Jussi Kivistö ja Seppo Hölttä Opiskelijarahoitusjärjestelmät tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta Tiivistelmä Johdanto Kuka maksaa ja miten? 111
Opiskelijarahoitusjärjestelmät ja tehokkuus 112
1. Korkeakoulujen julkinen rahoitus ja omistajuus eivät vielä itsessään poista informaation epäsymmetrisyyteen liittyviä ongelmia. Opetusministeriöllä tai muulla vastaavalla julkisen sektorin toimijalla on paikoitellen yksittäistä opiskelijaa paremmat keinot valvoa korkeakoulujen toimintaa. Tästä huolimatta korkeakoulujen toimintaa koskevaa informaation epäsymmetrisyyttä ei voida koskaan täysin poistaa. Lisääntynyt julkinen kontrolli voi tuottaa myös vakavia dysfunktioita korkeakoulujen toimintaan (ks. Kivistö 2007 ja Kivistö & Hölttä 2008). Kysymys onkin siitä, kuka kantaa ensisijaisen riskin informaation epäsymmetrisyyden aiheuttamista tehokkuustappioista: koulutusvalintoja tekevä opiskelija yksilönä vai veronmaksajat kollektiivina. Kuka maksaa ja miten? 113
Opiskelijarahoitusjärjestelmät ja oikeudenmukaisuus 114
Taulukko 1. Eri sosioekonomisten ryhmien lasten osallistuminen yliopistokoulutukseen Suomessa vuosina 2000 ja 2003 (uudet opiskelijat) Ylemm. toimihlöt Alemm. toimihlöt Työväestö Maatal. Muut ja yrittäjät ja pienyrittäjät väestö 2000 38,9 % 17,2 % 15,4 % 4,9 % 23,9 % 2003 42,1 % 17,6 % 16,2 % 5,3 % 18,9 % Lähde: Nevala (2006, 312) Kuka maksaa ja miten? 115
Taulukko 2. Eri tieteenalojen uusien opiskelijoiden sosioekonominen tausta vuonna 2003 2 Statusalat Suuralat Kasvatustiede Pienet Ylemm. Toimihlöt 47,8% 40,3% 29,8% 38,6% ja yrittäjät Alemm. toimihlöt 17,9% 17,9% 16,3% 17,4% ja pienyrittäjät Työväestö 14,0% 17,4% 21,2% 15,6% Maatalousväestö 4,6% 5,1% 6,6% 7,6% Muut 19,8% 15,7% 19,3% 20,8% Yhteensä 100% 100% 100% 100% Lähde: Nevala (2006, 317) 2. Taulukossa käytetty tieteenalaluokittelu: Statusalat = oikeustieteellinen, teknillinen, kauppa- ja taloustieteellinen, lääketieteellinen, farmasia-alan koulutus, suuralat = matemaattis-luonnontieteellinen, humanistinen, ja yhteiskuntatieteellinen koulutus, kasvatustiede = kasvatustieteellinen koulutus, pienet alat = liikuntatieteellinen, maatalous- ja metsätieteellinen, teologinen ja informaatioteknologian koulutus. 116
Taulukko 3. Julkisen sektorin rahoitusosuus korkeakoulujen rahoittamisessa ja korkeakoulumenojen osuus bruttokansantuotteesta eräissä OECD-maissa vuonna 2005. Julkisen sektorin osuus Julkisten korkeakoulumenojen korkeakoulujen rahoituksesta (%) osuus bkt:sta (%) Tanska 96,7 2,4 Kreikka 96,7 1,4 Suomi 96,1 2,0 Itävalta 92,9 1,5 Islanti 91,2 1,5 Ruotsi 88,2 1,9 Saksa 85,3 1,1 Irlanti 84,0 1,1 Ranska 83,6 1,2 Espanja 77,9 0,9 Alankomaat 77,6 1,4 Iso-Britannia 66,9 1,2 Kanada 55,1 1,7 Australia 47,8 1,1 Yhdysvallat 34,7 1,3 Japani 33,7 0,6 E-Korea 24,3 0,6 OECD ka. 73,1 1,3 EU 19 ka. 5,2 1,3 Lähde: OECD (2008, 253, 262) Kuka maksaa ja miten? 117
3. Laajasti ymmärrettynä yksilöllisiksi hyötyjiksi voidaan lukea opiskelijan lisäksi myös samassa taloudessa elävät perheenjäsenet ja vanhemmat sekä mahdollisesti muut ydinperhettä laajemman laajennetun perhekäsityksen (extented family) tahot (mm. suku). 4. Ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan tilannetta, jossa hyödykkeen kulutuksen positiivisia vaikutuksia ei voida kohdentaa tarkoin määritellylle joukolle kuluttajia, vaan myös kohderyhmän ulkopuoliset tahot hyötyvät hyödykkeen tuotannosta. 118
Taulukko 4. Potentiaaliset korkeakoulutuksen yksityiset ja julkiset hyödyt Hyödyt Yksityiset Julkiset Taloudelliset hyödyt + Korkeampi palkkaus + Korkeampi tuottavuus + Parempi työllistyminen + Korkeammat säästöt + Kansallinen ja alueellinen + kehittyneisyys + Paremmat työskentelyolosuhteet + Vähentynyt riippuvuus + Lisääntyneet mahdollisuudet julkisista tulonsiiroista liikkuvuuteen + Lisääntynyt kulutus + Lisääntynyt potentiaali kehittyä tietotalousalueeksi Sosiaaliset hyödyt + Parantunut elämänlaatu + Kansakunnan rakentuminen ja + Parantunut päätöksentekokyky johtajuuden kehittyminen + Parantunut status + Demokraattinen osallistuminen, + Paremmat koulutusmahdollisuudet lisääntynyt konsensus, lisääntynyt + Terveellisempi elämäntyyli tietoisuus yhteiskunnallisesta ja korkeampi eliniänodote oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta + Sosiaalinen liikkuvuus + Suurempi sosiaalinen koheesio ja alhaisempi rikollisuus + Parantunut kansanterveys + Parantunut ensimmäisen ja toisen asteen koulutus Lähde: Steier (2003, 167) Kuka maksaa ja miten? 119
Taulukko 5. Korkeakoulutuksen (ISCED 5/6) yksityinen ja julkinen tuottoaste eräissä OECD-maissa vuonna 2004. Yksityinen tuottoaste (%) Julkinen tuottoaste (%) Miehet / Naiset Miehet / Naiset Espanja 7,6 / 8,7 5,8 / 5,7 E-Korea 9,0 / 11,2 10,5 / 9,2 Irlanti 10,2 / 11,8 13,5 / 12,4 Iso-Britannia 14,3 / 14,5 12,6 / 12,9 Kanada 9,4 / 9,1 7,9 / 7,3 Norja 7,4 / 8,8 6,8 / 5,0 Ranska 8,4 / 7,4 6,9 / 5,1 Ruotsi 5,1 / 4,2 4,8 / 2,2 Saksa 8,0 / 4,8 9,4 / 5,3 Suomi 10,7 / 9,3 8,4 / 5,3 Sveitsi 10,3 / 10,2 6,2 / 5,6 Tanska 4,4 / 4,1 7,2 / 5,6 Uusi-Seelanti 8,6 / 11,9 8,1 / 6,1 Yhdysvallat 11,0 / 8,4 12,9 / 9,1 Lähde: OECD (2008, 196-198) 5. Vertailun ja estimoinnin metodologiasta tarkemmin ks. OECD (2008, 182 198). 120
Kuka maksaa ja miten? 121
Korkeakouluopiskelijat 1920 2006 Kuvio 1. Korkeakouluopiskelijoiden määrä 1920-2006 (Lähde: Tilastokeskus 2007) 122
Opiskelijarahoitusjärjestelmien käyttöönottoon liittyviä käytännön kysymyksiä Kuka maksaa ja miten? 123
124
6. Kiitämme artikkelin lukenutta ulkopuolista arvioitsijaa tästä huomiosta. Kuka maksaa ja miten? 125
Yhteenveto 126
Lähteet Kuka maksaa ja miten? 127
128
Kuka maksaa ja miten? 129