EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI VESIENHOIDON JÄR- JESTÄMISESTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUT- TAMISESTA

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MUISTIO Luontoympäristöosasto 17.10.2016 Neuvotteleva virkamies Juhani Gustafsson EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI VESIENHOIDON JÄR- JESTÄMISESTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUT- TAMISESTA 1. Johdanto 1.1 Yleistä Vesienhoidon järjestämisestä annettuun valtioneuvoston asetukseen (1040/2006, jäljempänä vesienhoitoasetus) ehdotetaan lisättäväksi uusi 2a luku, jossa säädettäisiin tarkemmin muun muassa pohjavesialueiden rajojen määrittämisestä ja luokittelusta. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004, jäljempänä vesienhoitolaki) tehdyllä muutoksella (1263/2014), joka tuli voimaan 1.2.2015, säädetään uudessa 2 a luvussa pohjavesialueiden määrittämisestä ja luokittelusta sekä niihin liittyvistä menettelyistä sekä suojelusuunnitelman sisällöstä ja sen valmistelusta. Lakimuutoksella tehostetaan pohjavesien suojelua ja parannetaan eri toimijoiden oikeusturvaa. Lakitasoinen sääntely selkiytti pohjavesialueiden rajaukseen ja luokitukseen liittyvää menettelyä. Lisäksi vesienhoitolain muutoksen ja tämän asetusmuutoksen tavoitteena on täsmentää vesipuitedirektiivin edellyttämää pohjavesistä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien huomioon ottamista ja lisätä pohjavesialueiden ja vesienhoidonsuunnittelun yhteensovittamista nykyistä paremmin. Pohjavesialueiden rajaukselle tai luokitukselle ei laissa säädetä itsenäisiä oikeusvaikutuksia. Pohjavesialueiden rajaus ja luokittelu palvelevat välillisesti ympäristöä koskevaa päätöksentekoa, vaikka niillä ei esitetäkään olevan välittömiä oikeusvaikutuksia. Tavoitteena on osaltaan parantaa pohjavesialueiden suojelua sekä muun lainsäädännön perusteella suojeltujen pohjavedestä

riippuvaisten ekosysteemien huomioimista sekä vahvistaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa siihen liittyviin menettelyihin. 1.2. Ehdotetun asetuksen suhde vesipuitedirektiiviin ja pohjavesidirektiiviin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi) perusteella jäsenvaltioiden on suojeltava, parannettava ja ennallistettava kaikkia pohjavesimuodostumia sekä varmistettava tasapaino vedenoton ja pohjaveden muodostumisen välillä. Vesipuitedirektiivin mukaan pohjavesimuodostumille tulee tehdä ominaispiirteiden alkutarkastelu, jonka yhteydessä selvitetään pohjavesivesimuodostumien sijainti ja rajat. Pohjavesimuodostumien rajaamisesta annetun EU-tasoisen ohjeistuksen mukaan direktiivin tarkoittamia pohjavesimuodostumia ovat sellaiset geologiset muodostumat, joista voidaan ottaa vettä keskimäärin yli 10 m 3 päivässä tai vähintään 50 ihmisen tarpeisiin. Vesipuitedirektiivi edellyttää lisäksi juomavedenottoon käytettävien pohjavesimuodostumien yksilöintiä. Juomavedellä tarkoitetaan ihmisen käyttöön tarkoitetun veden laadusta annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY tarkoittamaa talousvettä. Vesipuitedirektiivin artikla 6 mukaan juomaveden ottoon käytettävät vedet sisällytetään vesipuitedirektiivin mukaisiin suojelualueisiin. Lisäksi näitä juomavedenottoon käytettäviä vesiä koskee artiklan 7 erityisvaatimukset. Alkutarkastelun yhteydessä kerättävien tietojen pohjalta tulee määrittää ja tunnistaa riskialueet sekä sellaiset pohjavesimuodostumat, joista maa- ja pintavesiekosysteemit ovat riippuvaisia. Pohjaveden hyvä tila määräytyy pohjaveden kemiallisen ja määrällisen tilan perustella, sen mukaan kumpi on huonompi. Määrällisen tilan katsotaan olevan hyvä, jos vuotuinen vedenotto ei ylitä käytettävissä olevia pohjavesivaroja eikä pohjaveden pinnankorkeudessa ole havaittavissa pitkäaikaisia muutoksia. Pohjaveden korkeuteen ei tällöin kohdistu sellaisia muutoksia, joista voi aiheutua oleellista haittaa pohjavesimuodostumasta suoraan riippuvaisille maaekosysteemeille. Kemiallisen tilan arvioinnissa, josta säädetään vesienhoitoasetuksen 14 :ssä, verrataan pohjavedestä todettujen pohjavedelle haitallisten aineiden pitoisuuksien vuosikeskiarvoja annettuihin pohjaveden ympäristönlaatunormeihin, jotka on esitetty asetuksen liitteessä 7a. Mikäli todetut pitoisuudet ylittävät annetut laatunormit, tulee tarkastella pitoisuuksien 2

vaikutuksia mm. vedenhankintaan sekä pintavesi- ja maaekosysteemien suojeluun ja säilymiseen asetuksen liitteen 7b mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (pohjavesidirektiivi) tavoitteena on vahvistaa vesipuitedirektiivin 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa esitetyt erityiset toimenpiteet pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Tällaisia toimenpiteitä ovat pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiperusteet sekä perusteet merkityksellisten ja pysyvien muutossuuntien toteamiseksi ja kääntämiseksi. Lisäksi direktiivillä täydennetään niitä vesipuitedirektiivin säännöksiä, joilla ehkäistään ja rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen sekä pyritään ehkäisemään kaikkien pohjavesimuodostumien tilan heikkeneminen. Vesipolitiikan puitedirektiivi ja pohjavesidirektiivi ovat pantu kansallisesti täytäntöön vesienhoitolailla sekä vesienhoitoasetuksella ja valtioneuvoston asetuksella vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). 2. Nykytila 2.1. Lainsäädäntö Pohjavesiä koskeva sääntely vesienhoidossa Vesienhoitolaissa ja sen nojalla annetussa vesienhoitoasetuksessa säädetään vesienhoitosuunnitelmien ja niitä täydentävien toimenpideohjelmien laatimisesta ja tavoitteista ja pohjavesialueista. Vesienhoitolain muutoksella (1263/2014, joka tuli voimaan 1.2.2015) lakiin on lisätty uusi pohjavesialueita koskeva 2 a luku. Edellä mainitussa luvussa säädetään pohjavesialueen määrittämisestä (10 a ), pohjavesialueen luokituksesta (10 b ) ja pohjavesialueen rajan ja luokituksen muuttamisesta (10 c ). Lisäksi lukuun sisältyvät säännökset pohjavesialueen määrittämisen ja luokituksen valmistelusta (10 d ). Pohjavesialueen suojelusuunnitelmaa koskevat säännökset ovat luvun lopussa (10 e-10 f ). Ehdotettu valtioneuvoston asetus annettaisiin uuteen 2a lukuun sisältyvien valtioneuvostolle osoitettujen asetuksenantovaltuuksien nojalla. Pohjavesialueita koskeva sääntely vesienhoitolaissa tehostaa pohjavesien suojelua ja parantaa eri toimijoiden oikeusturvaa sekä selkiyttää oikeustilaa pohjavesialueiden rajaukseen ja luokitukseen ja pohjavesialueiden suojelusuunnitelmiin liittyen. Edellä mainitulla lainmuutoksella 3

(1263/2014) turvataan myös vesipuitedirektiivin (2006/60/EY) edellyttämää pohjavesistä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien huomioon ottamista. Pohjavesialueiden rajaus ja luokittelu kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan. Pohjavesialueiden rajaukselle, luokitukselle tai suojelusuunnitelmalle ei vesienhoitolaissa säädetä itsenäisiä oikeusvaikutuksia. Vedenhankinnan ja siitä aiheutuvan suojelutarpeen perusteella pohjavesialueet luokitellaan 1. ja 2. luokkaan. Lisäksi käytössä on uusi E- luokka sellaisia pohjavesialueita varten, joista pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Pohjavesialueiden rajaamisesta ja luokittelusta tiedottamisesta koskevien säännösten tavoitteena varmistaa pohjavesialueen asukkaiden ja toiminnanharjoittajien tiedonsaanti ja osallistumismahdollisuudet niiden valmisteluun. Pohjaveden suojelusuunnitelman sisällöstä ja laatimisesta säädetään myös vesienhoitolaissa. Vesienhoitosuunnitelmat valmistellaan laajassa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa. Toimenpideohjelmassa esitetään vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi perustoimenpiteet, kuten lainsäädännön vaatimuksista johtuvat toimenpiteet, ja niiden lisäksi täydentävät toimenpiteet, jotka ovat perustoimenpiteiden lisäksi tarpeen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan ole luvan myöntämisen edellytys tai este, eivätkä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitovaksi. Vesienhoitosuunnitelma ei vaikuta suoraan luvan myöntämisedellytyksiin mutta siinä asetetuilla ympäristötavoitteilla voi olla vaikutusta siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa haitan merkittävyyttä muiden lakien mukaisessa lupaharkinnassa arvioidaan. Vesienhoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa esitetään tiedot pohjavesien ominaispiirteistä sekä pohjavesiin kohdistuvista ihmistoiminnasta aiheutuvista riskeistä. Vesienhoidon kolmannen suunnittelukauden eli vuosille 2022 2027 laadittavien vesienhoitosuunnitelmien osalta Valtioneuvosto päättänee vesienhoitosuunnitelmista vuoden 2021 lopulla. Vesienhoitosuunnitelmien valmistelussa tarvitaan pohjavesien 4

ajantasainen luokittelu vesienhoitolain 2 a luvun mukaisiin luokkiin. ELY-keskukset toteuttavat alueiden määrittämisen vesienhoidon aikatauluun yhteen sovittaen ja sisällöllisesti yhtenäisellä tavalla koko maassa. Aikaisemmin pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu perustui hallintokäytäntöön Ympäristöhallinnossa on kartoitettu ja luokiteltu pohjavesialueita 1970- luvulta lähtien. Pohjaveden pilaamiskielto sisältyi aikaisemmin vesilakiin (264/1961) josta se siirrettiin vuonna 2000 voimaan tulleeseen ympäristönsuojelulakiin (86/2000). Nykyinen ympäristönsuojelulaki (527/2014) sisältää aikaisemman tavoin saman sisältöisen pilaamiskiellon. Lisäksi uudistettuun ympäristönsuojelulakiin lisättiin pohjavesialueen määritelmä. Tavoitteena on ollut edistää yhdyskuntien ja haja-asutuksen vedenhankintaa. Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus on ollut ympäristöhallinnossa vakiintunutta ohjeistukseen perustuvaa toimintaa. Tämä toiminta on ennen vesienhoitolain muutosta (1263/2014) vailla yksityiskohtaista lainsäädännöllistä ohjausta, mutta sille on perusteita pohjaveden suojelua koskevissa säännöksissä. Pohjavesialueiden luokitus perustui aikaisemminkin vedenhankintakelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaisesti vedenhankintaa varten tärkeiksi (luokka I), vedenhankintaan soveltuviksi (luokka II) ja muiksi pohjavesialueiksi (luokka III). Pohjavedet ympäristönsuojelulaissa Ympäristönsuojelulaissa säädetään pohjaveden pilaamiskiellosta (17 ) ja maaperän pilaamiskiellosta (16 ), jonka yhtenä tarkoituksena on turvata pohjaveden laadun säilyminen maaperän kautta tapahtuvalta pilaantumiselta. Pohjaveden suojeluun liittyvät myös ympäristönsuojelulain säännökset pilaantuneiden pohjavesien puhdistamisesta (14 luku). Pohjaveden pilaamiskiellon mukaan ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua, toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää taikka toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata 5

yleistä tai toisen yksityistä etua. Pilaamiskielto on yleinen eli se kattaa kaikki pohjavedet rajauksesta tai luokituksesta riippumatta. Lisäksi ympäristönsuojelulain 202 :n mukaisissa kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan antaa pohjaveden pilaantumista ehkäiseviä rajoituksia. Vesilaki Vesilaissa (587/2011, VL) säädetään sellaisten hankkeiden luvanvaraisuudesta, jotka voivat vaikuttaa pohjaveden määrään tai antoisuuteen. Vesilain 3 luvun 3 :n nojalla veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin tai siirrettäväksi muualla käytettäväksi on aina luvanvaraista. Lisäksi muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk, on aina luvanvarainen hanke. Vesilain 2 luvun 15 :n mukaan pohjaveden ottamisesta on ilmoitettava ELY-keskukselle, kun otettava määrä on yli 100 m 3 /vrk ja ottaminen ei edellytä lupaa. Ilmoituksen perusteella ELY-keskus voi arvioida, edellyttääkö ottaminen vaikutusten perusteella kuitenkin lupaa. Myös pintaveden imeyttäminen maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi on aina luvanvaraista. Tosin tekopohjaveden muodostamiselle ei voida myöntää lupaa, jos siitä voi aiheutua pohjaveden pilaamiskiellon vastainen seuraus. Pohjaveden laatuun ja määrään vaikuttava hanke on vaikutusten perusteella vesilain 3 luvun 2 :n mukaan luvanvarainen, jos muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista, aiheuttaa vaaraa terveydelle tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä Tällaiset hankkeet voivat koskea muun muassa pohjaveden ottamista muuhun kuin yhdyskuntien käyttöön, maa-ainesten ottamista, ojitusta, tunnelien ja valtateiden rakentamista ja turvetuotantoa pohjavesialueella tai pohjavesialueen lähellä. Lisäksi maa-aineslain (555/1981) 3 :n mukaan maa-aineksia ei saa ottaa siten, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. 6

Pohjavesien suojeluun vaikuttaa vesilain 2 luvun 11 :ään perustuva luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantamiskielto. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää tietyin edellytyksin poikkeuksen tästä kiellosta. Lisäksi hanke, jossa puron uoman luonnontilan säilyminen vaarantuu, edellyttää vaikutusten perusteella vesilain 3 luvun 2 :n mukaisen luvan. Vesilain 4 luvun 11 :n mukaan lupaviranomainen voi veden ottamista koskevassa päätöksessä tai erikseen määrätä pohjaveden ottamon ympärillä olevan alueen suoja-alueeksi. Suoja-alue voidaan määrätä, jos alueen käyttöä on tarpeen rajoittaa veden laadun tai pohjavesiesiintymän antoisuuden turvaamiseksi. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma Alueiden käytön suunnittelun sekä viranomaisvalvonnan ja -ohjauksen ohjeeksi ja tausta-aineistoksi on 1990-luvulta lähtien laadittu koko pohjavesialueen kattavia pohjaveden suojelusuunnitelmia. Myös suojelusuunnitelmien laatiminen on vakiintunutta toimintaa. Suojelusuunnitelmien laatimisesta on vastannut kunta tai alueella toimiva vesihuoltolaitos. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat myös osallistuneet suojelusuunnitelmien laadintaan. Suojelusuunnitelmassa esitetään alueen pohjavesiolosuhteet ja riskitoiminnat sekä ehdotukset toimenpiteiksi, joilla riskejä voidaan vähentää. Vesienhoitolain muutoksessa suojelusuunnitelmaa koskevat pykälät (10 e 10 f ) sisällytettiin myös 2a-lukuun. Nämä pykälät sisältävät aikaisempaa käytäntöä vastaavasti kunnan mahdollisuudesta laatia suunnitelma sekä säännökset suunnitelman sisällöstä sekä sen valmistelusta. Asetuksenantovaltuudet osoitetaan valtioneuvostolle. Tähän asetusehdotukseen ei kuitenkaan sisälly suojelusuunnitelmia koskevia lakia tarkentavia säännösehdotuksia. Tarkoitus on, että suojelusuunnitelmia liittyviä keskeisiä seikkoja sisällytettäisiin ohjeistukseen. 2.2 Pohjavesitietojärjestelmä Pohjavesitietojärjestelmä (POVET) ja pohjavesialuetietojen paikkatietokanta ovat tärkeimmät pohjavesitietojen tallennusjärjestelmät. PO- VET vastaa EU:n vesipuitedirektiivin 6 artiklan ja lain vesienhoidosta tarkoittamaa talousveden ottoon käytettävien pohjavesialueiden tietoja kokoavaa rekisteriä. Vesienhoidon tarkoittamat tiedot mm. toimenpiteet 7

3. Asetusehdotus ja niiden kustannukset, seurantaohjelmat, pohjaveden tilan luokittelu ja riskinarviointi on sisällytetty osaksi pohjavesitietojärjestelmää. POVET on osa ympäristöhallinnon ympäristötiedon tietojärjestelmäkokonaisuutta. Karttapalvelun kautta järjestelmä mahdollistaa pohjavesitietojen ja pohjavesialueiden paikkatietojen yhteiskäytön. Karttapalvelun kautta käytettävissä ovat myös muut ympäristöhallinnon tuottamat aineistot sekä hallinnolliset kartta-aineistot ja eri mittakaavaiset maanmittauslaitoksen karttapohjat. Seuranta-asema-osioon on tallennettu myös vesipuitedirektiivin edellyttämään pohjavesiseurantaan liittyvät pohjaveden seurantapaikat. Vuoden 2008 alusta alkaen pohjavesitietojen internet-selausoikeudet ovat olleet kaikilla kansalaisilla erillisen palvelun kautta. 3.1. Säädösperusta ja keskeiset ehdotukset Säädösperustat Keskeiset ehdotukset Perustuslain 80 :n mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia laissa säädetyn valtuuden nojalla. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain uusi 2 a luku sisältää valtioneuvostolle osoitettuja asetuksenantovaltuuksia. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 2 a luvun 10 a :n 3 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää tarkemmin muodostumisalueen ja pohjavesialueen rajan määrittämisestä sekä siihen liittyvistä selvityksistä. Lisäksi 10 b :n 3 momenttiin perustuen asetuksella voidaan säätää tarkemmin pohjavesialueen luokituksen perusteista, 10 d :n 3 momentin nojalla osallistumisessa ja tiedottamisessa noudatettavasta menettelystä ja esitettävistä tiedoista sekä tietojärjestelmään merkittävistä pohjavesialueen rajoja ja luokituksia koskevista tiedoista. Ehdotuksessa tarkennettaisiin erityisesti pohjavesialueen rajan sekä muodostumisalueen rajan määrittämisestä laissa annettuja säännöksiä. Asetuksella tarkennettaisiin E-luokkaan määrittelyä sekä missä tapauksissa E-merkintää käytetään 1- ja 2-luokan alueiden lisämääreenä. Lisäksi annettaisiin tarkentavia säännöksiä selvityksistä ja pohjavesialu- 8

eiden valmistelussa esitettävistä tiedoista sekä ympäristön suojelun tietojärjestelmään merkittävistä tiedoista. 3.2. Asetusehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut 1. Tarkoitus Pykälään ehdotetaan lisättävän uusi 2 momentti, jossa tarkennettaisiin asetuksen tarkoitusta koskevaa säännöstä. Uudessa 1 pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettävän selvyyden vuoksi pohjavesialueen rajan määrittämisestä ja alueen luokituksen perusteista. 2 a luku Pohjavesialueen määrittäminen ja luokitus. Asetukseen ehdotetaan lisättävän uusi luku 2 a. Tämä luku sisältäisi uudet pohjavesiä koskevat pykälät 8a-8e. 8 a. Pohjavesialueen rajan määrittäminen Pohjavesialue rajataan aina geologisena kokonaisuutena, vaikka siihen voi sisältyä yksi tai useampi erillinen pohjavesimuodostuma. Nämä pohjavesimuodostumat ovat hydrogeologisesti yhtenäisiä kokonaisuuksia. Nämä vesimassat voivat erottua toisistaan esim. kalliokynnyksillä tai vettä heikosti johtavilla kerroksilla. Pohjavesialueen raja määritettäisiin hydrogeologisin perustein kohtaan, jossa pohjavettä johtavien maaperäkerrosten päällä on riittävän tiiviit pohjavettä suojaavat maakerrokset. Lisäksi pohjavesialueeseen määritettäisiin kuuluvaksi ne alueet, jotka vaikuttavat pohjavesimuodostuman pohjaveden laatuun tai määrään. Pohjavesialue määritettäisiin päättyväksi riittävän tiiviiseen maaperään tai kallioon. Pohjavesialueen raja voidaan joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa määrittää hydrogeologisten tekijöiden pohjalta lisäksi maastossa helposti havaittavaan kohtaan. Näin voidaan menetellä mm. silloin, kun pohjavedenottamon suoja-alueen rajat, jotka aina määritetään kiinteistörajoja pitkin, ulottuvat hydrogeologisin perustein määritetyn pohjavesialueen rajan ulkopuolelle. Tällöin pohjavesialueen raja tulisi olla yhtenevä suoja-alueen rajan kanssa. Lisäksi näin voitaisiin menetellä sellaisilla alueilla, joilla varsinaisen pohjavettä johtavan kerroksen päällä olevat hienoaineskerrokset jatkuvat laajalle varsinaisen vettä johtavan muodostuman laidoilla. Tällöin voitaisiin pohjavesialueen raja määrit- 9

tää maastossa havaittavaan kohtaa, kun on hydrogeologisen tiedon pohjalta tulkittu, että määritetty alue on riittävä suojaamaan pohjaveden laatua ja määrää. Pohjavesialue voi rajoittua myös vesialueeseen. Tällöin pohjavesialueen raja tulee määrittää vesialueelle rannan välittömään läheisyyteen. Ranta-alueen maaperä voi olla hyvin vettäläpäisevää ja pohjavesi voi joko purkautua pintaveteen tai imeytyä pohjavesimuodostumaan. Ranta-alueella tehtävien toimien osalta tulee ottaa huomioon niiden mahdolliset vaikutukset pohjavesimuodostumaan. Mikäli rannan maaperä on tiivis, voidaan ranta-alueella ja vesistössä tehtävillä toimilla aiheuttaa pohjaveden virtausolosuhteissa muutoksia. Pohjavesialueeseen liittyvät vedenhankintaan määrältään soveltumattomat pienet pohjavesimuodostumat tai sellaiset pohjavesialueen osat, joista pintavesi- tai maaekosysteemit eivät ole suoraan riippuvaisia, voidaan hydrogeologisten tutkimusten perusteella erottaa ja tarvittaessa poistaa varsinaisesta pohjavesialueesta. Pohjavesialueen raja voidaan 1. ja 2. momentista poiketen jättää määrittämättä ja merkitä pistemäisenä kohtaan, josta vettä hyödynnetään tai vettä voidaan tutkimusten perusteella hyödyntää. Näin voidaan menetellä silloin, kun varsinainen pohjavesimuodostuma sijaitsee tiiviiden, pohjavettä läpäisemättömien ja pohjavettä suojaavien maakerrosten alla tai sitä ei voida hydrogeologisin perustein määrittää maanpinnalla. Erityisesti rannikkoalueella Itämeren aikaisemmista vaiheista johtuen, hiekka- ja soramuodostumat ovat vettä huonosti johtavien hienoaineskerrostumien peittämiä. Lisäksi muutamissa tapauksissa yhdyskunnan vedenhankintaan käytetään kallioporakaivoa. 8 b. Muodostumisalueen rajan määrittäminen Muodostumisalueella tarkoitettaisiin pohjavesialueen osaa, jolla hydrogeologiset olosuhteet mahdollistavat veden merkittävän imeytymisen pohjavedeksi. Muodostumisalueeseen kuuluisivat lisäksi sellaiset alueeseen kiinteästi liittyvät pohjavesialueen osat, jotka lisäävät olennaisesti pohjavesimuodostuman pohjaveden määrää. Tällaisissa tapauksissa myös pohjavesialueen raja tulisi ulottaa kattamaan riittävästi näitä muodostumia. Pääsääntöisesti muodostumisalueella maaperän vedenläpäisevyys on vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä vastaavaa. 10

Niiltä osin kun pohjavesialue rajautuu vesialueeseen, muodostumisalue rajattaisiin rantaviivaan. Vesistöön purkautuvalla pohjavedellä voi olla merkitystä pintavesimuodostuman tilaan. Pohjavesimuodostumaan imeytyvällä pintavedellä voi olla vaikutusta pohjaveden ja näin ollen myös talousvedeksi valmistettavan raakaveden laatuun ja määrään. Tieto pohjavesimuodostumaan imeytyvästä pintavedestä on tärkeä, koska se vaikuttaa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015) 7 :ssä säädettyyn talousveden laadun säännölliseen valvontaan, 10 :ssä säädettyyn talousvettä toimittavan laitoksen käyttötarkkailuun ja 12 13 :ssä säädetyn erityistilannesuunnitelman sisältöön. 8 c. Pohjavesialueen luokitus E-luokkaan E-luokan pohjavesialueen luokitus perustuisi luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaiseen muun lainsäädännön nojalla suojeltuun pohjavedestä suoraan riippuvaiseen merkittävään pintavesi- ja maaekosysteemiin. Edellä mainitun lisäksi E-luokkaan määritettävien pohjavesialueiden luokituksen perusteena olisi pintavesi- ja maaekosysteemin suora riippuvuus niihin purkautuvan ja niitä ylläpitävästä pohjavedestä. Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden osalta olisi vesienhoidon tarkasteluja varten yksilöitävä pohjavedestä riippuvaiset luontotyypit ja alueet. Nämä Natura-alueet ovat jo nykyisin linkitetty niihin pohjavesialueisiin, jotka ylläpitävät kyseisiä ekosysteemejä ja tiedot on raportoitu vesienhoitosuunnitelmien raportoinnin yhteydessä. Tällaisia suojeltuja ekosysteemejä ovat erityisesti luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteessä I mainitut pinta- ja pohjavesistä riippuvaiset luontotyypit, luonnonsuojelulain 29 :n (1096/1996) perusteella suojellut luontotyypit, vesilain (587/2011) 2 luvun 10 ja 11 :n nojalla suojellut lähteet tai metsälain (1093/1996) 10 :n mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin kuuluvat purojen ja norojen lähiympäristöt. Luokittelua varten ei ole käytännössä tarpeen erikseen inventoida näitä elinympäristöjä, vaan luokituksessa hyödynnetään jo olemassa olevia tietoja. Tarkoitettuja pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä ovat sellaiset pintavedet, joihin pohjavettä purkautuu merkittävässä määrin (pintavesiekosysteemit) ja jossa pohjaveden purkautumisella on merkitystä pintavesiekosysteemin suojelun ja säilymisen kannalta. Tällaisia ekosysteemejä voivat olla esimerkiksi lähdepurot ja lammet. Lisäksi E-luokan alueiksi luokitellaan sellaiset pohjavesialueet, joilta purkautu- 11

va pohjavesi ylläpitää luontotyyppejä. Tällaisia luontotyyppejä ovat muun muassa lähteet ja lähdevaikutteiset suot (maaekosysteemit). Purkautuvan pohjaveden määrällä ja laadulla on merkitystä kyseisten luontotyyppien suojelun tai säilymisen kannalta. Ekosysteemin merkittävyyttä voitaisiin arvioida muun muassa suojellun alueen laajuudella, uhanalaisten lajien esiintymisellä, lajiston edustavuudella tai purkautuvan pohjaveden määrällä. Lisäksi näiden ekosysteemien esiintyminen kyseisellä alueella voi vaikuttaa niiden merkittävyyteen ja suojelutarpeeseen. Vesienhoitolain 10 b :n 2 momentissa tarkoitetut E-luokan pohjavesialueet voisivat samalla kuulua kyseisen lain pykälän 1 momentissa tarkoitettuun 1- tai 2-luokkaan, jolloin ne merkittäisiin tietojärjestelmään luokkana 1E tai 2E. E-luokalla olisi vastaava informatiivinen arvo kuin pohjavesialueiden luokilla 1. ja 2. Pohjavesialueluokilla ei ole suoraan merkitystä pohjaveden pilaamiskiellon soveltamisessa, koska pohjaveden pilaamiskielto on voimassa luokituksesta riippumatta. Ympäristönsuojelulain tai vesilain lupamenettelyissä tulee selvittää luvitettavan hankkeen mahdolliset vaikutukset ekosysteemiin. Vesilain mukaisten vesiluontotyyppien suojelusta voi lupaviranomainen yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen, mikäli mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Kyseinen vesilain mukaisen poikkeuksen myöntäminen tutkitaan lupaasian yhteydessä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään. Luvan hakijoilla olisi jatkossa etukäteen tiedossaan tässä tarkoitetut muun lainsäädännön nojalla suojellut, pohjavedestä riippuvaiset ekosysteemit. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että lupa-asian käsittely selkeytyy ja jossain tapauksissa se myös nopeutuu. Lupaharkintaan pohjavesialueiden E-luokitus ei toisi uusia suojeluelementtejä, joten muutoksella ei olisi jatkossa vaikutusta luparatkaisuun tai sen sisältöön. Sellaisilla E-luokan pohjavesialueilla, joihin liittyy metsälain (1093/1996) 10 :n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja elinympäristöjä, tulee metsänhoitotoimenpiteiden osalta huomioida nämä ekosysteemit ja ettei elinympäristön luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous muutu. Jos rajoitteiden noudattamisesta aiheutuu 12

maanomistajalle metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä tai haittaa, mikä ei ole vähäistä, metsäkeskus voi maanomistajan hakemuksesta myöntää poikkeusluvan toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet tavalla, josta asianomaiselle aiheutuva menetys jää vähäiseksi. Poikkeuslupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos kysymyksessä olevaa toimenpidettä varten on myönnetty tai myönnetään kestävän metsätalouden rahoitusta koskevassa lainsäädännössä tarkoitettua ympäristötukea tai muuten riittävä tuki valtion varoista. Jos taloudellinen menetys on vähäistä suurempi eikä ympäristötuella voida välttää poikkeusluvan tarvetta, lain 10 :n 2 momentissa tarkoitettua erityisen tärkeää elinympäristöä on käsiteltävä siten, että sen arvokkain osa säilyy. 8 d. Selvitykset ja valmistelussa esitettävät tiedot Pykälässä ehdotetaan säädettävän lakia tarkentavasti niistä selvityksistä ja tiedoista, joihin pohjavesialueiden määrittäminen ja luokittelu perustuisivat sekä valmistelussa esitettävistä tiedoista. Parhaalla saatavilla olevalla hydrogeologisella tiedolla tarkoitettaisiin mahdollisimman ajantasaista, tarkkaa ja perusteellista tietoa alueen geologiasta ja pohjavesiolosuhteista. Pykälän 2 momentti sisältäisi luettelomuodossa vähimmäistiedot, jotka tulisi esittää. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että sääntelyä sovellettaisiin myös valmistelussa esitettäviin tietoihin, jotka tulee olla saatavilla lausuntopyynnön ja kuulemisen tausta-aineistona. 8 e. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkittävät pohjavesiä koskevat tiedot Pykälässä ehdotetaan säädettävän tietojärjestelmään merkittävistä pohjavesialueeseen liittyvistä keskeisistä tiedoista. Luettelo sisältäisi 5-kohtaa, jotka tarkentaisivat lain 10 d :ää. Muina tarvittavina tietoina voisivat tulla kyseeseen esimerkiksi vesienhoitoon liittyviä pohjavesialueen tilaa koskevat tiedot ja pohjaveden tilaa parantavista tai hyvää tilaa ylläpitävistä toimenpiteistä. 27. Tiedottaminen Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin siitä ajasta, jonka valmisteluasiakirjat olisi pidettävä vähintään nähtävillä. Säännöstä sovellettaisiin niissä tilanteissa, kun pohjavesialueen luokan tai rajan 13

muuttaminen tehdään vesienhoidon suunnittelusta erillisenä menettelynä. Tällöin kuulemisen ajaksi olisi riittävä 30 päivää, mikä olisi minimiaika. ELY-keskuksen harkinnan mukaan aika voi myös olla tätä vähimmäisaikaa pidempi. 4. Asetusehdotuksen vaikutukset Asetuksen muutoksella tarkennettaisiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain uuden luvun 2a pohjavesialueiden määrittämisestä ja luokittelusta sekä suojelusuunnitelman laatimisesta annettuja säädöksiä. ELY-keskukset tarkastelevat kaikki nykyiset pohjavesialueet ja luokittelevat ne uudelleen. Tämä tarkoittaa nykykäytäntöön perustuvien I ja II luokan alueiden tarkastamista ja niiden luokittelua lainsäädännön mukaisiin 1- ja 2-luokkiin. Lisäksi ELY-keskukset tarkastelevat III luokan pohjavesialueet ja luokittelevat ne uudelleen tai poistavat ne luokituksesta. III -luokan alueiden osalta arvioidaan myös mahdolliset tutkimustarpeet erityisesti jos lähtötietojen perusteella on tunnistettavissa, että alue voisi kuulua 1- tai 2-luokkaan. Lisäksi kaikkien pohjavesialueiden osalta arvioidaan olemassa olevien tietojen perustella ylläpitävätkö ne laissa tai hallituksen esityksessä mainittuja pintavesi- ja maaekosysteemejä eli kuuluvatko ne E-luokkaan. ELY-keskukset tarkistavat luokittelun pohjavesialueiden 10 b :än perustuvaksi siten, että uusi luokittelu otetaan käyttöön ja valmistelusta voitaisiin tiedottaa vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella samassa yhteydessä muun vesienhoidon tiedottamisen kanssa vuonna 2019 siten kuin lain 15 :n 1 ja 2 momentissa säädetään. Pohjavesialueiden määrittäminen ja luokitus tai niitä koskeva muutos voisi tapahtua myös vesienhoitosuunnittelusta erillisenä menettelynä. Käytännössä pohjavesialueiden rajojen ja luokittelun valmisteluun liittyvä kuntien kuuleminen on huomattava hallinnollinen työ, joka vaatii myös resursseja ELY-keskuksilta. Samoin niiden asiakirjojen toimittaminen muotoon, jotta ne ovat saatavilla kuulemisen yhteydessä voi lisätä hallinnollista työtä. Näistä asetukseen ehdotetuista muutoksista ei aiheudu merkittäviä lisäkustannuksia eikä hallinnollista lisätyötä sen lisäksi mitä edellä mainitun lakimuutoksen yhteydessä on arvioitu aiheutuvan. 14

1E, 2E ja E-luokan alueiden osalta tulee jatkossa tarkemmin selvittää alueille sijoittuvien toimintojen mahdolliset vaikutukset kartoitustiedoissa esitettyihin suojeltuihin ekosysteemeihin. Tämä selkiyttää mm. toiminnanharjoittajien velvollisuutta laatia hankkeen vaikutusten arvioimiseksi tarvittavat selvitykset. Tämän vuoksi on odotettavissa lupahakemusten tason paraneminen ja tätä kautta myös lupa-asian käsittelyn nopeutuminen. 5. Asetusehdotuksen valmistelu Asetusehdotus on valmisteltu ympäristöministeriön asettamassa laajapohjaisessa työryhmässä. Työryhmän toimikausi on 2.3.2015 31.8.2016. Asetusehdotus on ollut lausunnolla 18.12.2015-27.1.2016. Kaikkiaan saatiin 55 lausuntoa. Lausunnon antoivat seuraavat tahot: Maa- ja metsätalousministeriö, Sosiaali- ja terveysministeriö, Puolustusministeriö, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Lapin, Pirkanmaan, Hämeen, Pohjois- Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus, Korkein hallinto-oikeus, Helsingin yliopisto, Geologian tutkimuskeskus GTK, Liikennevirasto, Luonnonvarakeskus LUKE sekä Keski-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Pohjois- Pohjanmaan, Kymenlaakson, Lapin, Hämeen, Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen liitto, Satakuntaliitto, Pohjanmaan liitto - Österbottens förbund, Pohjois-Suomen vesivaliokunta, Suomen metsäkeskus, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto VALVIRA, Suomen ympäristökeskus SYKE, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Bioenergia ry, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Kemianteollisuus ry, Luomuliitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Natur och Miljö r.f., Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Suomen Omakotiliitto ry, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten liitto ry, Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry, Suomen Yrittäjät, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC r.f., Teknologiateollisuus ry, Suomen Vesilaitosyhdistys ry, Öljy- ja biopolttoaineala ry, Finavia Oyj, Golder Associates Oy sekä kaksi yksityishenkilöä. Lisäksi Valtiovarainministeriö, Säteilyturvakeskus STUK sekä Suomen Kaivonporausurakoitsijat ry ilmoittivat, että eivät lausu. Lausuntojen perusteella asetusehdotusta on selkiytetty pohjavesialueiden rajan ja muodostumisrajan määrittämisen osalta. Lisäksi on korostettu, 15

6. Laintarkastus 7. Voimaantulo ettei luokituksella ole sellaisenaan oikeusvaikutusta. E-luokan alueiden määritelmää on muokattu lausuntopalautteen perusteella. Muistiossa on pyritty täsmentämän, että E-luokan alueiden määrittäminen perustuu muun lainsäädännön mukaan suojeltuihin pohjavedestä riippuvaisiin ekosysteemeihin. Samassa on pyritty avaamaan pohjavesialueiden ja luokkien merkitystä ja suhdetta pohjaveden pilaamiskieltoon ja merkitystä lupamenettelyssä. Asetusehdotus on ollut tarkastettavana oikeusminiteriön Laintarkastusyksikössä. Asetuksen ehdotetaan tulemaan voimaan 17 marraskuuta 2016. 16