Marko Forsblom Automaattisen liikenteen metropolivisio 20.5.2013 Automaattinen liikenne uuden liikennepolitiikan näkökulmasta Arvoisat kuulijat ja tiedotusvälineiden edustajat, Omassa puheenvuorossani aion käsitellä päivän teemaa, automaattinen liikenne ja uusi liikennepolitiikka, kahdesta eri näkökulmasta. Ensin lähestyn asiaa liikennepolitiikan näkökulmasta ja toiseksi enemmän koko yhteiskunnan näkökulmasta. Liikennepolitiikan päämäärä on turvata arjen matkojen toimivuus, pitää yllä elinkeinoelämän kilpailukykyä ja hillitä ilmastonmuutosta päästöjen vähentämisen avulla. Itsenäisen Suomen liikennepolitiikan ensimmäiset vuosikymmenet olivat hienoa aikaa - haasteita riitti, mutta liikennesektori oli dynaamisen kasvun ala. Sata vuotta sitten keskeisin tavoite oli rakentaa Suomeen sellainen liikenneverkosto, että ihmiset ja tavarat pääsevät liikkumaan sujuvasti, tai edes jotenkuten, paikasta toiseen. Väylien rakentaminen nähtiin edistyksellisenä ja hyvinvointia edistävänä toimintana, ja näinhän se asia olikin. Liikennepalvelut paranivat silmissä, ihmiset saivat työpaikkoja ja maa vaurastui. Autoistuminen ja liikenteen kasvu oli siinä ajassa pelkästään positiivinen asia. Viimeisten vuosikymmenten aikana on kuitenkin saatu huomata, että kasvava liikenne ei ole ainoastaan positiivinen ilmiö, vaan se on tuonut mukanaan myös ongelmia. Pitkään ajateltiin, että nekin ongelmat hoituvat kunhan vaan lisätään rakentamistahtia. Rakennetaan uutta kapasiteettia. Ja aika monta vuosikymmentä tässä onnistuttiinkin. mutta nyt on pikku hiljaa havahduttu siihen tosiasiaan, että ongelmat eivät enää ratkea lisärakentamisella, jotkut ongelmista jopa pahenevat rakentamisen myötä. Näin sekä Suomessa että erityisesti globaaleissa kasvukeskuksissa.
2 Vaikka liikennepolitiikan toteuttaminen täällä Suomessa on pitkälti meidän suomalaisten vastuulla niin haasteet, joihin liikennepolitiikalla tulee vastata, ovat monelta osin globaaleja. Erityisesti meihin vaikuttavat eurooppalaiset linjaukset, jotka kulminoituvat Euroopan komission liikenteen valkoiseen kirjaan maaliskuulta 2011. Suomen kansalliseen liikennepolitiikkaan valkoisen kirjan linjaukset välittyivät hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa, jonka eduskunta hyväksyi loppukeväällä 2012. Selonteon otsikkona oli Kilpailukykyä ja hyvinvointia vastuullisella liikenteellä ja siinä määriteltiin liikenteen visio ja tavoitteet vuoteen 2030. Liikennepoliittinen tavoitemaailma oli melko tuttu, uutta oli vastuullisuuden aikaisempaa laajempi tulkinta sekä uusien innovatiivisten ratkaisujen voimakas painottaminen. Ja kun tavoitemaailmaa tarkastelee kokonaisuutena, voi helposti huomata, että uusia ratkaisuja tarvitaan. Kun tavoitteita hieman summaa yhteen niin lopputuloksena on suunnilleen seuraavanlainen kombinaatio: * liikenteen tulee olla ympäristöystävällistä, tulevaisuudessa jopa täysin päästötöntä * liikenteen tulee olla sujuvaa - ruuhkat ovat yhteiskunnalle erittäin kalliita ja lisäksi ne käyvät pahasti hermon päälle * liikenteen ja liikkumisen tulee olla turvallista liikenneturvallisuuden nollavisio lähtee ajatuksesta, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä * liikenteen tulee edistää suomalaisten hyvinvointia ja erityisesti elinkeinoelämän kilpailukykyä Eli voisi varmaan todeta, että kokonaisuutena tavoitemaailma on varsin monipuolinen ja kunnianhimoinen. Etenkin kun tavoitteet tulisi saavuttaa samanaikaisesti ja kaikilla on tiedossa että tulokset tulisi saavuttaa tehokkaasti ja tuottavasti yhteiskunnan varoja käyttäen. Kun kaikkia tavoitteita miettii yhtä aikaa, tulee väistämättä mieleen, että niiden toteuttamiseksi tarvitaan pienimuotoista ihmettä.
3 Hyvät kuulijat, Olemme täällä tänään, koska uskoaksemme tuo ihme on käsiemme ulottuvilla jo lähivuosien aikana. Tuon ihmeen rakennusaineina ovat yhteiskunnan digitalisoituminen ja robotisaatio, jotka yhdessä mahdollistavat aivan uudenlaisen liikennejärjestelmän rakentumisen. Maailmalta saatujen todisteiden valossa tekniikan kehitys mahdollistaa automaattisen liikenteen jo lähivuosina. Googlen kuljettajaton ajoneuvo on ajanut liikenteen seassa jo 800.000 kilometriä eli 20 kertaa maapallon ympäri. Ilman ainoatakaan onnettomuutta. Eli tekniikkapuoli kehittyy lupaavasti, se ei tule olemaan edistyksen esteenä. Pelkkä tekninen innovointi ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan muutosta myös mm. asenteisiin, markkinamekanismeihin ja lainsäädäntöön. USA:ssa ollaan edetty tälläkin rintamalla eli jo kolmessa osavaltiossa lainsäätäjä on mahdollistanut kuljettajattoman auton liikkumisen yleisessä liikenteessä. Uuden liikennepoliittisen ajattelun mukaisesti meidän tulee mahdollistaa liikennesektorilla aidosti uusien innovatiivisten ratkaisujen käyttöönotto ja hyödyntää teknologisten mahdollisuuksien koko kirjo. Aivan kuten muillakin yhteiskuntamme sektoreilla on tehty, joilla muutoksen tulokset ovat olleet käytössä jo pitkään. Tuskin kukaan uskoi kymmenen vuotta sitten, että pankkikonttorissa ei tarvitsisi käydä kuin kerran vuodessa, jos silloinkaan. Tai, että verottaja tekisi veroilmoituksen puolestasi ja laittaisi ehdotuksen tulemaan postitse ja laittaisi vielä vähennyksetkin kohdilleen oma-aloitteisesti. Muutostahti on ollut huikean nopeaa, ja useimmat merkit viittaavat siihen, että yhteiskunnan digitalisoituminen tulee vain entisestään kiihtymään. Niinpä liikennepolitiikankin perusteiden tulee uusiutua ja vastata ajan haasteisiin. Ja ennen kaikkea ottaa käyttöön ne mahdollisuudet, joita kehitys tarjoaa.
4 Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisee toisen sukupolven älystrategian liikenteelle kesäkuun alussa älyliikenteen Eurooppa -kongressissa Dublinissa. Siinä linjataan kuinka tieto- ja viestintäalan kehityksen tuomat mahdollisuudet saadaan hyödynnettyä myös liikennealalla. Erilaiset älykkäät ratkaisut ja palvelut tarjoavat mahdollisuuksia paitsi liikenteellisten ongelmien ratkaisuun, myös erinomaisia liiketoimintamahdollisuuksia maailmanlaajuisesti. Kasvavat ongelmat luovat mahdollisuuksia niille, jotka osaavat tarjota ratkaisuja ongelmiin. Liikennepolitiikkaa uudistetaan kokeilujen kautta. Kokeiluilla erilaiset ideat ja innovaatiot saadaan nopeammin ja kustannustehokkaammin ajatusasteelta markkinoille ja käyttäjien testattaviksi. Kokeilukulttuuriin kuuluu oleellisena osana myös mahdollisuus epäonnistumiseen, jonka hyväksyminen ei perinteisesti ole oikein sopinut suomalaiseen ajatteluun. Kokeilukulttuurissa epäonnistumisista otetaan opiksi ja jatketaan eteenpäin. Kokeilujen avulla uudistamme sekä ajatteluamme että tekemisen tapaa sellaisen suuntaan, joka mahdollistaa laskelmoitujen riskien ottamisen ja toimimisen epävarmoissakin olosuhteissa. Muuttuva maailma ei anna meille varaa jäädä paikoillemme, vaan liikkeelle on lähdettävä vaikka ihan varma suunta ei aina olisi tiedossakaan. Parhaillaan käynnissä olevassa valtioneuvoston Tulevaisuuselonteko 2030 työssä kokeilujen rooli on tunnistettu kiitettävästi ja parhaillaan kartoitetaan kokeiluiksi sopivia kärkiteemoja. Metropolivisiossa on tunnistettu useampiakin kokeiluaihioita, joiden kautta automaattisen liikenteen mahdollisuuksia voi testata käytännössä. Toivottavasti alan toimijat ottavat yhdessä haasteen vastaan ja Metropolivision hyvät aihiot saadaan eteenpäin.
5 Hyvät kuulijat, Tämän päivän liikennepolitiikan ratkaisut näkyvät keskuudessamme vuosikymmeniä eteenpäin. Itse uskon, että meillä on jo ensi vuosikymmenen lopulla päästötön ja palveleva järjestelmä, jossa oman auton sijaan käytetään yhteiskäyttöisiä kuljettajattomia autoja. Tuolloin liikenteen hinnoittelu perustuu palvelujen käyttöön ja siihen menee huomattavasti vähemmän rahaa kuin nykyään. Järjestelmä on täysin turvallinen ja älykkäiden järjestelmien ansiosta sujuva ja ruuhkaton. Uskon myös, että erilaiset virtuaaliset työskentely- ja kanssakäymistavat ovat jokapäiväistä arkea ja fyysisen liikkumisen kasvu kohdistuu pääasiassa kevyen liikenteen väylille, joista Suomi onkin tunnettu globaalisti. Lisäksi toivon, että suomalaiset yritykset ovat tuolloin liikennepalvelujen globaaleja markkinajohtajia 2010-luvulla aloitetun uuden ajattelutavan ansiosta. Samalla tämä kehitys on paluuta itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenten liikennepolitiikkaan, jossa liikennettä ei nähty ongelmien tyyssijana vaan mahdollisuuksien kenttänä. On meidän vastuullamme millaiseksi Suomen liikennejärjestelmä kehittyy. Uudet ajatukset herättävät aina myös epäilyjä: Preussin keisari Wilhelm totesi rautateistä vuonna 1864: Kukaan ei maksa päästäkseen Berliinistä Potsdamiin tunnissa, kun sinne voi ihan hyvin ratsastaa vuorokaudessa ilmaiseksi. There is no reason anyone would want a computer in their home - Ken Olsen, Digital equipment Corp 1977