JAALAN KIMOLANLAHDEN (14.121) POHJAELÄINTUTKIMUS VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 84/27 Marja Anttila-Huhtinen
TIIVISTELMÄ Kimolankanavan tukinuitto päättyi elokuussa 22. Samalla päättyi Kymijoen veden juoksutus sekä Kimolan kanavassa että sen jatkeena olevassa Pyhäjärven Kimolanlahdessa. Tähän muutokseen liittyen Kimolanlahden pohjaeläimistöä tutkittiin kahdella näyteasemalla ensimmäisen kerran loppuvuodesta 22. Vuoden 22 tulokset ovat olleet hyvänä perustana ja vertailuaineistona seurantanäytteille, jotka otettiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 24 ja seuraavan kerran loppuvuodesta 26. Tässä julkaisussa on esitetty ja tarkasteltu vuoden 26 tuloksia ja verrattu niitä aikaisempiin tuloksiin. Tulosten perusteella Kimolanlahden pohjan tila heikentyi oleellisesti vuosien 22 ja 24 välillä. Vuoden 26 pohjaeläintutkimuksessa pohjan tila todettiin jokseenkin samaksi kuin vuonna 24. Vuosina 24 ja 26 näyteasemilla vallitsi huomattavasti yksipuolisempi lajisto kuin vuonna 22 ja lajistossa olivat vallitsevina rehevän pohjan lajit, kuten suurikokoiset Chironomus plumosus tyypin surviaissääskentoukat ja muut epäherkät surviaissääskilajit. Muutokset olivat erityisen suuria ihan Kimolanlahden perukassa.
SISÄLLYS sivu Sisällys Tiivistelmä 1 Johdanto 1 2 Aineisto ja menetelmät 1 3 Tulokset 2 3.1 Pohjanlaatu 3 3.2 Pohjaeläimistö 3 4 Tulosten tarkastelu ja vertailua aikaisempiin tuloksiin 5 Viitteet 7 Liitteet 1-4
6.3.27 1 JOHDANTO Jaalan Pyhäjärven Kimolanlahden tilaa (kartta liite 1) on seurattu vuodesta 22 lähtien. Tutkimukset ovat Jaalan kunnan tilaamia. Tutkimuksen taustalla on huoli siitä, miten Kimolanlahden tila tulee kehittymään tukinuiton loputtua Kimolan kanavassa elokuussa 22. Tukin uiton päättyessä loppui samalla myös veden juoksutus sekä kanavassa että siihen liittyvässä Kimolanlahdessa. Kimolanlahti on matalaa vesialuetta ja sekä kanavan että lahden lähialueella on aika paljon peltoviljelyä; juoksutusten päätyttyä lahden vesi ei enää juurikaan vaihdu, ja vaarana on lahtialueen umpeenkasvu ja rehevöityminen. Uiton ja samalla juoksutuksen kesto vaihteli eri vuosina; yleensä uitot aloitettiin noin toukokuun puolessa välissä ja niitä jatkettiin aina tuonne loka-marraskuuhun (liite 2). Juoksutetut vesimäärät olivat vuosina 199-1997 suurempia kuin vuosina 1998-22. Laskettuna keskimääräiselle 15 vuorokaudelle (liite 2, eli keskimäärin 17.5.-13.1) juoksutetut vesimäärät olivat vuosina 1991-1997 tasoa 2 m 3 /vrk (15 vrk vuodessa) (vuosina 199 ja 1995 selvästi enemmän) ja vuosina 1998-22 tasoa 1 m 3 /vrk (15 vrk vuodessa). Kimolanlahden pohjaeläimistöä tutkittiin ensimmäisen kerran loppusyksystä 22 1 ja seuraavan kerran loppusyksystä 24 2. Tässä raportissa käsitellään kolmannen tutkimuskerran eli syksyn 26 tutkimuksen tulokset. Alkuperäisen suunnitelman mukaan viimeinen tutkimusvuosi olisi vuosi 28.Myös lahden vesikasvillisuus kartoitettiin vuonna 23 3. Vesikasvillisuustutkimuksia ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi jatkettu. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Kimolanlahdelta haettiin pohjaeläinnäytteet 9.11.26 kahdelta näyteasemalta (kartta liite 1). asema 1, koordinaatit 677741-3464331, syvyys 4,2 metriä asema 2, koordinaatit 67717-3465134, syvyys 4,8 metriä Näytteet otettiin Ekman pohjanoutimella (no 2), jonka pohjan pinta-ala on 15,2 cm x 15,2 cm = 231 cm 2. Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä sovellettiin vesi- ja ympäristöhallituksen ohjeita ja menetelmäkohtaista standardia 4,5,6. Kummaltakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteet seulottiin,5 mm:n seulalla. Näytteet poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 7 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin lajeittain tai ryhmittäin,1 mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 1 minuuttia Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27
vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetki imupaperilla. Suuria simpukoita (Anodonta, Unio) ei punnittu eikä niiden painoa siis laskettu mukaan kokonaisbiomassaan. Pohjaeläinnäytteet määritti Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle etupäässä seuraavan kirjallisuuden mukaan: Oligochaeta: Brinkhurst 1971 7 Chironomidae: Wiederholm 1983 8 Chernovskii 1949 9 Lindeberg & Wiederholm 1979 1 Aineistosta laskettiin tiettyjen surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva Chironomidi-indeksi (taulukko 1) 11, joka kuvaa pohjan laatua, ravinteisuutta. Taulukko 1. Surviaissääsken toukkien suhteelliseen runsauteen perustuva pohjan laatua kuvaava Chironomidi-indeksi (CI), joka voi saada arvoja välillä 1 5 (hyvin rehevä hyvin karu) 11. n i * k i CI = ---------- N n i = lajin i yksilömäärä k i = lajin i ekologinen kerroin N = indikaattorilajien kokonaisyksilömäärä Indikaattorilajit: Ekologinen Pohjan kerroin, k ravinteisuus Tanypus spp. 1 Hyvin rehevä Chironomus f.l. plumosus Chironomus f.l. semireductus Chironomus anthracinus 2 Rehevä Chironomus f.l. thummi Chironomus f.l. salinarius Einfeldia spp. Polypedilum nubeculosum Microchironomus tener Sergentia spp. 2,5 Lievästi rehevä Monodiamesa bathyphila 3 Keskimääräinen Polypedilum f.l. breviantennatum (pullum) Microtendipes spp. Stictochironomus spp. Heterotanytarsus apicalis 4 Karu Heterotrissocladius grimshawi Heterotrissocladius maari Mesocricotopus thienemanni Paracladopelma nigritula (syn. obscura) Micropsectra spp. Heterotrissocladius subpilosus 5 Hyvin karu 3 TULOKSET Asemakohtainen lajisto sekä yksilömäärät ja biomassat neliömetriä kohti on esitetty liitteessä 3. Samassa taulukossa on esitetty myös kummankin aseman pohjanlaatutiedot. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27
Liitteessä 4 on esitetty nostokohtaiset tulokset: lajisto, yksilömäärät ja biomassat sekä yksilömäärien osalta vielä keskiarvot, keskihajonnat ja keskiarvon keskivirheet (%). 3.1 POHJANLAATU Molempien näyteasemien pohjan laatu oli ensisijaisesti liejua, jonka seassa oli savea. Lisäksi molemmilla näyteasemilla oli runsaasti puukuorta ja muuta puurojua muistona pitkään jatkuneesta tukinuitosta. Syvyyttä asemilla oli 4,2 m (as 1) ja 4,8 m (as 2). 3.2 POHJAELÄIMISTÖ Asemalla 1, joka sijaitsee lähempänä Kimolanlahden perukkaa, kokonaisyksilömäärä oli 1134 yks/m 2 ja kokonaisbiomassa 11,19 g/m 2. Vastaavat luvut asemalla 2 olivat 392 yks/m 2 ja,48 g/m 2 (kuva 1). Aseman 1 biomassa oli siis 23-kertainen verrattuna asemaan 2, vaikka yksilömäärä oli vain vajaa 3-kertaa suurempi. Näyteasemien välinen suuri biomassaero selittyy pohjaeläimistön erilaisella lajikoostumuksella. Molemmilla asemilla pohjaeläimistö koostui lähes täysin surviaissääsken (Chironomidae) toukista, mutta asemalla 1 lajistossa oli runsaasti suurikokoisia Chironomus toukkia, joiden esiintyminen nosti kokonaisbiomassaa. Surviaissääskentoukkien lisäksi näyteasemilla esiintyi vain pienessä määrin muuta pohjaeläimistöä: harvasukasmatoja (Limnodrilus hoffmeisteri), polttiaistoukkia (Ceratopogonidae), vesipunkkeja (Hydracarina) ja sysijokisimpukkaa (as 1, 1 yks) (kuva 1). Pohjaeläimistön kokonaisbiomassa kuvaa pohjan ravinteisuutta. Taulukossa 2 on esitetty järvien profundaalialueiden (syvännealueiden) pohjan ravinteisuus makrofaunan biomassan mukaan 12. Kimolanlahden näyteasemat eivät edusta mitään varsinaista profundaalialuetta, mutta taulukon 2 mukaan asemalla 1 pohja olisi kokonaisbiomassan mukaan ravinteikasta. Asemalla 2 pohja olisi niukkaravinteinen jokseenkin niukkaravinteinen. Taulukko 2. Profundaalin ravinteisuus makropohjaeläimistön kokonaisbiomassan mukaan 12. Pohjan ravinteisuus WW, tuorepaino g/m 2 Niukkaravinteinen Jokseenkin niukkaravinteinen Lievästi ravinteikas Ravinteikas Erittäin ravinteikas Myrkyllinen,1-,5,5-1,6 1,6-6, 6,-17, yli 17, alle,1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27 3
g/m2 12 1 8 6 4 2 AS 1 AS 2 Chironomus Muut Chironomidae Oligochaeta Ceratopogonidae Muut 12 1 yks/m2 8 6 4 2 AS 1 AS 2 Chironomus Muut Chironomidae Oligochaeta Ceratopogonidae Muut Kuva 1. Kimolanlahden näyteasemien pohjaeläimistön kokonaisbiomassa (WW g/m 2 kokonaisyksilömäärät 9.11.26. ) ja Lajistoltaan molemmat asemat olivat melko köyhiä. Pohjaeläimistön taksoniluku oli 1. asemalla 12 ja 2. asemalla 9. Asemalla 1 dominoivat rehevää pohjaa kuvaavat Chironomus plumosus tyypin surviaissääskentoukat ja jokapaikanlajit Cryptochironomus sp. ja Procladius sp. sekä rehevän pohjan Limnodrilus hoffmeisteri harvasukasmadot. Asemalla 2 valtalajeina olivat monenlaisissa oloissa selviävät surviaissääsket, Cryptochironomus sp., Cladopelma viridula ja Procladius sp. Wilson ja Ruse 13 ovat laatineet surviaissääskisukujen herkkyysluokituksen, jossa surviaissääskisuvut on jaettu neljään ryhmään (A muutosherkät lajit D epäherkät lajit) niiden orgaanisen kuormituksen sietokyvyn mukaan. Alun perin tämä luokittelu on laadittu Iso-Britannian jokivesistöihin ja erityisesti surviaissääskien kotelonahkamenetelmässä sovellettavaksi (CPET-menetelmä). Voimakkaasti kuormitetuilla alueilla ja rehevyyden lisääntyessä muutosherkkien lajien ja yksilöiden määrä laskee ja vastaavasti epäherkkien lajien nousee. Molemmilla Kimolanlahden näyteasemilla valtalajisto oli täysin D-luokan lajeja eli epäherkkiä lajeja; asemalla 1 epäherkkien lajien osuus oli kokonaisyksiömäärästä 96% ja asemalla 2 vastaavasti 93 %. Näiden D-lajien lisäksi aseman 1 näytteessä esiintyi vain 2 yksilöä Potthastia longamanus- (B-laji) ja 1 yksilö Heterotrissocladius marcidus -lajia (C-laji). Vastaavasti aseman 2 näytteessä esiintyi D-lajien lisäksi vain 2 yksilöä Polypedilum nubeculosum lajia (A-laji). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27
Pohjan laatua kuvaava surviaissääski-indeksi 11 (CI, Chironomid index taulukko 2, indeksin arvo vaihtelee välillä 1 hyvin rehevä 5 hyvin karu) sai asemalla 1 arvon 1,3 eli pohja oli hyvin rehevää. Asemalla 2 CI sai arvon 1,4 eli pohja oli hyvin rehevän ja rehevän välimailla. 4 TULOSTEN TARKASTELU JA VERTAILUA AIKAISEMPIIN TULOKSIIN Tukinuitto päättyi Kimolankanavassa elokuussa 22. Sen jälkeen kanavassa ja sen jatkeena olevan Kimolanlahden kautta ei ole juoksutettu vettä. Juoksutusten loppumisen myötä veden virtaus- ja vaihtumisolosuhteet heikentyivät oleellisesti Kimolanlahdella. Kimolanlahden pohjaeläimistöä tutkittiin ensimmäisen kerran loppuvuodesta 22; nämä vuoden 22 tulokset toimivat hyvänä perustana ja vertailuaineistona tulevalle seurannalle ja lahden tilassa mahdollisesti todettaville muutoksille. Vuoden 24 ja tässä julkaisussa käsitellyt vuoden 26 tulokset antavat tietoa lahden pohjan tilan kehityksestä juoksutusten päättymisen jälkeen. Pohjaeläimistön perusteella Kimolanlahden pohjan tila heikentyi oleellisesti vuosien 22 ja 24 välillä. Sensijaan vuosien 24 ja 26 välillä ei niinkään ollut tapahtunut suuria muutoksia (kuva 2). Vuonna 22 pohjaeläinlajisto oli molemmilla asemilla monipuolista. Erityisesti surviaissääskilajisto oli lahden perukassa (as 1) monipuolinen, ja alueella esiintyi myös muuta pohjaeläimistöä kuin surviaissääskentoukkia ja harvasukasmatoja. Taksoniluku on muuttunut vuosina 22 26 lahden perukassa (as 1) 28 7 12 ja vastaavasti 2. asemalla 18 8-9. Surviaissääski-indeksi (CI) kertoo omalta osaltaan lahden pohjantilan muuttumisesta. Asemalla 1 CI:n arvo on laskenut vuosina 2 24 26 2,53 1,8 1,3 ja vastaavasti 2. asemalla 2,35 1,5 1,4. Lahden perällä (as 1) vuonna 22 todettu lievästi rehevä pohja muuttui siis kahdessa vuodessa hyvin reheväksi ja on sen jälkeen pysynyt siinä tilassa. Asemalla 2 muutos ei ole ollut ihan yhtä raju; lievästi rehevä pohja muuttui kahdessa vuodessa hyvin reheväksi-reheväksi (kuva 2). Myös CPET-luokituksen mukaan Kimolanlahden pohjan tila heikentyi selvästi vuosien 22 ja 24 välillä; muutosherkkien lajien (A-lajit) osuus romahti täysin ja vastaavasti kuormitusta ja rehevöitymistä sietävien epäherkkien lajien (D-lajit) osuus kasvoi rajusti. Pohjaeläimistön ja samalla pohjan tilan muutokset olivat suurempia lahden pohjukassa (taulukko 3, kuva 2). Taulukko 3. CPET-luokituksen mukaan epäherkkien (D-lajit) ja muutosherkkien (A-lajit) lajien osuus (%) surviaissääskien kokonaisyksilömääristä vuosina 22, 24 ja 26 Kimolanlahden näyteasemilla. Asema 1 Asema 2 22 24 26 22 24 26 D-lajit 38 95 96 57 89 92 A-lajit 57 5 37 11 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27 5
g/m2 14 12 1 8 6 4 2 Asema 1 Biomassa g/m2 Asema 2 22 24 26 22 24 26 Chironomidae Geratopogonidae Oligochaeta Muut yks/m2 25 2 15 1 Asema 1 Yksilömäärä /m2 Asema 2 5 22 24 26 22 24 26 Chironomidae Geratopogonidae Oligochaeta Muut taksoniluku 3 25 2 15 1 5 Asema 1 Asema 2 22 24 26 22 24 26 3 2,5 2 1,5 1,5 CI-indeksi taksoniluku CI-arvo osuus (%) yksilömäärästä 1 8 6 4 2 Asema 1 Asema 2 22 24 26 22 24 26 epäherkät lajit (D-lajit) muutosherkät lajit (A-lajit) Kuva 2. Kimolanlahden kahden näyteaseman tulosten vertailua vuosilta 22, 24 ja 26: kokonaisbiomassa (WW g/m 2 ), kokonaisyksilömäärä (yks/m 2 ), taksoniluku, CI-indeksin arvo ja epäherkkien/muutosherkkien lajien (CPET-luokitus) %-osuus surviaissääskien kokonaisyksilömäärästä. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27
Vuonna 22 Kimolanlahden perukan (as 1) pohjaeläinbiomassaa nostivat Sphaerium- ja Pisidium simpukat, joita ei tavattu vuosina 24 ja 26 enää lainkaan (kuva 2). Aseman 1 biomassa oli kuitenkin vuosina 24 ja 26 jokseenkin samaa tasoa kuin vuonna 22; vuosina 24 ja 26 biomassaa nosti alueen uusi valtalaji eli rehevillä ja huonokuntoisilla pohjilla viihtyvät kookkaat Chironomus plumosus tyypin surviaissääskentoukat. Asemalla 2 pohjaeläinten biomassa onkin ollut koko seurannan ajan selkeästi pienempi kuin lahden perukassa (as 1). Kimolanlahden tilan seuranta jatkuu; seuraavat ja alkuperäisen tutkimussuunnitelman mukaan viimeiset pohjaeläinnäytteet haetaan lahdelta loppuvuodesta 28. VIITTEET 1 Anttila-Huhtinen, M. 24. Jaalan Kimolanlahden (14.121) pohjaeläintutkimus vuonna 22. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 56/24, 5 s + liitteet. 2 Anttila-Huhtinen, M. 26. Jaalan Kimolanlahden (14.121) pohjaeläintutkimus vuonna 24. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 72/26, 7 s + liitteet. 3 Raunio, J. 23. Jaalan kunnan Kimolanlahden vesikasvillisuuskartoitus vuonna 23. - Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 54/23, 4s + liitteet. 4 Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 1, 69 s + liitteet. 5 Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M. 21. Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas nro 87, Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus, 3 s + liitteet. 6 SFS 576 1989. Vesitutkimukset. Pohjaeläinnäytteenotto Ekman-noutimella pehmeiltä pohjilta. Suomen standarsoimisliitto SFS, 7 s. 7 Brinkhurst, R.O. 1971. A guide for the identification of British aquatic Oligochaeta. Sci.Publ.Freshw.Biol.Ass. 22:1-52. 8 Wiederholm, T. 1983. Chironomidae of the Hoarctic region. Keys and diagnoses. Part 1 Larvae. Entomologica Scandinavica, Suppl. N:o 19. 9 Chernovskii, A. A. 1949. Identification of larvae of the midge family Tendipedidae (engl. transl. by E. Lees 1961). Publ.Zool.Inst.Acad.Sci. USSR 31:1-186. 1 Lindeberg, B. & Wiederholm, T. 1979. Notes on the taxonomy of European species of Chironomus (Diptera: Chironomidae). Ent.scand.Suppl. 1:99-116. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27 7
11 12 13 Paasivirta, L. 2. Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index fos lake sediments. In: Hoffrichter, O. (ed.). Late 2 th Century Research on Chirinomidae: an Anthology from the 13 th International Symposium on Chironomidae, pp. 599-63. Paasivirta, L. 1989. Pohjaeläintutkimuksen liittäminen järvisyvännealueiden seurantaan. VYH:in monistesarja nro 164, 69 s. Wilson, R.S. & Ruse, L.P. 25. A Guide to the Identification of Genera of Chironomid Pupal Exuviae Occurring in Brittain and Ireland (Including Common Genera from Northern Europe) and their use in Monitoring Lotic and Lentic Fresh Waters. Freshwater Biological Association, Special Publication no 13. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 83/27
LIITE 2 Kimolan kanavaan johdetut vesimäärät vuosina 199-22. Vuosi Ajanjakso Vettä m 3 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 4.6. - 15.1.199 5.6. - 17.1.1991 26.5. 8.1.1992 17.5. 5.11.1993 17.5. 3.11.1994 19.5. 7.11.1995 21.5. 7.1.1996 12.5. 7.11.1997 13.5. 18.9.1998 11.5. 1.1.1999 15.5. 26.9.2 9.5. 1.1.21 2.5. 14.8.22 6 35 6 3 56 7 2 959 3 2 718 3 3 119 2 5 475 6 2 73 3 3 822 5 1 779 5 1 536 8 1 894 8 1 516 1 1 41 8
LIITE 3 Kimolanlahden kahden näyteaseman pohjaeläintulokset /m2 9.11.26 Kaikkien Chironomus-toukkien biomassa on esitetty erikseen suluissa. Asema / syv (m) asema 1 / 4,2 m Pohjan laatu lieju, savi, puukuori asema 2 / 4,8 m lieju, savi, puunkuori yks/m2 ja g/m2 yks/m2 g/m2 yks/m2 g/m2 Nematoda, sukkulamadot 42 + OLIGOCHAETA, harvasukamadot 56,7 14,84 Limnodrilus hoffmeisteri 56 14 Bivalvia, simpukat 14 Unio tumidus 14 HYDRACARINA, vesipunkit 28,252 DIPTERA, kaksisiipiset Ceratopogonidae, polttiaiset 42,181 14,18 Chironomidae, surviaissääsket 994 1,9158 364,364 Procladius sp. 7 56 Tanypus vilipennis 28 Potthastia longimanus 28 Heterotrissocladius marcidus 14 Chironomus plumosus-t. 336 (1,563) 14 C. semireductus-t. 84 Cladopelma viridula 28 112 Cryptochironomus sp. 42 112 Demicryptochironomus vulneratus 14 Einfeldia sp. 14 P. nubeculosum 28 YHTEENSÄ 1176 11,192 392,482 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti 84/27
LIITE 4 KIMOLANLAHDEN NÄYTEASEMIEN NOSTOKOHTAISET TULOKSET 9.11.26: Yksilömäärät ja biomassat nostoittain ja yksilömäärien osalta keskiarvot, keskihajonnat ja keskiarvon keskivirheet (%). Kaikien Chironomus-toukkien biomassa on esitetty erikseen suluissa. ASEMA 1 ( 4,2 m ) ASEMA 2 ( 4,8 m ) YKSILÖMÄÄRÄT YKSILÖMÄÄRÄT nosto 1 nosto 2 nosto 3 keskiarvo keskihaj. keskiarvon nosto 1 nosto 2 nosto 3 keskiarvo keskihaj. keskiarvon Yksilömäärä ja grammaa / nosto yks g yks g yks g m s keskivirhe % yks g yks g yks g m s keskivirhe % Nematoda, sukkulamadot 3 + 1, 1,73 1 OLIGOCHAETA, harvasukamadot 3,35 1,15 1,33 1,53 66 1,6,33,58 1 Limnodrilus hoffmeisteri 3 1 1,33 1,53 66 1,33,58 1 Bivalvia, simpukat 1,33,58 1 Unio tumidus 1,33,58 1 HYDRACARINA, vesipunkit 1,15 1,3,67,58 5 DIPTERA, kaksisiipiset Ceratopogonidae, polttiaiset 1,112 1,7 1,1 1,, 1,77,33,58 1 Chironomidae, surviaissääsket 27,346 25,2651 19,21 23,67 4,16 1 1,155 12,7 4,35 8,67 4,16 28 Procladius sp. 3 2 1,67 1,53 53 1 2 1 1,33,58 25 Tanypus vilipennis 1 1,67,58 5 Potthastia longimanus 2,67 1,15 1 Heterotrissocladius marcidus 1,33,58 1 Chironomus plumosus-t. 9 (,2935) 8 (,2565) 7 (,245) 8, 1, 7 1,33,58 1 C. semireductus-t. 2 1 3 2 1 29 Cladopelma viridula 1 1,67,58 5 2 5 1 2,67 2,8 45 Cryptochironomus sp. 11 11 8 1, 1,73 1 3 4 1 2,67 1,53 33 Demicryptochironomus vulneratus 1,33,58 1 Einfeldia sp. 1,33,58 1 P. nubeculosum 2,67 1,15 1 YHTEENSÄ 31,3193 32,2688 21,2113 28 6,8 13 11,232 12,7 5,41 9,33 3,79 23 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 84/27