Syrjäytyneet nuoret ja radikalisoitumisen riski virtuaalimaailmassa -kesäseminaari Lohjan kaupungintalon valtuustosalissa 12.8.2013. Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi (STETE) ja Lohjan kaupunki järjestivät perinteisen kesäseminaarinsa jo 18. kerran Lohjalla. Teeemana oli ajankohtainen nuorten syrjäytyminen ja syrjäytyneiden radikalisoitumisriski erityisesti virtuaalimaailmassa. Kaupunginjohtaja Simo Juva kehui avausssanoissaan STETEn olevan seminaariaiheen myötä ajassa kiinni. Hänen mukaansa yhteiskunnassamme on varauduttu radikalisoitumisen vaaroihin asianmukaisesti. Valtioneuvosto on toimeenpannut suunnitelman väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi ja samaa toteutetaan kuntatasolla. Aiheesta keskustelu on tarpeen: On selvää, että kannatamme vapaata yhteiskuntaa sotilas- tai poliisivaltion sijaan, mutta vapaudessakin on riskinsä. Avaussanat lausui myös STETEn turvallisuuspoliittisen jaoston puheenjohtaja, emerituskaupunginjohtaja Pekka Myllyniemi. Ylitarkastaja Ari Evwaraye sisäministeriöstä aloitti seminaarin esittelemällä valtioneuvoston toimenpideohjelmaa väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi. Kansallisessa yhteistyöverkostossa väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi sihteerinä toimiva Evwaraye määritteli väkivaltaisen ekstremismin väkivaltana, joka oikeutetaan aatemaailmalla. Aiheen käsittely on kehittynyt 2000-luvun alun terrori-iskujen jälkeen merkittävästi ennaltaehkäisyn kannalta. Väkivaltaa tulee ennaltaehkäistä laaja-alaisesti. On tärkeää huomioida, että kaikki terrorismi on väkivaltaista ekstremismiä, mutta kaikki väkivaltainen ekstremismi ei ole terrorismia. Esimerkiksi Norjan Anders Behring Breivik oli ehkä äärioikeistolaisella ideologialla toimintaansa oikeuttava terroristi tämä ajatus tosin on kiistelty. Skinheadin toteuttama väkivalta kadulla ei kuitenkaan esimerkiksi ole terrorismia, vaikka se on väkivaltaista ekstremismiä. Väkivaltainen ekstremismi ei ole välttämättä kumouksellista tai valtioon kohdistuvaa tai mikä on terrorismille olennaista tarkoita herättää pelkoa koko yhteiskunnassa. Entä mielenterveydelliset ongelmat? Suomalaisten koulusurmien yhteydessä tutkijat ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että pelkästään mielenterveydelliset ongelmat eivät voi selittää tekoa. Jokaisen kohdalla on havaittu radikalisoitumista, vaikkakin sen muodot ovat olleet erilaisia. Väkivaltainen ekstremismi on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna vähäinen ongelma, sillä ekstremistisellä ideologialla oikeutettuja rikoksia tapahtuu vähän. Suomalaisessa lintukodossa on vähän me-te -ajattelua. Toisaalta on havaittavissa tietynlaista polarisaatiokehitystä, joka voi eriarvoistumisen myötä luoda pohjaa radikalisoitumiselle. Ääriliikkeissä toimivia on Suojelupoliisin mukaan Suomessa joitakin satoja. Aiemmin olemme turvautuneet pitkälti pelkästään reaktiiviseen toimintaan, jossa on riittänyt, että rikoksen tehnyt otetaan kiinni. Kuitenkin laaja-alainen ennaltaehkäisy on tärkeää ja se on hyvää vauhtia kehitteillä Suomessa. On huomioitava, että vaikka uhka yhteiskunnassa kokonaisuudessa voi olla vähäinen, on se vähemmistöryhmille usein huomattavan suuri. Vähemmistöryhmät eivät myöskään ole pelkästään etnisiä, vaan myös seksuaalivähemmistöjä ja esimerkiksi poliitikkoja. Vähemmistön edustajan tulee voida kokea olevansa turvassa yhteiskunnassa. Valtioneuvoston toimenpideohjelma pyrkii luomaan Suomeen rakenteita väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi. Ohjelman 12 toimenpiteestä tärkeimpänä on paikallisten yhteistyöryhmien toiminnan vahvistaminen. Erityisesti järjestöjen rooli on tässä merkittävää. Kansainvälisen verkoston tehtävänä on tukea paikallista toimintaa. Ennaltaehkäisy vaatii laajaa vastuunkantoa, missä kodit, koulut, terveydenhuollon, vapaa-ajan kerhot ja uskonnolliset ryhmät ovat merkittävässä asemassa. Valtioneuvoston toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi:
http://www.intermin.fi/download/34402_282012.pdf Miksi nuori surmaa? http://www.intermin.fi/julkaisu/442012?docid=38934 Evwarayen esitys: Väkivaltatyöntekijä Tapani Aulis kommentoi esityksessään aihetta HelsinkiMission Aggredissa, jok a tekee päivittäin työtä kodin ulkopuoliseen väkivaltaan syyllistyneiden henkilöiden kanssa. Aulis on perehtynyt työssään koulusurmiin. Yhtenä asiakasryhmänä Aggredissa ovat väkivallalla fantasioivat henkilöt, jotka fantasioivat koulu- ja joukkosurmista, mutta joilla ei ole aiempaa väkivaltahistoriaa. Väkivallalla fantasioivien henkilöiden kohdalla huomataan, että muista eriytyvillä ja pääsääntöisesti aikaansa yksin viettämillä ihmisillä fantasia jää lähes ainoaksi todellisuudeksi. Usein massiivista iskua suunnittelevan profiiliin yhdistyvät myös katkeruus ja jossain määrin poikkeava sosiaalisuus usein he ovat myös itse huomanneet olevansa hieman erilaisia. Kestävien parisuhteiden rakentaminen on usein ollut henkilöille ongelmallista. Ystävistä vetäytyminen tapahtuu aikaisessa vaiheessa ja tukea haetaan samanmielisistä henkilöistä kontakteissa, jotka harvoin tapahtuvat kasvokkain. Asiakkailla on harvoin ollut aiempaa väkivaltahistoriaa. Teko liittyy haluun tehdä itsestä näkyvä näkyvän teon myötä. Esimerkkinä tästä Aulis kertoo asiakkaasta, jonka kanssa hän keskusteli teon suorittamisesta autiomaassa. Siinä ei asiakkaan mukaan olisi ollut mitään järkeä, koska kukaan ei olisi tekoa näkemässä. Poikkeava kommuniointi, joka on usein huomioitu jo lapsesta asti, altistaa lapsen väärin ymmärtämiselle ja syrjäytymiselle, koska kommunikointi on vaikeampaa. Massasurmia suunnitelleilla on huomioitu merkittävänä tekijöinä myös merkittävä paneutuminen tiettyyn asiaan. Voimakkaisiin ajatuksiin pyritään hakemaan tukea muualta ja koulusurmaajienkin kerrottiin tutustuneen esimerkiksi filosofi Nietzschen ajatuksiin. Jokainen suomalaisista koulusurmaajista oli jossain vaiheessa elämäänsä hakeutunut mielenterveyspalvelujen piiriin. Aulis kritisoikin mielenterveyspalveluja masennuslääkkeillä hoitamisesta kokonaiskuvan selvittämisen sijaan. Surmien yhteydessä on puhuttu paljon myös Aspergerin oireyhtymästä. Auliksen mukaan monilla on kovin paljon oireyhtymään viittaavia piirteitä, mutta välttäisi vetämästä suoria johtopäätöksiä Aspergerin ja surmien välille. Yleisökysymyksen pohjalta keskusteltiin myös älykkyyden yhteydestä surmiin. Aulis korosti kokemusten merkitystä surmiin johtavassa suunnitelmassa. Koulusurmaajat tai surmia harkinneet kokevat maailman hyvin eri tavalla. Aggredi-ohjelman hoitoideologia: http://www.helsinkimissio.fi/?sid=474 HS: Liittyykö Aspergerin oireyhtymä koulusurmiin? http://www.hs.fi/sunnuntai/liittyyk %C3%B6+Aspergerin+oireyhtym%C3%A4+koulusurmiin/a1360384269467 Helsingin kaupungin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkäri Elina Hermanson kertoi havainneensa nuorisolääkärin työssään, että 1) aikuistuminen nykymaailmassa on huomattavasti aiempaa vaikeampaa. Arvojen ja uskojen valinta on hankalaa, kun niitä on tarjolla paljon; 2) joka ikinen ihminen toimii omalta kannaltaan parhaalla katsomallaan tavalla. Nuorelle koululintsarille päätös jäädä kotiin voi tuntua järkevältä, koska hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyä harkita teon pitkäaikaisia seurauksia ja 3) ihminen tarvitsee rakkautta, tarpeellisuuden tunnetta ja yhteisön hyväksyntää. Rakkaus, tarpeellisuuden tunne ja yhteisön hyväksyntä ovat Hermansonin mukaan kolme kiinteää elementtiä, jotka ovat keskenään vuorovaikutuksessa nuoren elämässä. Nuori kompensoi puutteita yhdellä alueella pyrkimällä korjaamaan toisen. Jos nuori kokee olevansa rakkautta vailla, hän
saattaa pyrkiä hakemaan yhteisön hyväksyntää jopa liiallisuuteen saakka. Hermanson nimeää erityishuomiota vaativiksi ryhmäksi 1) nk. ei-verbaaliset, kielellisistä erityisvaikeuksista kärsivät nuoret. Nykymaailmassa on tärkeää olla nokkela ja pystyä käyttämään eri tasoisia käsitteitä taitavasti. 2) Sosiaalisesti kömpelöt, esimerkiksi autismin lievistä muodoista kärsivät nuoret ja 3) toisen polven maahanmuuttajat. Näistä erityinen ryhmänsä ovat ne, jotka tulevat maahan eri aikaan vanhempiensa kanssa ja kokevat hylkäämisen tunteen jälkeen kielimuurin ja kulttuurin aiheuttamat ongelmat. Yleisökysymykseen siitä, ovatko ongelmat lisääntyneet Hermanson kommentoi, että yhteisön hyväksyntä ja tarpeellisuuden tunteen täyttäminen ovat nykyaikana haastavampia ja siten yleisempiä. Facebookissa nokkelin palkitaan ja muut jäävät todennäköisesti ryhmän ulkopuolelle. Hermanson: Nostetaan täysi-ikäisyyden rajaa http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/elina_hermanson_nostetaan_taysi_ikaisy yden_rajaa Oonks mä normaali? -kirja nuorille http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513155841 Vanhempi konstaapeli Jarno Saarinen Nettipoliisista kertoi radikalisoitumiseen liittyvien aktiviteettien olevan Internetissä poliisin näkökulmasta varsin pienimuotoista toimintaa. Saarinen mainitsi radikaaleja mielipiteitä edistävien ryhmien (Antifa, Takku, Suomen vastarintaliike) levittävän sanomaansa niin omien verkkosivujensa kuin esim. Facebook-sivujen kautta sekä keskustelupalstoilla ja blogeissa. Ryhmät ovat kuitenkin jäsenmääriltään kohtuullisen pieniä, vaihdellen muutamasta kymmenestä jäsenestä pariin tuhanteen. Poliittisen näkökulman kannalta ryhmät sijoittuvat usein jompaan kumpaan äärilaitaan ja niille on tunnusomaista valtaapitävien kritisointi. Keskustelu ei suinkaan ole rakentavaa, vaan vastapuolta pyritään kritisoimaan ankaraan sävyyn. Äärivasemmisto näkee Saarisen määrittelyn mukaan valtion vihollisenaan. Ryhmittymät pyrkivätkin aktiivisesti häiritsemään esimerkiksi virkavallan toimintaa. Äärivasemmistolaiset ovat ryhmänä hyvin aktiivisia ja levittävät maailmankuvaansa erilaisten mielenosoituksien ja tapahtumien kautta. Äärioikeistolle sen sijaan valta on kaiken ydin. Perusajatuksena on yksi valtio, yksi kansa. Äärivasemmistoon verrattuna äärioikeistolaiset ovat suopeita viranomaisia kohtaan. He eivät myöskään ole yhtä aktiivisia tilaisuuksien järjestämisessä. Saarinen kuitenkin muistuttaa, että äänekkyydestään huolimatta aktiivien joukko on vähäinen. Uskonnollisuus toimii radikalisoitumisen lähteenä enemmän yksilöille, joiden toiminta näkyy verkossa esimerkiksi Facebookin kautta. Uskonnollisesti radikalisoituneiden viha ja aktiivisuus eivät niinkään kohdistu Suomen valtioon. Viime aikoina on paljastunut, että joitakin suomalaisia on lähtenyt Syyrian sotaan taistelemaan. Osa näistä uskonnollisista käännynnäisistä on etnisesti suomalaisia. Saarisen mukaan syrjäytymisen ja radikalisoitumisen riski verkkomaailmassa on olemassa, mutta vähäinen. Riskiä voidaan vähentää panostamalla nuorten sosiaalipalveluihin. Suurimassa syrjäytymisvaarassa ovat myös Saarisen mukaan toisen polven maahanmuuttajat. Internet on sinänsä soveltuva radikalisoitumisympäristö, että saman henkisiä ihmisiä on helppo löytää. Syrjäytynyt nuori on helppo saada mukaan toimintaan, jos hänelle voi tarjota mahdollisuuden kuulua johonkin. Samalla syrjäytynyt nuori on helppo maalitaulu radikalisoitumispropagandalle. Radikalisoitumisen ehkäisemiseksi avainasemassa on nopea reagointi niin koulun, ystävien tai
työpaikan osalta. Viranomaistyö on tärkeässä roolissa, mutta saumattoman yhteistyön saavuttaminen vaatii kehitystä. Lopuksi Saarinen kiinnitti huomiota Nettipoliisin vähiin resursseihin. Alun perin Internetissä läsnäolosta lähtenyt työ on muuttunut enemmänkin palauteautomaattisena toimimiseksi. Virkavallan on oltava siellä, missä nuoretkin ovat. Yleisökysymyksessä ehdotettiin nuorten rekrytoimista nettivahdeiksi. Keskustelussa Pelastakaa Lapset ry:n Pekka Myller huomautti, että nuorten netin käyttötaito on sinänsä myytti nuoret voivat osata teknisesti käyttää laitteita, mutta heidän medialukutaitonsa ei ole aikuisten tasolla. Nettipoliisi: www.poliisi.fi/nettipoliisi Ulkopoliittisen instituutin terrorismin ja poliittisen radikalisoitumisen tutkija Teemu Sinkkonen esitti yleisölle teoreettisen näkökulman siihen, miten yksilöstä tulee terroristi ja miten kehitys eroaa radikalisoitumisen kohdalla. Ensimmäisenä huomionaan hän esitti, että terroristit eivät yleensä ole syrjäytyneitä. Heillä ei ole mielenterveyden häiriöitä, vaan halu saavuttaa jotakin hyvää. Keinovalikoima yhteiskunnallisen hyvän saavuttamiseen vain eroaa perinteisistä käytännöistä. Mielenterveyden häiriöistä voidaan toki keskustella yksittäisten toimijoiden, kuten esimerkiksi Norjan Breivikin kohdalla. Terrorismiin johtavan kehityskulku alkaa yleensä merkittävästä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tunteesta. Esimerkiksi Etelä-Afrikan Apartheid, Pohjois-Irlannin Bloody Sunday tai yleisemmin sota ja köyhyys voivat toimia laukaisevina tekijöinä yhteiskunnallisen aktiivisuuden heräämiseksi. Tunne eriarvoisuudesta voi herätä myös esimerkiksi toisen polven maahanmuuttajilla, jotka nauttivat valtaväestön kanssa samoista yhteiskunnallisista eduista, mutta kohtaavat aina samoja vastoinkäymisiä etniseen alkuperäänsä liittyen. Yhteiskunnallisen heräämisen myötä maailma jakaantuu yksilön mielessä usein hyvän ja pahan maailmaksi. Kriittinen tapahtuma laukaisee usein yhteiskunnallisensti heränneen yksilön motivaation terrorismiin. Perinteinen toiminta tuntuu terroristin mielestä usein liian hitaalta yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Toisaalta on huomioitava, että terrorismia edeltää usein pitkäjänteinen suunnittelu. Teko ajaa yksilön usein peruuttamattomasti ääriliiketoimintaan. Virtuaalimaailmaan ja radikalisoitumiseen liittyen Sinkkonen toteaa, että eriävä kehityskulku alkaa usein kriittisen tapahtuman jälkeen. Tätä saattaa edeltää yritys perinteisempään poliittiseen toimintaan, kuten esimerkiksi Breivikin kohdalla oli. Yksilö ei kohtaa ryhmäänsä virtuaalimaailmassa kasvotusten. Puhutaan kaikukammiosta, jossa ääriajatusten jakaminen lietsoo toisia toimintaan. On huomattava, että virtuaalimaailmassa radikalisoituva ei välttämättä vaadi ryhmänsä tukea toiminnalleen, kun taas esimerkiksi joillakin separatistiryhmillä on usein hyvinkin vahva tuki takanaan. Tulevaisuudessa toiminnan voidaan nähdä siirtyvän entistä enemmän verkkomaailmaan, jossa toimintakentän fyysisyys katoaa. Toiminta voi kohdistua esimerkiksi valtioiden sivujen hakkeroimiseen. Verkkomaailma on siis merkittävässä roolissa radikalisoitumiskehityksessä ja terrorismissa nyt ja tulevaisuudessa. Lisätietoa aiheesta puhujilta: Ylitarkastaja Ari Evwaraye Väkivaltatyöntekijä Tapani Aulis Ylilääkäri Elina Hermanson Vanhempi konstaapeli Jarno Saarinen Tutkija Teemu Sinkkonen ari.evwaraye@intermin.fi tapani.aulis@helsinkimissio.fi elina.hermanson@hel.fi nettipoliisi.helsinki@poliisi.fi teemu.sinkkonen@upi-fiia.fi
Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi stete@stete.org