LOGIIKKA, TOTUUS JA OIKEUSNORMIT

LOGIIKKA, TOTUUS JA OIKEUSNORMIT Rami Hovi Helsinki 3.5.2011 Pro gradu -tutkielma HELSINGIN YLIOPISTO Oikeustieteellinen tiedekunta Ohjaaja: Ari Hirvonen

HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET UNIVERSITY OF HELSINKI Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Laitos Institution Department oikeustieteellinen Tekijä Författare Author Rami Hovi Työn nimi Arbetets titel Title Logiikka, totuus ja oikeusnormit Oppiaine Läroämne Subject oikeustiede Työn laji Arbetets art Level Aika Datum Month and year Sivumäärä Sidoantal Number of pages pro gradu toukokuu 2011 92 Tiivistelmä Referat Abstract Tutkielmassa tarkastellaan deonttisen logiikan oikeustieteellisen soveltamisen perusedellytyksiä. Varsinaisena tutkimusongelmana on Jørgensenin dilemmana tunnettu antinomia, joka koostuu seuraavista oletuksista: (1) normatiivisilla lauseilla ei ole totuusarvoa (nonkognitivismi); (2) deduktio on totuuden välttämättä säilyttävä relaatio lausejoukkojen välillä (klassinen, semanttinen määritelmä); (3) deonttisessa logiikassa tehdään normeja koskevia päätelmiä, joiden looginen pätevyys vaikuttaa ilmeiseltä. Jos deonttisen logiikan lauseet ovat normatiivisia, niillä ei ole totuusarvoa, ja oletukset (1)-(3) johtavat ristiriitaan. Jørgensenin dilemma voidaan ratkaista luopumalla nonkognitivismista tai klassisesta deduktion määritelmästä taikka osoittamalla, että deonttisen logiikan lauseilla on totuusarvo, vaikka niissä onkin kyse normeista. Nonkognitivismin kyseenalaistaminen oikeusteoriassa on harvinaista, ja klassisella deduktion määritelmällä on logiikan filosofiassa melko vakiintunut asema. Deonttisen logiikan lauseilla puolestaan väitetään usein olevan totuusarvo, kun niiden sisältämä pitäminen tulkitaan deskriptiiviseksi. Tällaisia lauseita kutsutaan normipropositioiksi. Tutkielman päätavoitteena on normiproposition käsitteen puolustaminen. Siinä arvioidaan Tecla Mazzaresen normiproposition käsitteeseen kohdistamaa kritiikkiä sekä Aulis Aarnion ja Ilkka Niiniluodon debattia oikeustieteeseen soveltuvasta totuusmääritelmästä. Mazzaresen ja Aarnion argumenttien todetaan perustuvan samaan oletukseen: jos normipropositio on tosi, normiformulaatiolla on yksi ainoa merkitys (normi). Tämä oletus osoitetaan virheelliseksi, mikä kaataa sekä Mazzaresen että Aarnion päättelyn. Tutkielmassa syvennytään deduktion määrittelyyn ja oikeutukseen, totuuden käsitteeseen ja totuudentekijöiden metafysiikkaan, osoitetaan perinteinen lingvistinen normikäsitys puutteelliseksi ja konstruoidaan uusi normimääritelmä, jonka mukaan oikeusnormi on eräänlainen metatason asiaintila ja kelpaa totuudentekijäksi. Normimääritelmä oikeutetaan osoittamalla sen mukaisen normin rakentuvan asiaintiloista ja normatiivisuudesta ilman lisäoletuksia. Normatiivisuuden olettamisen osoitetaan sisältyvän kolmeen 1900-luvun merkittävään oikeusteoreettiseen suuntaukseen: Hans Kelsenin normativismiin, Alf Rossin oikeusrealismiin sekä Ota Weinbergerin ja Neil MacCormickin institutionaaliseen oikeusteoriaan. Asiaintilan hyväksyminen ontologiaan jätetään hypoteettiseksi. Normimääritelmälle konstruoidaan modaalilooginen malli, jonka avulla sen ominaisuuksia tutkitaan lyhyesti. Mazzaresen ja Aarnion päättelyiden todetaan osittain vastaavan yleistä filosofista argumenttia, jonka mukaan relativistinen totuus on metafyysisen relativismin seuraus. Kyseinen argumentti osoitetaan Michael Lynchiin tukeutuen virheelliseksi. Huomiota kiinnitetään myös piirteisiin, jotka tekevät Mazzaresen ja Aarnion päättelyistä yleistä argumenttia huomattavasti heikompia. Lopuksi osoitetaan, että relativisoiduilla normipropositioilla ja niistä yleistetyillä minimaalisilla normipropositioilla on absoluuttinen totuusarvo. Avainsanat Nyckelord Keywords logiikka, deonttinen logiikka, totuusteoriat, oikeusnormit, ontologia, relativismi, pluralismi Säilytyspaikka Förvaringsställe Where deposited Muita tietoja övriga uppgifter Additional information URL: http://www.helsinki.fi/ ramihovi/pdf/rth-otm-gradu-2011.pdf

i Die Erforschung der Logik bedeutet die Erforschung aller Gesetzmäßigkeit. Und außerhalb der Logik ist alles Zufall. Wittgenstein 1921, 6.3.

Sisältö Lähteet ii iii 1 Johdanto 1 2 Logiikka 5 2.1 Logiikka ja logiikan järjestelmät................... 5 2.2 Deduktion oikeutus.......................... 6 3 Deduktio ja nonkognitivismi 9 3.1 Jørgensenin dilemma......................... 9 3.2 Neljä tapaa välttää dilemma...................... 10 3.3 Mazzaresen näkemyksiä normipropositioista............. 14 4 Totuus 17 4.1 Aarnion ja Niiniluodon näkemyksiä totuudesta........... 17 4.2 Totuusrelaatio............................. 20 4.3 Totuudenkantajat........................... 24 4.4 Totuudentekijät ja realismi...................... 29 5 Modaliteetit, asiaintilat ja mahdolliset maailmat 34 5.1 Modaliteetit.............................. 34 5.2 Modaalilogiikka............................ 35 5.3 Ekstensionaalisuus ja intensionaalisuus............... 44 5.4 Asiaintilat ja mahdolliset maailmat.................. 49 6 Oikeusnormit 56 6.1 Selitysvoiman ja epistemologisen turvallisuuden tasapaino..... 56 6.2 Lauseet ja niiden käyttö........................ 59 6.3 Normatiivisuus............................ 63 6.4 Oikeusnormi asiaintilana....................... 70 6.5 Oikeusnormien modaalilooginen rekonstruktio........... 74 7 Relativismi, pluralismi ja normipropositiot 82 7.1 Normatiivisuuden relatiivisuus ja pluralismi............. 82 7.2 Relativisoidut ja minimaaliset normipropositiot........... 86 8 Loppupäätelmiä 91

Lähteet iii Aarnio, Aulis: Linguistic philosophy and legal theory: Some problems of legal argumentation. Teoksessa Krawietz, Werner & Opałek, Kazimierz & Schramm, Alfred, toim.: Argumentation und Hermeneutik in der Jurisprudenz, Rechtstheorie, Beiheft 1. Berlin 1979, s. 17 41. Aarnio, Aulis: On truth and the acceptability of interpretative propositions in legal dogmatics. Teoksessa Aarnio & Niiniluoto & Uusitalo: Methodologie und Erkenntnistheorie der juristischen Argumentation, Rechtstheorie, Beiheft 2, 1981, s. 33 51. Aarnio, Aulis: Rational as reasonable. Dordrecht Boston: D. Reidel 1987. Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Porvoo: WSOY 1989. Aarnio, Aulis & Niiniluoto, Ilkka & Uusitalo, Jyrki, toim.: Methodologie und Erkenntnistheorie der juristischen Argumentation, Rechtstheorie, Beiheft 2. Berlin 1981. Adams, Robert M.: Theories of Actuality. Noûs 8, 1974, s. 211 231. Alchourrón, Carlos & Bulygin, Eugenio: Normative systems. Wien New York: Springer-Verlag 1971. Alchourrón, Carlos & Bulygin, Eugenio: The expressive conception of norms. Teoksessa Hilpinen: New studies in deontic logic, 1981, s. 95 124. Alchourrón, Carlos & Bulygin, Eugenio: Permission and permissive norms. Teoksessa Krawietz, Werner et al., toim.: Theorie der Normen. Berlin: Duncker & Humblot 1984, s. 349 371. Alchourrón, Carlos & Bulygin, Eugenio: Perils of level confusion in normative discourse. Rechtstheorie 19, 1988, s. 230 237. Alcoff, Linda: Real knowing: New versions of the coherence theory. Ithaca, NY: Cornell University Press 1996. Alexy, Robert: Hans Kelsens Begriff des relativen Apriori. Teoksessa Paulson, Stanley L., toim.: Neukantianismus und Rechtsphilosophie. Baden-Baden: Nomos 2002, s. 179 202. Alston, William P.: A realist conception of truth. Ithaca, NY: Cornell University Press 1996. Antonelli, G. Aldo: Non-monotonic Logic. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Summer 2010. 2010 URL: http: //plato.stanford.edu/archives/sum2010/entries/logic-nonmonotonic/. Armstrong, David M.: A world of states of affairs. Cambridge: Cambridge University Press 1997. Austin, John L.: How to do things with words. 2. painos (uusintapainos 2001). Cambridge: Harvard University Press [1955] 1975. Bennett, Jonathan F.: Events and their names. Indianapolis: Hackett Pub. Co. 1988.

Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas: The social construction of reality. A treatise in the sociology of knowledge. Harmondsworth: Penguin 1971. Blackburn, Patrick & Rijke, Maarten de & Venema, Yde: Modal logic. Cambridge: Cambridge University Press 2001. Boghossian, Paul: What is relativism? Teoksessa Greenough & Lynch: Truth and realism, 2006, s. 13 37. Braun, David: Indexicals. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2008 URL: http://plato.stanford.edu/archives/ fall2008/entries/indexicals/. Bulygin, Eugenio: Norms and logic. Law and philosophy 4, 1985, s. 145 163. Bulygin, Eugenio: On norm propositions. Teoksessa Krawietz, Werner et al., toim.: The reasonable as rational? Berlin: Duncker & Humblot 2000, s. 129 134. Carnap, Rudolf: Empiricism, Semantics, and Ontology. Teoksessa Meaning and Necessity. 2. painos. Chicago: University of Chicago Press 1956, s. 205 221. Chellas, Brian F.: Modal logic: An introduction. Cambridge: Cambridge University Press 1980. Copi, Irving M. & Cohen, Carl: Introduction to logic. 12. painos. Upper Saddle River (NJ): Prentice Hall 2005. Van Dalen, Dirk: Intuitionistic logic. Teoksessa Gabbay, Dov M. & Guenthner, Franz, toim.: Handbook of philosophical logic 3. Dordrecht: D. Reidel 1986, s. 225 339. David, Marian: The Correspondence Theory of Truth. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2005 URL: http://plato.stanford.edu/archives/fall2005/entries/truth-correspondence/. Davidson, Donald: Truth and meaning [1967]. Teoksessa Davidson: Inquiries into truth and interpretation, 2001, s. 17 36. Davidson, Donald: True to the facts [1969]. Teoksessa Davidson: Inquiries into truth and interpretation, 2001, s. 37 54. Davidson, Donald: The Folly of Trying to Define Truth. 1996, s. 263 278. Davidson, Donald: Inquiries into truth and interpretation. 2. painos. Oxford: Clarendon Press 2001. Devitt, Michael: Realism and truth. 2. painos. Oxford: Basil Blackwell 1991. Devitt, Michael: Scientific realism. Teoksessa Greenough & Lynch: Truth and realism, 2006, s. 100 124. Dummett, Michael A. E.: Truth [1959]. Teoksessa Dummett: Truth and other enigmas, 1978, s. 1 24. Dummett, Michael A. E.: Realism [1963]. Teoksessa Dummett: Truth and other enigmas, 1978, s. 145 165. Dummett, Michael A. E.: The philosophical basis of intuitionistic logic [1973a]. Teoksessa Dummett: Truth and other enigmas, 1978, s. 215 247. Dummett, Michael A. E.: The justification of deduction [1973b]. Teoksessa Dummett: Truth and other enigmas, 1978, s. 290 318. iv

Dummett, Michael A. E.: What is a theory of meaning? (II). Teoksessa Evans & McDowell: Truth and meaning, 1976, s. 67 137. Dummett, Michael A. E.: Truth and other enigmas. London: Duckworth 1978. Ebbinghaus, Heinz-Dieter & Flum, Jörg & Thomas, Wolfgang: Mathematical logic. 2. painos. New York: Springer 1994. Enderton, Herbert B.: Elements of set theory. San Diego: Academic Press 1977. Engel, Pascal: The norm of truth. An introduction to the philosophy of logic. Hemel Hempstead: Harvester Wheatsheaf 1991. Engel, Pascal: Truth. Chesham: Acumen 2002. Evans, Gareth & McDowell, John, toim.: Truth and meaning: essays in semantics. Oxford: Oxford University Press 1976. Fitting, Melvin & Mendelsohn, Richard L.: First-order modal logic. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers 1998. Forbes, Graeme: Truth, correspondence and redundancy. Teoksessa Macdonald, Graham & Wright, Crispin, toim.: Fact, science and morality, 1986. Oxford: Basil Blackwell 1986, s. 27 54. Forrest, Peter: Ways worlds could be. Teoksessa Laurence & Macdonald: Contemporary readings in the foundations of metaphysics, 1998, s. 117 127. Fox, John F.: Truthmaker. Australasian Journal of Philosophy. Vol. 65 No. 2, 1987, s. 188 207. Geach, Peter T.: Reference and generality. Ithaca London: Cornell University Press 1980. Gizbert-Studnicki, Tomasz: The non-linguistic conception of norm and ontology. Teoksessa Krawietz, Werner & Wróblewski, Jerzy, toim.: Sprache, Performanz und Ontologie des Rechts. Berlin: Duncker & Humblot 1993, s. 423 434. Glanzberg, Michael: Truth. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2006 URL: http://plato.stanford.edu/archives/ sum2006/entries/truth/. Goodman, Nelson: Fact, fiction and forecast. London: The Athlone Press 1954. Greenough, Patrick & Lynch, Michael P.: Introduction. Teoksessa Greenough & Lynch: Truth and realism, 2006, s. 1 9. Greenough, Patrick & Lynch, Michael P., toim.: Truth and realism. Norfolk: Oxford University Press 2006. Grönfors, Kurt: Avtalsgrundande rättsfakta. Stockholm: Nerenius & Santérus 1993. Guastini, Riccardo: Ought-sentences and the juristic description of rules. Ratio Juris. Vol. 4 No. 3 December, 1991, s. 308 321. Gödel, Kurt: Russell s mathematical logic. Teoksessa Schilpp, Paul A., toim.: The Philosophy of Bertrand Russell. 2. painos. Evanston (IL): The library of living philosophers, Inc. 1946, s. 125 153. Haack, Susan: The justification of deduction. Mind. Vol. 85, 1976, s. 112 119. v

Haack, Susan: Philosophy of logics. Cambridge: Cambridge University Press 1988. Hacking, Ian: The social construction of what? Cambridge (Mass.): Harvard University Press 1999. Hakulinen, Auli et al.: Iso suomen kielioppi. SKS 950. 3. painos. Hämeenlinna: Karisto 2005. Hart, H. L. A.: The concept of law. 2. painos. Oxford: Oxford University Press 1994. Hedenius, Ingemar: Om rätt och moral. Stockholm: Tidens 1941. Heidemann, Carsten: Die Norm als Tatsache. Zur Normentheorie Hans Kelsens. Baden-Baden: Nomos Verlagsgesellschaft 1997. Helin, Markku: Lainoppi ja metafysiikka: tutkimus skandinaavisen oikeusrealismin tieteenkuvasta ja sen vaikutuksesta Suomen siviilioikeuden tutkimuksessa vuosina 1920-1960. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys 1988. Helin, Markku: Kielitekojen teoriasta institutionaaliseen oikeusteoriaan. Teoksessa Hirvonen, Ari & Tuori, Kaarlo, toim.: Oikeus, kieli ja kritiikki. Helsinki: Helsingin yliopisto 1990, s. 141 158. Hilpinen, Risto, toim.: New studies in deontic logic: Norms, actions, and the foundations of ethics. Dordrecht: D. Reidel 1981. Hilpinen, Risto: Deontic logic. Teoksessa Goble, Lou, toim.: The Blackwell Guide to Philosophical Logic. Malden: Blackwell Publishers, LTD 2001, s. 159 182. Hodges, Wilfrid: Elementary predicate logic. Teoksessa Gabbay, Dov M. & Guenthner, Franz, toim.: Handbook of philosophical logic 1. Dordrecht: D. Reidel 1983, s. 1 131. Hofweber, Thomas: Logic and Ontology. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2005 URL: http://plato.stanford.edu/ archives/win2005/entries/logic-ontology/. Hughes, George E. & Cresswell, Max J.: A new introduction to modal logic. London: Routledge 1996. Innala, Heikki-Pekka: Is deontic logic possible? Wellington: Victoria University of Wellington 1989. Juti, Riku: Johdatus metafysiikkaan. Helsinki: Gaudeamus 2001. Jørgensen, Jørgen: Imperatives and logic. Erkenntnis 7, 1938, s. 288 298. Kelsen, Hans: Reine Rechtslehre. Einleitung in die rechtswissenschaftliche Problematik. 1. painos (uusintapainos Aalen: Scientia 1985). Wien 1934. Kelsen, Hans: General theory of law and state. 1. painos (uusintapainos New York: Russell & Russell 1973). Cambridge 1945. Kelsen, Hans: Law, state and justice in the Pure theory of law [1948b]. Teoksessa Kelsen: What is justice?, 1957, s. 288 302. Kelsen, Hans: Science and politics [1951]. Teoksessa Kelsen: What is justice?, 1957, s. 350 375. vi

Kelsen, Hans, toim.: What is justice? Justice, law, and politics in the mirror of science. Collected essays by Hans Kelsen. Berkeley: University of California Press 1957. Kelsen, Hans: Reine Rechtslehre. Mit einem Anhang: Das Problem der Gerechtigkeit. 2. kokonaan uudistettu ja laajennettu painos. Wien: Franz Deuticke 1960. Kelsen, Hans: Law and logic [1965]. Teoksessa Essays in legal and moral philosophy. Dordrecht Boston: D. Reidel [1965] 1973, s. 228 253. Kelsen, Hans: Allgemeine Theorie der Normen. Wien: Manz 1979. Kirkham, Richard L.: Theories of truth. A critical introduction. Cambridge, MA: MIT Press 1995. Kivinen, S. Albert: Analyysin paradoksi. URL: http://www.tieteessatapahtuu.fi/ 013/kivinen.htm viittauspäivä: 3.5.2011. Kleene, Stephen Cole: Mathematical logic. New York: Wiley 1968. Knuuttila, Simo: The emergence of deontic logic in the fourteenth century. Teoksessa Hilpinen: New studies in deontic logic, 1981, s. 225 248. Korsgaard, Christine M.: The sources of normativity. Cambridge: Cambridge University Press 1996. Künne, Wolfgang: Conceptions of truth. Oxford: Clarendon Press 2005. Lammenranta, Markus: Tietoteoria. Helsinki: Gaudeamus 1993. Laurence, Stephen & Macdonald, Cynthia, toim.: Contemporary readings in the foundations of metaphysics. Oxford: Blackwell 1998. Lewis, David K.: Counterfactuals. Oxford: Basil Blackwell 1973. Lewis, David K.: A problem about permission. Teoksessa Saarinen, Esa et al., toim.: Essays in honour of Jaakko Hintikka. Dordrecht: D. Reidel 1979, s. 163 175. Lewis, David K.: On the plurality of worlds. Oxford New York: Basil Blackwell 1986. Loux, Michael J.: Introduction: Modality and metaphysics. Teoksessa Loux: The possible and the actual, 1979, s. 15 64. Loux, Michael J., toim.: The possible and the actual. Readings in the metaphysics of modality. Ithaca, NY: Cornell University Press 1979. Loux, Michael J.: Metaphysics: a contemporary introduction. 2. painos (uusintapainos 2005). Oxon: Routledge 2002. Lowe, E. Jonathan: The Metaphysics of Abstract Objects. The Journal of Philosophy. Vol. 92 No. 10, 1995, s. 509 524. Lowe, E. Jonathan: A survey of metaphysics. Oxford: Oxford University Press 2002. Lycan, William G.: Possible worlds and possibilia. Teoksessa Laurence & Macdonald: Contemporary readings in the foundations of metaphysics, 1998, s. 83 95. Lynch, Michael P.: Truth in context. An essay on pluralism and objectivity. Cambridge, MA: MIT Press 1998. vii

MacCormick, Neil: Law as institutional fact [1974]. Teoksessa MacCormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 49 76. MacCormick, Neil: On analytical jurisprudence [1982]. Teoksessa MacCormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 93 109. MacCormick, Neil: The limits of rationality in legal reasoning [1985]. Teoksessa MacCormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 189 206. MacCormick, Neil & Weinberger, Ota, toim.: An institutional theory of law: New approaches to legal positivism. Dordrecht: D. Reidel 1986. MacCormick, Neil & Weinberger, Ota: Introduction. Teoksessa MacCormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 1 30. Mazzarese, Tecla: Deontic logic as logic of legal norms: two main sources of problems. Ratio Juris. Vol. 4 No. 3 December, 1991, s. 374 392. Mazzarese, Tecla: Norm propositions : epistemic and semantic queries. Rechtstheorie 22, 1991, s. 39 70. McDowell, John: Truth conditions, bivalence and verificationism. Teoksessa Evans & McDowell: Truth and meaning, 1976, s. 42 66. McGinn, Colin: Truth and use. Teoksessa Reference, truth and reality. London: Routledge & Kegan Paul 1980, s. 19 40. McNamara, Paul: Deontic Logic. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2010 URL: http://plato.stanford.edu/ archives/fall2010/entries/logic-deontic/. Merikoski, Jorma & Virtanen, Ari & Koivisto, Pertti: Diskreetti matematiikka I. 10. painos. Tampere: Tampereen yliopisto 2000. Miettinen, Seppo K.: Logiikka: Perusteet. Helsinki: Gaudeamus 2002. Molnar, George: Truthmakers for Negative Truths. Australasian Journal of Philosophy. Vol. 78 No. 1, 2000, s. 72 86. Neale, Stephen: The philosophical significance of Gödel s slingshot. Mind. Vol. 104 No. 416, 1995, s. 761 825. Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus. Keuruu: Otava 1980. Niiniluoto, Ilkka: On the truth of norm propositions. Teoksessa Tammelo, Ilmar & Aarnio, Aulis, toim.: Zum Fortschritt von Theorie und Technik in Recht und Ethik. Berlin 1981, s. 171 180. Niiniluoto, Ilkka: On truth and argumentation in legal dogmatics. Teoksessa Aarnio & Niiniluoto & Uusitalo: Methodologie und Erkenntnistheorie der juristischen Argumentation, Rechtstheorie, Beiheft 2, 1981, s. 53 76. Niiniluoto, Ilkka: Tieteellinen päättely ja selittäminen. Keuruu: Otava 1983. Niiniluoto, Ilkka: Truth and Legal Norms. Teoksessa MacCormick, Neil & Panou, Stavros & Vallauri, Luigi Lombard, toim.: Conditions of Validity and Cognition in Modern Legal Thought, Archiv für Rechts- und Sozialphilosophie (ARSP), Beiheft 25. Stuttgart: Franz Steiner Verlag Wiesbaden GMBH 1985, s. 168 190. viii

Niiniluoto, Ilkka: Norm propositions defended. Ratio Juris. Vol. 4 No. 3 December, 1991, s. 367 373. Nute, Donald E. & Cross, Charless B.; Gabbay, Dov M. & Guenthner, Franz, toim.: Conditional logic. 2. painos. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers 2001, s. 1 98. Opałek, Kazimiertz: Normen und performative Akte. Teoksessa Walter Ott, Werner Krawietz und, toim.: Formalismus und Phänomenologie im Rechtsdenken der Gegenwart. Berlin: Duncker & Humblot 1987, s. 243 256. Opałek, Kazimiertz: Directives, norms, and performatives. Teoksessa Bernardo, Giuliano di, toim.: Normative structures of the social world. Amsterdam: Rodopi 1988, s. 183 204. Opałek, Kazimiertz & Woleński, Jan: On weak and strong permissions. Rechtstheorie 4, 1973, s. 169 182. Opałek, Kazimiertz & Woleński, Jan: On weak and strong permissions once more. Rechtstheorie 17, 1986, s. 83 88. Opałek, Kazimiertz & Woleński, Jan: Is, Ought, and logic. Archiv für Rechtsund Sozialphilosophie 73, 1987, s. 373 385. Opałek, Kazimiertz & Woleński, Jan: Normative systems, permission and deontic logic. Ratio Juris. Vol. 4 No. 3 December, 1991, s. 334 348. Paulson, Stanley L.: An empowerment theory of legal norms. Ratio Juris. Vol. 1 No. 1 March, 1988, s. 58 72. Paulson, Stanley L.: On ideal form, empowering norms, and normative functions. Ratio Juris. Vol. 3 No. 1 March, 1990, s. 84 88. Paulson, Stanley L., toim.: Normativity and norms. Critical perspectives on Kelsenian themes. Oxford: Clarendon Press 1998. Paulson, Stanley L.: The weak reading of authority in Hans Kelsen s pure theory of law. Law and Philosophy 19, 2000, s. 131 171. Pitcher, George: Introduction. Teoksessa Pitcher, George, toim.: Truth. Englewood Cliffs (NJ): Prentice Hall 1964, s. 1 15. Plantinga, Alvin: Actuality and possible worlds. Teoksessa Loux: The possible and the actual, 1979, s. 253 273. Poincaré, Henri: Dernières pensées. Paris: Ernest Flammarion 1913. Quine, Willard V. O.: On what there is [1948]. Teoksessa Quine: From a logical point of view, 1953, s. 1 19. Quine, Willard V. O.: From a logical point of view. 9 logico-philosophical essays. Cambridge, MA: Harvard University Press 1953. Quine, Willard V. O.: Meaning and existential inference. Teoksessa Quine: From a logical point of view, 1953, s. 160 167. Quine, Willard V. O.: Reference and modality [1948]. Teoksessa Quine: From a logical point of view, 1953, s. 139 159. Quine, Willard V. O.: Philosophy of logic. 2. painos. Cambridge, MA: Harvard University Press 1986. ix

Rantala, Veikko & Virtanen, Ari: Modaalilogiikka. Helsinki: Gaudeamus 2004. Rappaport, Steven: Must a metaphysical relativist be a truth relativist? Philosophia. Vol. 22 Nos. 1 2, 1993, s. 75 86. Rawls, John: A theory of justice. London: Oxford University Press 1973. Raz, Joseph: Practical reason and norms. New York: Oxford University Press [1975] 1999. Raz, Joseph: The purity of the pure theory. Teoksessa Paulson: Normativity and norms, 1998, s. 237 252. Reboul, Anne: Semantic transparency, semantic opacity, states of affairs, mental states and speech acts. 2002, s. 43 69. Rosen, Gideon: Abstract objects. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2001 URL: http://plato.stanford.edu/ archives/fall2001/entries/abstract-objects/. Ross, Alf: Imperatives and logic. Theoria 7, 1941, s. 53 71. Ross, Alf: Towards a realistic jurisprudence. A criticism of the dualism in law. Copenhagen: Einar Munksgaard 1946. Ross, Alf: On law and justice. Berkeley: Routledge & Kegan Paul [1958] 1974. Ross, Alf: Directives and norms. London: Routledge & Kegan Paul 1968. Russell, Bertrand: The philosophy of logical atomism [1918]. Teoksessa The collected papers of Bertrand Russell. Vol. 8. London: Allen & Unwin [1918] 1986, s. 155 244. Salminen, Hannele & Väänänen, Jouko: Johdatus logiikkaan. 5. painos. Helsinki: Gaudeamus 2002. Searle, John R.: Speech acts. An essay in the philosophy of language. 1. painos (uusintapainos 1999). New York: Cambridge University Press 1969. Searle, John R.: The construction of social reality. New York: Free Press 1995. Shoenfield, Joseph R.: Mathematical logic. Reading (MA): Addison-Wesley 1967. Sinclair, Kent: Legal reasoning: in search of an adequate theory of argument. California law review. Vol. 59, 1971, s. 821 58. Spade, Paul: William of Ockham. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2008 URL: http://plato.stanford.edu/ archives/fall2008/entries/ockham/. Stalnaker, Robert C.: Inquiry. Cambridge, MA: MIT Press 1984. Stenius, Erik: Wittgenstein s Tractatus: A critical exposition of its main lines of thought. Oxford: Basil Blackwell 1960. Stenius, Erik: The principles of a logic of normative systems. Teoksessa Acta philosophica Fennica 16. Helsinki: Societas philosophica Fennica 1963, s. 247 260. Stenius, Erik: Ross paradox and well-formed codices. Theoria. Vol. 48 No. 2, 1982, s. 49 77. Strawson, Peter F.: The bounds of sense. An essay on Kant s Critique of pure reason. 1. painos (uusintapainos London: Methuen 1975). London: Methuen 1966. x

Sundholm, Göran: Systems of deduction. Teoksessa Gabbay, Dov M. & Guenthner, Franz, toim.: Handbook of philosophical logic, vol. 8,. 2. painos. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers 2001, s. 1 52. Suppes, Patrick: Introduction to logic. Mineola, NY: Dover publications [1957] 1999. Swoyer, Chris: Properties. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2000 URL: http://plato.stanford.edu/archives/ win2000/entries/properties/. Swoyer, Chris: Relativism. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2003 URL: http://plato.stanford.edu/archives/ spr2003/entries/relativism/. Tarski, Alfred: The semantic conception of truth: and the foundations of semantics. Philosophy and Phenomenological Research. Vol. 4 No. 3, 1944, s. 341 376. Tarski, Alfred: Logic, semantics, metamathematics. Oxford: Clarendon Press 1956. Taylor, Barry: States of Affairs. Teoksessa Evans & McDowell: Truth and meaning, 1976, s. 263 284. Tuori, Kaarlo: Kriittinen oikeuspositivismi. Helsinki: WSLT 2000. Vernengo, Roberto J.: About an empowerment theory of legal norms and some related problems. Ratio Juris. Vol. 2 No. 3 December, 1989, s. 299 303. Väänänen, Jouko: Matemaattinen logiikka. Helsinki: Gaudeamus 1987. Väänänen, Jouko: Matemaattinen logiikka. URL: http://www.math.helsinki.fi/ logic/opetus/matlog/luentoteksti2010.pdf viittauspäivä: 3.5.2011. Weinberger, Ota: The norm as thought and as reality [1970]. Teoksessa Mac- Cormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 31 48. Weinberger, Ota: Facts and fact-descriptions: A logical and methodological reflection on a basic problem for the social sciences [1979]. Teoksessa Mac- Cormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 77 92. Weinberger, Ota: Normentheorie als Grundlage der Jurisprudenz und Ethik: Eine Auseinandersetzung mit Hans Kelsens Theorie der Normen. Berlin: Duncker & Humblot 1981. Weinberger, Ota: Beyond positivism and natural law [1982]. Teoksessa Mac- Cormick & Weinberger: An institutional theory of law, 1986, s. 111 126. Weinberger, Ota: Rechtslogik. 2. painos. Berlin: Duncker & Humblot 1989. Weinberger, Ota: The expressive conception of norms: An impasse for the logic of norms. Teoksessa Paulson: Normativity and norms, 1998, s. 411 432. Weinberger, Ota: A philosophical approach to norm logic. Ratio Juris. Vol. 14 No. 1 March, 2001, s. 130 141. Wetzel, Thomas: States of Affairs. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2003 URL: http://plato.stanford.edu/ archives/fall2003/entries/states-of-affairs/. Wilhelmsson, Thomas: Critical studies in private law. A treatise on need-rational principles in modern law. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers 1992. xi

Williams, Michael: Realism: what is left? Teoksessa Greenough & Lynch: Truth and realism, 2006, s. 77 99. Wittgenstein, Ludwig: Logisch-philosophische Abhandlung (Tractatus logicophilosophicus). Annalen der Naturphilosophie 14, 1921. von Wright, Georg Henrik: An essay in modal logic. Amsterdam: North-Holland 1951. von Wright, Georg Henrik: Norm and action. A logical enquiry. London: Routledge & Kegan 1963. von Wright, Georg Henrik: Practical reason. Oxford: Basil Blackwell 1983. von Wright, Georg Henrik: Is and ought. Teoksessa Paulson: Normativity and norms, 1998, s. 365 382. von Wright, Georg Henrik: Deontic logic: a personal view. Ratio Juris. Vol. 12 No. 1 March, 1999, s. 26 38. Yagisawa, Takashi: Possible objects. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2005 URL: http://plato.stanford.edu/ archives/sum2005/entries/possible-objects/. Young, James O.: The Coherence Theory of Truth. Teoksessa Zalta, Edward N., toim.: The Stanford Encyclopedia of Philosophy. 2001 URL: http://plato. stanford.edu/archives/sum2001/entries/truth-coherence/. Åqvist, Lennart: The emotive theory of ethics in the light of recent developments in formal semantics and pragmatics. Teoksessa Modality, morality and other problems of sense and nonsense. Essays dedicated to Sören Halldén. Lund: CWK Gleerup 1973, s. 130 141. Åqvist, Lennart: Introduction to deontic logic and the theory of normative systems. Napoli: Bibliopolis 1987. xii

1 Johdanto 1 Oikeuskirjallisuudessa on hyvin tavallista esittää väitteitä normien välisistä loogisista suhteista. Joidenkin kirjoittajien mukaan esimerkiksi tapaukseen soveltuvasta yleisnormista voidaan deduktiivisesti päätellä tapausta koskeva yksittäisnormi 1. Toisten mielestä näin ei ole 2. Eräät kirjoittajat väittävät oikeusjärjestelmän väistämättä olevan ristiriitainen normien ja normatiivisten periaatteiden kokonaisuus 3. Toisten mukaan tämä on looginen mahdottomuus 4. Deduktiivista argumenttia eli argumenttia, jossa väite on hyväksyttyjen oletusten looginen seuraus, pidetään tavallisesti argumenteista vahvimpana 5. Ristiriidattomuus puolestaan katsotaan usein yhdeksi normin pätevyyskriteereistä 6. Ristiriita ja looginen seuraus ovat loogisia käsitteitä. Oikeustieteen kielen perusteella on siten selvää, että osa oikeustieteen käsitteistä on luonteeltaan loogisia. Koska loogiset käsitteet muodostavat yhtenäisen toistensa kautta määrittyvän kokonaisuuden, päädytään siihen, että looginen käsitteistö kokonaisuudessaan on osa oikeustieteen käsitteistöä. Yllä esitettyjen esimerkkien perusteella on myös selvää, että loogiset ongelmat ovat erottamattomasti kietoutuneet oikeusteoreettisesti tärkeisiin ja perustavanlaatuisiin kysymyksiin. Näin ollen on vaikea välttää sitä johtopäätöstä, että logiikan merkitys oikeustieteessä on tärkeä ja perustavanlaatuinen. Loogiset kysymykset ovat abstraktin luonteensa vuoksi melko vaikeita jäsentää, eikä kontekstin normatiivisuus tunnu tekevän niistä ainakaan helpompia. Pelkkään välittömään intuitioon nojautuva käsittely johtaa parhaassakin tapauksessa vain epämääräisiin, pintapuolisiin arvioihin. Kysymysten empiirisessä analyysissä puolestaan päädytään induktion ongelmaan: Vaikka normien empiirinen havainnointi oletettaisiin ongelmattomaksi mitä se ei suinkaan ole empiiriset havain- 1 Ks. esim. MacCormick [1985] 1986, s. 202. 2 Ks. esim. Kelsen 1979, s. 188 191; Bulygin 1985, s. 160 163. 3 Ks. esim. Wilhelmsson 1992, s. 31 34. 4 Ks. esim. Kelsen 1960, s. 210. Vrt. kuitenkin Kelsen 1979, s. 175 176. 5 Ks. esim. Aarnio 1987, s. 189 190; Sinclair 1971, s. 822 826 ja 854 857. 6 Ks. esim. Tuori 2000, s. 297.

not ovat yksittäistapauksia. Koska kaikkia mahdollisia yksittäistapauksia ei voida tyhjentävästi verifioida eikä näin päästä luettelevaan induktioon, yleisiin loogisiin väitteisiin johtava päättely lisää informaatiota. Tätä informaation lisäystä ei voida perustella empiirisesti. 7 Intuitio on siis joka tapauksessa väistämätön lähtökohta. Intuition käsittelyyn tarvitaan kuitenkin apuväline, joka mahdollistaa sen ulkoistamisen ja täsmentämisen, sillä ainoastaan tällä tavoin se voidaan saattaa eksaktin tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. Deonttinen logiikka on logiikan alue, jolla loogisia menetelmiä sovelletaan normatiivisten käsitteiden tutkimukseen. Se on abstraktia normitiedettä, joka tutkii kaikille normijärjestelmille yhteisiä rakenteellisia piirteitä, kielen normatiivista käyttöä, pitämisen loogista luonnetta, pitämisen ja perinteisten loogisten vakioiden vuorovaikutusta, normeja koskevien väitteiden loogista johdettavuutta toisistaan, normien konflikteja ja ristiriitoja. 8 Sen avulla intuitiiviset normatiivisia entiteettejä koskevat oletukset voidaan ulkoistaa täsmälliseen muotoonsa. Tämä mahdollistaa myös niiden kriittisen arvioinnin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan deonttisen logiikan oikeustieteellisen soveltamisen perusedellytyksiä. Tutkimusongelmana on klassisen deduktion määritelmän ja nonkognitivismin yhdistämisestä seuraava antinomia, joka tunnetaan kirjallisuudessa nimellä Jørgensenin dilemma. Dilemmaan on olemassa neljä ratkaisuvaihtoehtoa, joista yksi on tulkita deonttisen logiikan lauseet normipropositioiksi. Tutkielman päätavoitteena on vastata Tecla Mazzaresen normiproposition käsitteeseen kohdistamaan kritiikkiin 9. Tämän ohessa analysoidaan Mazzaresen argumentaatioon läheisesti liittyvää Aulis Aarnion ja Ilkka Niiniluodon debattia oikeustieteeseen soveltuvasta totuusmääritelmästä. Nämä teemat johtavat yleisellä tasolla totuudentekijöiden ja erityisellä tasolla oikeusnormien metafysiikkaan. Oikeusnormit määritellään eräänlaisiksi metatason asiaintiloiksi. Määritelmä perustellaan osoittamalla sen mukaisen normin rakentuvan asiaintiloista ja normatiivisuudesta ilman lisäole- 7 Vrt. Haack 1988, s. 22; Niiniluoto 1983, s. 33 35. Ks. myös Engel 1991, s. 306 307. 8 Hilpinen 2001, s. 159 160; Åqvist 1987, s. 8; Niiniluoto 1985, s. 175. 9 Mazzarese 1991a; Mazzarese 1991b. 2

3 tuksia. Normatiivisuuden osoitetaan sisältyvän kolmen 1900-luvun merkittävän oikeusteoreettisen suuntauksen Hans Kelsenin normativismin, Alf Rossin oikeusrealismin sekä Ota Weinbergerin ja Neil MacCormickin institutionaalisen oikeusteorian ontologiaan. Määritelmän perustelu nimetään hypoteettiseksi argumentiksi. Luku 2 on lyhyt johdanto logiikan filosofiaan. Siinä pohditaan deduktion määrittelemistä ja oikeutusta. Luvussa 3 tarkastellaan Jørgensenin dilemmaa ja arvioidaan sen eri ratkaisuvaihtoehtoja sekä rekonstruoidaan Mazzaresen normiproposition käsittettä vastaan esittämä argumentti. Luvussa 4 käydään läpi Aarnion ja Niiniluodon keskustelun pääkohdat ja muotoillaan viitekehys totuusmääritelmien tarkastelemiseksi. Totuuden käsite jaetaan totuusrelaatioon, totuudenkantajiin ja totuudentekijöihin, ja kutakin niistä tarkastellaan omassa alaluvussaan. Korrespondenssiteoreettisten totuudentekijöiden yksilöinnin todetaan edellyttävän totuusrelaation intensionaalisuutta. Luku 5 sisältää lyhyen johdannon modaliteetteihin ja modaalilogiikkaan, joiden pohjalta siirrytään ekstensionaalisuuden ja intensionaalisuuden käsitteisiin. Luvun lopussa päädytään tyydyttävään asiaintilojen määritelmään, hypoteettisen argumentin ensimmäiseen premissiin. Luvussa 6 siirrytään takaisin normatiiviseen kontekstiin, todetaan perinteinen lingvistinen normikäsitys puutteelliseksi ja perustellaan hypoteettisen argumentin toinen premissi, normatiivisuuden reaalisuus. Tämän jälkeen perustellaan argumentin johtopäätös. Luvun lopussa konstruoidaan määritelmän mukaisille normeille modaalilooginen malli ja tutkitaan lyhyesti eräitä niiden merkittävimpiä ominaisuuksia, kuten sallimisen redusoitumista pitämiseen. Luvussa 7 tarkastellaan normatiivisuuden relatiivisuutta ja todetaan Mazzaresen ja Aarnion päättelyiden suopeasti tulkittuna vastaavan yleistä filosofista argumenttia, jonka mukaan relativistinen totuus on metafyysisen relativismin seuraus. Kyseinen argumentti osoitetaan Michael P. Lynchiin tukeutuen virheelliseksi. Huomiota kiinnitetään myös piirteisiin, jotka tekevät Mazzaresen ja Aarnion päättelyistä yleistä argumenttia huomattavasti heikompia. Lopuksi osoitetaan, että relativisoiduilla normipropositioilla ja niistä

yleistetyillä minimaalisilla normipropositioilla on absoluuttinen totuusarvo. 4

2 Logiikka 5 2.1 Logiikka ja logiikan järjestelmät Perinteisesti logiikkaa on pidetty argumenttien muodollista pätevyyttä tutkivana tieteenä 10. Muodollisella pätevyydellä tarkoitetaan tällöin sitä, että päättelyssä argumentin oletuksista johtopäätökseen noudatetaan tiettyjä lauseiden syntaktisiin elementteihin sidottuja päättelysääntöjä. Näitä syntaktisia elementtejä kutsutaan loogisiksi vakioiksi, ne määrittävät lauseiden ja argumenttien loogisen muodon. 11 Tietyn loogisen muodon omaavat argumentit ovat joko muodollisesti päteviä tai epäpäteviä sisällöllisistä kysymyksistä riippumatta. Muodollinen pätevyys on riippumatonta myös asiayhteydestä. 12 Modernissa logiikassa muodollinen pätevyys pyritään pelkistämään täsmällisesti määriteltyä symbolikieltä koskevien sääntöjen muodostamaksi järjestelmäksi 13. Logiikan kielen lauseista voidaan niiden loogisen muodon perusteella päättelysääntöjen mukaisesti johtaa teoreemoja eli kyseisessä järjestelmässä todistuvia lauseita. 14 Olennaisena erona luonnolliseen kieleen on täsmällisyys, yksinkertaisuus ja yleisyys. Moderni logiikka mahdollistaa argumenttien arvioinnin formalisoidussa eli logiikan kielelle muunnetussa täsmällisessä, yksinkertaistetussa ja yleistetyssä muodossa. 15 Jos formalisoidun argumentin johtopäätös voidaan päättelysääntöjä noudattaen johtaa sen oletuksista, argumentti on kyseistä järjestelmää kriteerinä käyttäen pätevä. Päättelysääntöjä ja loogisia vakioita ei voida valita mielivaltaisesti. Argumentaation looginen arviointi perustuu oletukseen logiikan objektiivisesta pätevyydestä. 16 Tä- 10 Engel 1991, s. 1; Haack 1988, s. 1; Hodges 1983, s. 2 3; Copi & Cohen 2005, s. 4. 11 Vrt. Engel 1991, s. 219 220 ja 225 228; Hofweber 2005, 2.1. 12 Haack 1988, s. 5 7; Engel 1991, s. 225 226; Hofweber 2005, 2.1. 13 Haack 1988, s. 5 7; Hofweber 2005, 2.1. 14 Niiniluoto 1980, s. 95 96. 15 Haack 1988, s. 33. 16 Vrt. Haack 1988, s. 227 228. Loogisten ja ei-loogisten symbolien välisestä rajanvedosta ks. Tarski 1956, s. 418 419.

6 mä oletus on luonteeltaan metafyysinen. Muodollislooginen pätevyys on luonteeltaan käsitteellistä, eikä sitä voida verifioida empiirisesti. Toisaalta se on objektiivisuudestaan johtuen tarkkailevan subjektin tietoisuudesta riippumatonta. Sen suhteen ajaudutaan näin ollen helposti johonkin idealistisen realismin muotoon. 17 Logiikan järjestelmä puolestaan on inhimillisten kognitiivisten prosessien tulos ja sellaisena aina jossain määrin subjektiivinen. Tästä syystä on johdonmukaista erottaa toisistaan kaksi erilaista pätevyyttä: järjestelmänulkoinen ja järjestelmänsisäinen. Järjestelmänulkoisella pätevyydellä tarkoitetaan oletetun objektiivisen pätevyyden kriteerien täyttymistä ja järjestelmänsisäisellä pätevyydellä tietyn logiikan järjestelmän sisäisten kriteerien täyttymistä. 18 2.2 Deduktion oikeutus Järjestelmänsisäisen pätevyyyden osoittaminen järjestelmänulkoisen pätevyyden adekvaatiksi pelkistykseksi on yksi logiikan filosofian perustavanlaatuisimpia ongelmia. Kyse on tällöin logiikan epistemologiasta. Yritettäessä oikeuttaa tiettyä logiikan järjestelmää ajaudutaan helposti vaikeuksiin, sillä logiikkaa ei voida perustella logiikalla ajautumatta kehäpäätelmään tai äärettömään regressioon 19. Induktiivinen päättely puolestaan on logiikan oikeutukseksi liian heikkoa 20. Jos hyväksytään se oletus, että kaikki päättely on joko deduktiivista tai induktiivista, päädytään siihen, ettei logiikan epistemologinen oikeutus ylipäätään voi olla päättelyä. Päättelyn sijaan sitä voidaan pitää eräänlaisena reflektiivisenä tasapainona objektiivista pätevyyttä koskevien intuitiivisten oletusten ja järjestelmässä sisäisesti pätevien päätelmien välillä. Esimerkiksi Pascal Engelin mukaan logiikan epistemologinen tutkimus etenee kehämäisesti lähtien liikkeelle intuitiosta ja johtaen sen pohjalta konstruoituun logiikan järjestelmään, joka puolestaan toimii intuitiivisten päätel- 17 Vrt. Engel 1991, s. 257 258. 18 Haack 1988, s. 13 15. Vastaava jaottelu voidaan tehdä myös termein transsendentaali ja immanentti. Ks. Engel 1991, s. 229. 19 Dummett [1973b] 1978, s. 291 292. 20 Haack 1976, s. 112 ja 118.

mien arvioinnin ja täsmentämisen välineenä, mutta jota itseään voidaan edelleen kriittisesti arvioida täsmentyneiden intuitiivisten näkemysten perusteella. 21 Mahdollinen antinomia järjestelmän ja intuition välillä ratkeaa intuition tarkentuessa, tai järjestelmän johtaessa ilmeisen absurdiin lopputulokseen itse järjestelmää muuttamalla 22. Joskus päätelmien pätevyys saatetaan relativisoida tiettyyn asiayhteyteen tai johonkin pätevyyden erityislajiin 23. Äärimmäisenä vaihtoehtona on hylätä järjestelmänulkoinen pätevyys kokonaan 24. Päättelyn pätevyys, logiikan oikeutus ja jopa logiikan demarkaatio liittyvät kiinteästi loogisen vakion käsitteeseen. Loogiset vakiot määrittävät loogisen muodon ja determinoivat päättelyn pätevyyden. On myös melko tavallista sanoa loogisen päättelyn pätevyyden perustuvan loogisten vakioiden merkityksiin 25. Tällöin päädytään luonnollisesti kysymykseen loogisten vakioiden merkitysten ja logiikan oikeutuksen välisestä suhteesta. Tämä suhde ei ole aivan ongelmaton, sillä modernissa logiikan kirjallisuudessa on kaksi oikeutuksen suhteen ratkaisevasti erilaista tapaa määritellä loogiset vakiot: semanttinen ja syntaktinen. Semanttisessa eli klassisessa määritelmässä kunkin loogisen vakion merkityksenä on tietty totuusfunktio, jonka perusteella tämän loogisen vakion sisältävän lauseen totuusarvo osaltaan määrittyy 26. Päättelyn pätevyys, jota semanttista määritelmää käytettäessä kutsutaan loogiseksi seuraukseksi, määritellään lausejoukkojen ja lauseiden väliseksi relaatioksi, jossa oletusten ollessa tosia myös niiden looginen seuraus on välttämättä tosi 27. Totuusmääritelmä näyttäytyy tällöin päättelyn oikeu- 21 Engel 1991, s. 43, 312 313, 354 ja 376. Ks. myös Dummett [1973b] 1978, s. 310 311. Reflektiivisen tasapainon käsite on peräisin Nelson Goodmanilta. Ks. Goodman 1954, s. 66 67. John Rawls on soveltanut vastaavaa menetelmää moraalifilosofiaan. Ks. Rawls 1973, s. 48 53. 22 Haack 1988, s. 15 16, 25 26 ja 32. 23 Haack 1988, s. 223. 24 Haack 1988, s. 224. Argumentaatiosta järjestelmänulkoisen pätevyyden hylkäämistä vastaan ks. Haack 1988, s. 232 235 ja 237 238. 25 Ks. esim. Shoenfield 1967, s. 20. Vrt. McDowell 1976, s. 57 58; Engel 1991, s. 240. 26 Engel 1991, s. 36 37, 118 119 ja 246 253. Loogiset vakiot sinänsä eivät ole totuusfunktioita. Ne ovat syntaktisia entiteettejä, joiden merkityksenä on tietty totuusfunktio. Vrt. Neale 1995, s. 781. Myös modaalilogiikan intensionaalisia operaattoreita voidaan pitää totuusfunktionaalisina. Niiden olennaisena erona ekstensionaalisiin loogisiin vakioihin on funktion indeksointi mahdollisten maailmojen tai niiden joukko-opillisten konstruktioiden suhteen. 27 Salminen & Väänänen 2002, s. 26; Kleene 1968, s. 25 26; Haack 1988, s. 13. 7

8 tuksena. Joidenkin kirjoittajien mukaan tämä oikeutus on tosin vain välillistä, sillä siihen nojauduttaessa joudutaan turvautumaan johonkin metatason loogiseen päättelyyn. 28 Oikeutuksen ohella totuusmääritelmää voidaan pitää myös päättelyn selityksenä, sillä semanttinen määritelmä liittää logiikan lauseet totuuden välityksellä kuvattujen entiteettien metafyysisiin piirteisiin, ja tekee siten ymmärrettäväksi, miten ja miksi tietyt päättelyt ovat päteviä 29. Semanttisessa määritelmässä totuus on primaarinen käsite suhteessa loogiseen seuraukseen, eikä sitä voida määritellä koherenssina ajautumatta kehäpäätelmään 30. Loogisten vakioiden semanttinen määrittely johtaa siis realismiin ja realistiseen totuuden käsitteeseen. 31 Syntaktisessa eli todistusteoreettisessa määritelmässä kunkin loogisen vakion määrittelevät päättelysäännöt, joiden perusteella ne voidaan tuoda päättelyyn tai eliminoida siitä. 32. Totuuden käsitettä keskeisemmässä asemassa on tällöin todistuksen käsite, ja äärimmäisessä tapauksessa perinteinen totuus voidaan jopa tyhjentävästi korvata todistuksen käsitteeseen redusoituvalla niin sanotulla episteemisellä totuuden käsitteellä 33. Loogisten vakioiden merkitykset eivät voi toimia päättelyn oikeutuksena, koska ne on määritelty päättelysääntöjen nojalla 34. Primitiivisenä oikeutuksena on siten yksittäisten päättelyaskelten välitön intuitiivinen vakuuttavuus 35. Tämän pidemmälle menevä päättelyn oikeuttaminen tai selittäminen ei ole mahdollista ilman realistista totuuden käsitettä 36. Johtuen pitäytymisestä syntaktisella tasolla syntaktinen määritelmä, toisin kuin semanttinen, sopii hyvin yhteen antirealistisen ontologian kanssa 37. 28 Vrt. Engel 1991, s. 242; Haack 1976, s. 114 115; Dummett [1973b] 1978, s. 291 292. 29 Vrt. Dummett [1973b] 1978, s. 295 297 ja 310 311. 30 Vrt. Engel 1991, s. 252; Young 2001, 1. 31 Vrt. Dummett [1973b] 1978, s. 316; Dummett 1976, s. 81 82 ja 101 105. 32 Engel 1991, s. 37 40 ja 240 246. Hyvänä esimerkkinä tästä on ns. luonnollisen päättelyn systeemi, ks. Sundholm 2001, s. 15 33; Salminen & Väänänen 2002, s. 49. 33 Dummett [1959] 1978, s. 11 ja 16 18; Dummett [1973a] 1978, s. 225 227; Dummett [1963] 1978, s. 155; McDowell 1976, s. 48 49; Engel 1991, s. 241 242. 34 Vrt. Dummett [1973b] 1978, s. 291 292. 35 Vrt. Salminen & Väänänen 2002, s. 145 149. 36 Dummett 1976, s. 115; Dummett [1973b] 1978, s. 313 317. Puhtaasti antirealistisista lähtökohdista on hyvin vaikea tehdä deduktiivisen päättelyn selittämisen edellyttämää eroa totuuden ja todeksi tunnistamisen välillä. 37 Vrt. Dummett [1973a] 1978, s. 227 231; Dummett [1963] 1978, s. 158 160.

3 Deduktio ja nonkognitivismi 9 3.1 Jørgensenin dilemma Filosofiassa ja oikeusteoriassa laajalti hyväksytyn näkemyksen, nonkognitivismin mukaan normatiivisilla lauseilla ei ole totuusarvoa. Jos looginen päättely määritellään klassiseen semanttiseen tapaan totuuden välttämättä säilyttäväksi relaatioksi lausejoukkojen välillä, normatiiviset lauseet jäävät loogisen päättelyn ulkopuolelle. 38 Intuitiivisesti vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että on mahdollista tehdä loogisia päätelmiä, joissa ainakin yksi premisseistä ja johtopäätös ovat normatiivisia lauseita 39. Tätä antinomiaa kutsutaan Jørgensenin dilemmaksi. 40 Koska deonttisessa logiikassa on kyse normatiivisten ilmiöiden piirteistä, sen lauseiden on luontevaa olettaa olevan ainakin jossakin merkityksessä normatiivisia. Jørgensenin dilemman relevanssi deonttisen logiikan suhteen ilmenee näin ollen siinä, että sen nojalla voidaan väittää, ettei deonttinen logiikka tosiasiassa ole logiikkaa. Jos deonttinen logiikka kuitenkin on logiikkaa, päädytään ristiriitaan. Ongelman täsmentämiseksi se on hyödyllistä rekonstruoida loogiseksi argumentiksi. Seuraava muotoilu on muunnelma Heikki-Pekka Innalan esittämästä 41 : (JD1) (JD2) (JD3) Kaikilla logiikan lauseilla on totuusarvo. Deonttinen logiikka on logiikkaa. Normatiivisilla lauseilla ei ole totuusarvoa. oletus oletus oletus 38 Jørgensen 1938, s. 289; Kelsen 1979, s. 153; von Wright 1983, s. 130 131; von Wright 1998, s. 371. 39 Jørgensen 1938, s. 290. Esimerkiksi sopii parhaiten triviaali päättelyaskel: jos oletetaan, että varkaudesta pitää rangaista vankeudella, näyttää olevan mahdollista loogisesti päätellä, että varkaudesta pitää rangaista vankeudella. Jørgensenin oma esimerkki, jonka premissinä on yleinen velvoite pitää lupaus ja johtopäätöksenä yksittäisen lupauksen velvoittavuus, johtaa huomion sisällöllisiin kysymyksiin, pois varsinaisesta ongelmasta. Triviaali päättely oletusten joukosta yhteen niistä osoittaa huomattavasti selvemmin loogisista päätelmistä luopumisen absurdiuden. Vrt. myös Poincaré 1913, s. 225. 40 Jørgensen 1938, s. 289 291; Ross 1941, s. 55; Ross 1968, s. 139 140. 41 Vrt. Innala 1989, s. 81. Dilemman jäsentäminen logiikan avulla on hyväksyttävää, vaikka tällöin käsitelläänkin logiikan oikeutusta logiikan keinoin, koska kyse on vain diskurssin normatiivisen fragmentin analyysista metatasolla eikä yleisesti logiikasta kokonaisuutena.

10 (JD4) (JD5) (JD6) (JD7) Jokin deonttisen logiikan lauseista on normatiivinen. Kaikilla deonttisen logiikan lauseilla on totuusarvo. Jollakin deonttisen logiikan lauseella ei ole totuusarvoa. Ristiriita. oletus JD1, JD2 JD3, JD4 JD5, JD6 Deduktiivisen päättelyn määritteleminen totuuden säilyttäväksi relaatioksi edellyttää, että kaikilla päättelyssä esiintyvillä lauseilla on totuusarvo, eli ne ovat joko tosia tai epätosia. Tämän ilmaisee lause JD1. Lause JD3 puolestaan kiteyttää nonkognitivismin perusajatuksen. Lauseet JD2 ja JD4 täsmentävät Jørgensenin dilemman yhteyden deonttiseen logiikkaan ja tekevät argumentista deduktiivisen. 3.2 Neljä tapaa välttää dilemma Päätyminen ristiriitaan osoittaa, että ainakin yhdestä Jørgensenin dilemman neljästä oletuksesta on luovuttava. Ristiriidalta vältytään, jos voidaan estää päättely lauseeseen JD5 tai JD6. Päättely lauseeseen JD5 voidaan välttää luopumalla oletuksesta JD1 tai JD2 ja päättely lauseeseen JD6 luopumalla oletuksesta JD3 tai JD4. Oletuksen JD1 hylkääminen merkitsee luopumista poissuljetun kolmannen laista, jonka mukaan jokainen logiikan lause on tosi tai epätosi ja joka on klassisen logiikan keskeisimpiä periaatteita 42. Tällaista näkemystä edustaa ennen kaikkea intuitionistinen logiikka 43. Yleensä sen perusteluksi esitetään, etteivät kaikki lauseet ole ratkeavia 44. Ratkeamattomista lauseista ei tiedetä, ovatko ne tosia tai epätosia, ja siten voidaan edelleen kyseenalaistaa, onko niillä lainkaan totuusarvoa 45. Intuitionistisessa logiikassa loogiset vakiot määritellään syntaktisesti ja siten turvautumatta to- 42 Copi & Cohen 2005, s. 356 357. 43 Engel 1991, s. 129, 133 136 ja 139 140; Van Dalen 1986, s. 230 ja 234 235; Haack 1988, s. 216 220. Kaikkia moniarvologiikoita ei välttämättä tarvitse tulkita poissuljetun kolmannen lain hylkääviksi. Vrt. Haack 1988, s. 213 215. 44 Dummett [1973a] 1978, s. 223 225; Dummett 1976, s. 101 105. Lauseen ratkeavuudella (decidability) tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että on olemassa äärellinen menetelmä, jolla voidaan ratkaista, onko lause tietyn aksiomaattisen systeemin teoreema. Ks. Hughes & Cresswell 1996, s. 152; Ebbinghaus & Flum & Thomas 1994, s. 152 154. 45 Dummett [1973a] 1978, s. 238.