Tiedeviestinnän instituutiot ja käytännöt DOS., YLIOPISTONLEHTORI TUOMO MÖRÄ SOSIAALITIETEIDEN LAITOS 17.1.2017
Kurssin suorittaminen Luennot Oppimispäiväkirja Essee Läsnäolo: alle kuuden luentopäivän oppimispäiväkirjan tekeminen alentaa arvosanaa, läpimeno edellyttää neljän luentopäivän oppimispäiväkirjaa
oppimispäiväkirjan ja esseen ohjeet: luentomoniste kurssisivu: http://blogs.helsinki.fi/mora/tiedeviestinnaninstituutiot-ja-kaytannot/ (kurssisivulla myös luentojen pp-esitykset luentojen jälkeen) oppimispäiväkirjan ja esseen palauttaminen saman viestin liitetiedostoina viimeistään 19.3.17 osoitteeseen tuomo.mora@helsinki.fi
Tiedeviestinnän tasot (Bucchi 1998, 2008) Intraspecialistic Interspecialistic Pedagogical Popular Tällä luentosarjalla käsitellään lähinnä populaaria tiedeviestintää
Ohjelma 17.1 Tuomo Mörä: Johdanto: Tiede mediassa 24.1 Jukka Ruukki: Tiedejournalismin haasteet ja mahdollisuudet 31.1 Susa Hölttä: Tiede Ylen eri välineissä 7.2 Mikko Myllykoski: Tiedekeskus Heurekan toiminta-ajatus ja haasteet 7.2 Teivo Teivainen: Tutkija julkisuudessa ja julkisuusmyllyssä 14.2 Kari Enqvist: Miksi popularisoin tiedettä? 14.2 Hannu Salmi: Tieteen ymmärrettävyys, informaali oppiminen ja näyttelyt 21.2. Marja Pemberton: Yliopisto lehden idea 21.2 Jukka-Pekka Pietiäinen: Tietokirjallisuus 2015 28.2. Tiina Raevaara: Tiede fiktiossa 28.2. Tuomo Mörä: Tieteen ja julkisuuden suhteen muuttuva suhde
Median ja tieteen suhde Miten tieteen ja journalismin motiivit ja logiikat poikkeavat toisistaan? Miksi tiedejournalismi on sellaista kuin se on?
Käsitteet Media tässä: yleismedia, populaarimedia, maallikoille suunnattu journalismi -Tiede tieto käytäntö instituutio science vs. wissenschaft Tiedeyhteisö tässä: erityisesti yliopistot ja korkeakoulut
Tiedeviestintä (Hansen & Dickinson 1992) Suppea määritelmä: tutkimustulosten ja innovaatioiden esittely (tieto) Laaja määritelmä; edellisen lisäksi: tieteelliset tai tekniset periaatteet tai prosessit tieteelliset käytännöt tieteelliset kiistat tiedon lähteellä tieteellinen asema viestinnän tuottajalla tieteellinen asema
Tiedeyhteisöjen omat viestintäkeinot: www-sivut, tiedotteet ym. Tutkijoiden blogit Omat lehdet Tapahtumat Yleisöluennot Sidosryhmäviestintä Tutkimus ja opetus
Suomalaisten tiedonlähteet tieteestä
Journalismi ja tiede: kaksi eri kulttuuria? Tieteen ja median välistä suhdetta kuvattu metaforilla kuten distance, gap, barrier, fence, oil and water, creative tension (Peters 2013) Erilaiset motiivit, tavoitteet, toimintatavat, arvostukset niin instituutioiden, toimintakulttuurien, organisaatioiden kuin yksilöiden tasolla Sekä tiedeyhteisöjen viestintä että tiedejournalismi ovat muuttuneet 2000-luvulla
Tiedeyhteisön/-instituutioiden viestintämotiivit Erilaiset viestintämotiivit: valistus, strateginen viestintä Valistus Tieteellisen tiedon levittäminen Tieteellisen maailmankuvan edistäminen Kohteina kansalaiset ja päättäjät
Tiedeyhteisön/-instituutioden viestintämotiivit Strageginen viestintä 1 Tiedepolitiikkaan vaikuttaminen Kilpailu resursseista yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa Kilpailu resursseista tutkimus-/koulutussektorin sisällä 2 Ulkopuoliseen rahoitukseen vaikuttaminen
Tutkimus- ja kehitysmenot Suomessa
Korkeakoulujen tutkimusrahoitus 2015
Viestintämotiivit/strateginen viestintä 3 Imagon ja legitimiteetin rakentaminen
Median motiivit käsitellä tiedettä (tai olla käsittelemättä) Media ei yhtenäinen blokki erilaiset mediat, erilaiset genret 1 Valistus julkinen palvelu, yleissivistys 80% eurooppalaisista tv:n tiedeohjelmista julkisen palvelun kanavilla (Lehmkuhl ym. 2012) Suomessa luku vielä korkeampi erikoiskanavat sosiaalinen vastuu yleisöjen tavoittelu keskeistä myös julkisen palvelun kanavilla nuorten tavoittaminen vaikeaa (Lehmkuhl & al. 2016)
Median motiivit käsitellä tiedettä 2 Kaupalliset syyt yleisöjen houkutteleminen arkitiede populaari lääketiede, laihdutusvinkit ja elämäntapaohjeet ja seksi vetävät luetuin suomalainen tiede sivusto?: http://www.iltalehti.fi/terveys
Median motiivit käsitellä tiedettä 3 Imagosyyt tiedejuttujen brändimerkitys medialle? vrt. korkeakulttuuri
Tiede- ja mediainstituutioiden motiivit siis poikkeavat toisistaan Tiedeyhteisö haluaa valistaa ja vaikuttaa myönteisesti toimintaympäristöönsä Mediassa kilpaillaan (oikeanlaisten) yleisöjen mielenkiinnosta ja ajankäytöstä sekä mainosrahoista
Uutiskriteerit vs. tieteelliset kriteerit Journalistisesti kiinnostava ei ole sama kuin tieteellisesti kiinnostava Kiinnostavuus vs. tärkeys/olennaisuus Yllättävyys, kiistat Keskeneräiset tutkimustulokset Mediaa kiinnostavat erityisesti tiedejutut, joihin liittyy yhteiskunnallinen, poliittinen tai eettinen ulottuvuus
Uutiskriteerit vs. tieteelliset kriteerit Media ei välttämättä valitse haastateltavaksi tieteellisesti pätevintä tutkijaa vaan esim. Median toimintatapoja ymmärtävän tutkijan Kokonaisuuksia hallitsevan tutkijan Ymmärrettävästi puhuvan tutkijan Kiistanalaisessa asiassa usein vähemmistönäkemystä edustavan tutkijan Tutkijan, joka tunnettu myös tutkimustyönsä ulkopuolella Tutkijan, joka on tavoitettavissa Tutkijan, jolla on korkea asema tai maine Peters 2008, Kruvand 2012
Tutkijoiden ja journalistien väliset suhteet 1900-luvun tutkimuksessa korostuivat suhteen ongelmat (esim. Shorland & Gregory 1991) Journalistit tutkijoista: Tutkijat ovat kapea-alaisia Tutkijat esittävät asiansa epäselvästi Tutkijat eivät ymmärrä, että journalismia tehdään suurelle yleisölle eikä tutkijan kollegoille Tutkijat eivät ymmärrä, ettei journalismin tehtävänä ole markkinoida tutkimustuloksia Tutkijat ovat liian varovaisia Tutkijat eivät ymmärrä median aikatauluja
Tutkijat journalisteista: Toimittajat painottavat vääriä asioita Journalistit eivät tunne asioita Journalistit ovat sensaatiohakuisia Journalistit valitsevat vääriä haastateltavia Journalistit eivät ole kiinnostuneita menetelmistä
Tutkijalogiikka vs. medialogiikka Tutkija Journalisti relevanssi kiinnostavuus asiat ihmiset logiikka tarina perustelut, varaukset, menetelmä vierassanat kohde: tiedeyhteisö johtopäätös arkikieli kohde: suuri yleisö
2000-luvun tiede-media suhteen tutkimus Kiinnitetään enemmän huomiota myös tutkijoiden ja journalistien hyviin suhteisiin ja yhteisiin intresseihin: Ongelmia on, mutta suurin osa tutkijoista tyytyväisiä mediakokemuksiinsa (Peters ym. 2008) Monet tutkijat arvioivat medianäkyvyyden edistäneen uraansa (Peters 2013b) Tutkijoiden työyhteisöt suhtautuvat pääosin myönteisesti mediaesiintymisiin (Peters 2013b) Valtaosa toimittajista pitää tiedeyhteisön ja median suhdetta hedelmällisenä (European research in media, 2007) Satunnaiset ongelmat jättävät varjoonsa rutiinisuhteiden ongelmattomuuden?
Tieteenalakohtaiset erot tutkijajournalisti suhteissa (Peters ym. 2012) Humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä käytetään yleisinä asiantuntijoina, kovien tieteiden edustajat kertovat spesifeistä tutkimustuloksista Kovien tieteiden edustajat haluttomampia kertomaan keskeneräisistä tutkimustuloksista Humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden tutkimukset käsittelevät useammin aiheita, joista maallikollakin on tietoa
Syitä erilaisiin mediasuhteisiin Ymmärrettävyys kovien tieteiden tutkimustulokset ja menetelmät vaikeita maallikoille Relevanssi humanististen ja yhteiskuntatieteiden tutkimusaiheet liittyvät usein asioihin, jotka ovat osa ihmisten arkea ja joista heillä on myös omaa kokemusta Valta kovilla tieteillä tiedon monopoli tutkimustuloksistaan
Summa summarum Tieteen asema mediassa edelleen vahva Tutkijat arvostettuja tiedonlähteitä ja haastateltavia Tiedettä käsitellään mediassa pääasiassa myötäkarvaisesti
Tieteen asema ja imago Suomessa
Median ja tiedeyhteisön suhteet koettiin 20 vuotta sitten ongelmallisemmiksi kuin nykyään Tiedejournalismi kehittynyt? Tiedemaailma kontrolloi julkisuuskuvaansa aiempaa paremmin? Tutkijoiden tyytyväisyyskriteerit muuttuneet? Tutkijat pitävät aiempaa useammin mediasuhteita olennaisena osana työtään Peters & al 2008
Ehkä tiedeyhteisön ja median suhteiden ei edes pidä olla liian hyvät? Normierot ja toimintalogiikkojen erot eivät ole välttämättä ongelma Journalismin tehtäviin kuuluu myös kriittisyys ja epäkohtiin puuttuminen
Lähteitä Bucchi 2008: Of deficits, deviations and dialogues. Theories of public communication of science. In Bucchi & Trench (eds.): Handbook of Public Communication of Science and Technology. Routledge. Dahlström & Ho 2012: Ethical considerations of using narrative to communicate science. Science Communication 34(5) 592-617. European Research in Media 2007: What do media professionals think? Report. European Commission. Hansen & Dickinson 1992: Science coverage in the British mass media. Communications 17:3. Lampinen & Mörä 2015: Valistaja, viihdyttäjä vai vahtikoira? Suomalaisten tieteen erikoistoimittajien ammatti-identiteetti. Kasvatus & Aika 1/2015. Lehmkuhl, Karamanidou, Mörä, Petkova & Trench 2012: Scheduling science on television: A comparative analysis of the representations of science in 11 European countries. Public Understanding of Science, Nov. 2012. Lehmkuhl, Boyadjieva, Cunningham, Karamanidou & Mörä 2016: Audience reach of science on television in 10 European countries. Public Understanding of Science, 2/2016. Peters & al 2008: Science communication: Interactions with the mass media. Science 321(5886). Peters, Spanenberg & Lo 2012: Variations of scientist-journalist interactions across academic fields. PCST2012 proceedings. Peters (2013a): Gap between science and media revisited: Scientists as public communicators. Proceedings of the National Academy of Sciences. August 20, 2013 vol.110 Supplement 3. Peters (2013b): The two cultures. Scientists and journalists, not an outdated relationship. Mètode, 80. Shortland & Gregory 1991: Communicating Science. A handbook. Longman Scientific. Tiedebarometri 2016. Tieteen tiedotus. http://www.tieteentiedotus.fi/files/tiedebarometri_2016.pdf Väliverronen Esa (2016): Julkinen tiede. Vastapaino.