Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Ilmakehän vaikutus havaintoihin. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Samankaltaiset tiedostot
Havaitsevan tähtitieteen pk I, 2012

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät Luento 2, : Ilmakehän vaikutus havaintoihin Luennoitsija: Jyri Näränen

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, yhteenveto

Tähtitieteen perusteet: Johdatusta optiseen havaitsevaan tähtitieteeseen. FT Thomas Hackman FINCA & HY:n fysiikan laitos

7.4 Fotometria CCD kameralla

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Sähkömagneettinen säteily ja sen vuorovaikutusmekanismit

Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan

Kaukoputket ja observatoriot

Kokeellisen tiedonhankinnan menetelmät

11. Astrometria, ultravioletti, lähiinfrapuna

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 11: (kalvot: Jyri Näränen ja Mikael Granvik)

Havaitsevan tähtitieteen pk 1, Luento 13: Uusi havaintoteknologia. (kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik ja Veli-Matti Pelkonen)

5. Kaukoputket ja observatoriot. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman

8. Fotometria (jatkuu)

13. Uusi havaintoteknologia

5. Kaukoputket ja observatoriot

Maan ja avaruuden välillä ei ole selkeää rajaa

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Astrometria, ultravioletti ja lähi-infrapuna. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Planck satelliitti. Mika Juvela, Helsingin yliopiston Observatorio

Luku 3. Ilmakehä suojaa ja suodattaa. Manner 2

Yleistä kurssiasiaa. myös ensi tiistaina vaikka silloin ei ole luentoa. (opiskelijanumerolla identifioituna) ! Ekskursio 11.4.

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

CCD-kamerat ja kuvankäsittely

Valon sironta - ilmiöt ja mallinnus. Jouni Mäkitalo Fysiikan seminaari 2014

Hydrologia. Säteilyn jako aallonpituuden avulla

Tähtitieteen Peruskurssi, Salon Kansalaisopisto, syksy 2010: Valo ja muu säteily

ELEC-A4130 Sähkö ja magnetismi (5 op)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Optiikka. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Diplomi-insinöörien ja arkkitehtien yhteisvalinta - dia-valinta 2014 Insinöörivalinnan fysiikan koe , malliratkaisut

Wien R-J /home/heikki/cele2008_2010/musta_kappale_approksimaatio Wed Mar 13 15:33:

ASTROFYSIIKAN TEHTÄVIÄ VI

Heijastuminen ionosfääristä

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

Polarisaatio. Timo Lehtola. 26. tammikuuta 2009

Valon luonne ja eteneminen. Valo on sähkömagneettista aaltoliikettä, ei tarvitse väliainetta edetäkseen

3. Optiikka. 1. Geometrinen optiikka. 2. Aalto-optiikka. 3. Stokesin parametrit. 4. Perussuureita. 5. Kuvausvirheet. 6. Optiikan suunnittelu

PYP I / TEEMA 4 MITTAUKSET JA MITATTAVUUS

Kuva 1: Yksinkertainen siniaalto. Amplitudi kertoo heilahduksen laajuuden ja aallonpituus

FYSIIKAN LABORATORIOTYÖT 2 HILA JA PRISMA

Tähtitieteessä SI-yksiköissä ilmaistut luvut ovat usein hyvin isoja ja epähavainnollisia. Esimerkiksi

PYP I / TEEMA 8 MITTAUKSET JA MITATTAVUUS

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, yhteenveto

MIKKELIN LUKIO SPEKTROMETRIA. NOT-tiedekoulu La Palma

Kosmos = maailmankaikkeus

Kysymykset ovat sanallisia ja kuvallisia. Joukossa on myös kompia, pysy tarkkana!

6. Kaukoputket ja observatoriot

Tähtitieteelliset koordinaattijärjestelemät

6. Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman (Kalvot: J.

5. Optiikka. Havaitsevan tähtitieteen pk I, luento 5, Kalvot: Jyri Näränen ja Thomas Hackman. HTTPK I, kevät 2012, luento 5

4 Fotometriset käsitteet ja magnitudit

AURINKOENERGIA. Auringon kierto ja korkeus taivaalla

FYSA230/2 SPEKTROMETRI, HILA JA PRISMA

MAA (4 OP) JOHDANTO VALOKUVAUKSEEN,FOTOGRAM- METRIAAN JA KAUKOKARTOITUKSEEN Kevät 2006

FYSA2031/K2 SPEKTROMETRI, HILA JA PRISMA

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 5: Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Jyri Näränen

Tähtitieteen peruskurssi Lounais-Hämeen Uranus ry 2013 Aurinkokunta. Kuva NASA

YHDEN RAON DIFFRAKTIO. Laskuharjoitustehtävä harjoituksessa 11.

10. Polarimetria. 1. Polarisaatio tähtitieteessä. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

Albedot ja magnitudit

9. Polarimetria. 1. Stokesin parametrit 2. Polarisaatio tähtitieteessä. 3. Polarisaattorit 4. CCD polarimetria

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Kvantittuminen. E = hf f on säteilyn taajuus h on Planckin vakio h = 6, Js = 4, evs. Planckin kvanttihypoteesi

Mikroskooppisten kohteiden

ELEC-A4130 Sähkö ja magnetismi (5 op)

Työ 2324B 4h. VALON KULKU AINEESSA

Aerosolimallit ja aerosolisään ennustaminen Suomen olosuhteissa

Naps Systems Oy. Näkökulma aurinkoatlaksen merkityksestä järjestelmätoimittajalle. TkT Mikko Juntunen, Teknologiajohtaja

Tarinaa tähtitieteen tiimoilta FYSIIKAN JA KEMIAN PERUSTEET JA PEDAGOGIIKKA 2014 KARI SORMUNEN

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2007

Kaukoputkikurssin 2005 diat

Infrapunaspektroskopia

TÄHTITIETEEN PERUSTEET (8OP)

Luotaukset Jari Ylioja SYYSTAPAAMINEN 2018

Kuva 1. Valon polarisoituminen. P = polarisaattori, A = analysaattori (kierrettävä).

UrSalo. Laajaa paikallista yhteistyötä

Valo ja muu sähkömagneettinen säteily

10. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Kevät 2013 Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

RADIOTIETOLIIKENNEKANAVAT

DEE Tuulivoiman perusteet

Linnunradan rakenne 53925, 5 op, syksy 2016 D116 Physicum

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2008

Aaltojen heijastuminen ja taittuminen

SMG-4500 Tuulivoima. Toisen luennon aihepiirit VOIMIEN YHTEISVAIKUTUKSISTA SYNTYVÄT TUULET

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN & TH) HTTPKI, kevät 2010, luennot 8-9 0

9. Polarimetria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Kevät 2014 Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

7. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Mikael Granvik (Kalvot JN, TH & MG) HTTPKI, kevät 2011, luennot 7-8

La Palma ja NOT. Auni Somero Tuorlan observatorio, Fysiikan ja tähtitieteen laitos, Turun yliopisto

matematiikka Tapio Helin Nuorten akatemiaklubi Helsinki Matematiikan ja tilastotieteen laitos

Vinkkejä sään ennakointiin ja sään muutosten havainnointiin

Kojemeteorologia. Sami Haapanala syksy Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto

Z 1 = Np i. 2. Sähkömagneettisen kentän värähdysliikkeen energia on samaa muotoa kuin molekyylin värähdysliikkeen energia, p 2

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 11, Muut aaltoalueet. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

7.-8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot 1.3. ja Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

Muunnoskaavat horisonttijärjestelmä < > ekvaattorisysteemi

Harjoitustehtävien vastaukset

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, VMP)

Kiimakallio tuulivoimahanke, Kuortane

Transkriptio:

Ilmakehän vaikutus havaintoihin Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos kevät 2013

2. Ilmakehän vaikutus havaintoihin Ilmakehän transmissio (läpäisevyys) sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituuksilla

2. Ilmakehän vaikutus havaintoihin Sää Ekstinkio Diffuusi valo Seeing Refraktio NOT tammikuussa 2005 (J. Näränen)

2.1 Sää Havantoihin vaikuttavat: Pilvet, sumu, kosteus, pöly Sääilmiöt lähinnä troposfäärissä (< 10 km) Täysin selkeitä (fotometrisia) öitä: Suomessa n. 30/vuosi ESO:lla n. 250/vuosi

2.1 Sääolosuhteet ESO:lla http://www.eso.org/gen-fac/pubs/astclim/paranal/clouds/statcloud.gif

2.2 Ekstinktio Ilmakehän molekyylit Absorptio Sironta Ekstinktio riippuu allonpituudesta Esim. Rayleigh n sironta: I Ray 1 λ 4

2.2 Ekstinktio Mustan kappaleen säteily Auringon säteily ilmakehän yläpuolella Auringon säteily merenpinnalla Ero punaisen ja sinisen välillä on ilmakehän absorptio.

2.3 Ilmamassa Ilmakehän ekstinktio riippuu kohteen ja havaitsijan välisestä ilmamassasta X: z 60 X 1/cosz = secz 60 < z < 85 X secz 0.0018167(secz 1) 0.002857(secz 1) 2 0.0008083(secz 1) 3 Vielä tarkempi arvio on X Huom. z on todellinen z 1.002432cos 2 z+0.148386cosz+0.0096467 cos 3 z+0.149864cos 2 z+0.0102963cosz+0.000303978 Havaittu magnitudi on m = m 0 +kx

2.3 Ilmamassa 20 15 X 10 5 0 70 75 80 85 90 z

2.4 Diffuusi valo Ilmakehästä sironnut valo Ilmahehku Revontulet (lähellä magneettisia napoja) Eläinratavalo (ei johdu ilmakehästä vaan planeettojen välisestä pölystä aurinkokunnan tasossa) Valosaaste

2.4 Diffuusi valo Taustataivas Lickin ja Keckin observatorioissa (D.L. Burke, 2006, LSST tutorial)

2.5 Seeing Ilman turbulenssi skintillaatio Tähden kuva: piste seeingkiekko Muutokset 1 500 Hz Merenpinnalla seeing n. 2 4 NOT:lla (La Palma) seeing n. 0.5 1 Seeingin kannalta kriittistä Lämpötilaerot Ilmavirtaukset

2.5 Seeing Kaksi tähteä kuvattu lyhyillä (ylemmät kuvat) ja pitkillä valotuksilla (alemmat kuvat) (R.N. Tubbs, 2003n PhD dissertation, Cambridge)

2.5 Seeing ESO:lla http://www.eso.org/gen-fac/pubs/astclim/paranal/seeing/singstory.html

2.5 Seeingin optimointi Havaintopaikan valinta Lähiympäristön ilmavirtaukset Lämpötilaerot Tornin suunnittelu Tornin ja kuvun muoto Kuvun ulkopinta Sisätilojen ilmastointi Ei turhia lämmönlähteitä Havaintotekniikka, esim. Aktiivinen ja adaptiivinen optiikka Lucky imaging TNG, La Palma (J. Lehtinen)

2.6 Refraktio Valonsäde taipuu ilmakehässä Snellin laki: n 1 sinθ 1 = n 2 sinθ 2 Taitekerroin riippuu: Tiheydestä Aallonpituudesta Differentiaalirefraktio, matalalla näkyvän kohteen kuva muuttuu spektriksi Venus (D.L. Burke, 2006, LSST tutorial)

2.6 Refraktio Kuu nähtynä avaruudesta Maan ilmakehän läpi D.L. Burke, 2006, LSST tutorial

2.6 Refraktio Refraktiokulma, kuinka paljon todellista suuntaa korkeammalla kohde näkyy korkeus > 15 : R P T 0.00452 tan(90 a) korkeus < 15 : R P T 0.00002a 2 +0.0196a+0.1594 0.0854a 2 +0.505a+1 a on korkeus (asteina), T lämpötila (K) ja P ilmanpaine (millibaareina)

2.6 Refraktio Differentiaalirefraktio: R(λ) pt 0 p 0 T (n st(λ) n st (λ 0 )tan(z)) Differentiaalirefraktio Keckin teleskoopeilla: H.G. Roe, 2002, Effect of Differential Refraction on Observing with Adaptive Optics at Keck

2.6 Refraktion vaikutuksen vähentäminen Teleskoopin ohjaustietokone korjaa suuntausvirheen Kapea aallonpituussuodatus tuottaa terävämmän kuvan Vältetään havaitsemasta matalalla olevia kohteita Spektroskopiassa huomioidaan parallaktinen kulma (asetetaan spektroskoopin rako kohtisuoraan horisontin suhteen) ADC (Atmospheric Dispersion Corrector), ilmakehän dispersion korjaaja

2.7 Tehtävä Mitkä ilmakehän häiriöt vaikuttavat eniten kohteen kirkkauteen? spektriin? polarisaatioon? paikkaan? kuvaamiseen?