MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖ WTO JA KÖYHÄT MAAT Luento 11.2.2008 Marikki Stocchetti
Luentorunko WTO:n tausta, perusperiaatteet ja toiminta Köyhät maat WTO:n jäseninä Keskeiset kauppasopimukset köyhien maiden kannalta - Tauko- WTO:n maataloussopimus ja sen vaikutukset köyhille maille Yhteenveto - Kysymyksiä/Keskustelua-
Mikä on Maailmankauppajärjestö WTO? Kansainvälinen organisaatio, joka hallinnoi ja neuvottelee monenkeskisiä kaupan sääntöjä määritteleviä sopimuksia Toimii kauppariitojen ratkaisijana Tarjoaa teknistä tukea kehitysmaille Sopimuksilla erityinen, sitova kv. oikeudellinen status Päätavoitteena kaupan vapauttaminen ja kaupan esteiden vastavuoroinen poistaminen jäsenmaiden väliltä.
WTO:n jäsenmaat 151 jäsenmaata vuonna 2008, valtaosa kehitysmaita Suurin osa kaikkein köyhimmistä maista myös mukana tai neuvottelee jäsenyydestä (32/50 YK:n LDC-listaus) Käytännössä valta USA-Kanada-EU-Japani - akselilla eli ns. Quad-mailla Kattaa jäsenmaidensa myötä 97% maailmankaupasta Venäjä ei vielä mukana
Miksi kaupasta kiistellään? Teoreettinen, poliittinen ja juridinen väittely Uusklassinen taloustiede ja sen haastajat Kilpailutilanne eritasoisten toimijoiden välillä moninaiset vaikutukset maiden kehitykseen ja kehitysmahdollisuuksiin itsemääräämisoikeuteen Ydin (kiista)kysymys: Onko kaupan avaaminen hyödyllinen asia ihmiskunnalle? WTO:ssa hyöty otetaan annettuna
Miksi kaupasta kiistellään? Kiista hyödyn jakautumisesta: Maiden välillä (rikkaat ja köyhät maat) Maiden sisällä (eri sektorit, eri toimijat saman sektorin sisällä esim. pienviljelijät vs. suurtuottajat) Kiista kaupasta ja kehityksestä Onko kaupan avaaminen väline vai päämäärä sinänsä? Kiista WTO:n kasvavasta roolista kansainvälisessä hallinnassa WTO YK (esim. UNCTAD, FAO ja WIPO) Kestävän kehityksen edistäminen
WTO:n taustaa Perustettiin vuonna 1994 Uruguayn neuvottelukierroksen päätteeksi toiminut vuodesta 1995 Edeltäjä GATT (1947-), Tavarakaupan tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (General Agreement on Tariffs and Trade) Juuret 1947 ns. Bretton Woods Instituutioiden perheessä IMF:n ja Maailmanpankin tavoin. Alun perin 23 jäsenmaata, joista 11 kehitysmaita Esim. Intia, Pakistan, Kuuba ITO-suunnitelma kaatui USA:n kongressin vastustukseen
WTO:n taustaa GATTin perintö WTO:ssa: Osa WTO:n lainsäädäntöä Yksi-valtio-yksi-ääni -periaate (vrt. Maailmanpankki dollari/ääni periaate) Yksimielisyysperiaate Periaatteessa yksikin läsnä oleva jäsen voisi rikkoa yksimielisyyden Tosiasiassa WTO:ssa ei vielä koskaan äänestetty Jäsenmaiden välisiä eroja ei korosteta: Muodollinen tasavertaisuus rikkaiden ja köyhien maiden, vahvojen ja heikkojen talouksien välillä Esim. kehitysmaastatuksen määrittelee hakija itse jäsenyyttä hakiessa, oikeus ns. kehitysmaiden erityiskohteluun määritellään sopimuskohtaisesti LDC-maiden status selvempi, noudattaa YK:n määritelmää
WTO:n keskeisiä toimintaperiaatteita Non-discrimination (GATT I & III): Jäsenmaiden keskinäisen syrjinnän kieltämisen periaate Koostuu kahdesta elementistä: Suosituimmuuskohtelusta Kansallisesta kohtelusta
Suosituimmuuskohtelu 1) Most Favoured Nation -principle (MFN) Jäsenmaita ja niiden tuotteita on kohdeltava yhdenmukaisesti. Yhden WTO:n jäsenen kanssa sovitut esim. tullialennukset on annettava automaattisesti kaikille jäsenmaille. Myös eri maista kotoisin olevia samoja tuotteita on kohdeltava yhtäläisesti. Eli markkinoille pääsyn periaatteiden on oltava kaikille samat Poikkeuksena vapaakauppa-alueet, tulliliitot ja kehitysmaiden kohtelu omana alaryhmänään Tuotteen tuotantotapa ei vaikuta kohteluun (esim. työolot, ympäristörikkomukset)
Kansallinen kohtelu 2) National Treatment : Tavarakaupan tuontituotteita on kohdeltava vähintään yhtä hyvin kuin kotimaisia tuotteita niiden päästyä jäsenmaan kansallisille markkinoille/eu:n yhteismarkkinoille esim. sisäisen verotuksen suhteen.
Muita keskeisiä toimintaperiaatteita Vastavuoroisuus: Tuonnin esteitä lasketaan vastavuoroisin myönnytyksin, joko kahdenvälisesti, alueellisin vapaakauppasopimuksin tai monenkeskisesti suosituimmuusperiaatteen mukaisesti Läpinäkyvyys: jäsenmaiden kauppaoikeudellisen lainsäädäntöjen & käytäntöjen tulisi olla ns. WTOyhteensopivia, niistä on tiedotettava ja niitä on seurattava.
Köyhimpien maiden asemaa määrittävät periaatteet GATT 1965 Enabling Clause, esim. orastavan teollisuuden suojalauseke ei vastavuoroisia tullinalennuksia tuontiakorvaavan teollistamistrategian (import substitution) mahdollistaminen Myös rikkaiden maiden myöntämät tullinalennukset tietyille kehitysmaaryhmille mahdollisia GATT 1979 Kehitysmaiden erityinen ja eriytetty kohtelu (Special and Diffentiated Treatement, S&D) Yhteensä 155 erityisjärjestelyä sopimuskehikon sisällä Suhtautuminen erityiskohteluun muuttui 1980-1990 - luvuilla vrt. ns. Washington Consensus 2000-luvulla erityiskohtelun voimistuneet vaatimukset
Kehitysmaiden erityiskohtelu Sisältää yleiselle tasolla: Tuki kehitysmaiden osallistumiselle WTO:n toimintaan Kaupankäyntikapasiteetin lisääminen Mahdollisuus jättäytyä hallinnollisia tai lainsäädännöllisiä reformeja vaativien sopimusten ulkopuolelle osassa sopimuksista Mahdollisuuden nauttia rikkaiden maiden myöntämistä suosituimmuusasemasta (esim. EY/EU-AKT maat/markkinoille pääsy 2008 asti) Valtion taloudellisen ohjauksen suurempi liikkumatila teoriassa: tukiaiset, tullisuojaus tai pidemmät siirtymäajat
Miten köyhien maiden erityiskohtelua on perusteltu? Köyhimpiä maita yhdistäviä tekijöitä (Stiglitzin 2005 mukaan): Köyhyyden poistamistavoitteen ensisijaisuus, kauppa keinona tavoitteeseen pyrittäessä Köyhien maiden poliittinen haavoittuvuus ja taloudellisen toiminnan rajoitteet: Vähäinen inhimillinen pääoma ja tuotantokapasiteetti Heikot instituutiot (poliittiset ja juridiset) Infrastruktuurin puute (tiet, satamat, kuljetuskalusto) Maantieteelliset rajoitteet (ympäristön tila, maaperän köyhtyminen, herkkyys luonnonkatastrofeille) Eriytymätön ja kapeapohjainen teollisuuden tuotantorakenne ja kehittymättömät markkinat Rajoittunut pääsy koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin yht. palveluihin Vähäisemmät tiedon ja informaatioteknologian hyödyntämismahdollisuudet
Erityiskohtelusta huolimatta GATTin Uruguyan kierroksella (1986-1994) rikkaiden ja köyhien maiden etujen yhteensovittaminen epäonnistui pahoin: Markkinoille pääsyn ehdot eivät parantuneet köyhille maille niille tärkeillä sektoreilla (maatalous, tekstiilit ja vaatteet) Esim. Etenkin näillä sektoreilla OECD:n tullit kehitysmaiden tuotteita kohtaan neljä kertaa korkeammat verrattuna OECD:n maiden sisältä tuleville tuotteille
Yhden neuvottelukokonaisuuden haaste Single Undertaking eli yhden neuvottelukokonaisuuden periaate kauppaneuvotteluissa GATTin Uruguayn kierrokselta (1986-1994) lähtien. Tarkoittaa sitä, että koko neuvotteluagenda eri asia-alueineen hyväksytään kerralla, yhtä aluetta ei viedä eteenpäin yksin. Keskeisimpiä neuvottelualueita ovat maatalous, teollisuus ja palvelut, joissa kaikissa on saavutettava yksimielinen neuvottelutulos Sektorikohtaiset sopimukset eivät tule voimaan yksitellen
Kehityskysymykset keskeisten neuvottelualueiden sisällä Maatalous: kehitysmailla eniten voitettavaa EU:n ja USA:n protektionismi Rikkaiden maiden suojatullien laskeminen, markkinoille pääsy Polkumyyntiin johtavan tuetun ylituotannon lopettaminen Teollisuus: kaikille tärkeä, EU ja USA ajavat avoimeksi, tekstiiliteollisuus keskeinen kehitysmaille Palvelut: tärkeä kasvava sektori EU:lle ja USA:lle Palveluissa paljon pelissä: vesi, energia, terveys, koulutus, työvoiman liikkuvuus, telekommunikaatio, rahoitus ja liikenne
Köyhien maiden erityiskohtelun muutos Uruguayin kierros muutti ratkaisevasti kehitysmaiden erityiskohtelun periaatetta: Yhteiset säännöt ja velvoitteet sitovat myös kehitysmaita asteittain: Pidemmät siirtymäajat täytäntöönpanossa Mahdollinen tekninen (kehitys)apu jäsenmailta Sopimusten ulkopuolelle jättäytyminen ei enää itsestään selvä vaihtoehto Ei enää entisten siirtomaiden erityiskohtelua (Esim. EU-AKT maat), edut myönnettävä joko kaikille vähiten kehittyneille maille tai kaikille kehitysmaille Yhden neuvottelukokonaisuuden luonteesta johtuen Kehityskysymysten ratkaiseminen neuvottelujen mahdollinen sivutuote, ei kauppaneuvottelujen päätavoite.
GATT/WTO-agendan laajentuminen 9 neuvottelukierrosta 1947-2008 Viidellä ensimmäisellä kierroksella (1947-1962) neuvotteluagendalla vain teollisuustuotteiden tullikysymyksiä 1963-67 Kennedyn kierrokselle tulllikysymysten rinnalle polkumyynnin (anti-dumping) rajoitukset 1973-1979 Tokion kierroksen ensimmäinen laajentuminen Tullien lisäleikkaukset, muut kaupan esteet esim. pääasiassa tuontikiintiöt ja kiellot (non-tariff barriers NTBs) neuvottelujen kohteeksi, lisäksi erilliset puitesopimukset esim. tekstiili- ja vaateteollisuuden monikuitusopimus (MFA) 1974
Agendan laajentuminen 1986-1994 Uruguayn kierros toinen laajentuminen, GATTin tulli- ja NTBskysymysten rinnalle: Maatalous (Agreement on Agriculture, AoA) Tekstiilit ja vaatteet (Agreement on Textiles and Clothing, ATC) Nelivaiheinen monikuitusopimuksen purku Palvelut (General Agreement on Trade in Services, GATS), Tekijänoikeudet (Trade related Intellectual Property Rights, TRIPs), WTO:n perustaminen sekä erittäin tärkeä Kauppariitojen ratkaisumekanismi (Dispute Settlement Mechanism) WTO:n perustamisen taustalla huomattavat maailmanpoliittiset muutokset
WTO:n päätöksenteko WTO:n korkein päättävä elin on ministerikokous, johon neuvottelukierrokset huipentuvat tai josta ne alkavat. Virallinen osuus, alueelliset ja temaattiset työryhmät Kokoontui vuoteen 2005 asti joka toinen vuosi: Singapore (1997)-uudet kauppakysymykset Seattle (1999) kansalaisyhteiskunnan vastustus Doha (2001) uusi Kehitysagenda ja -kierros Cancún (2003) kehitysmaiden vastustus Hong Kong (2005)- kompromissit/alueelliset prosessit
WTO:n organisaatiorakenne Järjestön päämaaja Genevessä N. 630 jäseninen sihteeristö WTO:n yleisneuvosto (General Council) Tätä avustavat tavara- ja palvelukaupan neuvostot sekä patenteista ja tekijänoikeuksista vastaava TRIPS-neuvosto Yleisneuvosto kokoontuu myös jäsenmaiden kauppapolitiikkaa seuraavana elimenä sekä kauppariitoja sovittelevana foorumina ennen varsinaisen riitojen ratkaisumekanismin käynnistämistä Valmistelevat kauppa-agendaa ministerikokouksia varten Kuvassa WTO:n johtaja Pascal Lamy
WTO:n päämajassa tapahtuu Tehtävinä lisäksi: Hallinnollinen ja tekninen tuki WTO:n toimielimille sekä eri maiden kauppavaltuuskunnille kauppaneuvotteluissa ja kauppasopimusten täytäntöönpanossa Rajoitetusti erityistukea kehitysmaille, erityisesti kaikkein köyhimmille Kauppapolitiikan seuranta ja tilastointi Kauppaoikeudellista neuvontaa jäsenmaille WTO:n sopimusten tulkinnassa ja riitojen ratkaisussa Jäsenyysneuvottelut uusien jäsenmaiden kanssa
Köyhät maat WTO:n jäseninä Jäsenmaiden muodollinen tasa-arvoisuus esim. WTO:n sihteeristön komiteoiden johdossa valtaosa virkamiehiä lähtöisin kehitysmaista Köyhimmille maille todellinen ongelma valmistautuminen kauppaneuvotteluihin Niiden voimavarat eivät riitä etenkään moneen yhtäaikaiseen neuvotteluun eri sektoreilla WTO:n viikko-ohjelma sisältää keskimäärin 50-60 kokousta
Köyhät maat WTO:n jäseninä Mitä monimutkaisemmaksi ja laajemmaksi WTO:n säännöstö muuttuu, sitä enemmän tarvitaan kokouksia ja tapaamisia sen hallinnoimiseksi ja ohjaamiseksi. Rikkaiden maiden lähetystöt Genevessä kasvavat Esim. USA:lla yli 250 kauppaneuvottelijaa pysyvästi paikalla EU:lla vielä enemmän, tuki jäsenmaiden ministeriöiltä sekä erityisesti EU:n komissiolta, jonka toimivaltaan kauppapolitiikka kuuluu Lisäksi teollisuuden, maatalouden ja palvelusektorin lobbarit aktiivisesti paikalla Rikkailla mailla viralliset mekanismit lobbareiden kuulemiseksi
Köyhät maat WTO:n jäseninä Vertailukohtana esim. Bangladesh, jolla on yksi pysyvä edustaja Genevessä Osalla kaikkein köyhimpiä maita/kehitysmaita ei ole varaa pitää yhtään pysyvää edustajaa WTO:ssa Läsnäolovaje kertautuu itse ministerikokousten valtuuskuntien kokoonpanoissa Esim. Suomi edustautuu EU:n kautta, lisäksi oma valtuuskunta: ministeriöiden virallisen delegaation lisäksi eturyhmät: MTK, SAK, Elinkeinoelämän keskusliitto, teollisuuden työnantajat, KEPA (Hong Kong 2005).
Seurauksena WTO:n demokratiavaje Kuinka käytännössä taata yksimielisyysperiaatteen toimivuus tällaisessa tilanteessa? Johtaa epävirallisiin käytäntöihin: Rikkaat jäsenmaat kokoavat pieniä esineuvotteluryhmiä, joiden päätöksiin köyhimmillä mailla on vielä vähemmän reagointiaikaa USA:n, EU:n, Kanadan ja Japanin ns. Quad-maiden ravintolatapaamiset Ns. Green Room käytäntö Uruguayn kierroksella eli Vihreän kammarin suljetut kokoukset, jonne WTO:n johtovaltiot kutsuvat valikoiden kolmansia osapuolia
Seurauksena leirijako WTO:n sisällä USA:n, EU ja G10 neuvotteluryhmittymien lisäksi kehitysmaataustaisia kokoonpanoja: G20-ryhmä=21 WTO jäsentä, suuria kehitysmaita mm. Intia, Kiina, Brasilia, Etelä-Afrikka Muodostettiin vuonna 2003 haastamaan USA:n ja EU protektionismia ns. Brasilian julistuksella G33-ryhmä=42 WTO jäsentä Kehitysmaiden erityiskohtelun vahvistaminen AKT-maat= 56 Afrikan, Karibian ja Tyynen meren WTO jäsentä EU:n kehitysyhteisyökumppanimaita (79), entisiä siirtomaita Mukana myös G33 ja G20 ryhmissä, historiallisten erityisetuisuuksien säilyttäminen G90-ryhmä=AKT-maat, Afrikan Unioni ja vähiten kehittyneet maat
Leirijako WTO:n sisällä Trooppisten tuotteiden tuottajat: lähinnä Latinalaisen Amerikan valtioita Cairns Group: Maatalousviejävaltioita neljältä mantereelta Sisältää maita OECD-maista vähiten kehittyneisiin maihin Maatalousmarkkinoiden aito vapauttaminen avainasia Toivat maatalouden mukaan Uruguayn kierrokselle Euroopan vastustuksesta huolimatta Argentiina, Australia, Bolivia, Indonesia, Malesia, Etelä- Afrikka jne. yht. 18 valtiota
Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa Sopimus WTO:n riitojen ratkaisusta (Dispute Settlement Undestanding) Tekee WTO:sta erityisen kv. Poliittisen/oikeudellisen toimijan Laaja ja sitova rangaistusoikeus tapauksissa, joiden katsotaan olevan WTO:n sopimusten vastaisia Yleensä kuitenkin noin puolet tapauksissa ratkaistaan sovittelemalla Voi asetta ristikkäisiä sanktioita eli kohdistaa rangaistuksen sääntöjä rikkoneen maan mihin tahansa kaupan osaan Esim. MFN-suosituimmuusstatuksen jäädyttäminen Kiistan voittanut maa voi määrittää rangaistuksen kohteen
Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa Mikä tahansa maa, joka todetaan rikkovan sopimuksia voi joutua rangaistavaksi Riitojen ratkaisumekanismia koordinoi WTO:n yleisneuvosto Asettaa riitojen ratkaisupaneelin WTO:n oma lakiasiain osasto mukana sääntöjen tulkinnassa vrt. tuomioistuimen puolueettomuus Sanktiot merkittäviä myös suurille WTOmaille, mutta niin on sanktioiden sietokykykin
Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa Esimerkiksi USA:n ja EU:n välinen hormonilihakiista 1997-1998 WTO:n paneeli vaati EU:ta sallimaan kasvuhormoneilla ruokittujen nautojen lihan pääsyn EU:n sisämarkkinoille. EU kieltäytyi ja WTO myönsi USA:lle oikeuden vaatia 116,8 miljoonan dollarin arvosta kauppasanktioita EU-tuotteille. Sanktion kohteina mm. Roquefort-juusto, purukumi, vadelmahillo, kurkut, kodintekniikkaa ja moottoripyöriä Kallista, muttei kaatavaa
Köyhät maat ja kauppariidat WTO:ssa Köyhän maan asema riitaosapuolena aivan toinen Periaatteessa esimerkiksi yhteen perushyödykkeeseen kohdistuvat sanktiot voivat kaataa koko maan romuttaa viennin tuhota pääelinkeinon harjoittamismahdollisuudet Mahdolliset köyhyysvaikutukset läpi koko yhteiskunnan USA:n ja EU banaanisota 1997-2003 USA haastoi EU:n entisille Karibian siirtomaille myöntämän suosituimmuusaseman laittomana Peruste: käytäntö polkee Keski-Amerikan banaanintuottajien ja Keski-Amerikassa (Ecuador) banaaneja tuottavien yhdysvaltalaisten yhtiöiden oikeuksia, MFN-periaatteen vastainen Karibian maille osuus Euroopan banaanimarkkinoista elintärkeä, vientitulojen ja työpaikkojen pääasiallinen lähde Kiista ratkaistiin USA ja EU keskinäisellä sopimuksella haastajan eduksi.
Kauppariidoissa huomioitavaa Riitojenratkaisu elin on ollut pääosin EU:n ja USA pelikenttää EU ja USA haastajana n. 50% nostetuista jutuista Teollisuusmaat yht. n.70% jutuissa Ennakkotapaukset, vaikutus WTO:n normeihin 56% 1995-2000 nostetuista kanteissa rikkaat maat haastavat kehitysmaan, suuntaus kasvussa Köyhien maiden kapasiteettivaje näkyy myös tässä yhteydessä, vaikka juttuja riittäisikin Prosessien kalleus, paljon hävittävää, vähän voitettavaa Esim. Banaanisodan Ecuador voittajana/eu hävijänä WTO-käräjöinnin suhde ympäristösopimuksiin
Yleiskatsaus WTO:n tärkeimpiin sopimuksiin köyhien maiden kannalta Uruguayn kierroksen perintönä yli 60 sopimuksen, sopimusliitteen ja päätöksen viidakko, joista neuvotellaan edelleen WTO:n peruskehikko sisältää: Sopimuksen WTO:n perustamisesta Sopimukset kolmesta WTO:n keskeisimmästä alueesta: GATT-sopimukset yht. 12 GATTS-palvelukauppa TRIPS-intellektuaalioikeudet Sopimukset riitojen ratkaisusta Sopimukset kauppapolitiikan seuraamisesta Lisäksi tärkeitä ns. uudet kauppakysymykset: investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailupolitiikka ja kaupan edistäminen
WTO:n Maataloussopimus AoA Maatalous kuumin kiistakysymys WTOneuvotteluissa, Miksi se on niin tärkeä? Useimpien rikkaiden ja köyhien maiden edut vastakkain Maatalouskauppa vapaakauppaa vahvasti lainausmerkeissä rikkaiden maiden protektionismi on säilynyt vapauttamisesta huolimatta Maataloussopimus sääntelee kv. ruokakauppaa ja siten maiden harjoittamaa maatalous- ja ruokapolitiikkaa.
WTO:n maataloussopimus AoA Maatalouskaupan säännöt vaikuttavat miljardien ihmisten toimeentuloon Maatalous on useimmissa köyhimmissä maissa pääasiallinen työllistäjä (70%), ravinnon- ja vientitulojen lähde Kuitenkin suurin osa ruuasta kulutetaan edelleen maassa, jossa se tuotetaan Esim. vehnästä alle viides osa menee vientiin, karkeimmista viljalajikkeista n. 10%, riisistä 6% Soijapavuista kuitenkin jo 30% Kahvi, tee, kaakao, puuvilla tärkeitä vientiartikkeleita Ongelman kaksi puolta: markkinoille pääsy kehitysmaiden vientituotteille ylituotanto ja dumppaus rikkaissa maissa, jotka täyttävät köyhimpien maiden markkinat
Terveysnormeja koskeva sopimus, SPS (Agreement on Sanitary and Phytosanitary Standards) Liittyy oleellisesti maataloussopimukseen Sääntelee ruuan turvallisuutta Bakteerisisältöä, tuholaismyrkkyjä, tarvittavia tarkastuksia ja merkintöjä sekä eläinten ja kasvien terveyttä. Määrittää rajat sille, miten turvallista ruokaa WTO-maat voivat vaatia, korvaa maiden itsensä asettamat rajat Syrjäytti varovaisuus-periaatteen On pidättäydyttävä esimerkiksi tieteellisesti epävarmojen tuotteiden kaupallisesta tuotannosta ja markkinoinnista Codex Alimentarious instituutti määrittelee uudet, yleissitovat standardit, esim. ns. hormoniliha on turvallista Ns. näkymättömiä kaupan esteitä Laatuvaatimukset este köyhimpien maiden viennille EU-pähkinöiden ja kuivattujen hedelmien standardit rajoittavat tuontia köyhimmistä maista
Tekstiili- ja vaatesopimus (ATC) Miksi tärkeä? Vaate- ja tekstiiliteollisuus on monille köyhimmille maille tärkeä työllisyyden ja vientitulojen lähde 20% köyhimpien maiden teollisuustuotteiden viennistä Tavoitteena Monikuitusopimuksen tuontikiintiöiden purkaminen ja yhdenmukaistaminen muun tavarakaupan sääntöjen kanssa Pääsy Kanadan, USA:n, EU:n ja Norjan markkinoille Korkeat tullit, laskua vain 17% kuin teollisuustuontitulleja WTO:n laskenut n. 40% Alkuperäsäännökset
Palvelujen kaupan sopimus, GATS (General Agreement on Trade in Services) Säätelee palvelujen kansainvälistä kauppaa Maailmantalouden nopeimmin kasvava osa Kattaa kaiken muun paitsi käsinkosketeltavien tavaroiden kaupan Pankkitoiminnan, rahoituspalvelut, vakuutukset, matkailu, kuljetukset sekä perinteisesti julkisina palveluina pidetyn terveydenhuollon, koulutuksen ja vesihuollon. Ylikansallisten yhtiöiden merkittävä rooli (1/3) Vs. Kehitysmaiden valtio-säätely Poistettavina esteinä mm. verotus, ympäristölainsäädäntö, julkinen ohjaus Etenee käytännössä jäsenmaiden omien vapauttamislistausten ja aikataulujen mukaan. Kysymys MFN- ja kansallisen kohtelun periaatteiden ulottamisesta palveluihin.
Sopimus kauppaan liittyvistä intellektuaalioikeuksista, TRIPS TRIPS luo sitovat maailmanlaajuiset säännöt patenteille, tekijänoikeuksille ja tuotemerkeille. Kuka omistaa tiedon? Patentin kaksi puolta: innovaatiot/niiden suojaaminen versus kilpailun rajoittaminen Eettiset kysymykset Teollisuusmaiden yhtiöt omistavat 97% maailman patenteista ja 80% köyhissä maissa rekisteröidyistä patenteista TRIPS uhkaa korvaavaa lääketuotantoa köyhimmissä maissa vaatimalla patenttisuojaa lääkkeille kaikissa maissa Uhkaa lääkkeiden saatavuutta Nostaa lääkkeiden hintoja Nostaa terveydenhuollon menoja
TRIPS Lisäksi TRIPS soveltaa patentoituihin siemeniin ja kasveihin samoja säännöksiä kuin muihinkin patentteihin Rajoittaa köyhimpien maiden viljelijöiden oikeuksia säästää (siemenviljaa), vaihtaa tai myydä siemeniä Vaikutukset ruokaturvaan ja luonnon monimuotoisuuteen Vastustus jatkuvaa eri suunnilta 2001 Dohan kehityskierros ja TRIPS:n rajoittaminen
Sopimus kauppaan liittyvistä investoinneista, TRIMS (Trade Related Investment Measures) Määrittelee ulkomaisten investoijien roolia kohdemaassa Taustalla OECD:ssa 1998 hylätyt monenkeskiset MAI-investointisopimukset Periaatteessa TRIMS estää maita vaatimasta ulkomaisilta sijoittajilta kotimaisten raakaaineiden käyttöä tai komponentteja Tuontirajoituksia ei sallita Käytännössä kotimaisuusvaatimukset kuitenkin vielä mukana TRIMS-sopimuksen eteneminen estettiin köyhien maiden taholta WTO:ssa Siirtynyt kummittelemaan alueellisiin kauppasopimuksiin
****Tauko 15min****
WTO:n maataloussopimus AoA Astui voimaan 1995 Neuvottelujen kiistakapula siitä lähtien Rakentuu kolmesta pääalueesta, pilarista, joiden puitteissa maataloustuotteiden kv. kauppaa vastavuoroisesti vapautetaan, (vastavuoroisuus ei koske LDC-maita): Kotimainen tuki (domestic support) Markkinoille pääsy (market access) Vientituki (export support)
Kotimainen tuki Kotimainen tuki määrittelee sen, miten maataloussektoria voidaan tukea julkisin varoin kotimaassa ns. viljelijätuki. Tuotantotuki, hintatuki ja suora viljelijöiden tulotuki Kotimaisella tuella pitkä historia sekä EU:ssa että USA:ssa erityisesti toisen maailmansodan jälkeen: Ruoka strategisena, omavaraisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen liittettynä resurssina Tuen tarkoituksena varmistaa riittävä tuotanto, parantaa viljelijöiden elinoloja ja elinkeinon harjoittamismahdollisuuksia, nostaa työllisyyttä, vakauttaa maatalousmarkkinat ja taata kansalaisille sopuhintainen ruoka.
Kotimainen tuki Vuoden 1995 AoA jakoi kotimaisen tuen kolmeen eri laatikkoon tukimuodon oletettujen markkinavaikutusten mukaan: VÄÄRISTÄVÄT TUET (Amber Box) VÄHÄISESTI VÄÄRISTÄVÄT TUET (Blue Box) VÄÄRISTÄMÄTTÖ- MÄT TUET (Green Box) Oranssilaatikko: tukimuodot, jotka vaikuttavat suoraan tuotantoon ja vääristävät kauppa esim. tuotantotuki Sininen laatikko: esim. suoratulotuki viljelijöille tuotannon rajoittamiseksi/tulotason turvaamiseksi Vihreälaatikko: tukimuodot, jotka eivät lisää tuotantoa esim. ympäristöystävällisempien tuotantomuotojen tuki
Kotimainen tuki Perusongelma: oranssin laatikon tukimuotoja vähennettävä, siniset tai vihreät sallitaan ilman vähennyspaineita, näitä tukija ei voinut myöskään riitauttaa WTO:ssa ennen vuotta 2003 Kotimaisten maataloustukien kokonaisvolyymi rikkaissa maissa ei siis merkittävästi vähene. Suorat tulotuet tasoittavat kuilua korkeiden tuotantokustannusten ja maailmanmarkkinahintojen välillä (Esim. EU:n viljatuotteet) Teollisuusmaiden on vähennettävä oranssin laatikon tuotantoon sidottuja valtion tukia 20% 1995-2001 (vuosien 1986-1988 tuesta) Kehitysmaiden vastaavasti 13% kymmenessä vuodessa, vähiten kehittyneiden maiden ei ollenkaan, eivät kuitenkaan saa lisätä tai ottaa käyttöön uusia tukimuotoja
Markkinoille pääsy Tavoitteena maataloustuotteiden vastavuoroisen markkinoille pääsyn helpottaminen kauppaa rajoittavien kiintiöiden, verojen ja vähimmäistuontihintojen muuntaminen tulleiksi (tariffication), joita puolestaan asteittain poistetaan Teollisuusmaat laskevat maataloustulliensa tasoa 36% 1995-2002 (vuosien 1986-1988 tasosta) Kehitysmaat 24% kymmenessä vuodessa, vähiten kehittyneet maat eivät lainkaan, mutta niidenkin tullitasot sidottiin eikä niitä voi nostaa. Periaate on, että kaikki maat ostavat osan ruuastaan kansainvälisiltä markkinoilta
Markkinoille pääsy Tariffitaktikointi (esim. vähennysten laskenta korkeimpien/juuri korotettujen tullien mukaan) Tullinalennusten kohdentaminen vähemmän tärkeisiin hyödykkeisiin (esim. hyödykkeisiin joita maa ei itse tuota) Ei Tariffieskalaation hillitsemistä eli tullien nopea nousu sallittiin yhä jalostusasteen noustessa Lisäksi erityinen turvalauseke mahdollisia tuontitulvia vastaan myönnettiin vain teollisuusmaille ja rikkaammille kehitysmaille Joilla ennen vuotta 1994 tuontikiintiöitä
Vientituki Vaikuttaa tuotteen kilpailukykyyn kv. kaupassa Tasoittaa korkeiden kotimarkkinoiden hintojen ja matalampien maailmanmarkkinahintojen välillä Esim. EU:n tuottama sokeri ja meijerituotteet Teollisuusmaiden on alennettava suoria vientitukija 36% ja tuetun viennin määrä on pudottava 21 prosentilla samassa ajassa 1995-2001. Kehitysmaiden on toteutettava kymmenessä vuodessa 2/3 teollisuusmaiden sitoumuksista ja kaikkein köyhimpien ei tarvitse vähentää vientitukiaan lainkaan (olisi edes mitään vähennettävää, kun resursseja tukiin ei yksinkertaisesti ole?) 2005 Viimeisin käänne Hong Kongin ministerikokouksessa Teollisuusmaat luopuvat vientituista vuoteen 2013 mennessä (lupaus kuitenkin ehdollinen)
Maataloussopimuksen vaikutuksia EU:n ja USA:n tukivolyymin jatkuminen eri muodossa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) kehyksessä myönnetyt maataloustuet muodostavat n. 50% EU:n budjetista reformeista huolimatta Vrt. maatalouden piirissä toimivat 4% EU:n 15 jäsenmaan väestöstä, (14% laajentumisen jälkeen) Tuet keskittyneet suurtuottajille, ei enää oikeutettua Esim. EU:ssa 95% maataloustuesta menee 5% tuottajista USA:ssa 70% tuesta menee 10 prosentille tuottajista. Yksi sopimus, sopii kaikille
Maataloussopimuksen Kehitysvaikutuksia Teollisuusmaiden hidastelu markkinoiden avaamisessa estää vientitulojen kertymistä köyhissä maissa Ylituotanto ja ylijäämän polkumyynti alle todellisten tuotantokustannusten köyhimpiin maihin heikentää paikallisten tuottajien kilpailuasetelmaa tai pahimmillaan syrjäyttää paikallisen tuotannon kokonaan Takaa kilpailuedun kolmansien maiden markkinoilla Esim. USA:n tuettu vs. länsiafrikkalainen puuvilla Laskevat maailmanmarkkinahintoja Esimerkkejä polkumyynnistä: EU myy sokeria 60-75% tuotantokustannuksia halvemmalla Vastaavasti maitopulveria 50%
Yhteenveto WTO:sta ja köyhistä maista Kaupan ja kehityksen välinen suhde WTO:n toiminnassa Rakenteelliset kysymykset päätöksenteossa Sopimusten kattavuus ja niiden sivuvaikutukset Miten WTO:ta pitäisi kehittää? Entä jos WTO:ta ei olisi? Alueellisten ja kahdenvälisten sopimusten yleistyminen
Ensi kerralla Jari puhuu köyhimmistä maista perushyödyketuottajina 25.2. Marikki jatkaa WTO-aiheesta Tarkastelussa Dohan kehityskierros 2001-, kehitysagenda, neuvotteluihin liittyvät ongelmat, uudet kauppakysymykset sekä alueelliset prosessit
Suositeltavaa lukemistoa Stiglitz, Joseph E. & Charlton, Andrew (2005) Fair Trade For All: How Trade Can Promote Development. Oxford University Press. Trade Politics (2004) Hocking, Brian & McGuire, Steven (toim.). Routledge. Airaksinen, Jaana (2003) Maailmankauppaa kaikille. Rauhanpuolustajat/LIKE. Globalization, Liberalization and Protectionism: Impacts on poor rural producers in developing countries, Third World Network. Sen, Sunanda (2005) International Trade Theory and Policy: What is left of the Free Trade paradigm?. Development and Change, vol.36:6, s. 1011-1029. http://www.actionaid.org.uk/doc_lib/51_1_agreement_agri culture.pdf