka anortiittipitoisuus vaihtelee I.-) :n ja 30 :n - :n valilla. Joissakin k\artsi-maasalpaliuskeissa on lraksi jonkin verran mikrokliinia. Tummina mineraaleina, joita on tavallisesti 5-10 (,, on vleisimmin biotiittia ja harvemmin sarvivalkettii. K vartsi-maasa pa ins eet ovat usein raitaisra. :. ina - In notiittignelsseissa ja kiilleliuskeissa valikerroksina esiintyvrssii tyypeissa tanlii raitaisnus johtuu todennakoisesti alkuperdisesta kerroksisuudesta. flakenne on useimmiten granoblastineu, rnutta hienorakeisissa, parhaiten sailyneissa tyypeissii saattaa nakya blastoklastisiakin piirteita (kuva 4). Sensijaan porfyyrisia rakennepiirteita ei tutkimusalueen kv-artsi-maasalpaliuskeissa ole havaittu..loskaan itse kvartsi-maisalpaliuskeista ei niiden nykyisen metamorfisen asun vuoksi useinuniten voida tehda varmoja johtopiatoksia Iii den syntytavoista. ntiyttaa kenttahavaintojen ja karttakuvaii perusteella todennakiiiselta, etta tutkimusalueella on sekii happarnista tuffeista ett i savisedimenttien hiekkaisista valikerroksista metalnorfoituneista kvartsi-maasalpalinskeita. K\- artsi-maasalpaliuskeiden mineraalikoostnnnrksia on esitetty kuvassa H ja 1.

13 Km it 4. Iilastoklastinen kvartsi-nuiasall liuske, suurennus 3.`? nikoht Fiq. -/. HlaOnclashc gwutt<-/r- hl /)ar schist, mofli i/icatinii h' uiruls -- Kantele. I'nkkila. valok. i:rkki 1lalnuv. J IAKSISET YIN'I'AS NTYISET KlVILAJIT Emaksisiii, pintasyntvisia kivilajeja, jotka on karttaan merkitty vihrealla varilla, on tniltei vksinontaan tutkimusalueen etelapuoliskolla. Alkuperaltaan selviii vulkaniitteja ovat uraliitti- ja plagioklaasiporfvriitit, ulutta uayttaa ilmeiselta, ett.a nrvos jokseenkin kaikki amfibolittit ovat syntvneet metamorfoitunlalla ernakstsista, vulkaanisista laavoista ja tuffeista. Kenttiihavaintojen perusteella nd vttaa tosin malldolliselta, etta amfiboiiitteihin liittvy joitakin voinlakkaasti metamorfoituneita gabrojakin. Varsinkin Kankkilassa ja sell itapuolella, missy kallioperassa on monenlaisia ruhjontuneita vvchykkeita, on gabrojen ja amfiboliittien valisen rajah maarittanunen ollut usein vaikeaa. Plagioklaasiporfyriittia on runsaimmin 1'ernajan Koskenkylan seudulla (kuva 5), mutta pienina alueina sita on useimmissa rnuissakin v - trlkaniittivvohvkkeissa. Sita on tavallisesti maiden vulkaniittien ylrtevdessa pitkinii. ymparoivan kallioperan tektoniikkaa rnvotailevinii muodostumina, jotka lienevat alkuaan olleet vulkaaniseen toimintaan laheisesti liittyvia, koostumukseltaan suunnilleen andesiittisia kerrosjuonia. Niiden paksuus vaihtelee mmitainasta metrista ainakin 60 ntetriin. Plagioklaasiporfyriitti on enimmakseen tnelko karkearakeista ja nrakroskooppisesti tarkasteltuna selvasti porfyy-

1 4 N uva :). P!a ioklaasilwrfyriitti, i 3 luonuolliscsta koosta. Fiq. i. I'lrn/iorln= porphyrih. I 3 ant..ei3r. h"skr n kvla. Pernaja. \ a!olr. I. I,.rrtaka.ri. ri_sta. I'lagioklaasihajarakeiden pituus on tavallisesti vii Lo mint. Koskenkvlassa paikoin Papa vii 30 rnn1. Aiiden a,nortiittipitoisuus vaihtelee snuresti. Er l issa hvvin si ilvneessii tyvpissa Askolan kirkolta 5 km pohjoiskoilliseen se on 27-33 ", mutta Pernajan koskenkvlassa jopa 50--55 "- r,. Parhaiten sailvneissa tvypeissa plagioklaasi on ehjinii vhtenaisink saloinii, mutta rnhjoutuneissa kohdissa skist ovat hajonneet ja nakvvat mikroskoopissa plagioklaasisilmakkeina, jotka ovat usein ti-oimakkaasti saussuriittiutuneita. Perusmassan raesuuruns on tavallisesti noin o, I --u,4 mm. Se on numodostunut vleensii vihreasti sarvivalkkeesta (lioskenkvl issa 2\'e - 60 : c, Iy 16 ja _Askolan NN E-puolella 2V a -- n. 30 : c f ) ja plagioklaasista, rnutta sisaltaa usein vahiin kvartsta sekii sarvivalkkeen muuttumistnloksena mv8s hiotiittia. AkseSsorisina mineraalcina on oksidimali nia, titaniittin ja apatiittia. Plagioklaasiporfvriitit ovat usein selvasti suuntautuneita. Suuntaus navttaa useissa tapauksissa olevan alkuperaista jnoksurakennetta. mikii on paateltavissii rium. siitii, etta mv5s suunnittuneissa tvvpeissa on c. hjiii, hvvin sailvneitii plariioklaasisaioja. Plagioklaasiporfvriitin kenuallinen koostumus on esitetty taulukossa, I ja mineraalikoostuinus kuvassa 7 (R). V'arsinkin karttalehden lounaiskulmassa on amfiholiittien vhtevdessa nwnin paikoiu nraliittiporf:vriitteja. A'e ovat usein selvksti suunnittnneita, mikii nakvv varsinkimi siiniik etta sarvivalkehaja.rakeet overt venvneet pitkiksi sil-

1 5 liuvi G. I1aitarneu tiii iitti, :.i luonnollise,ta koo,tn..~'trnttjir(i ff /f fe, nt..a_r. Kokenkvlii. Pernaja. Aalok. I ;rkki llama. inakkeiksi. Rapauttnteessa kallionpinnassa liajarakeet nakvvat casein vahan koholle jaaneina nvstvriina. Uraliittiporfvriiteissa navttaa kenttahavaintojen perusteella olevan erilaisia valiasteita amfiboliitteihin, joskin vain osa alueen amfiboliiteista navttaa svnnyltaiin olevan niihin rinnastettavia. Uraliitti- ja pla,,ioklaasiporfvriittien vhtevdessa on varsinkin karttalehden etelareunalla enimmakseen jokseenkin hienorakeisia kivilajeja, joissa on seka sarviviilke- etta plagioklaasihajarakeita. Tallaisia uraliittiplagioklaasiporfvriitteja on kuitenkin niin pienilla alueilla, ettei ole ollut mahdollista merkita niita kallioperakarttaan omalla karttamerkilla. Uraliittiporfvriittien perusmassa on jokseenkin samanlaista kuin plagioklaasiporfvriittienkin. Siina on paaasiallisesti plagioklaasia (n. An, ;) ja sarvivalketta seka ja1kinlmaisen munttumistuloksena usein in viis biotiittia. Sarvivalkehajarakeet ovat tavallisesti epamaaraisen mnotoisia. Alkuperaisia auriitin kidenmotoja on niihtavissa vain harvoin. F{uomattavarnmin metamorfoituneissa tvypeissa on hajarakeiden asemasta useiden rakeiden niuodostamia sarvivalkesilmakkeitii. Fraan uraliittiporfvriitin unineraalikoostumus on esitetty kuvassa 7. A. '_Aoin 5 kin Pukkilan kirkolta etelaan on Porvoonjoen itarannalla uraliittiporfvriittia, jonka hienorakeinen granoblastinen perusmassa on muodostimut paaasiallisesti augiitista ja plagioklaasista. Siina on lisiiksi aksessorisena mineraalina melko runsaasti titaniittia.

i I I '' N 0 N ~ 5 A 16 100 A B C D E F G H I 90 I I--~ IX x 2 80 1 l x ' Kuva 7. Pintasvnt~isten kivilajien mine- P, ra alikoostunntksia : O N Fly. 7. 3lodes of supacrustal rol., : 70 H I' L i 00- e I', 3 c Ncrt JI 1. kvartsi -- quartz : 2. kalint t as ilpii potash leldspat 3. kordieriitti ea,dieritr : 60 00 of 4. aranaatti - garnet plaaual laasi 0 00 plagioclase (An 25 ) ; (i- btotiitti u7. 0 0 O - hloriitti 4 00 - N 0 biot'ite -- chlorite : GO 7. sarvivalke - horn- 0 00 blcndc, 8. aksessorisia mine raaleja - 50 - OO 1 o I 00 0 0 ' X accessories. X 00 00 Fto 00. L- raliittiporfvriitti- -I ralite jorphyritc. 0o X 40 ~00 -J.luorn t t, Askola. 13. Pla ioklaasipurfvriitti Plagioclase porphyritc. kirkolta C) kni X X \AE, Askola. C. Amfiboliitti Imphib- o o r 30-6 olitc, kirkolta 2 kin NW, Askola. I). 0! 0 0 liiotiitttr neissi - :11ica gneiss, Ksnkkila. 00i0ooof 0 O Mvrskvik. E. l/iotiittiizneissi-- 11icn pa is-, odlooo0 o Kerkonkylii, Pnkkila. F. liiotiittigneissi 20-0 0 N - o j 0 0~0 0~0 o I. 10 01 11ica gnci.ss, kirkolta 2 kin 5w, _lskula. 0 1 0 0 7 (i. Porfvroblastinen kiilleliuske- - 1'orphy- 0 0, 0 0l0 o i 00 roblastic mica schist. kirkolta 2 km A \ \C, 10-00',00100 o Pukkila. H. Kvartsi-ntaasklpiiliuske 0 0 :0 0 010 0 0 quartz-feldspar schist, Mallusjoki, l)rimtt- 0 0 o~io 0 o~lo 0 of tila. 1. li~artsi-tnaasalpaliuske - quait_- 0 o ; o `~ I/id.,par schist, kirkolta 3 kin S, Askola. Varsinaiset anafiboliitit ovat useimrniten selvasti raitaisia, mutta jottkossa on sellaisiakin ty-~-ppejii, joissa ei ole havaittavissa minkaanlaista raitaisuutta. Svnnvltaan anrfiboliitit ndvttavat valtaosaltaan olevan tuffiitteja. 1i:ri issa tyvpeissd oil vnlkaaniseen tuhka-ainekseen todennakoisesti ekoittunut moos sec imentttsia aaneksia. Selvi npia primaararakenteita on Sailvnvt Pernajan 1 oskenkvlassa ja Askolan kirkon lansipuolella olevalla vulkaniittialueella. Kiutnniassakiu paikassa oil varsinkin rapautuneessa pinnassa naonin paikoin nahtavissa selvaa raitaisuutta (kuva 6), inika saattaa merkitei sita. etta vulkaaninen tuhka-aines on ainakin jossain maiirin joutunut ennen kivettvnaistaan veden kuljettamaksi ja lajittelemaksi. l\lineraalikoosttuu((lkseltaan anifiboliitit ovat paaasiallisesti sarvivalketta ja plagioklaasia. Lisiiksi niissa on usein vahan biotiittia ja kvartsia. aksessorisina mineraaleina on kuten porfyriiteissakin titaniittia, apatiittia ja oksidinaalnaia. Plagioklaasin anortiittipitoisuus vaihtelee erittain laajoissa rajoissa. hoskenkvhissa Se on tavallisesti noin 40 0o, kun tags r skolan ja Pukkilan valilta on miiiiritetty 45-70 0,,', paikallisesti jopa vh 80 0 0. Erhan anifiboliitin mineraalikoo,~tnniii, on esitetty kuvassa 7. C.

1 7 Taulukko 1. Analvvseja vulkaniiteista Table I..4na11/ses of roleanites I Si0 2 54.73 'Ci0 2 1.r 1 _V2U3 16.s7 Fe 2O3 2.25 1"0 7.06 11n(i 0.oo 51 0.9-t 1 'a!1 6.38 \a l) 3.6s 1K 2U 2.34 11 2 (1 11,0-0.o6 100.43 59.39 0.92 ap 0.36 1).16 17.83 it 2.67 1.75 0.69 or 13.31 16.59 6.01 all 30.79 10.86 0.04 an 21.98 31.57 2.29 wn........... 3.61 6.14 eor 1.15 1.28 lilt 3.26 0.99 2. s1 (1n 12.30 5.70 0.07 fs 8.95 9.02 1.76 f 1.2.5 20.06 0.0! ; 11 20 1.47 1.82 99.59 100.45 99.57 Ni ;az1in luvni - A'iggli nulrabers sj 148.1 fm -11.0.......... 18.6 all: 13.7 Ic 0.30 m_ 0.10 fnl 0.45 (j7-6.7 1 2 1.uu L'la iklaa iprfvriitti lafpoelase -- 1I porp/i yri1e. 201.8 Kookerikala. Pernaja. 33.7 Anal. I1. Tavela IA"aasjoki -53,ja 30.5 Yletvinen -52). 2 3. 1 10.3 2. Ilienorakeinen tuffiitti -line-yra% ( 1 0.59 tuf fite. 0.36 Koskenkvlk, Yerriaja. 0.77 Anal. H.B. WViik. 60.6 (Vraasjoki -53 ja Yletvinen -52) koska edella kuvattujen kivilajien nykyisen metamorfisen asun vuoksi ei aina ole ollut mahdollista erottaa emaksisia tuffiitteja muista alnfiboliiteista. on molemmat merkitty kallioperakarttaan samalla viiiiealla varilla iliiu a piiallemerkintoja. Analvysi No 2 taulukossa 1 on Pernajan Koskenkvlan hieiiorakeisesta, raitaisesta tuffiitista. Aivan karttaleliden etelareunassa on tuffiitin vhtevdessa tavattu mvos metalnorfoitnnutta agglomeraattia. Sen pitkanomaisiksi venvneet pallet, joist a suurinlmat ovat noin 30 cm :n pituisia, sisaltavat plagioklaasia ja sarviviilketto seki vz han kvartsia. Muuttumistuloksina on saannollisesti epidoottia pi kloriittia. MTakroskooppisesti on joissakin palloissa havaittavissa jaannoksia porf;yvrisesta rakenteesta. Agglomeraatin perusmassa on jokseenkin samanlaista kuin vmparoiviit tuffiitit. 7i 6s

s,yvak1a"1lajit ()Ii()( ;EENIS T SYV AIiIVILAJ1'!' PERrDOTIITIT Tutkimusalueen peridotiiteista on usa muiden emaksisten s vakivilajien yhteydessa, kun tans osa on pyore,iihkoinii, pahkuina kiillegneissien ja kiilleliuskeiden keskell i. Yaarnineraalina on saannt llisesti sarvivd1ke, joka useimmiten nayttaa olevan uralii.ttiutunutta pyrokseenia. Erailla alueilla saattaa monokliinista pyrokseenia olla muuttumattornanakin hiukan jaljella. Plagioklaasia ei peridotiiteissa paljaalla sihniiiiii tavallisesti voi havaita, mutta mikroskooppinen tutkimus osoittaa, etta ne poikkeuksetta sisaltavat hiukan voimakkaasti saussuriittiutunutta. runsasanortiittista plagioklaasiakin. Sen si- 1{tav a ~,. I'uri\ vtint n pot idutiitti. 3 ; I nnnwlliwsta I ;uosta.., Fiq. '. I'oll'b1lr'ilI( /) I,(lotitc. dirt. \lalliisjol :i, ilrintattil3. Aalok. F.rkki Ilalnue.

I'aulul;ku 11. _Anal> v se.l a p1'ri11utiit(isla. Tit/,L1 11..-1/1(1(/s(1 of /}(ridotit(.c 1 _ S'()2 41!.99 49.44 f10 2 (L3 81) ILIa U. :; ; A1 2 1) I 4.41 ~5.0 I'C II.39 1.11 Fe 2 0 3-1.311 2.35 11 1.11 1.29 Fe0 d9 S'. :i 2 Or 2.5 G 2..S I MnO 0.1, 11.1 7 u1 I). : r 9. 3.j 11-0 I(1.62 1(1.1(1 ab 1. ;s 15. 7 2 t'a0 15.9l' 1 :.05 tt- n 2?s. i G ],S.20 \a 2U (I.n Ln9 lilt 1 ;.32 9.-15 1v 2U U.-13 0.-ls eu 2l. :ls IU.8s P.,O 3 u8 0.11 is S.GS 12.11 1119 in 9, 9 1.3 H 2 ( ) 1.311 1.96 1a 2.22 U.., ; II U (I.o1 0.12 11 1.12 1I111,O3 99. ; (1!)51.99 1111. \igglirl luvut _' iyyli tooo)(r}i I. I'el'i111)tiitti-- ('Fridahr. SL K!. i 1(11.+ Samrnalisto. Orirnattila. al F, n9 9.ss Anal. 1). Ojanperi. tm.. ((2.1 G )h..t r '11.13 2KcG 2. Purfeyrinen l)erillotiitti -- Por/)1+yr%tl, alk 1.si 2.8o J)1ridolite. 0.22 Jlallusjoki. Orilnaltila. nit U. 73 L`s Anal. P. Ojanper1 c fill O. :SO 11. 4 9 qz --11i.s 9y jaan 1)i(tiittia ei ole havaittu vlulessakaan karttalehden peridoti tissa. Sa1nlnaliston peridotiitti. jota louhitaan kiuaskiveksi, poikkeaa muista tutkimusalueen ultraemaksisista kivilajeista siinii, etta se sisalti sarvivalkkeen lis ;iksi runsaasti olivitnia seka sell ninutttunistuloksena serpentiinia. Peridotiittien raekoko on vlecnsa 2-1o min. Ae ovat tavallisesti tasarakeisia, ja mvos liuskealueilla tavatut ovat tavsin suunnittumattomia. 1'lallusjoella, lahella Kanteleen tienhaaraa, on eraassa pienessa paljastunlassa karkeahkorakeista porfvvrista peridotiittia (kuva ti). yen hienorakelsessa, sarvivalketta. pvrokseenia ja pla ioklaasia sisalt ~ tssa perusm tssassa on hvvin tiheassa keskimaarin 10 nlm :n lapimittaisia sarviv ilkehalarakeita. Peridotiitit ovat useinnniten hvvin rakoilleita ja rikkonaisia. Louhoksissa ja tieleikkauksissa saattaa nahd<i rakoja pitkin etene\ as nioroutumista, joka ulottun ainakin I- -2 ill kallion sisaan. Rakojen ristevskohdissa on usein td, v- sin moroutnneita pesakkeita, joiden lapilnitta voi olla puoliki11 nletria. Tilman tvvppinen n)orolltll nines vaikuttaa kenttahavaintojen perusteella pre-

20 g lasiaaliselta. Aluroutuneesta peridotiitista i\lallusjarven lansipuolelta, Sammalistosta tehty ferrorautamaaritys osoittaa kivessa tapahtuneen huomattavaa hapettumista. Rapautumattomassa n :ytteess : on nimitt.ain Fe() 6,s5-0 ja rapautuneessa 5,,s o. Vertailun vuoksi mainittakoon, ett: pari vuotta saunan kiukaassa ollut peridotiittin :yte on hapettunut viol : eneniman. Sen FeO-pitoisuus on laskenut 5,sy " :iin, jolloin osa sarviv :lkkeesta on muuttunut ferrianifiboleiksi. Useinrmiten ei peridotiiteissa ole init : :n juonia eika sulkeumia. Enintaan saattaa koostumusvaihtelu ulottua gabroon saakka. hlallusjoen pegmatiittialueen Iansipaassa oleva peridotiittialue tekee tqssa suhteessa poikkeuksen, sill : se oil kauttaaltaan pienten graniittijuonten breksioinia. Peridotiittien nrineraalikoostumuksia on esitetty kuvassa 11, A ja 13. GABROT J1 DIORITIT (Fabroja ja dioriitteja ei ole kallioperakartalla erotettu toisistaan, vaan tonimanruskealla varilhi nrerkittyihin kivilajeihin sisaltyy kaikkia valiasteita peridotiittia l :henevast : ern:ksisestii gabrosta dioriitteihin saakka. Fnr :ksiset syvikivilajit ovat ryhrnittyneet Koskenkylaista Juornaan ja Kanteleen kautta Jlallusjoelle kulkevalle vyuhykkeelle, joka karttalehden ulkopuolella jatkuu Salinkaan kautta Hyvinkii :lle ja sleet : Karkkilan pohjoispuolelle. Raja gabro-dioriittialueiden ja granodioriittialueiden v :lilla ou yleensa jyrkkii ja keutallakin helposti havaittavissa. Vain Mallusjiirven ymparist6n svvakivialucet tekevit tiissa suhteessa poikkeuksen. Niinpii 3lallusjarverr lounaispuolella oleva gabro muuttuu pohjoisessa vahittain graiiodioriitiksl ja lanne,sii sanroin vahittain kvartsidioriitiksi. I della mainitulla gabroalueella on tummina mineraaleina kaikkialla sarviv :Ikettii ('?V(t 4-''-7 4 c/ ~ y = 14---15- ) jasen lis :ksi paikoin biotiittia.. Plagioklaasin mairii vaihtelee hyvin laajoissa rajoissa, mutta Nleisimmin sit : on noin 5) (), kivila,jista. Sen anortiittipitoisuus on tavallisesti noin 45 :,), mutta hyvin enniksisiss : gabroissa jopa noin a -o. Lrsaksi tannin alueen gabroissa ja dioriite issa on miltei siiannollisesti hiukan kvartsia. houkjiirven gabroahtcella vaihtelee kivilajien koostumus sarvivakeperidotiitista dioriittiilr. Aivan paikallisesti esiintyy myos kvartsidioriittisia kohtia. Karttaan merkitvt purraiset ja vaaleanruskeat piiiillenierkiml :t tarkoittavat graniittisia ja granodioriittisia juonia, jotka leikkaavat gabroa jyrkin kontakte in. Suurin osa aluecsta on jokseenkin suunnittumatorrta keskirakeista gabroa (kuva 9), joka sisiiltaa suunnilleen yhtii paljon plagioklaasia (n. An 55 ) ja sarvivalketta (2Ve -- n. 80 : c y ~ 16-17' seka lis :ksi hiukan pyrokseenia. 'I'iimii vleisin tyyppi ei navtii sisalt :v in lainl :aan kvartsia. l mparoiva granodioriitti breksioi paikoin gabroa. Hmio on selvimmin havaittavissa.luornaalla, gabroalueen kaakkoispiiiissii.

21 y Ktiva 9. ( ;abro, suarennus -?, nikolit - Ftiri. 9. (;obbro. onaiol cation 9?'? )ticols Iyoukjeirvi, Asknla. valok. Erkki Ilalme. V'alkiajiirven pohjoispuolella oleva dioriittialue on paaasiallisesti biotiittipitoista hienorakeista dioriittia, joka sisalt~ia myi~s hiukaar kvartsia. Se on verrattain epahomogeenista ja usein jonkin verran suunnittnnutta. Alv(is taman alueen rajoilla on paikoin breksiamaisia piirteita. Koskenkylan luoteispuolella olevalla pitkalla pohjois-etelasuuntaisella gabroalueella on vailitsevana kivilajina samantapainen sarvivalkegabro kuin Koukjarven seudullakin, mntta sell lisaksi on muitakin tyyppeja. Suuntautuneissa gabroissa on tally alueella usein kloriittia muiden tummien mineraalien muuttrunistuloksina. Alueen kaakkoiskulmassa on hyvin karkearakeista gabroa, jossa suurimpien sarvivalkerakeiden lapimitta on y1i 5 crn. Koskenkylan ja Till aanjarven puolivalissa on granodioriitin reunassa pienella alueella dioriittia. l\zuut pienet, ruskealla varilla Inerkityt alueet ovat enimrnakseeii sarvivalkegabroja. (labrojen nrineraalikoostumuksia on esitetty kuvassa 11. (' ja ll. KVARTSIDIORIITIT J A GRAIN ODIORIITIT Granodioriitit ovat varsinkin karttalehden lounaisneljanneksessa vallitsevina syvakivilajeina. Ne muodostavat laajoja massiiveja, jotka rajoittuvat jyrkasti granodioriitin ymparilla ja sisalla oleviin syvakivilajeihin. Sen sijaan

liuva lip. IyarIsIJa(1i11 laic nuik~.n I<alaostnnnt ortohlaasiki)l rauo~iioriitissa. stnirenniis 4 Fig. 70. Ii? oi'thorln,- cry fli frt'iioa'd n/tri ('lr1.gnl x Joo iit lontodiurihi nm/hti/trntion l \alkiajiirvestii I'ernaja. A'alok. I:rI ki Ilalmo. raja kiillegneissia %wstaan on ainakin muutamin paikoin vahittaihen. ei kuiteukaan siinii niakrin. etta se vaikeuttaisi kontaktin piirtiinustii l : IOU Ui IIniittakaavaiseen karttaan. Samoin nkvttka granodioriitin raja graniittia vastaan olevan usein viihittiiinen. Karttalehden polijoisosassa on granodioriittia vain Artjiirven ja l'akaan asemien valilla sekk i1a11usjarveu ita ja lansipuolella. Alallusjoella sanwinkuin llyrskvlan lounaispuolella ja SulkaV- anjarven etelapuolella olevat vaaleanruskealla merkitvt alueet ovat Imiiasiallisesti kvartsidioriitteja. \lalhrsjoen keartsidioriitti on granoblastista, keskirakeista, heikosti suunruttunutta kivilajia, joka sisiitka liilies puoleksi plagioklaasia (n. An.b ci lainkaarn kalimaasklpaa ja lakes 20 /, W rtsia. Tummina mineraaleina on biotiittia j<t sarvivalketta ja aksessorisina titaniittia ja oksidimalmia. 1lvrskylarn lounaispuolella oleva kvartsidioriitti on hvvin samantapaista. `~e sisiiltiia vahiin enemman plagioklaasia, joka on osittain voimakka.asti saussuriittiutunutta. Tallii alueella on tummista mineraaleista sarvivkdke enennnistiinii ja biotiitti ukvttaa suurimmaksi osaksi olevan yen muuttumistulosta. Sulkaanjarven etelapuolella oleva kvartsidioriitti poikkeaa edellisistk rnakroskooppisesti And suhteessa. etta sen plagioklaasi on vleensa punertav-aa ja

)3 ettii kivilajissa on runsaasti hienorakeisen k\artsi-epidoottimassan t,vttautiii rakoja. Biotiittia ci tassii kivilajissa ole juuri lainkaan. nurtta sere sijaan on sarvivi lkkeen niuuttumistuloksena vahan kloriittia. Valkiajarven kaakkoispuolella oleva laaja, vaaleanruskealla rnerkitty aloe on runsaasti plagioklaasia sisaltavaa vaaleanharmaata granodioriittia. Plagioklaasin anortiittipitoisuus on 20--24 o. Kvartsia on kivilajissa noire 20-- :w,, ja tuminana rnineraalina on yksinomaan biotiittia. Kalimaasalpaa on vii 10, ja se on osittain omamuotoisuutta lahenevina ortoklaasikiteina, jotka ovat kaksostuneet Karlsbadin lain mukaan (kuva 10). Yhteenkasvettumistaso on casein makroskooppisestikin nahtavissa. Naista kiteista huolimatta kivilaji ei ole varsinaisesti porfyyrista, silly plagioklaasirakeet eiv it ole kovin paljon pienempia kuin edella mainitut ortoklaasikiteet. Aksessorisena nineraalina kivilajissa on vahan apatiittia. Valkiajarven luoteispuolella oleva granodioriitt) poikkeaa edella kuvatusta kivilajissa siina suhteessa, etta se sisaltaad kalirnaasalp4d hyvin niukasti. P iikoin se on koostumukseltaan tiiysin trondhjemiittista. Turnruina mineraaleina siina on biotiitin lisaksi paikoin vahan sarvivalketta. Pukkilan etelapuolella olevalla laajalla granodioriittialueella on runsaasti erikokoisia graniittijuonia, jotka monin paikoin nayttavat sulautuvan granodioriittiin ilman jvrkkiii kontakteja. Muuttumattoman nakoisessa granodioriitissa on mikrokliinin osuus yleensa alle to / o kivilajista. Kun sekin ainakin osittain nayttaa primaariselta, ei kalimetasomatoosin osuus kivilajin s y u- nvssa liene huomattava. Paaasiallisena tummana rnineraalina on tallakin alueella biotiitti, joskin kivilajissa on usein lisaksi hiukan sarvivalketta. Alueen koillisreunassa on inuuten suunnilleen samanlaisessa granodioriitissa mikrokliinihajarakeita. Mallusjarven itarannalla oleva granodioriitti poikkeaa varsinkin makroskouppisesti kaikista muista tutkimusalueen granodioriiteista. Se on selvasti sumnuittunutta ja sisaltaa runsaasti biotiittia. Plagioklaasi (An,, ) ) on sclvasti punertavaa ja situ on noin 40 00 kivilajista. Kvartsia on min 30 i, ja mikrokliinia alle 10 (,. Biotiitin runsauden ja selvan suuntauksen johdosta tamii kivilaji on punertavasta varistaan huolimatta helposti crotettav issa sen pohjoispuolella olevasta graniitista. Artjiirven ja Pakaan asemien valilla oleva granodioriitti on keskirakeista, granoblastista ja hiukan punertavaa. A'aikka sen rnikrokliinipitoisuus on paioin alle 7 o, se nayttaa v-iihittain vaihtuvan graniitiksi ilrnan selvia kon- k takteja. Tyypillisirnmassa taman alueen granodioriitissa on lakes 60 plagioklaasia (An 2 ) ja lakes 30.o kvartsia. Biotiittia on niukasti, ja se on monin paikoin osittain unuuttunut kloriitiksi. Myos plagioklaasi on usein saussuriittiutunutta. Edellh kuvattujen kivilajien rnineraalikoostunnrksia on esitetty kuvassa I i. F -H ja.l---r.

24 GR 1_AIITPr JA PEG..AIATIITTT Tutkimusalueen graniitit nniodostavat varsin epahomogeenisen rvhnoin kivilajeja. Paitsi karttalehdelle punaisella varilla merkittyina massiiveina, niita on isoina ja pienina suonina miltei kaikkialla. Paallemerkirmoilla on graniittiaineksen esiintvminen rnerkittv vain silloin, kun situ, on laajoilla alueilla merkittavia maaria. Tutkimusalueen pohjoisosan graniitit ovat jatkoa Lahden karttalehdella olevalle laajalle graniittialueelle. Graniitti on paaasiallisesti, keski- ja karkearakeista, punaista ja verraten epahomogeenista. Se sisaltaa mikrokliinia, plagioklaasia (An, () - 25 ) ja kvartsia tavallisesti suunnilleen yhta paljon kutakin. Biotiitin maara on tavallisesti 3-14 () ja aksessorisina mineraaleina on muskoviittia, apatiittia ja titaniittia seka biotiitin inuuttumistuloksena joskus kloriittia. Lahellk biotiittigneissin kontakteja graniitissa on usein haamumaisia ja toisinaan hyvin sailyneitakin biotiittigneissisulkeumia. Graniittialueen ymparilla olevissa biotiittigneisseissa, samoin kuin sen sisaan Mallusjarven ja Pakaan valilla jaavassa gneississakin on runsaasti erikokoisia graniittijuonia, jotka useimmiten rnuodostavat suonigneissirakennetta. 1'akaan aseman etela- ja itapuolella graniitti vaihtuu vahittain granodioriitiksi. Varsinkin li hella karttalehden pohjoisreunaa siina on myos granodioriittisulkeumia, joiden inikrokliinipitoisuus nayttaa olevan korkeampi kuin seudun granodioriittien yleensa. Mallusjoella on parin kilometrin pituinen palrku vaaleaa, karkearakeista inuskoviittipitoista pegmatiittia. Se sisaltaa paaasiallisesti mikrokliinia, kvartsia ja kiilteita. Varsinkin alueen luoteispaassa on paikoin runsaastikin muutamien senttimetrien mittaisia turmaliinikiteitii sekii paikoin hiukan granaattia. Myrskylan luoteispuolella on lahella rapakiven kontaktia porfyyrista graniittia. Sen hienorakeisessa, plagioklaasin (An 25 ), kvartsia, mikrokliinin ja hiotiitin muodostamassa valimassassa on hyvin tiheassa kapeita 1-2 cm :n mittaisia mikrokliinihajarakeita. Kivilajin kokonaiskoostumnksesta on nrikrokliinia lahes puolet, plagioklaasia ja kvartsia kunipaakin noire 2 :i ",, ja biotiittia alle 3 o. Hajarakeiden suuntauksessa on havaittavissa selva. VIIIparoivan kallioperan tektoniikkaa myotaileva tilastollinen maksimi. Karttalehden etelareunan graniitit ovat hyvin samanlaisia kuin pohjoisreunankin. Liuskealueitten lahettvvilla ne sisaltavat liuskesulkeumia ja tunkeutuvat liuskeiden joukkoon muodostaen suonigneisseja. Askolan etelapuolella olevia grarraattipitoisia kiillegneisseja Iiivistavissa graniittisuonissa on myos usein granaattia. Mineraalikoostumukseltaan graniitit vaihtelevat huoniattavasti. Paikallisesti saattaa plagioklaasin makrk ylittaa huomatta.vastikin mikrokliinin in Bran, mutta yleensa on mikrokliinia enemmkn. Tummies inineraalien mania vaihtelee myos huomattavasti ja biotiitin lisaksi on eraissii tyypeissa vahan sarvivalketta. Graniittien mineraalikoostumuksia on esitetty kuvassa 1 I. 1 ja S- t'.

1 ' I l I % A B C D F F G H I 100 -C>!I 4 7406 -G3 I I r J K L M N 0 P R S T U o OII! I I IM I I 1000O~ 90 -, O 0 0000 O 0 0 0 0 0 l17 v I C 2 80 IOOIOOi I ~ I 1 1,X x :~--1 O O P7 O 0I0001i 1' lix ' 0 x I C) I. Ir1- I I X' x k 70-00 l ooj - x x x rx h x M' 3 0 x~ X! O O I X -' X'I x x x r x x x X J x O o I x H- x X, 00 O x x X, I!xX I I xx x, x O 0 1 1 1 ~I m m 'x x' x x I x x' x 7x ix 60-0010 0 I r,xx I1'1xx T I 1 1 1 1 I 'I x x x x 1'xX X X x 50-0oioo~ _ I I I I xx I II I' ;I X XI x x ( 1 I 4 1 N 0 0, 000O' IOo N I N O. N I I Ix O I 5 oi, 40-10 oo'i00 0 o. O o O O r 1 I o I', I'I!I X 0Oiool00o0 I_~. N CI "1 1 N ri N NI 00 Ooo^_ool N N 30 - i ~rl' X 6 ~o in O I 0 0o~~~oj! I I I I I I I 1 1 I! I ~ '~~ 20,ool,oooo Joo'rs-o-I o'l o o o o- I II I I I' C N 0 7,001000',.00 ;00.00. ~~i 10-00. 00'0 o 0000100 O O 0 0 0 1 0, O0_0000O010000, --- ~_ ~O~ I O OI10'00 0~-- O 0 ' OOk- Yom - -- 00-4-- Kuva 11. Orugeenisten svvakivilajien mineraalikoostunuiksia. Pig. 11. Modes of orogenic injraerustal rocks. 1. lcvartsi -- quartz; 2. kalimaasalpa - potash frldspar ; 3. plagioklaasi (An35) -plagioclase (An,,) : 4. biotiitti -H kloriitti - biotite -?- chlorite : 5. sarvivalke - hornblende ; G. pyrokseeneja - pyroxenes ; 7. oliviini - olivine ; 8. aksessorisia mineraaleja --- accessories. A. Peridotiitti--1'eridotitc, Sammalisto, Orimattila. 13. Porfvvrinen peridotiitti-porphyritic peridotite, Mallusjoki, Orinmttila. C. Gabro - ( :abbro, Afallusjoki, Orimattila. ll. Gabro - - Gabbro, Koukjkrvi, Askola. E. Kvartsidioriitti--Quarts diorite, Mallusjoki, Urmattila. F. Kvartsidioriitti - -Quartz diorite, Sulkavanjarvesta S, llvrsknla. G. Kvartsidioriitti-Quartz diorite, Kirkonkvlasta W, 11vrskv1i1. H. Granodioriitti-Granodiorite, 111allusjarven E-ranta, Orimattila. I. Graniitti - Granite, - Pakaa, Orimattila. J. Granodioriitti--Granodiorite, kirkolta 5 km N, Askola. K. Granodioriitti --Granodiorite ; Valkiajarvesta 5 km SE, Pernaja. L. Trondhjemiitti --Trondhjemite, Valkiajarvesta 2 knt NW, Askola. M. Trondhjemiitti -- Trondhjemite, Koskenkvlhsta W, Pernaja. N. Granodioriitti - - Granodiorite, krkolta 4 'kin SW, Pukkila. 0. Granodioriitti-Granodiorite, kirkolta 3 km S, Pukkila. P. Granodioriitti-Granodiorite, Valkiajarvesta SE, Pernaja. R. Granodioriitti-Granodiorite, kirkolta 6 lan N, Mvrskvla. S. Graniitti - Granite, Pakaa, Orimattila. T. Graniitti---Granite, Mallusjoki, Orimattila. U. Porfvvrigraniitti--Porphyritic granite, kirkolta NW, Mvrskvlii.

>l \ \O I {O( :b:l :Al~l?i' SYV_ - I LA.) IT R,\PAK[VI Lapinjarven karttalehdeni itaosa on koostnrnltt suunnittuniattoruista graniiteista, jotka kunluvat laajaan Raakkois-Suomen ell Viipturiri rapakivirnasaaui l- apakiveksi sanottiin alkuaan kaikkia niita graniitteja, jotka ovat heiposti rapautuneet karkeaksi soraksi ell moroksi. Naistd graniiteista on yleisin inuunnos, jossa on suuria plagioklaasimanttelin ynlparoimi(d kalimaasalpapalleroita eh -ovoideja. Tata munnnosta sanotaan usein tvvpilliseksi tai normaaliksi rapakiveksi ell viborgiitiksi. Normaaliin rapakiveen liittyy asteittaisten vaihtumist.en kautta monia graniittimuunnoksia, joita myos nimitetaan rapakiviksi. Taten termi s)rapakivia on laajentunnt kasittam<ian kaikki normaaliin rapakiveen liittyvat graniittimuunnokset. Lapinjarven karttalehdella on erotettu seuraavat rapakivimuunnokset : viborgiitti ; tumma viborgiitti_ : - pyterliitti : porfyyrinen rapakivigraniitti : karkearakeinen rapakivigraniitti ; tasa-keskirakeinen rapakivigraniitti : porfyyriaplii tti. Naista yleisin on viborgiitti, jota luonnehtivat vieri vieressa sijaitsevat pla n ioklaasimanttelin verhoamat m- oidit (kuva 12). Taman taajaovoidisen nnnrnnoksen lisaksi on karttalehden pohjoisosassa tummaa, harvaovoidisempaa viborgiittia. Plagioklaasinanttelin ympariiimien ovoidien suhde yksinkertaisiitr ovoideihin vaihtelee niin, ettd viborgiitista on aukoton sarja kiv-ilajiin. jossa kalimaasalpaovoidien ymparilla ei ole plagioklaasikehaa. Tit : ' muuntiosta sanotaan pyterliitiksi ja sita on karttalehdella nruutainina laajoina massoina. Tasa-keskirakeisten rapakivigraniittien runsaus on luonteenornaista Lapinjiirven karttaleliden rapakivialueella. Porf ;v.vrisia ja tasa-karkearakeisia umunnoksia on sen sijaan niukalti. Niukalti on myos porfyyriapliitiksi nimitettya munnnosta, jossa kalimaasalpaovoideja on siella taalla hienorakeisessa apliiittisessa perusmassassa. Seuraavassa kuvataan lyhyesti edell<i mainitut rapakivinnmnnokset. V i 1) o r g i i t t i. Runsaasti plagioklaasimanttelin ynrparoinria kalimaasalpaovoideja sistiltava, karkearakeinen, variltaan punainen viborgiitti on Lapinjiirven karttalehden yleisin rapakivimuunnos. Kalimaasalpaovoicheu kuko ja taajuns vaihtelee. Ovoidien lapimitta on yleens< n. 3 sm. F~ivesszi saattaa olla kooltaan v - aihtele~ - ia o~ - ouleja : suurimmat o~-oidit ovat lapimitaltaan 5- -7 sm. Lukuisat ovoidit ovat ohuen, muutamia millinretreja vahvan plagioklaasimanttelin verhoamia. Ovoideja on yleen a hyvin taajassa,

Iyuva 1 -?. A ibor _itti. '., luonnollisesta koo.,ta. Fiq. 12. II'tbooiitc, wit. si -, Lapinj ;irci. A alok. Al,nmii I liirme. miltei vieri vieressa. A iborgiitissa on kuitenkin paikoin pienia osueita, jotka ovat k ostuneet pvterliitista tai tasa-keskirakeisesta rapakivigraniitista..xaita on etenkin suurempien pvterliitti- ja rapakiv - igraniittinras,ojen l iheisvvdessii. V'iborgiitin paantineraaleina ovat ortoklaasi, kvartsi ja plagioklaasi. Niiistii ortoklaasi ja kvartsi esiinty' iit seka porf~vwrisini rakeina ettii vi erasnluotoisina rakeina karkeassa perusmassassa. Plagioklaasi on oligoklaasia. Tunmina minera,aleina on seka sarvivalkettii ett<i biotiittia. Etenkin rautarikasta brotiittia (,' = J.685- I.700) on sekii sulkeununa kalimaa,a paoroic eissa etta itsenkisinii rakeina perusnrassassa. Zirkoni. fiuorisalpii ja niagnetiitti ovat tavallisimttrat aksessoriset mineraalit. V"iborgiitin kemiallinen koostinnus on esitetty taulukossa.1). horkea kaliumpitoisaus on luonteenomaista. kun sen,ijaan kalsiumia ja ina,gnesiumia on niukalti. Hivenalkiiaineista eritvisesti fluori on rikastunut rapakiviin. 'I' u m m a v i 1) o r g i i t t i. Lapinjarven lehden pohjoisosissa on laajalla alueella variltiian tunrmaa, sarvivalkepitoista viborgiittia. jossa on harv - akseltaan ovoideja. Tarna tuninia harvaovoidinen vibor riitti on erotettn kallioperakartalla pvstvviivoituksella normaalista, variltiian punertavasta, taajao~- oidisesta viborgiitista. Raja naiden mu innosten valillk on asteittainen. 'Frunma v*iborgiitti siskltka runsaarnmin plagioklaasia ja saraiv-alketta kitin normaali viborrriitti. Kiven inaasalvat ovat variltaan vihertav :in liar-

13 2 8 "I'aulukko III. Lapinjarven karttalehden rapakivinmuunnosten ketniallinen koostunms. Analvsoinut P. Ojanpera ; fluorima9ra,ykset tehnyt A. Heikkinen. Table III. Chemical composition of rapako±i varieties. 80 04.70 IiO 2 1.12 11 z. () 1.,z.45 Fe,U, 2.24 Felt i 4.99 tiint) 0.10 Mt U 0.94 ('au 3.06 Na,ll 2.59 h 2O 5.09 Pz() - 0.48 f1 2 )) 1.04 II, I 0.16 1` 0.12 1" 2() 0.02 Rb 2U 0.04 100.14 u -- U.us 100.09 1 3 68.88 75. :36 0.19 i 0.21 13.74 11.57 1.02 0.9 :7 3.62 1.611 0.06 0.02 0.17 0.16 1.92 0.83 2.94 2.37 x.79 5.89 0.14 0.04 0.73 0.69 0.20 0.14 0.21 0.28 0.06 0.02 0.01 Qo,, 100.33 100.08 0.09 0.12 100.24 99.9 ;; 74.87 73.80 0.23 0.31 12.39 0.23 12.06 Los 1.89 1.92 0.02 0.03 0.24 0.24 0.82 0.90 2.42 2.30 5.79 6.21 0.0 :3 0.06 0.27 12.1o 0.7o 1.89 0.03 0.31 0.78 2.5s 5.76 ((.04 0.47 0.59 ((.5G 0.08 0.17 ((.13 0.42 0.29 0.33 0.0:, ((.01 0.03 0.06 0.06 0.06 1()0.03 100.93 99.96 0.18 0.12 ((.14 99.ss 99.91 99.81 \orntit - A- orlrls (,1 2L30 23.04 36.60 35.94 :33.84 :14.68 or :10.02 34.47 35.03 3.`3.91 36.70 33.92 ab 22.oi 24.63 19.91 20.43 19.x9 21. 1, an 10.ol 7.23 3.34 3.31 :3.61 ;3.06 (' 0.98 1).20 0.70 1 '77 1.90 1.711 (1.40 0.60 (1.60 0.80 fs 4.75 4.88 1.58 2.24 2.11 2 ap ((.)3 0.60 0.31 0.31 0.31 0.10 II 2.13 0.91 0.1 ( ; 0.4(7 0.61 0.1s lilt '1.24 1. :18 1.38 1.39 1.62 0.92 99.01 99.94 99.08 99.(;0 98.99 98.62 1iOflin Iln ut.yiggli 11 )00)110 si 267.3 319.7 465.3 al :52.6 37.6 42.s fto 30.1 22.6 14.2 (' 13.t ; 9.s 5.6 30.4 :17.9 Ir 0.57 0.56 0.( ; 2 Ill 0.25 0.22 0.11 443.5 430.(; 445.2 43.1 41.4 42.s 16.0 16.8 15.., 5.3 5.o U.(1 35.6 36.2 36.7 I). f;0 0.(;3 0.59 0,13 0.13 0.18 I. "l'uirma, harvaovoidinen, sarvivalkepitoinen vihoriitt1 -- bark-coloured, hornblendebearing eoiborgite. Pyhajarven \IV-puoli, Artjarvi. 2. Viborgiitti- - lviborgite. l - altamaantien leikkaus. Lapinjarvi. :3. Pyterliitti -Pyterlite. Valtainaantien leikkaus. Liljendal. 4. Punainen tasa-keskirakeinen rapakivigraniittl --Even ; gra.ine(l rapakici granite. Kirkkojarven lansipaa, Myrskyla. 5. Punainen tasa-keskirakeinen rapakivigraniitti --- Jsren-graine(1 rapakicv granite. Valtarnaantien leikkaus, Lapinjarvi. 6. Porfyyriapliitti Porphyry a-phte. Lapinjarvi, Porlammi.

niaita, silly ne sisaltavat sulkeurnina hienorakeista sarvivalketta. Kalinraasalvan lisaksi myos plagioklaasia on harvakseltaan muutaman senttimetrin lapimittaisina porfyyrisina rakeina. Plagioklaasirakeet ( -- ~n3z so) ovat vyohykkeellisia. A-iborgnttien plagioklaasimantteli on yleensa koostunut useasta rakeesta, rnutta tummassa viborgiitissa se saattaa olla muodostunut yhdesta kiteesta. Turnman -,-iborgiitin kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa, 3. Piihappopitoisuus on alliaisenipi, rnutta rauta-magnesium- ja kalsiumpitoisuudet korkeamrnat kuin normaalissa viborgiitissa. P y t e r l i i t t i. Rapakivea, jossa kalimaasalpaovoidien ymparilla ei ole plagioklaasimanttelia, on laajoilla alueilla Hopjarven ita- ja lansipuolella sekii pienina esiintymina karttalehden eri osissa. Kivi on karkearakeista, variltaan punaista. Kalimaasalpaovoidien lapimitta on keskimaarin 2--3 cm. Ovoidien ohella on kivessd myos kulmikasta ja idioniorfista kaliniaasidpaa porfyyrisina rakeina. Pyterliitin mineraloginen koostumus on hyvin samanlainen kuin viborgiitin ; se sisaltaa kuitenkin vahemman plagioklaasia ja tuminia mineraaleja. Pyterliitin tummana mineraalina on biotiitti. Pyterliitin kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 3. Se sisaltaa earemtnan piihappoa ja viela vahernman kalsiumia ja magnesiumia kuin normaali viborgiitti. Porfyyriii eii rapakivigraniitti. Rapakivigraniittia,jossa porfyyriset kalimaasalparakeet eivat ole ovoideja, vaan kulmikkaita ja idiomorfisia, on vain v ahaisinii alueina. 1lyrskyliin tasa-keskirakeisessa rapakivigraniitissa on vahaisena osueena porfyyrista muunnosta, jossa noin senrtin lapiniittaisia kaliniaasi lpiirakeita on keski-tasarakeisen graniitin muodostatnassa perusmassassa. Karttalehden keskiosissa on viihainen porfyyrisen graniitin aloe, jonka perusmassa on karkearakeista rapakivigraniittia. Karkearakeinen ra.pakivigrauiitti. Tasa-karkearakeista rapakivigraniittia on pienena esiintymana Porlammin lotmaispuolella. Kiven mineraloginen koostumus on samanlainen kuin tasa-keskirakcisissa rapakivigraniiteissa. Tasa-keskirakeinen rapakivigraniitt1. Lapinjiirvcn karttalehdellii on tasa-keskirakeista rapakivigrannttia rnonena ert isena massana, juista laajimmat ovat AIyrskylim, Pvhijarven, Lapinjarven ja Drumbourin graniittialueet. llyrskykin rapakivigraniitti on v zriltaiin punertavaa ja sangen tasalaatuista. Riven raekoko vaihtelee hieman. Artjiirven aseman seudulla on graniitissa pienia porfyyrisia kaiinr rasiilpiirakeita ja kivi on paikoin : -iir iltiian harmahtavaa. P\-hajirven rapakivigraiiiitti on etenkin rnassan lansiosassa hyvin tasalaatuista ja sauranlaista kuin ATyrskylan graniitti. Pyhijiirven pohjois- ja luoteispuolella on ruskean punaista tasarakeista graniittia, jossa on kuitenkin 29

I 3 1 I I'aulukkn IV. LapinpirNen korttalelldeu tasa-keakirakeistt n Iapakiviwraniittien III ineraloglznen knostnnnts. Table IF..lltneraloyeaI eurrtpositiort of I/rc erect-r/ruirrcrl rrr/nrl,~i, yrnnites. r kit lilliaaeailob potash /eldap(tr kvartsi quart_ 33.s 51.u -1'/.1 4G.9 44.3 4G.-4 -i. 4 T.4 i4.s 4-1. 35.+ 49. 1 31.a 1)hrioklaasi /tlujtoclase -1.s blotllttl III otit( 1.1 Lo as nnlskoaiitti rrttrsrroriti aksessoriset 0.1 accc,"'o'ie... f1.1 l.o Il.a I).G U.1 H.( ; 1. Punaineit graniitti --l?eu/ yrurtit(,. _'. 3. 4. :i. ti. L'.irkkojitrvcn la.nsipaa.. Al rsky la.. Sutkavaniarveu lolulai ranta. Al vrslvin. V- altatuaantieil leikkaus. Lapinjarvi. Harulaanpunainen graniitti - h'rel,j red c/rartite. PVhajarven Lilnsiranta. 1- Iarmart graniitti -- Creil yrtntite. 1 t:m Lapinjii,rs- en kirknlta SE. Lapinjarvi. -» --»- - PFlla ;jarv - eit luoteisranta. 14uskeanpunainen graniitti, jn,a llarvakseltaan uvnuleja lirotiii rerl yrctrtite 1iith some oz'oids..rtjarven kirkko. _lrtjarvi. siell i taalli porawrisiei, tnmmanharinaita plagioklaasirakeita ja satunnaisesti plagioklaasimanttelin vmpiirbiuiia kalimaasalpaov - oideja. Tata nnmnnosta on etenkin graniittimassan laidoilla ja se edustanee vaihtumisntuotoa tasarakeisesta graniitista harvaovoidiseen. tummaan viborgiittiin. Lapinjarven rapakivigraniitti on variltaan punaista ja sen raesuuruus vailitelee. Se on vleensii hieman karkearakeisempaa, kuin llvrskvlan graniitti. Etenkin graniittimassan koillis- ja etelareunalla on muunnosta, jossa on satunnaisesti ja harvakseltaan eri kokoisia plagioklaasimanttelin vnrparoimia ovoideja. TamL edustanee valimuotoa tasarakeisesta graniitista viborgiittiin. Druntbomin rapakivigraniitti Liljendatin lounaispuolella on v, ariltitan punaista. Tahan graniittiin liittvv raesuuruudeltaan vaihtelevia muunnoksia, ja etenkin massan etel tosissa on ki', essii satunnaisesti ja harvaksettaan ovoideja. Tasa-keskirakeisten rapakivigraniittien mineraloginen koosturuus vaihtelee ahtaissa rajoissa, kuten nakvv taulukosta 4. Kalirnaasalpaa ja kvartsia on aina rtmsaasti. Plagrioklaasia (An.12 _ 31 ) on aina huomattavasti iihentman kuin kalimaasalpaa. Plagioklaasia on runsaimmin harmaissa rapakivigraniiterssa tai muunnoksrssa, jorssa on satunnaisestt,la harvakseltaan ptagioklaasinranttelin vmnpar/lima ovoideja. Plagioklaasi oil miss ; nntunnoksissa usein vv-ohvkerakenteista, niin etta keskus on anortiittirikkaanipaa

kuin reuna. Lisaksi se on oinamuotoista kaliniaasi1van suhteen. Plagioklaasissa on kalimaasalpaa vasten kirkas albiittirikkaampi vvohvke. missy on tisein mvos ntvrmekiittista kvartsia. Hietutkimus osoittaa, etti kalimaasalpa casein svrjavttaa varhaisessa vaiheessa kitevtvnvtti plagioklaasia. Tasa-keskirakeisten rapakivigraniittien tuntmana mineraalina on biotiitti ja aksessorisina on muskoviittia, magnetiittia, fluorisalpiiii, zirkonia ja apatiittia. Taulukko III (anal. 4 ja 5) osoittaa. ettii Mvrskylan ja Lapinjarven keskitasarakeiset rapakivigraniitit ovat kemialliselta koostuniukseltaan hvvin samanlaisia. Lisaksi ne ovat koostumrrkseltaan sanranlaisia, kuin karttalehden pvterliitti. P o r f v v r i a p l i i t t, i. Porfvvriapliitiksi nimitettya, muunnosta, joss~i on harvakseltaan plagioklaasimanttelin verhoamia kalimaasalpaovoideja hierroraketsessa apliittigraniittisessa perusmassassa. on laajemtnalti Porlainmin seudulla. KIN- en mineraloginen ja kemiallinen koostumns on sarnanlainen kuin tasa-keskirakeisissa rapakivigraniiteissa. 11

KALL[OPER AN RAKENNE J A KIVIL AJIEN KONTaKTTSUHTEET PERU SKALLIOA LUE Lapinjarven karttalehden lansiosan kallioperalle on luonteenomaista tektonisten suuntien voimakas vaihtelu. Liuskejaksot ovat mutkittelevia ja usein haaroittuviakin. Syvakivilajit lavistavat niita nlilloin snonigneissimiiisesti, milloin breksiamaisesti, milloin muodostaen isoja niassiiveja liuskeiden valiin. Usein on syvakivilajeissa liuskesulkeumia, joista suurimpia on merkitty karttaankin. Eraana syyna kallioperan komplisoituun rakenteeseen nayttaa olevan se, etta poilnuakselit overt jokseenkin koko alueella jyrkassa asennossa samoin kuin venymatkin, jotka nayttavat useimmiten olevan poinmakselien suuntaisia. Poirnuakselien yleissuunta on karttalehden lounaisosassa ita-lantinen ja kaartuu Tiilaanjarven itapuolella pohjoiseen. Varsinkin pintasyntyisten kivilajien liuskeisuus on myos hyvin vaihteleva ja usein voi aivan pienellakin alueella olla taysin toisistaan poikkeavia liuskeisuussuuntia. Kim poimutustyyli on alueella isokliininen, ja pintasyntyisten kivilajien asu niin metamorfinen, ettei pohjan suuntia ole onnistuttu nliiarittanlaan. ei sedimentogeenisten ja vulkanogeenisten muodostumien alkuperaisista paksuuksista vol tehda varmoja johtopaatoksia. Nayttiia kuitenkin todennakoiselta, etta ainakin Pukkilan pohjoispuolella oleva laaja biotiittigneissialue olisi svntynvt suhteellisen ohuestaa sedimenttipatjasta, joka voilnakkaan isokliinisen poimutuksen lisaksi on mahdollisesti puristunut kokoon myos poimujen pituussuunnassa. Svekofennidien yleissuuntaa, joka lkheisillii karttalehdilla on noin N 60 0 E, ei Lapinjiirven. lehdella esiinny laajahkoilla alueilla muualla kuin Mlallusjiirven itiipuolella olevalla suonigneissialucella. MTissa kerroksisuutta on havaittu se on yleensa yhdeusuuntainen liuskeisuuden kanssa. Ainoastaan Mallusjoen lansiosassa on havaittu selvdii t r an,svers. ; iliuskeisuntta. Tutkimusalueen orogeenisten syvakivilajieil tektoniset suunnat in yotaile v it saannollisesti ympdriston pin tasyntyisten kivilajien tektoniikkaa. 1Tyos syvakivilajien liuskesulkeulnat noudattavat usein miten ylnpiiristonsa tektolllsia suuntia. Syviikivilajeista tehdytt kontaktihavainnot viittaavat siihen, etta kaikki tutkinnrsalueen syvakivilajit kuuluisivat salnaan differentiaatiosarjaan.

33 0 10 km Kuva 1 :3.''leisimmat murrosvyulykecnunnat La pinjimen hart talehden alaeel la. Fin. 1 :J. Ti to, ml< of ti moat miler fault line., or thcc Lnpiiilar2 i map chrrt aria. Eulaksisemmdn syvakivilajin ei missaan ole havaittu lavlstavan tai breksioivan happamampaa.. eika happamampaa svv'akivilajia ole missaan todettu sulkeumana emaksisemmassa. Kaikki alueen pintasyntviset kivilajit ovat kontaktihavaintojen perusteella kiistattomasti vanhempia kuin svvakivilajit. den sijaan pintasyntyisten kivilajien keskinaisia ikasuhteita ei tutkinntsalueella ole onnistuttu selvittanzaan. Kitten kaikkialla Suonlessa on Lapinjarven karttalehdellakin kalliopera lukemattornien nrurrosten ja siirrosten rikkomaa (kuv - a 13). Tallaiset murrosvvohykkeet nakvvat tavallisesti morfologiassa laaksoina ja usein niihin liittyy nlyos ulvloniittia tai siirrosbreksiaa. joita on selvinunlssii ta.pauksissa merkitty kallioperakarttaankin. HAI' :1KIVIALUr : K o n t a k t i s u h t e e t. hapakivimassan kontaktit tnetamorfista pi migntaattista peruskalliota vasten ovat teravat. Kontaktivyohykkeen rapakivissa on teravasarmaisina murskaleina peruskallion kivilajeja. Hopjarven itapuolella on rapakivessa suuri peruskalliolohko, joka lienee lohjennut rapakivimassan katosta ja vajonnut rapakivimagmaan. Terdvasti leikkaav - ien 5 71 0i--63

3 4 linva 14. Rapaki%en nikoilu. 1, pystyasentoinen rakoilit : 2. rakoilun hulk ii ja liande. 171 It./units i" (he ropillb'i fna,esil, 1, lofic(ll i0ods. -2, strike nut dip of flit, Joint. k(mitaktiensa ja wiunn4tuinattonian rakenteensa perusteella rapakivea on ladettdva minorogeenkena syvdkhvnd. jonka tinikeutuininen ei ole MRSyliteydessA vuorijomoliikunt(,jhin. IM Vapa'kiviniuunnosten vidilld ei ole illtrllsiivibreksioita, jotka osoittaisivat kiistattomasti cri mummosten suhteellisen ikdjdrje4,vksen. Vaihtuniiset mminnoksesta toiseksi ovat useiii asteittaisia, joten eri nitimmokset eivdt 'i edustavan itsendisid intruusioita. Ainoastaan rapakiven rakosuuntia seuraavat juonikivet ovat selviisti numemp. a kuin laajoja inassoja nitiodostavat rapakivinmunnokset.

3.5 liu - ti 1.). Rapal :iv en pystvasentoiset rakojuonet 7. kvartsijuoni : 2, apliittijuoni ; 3, to a-keshirakeinen (zraniittijuoni : 4, peunuttiittijuoui. l'iq. 7 i. I -rtiw l rr ius i r rnpirhiri. 1, gaartz rvi;t :,2. uplit", r,-ilt o% crtn-grnitnd r nj ii i grmtif!. t. /wrtmotitt- rf, ire. K a k o i I n. Rapakiven rakoilu on selva ja sd nnollinen (kuva 14). Kaksi toisiaan va,staan kolitisuoraa pystva tai jvrkankaltevaa rakoilusituntaa ov, at v allitsevina. Lis,: iksi on havaittavissa lakes vaakasuora pengerr,vs. YvstYjii rakoja on enimmeikseen sunnnissa N 3o \V ja N 60 E. Rapakiyen paarakoilusnunnat heijastuvat tnvos rapakivialneen jarvien, jokien ja laaksojen suunnissa. II a k o j n o n e t. Rapakiven pvstva rakoilua seuraavista juonista ovat yleisimmiit muutaman senttimetrin vahviiiset kvartsijuonet. inutta lisaksi on ntvos aina mnutamien kvinmenien senttitnetrien vahvuisia rapakiv - igra-

3 6 I 11 s s I 11"va 16. Rapakiven rahdhul kvamskj a grid NY "Am smwawwqmmm it. I, pysty ja jyrhankalt('va Fakoiht (576 havaintoa) : 11. kvartsijuonet j255 havaint(ia) : Ill. g ranjittiset juonet (2.71 havaintoai. F /q. 16. 0,- irntit ioi I ('/ j(ow,. qwirl- ~ ( ~n., (ofd q ooo I i,,(iii, oi thf, rap(d, uci. 1. 5M ioi)ds. 11. -2-j. ; flwo -t- wills ; 111. -25 qra)olif -oe,. -1. Lii kiii III o I I I J Ik ia ra 1) ;I k i\ f, I] ;I p I ii rtij I I I u[ es'a >aurenwis 2() nikolit -- Fo/. 1i. Tontc.',/ 11(woilcot's is tin, aplile ;cin u/ th fo l "ll oi. Moynific(Itioll -20. nirols ~ La pinjiir\ i. Va I ok. E. I I a I ine.

niittisia juonia, jotka ovat rakenteeltaan tasa-keskirakeista graniittia, apliittia tai pegmatiittia. Erilaisten juonien lerinneisv vs on esitettvv kurassa 15. hvartsijuonet seuraavat rakoilusuuntaa N 30 W. kun sen sijaan graniittiset juonet ovat enirnmakseen Id lies kohtisuorassa tata suuntaa raster. -11 v 1 o n i i t t i. Yapakivessei on tapahtunut sen jahmettvrniser jalkeen l ohkoliikuntoja pitkirr rakopintoja. Tasty on osoituksena mm. liuran I 7 esittatnii mvloniittiutunut apliittijuoni Lapinjiirrelta, missy lohkoliikunncni jal- ;jet ovat nahtavissa liukupintoina ja pienoispoimuina. 37

KAIVANNAISET Kiviteollisuudella on tutkimusalueella todella vanhat perinteet, silly on todettu jo inesoliittisella kivikaudella noin 9500 vuotta sitten louhitun Kopinkalliosta, noin2 km Askolan kirkolta pohjoisluoteeseen kvartsia kivitvokalujen valmistukseen (Luho 1956). Louhos on noin metrin levvisessa granodiorntissa olevassa, runsaasti kvartsia sis iltavassa pegmatuttijuonessa. Siita lienee louhittu kivek enintkkn 2 111 3. Karttalehden lounaisosassa, varsinkin Askolassa on runsaasti graniittia sisaltavissa. usein granaattipitoisissa suonigneisseissa todettu uraairi-. torimu- ja kaliumpitoisuudesta johtuvaa radioaktiivisuutta. Vuosina 1957-1959 on Imatran Voima Ov suorittanut uraanipitoisten kivilajien koelouhintaa kahdessa karttaan inerkitvssa louhoksessa. Kummastakin on nostettu noin 1000 tonnia kivea Askolassa sijaitsevassa kenttalaboratoriossa suoritettavia rikastuskokeita varten. Lraanipitoisuutta on todettu kivessa epasaannollisina osueina, ja se sisiilt\,v saannollisesti suonigneissien graniittiseen suoniainekseen ja p egmatiittijuoniin. I T raanipitoisuus nakyy kivessii tavallisesti keltaisten sekundakristen uraanimineraalien muodostamina raontkvtteina sekd biotiitin ja maasdlvkn metamiktisena muuttumisena. Askolan kirkolta etelakaakkoon olevassa louhoksessa mainitaan kuitenkin tavatun mvds hiukan pikivalketta. Yaitsi louhosten valittomassa laheisvydess< on tutkiniuksia suoritettu rntmallakin, missy on havaittu normaalia voiniakkaanipaa radioaktiivisuutta. Tutkimuksissa uraanipitoisiksi todetut kohdat on merkitty kallioperakarttaan. Askolan kirkolta etelakaakkoon olevassa uraanilouhoksessa on tavattu moos hiukan kuparikiisua ja molvbdeenihohdetta. Sammaliston kiuaskivilouhoksesta on niyos lovdetty muutainia molvbdeenihohdesuomuja peridotiitista, ja amfiboliitissa sita on tavattu niin ikkan pieninii suomuina Kankkilasta noin 1 km Mvrskvliian pain. tier vieresta, louhitun viemariojan seinamksta. 1'eridotiittia eli konndnkiveii, kuten sita paikkakunnalla nimitetaan, louhitaan \lallusjarven lansipuolella Orimattilan pit ijan Sammaliston kvlkssa parista aivan laliekkkin olevasta pienesta louhoksesta Kannolanmaki nimisessa peltosaarekkeessa. Aikaisemmm tatai kiuaskiveksi kavtettiivka ivilajia on louhittu mvos Mallusjoella, Iahell< Kanteleeseen vievan tier haaraa.

Myrskylassa Kirkkojarven lounaispuolella ja Sopajarven pohjoispuolella seka Artjarvella Pyhajarven lansipuolella on punaisessa keskirakeisessa rapakivessa, n.s. Myrskyldn graniitissa, useita louhoksia, joista on louhittu kivea paaasiallisesti katu-, rakennus- ja hautakiviksi. Samantapaista rapakivigraniittia on louhittu mvt s Koskenkylan pohjoispuolelta. lahelta rapakivialueen lansirajaa. Tuminanharmaata gabroa louhitaan hautakiviksi yms. tarkoituksiin useista pienista louhoksista Mallusjarven itapaan etelapuolella. Edellamainittujen kallioperakarttaan inerkittyjen louhosten lisaksi on karttalehden alueelta lukuisista paikoista otettu kivea varsinkin vanhoja kivisiltoja ja kivinavettoja varten. 39

Summary : EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS I XTRODUCTION The map sheet area of Lapinjiirai is located in eastern Uusiniaa province, north of' the towns of Porvoo and Loviisa, some 70 kin -NE of Helsinki. Field work for a new map sheet on the scale of' I : I((I (MO was begun in 1953 under the supervision of' I)r. `into Kaitaro. After his death in 1957, the mapping was completed by Dr. Ahti Sitnonen in the rapakivi part of the area and by Mr. Ilkka Laitakari. flag. Phil., in the other parts. The eastern part of the map sheet consists of' Precambrian anorogenic granite, or so-called rapakivi, while the western part comprises a metamorphic complex typical of Southern Finland. The metamorphic complex conists of metamorphic and folded sedimentary and v olcanic rocks penetrated s by orogenic plutonie rocks. This complex belongs to the deeply eroded root zone of the Precambrian Svecofennidic mountain chain. SC'PRACRUs I'AL HOCKS The mica schists and mica gneisses are strongly metamorphosed argillaceous sediments, For the most part they appear now as veined (neisses (Fig. 3), with granite reins in varying amounts. The original sedimentary textures have mostly disappeared, excepting the stratification observed in many places in the area between the villages of Mallusjoki and Pukkila (Fig.? ). Quartz-feldspar schist frequently intercalates the biotite gneiss. The biotite gneiss usually contains ca. 40,, biotite, ea. '?0. ;, plagioclase (An2a 30 ) and some :30 0 quartz. Cordierite and garnet also occur, particularly in the Askola area. The porphyroblasts, marked with black (lots on the map, are spots consisting of quartz and muscovite. They are probably alteration products of andalusite, P v r o x e n e g n e i s s occurs ca. S knr NV of Koskenkylii, in a limited area. It is a granoblastic, fairly fine-grained rock. Quartz is the main mineral

4 1 and forms over 50 0', of the rock. In addition, there are microcline. plagioclase, diopside. calcite, epidote and scapolite. The last-mentioned mineral contains, according to the X-ray study. over 50 00 meionite. Sphene appears as an accessory. The mineral composition of the pyroxene gneiss, characterized by a high content of quartz and lime-rich minerals. suggests that this strongly recrvstallized rock had been primarily a calcareous sandstone. Q u art z-f e l d s p a r s c h i s t s are found as intercalations and small areas associated with other supracrustal rocks in various parts of the map sheet. They are fine-grained grey rocks with quartz and plagioclase (An,., as the main constituents. Some quartz-feldspar schists additionally include microcline to some extent. The dark minerals, usually amounting to.i--10-0. are most commonly biotite and less commonly hornblende. The quartz-feldspar schists are often banded owing to their original stratification. In the preserved, fine-grained types also a blastoclastic texture can be seen (Fig. 4). Owing to strong metamorphic recrystallization the origin of the quartz-feldspar rocks is open to various interpretations and it is conceivable that both acid tuffs and arenaceous beds have been metamorphosed into quartz-feldspar sch ists. A m p h i b o 1 i t e s are most often clearly banded (Fig. 6), and they are principally tuffites by origin. In some types probably also sedimentary material has mixed with volcanic ash. Their minerals are main]v hornblende and plagioclase (An 40 70 ), In addition, they frequently contain biotite and quartz. Analysis No. 2 in Table I is of fine-grained banded tuffite from Koskenkyla, Pernaja. ('lose to the southern rim of the map sheet area a metamorphosed agglomerate was also niet with associated with tuffite. Its longish elongated pebbles, the largest of which attain some 30 cm in length, contain plagioclase and hornblende and some quartz. Relicts of a porphyritic texture can be observed macroscopically in some pebbles. Quite often the matrix of the agglomerate is similar to the surrounding tuffites. Plagioclase porphyrite (Fig.5)ismost abundant inthekoskenkyla district, but small occurrences are also found in most of the other metavolcanic zones. It generally occurs, in connection with other v olcanics. a s long sills of' approximately andesitic composition. The thickness of the sills ranges from a few metres to at least 60 in. The plagioclase porphyrite is mainly rather coarse-grained and distinctly porphyritic. The length of the plagioclase phenocrysts (An., _ ; ;) usually exceeds D) min, in Koskenkyhl here and there even 30 mm. In the best preserved types the plagioclase occurs as whole, coherent splinters, but in fractured places the splinters are broken and appear under the microscope as plagioclase clusters, which are often strongly saussuritized. The usual grain size of the matrix ranges ca. 0,l-U.4 mm. It is generally composed of green hornblende and plagioclase. 6 7 roo- fl :;

-12 but often contains some quartz and biotite as alteration products of the. hornblende. Accessory minerals are oxide ore, sphere and apatite. The plagioclase porphyrites often appear to he markedly orientated. The orientation in many cases seems to represent the original fluidal texture. The chemical composition of the plagioclase porphyrite is presented in Table 1. The it raiite porphyrites have a matrix similar to that of the plagioclase porphyrites. They contain mainly plagioclase (ca. An, 5 ) and hornblende, and commonly also biotite as an alteration product of the latter. In exceptional cases augite may occur instead of hornblende. Hornblende phenocrysts usually have no definite shape. The original crystal habit of the augite is seldom seen. Mineral compositions of supracrustal rocks are presented in Fig. 7. PLL"TOxi( ROCKS OROGENIC PLUTONICK ROCKS The p e r i d o t i t e s invariably include hornblende as their principal mineral, which most commonly seems to be of uralitized pvroxene. In some areas also sporadic relicts of monoclinic pyroxene may remain. The peridotite of Saminalisto at the northern border of the map sheet also contains serpentinized olivine. Most of the peridotites are medium- and even-grained, but in the Mallusjoki area also a coarse-grained porphyritic peridotite occurs (Fig. H). The g a b b r o s a n d d i o r i t e s are not distinguished from one another on the map of rocks. The borderline of the gabbro and diorite areas against the granodiorite is usually sharp, and intrusive breccia with basic fragments appears at the contact. The gabbros are usually medium-grained and contain approximately equal amounts of plagioclase (an},; 70) and hornblende (Fig. 9). In addition, quartz is usually met with in the diorites. As alteration products of hornblende sometimes biotite or chlorite are found. the latter particularly in orientated types. The quartz diorites and granodiorites are mediunrt,rained, grey or reddish, often orientated rocks. The quartz diorite usually contains some ao i, plagioclase (An 30 48 ), 1(1-20 o(, quartz, the rest consisting of dark minerals, mainly hornblende and biotite. The plagioclase in the granodiorites is richer in albite (An 20 25 ). The (lark constituents are mainly biotite. The granodiorites contain in solve cases considerable amounts of potash feldspar, which is mostly microcline, but SE of Valkiajdrvi there are nearly idioniorphic orthoclase crystals (Fig. ICS). The g r a n i t e s and pegmatites occur nearly everywhere as plutons, dykes and veins of different sizes. The granites at the northern and

13 southern borders of the map sheet are medium- and coarse-grained, red and commonly rather unhonrogeneous. They contain microcline. plagioclase (An20 25 ) and quartz in approximately equal amounts. l3iotite most commonly occurs alone as a dark mineral, and accessories are muscovite, apatite and sphene. Biotite gneiss inclusions are often present in granite near contacts with biotite g neiss. N E of Myrskyla porphyritic granite occurs near a rapakivi contact. In its fine-grained matrix, composed of plagioclase (A'1 2.50 - quartz, microcline and biotite, there are densely scattered, narrow microcline phenocrysts. 1--2 cm in length whose orientation displays a distinct statistical maximum conforming to the tectonics of the surrounding bedrock. In the Mallusjoki area there is a body of pale coarse-grained muscovitehearing pegmatite a couple of kilometres long with a scattering of tourmaline crystals a few centimetres long. The mineral compositions of the orogenic plutonic rocks of the area are presented in Fig. Il. ANOROGENIC PLL`TONIC ROCKS The eastern part of the map sheet consists of massive granites, which cut sharply across the metamorphic and migmatitic Svecofennidic belt. These massive granites are anorogenic in relation to the Svecofennidic folding and they belong to the broad rapakivi massif in southeastern Finland. The rapakivi area of' the map sheet is composed of many texturally different granite types. whose main characteristics will be briefly described. The w i b o r g i t e is a coarse-grained porphyritic granite with ovoid, of orthoclase surrounded by plagioclase mantles (Fig. 12). Mantled ovoids are 3- cm in diameter and they are densely distributed. The wiborgite, showing a typical rapakivi texture, is the most abundant rock type of the rapakivi area. The d a r k-c o I o u r e d w i b o r g i t e sparsely contains orthoclase ovoids. which are, however, commonly mantled by plagioclase. Dark-coloured, zoned plagioclase occurs also as porphyritic grains. The dark-coloured wiborgite contains more plagioclase and hornblende than the normal wiborgite. It is abundant in the northeastern part of the map sheet. The p v t e r I i t e is a coarse-grained porphyritic granite with m oids of potash feldspar, but around the ovoids there are no mantles of plagioclase. The pyterlite occupies some wide areas in the southern part of the nrap sheet. The porphyritic rapakivi granite contains angular p01'- phvritic grains of potash feldspar without mantles of plagioclase. It occupies only small areas. ('o arse-grained rapakivi granite without porphyritic grains occurs only sporadically. but c v e n- and m e d i u nr-g r a i n e d

-14 r a p a k i v i g r a n i t e s form many large bodies. These massive rapakivi granites are usually red-coloured, but sometimes they also have a greyish tint. The even-grained granites may contain very sporadic potash feldspar ovoids mantled by plagioclase. P o r p h y r y a p l i t e is a rapakivi variety which contains sparsely distributed, mantled orthoclase ovoids in a fine-grained aplite granite matrix. It occurs only sporadically. These rapakivi varieties show many transitional forms. The dark wiborgite passes gradually into a normal wiborgite. The ratio between mantled and non-mantled orthoclase ovoids varies greatly and texturally there is a gradual transition from wiborgite to pyterlite. Furthermore. gradual transitions from even-grained rapakivi granite into wiborgite or pyterlite have been found. The mineralogy of different rapakivi varieties is closely related. The main minerals of all the rapakivi varieties are potash feldspar (mainly orthoclase), quartz, and plagioclase (mainly oligoclase). The content of potash feldspar is much higher than that of plagioclase. The plagioclase is most abundant in the (lark wiborgite, in which it occurs as porphyritic grains. Hornblende is the main mafic mineral of the dark wiborgite, and it also occurs together with biotite in the normal wiborgite. Biotite is the principal mafic mineral of pyterlite and even-grained rapakivi granite. Especially fluorite, zircon. aplite and magnetite are characteristic accessory minerals of the rapakivi varieties. The mineralogical composition of the even-grained rapakivi granites is presented in Table IV. The chemical composition of the rapakivi varieties, presented in Table 111. is characterized by high contents of potash and silica, whereas the contents of lime and magnesia are low. The rapakivi varieties with ovoids mantled by plagioclase contain more lime than other varieties. The lowest content of silica and the highest contents of lime and magnesia have been found in the dark-coloured wiborgite. TECTONICS AND A( :E RELA"1'IONS METAMORPHIC COMPLEX Characteristic of the bedrock of the western part of the map sheet area is a marked variation of tectonic directions. The schist zones are winding and fork at many points. Plutonic rocks penetrate them in some places in the manner of veined gneisses. i n other places forming large massives between the schists. There are abundantt infracrustal rocks comprising schist inclusions. and the largest of them are even marked on the map. One reason for

-5 the complicated structure of the bedrock seems to be the fact that in nearly the entire area the fold axes are steep, as is the lineation, too, which most often appears parallel to the fold axes. The general trend of the fold axes is E---W in the SWV part of the map sheet and bends northward east of Tiilaanjarvi lake. The foliation of the supracrustal rocks in particular varies considerably and frequently quite a small area may display foliation directions entirely deviating from one another. The type of folding is isoclinal but. owing to the strong metamorphism of the schists, the stratigrapby and original thickness of the formations cannot, be determined. Anyhow, it seems plausible that at least the large biotite gneiss area N of Pukkila had derived from a relatively thin sedimentary bed which, in addition to strong isoclinal folding, had also been compressed together in the long direction of the folds. The general trend of the Svecofennides, which is roughly N 60` E in the nearby map sheet areas, has no parallel anywhere else than in the veined gneiss area E of Mlallusjarvi. Where bedding has been observed, it generally runs parallel to the foliation. In the western part of llallusjoki only a distinct transverse schistosity has been detected. The tectonical directions of the infracrustal rocks regularly adapt themselves conformably to the tectonics of the supracrustal rocks of the surroundings. Also supracrustal inclusions in the plutonic rocks mostly follow the tectonical directions of their surroundings. Contact, observations of the infracrustal rocks indicate that all those in the map sheet, excluding the rapakivi, belong to the same differentiation series. A more basic plutonic rock was never seen to penetrate or brecciate a more acid one, and a more acid one was never met with as an inclusion in a more basic one. Judged by the contact observations, all the supracrustal rocks of the area are undeniably older than the infracrustal rocks. The age relations among the supracrustal rocks in the area investigated, however, were not vet successfully determined. As everywhere in Finland the bedrock of the Lapinjarvi neap sheet is broken by innumerable ruptures and faults. Such rupture zones usually appear as valleys in the morphology and in many instances mylonite and fault breccia are associated with them, also being marked on the map in the most obvious cases. A map of the rupture zones is presented in Fig. 13. RAPAKIVI AREA The contacts of the rapakivi massif against the metamorphic and rnigniatitic rock crust are sharp and intrusive. Eruptive breccias, containing angular fragments of metamorphites and rnigmatites in the rapakivi, have been found along the contact zone. Vertical or steep contacts and a rectangular trend of the contact line suggest that the emplacement of the rapa-