EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Talous- ja raha-asioiden valiokunta VÄLIAIKAINEN 2259/2002(INI) 19. maaliskuuta 2003 MIETINTÖLUONNOS Euroalueen kansainvälinen asema ja kolikoiden ja setelien käyttöönoton ensimmäinen arviointi (2259/2002(INI)) Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: Carles-Alfred Gasòliba i Böhm PR\487876.doc PE 323.138

PE 323.138 2/15 PR\487876.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT...9 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS B5-0640/2002... 14 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS B5-0016/2003... 15 PR\487876.doc 3/15 PE 323.138

ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 19. marraskuuta 2002, että talous- ja raha-asioiden valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokuntaaloitteinen mietintö euroalueen kansainvälisestä asemasta ja kolikoiden ja setelien käyttöönoton ensimmäisestä arvioinnista. Talous- ja raha-asioiden valiokunta oli nimittänyt kokouksessaan 1. lokakuuta 2002 esittelijäksi Carles-Alfred Gasòliba i Böhmin. Valiokunta päätti kokouksessaan 17. helmikuuta 2003 sisällyttää mietintöönsä seuraavan päätöslauselmaesityksen: Ilda Figueiredon päätöslauselmaesitys euron käyttöönoton vaikutuksista B5-0640/2002, joka lähetettiin 13. tammikuuta 2003 asiasta vastaavaan talous- ja raha-asioiden valiokuntaan, Valiokunta päätti kokouksessaan 17. maaliskuuta 2003 sisällyttää mietintöönsä seuraavan päätöslauselmaesityksen: Franz Turchin päätöslauselmaesitys yhden ja kahden euron seteleistä B5-0016/2003, joka lähetettiin 10. helmikuuta 2003 asiasta vastaavaan talous- ja raha-asioiden valiokuntaan. Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksissaan 20. tammikuuta 2003 ja.... Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... PE 323.138 4/15 PR\487876.doc

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma euroalueen kansainvälisestä asemasta ja kolikoiden ja setelien käyttöönoton ensimmäisestä arvioinnista (2259/2002(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Ilda Figueiredon päätöslauselmaesityksen euron käyttöönoton vaikutuksista (B5-0640/2002), ottaa huomioon Franz Turchin päätöslauselmaesityksen yhden ja kahden euron seteleistä (B5-0016/2003), ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroalue maailmantaloudessa: kolme ensimmäistä vuotta" (KOM(2002) 332), ottaa huomioon komission tiedonannon "Vuosi euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta" (KOM(2002) 747) 1, ottaa huomioon Euroopan keskuspankin joulukuussa 2002 antaman kertomuksen "Review of the international role of the euro" 2, ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman keinoista talouden toimijoiden tukemiseksi euroon siirtymisessä 3, ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman taloudellisesta tilanteesta Euroopan unionissa alustava kertomus komission suosituksesta talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi 4, ottaa huomioon 21. lokakuuta 2002 annetun Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan talouden hallintoa käsittelevän työryhmä 6:n loppuraportin 5, ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A5-0000/2003), A. katsoo, että euron luominen on Euroopan yhdentymisen suurin menestyskertomus, joka johtaa lisääntyneeseen hyvinvointiin; katsoo, että yhtenäisvaluutan edut painavat vaa'assa selvästi kaikkia haittoja enemmän, B. ottaa huomioon, että euroalueen elpyminen heikosta taloudellisesta tilanteesta on hidasta ja että kasvunäkymät ovat edelleen epäselviä geopoliittisen epävarmuuden ilmapiirissä, C. katsoo, että euroalueen uskottavuus perustuu vankkaan institutionaaliseen kehykseen, joka koostuu riippumattomasta rahapoliittisesta viranomaisesta ja osallisina olevien 1 EUVL C 36 E, 15.2.2003, s. 2. 2 ISSN 1725 2210. 3 EUVL C 65 E, 14.3.2002, s. 162. 4 P5_TA-PROV(2003)0089. 5 CONV 357/2002. PR\487876.doc 5/15 PE 323.138

jäsenvaltioiden makrotaloudellisten politiikkojen koordinoinnista; katsoo kuitenkin, että euroalueen kasvava keskinäinen riippuvaisuus ja sen taloudelle aiheutuneet globaalit haasteet ovat tuoneet esiin nykyisten koordinointijärjestelmien puutteet, D. katsoo, että euroalueen nykyinen kansainvälinen edustus ja sen edustus kansainvälisissä päätöksentekoinstituutioissa on riittämätön ottaen huomioon, että euroalue on maailman toiseksi suurin talousalue, E. katsoo, että euron houkuttelevuutta sijoittajille vauhdittaa huomattavasti rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman täysipainoinen toteuttaminen; katsoo, että tämä vaikutus tehostuu keskipitkällä aikavälillä, kun ehdokasmaat liittyvät EU:hun ja ottavat mahdollisesti euron käyttöönsä, F. katsoo, että euroseteleiden ja -kolikoiden onnistunut fyysinen käyttöönotto vuonna 2002 on ollut olennaisen tärkeässä roolissa antamassa kansalaisille ja yrityksille luottamusta uuden valuutan käytössä, G. katsoo, että euroon siirtyminen aiheutti keskimääräisten hintojen rajallisen nousun mutta pienemmän kuin kuluttajat psykologisesti havaitsivat johon yhdistyi muita samanaikaisia seikkoja; katsoo, että kuluttajat ovat esittäneet toisia vähäisempiä valituksia, nimittäin tiettyjen perushyödykkeiden liialliset hinnannousut, sentin eurokolikkoa koskevat kysymykset ja tarve nimellisarvoltaan alhaisempiin seteleihin, Euroalueen kansainvälinen asema 1. kehottaa tehostamaan euroalueen edustusta kansainvälisissä päätöksentekoinstituutiossa, mitä perustelee euron tärkeys maailmassa, sen ensimmäinen sija kehitysavun antajana ja EU:n osallistuminen kansainvälisiin rahoitus- ja talousaloitteisiin; 2. vaatii valitsemaan yhden ainoan ja vahvan "euroalueen korkean edustajan" maailmantaloudessa; kehottaa keskustelemaan siitä, kuinka muotoiltaisiin parhaiten tämä institutionaalinen rooli, joka olisi sisällytettävä tulevaan perustuslailliseen sopimukseen; 3. katsoo, että tällä korkealla edustajalla tulisi olla vahvat valtuudet puhua ja toimia euroalueen maiden puolesta kaikilla tärkeillä monenvälisillä rahoitus- ja talousfoorumeilla, varsinkin talousministerien G7-ryhmässä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa; kehottaa näitä instituutioita antamaan vihdoin tälle edustajalle asianmukaista päätöksentekovaltaa; katsoo, että tässä tapauksessa euroalueen jo edustettuina olevien jäsenvaltioiden etuja palveltaisiin paremmin yhdellä ainoalla äänellä; 4. korostaa tärkeyttä seurata euron vaihtokurssia talouspolitiikan yhtenä osatekijänä; katsoo, että euron korkean edustajan olemassaolo helpottaisi vaihtokurssia koskevia EKP:n päätöksiä siten, että hyväksyttäisiin neuvoston kanssa yhteinen kanta ja valvottaisiin euron ja muiden maailmanvaluuttojen välisiä vaihtokursseja; 5. katsoo, että EKP:n olisi huolimatta sen neutraalista politiikasta euron kansainväliseen käyttöön nähden seurattava tiiviisti kehitystä tällä alalla ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin, jos euroalueen vakaus on uhattuna; katsoo erityisesti, että olisi kiinnitettävä PE 323.138 6/15 PR\487876.doc

huomiota muiden kuin euromaiden julkisten sektorien harjoittamaan euron viralliseen käyttöön; 6. kehottaa tekemään toteutettavuussuunnitelman sen arvioimiseksi, hyödyttääkö kauppatavara- ja energiatoimitusten laskuttaminen euroissa kaksinkertaisen hinnan/vaihtokurssin aiheuttaman vaihtelun välttämiseksi euroaluetta, ja mikäli näin on, kehottaa ryhtymään toimiin tämän edistämiseksi; kehottaa tämän vuoksi myös ryhtymään aktiivisiin toimiin, joilla tähdätään lisäämään kansainvälisen kaupan laskutusta euroissa euroalueen viejien ja tuojien hyväksi antamalla liiketoimille enemmän varmuutta ja yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä; 7. korostaa tarvetta tarkkailla käteisen euron käyttöä rinnakkaisvaluuttana joillakin alueilla, varsinkin Keski- ja Itä-Euroopassa, Balkaneilla, Turkissa, Venäjällä ja Välimeren eteläpuolella; pitää tätä tarpeellisena, koska käteisen euron käyttö euroalueen ulkopuolella voisi vaikuttaa valuutan arvoon ja aiheuttaa harhaanjohtavia tilastollisia signaaleja rahaaggregaattien kasvun kannalta; 8. vaatii ehdokasmaita noudattamaan euroalueeseen liittyviä sitoumuksiaan ja jatkamaan ponnistelujaan talouksiensa kuriin pistämiseksi; Euroalueen talous 9. vaatii hallinnoimaan euroalueen taloutta ja koordinoimaan enemmän euroalueen talous- ja työllisyyspolitiikkoja; pitää komission käyttöönottamaa rationalisointiprosessia tervetulleena; 10. vaatii budjettikuria euroalueen ja sen valuutan uskottavuuden vahvistamiseksi; korostaa parlamentin sitoumusta vakaus- ja kasvusopimukseen ja tukee sen älykästä ja joustavaa soveltamista komission ehdottamilla tavoilla; kehottaa lisäämään talouspoliittista sitoutumista euroalueeseen ja tekemään tehokkaan vertaisarvioinnin EU:n toimielinten keskuudessa; 11. kehottaa vauhdittamaan rakenneuudistuksia ja palveluiden ja verkkoyritysten vapauttamista euroalueen talouden jäykkyyden torjumiseksi; kehottaa korkeampiin yksityisiin ja julkisiin investointeihin, jotka on suunnattu tuottavuustasojen lisäämiseen erityisesti alueilla kuten inhimillinen pääoma ja T&K; korostaa tarvetta saavuttaa Lissabonin strategian kilpailukykytavoitteet ja edistää yrittäjäkulttuuria; painottaa pkyritysten tärkeyttä euroalueen taloudelle; 12. vaatii työmarkkinoiden uudistusta työllisyyslukujen kasvattamiseksi ja työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi; vaatii palkankorotusten kytkemistä tuottavuuteen valvotun inflaation ja vakaan euron perustana; kehottaa uudistamaan eläkejärjestelmät rajat ylittävien EU:n eläkeläisten ja työntekijöiden kasvavaan määrään ja tarpeisiin reagoimiseksi; 13. tukee tarvetta valvoa euroalueen inflaatiota; katsoo, että markkinoiden vapauttaminen ja rakenneuudistukset vähentävät inflaatiopaineita; kehottaa keskustelemaan euroalueen jäsenvaltioiden välisten huomattavien inflaatioerojen syistä; PR\487876.doc 7/15 PE 323.138

14. kehottaa saattamaan päätökseen sekä rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman että riskipääoman toimintasuunnitelman; Seteleiden ja kolikoiden käyttöönoton ensimmäinen arviointi 15. onnittelee jäsenvaltioita euroseteleiden ja -kolikoiden onnistuneesta fyysisestä käyttöönotosta; on kuitenkin pettynyt siirtymisen aiheuttamista inflaatiopaineista ja euroalueen kuluttajille aiheutuneesta vaivasta erityisesti palvelualalla; kehottaa tutkimaan näitä vääriä menettelyjä ja ryhtymään asianmukaisiin oikeustoimiin, jos väärinkäyttö osoitetaan todeksi; 16. katsoo, että pankkiautomaatteihin tarvitaan nimellisarvoltaan pienempiä seteleitä (5 ja 10 euroa); epäilee yhden euron setelin tarvetta; kehottaa tutkimaan 500 euron seteliä koskevaa kysymystä ja sen mahdollista kytköstä rahanpesuun; kehottaa harkitsemaan uudelleen kuluttajien ja jälleenmyyjien näköjään maanvaivana pitämän yhden euron kolikon käyttöä; vaatii lopuksi kahden hinnan esittämisen asteittaista poistamista mahdollisimman pian, jotta vauhditettaisiin kansalaisten henkistä siirtymistä euroon; 17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille PE 323.138 8/15 PR\487876.doc

PERUSTELUT Johdanto Runsaan neljän vuoden olemassaolonsa jälkeen eurosta on tullut maailman toiseksi johtavin valuutta. Ensimmäinen syy tähän on euroalueen talouden koko, joka vastaa noin 16 prosenttia maailman BKT:sta, eli on jonkin verran pienempi kuin Yhdysvallat (21 %) mutta Japania (8 %) paljon suurempi. Osuus maailman kokonaistavara- ja palvelukaupasta on vastaava. Toisena syynä on vakaus- ja kasvusuuntaus, joka viime kädessä tukee Euroopan rahaliittoa EMUa. Tämän vuoksi maailmanlaajuisesta makrotaloudellisesta näkökulmasta tarvitaan vankkaa euroalueen taloutta. Aikaisempiin kansallisiin valuuttoihin verrattuna euro on luonut vakaamman tilanteen ja lievittänyt niiden epäsymmetristen shokkien suuruutta, joita globaalin talouden ja euroalueen on pitänyt kohdata. Euro on myös voittanut markkinaosuutta tavaroiden ja palveluiden sisäisessä ja ulkoisessa kaupassa, mutta mitä tulee rahoitusmarkkinoihin, tilanne on suurin piirtein sama kuin aikaisemmin vuonna 1999 vaikka yhdessä asiassa on onnistuttu selvästi, nimittäin kansainvälisillä eurojoukkovelkakirjamarkkinoilla (vaikka kysyntä onkin suurimmaksi osin peräsin euroalueelta). Euroalueen rahoitusmarkkinat hyväksyivät ensimmäisenä yhtenäisvaluutan listaamalla kaikki hinnat euroissa. Fyysinen siirtyminen euroon korosti vain sitä, mitä oli jo saavutettu euron lanseerauksen jälkeen. Tässä yhteydessä on äärimmäisen tärkeää saattaa päätökseen rahoituspalveluiden toimintasuunnitelma ja riskipääoman toimintasuunnitelma yhdessä arvopaperimarkkinoihin liittyvien toimien kanssa. Mitä tulee euron ja minkä tahansa valuutan kansainväliseen asemaan, näyttää siltä, että kyseessä ovat taloudellisten välittäjien pitkän aikavälin valinnat ja että euro on tässä prosessissa vielä varhaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä se on sijoittunut alueellisesti naapurivaltioihin, pääasiassa ehdokasmaihin, muihin lähellä sijaitseviin maihin ja aikaisempiin siirtomaihin. Fyysinen siirtyminen euroon Euron menestymiselle on ollut tärkeää, että uuden fyysisen valuutan käyttö on hyväksytty. Se on poistanut rajat ylittävän kaupan ja euroalueella matkustamisen aikaisemmat jarrut ja psykologiset esteet. Euroalueen kansalaiset identifioivat euron käyttöönoton sisämarkkinoiden loppuunsaattamisena tavaroiden, palveluiden ja työvoiman osalta. Tästä syystä katsotaan laajalti, että ei ole hyväksyttävää maksaa korkeampia rajatylittäviä pankkisiirtomaksuja jäsenvaltioiden välillä. Vaikka näyttää siltä, että euron käyttöönotosta johtuneet hinnannousut ovat olleet kohtuullisia, on valitettavaa, että joitakin huolenaiheita on noussut esiin fyysisen euron ensimmäisen vuoden jälkeen. Jotkut yritykset ovat käyttäneet hyödykseen sitä, että euron tarkkoja vastaavuuksia ei tunneta. Tilanne on ollut pahempi niissä jäsenvaltioissa, joissa oli vaikeampaa laskea euron ja entisen valuutan suhdetta. Toinen keskustelu on avattu tarpeesta ottaa käyttöön nimellisarvoltaan pienempiä seteleitä, jotta poistettaisiin psykologinen refleksi, joka yhdistää kolikot alhaisempaan ostovoimaan. Vastaavasti keskustelu 500 euron setelin tarpeesta on jo käynnissä. Myöskään yhden ja kahden euron kolikoihin ei olla tyytyväisiä. PR\487876.doc 9/15 PE 323.138

Kansainvälinen valuutta Euron vuonna 1999 tapahtuneen lanseerauksen jälkeen sen arvo laski yli 20 prosenttia Yhdysvaltojen dollariin verrattuna. Nyt se on lähes voittanut takaisin tämän menetyksen ja on noin yhden suhde yhteen. Voidaan väittää, ettei euron vaihtokurssin erityisesti euron ja dollarin pitäisi olla suhteettoman huomion keskipisteenä. EKP uskoo kuitenkin, että nykyinen arvostus on alle sen oikean arvon, jota euroalueen perusperiaatteet antavat ymmärtää. Tämä tarkoittaa sitä, että euron arvo saattaa nousta edelleen. Ei pitäisi kannustaa symboliseen kiintymiseen vahvaa euroa koskevaan politiikkaan valuutta vahvistuu joka tapauksessa vahvat perusperiaatteet omaavan vakaan talouden myötä. Euron käyttöönotto ei ole vielä johtanut mihinkään merkittävään virallisten ulkomaisten varantojen uudelleen jakamiseen keskuspankkien toimesta. Ehdokasmaat käyvät jo suurimman osan kaupastaan euroissa ja käyttävät euroa hyvin samalla tavalla kuin ennen Saksan markkaa. Suurin osa euroalueen ulkopuolisesta käteisestä eurosta on ehdokasmaissa, Balkaneilla ja Venäjällä. Laajentumisen myötä uudet maat osallistuvat EMUun statuksella jäsenvaltiot, joita koskee poikkeus. Euron käyttöönottamiseksi perussopimuksessa vaaditaan, että uudet jäsenvaltiot saavuttavat kestävän lähentymisen korkean tason. Tällä välin tämä antaa niille aikaa panna taloutensa kuriin ja mukautua EU:n taloudelliselle tasolle samanaikaisesti, kun säilytetään osittain kelluvan valuutan joustavuus. EKP ei kannusta euron kansainvälistämiseen eikä vastusta sitä. Tämä asema määräytyy pääasiassa maailman julkisten ja yksityisten taloudellisten toimijoiden päätösten perusteella. Fyysinen euro tuo kuitenkin mukanaan sen ulkoiseen käyttöön liittyviä seuraamuksia. Maat Keski- ja Itä-Euroopassa, Balkaneilla, Turkissa, Venäjällä ja Välimeren eteläpuolella tulevat yhä enemmän riippuvaisiksi EKP:n rahapolitiikasta ja euron arvosta. Näin ollen todella kansainvälisen valuutan olemassaolon hyötyjä ja kustannuksia olisi harkittava. Maailman ulkomaankaupasta 20 prosentissa on euro osallisena (sama kuin D-markka vuonna 1998). Mitä tulee kansainvälisen kaupan laskutukseen, dollari on edelleenkin johtava valuutta ja euroissa suoritetun laskutuksen nousu ei ole ollut vaikuttava 1999 jälkeen. Euroalueen kaupassa puolet alueen ulkomaan kaupasta käydään euroissa. Vuosi seteleiden ja kolikoiden käyttöönoton jälkeen euro kuitenkin laajentaa todennäköisesti asteittain laskutusrooliaan. Vaikka Euroopassa on listattu joitakin euroina hinnoiteltuja tavarafutuureja, niiden määrä on toistaiseksi suppea. Mitä tulee julkisen sektorin euron käyttöön, nykyisin yli 50 maan valuuttakurssijärjestelmässä maan valuutta on sidottu euroon joko yksin tai yhdessä muiden valuuttojen kanssa. On kiistanalaista, pitäisikö euroalueen edistää euroa hinnoitteluvaluuttana virallisiin interventioihin. Kun toisaalta väitetään, että euroalueen vaikutus on rajallinen, tämä saattaa pitää paikkansa euroa käyttävien pienempien maiden kohdalla, mutta ei silloin, jos suuremmat maat toteuttavat samanlaista linjaa. Euroalue voisi hyötyä kahdella tavalla siitä, että kolmannet maat käyttävät virallisesti euroa. Ensinnäkin euroalueen viejät hyötyisivät alhaisemmista transaktiokustannuksista ja suuremmasta kasvusta ja tuonnista kolmansista maista. Toiseksi euroalue hyötyisi rahanlyöntituloista. Haitoista voitaisiin sanoa, että EKP:lle aiheutuisi enemmän paineita ottaa huomioon nämä alueet rahapoliittisia päätöksiä tehdessään tai näiden alueiden pankkikriisitapauksissa toimiessaan viime käden lainanantajana, jotta rahan tarjontaa ei PE 323.138 10/15 PR\487876.doc

muutettaisi vaarallisella tavalla. Lisäksi euroalueen ulkopuolella liikkeellä olevien euroseteleiden lisääntyminen voisi vaikuttaa rahankysynnän vakauteen ja vähentää EKP:n käyttämien raha-aggregaattien informaatiosisältöä. Euron käyttö muiden kuin EU-maiden toimesta voisi myös aiheuttaa euron valuuttakurssin vaihtelun nousua, koska rahoitusmarkkinat saattaisivat epäsuotuisasti pitää sitä linkkinä epävakaisiin talouksiin. Kiinnostava kysymys on myös keskustelu mahdollisuudesta esittää energian hinnat euroissa. Olisi pidettävä mielessä, että Persianlahden yhteistoimintaneuvoston (GCC) maat ovat EU:n viidenneksi suurimmat vientimarkkinat. Investointien puuttuessa fossiilisille resursseille vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, EU:n energiariippuvuus GCC:stä nousee pakostakin keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen bilateraalinen tase korreloi huomattavassa määrin öljyn hintaan, koska kysyntä on erittäin joustamaton hinnanmuutoksiin. Ilman riittävää empiiristä tietoa ei voida tehdä lopullista arviointia. Lisääntyvä yhteensopimattomuus Persianlahden vientilaskujen (US-dollareissa) ja niiden tuontimaksujen (euroissa) kesken voisi olla pakottava voima siihen, että Persianlahden maat siirtyisivät hintojen esittämiseen euroissa. Tällöin olisi harkittava, hyödyttäisikö tämä hintojen ilmoittaminen euroissa euroalueen taloutta. Euroalueen asianmukainen edustus 1 kansainvälisissä järjestöissä voisi parantaa merkittävästi monenvälistä yhteistyötä globalisoituneessa rahoitusmaailmassa. Tämä on kiireellinen haaste, ja se on täysin perusteltua euroalueen ja sen rahoitusmarkkinoiden kasvavan merkityksen vuoksi. On päästy konsensukseen siitä, että finanssi- ja budjettipolitiikkoja koordinoivan euroalueen edustajan on oltava läsnä tärkeimmillä kansainvälisillä foorumeilla eli Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailmanpankissa ja OECD:ssä. Tässä mietinnössä halutaan tähdentää, että euroalueen ulkoista uskottavuutta ja asemaa hoidetaan parhaiten, jos euroalueen taloudet eivät toimi enää yksittäin, vaan luodaan järjestelmä, joka mahdollistaa, että ne voivat yhdenmukaistaa paremmin niiden politiikkojen yhdistelmiä koskevat päätökset, millä olisi täten positiivisia vaikutuksia euroalueen muihin talouksiin. Kohti lisääntynyttä talouspoliittista sitoumusta euroalueella Euron fyysisen käyttöönoton menestystarinan ja sen lyhyen aikavälin hyötyjen ja kustannusten ei pitäisi johtaa analyysia sivuraiteille EMUn todellisista pitkän aikavälin vaikutuksista ja euroalueen tulevaisuudesta. Euroalue on houkutteleva ulkopuolisille sijoittajille vankkojen taloudellisten perusperiaatteiden joita vakaussuuntautunut talouspolitiikan kehys eli inflaatiota kiihdyttämättömään kasvuun tähtäävä raha-asioita ja talousarviota koskeva kurinalaisuus pönkittää vuoksi. Vakaus- ja kasvusopimus tehostaa euroalueen uskottavuutta markkinoiden osallistujien silmissä ja vahvistaa näin euroalueen taloutta. Äskettäinen taloudellinen taantuma huomioon ottaen on kuitenkin tarpeen, että euroalueen taloudet sitoutuvat enemmän lyhyellä aikavälillä. Vertaisarvioinnin sovitut järjestelmät ovat osoittautuneet voimattomiksi silloin, kun uudistuksiin liittyy merkittäviä poliittisia tai taloudellisia kustannuksia hallituksille. Tämä edellyttää komissiolta vahvempaa roolia 1 Perustamissopimuksen 111 artiklan 4 kohdassa määrätään EMUn kolmannessa vaiheessa tapahtuvasta yhteisön kannasta ja edustuksesta kansainvälisellä tasolla. Amsterdamin sopimuksen ja nyt Nizzan sopimuksen jälkeen merkittävimmät vaikutukset koskevat Kansainvälistä valuuttarahastoa ja G7-ryhmää. PR\487876.doc 11/15 PE 323.138

noudattamisen valvonnassa. Esimerkiksi hallitus, jolle ollaan antamassa virallista varoitusta, voitaisiin sulkea äänestyksen ulkopuolelle. Toissijaisuuskeskusteluun tarvitaan lisää selkeyttä, ja asianmukaisia taloudellisia mekanismeja tarvitaan eri alueiden taloudellisten ongelmien huomioon ottamiseksi. Tässä ei ole kyse ainoastaan jäsenvaltioiden alueista vaan myös alueista, joihin kuuluu osia useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta ja joilla on yhteisiä ominaispiirteitä. Alueellisista suhdannetekijöistä ja niihin liittyvästä hallituksen menojen tasosta johtuvat verotaakkojen vaihtelut on yhdistettävä työvoiman todelliseen liikkuvuuteen Euroopan alueilla, jota nämä sovitettaisiin yhteen jo korkean pääoman liikkuvuuden kanssa. Tämä saavuttamiseksi on ilmeistä, että EU:n budjetti hyväksytään ennemmin tai myöhemmin liittovaltion periaatteiden mukaan, jotta päästäisiin Yhdysvaltojen tasolle alueellisten kriisien mukauttamisessa. On kuitenkin tärkeää korostaa tarvittavia ennakkoehtoja tämän saavuttamiseksi, eli tarvitaan sellainen EU:n tavara-, palvelu- ja työmarkkinoiden joustavuuden taso, joka tekee alueellisen raha- ja finanssipolitiikan tehokkaammaksi alueellisten epäsymmetristen shokkien käsittelemisessä, mitä yhdentyneemmät sisämarkkinat vahvistavat. Yleisesti katsoen euroalueen korkokannat ovat olleet tasapainossa valuutan käyttöönotosta 1999 lähtien. EKP:n nykyisessä korkopolitiikassa keskitytään inflaation kontrollointiin, mutta vaikutuksia investointeihin on käsiteltävä. Palkkojen nousun kytkeminen tuottavuuteen on myös hyödyttänyt inflaatiotasoja viime vuosina. EKP:n euroa koskevassa politiikassa pidetään kuitenkin huolta euroalueesta kokonaisuutena. Toimivaltaiset kansalliset ja alueelliset viranomaiset ovat tällä hetkellä tahot, jotka puuttuvat ongelmiin, jotka johtuvat taloudellisten alueiden keskinäisistä inflaatioeroista. Huomio pitäisi keskittää alueisiin, joilla liiallinen inflaatio johtuu pääoman ja työvoiman tuottavuuden puutteesta. Nykyisin rakentein korkeat työttömyysasteet estävät EU:ta saavuttamasta Barcelonassa sovittua työttömyystavoitetta ja Lissabonin kilpailukykytavoitteita. Budjetin kurinalaisuus on tarpeellinen mutta ei riittävä edellytys EMUn onnistumiselle, sillä tarvitaan myös pitkän aikavälin rakenneuudistuksia, kuten on todettu Euroopan parlamentin aikaisemmissa päätöslauselmissa talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista, vakaus- ja kasvusopimuksesta, työllisyyden suuntaviivoista ja muissa aiheeseen liittyvissä asiakirjoissa. Vakaviin rakenteellisiin uudistuksiin liittyvät siirtymäajan kustannukset ovat olemassa, ja tämän vuoksi tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa näiden uudistusten myymiseksi haluttomille sosiaalisille toimijoille ja kansalaisille ja samanaikaisesti eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien muutosten selittämiseksi ikääntyvää väestöä silmällä pitäen. Johtopäätös Yli neljä vuotta EMUn jälkeen ja sen ensimmäisen vuoden fyysisesti näkyvänä jälkeen prosessia voidaan pitää Euroopan mantereen historian tärkeimpänä raha-asioita koskevana tapahtumana. Tässä mietinnössä mainittujen haasteiden ratkaisemista koskevat monet kysymykset ovat edelleen avoinna. Kun nämä kysymykset on ratkaistu tyydyttävästi, eurolla saattaa olla kapasiteettia samanlaiseen kansainväliseen painoarvoon kuin US-dollarilla maailmanmarkkinoilla. Jos tämä joskus tapahtuukin, niin ei käy lyhyellä aikavälillä. Ensimmäinen selville saatava asia on kuitenkin se, onko EU:n etujen mukaista, että sillä on tällä hetkellä kansainvälistynyt valuutta, jolla kaapataan valta US-dollarilta, vai valuutta, joka PE 323.138 12/15 PR\487876.doc

toimii rinnakkain dollarin kanssa. On hyvin mahdollista, että päätöksentekijöiden olisi asetettava etusijalle muita tärkeitä huolenaiheita, kuten euroalueen talouden vakaus ja sen sisäinen ja ulkoinen yhtenäisyys. PR\487876.doc 13/15 PE 323.138

Istuntoasiakirja 19. joulukuuta 2002 B5-0640/2003 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS työjärjestyksen 48 artiklan mukaisesti Esittäjä(t): Ilda Figueiredo Euron käyttöönoton vaikutukset B5-0640/2003 Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys euron käyttöönoton vaikutuksista Euroopan parlamentti, joka A. ottaa huomioon euron liikkeeseenlaskua seuranneet inflaatiopaineet, mikä johtuu epäasianmukaisista pyöristyksistä ja peitellyistä hintojenkorotuksista, ja että useat kuluttajajärjestöt ovat valittaneet aiheettomista hintojen korotuksista, mikä johti ostolakkoon 12. syyskuuta 2002 EU:ssa, B. ottaa huomioon, että komissio arvioi inflaation olevan 0,20 prosentin tienoilla, joka ylittää aiemmin arvioidun 0,16 prosentin tason, ja myöntää, että joillakin toimialoilla hintojen korotukset ovat olleet odotettua huomattavasti suurempia, C. ottaa huomioon, että kuluttajajärjestöt ovat valittaneet liiallisista pankkipalvelumaksujen ja muiden maksujen korotuksista; ottaa huomioon valitukset siitä, että rajat ylittävistä maksuista annetun asetuksen täytäntöönpanosta huolimatta maiden sisäisistä rahansiirroista on peritty laittomia ja liian korkeita maksuja, D. katsoo, ettei ole asianmukaista valvontaa eikä keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi, E. katsoo, että näiden ongelmien vuoksi yhteisen rahan käyttöönotosta saatava hyöty, jota mainostettiin muun muassa liiketoimien kustannusten alenemisella, on kyseenalainen, ja tästä tilanteesta kärsivät kuluttajat sekä pienet ja keskisuuret yritykset; 1. kehottaa komissiota nopeuttamaan täydellisen arvion tekemistä euron käyttöönoton inflaatiovaikutuksesta ja etenkin sekä maiden sisäisiä että rajat ylittäviä maksuja koskevista pankkipalveluista perittävistä palvelumaksuista ja muista maksuista euroalueella; 2. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia valvonta- ja seuraamustoimia. PE 323.138 14/15 PR\487876.doc

Istuntoasiakirja 4. helmikuuta 2003 B5-0016/2003 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS työjärjestyksen 48 artiklan mukaisesti Esittäjä(t): Franz Turchi Yhden ja kahden euron setelit B5-0016/2003 Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys yhden ja kahden euron seteleistä Euroopan parlamentti, joka A. ottaa huomioon, että Euroopan lehdistössä kirjoitetaan päivittäin yleisestä vaikutelmasta, että eurosetelien ja kolikkojen käyttöönotto on kiihdyttänyt inflaatiota, B. katsoo, että tämä vaikutelma, olkoonkin, että Eurostat on sen kieltänyt, uhkaa vaarantaa euron suosiota suuren yleisön silmissä, C. ottaa huomioon, että kaikista Euroopan entisistä valuutoista on jossain vaiheessa ollut liikkeellä yhden rahayksikön suuruinen seteli, D. ottaa huomioon, että samankaltaisuus yhden dollarin setelin kanssa veisi eteenpäin viestiä siitä, että kurssivaihteluista huolimatta euro on yhtä tärkeä valuutta, E. ottaa huomioon, että kahta lukuun ottamatta kaikissa eurovaltioissa pienin seteli ennen yhteistä rahaa oli alle viiden euron arvoinen, 1. pyytää komissiota ja Euroopan keskuspankkia tutkimaan yhden ja kahden euron setelin käyttöönoton toteuttamiskelpoisuutta ja suunnittelemaan suurelle yleisölle tiedotuskampanjaa asiasta. PR\487876.doc 15/15 PE 323.138