Vuosikirjanumero KHO:2009:51 Antopäivä Taltionumero 1433 Diaarinumero 2346/1/06

Transkriptio

1 Vuosikirjanumero KHO:2009:51 Antopäivä Taltionumero 1433 Diaarinumero 2346/1/06 Uusi ennakkoratkaisupyyntö Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle Direktiivi 2000/76/EY- Ympäristölupa Voimalaitos Kaasutinlaitos Jätteenpolttolaitos Rinnakkaispolttolaitos Lämpökäsittely Kaasu Puhdistamaton tuotekaasu Jäte Tuote Suunnitelman muuttaminen Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä oleva ympäristölupa-asia koski yhtiön kahdesta erillisestä laitoksesta muodostuvaa yksikköä, johon kuuluivat kaasutinlaitos ja samalla sijoituspaikalla oleva voimalaitos. Kaasutinlaitoksen tarkoituksena oli lämpökäsittelemällä jätteenä pidettävää kierrätyspolttoainetta tuottaa kaasua poltettavaksi yhtiön voimalaitoksessa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut ennakkoratkaisun Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteenpoltosta antaman direktiivin 2000/76/EY tulkinnasta asiassa C-317/07. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellään esittämä ennakkoratkaisupyyntö oli perustunut sille yhtiön alkuperäiseen lupahakemukseen sisältyneelle ilmoitukselle, että jätettä kaasuttamalla synnytettävä kuuma raakakaasu, joka sisältää pölyä, jäähdytetään ja puhdistetaan letkusuodattimella. Myös yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-317/07 ennakkoratkaisukysymykseen 3 annettu vastaus oli kytketty pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin olosuhteisiin ja useissa perustelukappaleissa puhuttiin nimenomaan puhdistetusta tuotekaasusta. Yhtiö oli ennakkoratkaisun johdosta antamassaan selityksessä korkeimmalle hallintooikeudelle ilmoittanut, että se ei lupahakemuksessaan sekä valituksissaan hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittamastaan poiketen aikonut toteuttaa suunniteltua kaasunpuhdistusta siten kuin korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa ennakkoratkaisupyynnössä oli kuvattu. Yhtiö oli siten ilmoittanut muuttavansa asiassa kysymyksessä olevan laitoksen toteuttamissuunnitelmaa ennakkoratkaisupyynnön kannalta olennaisella tavalla. Korkein hallinto-oikeus päätti näin muuttuneessa tilanteessa esittää yhteisöjen tuomioistuimelle uuden EY 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: 1. Onko kaasutinlaitoksessa synnytetyn kaasun polttamista voimalaitoksen kattilassa lisäpolttoaineena pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklassa tarkoitettuna toimintana, jos poltettavaksi johdettua kaasua ei kaasuttamisen jälkeen puhdisteta? 2. Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on lähtökohtaisesti kielteinen, onko asiaa arvioitaessa vaikutusta poltettavan jätteen laadulla tai poltettavaksi johdettavan kaasun hiukkaspitoisuudella tai siinä olevien muiden epäpuhtauksien pitoisuuksilla?

2 2 Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta 1 1 momentti, 2 4 ja 5 kohta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY jätteenpoltosta Ks. KHO:2007:45. Päätös, josta valitetaan Vaasan hallinto-oikeuden päätös n:o 06/0189/3 1. Välipäätös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut ennakkoratkaisun Euroopan parlamentin ja neuvoston jätteenpoltosta antaman direktiivin 2000/76/EY tulkinnasta asiassa C-317/07. Asiassa valittajana oleva Lahti Energia Oy on ennakkoratkaisun johdosta antamassaan selityksessä ilmoittanut muuttavansa asiassa kysymyksessä olevan laitoksen toteuttamissuunnitelmaa ennakkoratkaisupyynnön kannalta olennaisella tavalla. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta uuden ennakkoratkaisun Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. 2. Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu (asia C-317/07) 1. Korkein hallinto-oikeus esitti tekemällään välipäätöksellä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka koski jätteenpoltosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan tulkintaa. 2. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavassa asiassa Lahti Energia Oy (myöhemmin Lahti Energia) haki ympäristölupavirastolta ympäristölupaa kaasutinlaitoksensa ja voimalaitoksensa toiminnalle. Ympäristölupa koskee kahdesta erillisestä samalla kiinteistöllä sijaitsevasta laitoksesta muodostuvaa kokonaisuutta, johon kuuluvat jätteistä kaasua valmistava kaasutinlaitos ja voimalaitos, jonka höyrykattilassa kaasutinlaitoksessa valmistettu tuotekaasu on tarkoitus polttaa. Kaasutinlaitoksen ja voimalaitoksen muodostamaa kokonaisuutta ja niiden teknisiä ominaisuuksia on kuvattu korkeimman hallinto-oikeuden asiassa C-317/07 tekemän ennakkoratkaisupyynnön kohdissa Ympäristölupavirasto myönsi Lahti Energialle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan ja antoi toimintaa koskevat lupamääräykset. Ympäristölupaviraston päätöksen mukaan tuotekaasua valmistava kaasutinlaitos ja tätä kaasua polttava voimalaitos yhdessä muodostavat direktiivissä 2000/76 tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen. 4. Lahti Energia vaati tästä päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa päätöstä muutettavaksi siten, että erillisessä tuotekaasun valmistuslaitoksessa puhdistetun ja jalostetun tuotekaasun polttoa pääkattilassa ei pidetä direktiivissä 2000/76 tarkoitettuna jätteen rinnakkaispolttona.

3 3 5. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Se katsoi, että kaasutinlaitosta ei ole erillisenä toimintana pidettävä direktiivissä 2000/76 tarkoitettuna polttolaitoksena. Hallinto-oikeuden mukaan kaasutinlaitos ja voimalaitos kuitenkin yhdessä muodostavat direktiivissä 2000/76 tarkoitetun rinnakkaispolttolaitoksen. 6. Lahti Energia valitti asiassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vireillä olevan oikeudenkäynnin osapuolia, lupapäätöstä ja asianosaisten vaatimuksia on kuvattu edellä mainitun ennakkoratkaisupyynnön kohdissa 1 7 ja Korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset: 1) Onko direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 1 alakohtaa tulkittava niin, että direktiiviä ei sovelleta kaasumaisen jätteen polttamiseen? 2) Onko kaasutinlaitosta, jossa jätteistä synnytetään pyrolyysin avulla kaasua, pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuna polttolaitoksena, vaikka siinä ei ole polttolinjaa? 3) Onko kaasutinlaitoksessa synnytetyn ja kaasuttamisprosessin jälkeen puhdistetun tuotekaasun polttamista voimalaitoksen kattilassa pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklassa tarkoitettuna toimintana? Vaikuttaako asiaan se, että puhdistetulla tuotekaasulla korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja että voimalaitoksen päästöt tuotettua energiayksikköä kohden olisivat pienemmät käytettäessä jätteistä synnytettyä puhdistettua tuotekaasua kuin muita polttoaineita? Onko direktiivin 2000/76/EY soveltamisalan tulkinnassa merkitystä sillä, muodostavatko kaasutinlaitos ja voimalaitos teknis-tuotannolliset näkökohdat ja niiden keskinäinen etäisyys huomioon ottaen yhden laitoksen, tai sillä, onko kaasutinlaitoksessa synnytetty, puhdistettu tuotekaasu siirrettävissä ja käytettävissä esimerkiksi energiantuotantoon, polttoaineena tai muuhun tarkoitukseen toisaalla? 4) Millä edellytyksillä kaasutinlaitoksessa synnytettyä puhdistettua tuotekaasua voidaan pitää tuotteena siten, ettei siihen enää sovelleta jätettä koskevaa sääntelyä? 8. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vastasi ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: 1) Direktiivin 2000/76 3 artiklan 1 alakohtaan sisältyvä jätteen käsite ei kata kaasumaisia aineita. 2) Direktiivin 2000/76 3 artiklan 4 alakohdan käsitteellä polttolaitos tarkoitetaan teknistä laitteistoa tai yksikköä, jossa lämpökäsitellään jätteitä, kunhan lämpökäsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan, eikä tämän osalta polttolinjan olemassaolo ole tällaisen luokittelun välttämätön kriteeri. 3) Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kaasutinlaitos, jonka tarkoituksena on synnyttää kaasumaisia tuotteita, tässä tapauksessa puhdistettua tuotekaasua, jätteiden lämpökäsittelyn avulla, on luokiteltava direktiivin 2000/76 3 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetuksi rinnakkaispolttolaitokseksi voimalaitos, jossa käytetään kaasutinlaitoksessa jätteiden rinnakkaispolton avulla synnytettyä puhdistettua tuotekaasua lisäpolttoaineena korvaamaan voimalaitoksen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettyjä fossiilisia polttoaineita, ei kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Yhteisöjen tuomioistuin ei vastannut neljänteen kysymykseen.

4 4 Oikeudenkäynti pääasiassa yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisun jälkeen 9. Korkein hallinto-oikeus varasi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-317/07 antaman tuomion jälkeen oikeudenkäynnin osapuolille tilaisuuden antaa selityksensä ennakkoratkaisun johdosta. 10. Lahti Energia ilmoitti selityksessään, että se ei lupahakemuksessaan sekä valituksissaan Vaasan hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittamastaan poiketen toteuta suunniteltua kaasunpuhdistusta siten kuin korkeimman hallinto-oikeuden esittämän ennakkoratkaisupyynnön kohdassa 15 on kuvattu. 11. Lahti Energia katsoi, että yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksiin 1 ja 3 annettujen vastausten ja sen perusteella, ettei yhteisöjen tuomioistuin antanut vastausta kysymykseen 4, kaasumaisen aineen polttaminen ei voi olla jätteenpolttoa. Yhtiön mielestä voimalaitos voidaan osana kaasutinlaitosta tulkita rinnakkaispolttolaitokseksi vain, jos se pääasiallisesti polttaa direktiivin 2000/76 soveltamisalaan kuuluvista jätteistä synnytettyä tuotekaasua. 12. Yhtiö ilmoitti, että Kymijärven voimalaitoksessa ei polteta eikä tulla pääasiallisesti polttamaan direktiivin 2000/76 soveltamisalaan kuuluvista jätteistä synnytettyä tuotekaasua. Voimalaitoksen pääpolttoaineet ovat fossiilisia polttoaineita, ja voimalaitos jää yhtiön mukaan direktiivin 2000/76 soveltamisalan ulkopuolelle. 13. Ympäristölupaviraston antamia ja Vaasan hallinto-oikeuden pysyttämiä lupamääräyksiä 3 ja 12 voidaan siten yhtiön tulkinnan mukaan muuttaa niin, että erillisessä tuotekaasun valmistuslaitoksessa valmistetun tuotekaasun polttamista voimalaitoksen pääkattilassa ei pidetä jätteen rinnakkaispolttona siitä riippumatta, onko tuotekaasu vielä erikseen puhdistettu vai ei. Keskeiset direktiivin 2000/76/EY säännökset 14. Direktiivin 2000/76 johdanto-osan 5 ja 27 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: (5) Perustamissopimuksen 5 artiklassa määrättyjen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti on tarpeen toimia yhteisön tasolla. Jatkotoimenpiteet perustuvat ennalta varautumisen periaatteelle. Tässä direktiivissä asetetaan ainoastaan poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten vähimmäisvaatimukset. (27) Jätteiden rinnakkaispolton laitoksissa, joita ei ole pääasiallisesti tarkoitettu jätteiden polttoon, ei olisi sallittava aiheuttaa tällaisen rinnakkaispolton savukaasuista johtuvia epäpuhtauspäästöjä, jotka ylittävät jätteen polttoon tarkoitettujen polttolaitosten päästöille asetetut rajat, joten tällaista jätteiden rinnakkaispolttoa olisi asianmukaisesti rajoitettava. 15. Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa: Tässä direktiivissä tarkoitetaan: 1) 'jätteellä' (jätteistä annetun neuvoston) direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39) 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä jätettä, 4) 'polttolaitoksella' kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei. Lämpökäsittelyllä tarkoitetaan myös jätteen polttoa hapettamalla sekä muuta lämpökäsittelyä, kuten pyrolyysiä, kaasutusta ja plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan.

5 5 Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko polttolaitoksen, mukaan lukien kaikki polttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät, 5) 'rinnakkaispolttolaitoksella' kiinteää tai liikkuvaa laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätettä vakinaisena tai lisäpolttoaineena, tai jossa jätettä lämpökäsitellään sen käsittelemiseksi. Jos rinnakkaispoltto tapahtuu niin, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus ei ole tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita, vaan pikemminkin jätteiden lämpökäsittely, laitosta on pidettävä 4 kohdassa tarkoitettuna polttolaitoksena. Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko laitoksen, mukaan lukien kaikki rinnakkaispolttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointitilat ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, savukaasujen käsittelylaitteistot, laitosalueella olevat palamisjätteiden ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputket sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden rekisteröintiin ja seurantaan tarkoitetut laitteet ja järjestelmät, 12) 'luvalla' toimivaltaisen viranomaisen tekemää kirjallista päätöstä (tai useita tällaisia päätöksiä), jolla myönnetään lupa käyttää laitosta tietyillä ehdoilla, joilla varmistetaan, että laitos täyttää kaikki tämän direktiivin vaatimukset. Lupa voi koskea yhtä tai useampaa laitosta tai laitoksen osaa, jotka sijaitsevat samalla paikalla ja jotka ovat saman toiminnanharjoittajan käytössä, 13) 'polttojätteellä' direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa jätteeksi määriteltyä nestemäistä tai kiinteää ainesta (mukaan lukien pohjatuhka ja kuona, lento- ja kattilatuhka, kaasun käsittelystä syntyvät kiinteät reaktiotuotteet, jäteveden käsittelystä syntyvä liete, käytetyt katalyytit ja käytetty aktiivihiili), joka syntyy poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista, savukaasun tai jäteveden käsittelystä taikka muista poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tapahtuvista prosesseista. 16. Direktiivin 2000/76 7 artiklassa, jonka otsikkona on "Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot", säädetään seuraavaa: 1. Polttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteessä V vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa. 2. Rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteen II mukaisesti määritetyt tai siinä vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa. Kysymyksenasettelu 17. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion jälkeen Lahti Energia on edellä kuvatuin tavoin katsonut, että direktiiviä 2000/76 ei voitaisi soveltaa kaasun polttamiseen voimalaitoksen pääkattilassa

6 6 lisäpolttoaineena siinäkään tapauksessa, että tuotekaasua ei puhdisteta. Yhtiö on ilmoittanut, ettei se aio toteuttaa tuotekaasun puhdistusta, koska puhdistin ei ole yleisesti markkinoilta saatavissa. 18. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksellään esittämä ennakkoratkaisupyyntö perustui kuitenkin sille yhtiön alkuperäiseen lupahakemukseen sisältyneelle ilmoitukselle, että jätettä kaasuttamalla synnytettävä kuuma raakakaasu, joka sisältää pölyä, jäähdytetään ja puhdistetaan letkusuodattimella. 19. Myös yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-317/07 ennakkoratkaisukysymykseen 3 annettu vastaus on kytketty pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin olosuhteisiin ja useissa perustelukappaleissa puhutaan nimenomaan puhdistetusta tuotekaasusta. 20. Yhteisöjen tuomioistuimen antamista vastauksista ennakkoratkaisukysymyksiin, tuomion rakenteesta ja sen perusteluista (esimerkiksi tuomion kohdat 17, 24 26, 42, 43 ja 46) voidaan kuitenkin myös päätellä Lahti Energian esittämin tavoin, että direktiiviä 2000/76 ei ehkä sovellettaisi jätteestä kaasutettavan kaasun polttamiseen samalla toimintapaikalla sijaitsevassa voimalaitoksessa, vaikka tuotekaasua ei erikseen puhdistettaisikaan. 21. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-466/00 antamassaan tuomiossa (Arden Kaba) lausunut muun ohella seuraavaa: Alustavasti on todettava, että se sitovuus, joka ennakkoratkaisumenettelyssä annetulla tuomiolla on, ei estä sitä, että kansallinen tuomioistuin, jonka pyynnöstä tällainen tuomio on annettu, voisi katsoa tarpeelliseksi uuden ennakkoratkaisupyynnön esittämisen yhteisöjen tuomioistuimelle ennen käsiteltävänään olevan asian ratkaisemista. Tällainen menettely on perusteltu silloin, kun kansallisella tuomioistuimella on vaikeuksia tuomion ymmärtämisessä tai sen soveltamisessa, kun se esittää yhteisöjen tuomioistuimelle uuden oikeuskysymyksen tai kun se esittää yhteisöjen tuomioistuimelle sellaisia uusia näkökohtia, jotka saattavat johtaa siihen, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa eri tavalla jo esitettyyn kysymykseen (asia 69/85, Wünsche, määräys , Kok. 1986, s. 947, Kok. Ep. VIII, s. 517, 15 kohta). (tuomion kohta 39) Kysymysten oikeudellinen tarkastelu Puhdistettu tuotekaasu 22. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio antaa selkeän vastauksen siihen korkeimman hallintooikeuden esittämään keskeiseen kysymykseen, sovelletaanko direktiiviä 2000/76 puhdistetun tuotekaasun polttamiseen lisäpolttoaineena samalla toimintapaikalla sijaitsevan voimalaitoksen pääkattilassa. Direktiiviä ei tällaisessa tapauksessa sovelleta. 23. Direktiivin 2000/76 1 artiklan mukaan direktiivin tavoitteena on ehkäistä tai rajoittaa niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista jätteiden poltosta ja rinnakkaispoltosta aiheutuvia ympäristöhaittoja asettamalla tiukat toimintaedellytykset ja tekniset vaatimukset sekä vahvistamalla päästöjen raja-arvot (ks. asia C-251/07, Gävle Kraftvärme, tuomio , kohta 31). Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio turvaa direktiivin 2000/76 1 artiklassa ilmaistun direktiivin tavoitteen toteutumisen. Puhdistamaton tuotekaasu

7 7 24. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan on sitä vastoin epäselvää, voidaanko direktiiviä 2000/76 soveltaa edellä kerrotuin tavoin muuttuneessa tilanteessa, jossa jätteistä kaasuttamalla synnytetty kaasu johdetaan ilman erillistä puhdistusta poltettavaksi voimalaitoksen pääkattilassa lisäpolttoaineena ja onko asiaa arvioitaessa vaikutusta poltettavan jätteen laadulla tai poltettavaksi johdettavan kaasun hiukkaspitoisuudella tai siinä olevien muiden epäpuhtauksien pitoisuuksilla. 25. Direktiivin edellä kohdassa 23 mainitun tavoitteen kannalta puhdistamattoman tuotekaasun polttamista ei välttämättä voida rinnastaa puhdistetun tuotekaasun polttamiseen voimalaitoksen pääkattilassa. 26. On huomattava, että voimalaitoksen pääkattilassa poltettava kaasu sisältää hiukkasia kiinteinä partikkeleina, jollei poltettavaksi johdettavaa kaasua kaasutuksen jälkeen puhdisteta. Suuria polttolaitoksia koskevat säännökset sinänsä sisältävät hiukkasten raja-arvoja koskevia vaatimuksia, mutta olisi varmistettava, että vaatimukset ovat riittävät kaikkien kaasuvirran mukana kulkeutuvien hiukkasten mukana mahdollisesti poltettavaksi johdettavien aineiden tai yhdisteiden ympäristöön pääsyn estämisen kannalta. 27. Jos puhdistamattoman, kiinteästä jätteestä kaasuttamalla synnytetyn kaasun polttamiseen voimalaitoksen kattilassa ei sovelleta jätteenpolttoa koskevia vaatimuksia vaan suuria polttolaitoksia koskevia vaatimuksia, poltettavan kaasun laadulle tai pitoisuuksille ei ole olemassa raja-arvoja tai muita vaatimuksia. Jos kaasutinlaitos tässäkin tapauksessa tulkitaan rinnakkaispolttolaitokseksi, vain siihen sovelletaan jätteenpolttoa koskevia vaatimuksia. Ei kuitenkaan liene poissuljettua, että kaasutinlaitosta itsenäisenä yksikkönä suhteessa voimalaitokseen arvioitaisiin eri tavoin siitä riippuen, kuuluuko kaasutinlaitokseen erillinen kaasunpuhdistusyksikkö vai ei. 28. Kaasuttimen toiminnasta ei nyt kysymyksessä olevassa asiassa Lahti Energian lupahakemuksen mukaan aiheudu päästöjä ilmaan eikä vesiin. Tällöin jätteenpolton vaatimusten soveltamisella kaasuttimeen ei olisi käytännön merkitystä. 29. Erilaisten teknisten ratkaisujen neutraalin kohtelun kannalta on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että jollei kaasun polttamiseen kaasutinlaitoksesta erillisessä voimalaitoskattilassa tai muutoin erillisessä tilassa sovelleta jätteenpolton säännöksiä, asiaa arvioitaessa tulisi vertailukohtana arvioida myös tilannetta, jossa kaasunpolttokattila olisi osa samaa laitoskokonaisuutta kuin kaasutinlaitos. 30. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan saattaa olla vaarana, että jätteen kaasuttamisen tuloksena syntyvässä kaasussa, jota ei puhdistettaisi siten kuin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-317/07 antaman tuomion perusteluissa ja korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa ennakkoratkaisupyynnössä on edellytetty, olisi sellaisia haitta-aineita, joiden ympäristöön pääsemistä ei yksin suurten polttolaitosten päästöjä koskevilla säännöksillä riittävän tehokkaasti voitaisi rajoittaa. 31. Asiassa mahdollisesti sovellettavat direktiivit eivät näyttäisi sisältävän kaasutettavan jätteen koostumusta koskevia vaatimuksia. Lahti Energia on ilmoittanut käyttävänsä kaasuttamiseen kuivajätteestä valmistettua kierrätyspolttoainetta ja ympäristölupavirasto on päätöksessään antanut käytettävää jätepolttoainetta koskevat lupamääräykset 3 ja 4. Ympäristönsuojelun vaatimusten turvaamisen kannalta ongelmallista saattaisi kuitenkin joissakin tilanteissa olla esimerkiksi vaarallisten jätteiden tai lajittelemattomien jätteiden kaasuttaminen, jollei jätteestä kaasuttamalla

8 8 synnytetyn, erikseen puhdistamattoman kaasun polttamiseen voimalaitoksen pääkattilassa sellaisissakaan tapauksissa sovellettaisi direktiivin 2000/76 määräyksiä. Tämän johdosta korkein hallinto-oikeus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan EY 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: 1. Onko kaasutinlaitoksessa synnytetyn kaasun polttamista voimalaitoksen kattilassa lisäpolttoaineena pidettävä direktiivin 2000/76/EY 3 artiklassa tarkoitettuna toimintana, jos poltettavaksi johdettua kaasua ei kaasuttamisen jälkeen puhdisteta? 2. Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on lähtökohtaisesti kielteinen, onko asiaa arvioitaessa vaikutusta poltettavan jätteen laadulla tai poltettavaksi johdettavan kaasun hiukkaspitoisuudella tai siinä olevien muiden epäpuhtauksien pitoisuuksilla? Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Riitta Mutikainen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pertti Eloranta ja Olli Dahl. Asian esittelijä Irene Mäenpää.