EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Vetoomusvaliokunta 2004 2002/2052(COS) 22. huhtikuuta 2002 LAUSUNTO vetoomusvaliokunnalta oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnalle Komission tiedonanto lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta (KOM(2001) 726 C5-0108/2002 2002/2052(COS)) Valmistelija: Laura González Álvarez AD\467208.doc PE 313.962
PE 313.962 2/7 AD\467208.doc
ASIAN KÄSITTELY Vetoomusvaliokunta nimitti kokouksessaan 24. tammikuuta 2002 valmistelijaksi Laura González Álvarezin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksessaan 18. huhtikuuta 2002. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Vitaliano Gemelli (puheenjohtaja), Roy Perry (varapuheenjohtaja), Janelly Fourtou, Laura González Álvarez, Ioannis Koukiadis, Ioannis Marinos, Guido Sacconi ja María Sornosa Martínez. AD\467208.doc 3/7 PE 313.962
LYHYET PERUSTELUT 1. Vetoomusvaliokunta joutuu päivittäin työssään toteamaan, että säännösten sanamuodon ja niiden käytännön soveltamisen välillä on kuilu. Euroopan parlamentille osoitetut lukuisat vetoomukset erityisesti ympäristöasioita koskevat, mutta myös muut osoittavat, että kansalliset ja paikalliset viranomaiset tuntevat vain suurin piirtein tai eivät lainkaan yhteisön lainsäädäntöä tai että säännösten epäselvän tai kaksiselitteisen sanamuodon vuoksi viranomaiset yrittävät kiertää ne tai rikkoa niitä ilman, että heitä sen vuoksi rangaistaan! Tämän vuoksi esittelijä toistaa, että olisi välttämätöntä arvioida yhteisön lainsäädännön monimutkaisuutta Euroopan komission parlamentille osoitettujen vetoomusten perusteella toteamien rikkomusten valossa. Lisäksi komission asiakirjassa, joka koskee yhteisön lainsäädännön parempaa täytäntöönpanoa ja soveltamista, ehdotetaan paremman palautejärjestelmän luomista, jotta voidaan arvioida lainsäädännön hyödyllisyyttä ja tehokkuutta. Asiakirjassa ei kuitenkaan missään vaiheessa mainita vetoomuksia tehokkaana välineenä kyseisen palautteen saamiseksi. 2. Euroopan komissio puhdistaa liian usein omantuntonsa ilmoittamalla, että "lainsäädäntöä on parannettava ja yksinkertaistettava" ja laatii vuosittain luettelon hyvistä aikomuksista tiedonannossaan "Säädöskäytännön parantaminen" ilman, että aikomuksia seuraavat minkäänlaiset käytännön toimet. 3. Vetoomusvaliokunta tuomitsi jo "Hyvää hallintotapaa" koskevan asiakirjan käsittelyn yhteydessä täytäntöönpanoelimen lähestulkoon "skitsofreenisen" asenteen, sillä toimielimen oikea käsi julistaa kovaan ääneen, että on noudatettava kaikkia säännöksiä, kuten avoimuus, selkeys ja kansalaisten kuuleminen, mutta vasen käsi puolestaan "vetää verhoja ikkunoiden eteen", jotta ulkopuolella ei nähtäisi, mitä Brysselin valtapalatsin sisäpuolella tapahtuu. Esimerkkinä tästä Ronnanin tapaus: a) Euroopan parlamentti hyväksyi 10. joulukuuta 2001 vetoomusvaliokunnan mietinnön, joka koski oikeusasiamiehen erityiskertomusta Ronnanin valituksesta "Bavarian Lager Company" -yritystä vastaan, ja totesi päätöslauselmassaan (1 kohta) seuraavaa: "yhtyy oikeusasiamiehen johtopäätökseen ja katsoo, että komissio on tulkinnut direktiiviä 95/46/EY väärin, kun se on soveltanut direktiiviä tiedusteluun, joka koski komission järjestämään kokoukseen osallistuneiden ammatinharjoittajien yhdistyksen edustajien nimiä;" b) Ronnan pyysi tämän jälkeen Euroopan komissiolta, että hän saisi kyseiset nimet tietoonsa. c) Euroopan komissio vastasi 13. maaliskuuta 2002 (sisämarkkinoiden pääosaston johtajan kirjeellä) Ronnanille muun muassa, että parlamentin päätöslauselma, johon hän viittaa, perustuu tietosuojadirektiivin (95/46/EY) tulkintaan, josta komissio ei ole samaa mieltä. Tällaisella tulkinnalla on erittäin suuret vaikutukset, jotka ylittävät laajalti kyseisen erityistapauksen eli Ronnanin tiedustelun Bavarian Lager -tapauksesta PE 313.962 4/7 AD\467208.doc
ja että näin ollen edellä mainittujen pohdintojen perusteella komissio pahoittelee, että se edelleen vahvistaa aikaisemman päätöksensä olla ilmoittamatta sähköpostiviestissä 17. joulukuuta 2001 pyydettyjä nimiä. 4. Euroopan komissio vahvistaa, että on välttämätöntä kuulla kansalaisia laajalti ennen tiettyjen lainsäädäntötekstien tai valkoisten kirjojen esittämistä hyväksyttäviksi. Toiselle lainsäätäjälle, Euroopan parlamentille, ei kuitenkaan tiedoteta riittävästi kyseisistä kuulemisista eikä ennen kaikkia eriävistä lausunnoista, vaikkakin ne olisivat vähemmistön kanta. Vetoomusvaliokunta on luonnollisesti kiitollinen Euroopan komissiolle tuesta, jota komissio antaa sille yhteisön lainsäädännön virheellisen tai puutteellisen täytäntöönpanon paljastamisessa, eikä se halua ennakkoluuloisesti syyttää toimielintä, mutta se muistuttaa vilpittömästi, että usein komission tekstien liiallisesta teknisyydestä ja moninaisista yksityiskohdista tai toisinaan päinvastaisesta säännösten epämääräisyydestä johtuu, ettei oikeusvarmuuden eikä suhteellisuuden periaatetta noudateta. 5. Pysyäkseen valiokunnan käsittelemissä vetoomuksissa esittelijä muistuttaa, että vasta 80 vetoomuksen ja valiokunnan "painostuksen" jälkeen Euroopan komissio päätti nostaa syytteen erästä jäsenvaltiota vastaan, joka on karkottanut maasta lukuisia yhteisön kansalaisia yhteisön oikeuden ja oikeuskäytännön vastaisesti. Kyseisen valtion alueviranomaiset tulkitsevat virheellisesti yhteisön lainsäädäntöä ja heitä on "auttanut" tässä tulkinnassa tekstin sellainen kieliversio, joka myös Euroopan komission mukaan eroaa muista kieliversioista ja on siten edesauttanut yhteisön kansalaisten oleskeluoikeuden erittäin rajoittavaa soveltamista. 6. Toinen esimerkki: Jäsenvaltion viranomaiset kieltäytyvät poistamasta ulkomaalaisia koskevasta keskusrekisteristä tietoja, vaikka tämä on yhteisön oikeuden henkilötietojen suojelua koskevan direktiivin vastaista. Kyseinen valtio ei ollut ilmoittanut asianmukaisen määräajan kuluessa kyseisen direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevista toimista, ja valtio on parhaillaan hyväksymässä lakia yhteisön kansalaisten oleskeluoikeudesta samaan aikaan, kun kyseistä asiaa koskeva direktiivi on Euroopan parlamentin käsiteltävänä (vetoomus nro 481/1998). 7. Vetoomusvaliokunnalle on lähetetty huomattava määrä vetoomuksia, joissa on tuhansia allekirjoituksia ja jotka koskevat luonnonvaraisten lintujen metsästystä, sillä eräs jäsenvaltio on laillistanut yömetsästyksen (ja toiset jäsenvaltiot muita perinteisiä metsästysmuotoja), joka on metsästysdirektiivin vastaista. Euroopan komissio tutkii edelleen kyseisen valtion metsästyspäivämääriä koskien hyväksymiä uusia asetuksia, ja vetoomusvaliokunnan on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että komission tekniset ja tieteelliset yksiköt toteuttavat perusteellisen analyysin siitä, rikkovatko jotkut näistä säännöksistä yhteisön oikeutta (vetoomukset nro 131/2000 ja 497/2001). AD\467208.doc 5/7 PE 313.962
8. Toisinaan kyse on siitä, että jäsenvaltioiden kahdenväliset sopimukset eivät ole yhteisön säännösten mukaisia. Vetoomusvaliokunta odottaa komission Itävallan ja Saksan välisestä sotainvalidien kohtelua koskevasta kahdenvälisestä sopimuksesta tekemien analyysien tuloksia voidakseen saattaa vetoomuksen nro 338/2000 käsittelyn päätökseen. Toisissa tapauksissa Euroopan komissio on ilmaissut nopeammin kantansa kansallisten normien yhteensopimattomuudesta. Vetoomusvaliokunta pitää myönteisenä päätöstä siitä, että erään jäsenvaltion lennonvalvojan ammattiin pääsyä koskeva lainsäädäntö on kahden yhteisön direktiivin vastainen ja että komissio vie asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen (vetoomus nro 604/2000). Lisäksi voidaan mainita säännökset, joiden perusteella joissakin jäsenvaltioissa peritään veroa lautasantenneista. Yhteisöjen tuomioistuin antoi kyseisessä asiassa vielä kaksi tuomiota ennen kuin komissio tunnusti kyseisen veron olevan palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen vastaista (vetoomus nro 780/2000). 9. Esittelijä ei halua jatkaa tätä luetteloa, jonka pituudeksi tulisi lukemattomia sivuja. Hän tyytyy lopuksi muistuttamaan, että lainsäädäntöprosessin avoimuusperiaate kärsii vakavasti siitä, etteivät neuvoston kokoukset ole julkisia ja ettei yhteisön lainsäädäntöehdotuksista vastaava elin ole vastuussa suurelle yleisölle ja äänestäjille ja ettei elin vieläkään kykene esittämään tietoja helppolukuisesti, selkeästi ja ymmärrettävästi. Kaikki tämä haittaa vakavasti koko Euroopan unionin uskottavuutta. Vetoomusvaliokunta ei voi vaieta siitä, että jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset ovat tapauksesta riippuen erittäin vastahakoisia antamaan Euroopan komissiolle vetoomusvaliokunnan pyytämiä tietoja, jotka ovat välttämättömiä asioiden käsittelyn kannalta. Oli kyse sitten lainsäädäntö- tai sääntelytoimista tai konkreettisista tilanteista, kyseiset viranomaiset joko kieltäytyvät täysin yhteistyöstä tai toimittavat tiedot liian myöhään. Vetoomusvaliokunta on useaan otteeseen pyytänyt ministerineuvostoa sitoutumaan siihen, että uudistetun toimielinten välisen sopimuksen puitteissa kansalliset viranomaiset tekisivät tarkoituksenmukaista yhteistyötä Euroopan komission ja parlamentin kanssa vetoomusten käsittelyn yhteydessä. Tähän asti neuvosto on ollut "kuuro" näille pyynnöille, mistä olemme erittäin pahoillamme. On pakko todeta, että ainoastaan silloin, kun Euroopan komissio uhkaa nostaa tai nostaa laiminlyöntiä koskevan kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa (perustamissopimuksen 226 artiklan perusteella) jäsenvaltiota vastaan, tämä suostuu antamaan pyydetyt tiedot tai muuttamaan yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa olevia määräyksiään tai säännöksiään. Asiasta vastaava valiokunta, ja ympäristöasioiden osalta lausunnon laativa valiokunta, on jo esittänyt suurimman osan esittelijän mainitsemista seikoista. Esittelijä tyytyy siten esittämään joitakin yleisiä johtopäätöksiä. PE 313.962 6/7 AD\467208.doc
JOHTOPÄÄTÖKSET Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. katsoo, että säädöskäytäntöä on ehdottomasti parannettava ja yksinkertaistettava sekä nykyisessä yhteisössä että laajentuneessa unionissa ja että se on tavoite, johon on pyrittävä ja joka olisi saavutettava, jotta yhteisön lainsäädännöstä saadaan käyttäjien kannalta sekä laadullisesti että määrällisesti ymmärrettävämpää ja helpommin lähestyttävää; 2. katsoo, että Euroopan unionin lainsäädännön parantamistavoitetta ei saa kuitenkaan käyttää tarkoituksella lainsäädäntömenettelyjen ja EU:n toimielinten välisen vallan tasapainon muuttamiseen, mikä tekisi jo ennalta tyhjäksi Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan työn ja johtaisi sen sivuraiteille; 3. katsoo, että Euroopan komission olisi hyödynnettävä paremmin sitä tietomäärää, jonka sen yksiköt saavat haltuunsa vetoomusten käsittelyn yhteydessä ja josta käy ilmi, että yhteisön lainsäädäntöä rikotaan usein tai sitä ei sovelleta johtuen sen monimutkaisuudesta ja selkeyden puutteesta, joka asettaa sen ristiriitaan kansallisten säännösten kanssa; 4. katsoo, että avoimuuden ja demokraattisen osallistumisen periaatteiden olisi oltava koko Euroopan komission ja sen yksiköiden toiminnan perustana sekä ennakkokuulemisen että säännösten soveltamisen vaiheessa; katsoo, että tästä syystä on välttämätöntä järjestää asianomaisten, ja erityisesti yhteiskunnallisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen, mahdollisimman laaja kuuleminen; 5. korostaa tässä yhteydessä, että ensisijaisesti Euroopan komission, mutta myös muiden toimielinten, on hyväksyttävä ja pantava huolellisesti täytäntöön hyvää hallintotapaa koskevat toimintasäännöt; 6. katsoo, että Euroopan komission olisi turvauduttava useammin perustamissopimuksen 226 artiklaan todetessaan, etteivät kansalliset viranomaiset noudata yhteisön lainsäädäntöä eivätkä vastaa vetoomusvaliokunnalta lähtöisin oleviin tiedusteluihin; katsoo, että tietojen puutteen vuoksi vetoomusvaliokunnalta puuttuu perustietoja, joiden avulla se voisi nopeasti arvioida ja käsitellä vetoomukset; 7. katsoo, että laajentuneen yhteisön ja sen toimielinten uskottavuus murenee vähitellen julkisen tuen kustannuksella, ellei uskottavuutta lujiteta ja palauteta sellaisten globaalien toimien avulla, jotka koskevat myös lainsäädäntöprosessia määräysten soveltamisvaiheessa; 8. on vakuuttunut siitä, että kyseisten yksiköiden henkilöresurssien ja aineellisten resurssien lujittaminen on välttämätöntä, jotta voidaan tukea ja helpottaa yhteisön oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanoa. AD\467208.doc 7/7 PE 313.962