OIKEUSMINISTERIÖN TAVOITTEET EUROOPAN UNIONISSA LATVIAN PUHEENJOHTAJAKAUDELLA 1.1.-30.6.2015

OM 1/829/2014 OIKEUSMINISTERIÖN TAVOITTEET EUROOPAN UNIONISSA LATVIAN PUHEENJOHTAJAKAUDELLA 1.1.-30.6.2015 OIKEUSMINISTERIÖN EU-VALMISTELUN TYÖASIAKIRJA Yleisten kansainvälisten ja EU-asioiden yksikkö 13.2.2015 Käsittely 21.1.2015 EU/KV-johtoryhmässä

OIKEUSMINISTERIÖN TOIMINTA EUROOPAN UNIONISSA LATVIAN PUHEENJOHTAJAKAUDELLA (1.1 30.6.2015)... 3 1 YLEISET LÄHTÖKOHDAT... 3 2 YHTEENVETO... 4 3 OIKEUSASIOIDEN KEHITYS EU:SSA... 5 4 SIVIILIOIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ... 6 4.1. Lainvalintasääntely, kansainvälinen yksityisoikeus... 6 4.2. Siviili(prosessi)oikeus... 6 4.3. EU:n toiminta Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa... 7 4.4. Muu siviilioikeudellinen kv.yhteistyö... 8 4.5. Kollektiiviset oikeussuojakeinot... 9 5 RIKOSOIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ... 9 5.1. Päätösten ja tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen... 9 5.2. Aineellinen rikosoikeus... 10 5.3 Prosessuaaliset oikeudet ja rikosten uhrien asema... 10 5.4 Eurojust ja Eurooppalainen syyttäjänvirasto... 11 5.5. EU:n sisäinen turvallisuus sekä kansainvälisen rikollisuuden ja korruption torjunta... 12 5.6. Rikosoikeudellinen sääntely kansainvälisissä sopimuksissa... 13 6 PERUSOIKEUDET JA EU-KANSALAISUUS... 14 6.1. Tietosuoja... 14 6.2. Lentomatkustajarekisteritiedot (PNR)... 15 6.3. Perusoikeuksien toteutuminen EU:ssa ja EU-kansalaisuus... 16 6.4. Yhdenvertaisuus (TSTK-neuvosto)... 17 6.5. Europarlamenttivaalit ja eurooppalaiset poliittiset puolueet (YAN)... 18 6.6. Avoimuus, hyvä hallinto... 18 7 OIKEUDELLISET VERKOSTOT, SÄHKÖINEN ASIOINTI JA EU:N RAHOITUSOHJELMAT... 19 8 OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN ULKOSUHTEET... 20 8.1. EU-USA -suhteet... 20 8.2. EU-Venäjä -suhteet... 21 8.3. EU:n suhteet itäisiin naapureihin... 21 8.4. EU:n laajentuminen (UAN)... 22 9 KULUTTAJANSUOJA, YHTIÖOIKEUS, SOPIMUSOIKEUS, TEOLLIS- JA TEKIJÄNOIKEUDET... 22 9.1. Kuluttajansuoja (KIKY-neuvosto)... 23 9.2. Yhtiöoikeus (KIKY-neuvosto, TSTK-neuvosto)... 23 9.3. Kuljetusoikeus (liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto)... 24 9.4. Rahoitusmarkkinasääntely (ECOFIN)... 25 9.5. Sopimusoikeus ja yhteinen eurooppalainen kauppalaki... 25 10 MUITA ASIOITA... 26 10.1. Unionin kehittäminen... 26 10.2. Parempi sääntely (KIKY-neuvosto, ECOFIN)... 27 10.3. EU:n tuomioistuinjärjestelmä (YAN)... 28 2

OIKEUSMINISTERIÖN TOIMINTA EUROOPAN UNIONISSA LATVIAN PUHEENJOHTAJAKAUDELLA (1.1 30.6.2015) 1 YLEISET LÄHTÖKOHDAT Tähän muistioon on koottu ajankohtaiset EU-asiat oikeusministeriön toimialalla alkuvuonna 2015. Muistio on luonteeltaan oikeusministeriön kokonaisvaltaista EUvalmistelua palveleva epävirallinen työasiakirja, jota ei ole käsitelty EUkoordinaatiojärjestelmän puitteissa. Muistiota päivitetään puolivuosittain ja tarvittaessa. Yleisinä EU-tavoitteina oikeusministeriö painottaa erityisesti perusoikeuksien toteutumista sekä avoimuuden, hyvän hallinnon, lainsäädännön laadun ja oikeusturvan kehittämistä EU:ssa. Hallitus antoi EU-poliittisen selonteon eduskunnalle kesäkuussa 2013. Latvian puheenjohtajakausi alkaa tilanteessa, jossa uusi EP on vakiinnuttanut toimintansa ja uusi komissio on julkaissut työohjelmansa. Uusia lakialoitteita on komission ensimmäisenä toimintavuonna odotettavissa vain vähän, ja painopisteenä on EU-lainsäädännön laadun ja toimivuuden parantaminen. Sisältökysymyksissä Latvian kaudella painottunevat kansainväliset kriisit, talous- ja työllisyyskysymykset sekä euroalueen integraation vahvistaminen. Työohjelma ja muuta informaatiota Latvian puheenjohtajuuskaudesta on internet-sivuilla: http://latvia2015.eu/en/. EU-asioiden laajuus ja määrä sekä monien ajankohtaisten EU-hankkeiden yhteiskunnallinen merkittävyys asettavat suuria haasteita oikeusministeriön voimavaroille. Haasteena on kansallisen lainvalmistelun rinnalla pystyä vaikuttamaan tulevan komission työohjelmaan ja tätä kautta osallistumaan komissiossa valmisteluvaiheessa olevien EU-lainsäädäntöhankkeiden ennakkovalmisteluun. EUsääntelyn yhteensopivuus Suomen oikeusjärjestelmän kanssa edellyttää aktiivista osallistumista lainsäädäntötyöhön neuvoston työryhmissä ja vaikuttamista Euroopan parlamentissa vireillä oleviin keskeisiin neuvotteluihin. Priorisointi on välttämätöntä, sitä toteutetaan myös tämän asiakirjan avulla ja priorisoinnin keinojen kehittämistä jatketaan. Oikeusministeriö toteuttaa kohdennettua EU-vaikuttamista tähän muistioon kirjattujen tavoitteiden pohjalta. Vaikuttamista toteutetaan tapauskohtaisesti säännöllisellä yhteydenpidolla muihin jäsenvaltioihin, komissioon ja Euroopan parlamenttiin, aktiivisella osallistumisella neuvostotyöhön sekä toteuttamalla vuosittain laadittavaa ministeriön johdon vierailusuunnitelmaa. 3

2 YHTEENVETO Kesäkuun 2014 Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan suuntaviivat oikeus- ja sisäasioiden tulevalle yhteistyölle ja Junckerin komission yhtenä strategisena painopisteenä on vastavuoroiseen luottamukseen perustuvan oikeuden ja perusoikeusoikeuksien alueen kehittäminen. Painopiste on viime vuosien aikana hyväksytyn mittavan lainsäädäntökokonaisuuden tehokas täytäntöönpano kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Toisaalta Pariisin terrori-iskujen seurauksena terrorismin torjunta ja ulkomaalaistaistelijat tulevat olemaan kevään EU-agendan keskiössä. Uusia lainsäädäntöehdotuksia pitäisi tulla vireille edeltäviä vuosia vähemmän, mutta neuvostossa ja Euroopan parlamentissa vireillä olevien keskeneräisten hankkeiden määrä on edelleen suuri. Vireillä olevista lainsäädäntöasioista oikeusministeriön prioriteettihankkeita vuonna 2015 ovat: EU:n tietosuojalainsäädännön uudistaminen tehokas vaikuttaminen Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen ennakkovaikuttaminen hyvää hallintoa koskevan EU-säädöksen valmisteluun Siviilioikeudellisen yhteistyön alalla muita keskeisiä hankkeita ovat mm. menettelyt 3. valtioiden liittymisen hyväksymisestä Haagin lapsikaappaussopimukseen sekä tiettyjen siviilioikeudellisten asiakirjojen liikkuvuuden helpottamista edistävä asetus. Kansainvälisten parisuhteiden varallisuussuhteita koskevien asetusten valmistelu jatkuu vasta Luxemburgin pj-kaudella (loppuvuosi 2015). Komissio on ilmoittanut vetävänsä pois asetusehdotuksen yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista, jolloin myös tämän hankkeen käsittely päättyy toistaiseksi. Euroopan syyttäjäviraston lisäksi rikos- ja prosessioikeuden alan tärkeitä hankkeita ovat mm. ehdotus Eurojustin uudistamisesta ja prosessuaalisten oikeuksien edistämiseksi annettavat kolme direktiiviä epäillyn/syytetyn asemassa olevan lapsen kohtelusta, oikeudesta oikeusapuun sekä syyttömyysolettamasta. Lisäksi neuvottelut jatkuvat mm. direktiivistä EU:n taloudellisen edun suojaamisesta rikosoikeudellisin keinoin, jonka sisältö vaikuttaa myös Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan asetusehdotuksen neuvotteluihin. Henkilötietojen suojaan liittyvät kysymykset ovat edelleen EU:ssa hyvin ajankohtaisia ja Suomelle tärkeitä. Tietosuojalainsäädännön uudistuksen lisäksi keskeistä on mm. kysymys matkustajarekisteritietojen siirtämisestä kolmansille maille, EU:n ja Yhdysvaltojen välillä neuvoteltava tietosuojasopimus sekä muut USA-yhteistyöhön liittyvät hankkeet, erityisesti ns. Safe Harbour-järjestelyn tulevaisuus. Yhtiöoikeuden alalla neuvottelut jatkuvat naisten määrän lisäämisestä yritysten hallintoelimissä ja yhden miehen yhtiöitä koskevasta direktiiviehdotuksesta. Kuluttajaoikeuden alalla neuvotteluja jatketaan ns. matkapakettidirektiivistä ja lentomatkustajien oikeuksista. Valmistelut EU:n liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat vaikeuksissa EUT:n antaman lausunnon jälkeen. Keskustelu oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien toteutumisesta EU:ssa jatkuu. Neuvottelut yhdenvertaisuusdirektiivistä ovat pääsemässä uudelleen vauhtiin. 4

3 OIKEUSASIOIDEN KEHITYS EU:SSA EU muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jonka kehittämistä tulevaisuudessa ohjaa Eurooppa-neuvostossa 26.-27.6.2014 hyväksytyt strategiset suuntaviivat. Kesäkuun Eurooppa-neuvosto antoi myös julistuksen unionin strategisesta ohjelmasta. Viiden prioriteetin joukossa on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden unioni. Uuden komission työohjelma korostaa vastavuoroiseen luottamukseen perustuvan oikeuden ja perusoikeuksien alueen kehittämistä sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamista. 1.12.2014 päättyi Lissabonin sopimukseen kirjattu siirtymäaika, minkä jälkeen OSA-sektoria koskevat tietyt poikkeusjärjestelyt päättyivät lopullisesti. Komissio ja EU-tuomioistuin saivat täydet valtuudet valvoa EU-lainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista myös OSA-sektorilla (ks. luku 5). Samalla Iso-Britannia jättäytyi osittain tämän sektorin yhteistyön ulkopuolelle. Siirtymäkauden päättymiseen liittyy myös komission ehdotukset tiettyjen vanhentuneiden poliisi- ja rikosoikeudellista yhteistyötä koskevien säädösten kumoamisesta. Keskustelu perusoikeuksien toteutumisesta ja oikeusvaltioperiaatteesta EU-tasolla jatkuu. Komissio antoi uudesta Rule of Law (RoL)-kehikosta tiedonannon keväällä 2014 ja Italian kaudella yleisten asioiden neuvosto antoi päätelmät, joissa sitoudutaan neuvoston vuosittaisen poliittisen dialogin järjestämiseen. Vuonna 2013 käynnistyi pienen maaryhmän, ml. Suomi, yhteistyö, jossa yhdessä EU:n perusoikeusviraston kanssa pohditaan mahdollisia oikeusvaltioindikaattoreita. Suomi edistää sellaisten keinojen kehittämistä, joilla EU:ssa voidaan varmistaa perusoikeuksien toteutuminen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen. Tämä vahvistaisi sekä kansalaisten oikeuksien toteutumista että talouselämän ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja tukisi unionin globaalin ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta parantamalla unionin sisäisten politiikkojen ja ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan koherenssia. On tärkeää, että keskustelussa pidetään esillä Euroopan neuvostossa tehdyn työn hyödyntämistä ja mahdollisuuksia vahvistaa EU:n perusoikeusviraston asemaa. Latvian puheenjohtajakaudella tullaan toteuttamaan talouspolitiikan koordinaation ns. ohjausjakso vuodelle 2015. Useat jäsenvaltiot ovat talouspolitiikan koordinaation puitteissa saaneet maakohtaisia suosituksia oikeuslaitosten uudistamisesta. Keväällä 2015 komissio antanee järjestyksessä kolmannen tiedonannon EU:n oikeusalan tulostaulusta (EU Justice Score Board), joka toimii ohjausjakson tausta-aineistona. Tulostaulussa vertaillaan jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien tehokkuutta tiettyjen indikaattorien, kuten oikeudenkäyntien keston ja vireillä olevien asioiden määrän perusteella. Komission käyttämät tiedot on kerännyt ja analysoinut pääosin Euroopan neuvoston CEPEJ-komitea. Suomi katsoo, että oikeusalan tulostaulu kiinnittää tarpeellisella tavalla huomiota jäsenvaltioiden oikeuslaitosten toimivuuteen. Tulostaulu voi tukea vertaisoppimista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Dialogia komission ja jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin lisättävä ja päällekkäistä työtä Euroopan neuvostossa tehtävän työn kanssa on vältettävä. Aihe on myös Suomessa ajankohtainen. Hallitusohjelman mukaisesti oikeudenkäyntien kokonaiskeston 5

lyhentämiseksi ja oikeusturvan laadun parantamiseksi Suomessa laadittiin keväällä 2013 oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013-2025. 4 SIVIILIOIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ 4.1. Lainvalintasääntely, kansainvälinen yksityisoikeus Latvian kaudella pyritään neuvoston yleisnäkemykseen asetusehdotuksesta (2013), jolla yksinkertaistettaisiin tiettyjen yleisten asiakirjojen hyväksymistä rajat ylittävissä tilanteissa. Uusilla säännöillä ei ole vaikutuksia asiakirjojen sisällön tunnustamiseen tai vaikutuksiin. Suomi suhtautuu myönteisesti ehdotukseen asiakirjojen muodollisten hyväksymismenettelyjen yksinkertaistamisesta. Ehdotus helpottaisi kansalaisten ja yritysten toimintaa sekä säästäisi kustannuksia. Neuvotteluissa komission 2011 antamista asetusehdotuksista, jotka koskevat aviovarallisuuteen ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuussuhteisiin liittyviä kansainvälisiä kysymyksiä on otettu pohdintatauko. Asiaan palataan vuoden 2015 loppupuolella. Suomi suhtautuu myönteisesti aviovarallisuutta ja rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeuksia koskevaan EU-sääntelyyn. Sääntelyn tulee kuitenkin kohdella aviopareja ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä pareja mahdollisimman yhdenvertaisesti. Huhtikuussa 2014 komissio julkaisi raportin vanhempainvastuuta ja avioliittoa koskevan asetuksen 2201/2003 (ns Bryssel IIa-asetus) soveltamisesta. Asetusta pidettiin tehokkaana ja tarpeellisena, mutta sitä katsottiin voitavan kehittää vielä toimivammaksi. Komission julkinen kuuleminen asetuksen uudistamistarpeista päättyi kesällä 2014 ja mahdollista säädösehdotusta odotettaneen vuonna 2016. Lähivuosina on odotettavissa myös ehdotus tiettyjen väestörekisteriasiakirjojen vaikutusten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja selvitys sähköisten testamentti- ja perintötodistusrekistereiden käytännön toteutettavuudesta. 4.2. Siviili(prosessi)oikeus Vuoden 2015 aikana tullaan lopullisesti hyväksymään insolvenssiasetuksen 1346/2000 uudistaminen. Uusilla säännöillä on tarkoitus lisätä rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Komissio antoi keväällä 2014 myös ei-sitovan suosituksen ns. uudesta lähestymistavasta liiketoiminnan epäonnistumiseen ja yrityksen maksukyvyttömyyteen. Suosituksessa kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan suositetut toimenpiteet vuoden kuluessa ja todetaan komission arvioivan suosituksen soveltamista jäsenvaltioissa viimeistään, kun 18 kuukautta on kulunut suosituksen julkaisemisesta. 6

Insolvenssiasetuksen osalta Suomi on tyytyväinen saavutettuun neuvottelutulokseen. Asetuksen soveltamisalan laajentaminen kattamaan myös yksityishenkilön velkajärjestely on kannatettavaa. Suomi voi hyväksyä rekistereitä koskevan kompromissiratkaisun, koska se ei velvoita velkajärjestelyrekisterin julkaisemiseen internetissä. Suomi pitää yritysryhmien maksukyvyttömyysmenettelyjen koordinointia koskevia säännöksiä epäonnistuneina ja mahdollisuutta irrottautua menettelystä välttämättömänä. Suomi ottaa tiedoksi neuvoston suosituksen. Suomi suhtautuu varauksellisesti siihen, että kansallisia lainsäädäntöjä harmonisoitaisiin sitovassa lainsäädäntöinstrumentissa. EU:n toimivalta siviilioikeutta koskevassa yhteistyössä rajoittuu rajat ylittäviin asioihin ja toimivallan laajentaminen edellyttäisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen muuttamista. Latvian kaudella käynnistynee neuvottelut EP:n kanssa vähäisiä vaatimuksia koskevan asetuksen muuttamisesta, kun neuvostossa saavutettiin asiasta yleisnäkemys joulukuussa. Komissio on käynnistänyt valmistelut myös tiedoksiantoasetuksen 1393/2007 (Service of Documents) uudistamiseksi. Ehdotusta ei ole vielä annettu. Suomi hyväksyi neuvoston yleisnäkemyksen vähäisiä vaatimuksia koskevasta asetuksesta. Neuvosto ei hyväksynyt komission ehdotusta rajat ylittävän riitaasian määritelmän muuttamisesta eikä oikeudenkäyntimaksujen harmonisoinnista. Suomi suhtautuu myönteisesti tiedoksiantoasetuksen nykyaikaistamiseen 4.3. EU:n toiminta Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa EU liittyi Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseneksi 2007. Komission selvitys EU:n mahdollisuuksista liittyä joihinkin olemassa oleviin Haagin konferenssin yleissopimuksiin valmistui keväällä 2008 ja sen perusteella päätettiin, että ensivaiheessa EU:n tulisi liittyä kolmeen perheoikeudelliseen instrumenttiin (v. 1996 lastensuojeluyleissopimus, v. 2007 elatusvelvoitteita koskeva konventio ja v. 2007 elatusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskeva pöytäkirja) sekä oikeuspaikkasopimuksia koskevaan yleissopimukseen. EU ratifioi vuoden 2007 elatusvelvoitteita koskevan lainvalintapöytäkirjan 10.4.2013 ja sai päätökseen oikeuspaikkasopimuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnin Italian pj-kaudella 2014. EU on myös liittynyt elatusapukonventioon, joka tuli voimaan Euroopan unionin osalta 1.8.2014. Neuvoston 2008 päätöksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pitänyt ratifioida Haagin vuoden 1996 lastensuojelusopimus omasta ja EU:n puolesta 5.6.2010 mennessä. Suomi ratifioi yleissopimuksen 19.11.2010. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole vielä saattaneet kansallisia ratifiointitoimia päätökseen. Komissio teki vuoden 2011 lopussa päätösehdotukset neuvostolle siitä, että EU hyväksyisi yhtenäisesti kahdeksan uutta sopimusvaltiota (Armenia, Andorra, Albania, 7

Singapore, Marokko, Seychellit, Gabon ja Venäjä) Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen. Komission mukaan jäsenvaltioiden tulee lapsikaappaussopimuksen alalla toimia yhtenäisesti suhteessa uusiin sopimusvaltioihin sen varmistamiseksi, että lapset unionin alueella ovat yhdenvertaisessa asemassa. Neuvoston puitteissa asiasta ei saavutettu yksimielisyyttä, minkä jälkeen Suomi on hyväksynyt Venäjän liittymisen lapsikaappaussopimukseen. Sopimus tuli sovellettavaksi Suomen ja Venäjän välillä 1.1.2013. Syksyllä 2014 EU-tuomioistuin antoi kuitenkin lausunnon, jonka mukaan asia kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan komission esittämällä tavalla. Komissio järjestää asiasta asiantuntijakokouksen tammikuussa 2015. Komissio osallistuu aktiivisesti ns. tuomio projektin (Judgments Project) edistämiseen Haagissa. Suomi tukee EU:n aktiivista toimintaa Haagin konferenssin puitteissa maailmanlaajuisen sääntelyn ja sen toimivuuden kehittämiseksi. Suomi pitää tärkeänä, että EU pyrkii ripeästi liittymään Haagissa neuvoteltuihin yleissopimuksiin, jos asetetut neuvottelutavoitteet on kohtuullisesti saavutettu. Suomi pitää erittäin tärkeänä, että EU liittyy lapsioikeudellisiin sopimuksiin mahdollisimman nopeasti. Suomi tukee Haagin kansainvälisen lapsikaappaussopimuksen mahdollisimman laajaa soveltamista maailmassa edellyttäen, että sopimukseen liittyvät maat varmistavat sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon. Sopimusosapuolten keskusviranomaisen rooli on tässä keskeinen. On tärkeää, että EU:ssa löydetään toimiva ja käytännöllinen ratkaisu siihen, miten uudet sopimukseen liittyneet valtiot hyväksytään ilman tarpeetonta viivästystä ja niin, että jäsenvaltioiden erilaiset tarpeet huomioidaan. 4.4. Muu siviilioikeudellinen kv.yhteistyö Komission johdolla jatketaan neuvotteluja oikeudellisen yhteistyön laajentamiseksi EU:n ja Sveitsin, Norjan ja Islannin kanssa (asiakirjojen tiedoksianto ja todisteiden vastaanottaminen). Komission ehdotus neuvottelumandaatiksi Luganon yleissopimuksen (tuomioistuimen toimivalta, tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano) mukauttamiseksi EU:n elatusapuasetuksen sääntöihin oli edeltävän komission suunnitelmassa ajoitettu vuodelle 2010, mutta Latvian kauden alkuun mennessä ehdotusta ei ole annettu. Myöskään vuodelle 2012 suunniteltu laajempi arviointi kolmansien maiden osallistumisesta Luganon yleissopimukseen ei ole edennyt. Suomi pyrkii komissiolle annettavien neuvottelumandaattien osalta siihen, että kansainvälisissä sopimuksissa asetetaan tavoitteeksi maailmanlaajuisesti paras mahdollinen ja laajasti hyväksyttävä tulos. Siksi Suomi katsoo, että EU:lla on oltava myös valmiutta tarkistaa omaa sääntelyään. Suomi tukee sen selvittämistä, voitaisiinko Luganon sopimus avata myös uusille kolmansille maille. 8

4.5. Kollektiiviset oikeussuojakeinot Komissio antoi kesäkuussa 2013 jäsenvaltioille osoitetun suosituksen yhteisten periaatteiden soveltamisesta ryhmäkanteisiin ja muihin ns. kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin EU-maissa. Suosituksen tavoitteena on parantaa kansalaisten ja yritysten suojaa EU:n lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksia vastaan. Periaatteiden soveltaminen on jäsenvaltioille vapaaehtoista. Komission on viimeistään 26.7.2017 tarkoitus arvioida tilannetta jäsenvaltioiden vuosiraporttien perusteella ja pohtia, tarvitaanko lisätoimenpiteitä suosituksen vaikutuksen tehostamiseksi Suomen kanta kollektiivisten oikeussuojakeinojen mahdollistamiseen rajat ylittävissä kuluttajariita-asioissa on EU-valmistelun kestäessä ollut varovaisen myönteinen. Myös kilpailurikkomusten osalta valtioneuvosto suhtautuu kollektiivisten oikeussuojakeinojen periaatteisiin varovaisen myönteisesti. Kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin liittyy kuitenkin moninaisia sekä itse oikeudenkäyntimenettelyyn, sovellettavaan lakiin että Euroopan unionin lainsäädäntötoimivaltaan liittyviä ongelmia. 5 RIKOSOIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ 5.1. Päätösten ja tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen Vastavuoroinen tunnustamisen kehittäminen asetetaan tavoitteeksi niin kesäkuussa 2014 hyväksytyissä OSA-sektorin strategisissa suuntaviivoissa kuin Eurooppaneuvoston strategisessa agendassa seuraaville viidelle vuodelle. Tähän liittyy läheisesti vastavuoroisen luottamuksen edistäminen, jossa keskeisenä osatekijänä on perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Tämä on huomioitu myös uuden komission työohjelmassa, jossa nostetaan luottamukseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuva oikeusalue yhdeksi vuoden 2015 prioriteeteista. Vastavuoroisen tunnustamisen edellyttämää luottamusta on pyritty vahvistamaan myös aloittamalla EU-tason keskustelu vankeinhoidon alalla. Vuonna 2011 komissio julkaisi aiheesta vihreän kirjan ja Euroopan parlamentti hyväksyi asiasta päätöslauselman. OSA-sektorin uusissa strategisissa suuntaviivoissa asetetaan yleiseksi painopisteeksi voimassa olevien instrumenttien tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Suomi korostaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivenä. On tärkeää, että kaikki vastavuoroisen tunnustamisen instrumentit pannaan täytäntöön tehokkaasti ja niitä hyödynnetään täysimääräisesti. Vastavuoroisen tunnustamisen instrumenttien, kuten vankien siirtoa koskevan puitepäätöksen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää, että viranomainen voi luottaa toisen jäsenmaan vankilaolojen olevan inhimillisiä ja täyttävän tietyt vähimmäisstandardit. Suomi kannattaa sitä, että komissio selvittää vangitsemiseen liittyviä kysymyksiä. On kuitenkin vältettävä päällekkäistä työtä Euroopan neuvoston kanssa ja hyödynnettävä EN:n 9

asiantuntemusta. EU:n on omalta osaltaan edistettävä EN:n vankilastandardien toimeenpanoa. 5.2. Aineellinen rikosoikeus Vireillä on neuvottelut kahdesta uudesta aineellisen rikosoikeuden alan säädösehdotuksesta. Neuvoston hyväksyttyä oman kantansa kesällä 2013 ja EP:n annettua ensimmäisen tarkastelun ehdotuksensa keväällä 2014 neuvottelut EP:n kanssa jatkuvat ns. unionipetosdirektiivistä eli direktiiviehdotuksesta EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin. Ehdotus liittyy luvussa 5.4 käsiteltävään asetusehdotukseen Euroopan syyttäjänvirastosta. Toinen vireillä oleva ehdotus on direktiiviehdotus laitonta huumausainekauppaa koskevan puitepäätöksen 2004/757/YOS muuttamisesta huumausaineen määritelmän osalta. Rikosoikeudellisia kysymyksiä on noussut esiin EU:ssa käynnistyneessä keskustelussa koskien villieläinten laitonta kauppaa. Huhtikuussa 2014 pidetyn konferenssin tavoitteena oli tunnistaa keinoja, joiden avulla luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomaan kauppaan voidaan puuttua aiempaan tehokkaammin EU:n sisällä ja kansainvälisesti. Uusi komissio ratkaisee, mihin suuntaan hankkeessa edetään. Komissio on selvittämässä erillisenä hankkeena myös kysymystä siitä, tuleeko henkilötietojen väärinkäyttöä ( identiteettivarkaus ) säännellä EU:ssa. Suomi kannattaa toimia, joilla pyritään suojaamaan EU:n taloudellisia etuja rikolliselta toiminnalta. Suurimmat kysymykset komission ehdottamassa unionipetosdirektiivissä ovat liittyneet rangaistuksia koskeviin ehdotuksiin (vähimmäisrangaistukset ja enimmäisrangaistusten vähimmäistasot) sekä rikosoikeudelliseen vanhentumiseen. Neuvoston yleisnäkemyksessä nämä kysymykset on ratkaistu asianmukaisesti. Vaikka eräät luonnonsuojelurikokset ovat osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ne eivät suomalaisen käsityksen mukaan yhteiskunnalliselta vaarallisuudeltaan rangaistusmaksimien osalta kuitenkaan rinnastu esimerkiksi ihmiskauppaan, huumekauppaan tai ampuma-aseiden laittomaan kauppaan. Viimeksi mainitut rikokset vaarantavat vakavasti ihmisten henkeä ja terveyttä. Kaikki mainitut rikokset voivat kuitenkin sisältää ammattimaisia piirteitä, ja niiden torjunta edellyttää kansainvälistä yhteistyötä. 5.3 Prosessuaaliset oikeudet ja rikosten uhrien asema Komissio julkaisi marraskuussa 2013 ehdotuspaketin, jolla pyritään vahvistamaan epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksia rikosprosessissa. Ehdotuspaketti sisältää kolme säädösehdotusta: syyttömyysolettamaa koskevan direktiiviehdotuksen, direktiiviehdotuksen, jolla lisätään lasten prosessuaalisia suojatakeita ja direktiiviehdotuksen oikeudesta oikeusapuun rikosprosessin aikana. Kreikan kaudella saatiin hyväksyttyä neuvoston kanta lasten prosessuaalisia suojatakeita koskevasta direktiiviehdotuksesta ja Italian kauden päätteeksi neuvoston kanta 10

syyttömyysolettamadirektiivistä. Direktiivien valmistelu jatkuu neuvotteluissa EP:n ja neuvoston välillä. Neuvostossa Latvian kaudella jatkuvat neuvottelut direktiiviehdotuksesta koskien vapautensa menettäneiden epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta ensivaiheen oikeusapuun ja oikeusapua eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä. Komission tarkoituksena on ollut myös valmistella vihreä kirja prosessuaalisten oikeuksien laajentamisesta myös sen jälkeen, kun vuoden 2009 tiekartta on toteutettu. Komissio on myös valmistelemassa tiedonantoa alaikäisten asemasta oikeudenkäynneissä. Suomi katsoo, että EU:n rikosoikeusyhteistyössä tarvitaan syytettyjen ja epäiltyjen oikeuksia vahvistavia instrumentteja. Yhteisillä säännöillä lisättäisiin kansalaisten luottamusta viranomaisten toimintaan ja jäsenmaiden luottamusta toistensa järjestelmiin. Näin luotaisiin paremmat edellytykset oikeudellisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle. Suomi katsoo, että sääntelyn lähtökohdaksi on otettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asettamat vaatimukset siten kuin ne ilmenevät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Prosessuaalisia oikeuksia koskevan sääntelyn yksityiskohtien osalta Suomi pitää tärkeänä, että sääntelyn kehittämisessä otetaan huomioon muun muassa jäsenvaltioiden erilaiset summaariset menettelyt, jos ne täyttävät ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset. Kesällä 2011 hyväksyttiin tiekartta tulevista toimenpiteistä rikoksen uhrien aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi ja EU:ssa on viime vuosina hyväksytty uutta lainsäädäntöä rikoksen uhrin asemasta ja oikeuksista sekä lähestymiskielloista. Komission ehdotus rikoksen uhrille maksettavia korvauksia koskevan direktiivin (2004/80/EY) uudistamiseksi oli tarkoitus antaa vuonna 2013, mutta hanke on viivästynyt. Lähivuosina keskitytään uhrien oikeuksista annetun uuden EUlainsäädännön implementointiin jäsenvaltioissa. 5.4 Eurojust ja Eurooppalainen syyttäjänvirasto Neuvostossa on vireillä neuvottelut Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisesta ja Eurojustin uudistamisesta. Komission ehdotus EPPO:sta perustuu Lissabonin sopimuksen SEUT 86 artiklaan, joka mahdollistaa EPPO:n perustamisen Eurojustin pohjalta, tarvittaessa tiiviimmän yhteistyön instrumenttina. Komission ehdotus sai kansallisten parlamenttien toissijaisuushuomautusten takia ns. keltaisen kortin marraskuussa 2013. Komissio on kuitenkin tiedonannolla ilmoittanut, ettei se vedä pois tai muuta antamaansa asetusehdotusta. Uuden komission tavoitteena on, että EPPO on perustettu vuoteen 2016 mennessä. Arvioidaan, että neuvottelujen ratkaisevat vaiheet ajoittuvat Luxemburgin pj-kaudelle, jolloin myös Suomen on linjattava osallistumisestaan tiiviimmän yhteistyön vaiheeseen. Eurojustin ja kolmansien maiden välisistä yhteistyösopimuksista käynnissä on ollut neuvottelut Venäjän (neuvottelut jäädytetty) ja Ukrainan kanssa, ja 11

käynnistymässä on vielä neuvottelut Montenegron kanssa. Lisäksi Eurojust jatkaa tunnusteluja Serbian, Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, Israelin ja Turkin kanssa. Vuonna 2008 hyväksytty uusi Eurojust-päätös ja muut EU-instrumentit antavat Suomen mielestä jäsenvaltioille laajat ja tehokkaat mahdollisuudet hyödyntää Eurojustia. Suomi suhtautuu myönteisesti Eurojustin hallinnolliseen uudistamiseen. EU:lla on SEUT 86 artiklan nojalla toimivalta perustaa Euroopan syyttäjänvirasto. Syyttäjänviraston toteuttamistapoja tulee kuitenkin harkita tarkoin. Suomi pitää tärkeänä muun muassa eurooppalaisen syyttäjänviraston kollegiaalista rakennetta. Lisäksi viraston suhde kansallisiin järjestelmiin tulisi järjestää joustavasti ilman, että harmonisoitaisiin kansallisia menettelysäännöksiä. Jäsenvaltioissa Euroopan syyttäjän toimivaltaan kuuluvia rikosasioita hoitavien syyttäjien tulisi voida hoitaa myös kansallisia rikosasioita. Lisäarvon saavuttamiseksi tärkeää on ennen muuta se, että EPPO:on osallistuisi mahdollisimman monta jäsenvaltiota. Siksi on tärkeää, että neuvotteluja jatketaan rakentavasti laajaan yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. 5.5. EU:n sisäinen turvallisuus sekä kansainvälisen rikollisuuden ja korruption torjunta Pariisin terrori-iskujen seurauksena terrorismin torjunta nousee Latvian puheenjohtajakauden keskeiseksi aiheeksi. Keskustelua tullaan jatkamaan erityisesti ulkomaalaistaistelijoihin liittyvästä ilmiöstä. EU:n terrorismikoordinaattori raportoi neuvostolle viimeksi joulukuussa ja esitti uusia toimintasuosituksia jatkotyölle. Jäsenvaltiot arvioivat parhaillaan YK:n turvallisuusneuvoston syksyllä antaman päätöslauselman (2178/2014) vaikutuksia ja toteuttamistapoja, jotta päätöslauselman rikosoikeudelliset velvoitteet pannaan toimeen. Keskusteluun liittyy myös kysymys EU:n terrorismipuitepäätöksen mahdollisesta uudistamistarpeesta. Suomi tuomitsee jyrkästi Ranskassa toteutetut terroriteot. Terrorismin vastaisia toimia tulee kehittää yhdessä EU-tasolla ja hyödyntää täysimääräisesti myös jo olemassa olevat EU-instrumentit. On tärkeää, että EU-jäsenvaltiot osoittavat yhtenäisesti solidaarisuutta Ranskalle ja EU osaltaan on aktiivinen terrorismin torjuntaan liittyvässä työssä. Suomi korostaa perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisen sekä oikeusvaltiollisten periaatteiden kunnioittamisen tärkeyttä kaikissa terrorismin torjuntaan liittyvissä toimissa. EU:n sisäisen turvallisuuden strategia tullaan uudistamaan Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjen linjausten mukaisesti vuoden 2015 puoliväliin mennessä (European Agenda on Security 2015-2020). Nykyinen strategia asettaa EU:lle viisi strategista tavoitetta: 1) kansainvälisten rikollisverkostojen hajottaminen, 2) terrorismin ja radikalisoitumisen ehkäisy, 3) tietoverkkoturvallisuuden parantaminen, 4) rajavalvonnan vahvistaminen ja 5) kriisi- ja katastrofivalmiuksien parantaminen. Suomi korostaa sisäisen turvallisuuden työssä kokonaisturvallisuuden laajaalaista näkökulmaa ja ennaltaehkäisyn merkitystä. Tärkeää on varmistaa 12

perusoikeusnäkökulman ja oikeusviranomaisten näkökulman huomioon ottaminen sisäisen turvallisuuden EU-työssä. EU:ssa kiinnitetään myös erityistä huomiota kyberturvallisuuteen ja tietoverkkorikollisuuden torjuntaan. Strategia koostuu viidestä painopistealueesta, joista erityisesti verkkorikollisuuden vähentäminen kuuluu OM toimialaan. Myös ns. yhteisen arvioinnin seitsemännen kierroksen aiheena on tietoverkkorikollisuus. Suomi pitää EU:n kyberturvallisuusstrategiaa tärkeänä. Suomi katsoo, että ns. Budapestin tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus (EN) on keskeinen ja sitova oikeudellinen instrumentti tietoverkkorikollisuuden alalla ja on tärkeää, että strategiassa painotetaan Budapestin sopimusta keskeisenä kansainvälisenä sopimuksena, joka muodostaa toimivat puitteet kansalliselle lainsäädännölle. Suomi pitää myönteisenä, että strategian mukaisesti Budapestin sopimus on avoinna myös Euroopan neuvoston ulkopuolisille kolmansille maille ja on perusta alan kansainväliselle yhteistyölle. Komissio raportoi vuoden 2014 aikana myös ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012-2016) tähänastisesta toteuttamisesta. Tarkoituksena on, että ihmiskauppastrategia uudistetaan. Komissio julkaisi vuoden 2014 alkupuolella ensimmäisen EU:n korruptiontorjuntaraportin, jossa arvioitiin korruption vastaisia toimia EU:ssa, kartoitettiin suuntauksia ja heikkouksia sekä pyrittiin edistämään vertaisoppimista ja hyvien toimintatapojen vaihtoa. Jatkossa raportti on tarkoitus julkaista kahden vuoden välein. Myös keskustelut EU:n ja GRECO:n (Euroopan neuvoston lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä) välisen yhteistyön tiivistämisestä jatkuvat. Komission käynnistämä EU:n oma korruptioraportointimekanismi on tervetullut ja antaa mahdollisuuden varmistaa EU:n korruptiotilanteen seuranta vertailukelpoisen tiedon pohjalta. Se tukee Suomen tavoitetta kehittää unionin sisällä keinoja vahvistaa oikeusvaltiota jäsenvaltioissa. Unionin laajentumispolitiikka ja EU:n ajankohtainen tilanne tekevät tästä tavoitteesta entistä tärkeämmän. On tärkeää, että EU:n arviointimenettely hyödyntää ja täydentää olemassa olevia kansainvälisiä korruption arviointimenettelyjä (YK, EN/GRECO, OECD) eikä johda päällekkäiseen työhön. Suomi odottaa seuraavaa raporttia vuonna 2016 ja peräänkuuluttaa EU:n liittymistä Grecoon. 5.6. Rikosoikeudellinen sääntely kansainvälisissä sopimuksissa Komissio ei ole toimittanut siltä Tukholman ohjelmassa pyydettyä luetteloa maista, jotka ovat ilmaisseet halukkuutensa tehdä EU:n kanssa rikosoikeudellisia oikeusapuja luovuttamissopimuksia. Tähän liittyen neuvoston puitteissa (CATS) on keskusteltu millaisten kriteerien pohjalta EU:n mahdollisia tulevia sopimuskumppaneita voitaisiin arvioida ja valita. Samoin neuvoston puitteissa on keskusteltu tarpeesta yhtenäistää EU:n ulkosuhdesopimusten sisältämiä säännöksiä rikosoikeudellisista asioista. 13

Toteutumatta on edelleen EU:n liittyminen Euroopan neuvoston rikoksen tuottaman hyödyn ja terrorismin rahoituksen rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevaan yleissopimukseen. Allekirjoitusvaltuudet yleissopimuksen allekirjoittamiseksi EU:ssa hyväksyttiin jo alkuvuonna 2009. 6 PERUSOIKEUDET JA EU-KANSALAISUUS 6.1. Tietosuoja Latvian puheenjohtajakaudella jatketaan neuvotteluja EU:n tietosuojalainsäädännön uudistamiseksi. Eurooppa-neuvosto on asettanut tavoitteeksi hyväksyä EU:lle vahva yleinen tietosuojakehys vuoteen 2015 mennessä. Neuvotteluja käydään henkilötietojen yleisestä suojasta ja käsittelystä annetusta asetusehdotuksesta, sekä henkilötietojen käsittelystä poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön alalla annetusta direktiiviehdotuksesta. Tarkoituksena on uudistaa EU:n tietosuojalainsäädännön puitteet ja varmistaa tietosuojanormien noudattaminen henkilötietojen käsittelyssä kaikilla EU-lainsäädännön kattamilla aloilla. Vireillä on myös keskustelut Euroopan neuvoston henkilötietojen suojaa koskevan yleissopimuksen uudistamisesta. Neuvosto valtuutti kesäkuussa 2013 komission osallistumaan EU:n puolesta neuvotteluihin Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen uudistamisesta ja EU:n uudistettuun yleissopimukseen liittymisen ehdoista ja menettelyistä. Suomi katsoo, että EU:n tällä hetkellä hajanaista ja osin monimutkaista tietosuojasääntelyä tulee pyrkiä jatkossa yhtenäistämään ja yksinkertaistamaan siten, että samalla turvataan korkea tietosuojan taso. On tärkeää, että uudistus noudattaa paremman sääntelyn periaatteita eikä johda rekisterinpitäjälle aiheutuvan hallinnollisen taakan kasvuun. On myös tärkeää, että uudistuksessa löydetään toimiva tasapaino henkilötietojen suojan ja julkisuusperiaatteen välillä. Suomi pitää erittäin tärkeänä, että EN:n tietosuojayleissopimuksen uudistamisesta käytävissä neuvotteluissa varmistetaan yleissopimuksen ja EU:n tietosuojasäännöstön yhteensopivuus ottaen asianmukaisesti huomioon käynnissä oleva EU:n tietosuojalainsäädännön uudistaminen. Komissio julkaisi kesällä 2013 joukon toimenpiteitä, joilla se pyrkii palauttamaan luottamuksen EU-US väliseen tietojenvaihtoon. Ensinnäkin komissio antoi tiedonannon (strategia), jossa pyritään arvioimaan vakoilupaljastusten aiheuttamia haasteita ja riskejä sekä identifioimaan keinoja, joilla tarttua näihin haasteisiin. Toiseksi komissio julkaisi raportin ns. Safe Harbour-järjestelyn toimivuudesta. Kolmanneksi komissio julkaisi raportin kesällä perustetun EU-USA korkean tason tietosuojaryhmän työn tuloksista. Myös EP hyväksyi maaliskuussa 2014 vakoilupaljastuksia koskevan päätöslauselman, jota oli pohjustettu laaja-alaisilla kuulemisilla. Tapahtumat vaikuttavat myös neuvotteluihin, joita EU ja Yhdysvallat ovat pitkään käyneet sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen suojaamista siirrettäessä ja käsiteltäessä henkilötietoja terrorismin ja rikollisuuden torjuntaa varten (EU-USA tietosuojasopimus). Latvian kaudella pyritään päättämään Safe 14

Harbour-järjestelmän jatkosta. EU US tietosuojasopimus puolestaan odottaa US senaatin toimenpiteitä. Uuden komission linjattavaksi jää kysymys teletunnistetietojen käytön EU-tason sääntelystä. EU-tuomioistuin kumosi keväällä 2014 teletunnistetietojen säilyttämistä koskevan direktiivin 2006/24/EY perusoikeusnäkökohtiin viitaten. Sekä komissio että jäsenvaltiot ovat arvioineet tuomion vaikutuksia yhtäältä kansalliseen lainsäädäntöön ja toisaalta EU-tason lainsäädäntöön. On tärkeää, että EU-kansalaisten luottamus sähköisen viestinnän tietosuojaan voidaan palauttaa vakoiluskandaalin jälkeen. Pilvipalvelujen käyttöä henkilötietojen käsittelyssä tulee kehittää tietosuojaa ja tietoturvaa tukevalla tavalla. EU:n ja USA:n tietosuojasopimusta koskevissa neuvotteluissa tulisi saavuttaa pikaista edistymistä. Suomi pitää oikeusvarmuuden takia sitovaa EU:n ja USA:n välistä tietosuojasopimusta parempana vaihtoehtona kuin ei-sitovaa instrumenttia. Suomelle on tärkeätä, että tuleva sopimus on pelkästään tietosuojasopimus, joka ei muodosta oikeusperustaa sopimuksen soveltamisalalla tapahtuville henkilötietojen siirroille. EU:n ja USA:n välisellä tietosuojasopimuksella olisi taattava kansalaisille korkeatasoinen tietosuoja ja samat oikeudet Atlantin molemmin puolin. EU:n kansalaisille olisi taattava oikeus käyttää yhdysvaltalaisia oikeussuojakeinoja, vaikka he eivät asuisi Yhdysvalloissa. 6.2. Lentomatkustajarekisteritiedot (PNR) EU on tehnyt sopimukset USA:n ja Australian kanssa lentomatkustajarekisteritietojen (PNR) luovuttamisesta terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden, kuten järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Kanadan kanssa tehtävä sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa ja se odottaa EP:n hyväksyntää. Asian käsittely EP:ssä on viivästynyt, koska EP päätti syksyllä pyytää unionin tuomioistuimen lausuntoa siitä, onko allekirjoitettu sopimus perussopimusten mukainen. Lisäksi komissio käy Venäjän kanssa keskusteluja Venäjällä voimaan tulleesta määräyksestä, joka velvoittaa lentoyhtiöt ja muita liikennemuotoja harjoittavat luovuttamaan Venäjälle matkustajatietoja. PNR-tietojen luovuttaminen Venäjälle edellyttäisi kansainvälisen sopimuksen tekemistä. Vastaavia keskusteluja käydään myös Meksikon kanssa, jossa lentomatkustajatietojen luovuttamista edellyttävä lainsäädäntö tuli voimaan 1.1.2015. Komissio julkaisi 21.9.2010 tiedonannon matkustajarekisteritietojen (PNR) siirtoa kolmansiin maihin koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta. Sen mukaan myös Uusi-Seelanti, Etelä-Korea ja Japani käyttävät PNR-tietoja, mutta toistaiseksi vireillä ei ole sopimushankkeita näiden maiden kanssa. Tiedonannossa tuodaan esiin myös tarve yhdenmukaisille säännöille PNR-tietojen luovuttamisessa esim. direktiivin muodossa. Myös Qatar, Brasilia, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat esittäneet tai aikovat esittää EU:n jäsenvaltioille vaatimuksia lentomatkustajia koskevien PNR-tietojen luovuttamisesta. 15

Suomi katsoo, että lentomatkustajia koskevien tietojen luovuttaminen 3. maihin tulee järjestää EU-tasolla, jotta tietojen luovutuksissa noudatettaisiin samoja sääntöjä koko EU:n alueella. Näin voidaan turvata EU:n kansalaisten yhdenvertainen kohtelu PNR-tietojen käsittelyssä ja välttää lentoyhtiöiden välisen kilpailun vääristyminen. Neuvostossa on jo päästy sopuun ns. EU-PNR-direktiivistä, joka koskee matkustajarekisteritietojen käyttöä lainvalvontatarkoituksiin EU:n sisällä. Edellisellä vaalikaudella EP:n LIBE- valiokunta äänesti huhtikuussa 2013 ehdotuksen hylkäämisen puolesta. EP:n täysistunto palautti kesäkuussa 2013 ehdotuksen valiokuntakäsittelyyn. Eurooppa-neuvosto on kiirehtinyt hankkeen valmistelua mm. ulkomaalaisten taistelijoiden ilmiön takia, mutta valmistelussa ei toistaiseksi ole päästy eteenpäin. EU-PNR -valmistelu kuuluu Suomessa SM:n päävastuulle. 6.3. Perusoikeuksien toteutuminen EU:ssa ja EU-kansalaisuus Komissio julkaissee keväällä viidennen vuosiraportin EU:n perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta. Vuosiraporttien tavoitteena on pitää yllä dialogia EU:n perusoikeuspolitiikasta ja tarjota mahdollisuus vuosittaiseen politiikkakeskusteluun siitä, mitä unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla on tehty ja mitä niillä pitäisi tehdä perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi. Neuvostossa ja komissiossa on valmisteltu ohjeistusta ja suuntaviivoja, joiden tarkoituksena on tuoda EU-tasolle (suomalaista) lainvalmisteluajattelua, johon kuuluu perusoikeusarviointi säädösvalmistelun varhaisessa vaiheessa. Neuvoston on myös antanut päätelmät EU:n sisäisen ja ulkoisen ihmisoikeuspolitiikan koherenssista sekä kartoittanut hyviä kansallisen tason käytäntöjä perusoikeuksien huomioonottamisesta lainsäädäntötyössä ja hallinnossa. Suomi pitää hyvänä väistyneen komission toteuttamia avauksia EU:n perusoikeuspolitiikan seuraamiseksi ja EU:n perusoikeuskirjan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Näiden politiikka-asiakirjojen ja niiden seurannan tulisi vahvistaa perusoikeuksien huomioon ottamista eri sektoreilla ja lisätä EU:n perusoikeuspolitiikan johdonmukaisuutta. Työkalut perusoikeuskysymysten käsittelystä EU:n lainvalmistelutyössä on otettava käyttöön tehokkaasti. Yksittäisistä perusoikeuskysymyksistä Suomi pitää johdonmukaisesti esillä mm. vähemmistöjen, ml. romanien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilannetta. Vuonna 2013 neuvosto antoi päätelmät EU:n perusoikeusviraston arvioinnista. Viraston hallintoneuvosto on tehnyt komissiolle joukon ehdotuksia, joiden toteuttaminen vahvistaisi perusoikeusviraston toimintamahdollisuuksia ja asemaa. Neuvostossa ei kuitenkaan ole konsensusta viraston aseman vahvistamisesta eikä edes sen selventämisestä, että virastolla on mandaatti työskennellä myös rikos- ja poliisioikeudellisen yhteistyön alalla. Vireillä on myös perusoikeusviraston uuden johtajan valintaprosessi, joka viedään loppuun Latvian kaudella. Suomi edistää EU:n perusoikeusviraston toimintaedellytysten vahvistamista Lissabonin sopimuksen edellyttämällä tavalla. Viraston toimivalta tulee laajentaa myös poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön alalle ja kattamaan 16

koko EU:n perusoikeuskirja. Lisäksi virastolta tulisi pyytää nykyistä useammin lausuntoja säädösehdotusten perusoikeusvaikutuksista. On tärkeää, että virasto jatkaa jäsenvaltioiden perusoikeustilanteen seuraamista ja siitä raportointia. Tulisi myös harkita sitä, että neuvosto käsittelisi viraston julkaisemia raportteja perusoikeuksien toteutumisesta EU:n jäsenvaltioissa. Valmisteluja jatketaan EU:n liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. EUtuomioistuin (EUT) antoi 18.12.2014 lausunnon, jonka mukaan liittymissopimusluonnos ei kaikilta osin ole EU-oikeuden mukainen. Latvian kaudella tullaan asiaa käsittelemään tämän lausunnon mukaisesti. Komissiolta odotetaan myöhemmin virallista ehdotusta EU:n sisäisistä säännöistä koskien mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) nimitettävän tuomarin valintaa, EU:n edustautumista EIT:ssä, kriteerejä joita sovelletaan mahdollisessa kanssavastaajatilanteessa, mekanismia jota sovelletaan EUT:n osallistuessa EIT:ssä vireillä olevan asian käsittelyyn, valituksiin vastaamisen koordinoimista EU:n ja jäsenvaltioiden välillä sekä EIT:n tuomion täytäntöönpanoa ja vastuun jakamista unionin ja jäsenvaltio(ide)n kesken. Suomessa asia kuuluu UM:n päävastuulle. Suomi pitää EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ensiarvoisen tärkeänä. Suomen tavoitteena on, että liittyminen toteutuisi mahdollisimman nopeasti. EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen parantaa unionin oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvien henkilöiden oikeusasemaa. Komission on määrä viimeistään 1.4.2015 antaa EU-kansalaisaloiteasetuksen soveltamista koskeva kertomus, jossa se tarkastelee todennäköisesti myös Euroopan oikeusasiamiehen kannanottoja. EU-kansalaisaloiteasetuksesta keskustellaan myös Euroopan parlamentissa. Keskustelua käydään siitä, millä tavoin EUkansalaisaloiteasetusta olisi mahdollisesti muutettava, jotta siitä tulisi nykyistä käyttäjäystävällisempi. Myös EU-kansalaisaloiteasetukseen liittyvän, tuenilmauksia koskevan komission delegoidun säädöksen antaminen on vireillä. Lisäksi, yksittäisiin EU-kansalaisaloitteisiin liittyen komissio on vuonna 2014 antanut tiedonantoja, joissa komissio ilmoittaa, miten se aikoo aloitteiden osalta toimia. Tiedonantoja on annettu ja niitä tullaan antamaan eri aloilla, ja niiden osalta vastuuministeriö määräytyy aloitteen aiheen perusteella. Suomi tukee pyrkimyksiä kehittää EU-kansalaisaloiteasetusta nykyistä käyttäjäystävällisemmäksi, mikä parantaisi edelleen osallistuvan demokratian toteutumista. Asetuksen soveltamisesta on nyt saatu käytännön kokemusta ja myös siihen liittyvät ongelmat ovat hahmotettavissa. 6.4. Yhdenvertaisuus (TSTK-neuvosto) Neuvottelut yhdenvertaisuusdirektiivistä jatkuvat edelleen Latvian pj kaudella ja uuden komission tavoitteena on löytää ulospääsy jumiutuneista neuvotteluista. Neuvotteluissa on päästy uuteen vaiheeseen, kun Saksa on jäänyt yksin vastustamaan direktiiviä. Päätöksenteko neuvostossa edellyttää kuitenkin edelleen yksimielisyyttä. Direktiivillä kiellettäisiin syrjintä uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuen sosiaali- ja terveysalalla, koulutuksessa sekä tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa. 17

Suomi suhtautuu myönteisesti direktiiviin, jolla pyritään parantamaan yhdenvertaisuuden toteutumista Euroopan unionissa. Suomi tukee ehdotuksen horisontaalista lähestymistapaa sekä tavoitetta turvata mahdollisimman yhdenmukainen vähimmäistaso suojalle syrjintää vastaan kaikille ihmisille syrjintäperusteesta ja elämänalasta riippumatta. Komission työohjelmassa oli ajoitettu vuodelle 2012 lainsäädäntöehdotus liittyen esteettömyyteen tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa, rakennetussa ympäristössä sekä liikenne- ja viestintäsektoreilla. Ehdotuksen antaminen on viivästynyt; jos se annetaan ehdotus tullee koskemaan TEM:n, STM:n, LVM:n ja YM:n toimialaan liittyviä kysymyksiä. 6.5. Europarlamenttivaalit ja eurooppalaiset poliittiset puolueet (YAN) Eurooppa-neuvosto joutui kesäkuussa 2013 päättämään europarlamentin kokoonpanosta vuoden 2014 jälkeen, koska Kroatian liittyminen unionin jäseneksi edellytti europarlamenttipaikkojen uudelleenjakoa. Suomi säilytti nykyiset 13 paikkaansa myös uudessa europarlamentin kokoonpanossa. Päätöksessä todetaan myös, että EP tekee aloitteen päätöksen tarkistamiseksi hyvissä ajoin ennen vaalikauden 2019-2024 alkua, vuoden 2016 loppuun mennessä. Asia kuuluu VNK:n toimialaan. Neuvottelut vuoden 1976 EU-vaalisäädöksen (edustajien valitseminen Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla) uudistamisesta eivät ole käynnistyneet. Perussopimusten mukaan parlamentti laatii esityksen tarvittavista säännöksistä jäsentensä yleisten ja välittömien vaalien toimittamiseksi ja neuvosto vahvistaa tällaiset säännökset yksimielisesti. EP:n täysistunto palautti kesäkuussa 2011 valiokuntakäsittelyyn mietintöluonnoksen siitä, miten EU-vaalisäädös voitaisiin uudistaa. Asia ei enää edellisellä EP-vaalikaudella edennyt. Uusi EP (AFCOvaliokunta) on kuitenkin jo laatimassa vaalisäädöksestä uutta oma-aloitemietintöä. Komissio julkaisee keväällä 2015 arvion vuoden 2014 EP-vaaleista ja ns. kärkiehdokasjärjestelmän toteutumisesta. Suomen tavoitteena on säilyttää jatkossakin nykyiset 13 paikkaansa EP:ssä. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Ahvenanmaan osallistumisesta EUasioiden käsittelyyn sekä maakunnan mahdollisuuksista vaikuttaa niihin vuodelta 2009 todetaan, että valtioneuvosto tulee edelleen EU-tasolla käytävissä Euroopan parlamentin paikkajakoa koskevissa neuvotteluissa korostamaan Ahvenanmaan maakunnan kansainvälistä erityisasemaa ja itsehallintoa. Asiaa käsiteltiin myös hallituksen iltakoulussa 13.3.2013. 6.6. Avoimuus, hyvä hallinto Neuvottelut asiakirjajulkisuutta EU:ssa säätelevän avoimuusasetuksen uudistamisesta eivät ole edenneet, vaikka vireillä on jo vuosia ollut kaksi komission 18

asetusehdotusta (2008 ja 2011). Euroopan parlamentti hyväksyi joulukuun 2011 täysistunnossa kantansa asetusehdotuksiin, mutta alkuvuonna 2012 neuvottelut neuvoston ja EP:n välillä kariutuivat toimielinten välisiin erimielisyyksiin komission ja neuvoston halutessa kaventaa avoimuutta ja EP:n lisätä sitä. Komissio ei ole vetänyt pois kumpaakaan uudistusehdotusta. Latvian pj-kaudella jatketaan keskustelua siitä, tulisiko neuvoston liittyä komission ja EP:n avoimuusrekisteriin. Kysymys on rekisteristä, johon listataan ns. vaikuttamistyötä tekeviä toimijoita ( lobbarirekisteri ). Komissiolta odotetaan vuoden 2015 alkupuoliskolla uutta ehdotusta toimielinten väliseksi sopimukseksi, joka perustuisi lobbareiden pakolliseen rekisteröitymiseen. Asian valmisteluvastuu kuuluu Suomessa VNK:lle. Suomi pitää unionin toiminnan avoimuusmyönteisen kehityksen turvaamista keskeisen tärkeänä EU-poliittisena tavoitteena, ottaen huomioon myös Lissabonin sopimuksen nimenomaisen tavoitteen lisätä unionin toiminnan avoimuutta. Suomi osallistuu neuvotteluihin aktiivisesti. Suomi ei pidä nykyisen avoimuusasetuksen muuttamista välttämättömänä muilta osin, mutta katsoo, että Lissabonin sopimuksen edellyttämät soveltamisalan muutokset tulee toteuttaa ilman enempiä viivästyksiä. Suomi on suhtautunut positiivisesti neuvottelujen aloittamiseen neuvoston osallistumisesta täysjäsenenä vaikuttamistyötä tekeviä toimijoita listaavaan avoimuusrekisteriin. Neuvoston osallistuminen edellyttää erityisesti, että ratkaistaan kysymys järjestelyn soveltamisesta jäsenvaltioihin. Euroopan parlamentti hyväksyi alkuvuonna 2013 oma-aloitemietinnön, jossa se pyysi komissiolta Lissabonin sopimuksen edellyttämää aloitetta eurooppalaisesta hallintosäädöksestä. Uusi komissio on ilmaissut asiasta edellistä komissiota myönteisempiä arvioita ainakin niin, että säädösehdotusta pidetään yhtenä mahdollisena vaihtoehtona. Asiassa odotetaan seuraavaksi komission tiedonantoa, jonka pohjalta hanketta tullaan työstämään eteenpäin. Tiedonannon antaminen ei sisälly komission työohjelmaan vuodelle 2015. Suomi vaikuttaa aktiivisesti hyvää hallintoa koskevan EU-säädöksen valmistelutyöhön komissiossa SEUT 298 artiklan pohjalta, joka edellyttää unionin toimielimien, elimien ja laitosten tukeutuvan tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon. 7 OIKEUDELLISET VERKOSTOT, SÄHKÖINEN ASIOINTI JA EU:N RAHOITUSOHJELMAT EU:n puitteissa toimii lukuisia oikeudellisia verkostoja, joilla tuetaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua: Euroopan siviili- ja kauppaoikeudellinen verkosto, Euroopan rikosoikeudellinen verkosto, Euroopan rikoksentorjuntaverkosto sekä European Network on Contact Points on genocide, war crimes and crimes against humanity -verkosto. 19

Toimintaansa jatkaa myös vuonna 2008 perustettu eurooppalainen oikeusvertailuverkosto, jonka tehtävänä on varmistaa tiedonkulkua jäsenvaltioiden lainsäädännöstä ja lainsäädäntöuudistuksista. Komissio raportoi vuosittain eurooppalaisen lainkäyttökoulutuksen, erityisesti tuomarikoulutuksen, määrästä ja kattavuudesta. Komission on tarkoitus aloittaa pilottiprojektit Erasmus-tyyppisestä vaihdosta oikeusviranomaisille, oikeusalan ammattilaisille sekä lainvalvontaviranomaisille. Suomi korostaa Euroopan tuomarikoulutusverkoston (EJTN) keskeistä asemaa ja roolia EU-oikeuden koulutuksen koordinoijana, ohjaajana ja myös tuottajana. Euroopan sähköisen oikeuden strategian (2014-2018) toteuttaminen on käynnistynyt. Työn tavoitteena on oikeudenkäyttöä koskevan tiedon saatavuuden edistäminen, oikeuden saatavuuden helpottaminen ja sähköisten välineiden käytön edistäminen rajat ylittävissä oikeudenkäynneissä sekä oikeusalan viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon helpottaminen. Käytännön välineinä ovat muun muassa videoneuvottelujen hyödyntäminen ja suojattujen sähköisten viestintä-yhteyksien käyttö. Strategiaa toteutetaan käytännön hankkeita laajemmin käsittelevän sähköisen oikeuden toimintasuunnitelman avulla. Eurooppalainen sähköisen oikeuden portaali avattiin heinäkuussa 2010 (https://e-justice.europa.eu/home.do). Uusien EU-rahoitusohjelmien toimeenpano on käynnistynyt. Oikeusalan rahoitusohjelma sekä perusoikeus, tasa-arvo ja kansalaisuus ohjelma keskittyvät vuosina 2014-2020 mm. oikeudellisten asiantuntijoiden koulutukseen, yhteistyöverkostojen vahvistamiseen sekä yleisen tietoisuuden lisäämiseen EUlainsäädännön takaamista oikeuksista 8 OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN ULKOSUHTEET 8.1. EU-USA -suhteet EU:n ja Yhdysvaltojen välinen OSA-ministerikokous järjestetään puolivuosittain. EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen julistus OSA-yhteistyön tulevaisuudesta ja tavoitteista (Washington Statement) on annettu vuonna 2009 ja kesäkuussa 2010 hyväksyttiin EU:n ja USA:n julistus terrorismin vastaisesta toiminnasta. EU ja Yhdysvallat ovat käynnistäneet myös tiiviimmän yhteistyön lapsipornografian torjumiseksi (EU US Global Alliance against Child Pornography), rikosuhriasioissa ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. Nyt myös tietoverkkorikollisuuden torjunta on keskeisimpiä yhteistyöalueita. EU ja Yhdysvallat ovat vuoden 2014 aikana edistyneet rikosoikeusavun (MLA) toimivuudessa, tietoverkkomurto- ja terrorismiuhkasioissa sekä tietosuojasopimuksen neuvotteluissa. EU-USA-suhteita on kesästä 2013 alkaen leimannut erityisesti tietosuoja- ja vakoilukysymykset (ks. luku 6.1.). EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan laajasta vapaakauppasopimuksesta. OM on mukana arvioimassa sopimukseen mahdollisesti liittyviä valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Alkuvuonna 2015 tullaan myös arvioimaan sopimuksen riidanratkaisujärjestelmään (investointisuoja) liittyviä kysymyksiä komission julkaistua raportin asiaa koskevan kuulemisen tuloksista. 20