Vuosikirjanumero KHO:2010:58 Antopäivä Taltionumero 2557 Diaarinumero 2346/1/06

Vuosikirjanumero KHO:2010:58 Antopäivä 4.10.2010 Taltionumero 2557 Diaarinumero 2346/1/06 Ympäristölupa - Voimalaitos - Kaasutinlaitos - Jätteenpoltto - Rinnakkaispolttolaitos - Lämpökäsittely - Kaasu - Puhdistamaton kaasu - Jäte - Tuotekaasu - REF - Suunnitelman muuttaminen - Uusi ennakkoratkaisu - Unionin tuomioistuin Ympäristölupa-asia koski kahdesta erillisestä laitoksesta muodostuvaa yksikköä, johon kuuluivat kaasutinlaitos ja samalla sijoituspaikalla oleva voimalaitos. Kaasutinlaitoksen tarkoituksena oli lämpökäsittelemällä jätteenä pidettävää kierrätyspolttoainetta tuottaa kaasua poltettavaksi voimalaitoksessa. Yhtiön alkuperäisen lupahakemuksen mukaan kiinteästä jätteestä kaasuttamalla synnytettävä kuuma raakakaasu, joka sisältää pölyä, oli tarkoitus jäähdyttää ja puhdistaa letkusuodattimella. Ratkaisussaan korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön (asia C-317/07) unionin tuomioistuin muun ohella totesi, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kaasutinlaitos oli luokiteltava jätteenpoltosta annetun direktiivin (2000/76/EY) 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuksi rinnakkaispolttolaitokseksi, mutta voimalaitos, jossa käytetään kaasutinlaitoksessa jätteiden rinnakkaispolton avulla synnytettyä puhdistettua tuotekaasua lisäpolttoaineena korvaamaan voimalaitoksen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettyjä fossiilisia polttoaineita, ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Yhtiö oli sittemmin selityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittanut, että se ei lupahakemuksessaan sekä valituksissaan hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallintooikeudelle ilmoittamastaan poiketen aikonut toteuttaa suunniteltua kaasunpuhdistusta siten kuin korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa ennakkoratkaisupyynnössä oli kuvattu. Tämän johdosta korkein hallinto-oikeus pyysi asiassa uuden ennakkoratkaisun. Kun otettiin huomioon unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu asiassa C-209/09, kiinteästä jätteestä kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla synnytetyn kaasun johtaminen poltettavaksi lisäpolttoaineena voimalaitoksen pääkattilassa pääasiallisesti käytettävien fossiilisten polttoaineiden täydentäjänä ilman, että jätteistä lämpökäsittelyn avulla synnytetty kaasu puhdistettaisiin, merkitsi sitä, että kierrätyspolttoaineen kaasutinlaitos ja kaasua polttava voimalaitos yhdessä muodostivat jätteen polttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen. Voimalaitoksen pääkattilan savukaasupäästöihin oli näin ollen sovellettava jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen rinnakkaispolttoa koskevia säännöksiä siltä osin kuin voimalaitoksella poltettiin tavanomaisten polttoaineiden kivihiilen ja maakaasun lisäksi lisäpolttoaineena mainittua jätteistä synnytettyä puhdistamatonta kaasua. Kun yhtiö oli ilmoittanut, ettei se rakenna kaasun puhdistinta, ympäristöluvassa ei ollut perusteita määrätä yhtiötä rakentamaan puhdistinta. Tuolloin luvan edellytyksiä ja lupamääräyksiä oli kuitenkin arvioitava sen perusteella, että kaasua ei puhdisteta. Ympäristönsuojelulaki 28, 41, 42 ja 43 1 momentti ja 3 momentti Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 1 1 momentti, 2 4 ja 5 kohta sekä 3 1 momentti

2 (47) Ks. myös ratkaisut KHO 2007:45 ja KHO 2009:51, joissa on pyydetty kysymyksessä olevaan asiaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisut koskien Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteenpoltosta annetun direktiivin (2000/76/EY) soveltamista, sekä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisut C-317/07 ja C-209/09. Päätös, josta valitetaan Vaasan hallinto-oikeuden päätös 11.7.2006 n:o 06/0189/3 1. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätös, siltä osin kuin nyt on kysymys Itä-Suomen ympäristölupavirasto on, toimitettuaan asiassa katselmuksen, päätöksellään 19.3.2004 n:o 34/04/1 myöntänyt Lahti Energia Oy:n Kymijärven voimalaitoksen toiminnalle Lahden kaupungissa ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan ja antanut päätöksestä ilmenevät toimintaa koskevat lupamääräykset. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi oli tehtävä 1.3.2007 mennessä. Lupa koskee olemassa olevien voimalaitoksen, kaasutinlaitoksen ja polttoainevarastojen toimintoja. Päätöksen polttoaineita koskevat lupamääräykset 2, 3 ja 4, päästöjä ilmaan koskeva lupamääräys 11 ja jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003, jätteenpolttoasetus) soveltamisalaan kuuluvien jätteiden polttoa koskeva lupamääräys 12 kuuluvat seuraavasti: 2. Voimalaitoksen höyrykattilan polttoaineena käytetään kivihiiltä noin 80 %, maakaasua noin 5 % ja puusta, turpeesta ja jäteperäisestä polttoaineesta kaasuttamalla valmistettua tuotekaasua noin 15 % kattilaan syötetyn polttoaineen energiamäärästä. Lisäksi käytetään raskasta tai kevyttä polttoöljyä laitoksen käynnistyksessä tai muussa poikkeuksellisessa tilanteessa. 3. Kaasutinlaitoksessa voidaan käyttää puun ja turpeen lisäksi maa- ja metsätalouden kasviperäistä jätettä sekä puujätettä, joka ei sisällä halogenoituja orgaanisia yhdisteitä tai raskasmetalleja. Lisäksi kaasutinlaitoksessa voidaan käyttää hakemuksen mukaista kotimaisesta erilliskerätystä tai syntypaikkalajitellusta yhdyskuntajätteestä (asumisesta taikka kaupasta, teollisuudesta tai muista laitoksista peräisin olevasta polttokelpoisesta jätteestä) valmistettua kierrätyspolttoainetta 28.12.2005 saakka ja sen jälkeenkin, mikäli noudatetaan päätöksen määräystä 12. 4. Kaasutettavan jätepolttoaineen keskimääräinen klooripitoisuus saa olla enintään 0,5 % ja elohopeapitoisuus enintään 0,05 % kuiva-aineesta, kun kaasutuksessa käytetään yhdyskuntajätteestä valmistettua kierrätyspolttoainetta. 11. Voimalaitoksen höyrykattilan hiukkaspäästön raja-arvo on 31.12.2007 saakka enintään 50 mg/m 3 (n) kuivaa savukaasua redusoituna 6 %:n happipitoisuuteen. 12. Voimalaitoksen höyrykattilan päästöraja-arvot vuorokausikeskiarvoina (C prosessi ja C jäte ) poltettaessa yhdyskuntajätteestä valmistetusta kierrätyspolttoaineesta kaasutettua tuotekaasua ovat 29.12.2005 alkaen seuraavat: Päästö Päästöraja-arvot

3 (47) Kivihiili (C prosessi ) (mg/m 3 (n), 6 % O 2 ) SO 2 200 NO 2 150 Hiukkaset 30 Maakaasu (C prosessi ) (mg/m 3 (n), 3 % O 2 ) SO 2 35 NO 2 300 Hiukkaset 5 Tuotekaasu (C jäte ) (mg/m 3 (n), 6 % O 2 ) SO 2 50 NO 2 400 Hiukkaset 10 Rinnakkaispolttolaitoksen kokonaispäästön raja-arvot määritellään kullekin savukaasun sisältämälle epäpuhtaudelle seuraavasti: V jäte x C jäte + V prosessi x C prosessi jaettuna V jäte + V prosessi = C C: epäpuhtauden kokonaispäästön raja-arvo V jäte : pelkästään jätteen poltosta syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään erilliskerätystä, lajitellusta polttokelpoisesta yhdyskuntajätteestä valmistetusta kierrätyspolttoaineesta. V prosessi : kivihiilen ja maakaasun polttamisessa syntyvän savukaasun volyymi. C jäte ja C prosessi : tarkoitetaan edellä määrättyjä epäpuhtauksien päästöraja-arvoja. Kaasumaisten ja höyrymäisten orgaanisten aineiden orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) päästöraja-arvo on 15 mg/m 3 (n), suolahapon (HCl) päästöraja-arvo on 15 mg/m 3 (n) ja fluorivedyn (HF) päästöraja-arvo on 1,5 mg/m 3 (n). Raja-arvot on muunnettu 6 %:n happipitoisuuteen. Päästöraja-arvoja on noudatettu, kun yksikään rikkidioksidin, typenoksidien, hiukkasten, orgaanisen hiilen, suolahapon ja fluorivedyn vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoa. Hiilimonoksidin päästöraja-arvo on 250 mg/m 3 (n) muunnettuna 6 %:n happipitoisuuteen. Päästöraja-arvoa on noudatettu, kun yksikään hiilimonoksidin liukuvista vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoa.

4 (47) Voimalaitoksen höyrykattilan savukaasujen kokonaispäästöjen raja-arvot (C) seuraaville epäpuhtauksille ovat mg/m 3 (n):ssa (happipitoisuus 6 %). Vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavat kaikki keskiarvot ovat enintään seuraavat: Epäpuhtaus C (mg/m 3 (n), 6 % O 2 ) Kadmium + Tallium 0,05 Elohopea 0,05 Antimoni+arseeni+lyijy+kromi+koboltti+kupari+mangaani+nikkeli+vanadiini 0,5 Kokonaispäästöjen raja-arvo dioksiineille ja furaaneille on 0,1 ng/m 3 (n) (happipitoisuus 6 %). Vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavien kaikkien keskiarvojen tulee olla alle raja-arvon. Voimalaitoksen höyrykattilan savukaasujen rikkidioksidi-, typenoksidi-, hiilimonoksidi-, hiukkas-, suolahappo- ja fluorivetypitoisuuksia sekä orgaanisen hiilen kokonaismäärää on mitattava jatkuvasti. Raskasmetallipitoisuudet mitataan kerran kahdessa vuodessa ja dioksiinit ja furaanit yhden kerran vuodessa. Ilmaan johdettavista päästöistä tehtävistä mittauksista on määritettävä kokonaisepävarmuus 95 %:n luottamusvälillä. Jatkuvien rikkidioksidi- ja typenoksidimittausten kokonaisepävarmuus on enintään 20 %, hiilimonoksidin enintään 10 %, hiukkasmittausten enintään 30 %, orgaanisen hiilen kokonaismäärän 40 %, suolahapon enintään 40 % ja fluorivedyn enintään 40 %. Jatkuvien mittausten tuloksista saa mittausjärjestelmän toimintahäiriöiden tai huollon vuoksi hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa vuorokaudessa ja enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa vuodessa. Yhdyskuntajätteestä peräisin olevan tuotekaasun valmistusta ja rinnakkaispolttoa ei saa jatkaa keskeytymättä yli neljää tuntia, jos päästöjen raja-arvot ylittyvät. Tällaisten tilanteiden yhteenlaskettu kesto saa olla enintään 60 tuntia vuodessa. Lisäksi on varmistuttava, että kattilan tulipesän lämpötila on vähintään 850 C ja palamiskaasujen lämpötila ylittää kaikissa olosuhteissa tämän lämpötilan vähintään kahden sekunnin ajan. Jätteiden syöttäminen kattilaan on pysäytettävä välittömästi, jos palamiskaasujen lämpötila laskee alle 850 C:en tai kun päästöjen tarkkailussa vaaditut jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästörajaarvo ylittyy. Ympäristölupavirasto on perustellut lupamääräyksiä 2, 3, 4, 11 ja 12 seuraavasti: Voimalaitoksen höyrykattilan pääpolttoaineena on käytetyn kivihiilen lisäksi mahdollista polttaa kaasuttamalla valmistettua ja puhdistettua tuotekaasua, jonka osuus kattilassa käytettyjen polttoaineiden energiamäärästä on enintään 15 %. Kattilan polttoaineiden keskinäiset osuudet säilyvät ennallaan (määräys 2).

5 (47) Kaasutinlaitoksen pääasiallisena polttoaineena on kuivajätteestä valmistettu kierrätyspolttoaine. Kaasutinlaitoksen polttoaineen vastaanotto, esikäsittely, varastointi, kaasutus ja kaasuttimen tuhkat ovat jätelain tarkoittamaa jätteen käsittelyä ja niihin sovelletaan jätteen polton säädöksiä. Materiaalin kierrätykseen kelpaamattomista jätteistä valmistetun kierrätyspolttoaineen sisältämän energian hyödyntäminen kierrätyspolttoaineen kaasutinlaitoksessa valmistetun tuotekaasupolttoaineen avulla lisää kierrätykseen kelpaamattomien jätteiden asianmukaista hyödyntämistä, vähentäen samalla myös kaatopaikkatilan tarvetta, ja edistää jätehuollon asianmukaista järjestämistä. Kierrätyspolttoaineen kaasutinlaitos ja kaasua polttava voimalaitos yhdessä muodostavat jätteenpolttoasetuksessa tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen (määräys 3). (Ympäristönsuojelulain, YSL, 43, jätteen polttamisesta annettu valtioneuvoston asetus, VNA, 362/2003) Tuotekaasun laadun varmistamiseksi on jäteperäisille polttoaineille annettu määräys 4 kloorin ja elohopean enimmäispitoisuuksista. (YSL 42, 43 ) Valtioneuvosto on antanut asetuksen ilmanlaadusta (711/2001), jonka tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ilman pilaantumista. Myös riittävällä piipun korkeudella voidaan suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä. Ilmaan johdettavien päästöjen rajoittaminen on tarpeen paikallisen ilmanlaadun turvaamiseksi ja toiminnan aiheuttamien päästöjen vaikutusten vähentämiseksi. Päästötasot vastaavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia ja valtioneuvoston päätöksiä (määräykset 7-12). Valtioneuvosto on antanut asetuksen polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamiseksi (1017/2002). Sen mukaisia päästöraja-arvoja olemassa oleville laitoksille on noudatettava viimeistään 1.1.2008 alkaen. Asetuksella kumotaan valtioneuvoston päätös kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta (256/1990) sekä valtioneuvoston päätös yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamisesta (527/1991). Kuitenkin valtioneuvoston päätöksen 256/1990 1, 4 ja 5 :n säännöksiä sekä päätöksen 527/1991 2-4 :n säännöksiä sovelletaan 31.12.2007 saakka. (YSL 43, VNp 527/1991, VNp 256/1990, VNA 1017/2002) Vanhoille yli 50 MW:n polttolaitoksille ei ole annettu hiukkaspäästöraja-arvoa. Voimalaitoksen höyrykattilan hiukkaspäästö vuonna 2001 suoritetuissa päästömittauksissa oli 11 mg/mj, joka vastaa 30 mg/m 3 (n) kuivaa savukaasua redusoituna 6 %:n O 2 -pitoisuuteen. Hiukkaspäästöraja-arvo vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoa ja se voidaan saavuttaa toteutetuilla poltto- ja puhdistustekniikoilla ja niiden huolellisella käytöllä. Määräys 12 vastaa jätteenpolton nykyisiä vaatimuksia ja valtioneuvoston asetusta (VNA 362/2003). Typenoksidi-, rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä koskevat raja-arvot lasketaan polttoainesuhteitten perusteella niin sanottua sekoitussääntöä soveltaen. Hiilimonoksidipitoisuudelle on käytetty C prosessi - arvoa 250 mg/m 3 (n), joka vastaa kattilalle aikaisemmassa luvassa annettua päästörajaa. Orgaanisen hiilen, suolahapon ja fluorivedyn päästöraja-arvot perustuvat asetuksen liitteen V rajaarvopitoisuuksiin, jotka on asetuksen 19 :n mukaisesti muunnettu 11 %:n jäännöshappipitoisuudesta 6 %:n happipitoisuuteen. Raskasmetallien sekä dioksiinien ja furaanien raja-arvot ovat asetuksen mukaiset.

6 (47) Ympäristölupavirasto on lupa-asiassa soveltanut muun ohella seuraavia säännöksiä: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 4, 5, 28, 31, 41, 42, 43, 45, 46 ja 56 Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 2, 5, 20 a ja 37 Jätelaki (1072/1993) 3, 4, 6, 15, 51 ja 52 Jäteasetus (1390/1993) 3, 3 a, 5 ja 8 Valtioneuvoston päätös kivihiiltä käyttävien voimalaitosten ja kattilalaitosten rikkidioksidipäästöjen rajoittamisesta (256/1990) Valtioneuvoston päätös yleisistä ohjeista kattiloiden ja kaasuturbiinien typenoksidipäästöjen rajoittamiseksi (527/1991) Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta (1017/2002) Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (362/2003) Päätöksestä on peritty käsittelymaksuna 21 000 euroa. Ratkaisun perustelujen mukaan maksutaulukoiden mukaan ympäristöluvista peritään käsittelymaksut seuraavasti: Voimalaitos 8 400 euroa, kaasutinlaitos 16 800 euroa, vaarallisen nestemäisen kemikaalin yli 10 000 m 3 :n varasto (eli polttonestevarasto) 8 400 euroa. Voimalaitos, kaasutinlaitos ja polttonestevarasto muodostavat toimintakokonaisuuden, jonka taulukoiden mukainen yhdistetty maksu on 8 400 + 0,5 x 16 800 + 0,5 x 8 400 euroa eli 21 000 euroa. Maksua koskevina lainkohtina on mainittu: Ympäristönsuojelulaki 105 (86/2000) Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1416/2001) Ympäristöministeriön asetus alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista (1415/2001) 2. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys 2.1 Yhtiön valitus hallinto-oikeudelle Lahti Energia Oy on valituksessaan ympäristölupaviraston päätöksestä vaatinut päätöstä muutettavaksi ensisijaisesti seuraavalla tavalla: a) Polttoaineiden prosentuaalisista osuuksista määräävä lupamääräys 2 on kumottava. Polttoaineosuuksia tulee pitää informatiivisina eikä määritellä lupamääräyksessä; b) jätepolttoaineen käyttöä kaasuttimessa 28.12.2005 jälkeen koskevia lupamääräyksiä 3 ja 12 on muutettava niin, että erillisessä tuotekaasun valmistuslaitoksessa puhdistetun ja jalostetun tuotekaasun polttoa pääkattilassa ei pidetä jätteen rinnakkaispolttona; d) lupamääräystä 11 on muutettava niin, että voimalaitoksen höyrykattilan hiukkaspäästön raja-arvo 50 mg/m 3 (n) poistetaan ja määrätään sen sijaan raja-arvoksi aiempi 100 mg/m 3 (n);

7 (47). b) jos kaasutuslaitoksen ja pääkattilan katsotaan vastoin muutoksenhakijan kantaa muodostavan yhden rinnakkaispolttolaitoksen, ympäristölupa-asian käsittelymaksua on alennettava 8 400 euroa. Lisäksi yhtiö on vaatinut nykyiselle toiminnalle jatkoaikaa siihen asti, kunnes toiminta pystytään tämän valitusasian käsittelyn jälkeen sopeuttamaan määräyksiä vastaavaan tilanteeseen. Jos ensisijainen vaatimus b) hyväksytään, tuotekaasun puhdistimen rakentamiselle on varattava puolentoista vuoden aika päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta lukien. Jos vaatimusta ei hyväksytä, ympäristölupaviraston päätöstä on muutettava siten, että kaasuttimessa voidaan nykyisellä tavalla polttaa jätettä kolme vuotta lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta lukien niin, että yhtiö ehtii rakennuttaa kaasuttimen korvaavan laitoksen. Vaatimustensa yleisperusteluina yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa: Ympäristölupaviraston päätös on muutettavaksi tai kumottavaksi vaadittujen lupamääräysten osalta lainvastainen. Jätteenpolttoasetuksen säännöksiä on tulkittu jätteenpoltosta annetun direktiivin (2000/76/EY, jätteenpolttodirektiivi) tarkoituksen ja ympäristönsuojelulain vastaisesti. Valituksen kohteena olevia lupamääräyksiä annettaessa ei ole otettu huomioon muun muassa jätteenpolttoasetuksen tulkitsemisesta aiheutuvien toimenpiteiden merkitystä ympäristön kokonaisuuden kannalta, toiminnan teknisiä erityisominaisuuksia ja kaasuttimen taloudellista käyttöikää, taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vaaditut muutokset eikä jätteenpolttodirektiivin ja ympäristönsuojelulain tarkoituksia. Päästöjen ehkäisemistä koskevat lupamääräykset 2-3 sekä 11 ja 12 eivät perustu parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan, koska määräyksiä annettaessa ei ole otettu huomioon toiminnan teknisiä erityisominaisuuksia eikä nykyisten laitteiden taloudellista käyttöikää, uusien investointien edellyttämiä rakentamis- ja ylläpitokustannuksia eikä määräysten merkitystä ilmanlaatuun. Muutettaviksi vaaditut lupamääräykset eivät ole tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Vaikka yhtiön valitus lupamääräyksen 11 muuttamisesta hyväksyttäisiin, hiukkaspäästöistä ei yksin eikä yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu sellaisia muutoksia Lahden kaupungin ilmanlaatuun, että siitä voisi johtua terveyshaittaa tai muuta merkittävää pilaantumista. Ympäristölupavirastolla ei ole myöskään tapauskohtaisen harkinnan perusteella ollut oikeutta määrätä hiukkaspäästöille näin ankaraa raja-arvoa, kun otetaan huomioon ympäristön ilmanlaatu sekä raja-arvon kytkeminen vanhoihin mittaustuloksiin ymmärtämättä tuotannollis-teknisten toimenpiteiden ja niitä kuvaavien mittaustulosten yhteyttä. Lupamääräyksiä ei voida antaa tulkitsemalla jätteenpolttoasetusta direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti. Vaikka direktiivin tarkoitus tulkittaisiin ympäristölupaviraston esittämällä tavalla, tätä tarkoitusta ei voida tulkita ympäristönsuojelulain vastaisesti ympäristönsuojelulain 16 :ssä olevasta laajemmasta valtuutuksesta huolimatta. Asiaan liittyvillä direktiivin määräyksillä ei ole välitöntä vaikutusta. Lupamääräyksiä mitoitettaessa ei ole otettu huomioon, että ympäristönsuojelulain määräysten tarkoituksena ei ole ollut tiukentaa ilmansuojelulaissa omaksuttua soveltamiskäytäntöä. Lisäksi jätteenpolttoasetuksen ja -direktiivin tarkoituksena on ollut vaikuttaa ilmanlaadun parantamiseen siltä osin kuin päästöt ovat peräisin jätteenpoltosta.

8 (47) Jätteenpolttoasetuksen soveltaminen pääkattilan polttoaineiden poltosta aiheutuviin päästöihin edellyttäisi useiden miljoonien investointia katalyyttiseen typenpoistojärjestelmään, koska kivihiilen poltossa typenoksidien (NO x ) päästöt ylittäisivät tuotekaasun poltosta huolimatta jätteenpolttoasetuksen raja-arvot. Lisäksi on rakennettava rikinpoistolaitos, jos jätteenpolttoasetusta sovelletaan tuotekaasun polttoon. Lisäkustannukset nousevat tällöin yhteensä useisiin kymmeniin miljooniin euroihin. Ympäristölupaviraston tulkinta jätteenpolttoasetuksesta ei perustu parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ympäristölupaviraston asettamilla tiukemmilla lupamääräyksillä saattaa olla toiminnan vaikutusalueen ilmanlaatua ja alueen jätehuoltoa heikentävä vaikutus, jos kaasuttimen käyttö joudutaan lopettamaan. Kaasuttimen osuus vuosienergiasta on noin 15 % pääkattilan kuormasta riippuen. Yksityiskohtaisissa perusteluissa valituksessa on esitetty muun ohella seuraavaa: Polttoaineiden osuuksista annettua lupamääräystä 2 ei ole annettu pilaantumisen ehkäisemiseksi. Varsinkin maakaasun ja kivihiilen osuuksista määrääminen ympäristöluvassa, edes suurpiirteisesti, vaarantaa EU:n energiapoliittisten periaatteiden vastaisesti energian tuotantovarmuuden turvaamisen muuttuvissa markkinaolosuhteissa. Energiatuotannon energiamääristä ei voida määrätä lupamääräyksellä ympäristönsuojelulain 43 :n 2 momentin mukaisesti, koska lain 43 :n 1 momentin lupamääräyksillä on voitu riittävästi ehkäistä ja vähentää ympäristöhaittoja. Kattila on rakennettu kivihiilikäyttöiseksi. Sen käynnistys- ja tukipolttoaineeksi on myöhemmin asennettu maakaasu. Täyden kuorman jatkuva ajo kivihiilellä tulee olla mahdollista. Tulee myös olla mahdollista korvata kivihiili puhtaammalla maakaasupolttoaineella, jos se on taloudellisesti tai muista tuotanto- ja ympäristöteknisistä syistä järkevää. Lupaehdoissa asetetut päästörajat eivät perustu monipolttoainekattilan asetuksessa sovellettaviin määräyksiin vaan nykyisiin päästörajoihin. Toiminnanharjoittajalla on oikeus valita parhaimmat ja tehokkaimmat keinot päästöjen ja pilaantumisen ehkäisemiseksi. Raakakaasun puhdistusprosessissa vähennetään kloorivetypäästöjä jätteenpolttoasetuksessa vaaditulla tavalla sekä raskasmetalleja, dioksiineja ja furaaneja jätteenpolttoasetuksen määräyksiä tehokkaammin. Myös hiilidioksidi- ja muut päästöt vähenevät, minkä lisäksi loppusijoitettavaksi muuten joutuvan jätteen energiasisältö hyödynnetään tehokkaasti. Kymijärven voimalaitoksella on käytetty kaasuttimen tuotekaasua kattilan polttoaineena yli kuusi vuotta. Joka vuosi on suoritettu mittauksia tuotekaasun ja kivihiilen rinnakkaispolton ajotilanteista verrattuna referenssitilaan vuodelta 1997, jolloin käytettiin vain kivihiiltä eikä kaasutinta vielä ollut. Mittauksissa tuotekaasu on ollut puhdistamatonta. Siitä huolimatta pääosa jätteenpolttoasetuksen jätteenpolttoon liittyvistä päästörajoista on täyttynyt koko ajan. Prosessipolttoaineen osalta ylittyvät vain rikkidioksidien ja typen oksidien rajat. Kymijärven voimalaitoksella on suoritettu vuonna 2003 ja 2004 yhteensä 3 000 ajotuntia tuotekaasun puhdistuskokeita, joissa osa tuotekaasusta on johdettu koetta varten rakennettuun puhdistinlaitteistoon. Raskasmetallikomponenteissa saavutetaan yli 99 % pidätysaste lähes kaikille komponenteille tuotekaasun suodatuksella. Dioksiini- ja furaanipitoisuudet ovat alle 0,0004 ng/m 3 (n) I-TEQ, vaikka

9 (47) kaasuttimen polttoaineena on 100 % REF. Jätteenpolttoasetuksen vertailukelpoinen raja-arvo on 0,1 ng/m 3 (n) I-TEQ. Kokonaisdioksiini- ja furaanipitoisuus on alle määritysrajan. Polttoaineen kloorista 75-85 % sitoutuu tuhkaan, joka saadaan poistettua tuotekaasun puhdistimessa. Kun tuotekaasun joukkoon syötetään lisäainetta ennen puhdistinta kloorin sitomiseksi, se sitoo kloorista vielä 70 %. Tällöin syötetyn polttoaineen kloorista sitoutuu tuhkaan yli 95 %. Rikkidioksidipitoisuus vaihtelee raja-arvosta 30 mg/m 3 (n) ylöspäin. Tuotekaasun puhdistinlaitteistoa ei ole suunniteltu rikinpoistoon. Puhdistetun tuotekaasun pölypitoisuus on niin matala, että polton jälkeisen savukaasun pölypitoisuuden voidaan arvioida olevan alle 3 mg/m 3 (n). Puhdistettu tuotekaasu on niin hyvälaatuista, että jätteenpolttoasetuksen vaatimukset voidaan täyttää. Pääkattilaa ei ole syytä tulkita rinnakkaispolttolaitokseksi. Lupamääräyksiä antamalla olisi muutenkin voitu varmistaa ympäristönsuojelulain ja jätteenpolttoasetuksen noudattaminen sekä jätteen polttamiseen liittyvien ylikansallisten ympäristötavoitteiden toteutuminen. Rinnakkaispolttolaitos on määritelty jätteenpolttoasetuksen 2 :n 5 kohdassa ja jätteenpolttodirektiivin 3 artiklan 5 kohdassa. Rinnakkaispolttolaitoksella tarkoitetaan sekä direktiivin että täytäntöönpanoasetuksen mukaan kiinteää tai liikkuvaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen käsittelemiseksi. Polttolaitoksen ja rinnakkaispolttolaitoksen erottaa toisistaan niiden pääasiallinen käyttötarkoitus. Kymijärven voimalaitoksen kaasutin käyttää jätettä polttoaineena tuottaakseen kaasua (kaasutuote) pääkattilalle. Kymijärven kaasuttimesta ei johdeta kaasua ulos. Poltosta saatava raakakaasu puhdistetaan ja prosessista saatava tuotekaasu johdetaan jalostettuna pääkattilalle. Jätteenpolttodirektiivin ja -asetuksen puhdistustavoitteet täytetään jo tässä vaiheessa. Direktiivin ja asetuksen nojalla ei voida asettaa ylimääräisiä puhdistamisvelvoitteita pääkattilan polttoaineille, kuten kivihiilelle. Se ei ole tarpeen myöskään pilaantumisen ehkäisemiseksi eikä ympäristöluvan myöntämisedellytysten täyttämiseksi. Jätteenpolttodirektiivin sekoitussääntö johtaa siihen, että myös muiden polttoaineiden haitta-aineet on puhdistettava huomattavasti tehokkaammin. Direktiivin tarkoitus edellyttää poistokaasun puhdistamista vain siltä osin kuin haitta-aineet ovat peräisin jätteen polttamisesta. Tämän vuoksi pääkattilan ja kaasuttimen tulkintaa rinnakkaispolttolaitokseksi ei voida perustella direktiivin tavoitteilla. Kaasu ei ole jätedirektiivissä ja -laissa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä jätettä, jonka haltija on velvollinen poistamaan käytöstä. Tuote erottuu jätteestä tässä suhteessa sekä muun muassa korkean jalostusasteensa ja vähäisen ympäristön pilaantumisvaaran ansiosta. Myös kaasun muuttuminen raakakaasusta tuotteeksi ja tuotekaasun poltto on tulkittava jätteenpolttodirektiivin määräykset huomioon ottaen näistä lähtökohdista. Kaasun poltto ei sellaisenaan ole jätteen- tai rinnakkaispolttoa. Kaasuttimen prosessissa poltetaan jätettä. Jos jätteenpolttodirektiivin ja -asetuksen vaatimukset täytetään jo tuotekaasun valmistusprosessissa, pääkattilan päästöissä jätteenpolton seuraukset eivät näy. Tällöin pääkattilan polttoprosessissa

10 (47) näkyvät vain tuotekaasun polttamisen kokonaispäästöjä vähentävät seuraukset, jolloin haitallisen poistokaasun sijaan voidaan puhua tuotekaasusta. Tämä on tilanne Kymijärven voimalaitoksella. Jätteenpolttodirektiivin johdannon 27 kohdan mukaan Jätteiden rinnakkaispolton laitoksissa, joita ei ole pääasiallisesti tarkoitettu jätteiden polttoon, ei olisi sallittava aiheuttaa tällaisen rinnakkaispolton savukaasuista johtuvia epäpuhtauspäästöjä, jotka ylittävät jätteen polttoon tarkoitettujen polttolaitosten päästöille asetetut rajat. Rinnakkaispolton sääntelyn tarkoituksena on ollut vähentää savukaasupäästöjä siltä osin kuin savukaasut muodostuvat jätemateriaalin poltosta. Direktiivin tarkoituksena ei ole ollut ratkaista muiden polttoaineiden poltosta aiheutuvien päästöjen vähentämistä jätteenpolttoasetuksella, vaan vähentää yksinomaan jätemateriaalin polton osalta savukaasujen epäpuhtauksia. Kymijärven kaasuttimesta ei johdeta jätteenpolttoasetuksen 2 :ssä tarkoitettuja päästöjä suoraan ilmaan, vaan jätteenpolttoasetuksen vaatimukset täyttävän tuotekaasun poltosta aiheutuvat päästöt johdetaan ilmaan pääkattilan kautta. Jätettä, tai edes sen polttamisen haitallisia vaikutuksia, ei käsitellä Kymijärven voimalaitoksen pääkattilassa loppuun. Jäte käsitellään loppuun jo kaasuttimessa ja käsittelyn haitalliset vaikutukset ehkäistään kaasuttimen raakakaasun puhdistamisja jalostamisprosessissa, jossa tuotekaasua valmistetaan. Rinnakkaispolttolaitoksen ja -polton määritelmä on tulkittava jätteenpolttodirektiivin tarkoituksesta ja sanamuodosta käsin, koska jätteenpolton haitalliset vaikutukset ehkäistään ennen pääkattilaa. Jätteenpolttoasetuksen sanamuoto ei poikkea olennaisesti direktiivistä. Se antaa mahdollisuuden direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti tulkita, että Kymijärven voimalaitoksen kaasuttimen ja pääkattilan osuus ympäristönsuojeluasetuksessa tarkoitetusta toimintakokonaisuudesta ei muodosta jätteen rinnakkaispolttolaitoksen toimintakokonaisuutta. Koska lupamääräyksissä ei ole otettu huomioon kaasuttimen teknisiä erityisominaisuuksia eivätkä lupamääräykset ole parhaan käyttökelpoisen tekniikan määritelmän mukaisesti mitoitettu, se johtaa kaasuttimen käytön lopettamiseen ennen sen taloudellisen käyttöajan loppumista. Asetus on ristiriidassa lain kanssa eikä sitä perustuslain 107 :n nojalla pidä ristiriitatilanteessa soveltaa lainkaan. Lupamääräyksiä 3 ja 12 on muutettava niin, että tuotekaasun polttamista voimalaitoksella ei pidetä jätteenpolttona. Nykyisin kattilassa käytetään vähärikkistä kivihiiltä. Vähärikkinen hiili tekee hiukkaspäästörajan saavuttamisen vaikeammaksi, koska sähkösuotimen erotusaste huononee rikkipitoisuuden vähentyessä. Voimalaitoksen hiukkaspäästöt eivät heikennä Lahden ilmanlaatua terveydellisesti haitalliselle tasolle. Asetettu hiukkasraja-arvo vaarantaa lupamääräyksen noudattamisen erilaisissa tuotantoolosuhteissa. Ilmanlaatunormit eivät edellytä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ankarampia määräyksiä edes ympäristönsuojelulain 4 :n varovaisuusperiaatteen mukaisesti tulkittuna. Jo toteutetut poltto- ja puhdistustekniset keinot ja niiden huolellinen käyttö eivät kaikissa olosuhteissa varmista raja-arvon saavuttamista ilman suhteettomia investointeja. Koska Lahden kaupungin ilmanlaatu on pysynyt ja pysyy terveydellisesti hyväksyttävällä tasolla, ei perusteita raja-arvon kiristämiselle ole.

11 (47) Raja-arvon kiristäminen uutta tekniikkaa määrittelemättä ei muutenkaan ole pilaantumisen ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi annettu lupamääräys. Raja-arvo on vain teknisen puhdistustehon kuvaaja. Ympäristölupaviraston viittaama hiukkaspäästön mittaustulos vuodelta 2001 on saavutettu pakollisista raja-arvoista riippumatta. Se ei ole peruste päästötuloksen kiristämiseen. Käsittelymaksu määrätään ympäristönsuojelulain 105 :n perusteella niin, että käsittelymaksun suuruudesta määrättäessä noudatetaan maksuperustelakia (150/1992) sekä ympäristöministeriön asetuksia 1415/2001 ja 1416/2001, joiden liitteissä on määritelty ympäristölupa-asioille kiinteät hinnat. Kiinteästi määriteltyjä asetuksien hintoja on pyrittävä soveltamaan niin, etteivät ne ole ristiriidassa lain tasoisten määräysten kanssa. Asetuksen 1416/2001 perusteella korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan toiminnan käsittelymaksuun lisätään 50 % muiden toimintojen maksuista. Tällä tarkoitetaan sellaisia erikseen luvanvaraisia toimintoja, jotka ympäristönsuojeluasetuksen 2 :n toimintakokonaisuuden määritelmän mukaisesti käsitellään samassa lupa-asiassa. Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräysten 3 ja 12 nojalla kaasutin ja pääkattila muodostavat yhden erikseen luvanvaraisen rinnakkaispolttolaitoksen (voimalaitos), jonka pääasiallinen tarkoitus on tuottaa energiaa. Ympäristölupa-asian käsittelymaksu ei missään tapauksessa perustu omakustannushintaan eikä maksu vastaa tuotettua palvelua. Suoraan asetuksen nojalla on hinnasta poistettava erikseen luvanvaraisen kaasutinlaitoksen osuutta vastaava hinta 8 400 euroa. 2.2 Lausunnot ja selitykset hallinto-oikeudelle Hämeen ympäristökeskus on valituksen johdosta lausunut muun ohella, että ympäristölupavirasto on päätöksen määräyksissä 3 ja 12 tulkinnut kaasuttimessa tapahtuvan jätteiden kaasuttamisen ja siinä syntyvän tuotekaasun kattilassa polttamisen olevan jätteenpolttoasetuksen alaista toimintaa. Yhtiön tulkinnan mukaan kaasutin ja kattila ovat omia erillisiä yksiköitä, ja niissä tapahtuvat prosessit ovat itsenäisiä. Yhtiön mukaan kaasuttimen toimintaan tulisi soveltaa soveltuvin osin jätteenpolttoasetusta. Sen sijaan tuotekaasun polttaminen olisi kaasumaisen jätteen polttamista, johon ei sovellettaisi jätteenpolttoasetusta. Ympäristökeskus on katsonut, että kaasutin ja voimalaitoksen kattila muodostavat kokonaisuuden. Kaasuttimen käyttö itsenäisenä yksikkönä ilman kattilaa ei liene mahdollinen eikä järjellinen ratkaisu, vaan kaasutin tarvitsee peräänsä kattilan, jossa varsinainen poltto tapahtuu. Kaasutin ei voi toimia ilman kattilaa. Näin ollen kattilan luonne ja sen kautta toimintaehdot määräytyvät kattilaan syötettävien polttoaineiden lisäksi kaasuttimeen syötettävien polttoaineiden perusteella. Voimalaitoksen toiminta on jätteenpolttoasetuksen alaista toimintaa, eikä lupamääräyksiä 3 ja 12 ole tältä osin tarpeen muuttaa. Yhtiö on valituksensa perusteluissa vedonnut parhaimpaan käytettävissä olevaan tekniikkaan. Suurten polttolaitosten BREF-asiakirja on vielä valmisteilla. Kansallisen BAT-julkaisun (Finnish Expert Report on Best Available Techniques in Large Combustion Plants, Suomen ympäristökeskus 2001) mukaan rikkidioksidipäästön BAT-taso kivihiiltä pölypoltolla polttavalla yli 300 MW laitoksella on 100-200 mg/m 3 (n) (O 2 6 %). Typenoksidien BAT-taso Kymijärven voimalaitoksen tapauksessa on 340-420 mg/m 3 (n) (O 2 6 %). Kymijärven voimalaitoksen päästöt ylittävät molemmat BAT-tasot.

12 (47) Kymijärven voimalaitoksella käytössä oleva kaasutin on modernia huipputekniikkaa jätteenpolton sektorilla varsinkin, jos tuotekaasun puhdistuslaitteisto otetaan käyttöön. Hyödyt hyvästä ja vähäpäästöisestä jätteenpolttotekniikasta saadaan laitoksella hyödynnettyä kevyemmällä savukaasunpuhdistustarpeella kuin esimerkiksi perinteisessä sekajätteen arinapoltossa. Kymijärven voimalaitoksen tapauksessa ongelmia päästörajoihin pääsemisessä aiheuttavat kivihiilen poltosta syntyvät suuret rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt. Kaasuttimen käyttö on pienentänyt voimalaitoksen ilmapäästöjä. Ympäristökeskuksen mielestä kuitenkaan laitoksen pääpolttoaineen poltosta tulevat korkeat päästöt eivät ole hyväksyttävä peruste jätteenpolttoasetuksen noudattamatta jättämiselle. Lupamääräyksessä 2 on asetettu käytettäville polttoaineille suhteelliset osuudet. Ympäristöluvan valvonnan kannalta määräys on hankala. Määräys ei sisällä ympäristönsuojelullisia näkökohtia, joten määräyksessä 2 annetut suhteelliset osuudet voidaan poistaa kokonaan tai vaihtoehtoisesti korvata absoluuttisilla maksimimäärillä (yksikköä vuodessa). Lupamääräyksessä 11 on asetettu höyrykattilalle hiukkaspäästöraja 50 mg/m 3 (n). Edellä mainitun kansallisen BAT-julkaisun mukaan hiukkaspäästön BAT-taso kiinteitä polttoaineita polttavalle yli 300 MW:n laitokselle on 10-30 mg/m 3 (n) (O 2 6 %). Toisaalta Kymijärven voimalaitos on paikallisesti merkittävä hiukkaspäästäjä. Edellä mainituista syistä ympäristölupaviraston asettamaa hiukkaspäästörajaa 50 mg/m 3 (n) ei ole tarpeen muuttaa. Salpausselän luonnonystävät ry on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että ympäristölupaviraston päätös pysytetään voimassa, sillä kyse on jätteenpolttoasetuksen mukaisesta jätteenpolttolaitoksesta. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on lausunnossaan valituksen johdosta muun ohella todennut, että lupamääräyksessä 2 on hyväksytty hakijan esittämät polttoaineosuudet, jotka vastaavat nykyisiä ja myös arvioituja, tulevia polttoaineiden osuuksia. Osuudet ovat likimääräisiä arvoja. Näin valvova viranomainen voi arvioida uuden luvan hakemuksen tarvetta, jos polttoaineiden keskinäiset osuudet olennaisesti muuttuvat. Lupamääräykset 3 ja 12 on perusteltu päätöksestä ilmenevällä tavalla niin, että kyseessä on jätteenpolttoasetuksen mukainen rinnakkaispolttolaitos. Hiukkaspäästöjen raja-arvo tulee olla 50 mg/m 3 (n). Lupapäätöksen perusteluihin ei ole lisättävää. Käsittelymaksu on maksuperustelain ja ympäristöministeriön asetusten mukainen ja vastaa myös työmäärältään perittyä maksua. 2.3 Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt Lahti Energia Oy:n ympäristölupaviraston päätöksestä tekemän valituksen osaksi ja muuttanut muun ohella lupamääräyksen 12 ensimmäistä kappaletta sekä luvan voimassaoloa ja lupamääräysten tarkistamista koskevaa kohtaa. Muutetut kohdat kuuluvat seuraavasti: 12. Voimalaitoksen höyrykattilan päästöraja-arvot vuorokausikeskiarvoina (C prosessi ja C jäte ) poltettaessa yhdyskuntajätteestä valmistetusta kierrätyspolttoaineesta kaasutettua tuotekaasua ovat

13 (47) 29.12.2005 alkaen seuraavat, kuitenkin niin, että 29.12.2005-1.1.2008 välisenä aikana kivihiilen rinnakkaispolton raja-arvoa laskettaessa saadaan noudattaa sulkuihin merkittyjä päästöraja-arvoja: Päästö Päästöraja-arvot Kivihiili (C prosessi ) (mg/m 3 (n), 6 % O 2 ) SO 2 200 (630) NO 2 150 (630) Hiukkaset 30 (50) Maakaasu (C prosessi ) (mg/m 3 (n), 3 % O 2 ) SO 2 35 NO 2 300 Hiukkaset 5 Tuotekaasu (C jäte ) (mg/m 3 (n), 11 % O 2 ) SO 2 50 NO 2 400 Hiukkaset 10 Rinnakkaispolttolaitoksen kokonaispäästön raja-arvot määritellään kullekin savukaasun sisältämälle epäpuhtaudelle seuraavasti: V jäte x C jäte + V prosessi x C prosessi jaettuna V jäte + V prosessi = C C: epäpuhtauden kokonaispäästön raja-arvo V jäte : pelkästään jätteen poltosta syntyvän savukaasun volyymi, joka määritetään erilliskerätystä, lajitellusta polttokelpoisesta yhdyskuntajätteestä valmistetusta kierrätyspolttoaineesta. V prosessi : kivihiilen ja maakaasun polttamisesta syntyvän savukaasun volyymi. C jäte ja C prosessi : tarkoitetaan edellä määrättyjä epäpuhtauksien päästöraja-arvoja. Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen Lupa on voimassa toistaiseksi. Toiminnanharjoittajan on tehtävä hakemus ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamiseksi 1.3.2007 mennessä.

14 (47) Hakemuksessa on esitettävä, mitä ympäristönsuojeluasetuksen 8-13 :ssä säädetään sekä muun ohella kattava yhteenveto toiminnan päästö- ja vaikutustarkkailusta sekä muu päätöksessä vaadittu selvitys.. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen. Vaasan hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: 1. Kokonaan tai osittain hyväksytyt vaatimukset Lupamääräys 12 Kivihiilen rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspitoisuudet Lupamääräykseen 12 on kivihiilen polton rikkidioksidin, typenoksidin ja hiukkasten päästörajaarvoihin lisätty sulkuihin raja-arvot, joita kivihiilen rinnakkaispolton raja-arvoa laskettaessa saadaan noudattaa 29.12.2005-1.1.2008 välisenä aikana. Lisäksi happipitoisuus, jolla tuotekaasun rajaarvot tulee saavuttaa, on muutettu 11 %:iin. Ympäristölupavirasto ei ole katsonut tarpeelliseksi lupamääräyksissä 8 ja 9 muuttaa voimalaitoksen höyrykattilan rikkidioksidi- eikä typenoksidipäästöjen voimassa olevia raja-arvoja eikä muuttaa hiukkaspäästön raja-arvoa enempää kuin lupamääräyksessä 11 on edellytetty. Se ei ole ollut eikä ole tarpeen paikallisen ilmanlaadun turvaamiseksi ja toiminnan aiheuttamien päästöjen vaikutusten vähentämiseksi. Tämän vuoksi ei ole syytä myöskään asettaa kivihiilen poltolle tiukempia päästöraja-arvoja silloin, kun kysymys on jätteenpolttoasetuksen soveltamisalaan kuuluvien jätteiden poltosta osana rinnakkaispolttoa. Kivihiilen poltolle ei tule asettaa tässä yhteydessä päästöjen osalta sen suurempia vaatimuksia kuin kivihiilen poltolle yleensä. Se, että kattilassa poltetaan, ja vieläpä pääosin, muita polttoaineita kuin jätteestä kaasutettua tuotekaasua, ei voi ympäristönsuojelulain mukaisten ympäristön suojelutavoitteiden ja jätteenpolttodirektiivin tai - asetuksen tavoitteidenkaan perusteella johtaa siihen, että muiden polttoaineiden päästöraja-arvoille asetetaan tiukemmat päästörajat ja puhdistusvaatimukset. Direktiivin tarkoituksen perusteellakin on katsottava riittäväksi, että jäteperäiselle polttoaineelle eli tuotekaasulle asetetaan direktiivin tai jätteenpolttoasetuksen tiukat päästöraja-arvot vain siltä osin kuin haitta-aineet ovat peräisin jätteen polttamisesta. 2. Hylätyt vaatimukset Jätteenpolttoasetuksen soveltaminen, laitoskokonaisuus Jätteenpolttoasetuksen 1 :n 1 momentin mukaan mainittua asetusta sovelletaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen, jossa poltetaan kiinteää tai nestemäistä jätelaissa (1072/1993) tarkoitettua jätettä. Saman asetuksen 2 :n 5 kohdan mukaan asetuksessa tarkoitetaan rinnakkaispolttolaitoksella kiinteää tai liikuteltavaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena, taikka jossa jätettä lämpökäsitellään muutoin sen käsittelemiseksi, mukaan lukien laitosalueen ja koko laitoksen rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilat, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat polttojätteiden ja jäteveden käsittely- ja

15 (47) varastointilaitteistot, poistoputket sekä polttamisen valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät. Lahden Kymijärven voimalaitos koostuu höyrykattilasta ja höyryturbiinista sekä kaasuturbiinista ja sen jälkeisestä pakokaasukattilasta. Lisäksi kaasuttimella tuotetaan kiinteistä polttoaineista pyrolyysin avulla tuotekaasua poltettavaksi höyrykattilassa. Kaasutinlaitoksen pääasiallisena polttoaineena on kuivajätteestä valmistettu kierrätyspolttoaine, joka muodostuu metsäteollisuuden puujätteestä, purkupuusta, lajitellusta yhdyskuntajätteestä sekä autorengas- ja muovimurskeesta. Ympäristölupavirasto on Lahden Kymijärven voimalaitokselle antamassaan ympäristöluvassa katsonut, että kierrätyspolttoaineen kaasutinlaitos ja kaasua polttava voimalaitos yhdessä muodostavat jätteenpolttoasetuksessa tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan yhtiö on ilmoittanut rakentavansa tuotekaasun puhdistuslaitoksen. Rakentamiselle ei ole aikataulua eikä sitä ole ympäristölupaviraston päätöksessä määrätty rakennettavaksi. Yhtiön valituksesta ilmenee, ettei puhdistuslaitosta rakenneta, jos yhtiön tulkintaa tuotekaasun poltosta ei hyväksytä. Yhtiö on valituksessaan katsonut, että erillisessä tuotekaasun valmistuslaitoksessa puhdistetun ja jalostetun tuotekaasun polttoa pääkattilassa ei ole pidettävä jätteen rinnakkaispolttona ja vaatinut tähän liittyen lupamääräysten 3 ja 12 muuttamista tämän käsitystapansa mukaisiksi. Jätteenpolttodirektiivin ja sen nojalla annetun jätteenpolttoasetuksen tavoitteena on ehkäistä ja rajoittaa niin hyvin kuin se käytännössä on mahdollista jätteiden poltosta ja rinnakkaispoltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja erityisesti ilmaan, maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin joutuvien päästöjen aiheuttamaa pilaantumista ja tästä ihmisten terveydelle aiheutuvia vaaroja. Jätteenpolttoasetuksen kautta jätteiden poltosta aiheutuvat päästöt saadaan nykyistä kattavamman ja tiukemman sääntelyn piiriin. Direktiivissä todetaan, että tavoitteen saavuttamiseksi on poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksille asetettava tiukat toimintaedellytykset ja tekniset vaatimukset, vahvistettava päästöjen raja-arvot ja toiminnassa on muutoinkin noudatettava, mitä jätedirektiivissä edellytetään. Jätteenpolttodirektiivin tavoitteen saavuttaminen voisi vaarantua, jos direktiivin soveltamisalaa tulkittaisiin suppeasti siten, että direktiivin vaatimuksia ei sovellettaisi esikäsitellyn jätteen polttoon. Esikäsittely edesauttaa direktiivin vaatimusten saavuttamista ja voi vähentää puhdistuslaitteistolta edellytettävää suorituskykyä, mutta se ei voi johtaa siihen, että direktiivin vaatimukset, muun ohella ylimmät sallitut päästörajat poltosta aiheutuville päästöille, voitaisiin kokonaan sivuuttaa. Direktiivin laaja soveltamisala on sopusoinnussa yhteisön jätehierarkiaa tukevan lainsäädäntötavan kanssa. Jos jätteiden hävittämiseen polttamalla tai sijoittamalla ne kaatopaikalle annettaisiin soveltamisalaltaan suppeita ja sisällöltään lieviä säädöksiä, jätehierarkian alkupäässä oleva jätteiden synnyn ehkäisy ja jätteiden hyödyntäminen kärsisivät. Jätedirektiivin 1 artiklan mukaan jätteellä tarkoitetaan mitä tahansa direktiivin liitteessä I esitetyissä luokissa mainittua ainetta tai esinettä, jonka haltija hävittää, aikoo hävittää tai on velvollinen hävittämään. Jätteen hävittäminen tapahtuu joko hyödyntämisellä tai huolehtimisella. Jätelaissa hävittäminen on korvattu sanalla käytöstä poistaminen ja huolehtiminen sanalla käsittely. Kymijärven voimalaitokseen kuuluvassa kaasuttimessa käsitellään jätedirektiivissä ja jätelaissa tarkoitettua jätettä. Hallinto-oikeus on katsonut, että kaasutinta ei ole erillisenä toimintana pidettävä jätteenpolttodirektiivissä tarkoitettuna polttolaitoksena, koska kaasutus on lämpökäsittelyä ja

16 (47) ollakseen polttolaitos laitoksessa tulisi olla polttamiseen tarkoitettu linja. Näin ollen kaasuttimen toiminnasta yksinään ei synny sellaisia päästöjä, joita direktiivillä on tarkoitettu säädeltävän. Jätteen käsittelyä ei suoriteta loppuun kaasuttimessa, vaan lämpökäsittelyssä syntynyt kaasu johdetaan hyödynnettäväksi Kymijärven voimalaitoksen höyrykattilaan, jossa se poltetaan. Jätteen hyödyntämisen aiheuttamat päästöt ilmaan muodostuvat tosiasiallisesti vasta voimalaitoksen höyrykattilassa. Näin ollen kaasutin ja voimalaitos yhdessä muodostavat jätteenpolttodirektiivissä ja jätteenpolttoasetuksessa tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen. Edellä kuvattu direktiivin tavoitteisiin pohjautuva tarkastelutapa johtaa siihen, että soveltamisalaa koskevassa asiassa ei ole merkitystä sillä, miten jäte on esikäsitelty ennen polttamista ja onko käsittelyn välituotteena syntyvää poltettavaa kaasua pidettävä jätedirektiivissä tarkoitettuna jätteenä. Sillä seikalla, että kaasua poltettaessa saavutetaan pienempi päästöraja kuin kivihiiltä poltettaessa, ei ratkaista sitä kysymystä, kuuluuko jätteestä valmistetun kaasun poltto jätteenpolttoasetuksen soveltamisalaan vai ei. Jätteenpolttodirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteenpoltosta 2000/76/EY) 21 artiklan mukaan kansalliseen täytäntöönpanoon varattu aika päättyi 28.12.2002. Direktiivi on niin sanottu minimidirektiivi, joten kansallisessa täytäntöönpanossa ei voida säätää direktiivissä asetettuja lievempiä vaatimuksia. Direktiivi on Suomessa täytäntöönpantu 15. toukokuuta 2003 annetulla valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta, joka on tullut voimaan 1. päivänä kesäkuuta 2003. Asetuksen 27 :n (voimaantulosäännös) 3 momentin mukaan käytössä olevaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen asetusta sovelletaan 29. päivästä joulukuuta 2005 alkaen. Asetuksella kumottavia säädöksiä sovelletaan niiden soveltamisalaan kuuluvaan käytössä olevaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen 28. päivään joulukuuta 2005 saakka. Siihen sovelletaan kuitenkin edellä todetun estämättä jätteenpolttoasetuksen liitteissä erikseen mainittuja säädöksiä jo asetuksen voimaantulopäivästä. Edellä esitetyn johdosta hallinto-oikeus on hylännyt Lahti Energia Oy:n valituksen siltä osin kuin valituksen kohdassa b) on vaadittu, että jätepolttoaineen käyttöä kaasuttimessa 28.12.2005 jälkeen koskevia lupamääräyksiä 3 ja 12 on muutettava niin, että erillisessä tuotekaasun valmistuslaitoksessa puhdistetun ja jalostetun tuotekaasun polttoa pääkattilassa ei ole pidettävä jätteen rinnakkaispolttona. Lupamääräys 2 Lupamääräyksen 2 mukaan voimalaitoksen höyrykattilan polttoaineena käytetään kivihiiltä noin 80 %, maakaasua noin 5 % ja kaasuttamalla valmistettua tuotekaasua noin 15 % kattilaan syötetyn polttoaineen energiamäärästä. Lisäksi voidaan käyttää kevyttä tai raskasta polttoöljyä käynnistyksessä tai muussa poikkeuksellisessa tilanteessa. Määräys perustuu hakemuksessa esitettyihin polttoaineiden energiaosuuksiin. Lupamääräystä ei ole muodollisesti annettu pilaantumisen ehkäisemiseksi eikä määräyksellä siten ole välittömiä ympäristönsuojelullisia vaikutuksia. Toisaalta lupa on hakemuksen mukaisesti annettu tietyille likimääräisille polttoainemäärille, jotka vastaavat myös arvioituja, tulevia polttoaineiden osuuksia, joiden määrien muuttaminen voi johtaa ympäristönsuojelulain 28 :n 3 momentin nojalla luvan muuttamisen tarpeeseen. Tämän vuoksi lupamääräystä 2 ei kumota tai muuteta.

17 (47) Lupamääräys 11 Lupamääräyksessä 11 on voimalaitoksen höyrykattilan hiukkaspäästöille asetettu raja-arvoksi 50 mg/m 3 (n) kuivaa savukaasua redusoituna 6 %:n happipitoisuuteen 31.12.2007 saakka. Yhtiö on vaatinut raja-arvon muuttamista arvoon 100 mg/m 3 (n). Kansallisen BAT-julkaisun mukaan hiukkaspäästöjen BAT-taso kiinteitä polttoaineita polttavalle yli 300 MW:n laitokselle on 10-30 mg/m 3 (n) (O 2 6 %). Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Kymijärven voimalaitos on paikallisesti merkittävä hiukkaspäästäjä. Tämän vuoksi ilmaan johdettavien päästöjen rajoittaminen on tarpeen parhaan käyttökelpoisen tekniikan käytön varmistamiseksi, paikallisen ilmanlaadun turvaamiseksi ja toiminnan aiheuttamien päästöjen vaikutusten vähentämiseksi. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan pääkattilan eli nyt puheena olevan kattilan toteutunut hiukkaspäästö on vuonna 2001 ollut 30 mg/m 3 (n). Ympäristölupaviraston lupamääräyksessä 11 asettamaa hiukkaspäästörajaa ei ole syytä muuttaa. Käsittelymaksun alentaminen Yhtiö on vaatinut, että ympäristölupa-asian käsittelymaksua (21 000 euroa) on alennettava 8 400 euroa, jos kaasutinlaitoksen ja pääkattilan katsotaan muodostavan rinnakkaispolttolaitoksen. Ympäristönsuojelulain 105 :n mukaan ympäristönsuojelulain mukaisen luvan, ilmoituksen tai muun asian käsittelystä valtion viranomaisessa voidaan periä maksu, jonka suuruutta määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen nojalla annettavassa ympäristöministeriön asetuksessa säädetään. Ympäristöministeriön asetus (1416/2001) on säädetty valtion maksuperustelain (150/1992) 8 :n nojalla sellaisena kuin se on laissa 384/1994. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan ympäristönsuojeluasetuksen 2 :n mukaista toimintakokonaisuutta koskevan lupa-asian käsittelystä peritään yhdistetty maksu siten, että korkeimpaan maksuluokkaan kuuluvan toiminnan käsittelymaksuun lisätään muiden toimintojen osuutena 50 prosenttia näiden toimintojen maksuista. Työmäärästä riippuen taulukon mukainen maksu voidaan periä 35 prosenttia taulukon mukaista maksua korkeampana tai matalampana. Lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 30 prosenttia taulukon mukaisesta maksusta. Nyt ei ole ollut kysymyksessä lupamääräysten tarkistamista koskevaan hakemukseen annettu ratkaisu. Ympäristölupavirasto on laskenut maksun siten, että voimalaitoksen taulukon mukaiseen maksuun on lisätty puolet kaasutinlaitoksen käsittelyn ja puolet polttoainevaraston taulukon mukaisesta käsittelyn hinnasta, jolloin summaksi on saatu 21 000 euroa. Haettu lupa, edellä esitetyt säännökset sekä maksun laskutapa ja taulukon mukaiset maksut huomioon ottaen ympäristölupaviraston päätöstä maksun suuruuden osalta ei ole luvan hakijan valituksesta syytä muuttaa. Lopputulos Hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla ja muutoin ympäristölupaviraston päätöksestä ilmenevillä perusteilla ja oikeusohjeilla hallinto-oikeus on katsonut, ettei ympäristölupaviraston päätöstä ole syytä hallinto-oikeuden tekemiä muutoksia enempää muuttaa. 3. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa ennen ennakkoratkaisupyyntöjä