Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 129, 2007. Kekki, Kirsti, Kirjastoammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimukset, rekrytointi ja koulutus: yleiset kirjastot. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 15.5.2011 uudistettu painos. http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/kirjastot/tyoeryhmaet_ja_selvitykset/liitteet/kelp oisuusvaatimukset_pxivitetty23.6.2011.pdf Kunta-alan eläkepoistumaennuste 2012-2030. Helsinki, Keva, 2012. ISBN 978-952-5933-22-2- (PDF) https://www.keva.fi/fi/tietoa_meista/uutiset/sivut/kunta_alan_elakepoistumaennuste_2012_2030_j ulkaisu_ilmestynyt.aspx Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015: Yleiset kirjastot, kansalliset strategiset painoalueet. Opetusministeriön julkaisuja 2009:32, Helsinki 2009. http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/kirjastot/linjaukset_ja_hankkeet/liitteet/kirjastop olitiikka2015.pdf Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma 22.6.2011. http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/fi.pdf Yleisten kirjastojen laatusuositus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:20, Helsinki 2010. http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/julkaisut/2010/liitteet/okm20.pdf?lang=fi Taulukot ja kuviot Taulukko 28. Korkeakoulutettujen ja kirjastoammatillisten osuus henkilöstöstä Taulukko 29. Henkilötyövuodet 1 000 asukasta kohden vuosina 2005 ja 2012 Taulukko 30. Täydennyskoulutus henkilötyövuosina maakunnittain Itä-Suomen kirjastoissa Kuvio 44. Kirjastolaitoksen johtajan kelpoisuus Itä-Suomessa Kuvio 45. Kunnan kirjastolaitoksen johtaminen Kuvio 46. Korkeakoulutettujen ja kirjastoammatillisten osuus kirjastohenkilöstöstä Kuvio 47. Kirjastohenkilöstön syntymävuodet Kuvio 48. Kirjastossa laaditaan säännöllisesti koulutussuunnitelma 6. TURVALLINEN YHTEISKUNTA 6.1 Poliisitoimi Arvioinnin taustaa Poliisitoimen arviointikohteet ja käytettävät mittarit määriteltiin Sisäasiainministeriön poliisiosastolla. Poliisitoimen arviointikohteina olivat ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun saanti sekä tutkintapalvelut. Ennalta ehkäisevän toiminnan osiossa arviointi kohdistui arviointikierroksen teeman mukaisesti ikäihmisten palveluihin. Nopean avun saannin mittareina käytettiin poliisin toimintavalmiusaikaa kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä sekä näiden hälytystehtävien määrän kehitystä. Tutkintapalveluja arvioitiin rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) tutkinta-ajalla ja selvitysasteella. Vuonna 2013 ISAVIn alueella toimi kolme maakunnan kokoista poliisilaitosta. Vuoden 2014 alusta alkaen ne muodostivat yhden ISAVIn alueen kanssa samansuuruisen poliisilaitoksen. Vuotta 2013 koskevassa arvioinnissa lukuarvoja esitetään poliisilaitoksittain. 128 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
6.1.1 Ennalta estävä työ Johtopäätökset 1. Yli 65-vuotiaat ovat osallisina rikoksiin asianomistajina ja rikoksesta epäiltyinä ikäluokan kokoon nähden verrattuna harvoin. 2. Yli 65-vuotiaiden osuuden kasvu näkyy tulevaisuudessa poliisin toiminnassa rikosten määrän vähenemisenä. Toimenpide-ehdotukset Koska yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on ISAVIn alueella voimakkaasti kasvamassa, niin viranomaisten on suunnattava ennalta estävää työtä tähän ikäryhmään. Viranomaisten on yhteistyössä aloitettava ikäihmisiin kohdistuvien rikosten ja rikosriskien paljastava toiminta. Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet / hyvä palvelutaso Onko yli 65-vuotiaisiin kohdistunut väkivalta, ml. perhe- ja lähisuhdeväkivalta vähentynyt? Väkivallan vähentäminen Omaisuusrikosten vähentäminen Liikkumisen turvallisuus Liikkumisen turvallisuus Ovatko yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset vähentyneet? Onko liikenneympäristö turvallinen yli 65- vuotiaille? Onko yli 65-vuotiaiden osallisuus liikennerikoksissa lisääntynyt? Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet pahoinpitelyrikokset. Yli 65-vuotiaiden tekemät pahoinpitelyrikokset Ikääntyneisiin kohdistuneiden ja ikääntyneiden tekemien pahoinpitelyrikosten määrä on vähentynyt Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet Omaisuusrikosten määrä on vähentynyt omaisuusrikokset. Jaottelu seuraavasti: varkaudet, petokset, ryöstät ja asuntomurrot Liikenteessä kuolleet ja loukkaantuneet yli Liikenteessä kuolleiden yli 65-vuotiaiden 65-vuotiaat, seuraavat tienkäyttäjärhmät: määrä vähenee henkilöauto, kuljettaja, polkupyörä, jalankulkija Liikennerikoksiin syylliseksi epäiltyjen yli 65-vuotiaiden määrä Liikennerikoksiin syylliseksi epäiltyjen yli 65-vuotiaiden määrä vähenee Ikäihmisten palvelut Arvioinnin teemana oli vuonna 2013 ikäihmisten palvelut. Poliisin palvelujen osalta arvioinnissa käytettävät tiedot olivat hyvin saatavilla. Ikäihmiset ovat sellainen ryhmä, että on tavallista enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka hyvin käytettävissä olevat tiedot kuvaavat ilmiötä. Poliisin tietoon tulleet rikokset ovat vain osa kokonaisrikollisuutta. Suuri osa rikoksista jää poliisin tietoon tulematta ja on niin sanottua piilorikollisuutta. Ikääntyneiden ihmisten kohdalla piilorikollisuus saattaa olla yleisempää kuin väestössä keskimäärin. Ikääntyneiden ihmisten kyky havaita ja reagoida heihin kohdistuneisiin rikoksiin voi olla heikentynyt. Rikoksen tekijä saattaa kuulua henkilön lähipiiriin ja ikääntynyt henkilö on käytännössä riippuvainen rikoksen tekijästä. Tässä arvioinnissa käytettiin perusteena poliisin tietoon tullutta rikollisuutta. Tulosten tulkinnassa on muistettava, että tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavat tapausmäärät kertovat ilmiön tulemisesta näkyväksi. Samaa kehityskulkua seurattiin viimeisten vuosikymmenien aikana perheväkivallan vastaisessa työssä. 129
Lähitulevaisuuden näkymät Tulevaisuudessa yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa ISAVIn alueella. Tämä tarkoittaa poliisin kannalta sitä, että poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä laskee. Tämä johtuu siitä, että yli 65-vuotiaat ovat suhteellisesti tarkastellen hyvin harvoin rikoksesta epäiltyinä tai niiden uhreina. Onko yli 65-vuotiaisiin kohdistunut väkivalta, ml. perhe- ja lähisuhdeväkivalta vähentynyt? Yli 65-vuotiaisiin kohdistunut väkivalta lisääntyi ISAVIn alueella. TAULUKKO 31. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet pahoinpitelyrikokset 2009 2013 ISAVIn alueella. Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 27 29 33 25 37 48,0 % Pohjois-Karjala 16 16 17 28 23-17,9 % Pohjois-Savo 38 38 41 37 42 13,5 % Yht. 81 83 91 90 102 13,3 % Koko maa 4062 3883 4767 4498 4053-9,9 % ISAVIn alueella vuonna 2013 oli 13,3 prosenttia enemmän yli 65-vuotiaisiin kohdistuneita pahoinpitelyrikoksia kuin vuonna 2012. Koko maassa vastaavat tapaukset vähenivät noin kymmenellä prosentilla. Ovatko yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset vähentyneet? Yli 65-vuotiaat olivat omaisuusrikoksen uhrina harvemmin kuin edellisvuotena. TAULUKKO 32. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset 2009 2013 ISAVIn alueella. Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 471 503 524 518 423-18,3 % Pohjois-Karjala 313 398 469 445 404-9,2 % Pohjois-Savo 507 535 546 602 588-2,3 % Yht. 1291 1436 1539 1565 1415-9,6 % Koko maa 12599 12709 13619 12582 12191-3,1 % Poliisin tietoon tulleiden omaisuusrikosten määrä kasvoi noin prosentin verran 2013 verrattuna edelliseen vuoteen. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneissa omaisuusrikoksissa kehityssuunta oli laskeva. Koko maassa vähennystä oli noin kolme prosenttia ja ISAVIn alueella 9,6 prosenttia. 130 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
TAULUKKO 33. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset rikosnimikkeittäin 2009 2013 ISAVIn alueella. Rikosnimike 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Törkeä varkaus, varkaus 546 701 716 756 618-18,3 % Näpistys 227 207 211 215 258 20,0 % Kavallus 25 25 29 23 35 52,2 % Petos, vakuutuspetos, maksuvälinepetos 84 86 103 132 113-14,4 % Ryöstö, kiristys 10 6 11 32 15-53,1 % Vahingonteko 337 306 393 318 302-5,0 % Luvaton käyttö 37 36 38 53 35-34,0 % Kätkemisrikokset 2 6 9 8 11 37,5 % Muut omaisuusrikokset 23 63 29 28 28 0,0 % YHT 1291 1436 1539 1565 1415-9,6 % Tarkemmin eriteltynä omaisuusrikoksista määrällisesti suurimmat rikosnimikeluokat olivat törkeä varkaus ja varkaus, vahingonteko, näpistys ja erilaiset petokset. Onko liikenneympäristö turvallinen yli 65-vuotiaille? Liikenneympäristön turvallisuutta arvioitiin arviointiasetelman mukaisesti tarkastelemalla onnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden lukumääriä. Ilmiön ymmärtämiseksi raporttiin lisättiin tietoa liikennevahingoista ikäryhmittäin. TAULUKKO 34. Liikennevakuutuksesta korvatut vahingot ikäryhmittäin 2012. Lähde: Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto 2012 (62). Liikennevakuutuskeskus. Aiheuttajan (kuljettaja) ikä Vahinkojen lkm % Alle 16 vuotta 1068 2,1 % 16-19 5426 10,6 % 20-30 11941 23,2 % 31-40 8537 16,6 % 41-50 8599 16,7 % 51-60 7276 14,2 % 61-70 5024 9,8 % Yli 70 vuotta 3525 6,9 % Yhteensä 51396 100,0 % Ei tiedossa 9221 Yhteensä 60617 Koko maata koskevan tilaston perusteella näyttää siltä, että ikäihmiset olivat osallisina liikenneonnettomuuksissa harvemmin kuin nuoremmat ikäryhmät. Arkiymmärryksen mukaan ikäihmisten ajosuorite on keskimäärin vähäisempi kuin nuoremmilla ikäryhmillä, joten tulos on odotettu. 131
TAULUKKO 35. Kuolleet ja loukkaantuneet yli 65-vuotiaat tienkäyttäjäryhmittäin Etelä-Savon alueella 2009 2013. Kuolleet yli 65-v 2009 2010 2011 2012 2013 Jalankulkija 4 0 0 0 1 Polkupyörä 1 0 2 1 0 Henkilöauto (kuljettaja) 1 3 0 4 1 Loukkaantuneet yli 65-v 2009 2010 2011 2012 2013 Jalankulkija 7 8 8 3 6 Polkupyörä 5 6 2 8 5 Henkilöauto (kuljettaja) 20 21 23 13 14 TAULUKKO 36. Kuolleet ja loukkaantuneet yli 65-vuotiaat tienkäyttäjäryhmittäin Pohjois-Karjalan alueella 2009 2013. Kuolleet yli 65-v 2009 2010 2011 2012 2013 Jalankulkija 0 0 0 1 2 Polkupyörä 0 0 0 0 0 Henkilöauto (kuljettaja) 1 1 2 1 0 Loukkaantuneet yli 65-v 2009 2010 2011 2012 2013 Jalankulkija 2 2 2 5 4 Polkupyörä 9 9 6 6 8 Henkilöauto (kuljettaja) 15 15 13 19 9 TAULUKKO 37. Kuolleet ja loukkaantuneet yli 65-vuotiaat tienkäyttäjäryhmittäin Pohjois-Savon alueella 2009 2013. Kuolleet yli 65-v 2009 2010 2011 2012 2013 Jalankulkija 1 0 0 0 1 Polkupyörä 0 0 0 0 0 Henkilöauto (kuljettaja) 3 1 1 0 2 Loukkaantuneet yli 65-v 2009 2010 2011 2012 2013 Jalankulkija 5 5 13 8 7 Polkupyörä 8 2 5 10 4 Henkilöauto (kuljettaja) 16 16 11 11 11 Kuolleiden määrä oli ikäryhmään kuuluvien määrään verrattuna pieni kaikissa maakunnissa. Jos vertailukohtana olisivat olleet kuljettajien osalta ajetut kilometrit, niin suhdeluku olisi heikompi. Loukkaantuneita oli eniten henkilöauton kuljettajissa. Lukumääräinen kehitys oli laskeva tarkastelujaksolla 2009 2013. Syynä tälle saattaa olla ajoneuvojen turvatekniikan kehitys ja liikenneympäristön muuttuminen turvallisemmaksi esim. keskikaiteiden rakentamisen myötä. Todennäköinen selittävä tekijä on taloudellinen taantuma, joka on vähentänyt ajettujen kilometrien määrää. 132 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Onko yli 65-vuotiaiden osallisuus liikennerikoksissa lisääntynyt? TAULUKKO 38. Yli 65-vuotiaiden tekemäksi epäiltyjen liikennerikosten määrä ISAVIn alueella 2009 2013. Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 329 288 321 340 286-15,9 % Pohjois-Karjala 234 250 245 232 281 21,1 % Pohjois-Savo 400 352 391 388 377-2,8 % Yht. 963 890 957 960 944-1,7 % Liikennerikosten määrään vaikuttaa merkittävästi poliisin suuntaaman valvontaponnistuksen määrä. Koko maassa liikennerikosten määrä väheni vuonna 2013 noin 3,6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. ISAVIn alueella yli 65-vuotiaiden osalta vähennystä oli 1,7 prosenttia. KUVIO 49. Yli 65-vuotiaiden suhteelliset osuudet väestöstä ja rikoksesta epäillyistä. Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvoi edellisvuoteen verrattuna ISAVIn alueella. Sama kehitystrendi jatkuu väestöennusteiden mukaan vielä pitkään ISAVIn alueella. Rikoksesta epäiltyinä he olivat suhteellisesti tarkastellen harvoin. Liikennerikkomuksissa yli 65-vuotiaiden osuus kasvoi 8,9 prosenttiin. Omaisuusrikoksissa ja henkeen ja terveyteen kohdistuneissa rikoksissa heidän osuutensa oli muutaman prosentin luokkaa. 133
TAULUKKO 39. Yli 65-vuotiaat rikosten asianomistajina ISAVIn alueella 2009 2013. Lkm / 1 000 yli 65-vuotiasta. Rikoslaji 2009 2010 2011 2012 2013 Pahoinpitelyrikokset 0,7 0,7 0,7 0,7 0,8 Omaisuusrikokset 11,2 12,2 12,6 12,5 10,9 Ikäryhmän kokoon suhteutettuna pahoinpitelyrikoksiin ja omaisuusrikoksiin uhriutuminen ei yleistynyt merkittävästi viime vuosina. 6.1.2 Nopean avun saanti Johtopäätökset Toimintavalmiusajan kehityksen perusteella ISAVIn alueen poliisilaitosten palvelutaso on heikompi kuin maassa keskimäärin. Hälytyspalvelujen kysyntä on huomattavasti vähäisempi kuin vuonna 2012. Toimenpide-ehdotukset Poliisin on priorisoitava toimintaansa ja parannettava suorituskykyään tilanteissa, joissa vaaditaan nopeaa apua. Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet/ hyvä palvelutaso Hälytystehtäviin vastaaminen Hälytyspalvelujen kysyntä Tapahtuiko nopean avun saannissa muutosta verrattuna edellisvuoteen? Tapahtuiko hälytyspalvelujen kysynnässä muutosta verrattuna edellisvuoteen? Toimintavalmiusaika ABtehtävissä (tehtäväluokat 0-4) minuutteina Kiireellisesti ja viipymättä (AB) hoidettavien hälytystehtävien määrä Toimintavalmiusaikojen vertailu edellisvuoteen. Hyvä palvelutaso on toimintavalmiusajan parantuminen Hälytystehtävämäärien vertailu edellisvuoteen. Hyvä palvelutaso on hälytystehtävien määrän pienentyminen Johdanto Nopean avun saanti Vuoden 2013 peruspalvelujen arvioinnissa poliisin toimintaa arvioitiin myös nopean avun saannin näkökulmasta. Arvioinnin kohteina olivat kiireellisten hälytystehtävien määrä ja keskimääräinen paikallesaapumisnopeus. Toimintavalmiusaikaa kuvattiin kahdella erilaisella mittarilla, joista perinteinen on asiakkaan kokema toimintavalmiusaika ja uudempi pelkästään poliisin osuutta toiminnassa mittaava toimintavalmiusaika. Lähitulevaisuuden näkymät ISAVIn alueella toimii vuoden 2014 alusta alkaen uusi Itä-Suomen poliisilaitos. Tämä tehostaa alueen poliisiresurssien käyttöä ja parantaa toiminnan yhdenmukaisuutta. Hälytyspalvelujen kannalta suurempi toimialue mahdollistaa aiempaa joustavamman resurssien käytön. Väestön 134 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
siirtyessä kaupunkeihin ja taajamiin syrjäkylät ja harvaan asutut seudut autioituvat. Poliisin resurssien käytön osalta tämä tarkoittaa sitä, että kysyntä taajamissa kasvaa ja taajamien ulkopuolella laskee. Jotta resurssit tulisivat käytetyksi mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti niitä on keskitettävä kysynnän suuntaan. Tapahtuiko nopean avun saannissa muutosta verrattuna vuoteen 2012? Toimintavalmiusajat heikkenivät koko ISAVIn alueella. Arviointikysymystä tarkasteltiin asiakkaan näkökulmasta ottamalla mukaan myös hätäkeskuksen tehtävän käsittelyyn kuluva aika. A-kiireellisyysluokkaan kuuluva tehtävä on hoidettava välittömästi eikä sitä saa laittaa odotukselle ilman perusteltua syytä. A-kiireellisyysluokan tehtävä keskeyttää vähemmän kiireellisen tehtävän, jos tehtävä on toiminnallisesti sellaisessa vaiheessa, että sen keskeyttäminen on mahdollista. B- kiireellisyysluokat tehtävät hoidetaan viipymättä, mutta ne voidaan tarvittaessa priorisoida laittamalla ne odotukselle tai keskeyttämällä. C-kiireellisyysluokan tehtävä ei edellytä välittömiä toimia, mutta se on hoidettava toiminnallisesti sopivana ajankohtana tai asiakkaan kanssa erikseen sovittuna ajankohtana. Tehtäväluokat on määritelty sen mukaan liittyykö hälytystehtävään ihmishengen, henkilön tai omaisuuden suojaamista. Tehtävälajien pääluokat ovat 0- Hengen ja terveyden suojaan kohdistuvat tehtävät 1- Omaisuuden suojaan kohdistuvat tehtävät 2- Liikenneonnettomuudesta tai liikenteestä johtuvat tehtävät 3- Yksilön suojaan kohdistuvat tehtävät 4- Onnettomuudet tai vaaralliset tilanteet 5- Erityistehtävät 6- Perus- ja valvontatehtävät sekä ennalta ehkäisevä toiminta Tehtävälajipääluokkiin 0 4 kuuluvista tehtävistä käytetään yhteistä nimitystä hälytystehtävä. Tässä arvioinnissa nopean avun saantia tarkasteltiin AB-kiireellisyysluokkien tehtävien toimintavalmiusajalla. Tehtävät rajattiin koskemaan lajeja 0 4 ja tehtävistä poistettiin ns. ilmoitinlaitetehtävät. Toimintavalmiusaika lasketaan lisäksi ainoastaan sellaisille tehtäville, jotka on annettu partioille eli niin sanotuille oma-aloitteisille tehtäville ei lasketa aikaa. Tässä arvioinnissa toimintavalmiusaika laskettiin hätäkeskuksen puhelimeen vastaamisesta siihen kunnes poliisi oli tehtäväpaikalla valmiina hoitamaan tehtävää. Toimintavalmiusaikaan sisältyi siis pieni osa toisen viranomaisen hoitamaa tehtäväaikaa. 135
TAULUKKO 40. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien keskimääräinen toimintavalmiusaika 2009 2013 (AB 0 4). Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 23,9 24,3 22,8 22,3 24,9 11,9 % Pohjois-Karjala 24,1 23,3 22,8 22,9 25,5 11,7 % Pohjois-Savo 21,7 22,3 22,4 21,4 24,3 13,2 % Yht. 23,0 23,1 22,6 22,0 24,8 12,5 % Koko maa 22,7 22,8 22,2 21,5 22,3 3,7 % Toimintavalmiusajat kertovat poliisilaitoksen toimintaympäristöstä. Jos poliisilaitoksen alueella on selvät väestökeskittymät, niin hälytystoiminta on helpompi järjestää kuin sellaisilla alueilla, joissa asutus on hajanaista ja välimatkat taajamien välillä pitkiä. Vuonna 2013 valtakunnallinen keskimääräinen toimintavalmiusaika asiakasnäkökulmasta tarkastellen oli 22,3 minuuttia. ISAVIn alueen poliisilaitosten palvelukyky oli keskimääräisellä toimintavalmiusajalla mitattuna hieman heikompi kuin koko maassa keskimäärin. Vuoteen 2012 verrattuna keskimääräinen toimintavalmiusaika heikkeni kaikissa alueen poliisilaitoksissa. Palvelutavoite ei siis toteutunut vuonna 2013. Toimintavalmiusaikaa voidaan tarkastella myös siten, että selvitetään kuinka monessa hälytystehtävässä toimintavalmiusaika jää tietyn raja-arvon sisään. Tässä tarkastelussa käytetään poliisin omaa toimintaa mittaavaa toimintavalmiusaikaa, eli siinä ei ole mukana hätäkeskuksen tehtävän käsittelyyn kulunutta aikaa. TAULUKKO 41. Kuinka monessa prosentissa tehtävistä (AB 0 4) poliisin toimintavalmiusaika jää alle raja-arvon vuonna 2013. Poliisilaitos 13 min 20 min 30 min 40 min 60 min Etelä-Savo 52,5 % 66,9 % 79,6 % 87,4 % 94,8 % Pohjois-Karjala 48,6 % 64,1 % 77,8 % 86,7 % 95,3 % Pohjois-Savo 51,8 % 67,7 % 81,0 % 88,6 % 95,6 % Yht. 51,2 % 66,6 % 79,8 % 87,8 % 95,3 % Koko maa 56,1 % 72,0 % 84,1 % 90,6 % 96,3 % Koko maassa 56 prosenttia tehtävistä sai alle 13 minuutin toimintavalmiusajan. Tämä kertoo siitä, että poliisi onnistui olemaan jo valmiiksi siellä missä suurin osa hälytyspalvelujen kysynnästä oli. ISAVIn alueen poliisilaitoksista Etelä-Savossa päästiin 13 minuutin rajan alle 52,5 prosentissa tapauksista, muissa alueen poliisilaitoksissa tulos oli heikompi. Tapahtuiko hälytyspalvelujen kysynnässä muutosta verrattuna vuoteen 2012? Hälytystehtävien määrä laski voimakkaasti 136 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
TAULUKKO 42. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä 2010 2011. Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 24910 23019 24355 21736 18485-15,0 % Pohjois-Karjala 19272 18561 18791 16849 15711-6,8 % Pohjois-Savo 32522 34290 36274 33930 29329-13,6 % Yht. 76704 75870 79420 72515 63525-12,4 % Koko maa 684818 702825 731742 666286 628731-5,6 % Hälytyspalvelujen kysyntää arvioitiin AB-kiireellisyysluokan ja 0 4 tehtäväluokkien tehtävämäärän perusteella. Hälytystehtävien lukumäärä väheni ISAVIn alueella 12,4 prosenttia. Koko maassa laskua oli 5,6 prosenttia. Lukujen taustalla on taloudellisen taantuman aiheuttama kysynnän väheneminen sekä hätäkeskuslaitoksen kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistyminen. Kirjaamis-käytännöissä muutoksia tapahtui esimerkiksi kiireellisyysluokkien käytön välillä; osa aiemmin b-kiireellisyysluokkaan kirjatuista tehtävistä kirjattiin vuonna 2013 C-kiireellisyysluokkaan. Hälytystehtävien määrän väheneminen tarkoittaa palvelutavoitteen toteutumista vuonna 2013. 6.1.3 Tutkintapalvelut Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet/ hyvä palvelutaso Rikollisuuden määrä Tapahtuiko tutkintapalvelujen kysynnässä muutosta verrattuna edellisvuoteen? Rikoslakirikosten pl. liikennerikosten määrä Rikosmäärien vertailu edellisvuoteen. Hyvä palvelutaso on rikosmäärän pienentyminen Rikosten selvitysaste Onko rikosten selvitysaste muuttunut verrattuna edellisvuoteen? Rikoslakirikosten pl. liikennerikosten selvitysaste Selvitysprosenttien vertailu edellisvuoteen. Hyvä palvelutaso on selvitysasteen pysyminen edellisvuoden tasolla Johtopäätökset 1. Rikosten määrä vähenee ISAVIn alueella samaan aikaan kun koko maassa lukumäärä kasvaa. 2. Rikosten selvitysaste on edelleen hyvällä tasolla. Toimenpide-ehdotukset Rikostutkintaa ja rikostorjuntaa on kehitettävä tietojohtoisen poliisitoiminnan periaatteiden mukaisesti. Uuden Itä-Suomen poliisilaitoksen tutkintapalvelujen kehittämistyössä on tukeuduttava alueella toimineiden poliisilaitosten parhaisiin käytänteisiin. Johdanto Rikoslakirikoksilla tarkoitetaan vankeusuhan sisältäviä rikoksia, jotka voidaan edelleen jaotella mm. omaisuusrikoksiin, henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, liikennerikoksiin sekä 137
huumausainerikoksiin. Kun arvioidaan poliisin palvelukykyä, yleisesti käytetty rajaus on rikoslakirikokset vähennettynä liikennerikoksilla. Perusteena tälle on se, että liikennerikokset ovat pääsääntöisesti selviä jo valmiiksi. Liikennerikosten määrä riippuu myös suoraan poliisin omasta toiminnasta, eli mitä enemmän on valvontaan panostettu, niin sitä enemmän liikennerikoksia saadaan selville. Lähitulevaisuuden näkymät ISAVIn alueella toimii vuoden 2014 alusta alkaen uusi Itä-Suomen poliisilaitos. Tämä tehostaa alueen poliisiresurssien käyttöä ja parantaa toiminnan yhdenmukaisuutta. Tutkintapalvelujen kannalta toiminta-alueen ikärakenteen kehitys tulee aiheuttamaan työmäärän vähentymistä. Merkittäviä lähivuosien muutoksia ovat myös sähköiseen asiointiin siirtyminen sekä poliisin tietojärjestelmien mahdollistavat muutokset tutkintaprosessiin. Tapahtuiko tutkintapalvelujen kysynnässä muutoksia verrattuna vuoteen 2012? ISAVIn alueella poliisin tietoon tulleiden rikosten lukumäärä väheni huomattavasti vuonna 2013. TAULUKKO 43. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä 2009 2013 ISAVIn alueella. Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 8211 8079 9078 8278 7483-9,6 % Pohjois-Karjala 8101 8439 9231 8557 8206-4,1 % Pohjois-Savo 12432 12968 13970 13884 12827-7,6 % Yht. 28744 29486 32279 30719 28516-7,2 % Koko maa 351456 345721 369030 342898 344352 0,4 % Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä laski vuonna 2013 edellisvuoteen verrattuna ISAVIn alueella 7,2 prosenttia. Koko maassa samaan aikaan kasvua oli 0,4 prosenttia. Suurin vähennys ISAVIn alueella tapahtui Etelä-Savossa, jossa vähennystä oli 9,6 prosenttia. Palvelutavoite saavutettiin. Onko rikosten selvitysaste parantunut vv. 2012 2013? Rikosten selvitystaso parani hieman vuoteen 2012 verrattuna. Rikosten selvitystaso lasketaan siten, että tiettynä aikana selvitettyjen rikosten määrä suhteutetaan samana aikana tietoon tulleiden rikosten määrään. TAULUKKO 44. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) selvitysaste 2009 2013 ISAVIn alueella. Poliisilaitos 2009 2010 2011 2012 2013 muutos 2012-2013 (%) Etelä-Savo 55,5 % 55,0 % 53,3 % 57,6 % 56,3 % -2,1 % Pohjois-Karjala 57,8 % 56,4 % 54,2 % 55,3 % 55,9 % 1,1 % Pohjois-Savo 54,9 % 57,1 % 55,9 % 53,9 % 57,5 % 6,7 % Yht. 55,9 % 56,3 % 54,7 % 55,3 % 56,7 % 2,6 % Koko maa 50,4 % 52,6 % 49,7 % 50,4 % 49,0 % -2,7 % 138 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Vuonna 2013 ISAVIn alueen poliisilaitoksissa osattiin selvittää rikoksia paremmin kuin maassa keskimäärin. Palvelutavoitteena oli selvitystason paraneminen edellisvuoteen verrattuna, mikä saavutettiin. Arviointiryhmä Tarkastaja YTM Petri Marjamaa Tietolähteet Poliisin tulostietojärjestelmä Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto 2012. Liikennevakuutuskeskus. Taulukot ja kuviot: Taulukko 31. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet pahoinpitelyrikokset 2009 2013 ISAVIn alueella. Taulukko 32. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset 2009 2013 ISAVIn alueella. Taulukko 33. Yli 65-vuotiaisiin kohdistuneet omaisuusrikokset rikosnimikkeittäin 2009 2013 ISAVIn alueella. Taulukko 34. Liikennevakuutuksesta korvatut vahingot ikäryhmittäin 2012. Lähde: Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto 2012 (62). Liikennevakuutuskeskus. Taulukko 35. Kuolleet ja loukkaantuneet yli 65-vuotiaat tienkäyttäjäryhmittäin Etelä-Savon alueella 2009 2013. Taulukko 36. Kuolleet ja loukkaantuneet yli 65-vuotiaat tienkäyttäjäryhmittäin Pohjois-Karjalan alueella 2009 2013. Taulukko 37. Kuolleet ja loukkaantuneet yli 65-vuotiaat tienkäyttäjäryhmittäin Pohjois-Savon alueella 2009 2013. Taulukko 38. Yli 65-vuotiaiden tekemäksi epäiltyjen liikennerikosten määrä ISAVIn alueella 2009 2013. Taulukko 39. Yli 65-vuotiaat rikosten asianomistajina ISAVIn alueella 2009 2013. Lkm / 1 000 yli 65-vuotiasta. Taulukko 40. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien keskimääräinen toimintavalmiusaika 2009 2013 (AB 0-4). Taulukko 41. Kuinka monessa prosentissa tehtävistä (AB 0-4) poliisin toimintavalmiusaika jää alle raja-arvon vuonna 2013. Taulukko 42. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä 2010 2011. Taulukko 43. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä 2009 2013 ISAVIn alueella. Taulukko 44. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) selvitysaste 2009 2013 ISAVIn alueella. Kuvio 49. Yli 65-vuotiaiden suhteelliset osuudet väestöstä ja rikoksesta epäillyistä. 139
6.2. Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus Johtopäätökset Kunnille tehtyyn kyselyyn iäkkäiden turvallisuusseikkojen arvioinnista hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä vastasi hieman vajaa puolet alueen kunnista. Saatujen tulosten pohjalta voidaan todeta, että yli kaksi kolmasosaa vastanneista kunnista arvioi systemaattisesti turvallisuusseikkoja iäkkäille suunnattujen hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä. Vastanneista kunnista 10 prosenttia ilmoitti arvioivansa satunnaisesti, mutta suunnitteilla on systemaattinen arviointi. Neljännes vastanneista kunnista arvioi turvallisuusseikkoja vielä satunnaisesti. Kyselyyn vastanneista kunnista hieman vajaa kolmannes ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti koulutusta iäkkäiden turvalliseen asumiseen sekä riskien arviointiin liittyen. Reilu kolmannes vastanneista ilmoitti antaneensa koulutusta satunnaisesti, 15 prosenttia vastanneista ilmoitti, että koulutusta ei ole järjestetty ja 15 prosenttia jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Tulosten yleistettävyydelle epävarmuutta luo se, että Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella yli puolet kunnista jätti vastaamatta. Vastauksen antaneiden kuntien väestöpeitto on noin 70 prosenttia alueen väestöstä. Kyselyn tuloksia voidaan pitää kuitenkin suuntaa-antavina. Toimenpide-ehdotukset Itä-Suomen aluehallintovirasto (ISAVI) esittää alueensa kunnille, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymille ja yhteistoiminta-alueille seuraavia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan kotona asuvien iäkkäiden turvallisuutta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee systemaattisemmin arvioida kotona asuvien iäkkäiden turvallisuusseikkoja. Ikäihmisten turvallisuusasioita koordinoiva taho tulee nimetä. Arjen turvallisuus ja hyvinvoinnin edistäminen on useiden tahojen tehtävä. Näiden toimintojen koordinointi edistää ja lisää ikäihmisten turvallisuutta. Henkilöstöä tulee kouluttaa suunnitelmallisesti ja säännöllisesti turvallisuusasioissa, sillä näin luodaan edellytykset arvioinnille. Harvaan asutuilla alueilla on hyödyllistä kouluttaa kunnan oman henkilökunnan lisäksi myös muita vanhusten parissa työskenteleviä. Lisäksi hyödynnetään monipuolisesti turvateknologian käyttöä. Harvaan asutuilla alueilla on tärkeää tehdä yhteistyötä eri järjestöjen kanssa ja hyödyntää heidän asiantuntemustaan. Turvallisuusriskien arvioinnin seurantaa, dokumentointia sekä ilmoitusjärjestelmää tulee kehittää. Kattavalla raportointijärjestelmällä voidaan kehittää menetelmiä riskien arviointiin sekä tutkia ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuutta. Riskien havaitsemisen jälkeen on tärkeää, että niistä myös ilmoitetaan taholle, joka pystyy tukemaan ikäihmistä turvallisuusratkaisussa. 140 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Ikäihmisten turvallisuusasiat tulee huomioida kuntien turvallisuussuunnitelmissa ja kyläsuunnitelmissa. Iäkkäiden ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia turvallisuusasioissa tulee lisätä. Tulee luoda ja ottaa käyttöön ikäihmisten yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemuksia vähentäviä toimintamalleja. Arviointiasetelma Aluehallintovirastoille annettiin tehtäväksi arvioida huomioivatko kunnat ja kuntayhtymät toteuttamiensa iäkkäille suunnattujen hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä turvallisuusseikkoja. Arviointiin ei ole saatavissa valmista tilasto- tai muuta vastaavaa mitattavaa aineistoa. Arviointiaineiston saamiseksi kunnille suunnattiin kysely, joka toteutettiin paikallista turvallisuussuunnittelua kartoittavan kyselyn yhteydessä tammikuussa 2014. Kysely lähetettiin kaikkiin kuntiin. Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet Turvallinen kotona Arvioinnin asuminen systemaattisuus Arvioidaanko hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä systemaattisesti turvallisuusseikkoja? Onko kuntanne tai kuntayhtymien henkilöstölle, jotka työskentelevät iäkkäiden kotona, annettu koulutusta iäkkäiden turvalliseen asumiseen ja arkeen liittyvien riskien arviointiin? Koulutuksen tarjonta ja sen systemaattisuus Arvioinnin systemaattisuus lisääntyy Kotona asuvien iäkkäiden arkeen ja asumiseen liittyvien riskien arviointikyvyn lisääminen Johdanto Valtioneuvosto teki 14.6.2012 periaatepäätöksen kolmannesta sisäisen turvallisuuden ohjelmasta. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena. Turvallisempi huominen sisäisen turvallisuuden ohjelman ydinsisältö muodostuu arjen turvallisuuden näkökulmasta tärkeimpien turvallisuusongelmien ennaltaehkäisystä ja ratkaisusta. Alueellisen toimeenpanon varmistamiseksi aluehallintovirastojen johdolla on laadittu alueelliset toimeenpanosuunnitelmat. Itä-Suomessa toimeenpanosuunnitelma haastaa kaikki toimijat mukaan turvallisuusyhteistyöhön. 141
Sisäisen turvallisuuden ohjelman yhtenä toimenpiteenä esitetään, että hyvinvointia edistävillä kotikäynneillä kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuteen ja tehdään yhteistyötä alueellisen pelastustoimen kanssa. Vanhuspoliittiseksi tavoitteeksi on asetettu, että yhä useampi ikääntynyt asuu yhä pidempään kotona. 65 vuotta täyttäneistä ikäihmisistä noin puolet ja 75 vuotta täyttäneistä hieman vajaa puolet asuu yksin. Suurin osa iäkkäistä asuu ja haluaa asua omassa kodissaan. Vuonna 2011 lähes 90 prosenttia yli 75-vuotiaista asui kotona. Heistä suurin osa, lähes 80 prosenttia, asui omistusasunnossa, pientaloissa (omakotitalot ja paritalot) hieman alle 40 prosenttia ja noin 40 prosenttia kerrostaloissa. On oletettavaa, että ikääntyneille turvattomuutta aiheuttavat tekijät tulevat yleistymään väestötasolla väestön ikääntymisen johdosta. Turvallisuusongelmien esiintyvyyden vähentäminen ja tehokas ennalta ehkäisy sekä ikääntyneiden turvallisuustilanteen parantaminen voivat kuitenkin vaikuttaa suotuisasti tähän kehitykseen. Lainsäädännöllinen tausta Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2013) eli nk. Vanhuspalvelulain 12 mukaan kunnan on järjestettävä ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia neuvontapalveluja. Lisäksi kunnan on tarjottava hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista tukevia terveystarkastuksia, vastaanottoja tai kotikäyntejä erityisesti niille ikääntyneeseen väestöön kuuluville, joiden elinoloihin tai elämäntilanteeseen arvioidaan tutkimustiedon tai yleisen elämänkokemuksen perusteella liittyvän palveluntarvetta lisääviä riskitekijöitä. Pelastuslain (379/2011) 42 velvoittaa viranomaisia. Jos viranomaiset virkatoimiensa yhteydessä havaitsevat tai muutoin saavat tietää rakennuksessa, asunnossa tai muussa kohteessa ilmeisen palonvaaran tai muun onnettomuusriskin, heidän tulee mahdollisten salassapitosäännösten estämättä ilmoittaa asiasta alueen pelastusviranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös kuntaa, muuta julkisyhteisöä ja näiden palveluksessa olevaa henkilöstöä sekä 18 :n 2 momentissa tarkoitettua hoitolaitoksen ylläpidosta ja palvelu- ja tukiasumisen järjestämisestä huolehtivaa toiminnanharjoittajaa ja tämän palveluksessa olevaa henkilöstöä. Lähitulevaisuuden näkymät Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa koko ajan. Ikääntyneen väestön elämänlaadun kannalta keskeisin asumisen paikka on oma koti. Suurin osa iäkkäistä asuu ja haluaa asua omassa kodissaan. Turvallisuustason ylläpitäminen yksittäisessä asunnossa on haasteellista ja sen toteuttaminen vaatii yhteistyötä ja suunnitelmallisuutta eri tahojen kesken. Iän myötä toimintakyky heikkenee ja riski tapaturman sattumiseen kasvaa, joten turvallisuuden kehittäminen hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisten kustannusten näkökulmasta on tärkeää. Turvattomuuden tunteen lisääntyessä yksin asuva ikääntynyt saattaa jäädä yhä useammin kotiin, hänen sosiaaliset suhteensa heikkenevät ja kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa vähenee ja yksinäisyys lisääntyy. Turvattomuuden tunteen lisääntyminen johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat turvallisuusriski. Alkoholi on suurin yksittäinen tekijä onnettomuuksien, tapaturmien ja väkivallan taustalla. Lähdekirjallisuudessa todetaan, että ikääntyneiden alkoholin käytön yhteyttä tapaturmiin on tutkittu vähän. Tiedetään, että alkoholin runsas käyttö aiheuttaa erityisesti miehillä osteoporoosia, jonka seurauksena luun murtumisvaara kaatuessa kasvaa. Erityisesti alkoholiriippuvaiset 142 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
ikääntyneet ovat muita suuremmassa tapaturmavaarassa. Iäkkäillä on usein myös käytössä monia lääkkeitä, joiden kanssa alkoholin vaikutus voimistuu ja iäkäs altistuu mm. kaatumiselle herkemmin pienenkin alkoholimäärän nautittuaan. Näiden seikkojen vuoksi on tärkeää ottaa puheeksi ikäihmisten alkoholin käyttö ja antaa tilanteeseen sopivaa neuvoa ja ohjausta. Tutkimusten mukaan päihtyneenä tapaturmiin kuolleista 85 prosenttia on miehiä. Tilastojen mukaan osuus pienenee hieman iän myötä, mutta edelleen on merkittävä ero miesten ja naisten välillä. Ikääntyneiden turvallisuuden tukemiseksi asumisen tulisi olla esteetöntä ja turvallista sekä tukea ikäihmisten toimintakykyä. Asuntojen turvallisuutta voidaan parantaa niin, että ikääntyvien asukkaiden erityistarpeet tulevat huomioiduksi. Lisäksi on tärkeää ongelmien ja riskien havaitsemisen jälkeen, että niistä myös ilmoitetaan taholle, joka pystyy tukemaan ikäihmistä turvallisuusongelmien ratkaisussa. Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuutta voidaan lisätä ennalta ehkäisemällä kotitapaturmia, onnettomuuksia sekä vähentämällä turvattomuudentunnetta. Hyvinvointia edistävillä kotikäynneillä voidaan kiinnittää erityistä huomiota turvallisuuteen mm. arvioimalla riskitekijöitä. Iäkkäiden hyvinvointia edistävällä kotikäynnillä tarkoitetaan kunnan tarjoamaa palvelua kotonaan asuvalle, tietyn ikäiselle tai tiettyyn riskiryhmään kuuluvalle iäkkäälle kuntalaiselle. Käynnin tavoitteena on tukea kotona selviytymistä. Iäkkään kanssa selvitetään hänen tilannettaan eri näkökulmista ja häntä kannustetaan käyttämään omia voimavarojaan omatoimisuuden säilymiseksi. Hyvinvointia edistävät kotikäynnit ovat osa kuntalaisille tarjottavia yleisiä ennaltaehkäiseviä palveluja ja vanhuspalvelujen työmuoto. Koulutuksen suunnitelmallisuus tukee ikäihmisten turvallisuuden ja asumisen riskien arviointia. Erityisesti harvaan asuttujen alueiden kunnissa koulutusta tulisi tarjota kunnan tai kuntayhtymän henkilöstön lisäksi myös muille toimijoille, jotka ovat tekemisissä ikäihmisten kanssa. Pelastusalan ja järjestöjen asiantuntemusta voidaan hyödyntää myös riskienarviointityössä. Turvallisuuskulttuurilla on organisatorinen, psykologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Omaksuttu turvallisuuskulttuuri määrittää sitä, mennäänkö riski- ja vaaratilanteesta toiseen vai otetaanko yhteistä vastuuta totuttujen käytäntöjen muuttamiseksi. Ilman kollektiivista ymmärrystä turvallisuustyön merkityksestä ja ilman yhteisiä ponnistuksia turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi vaarana on, että turvallisuuspoikkeamat normalisoidaan ja hyväksytään pysyvästi osaksi toimintaa. Parempi organisaatioiden turvallisuus, parempi yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen käsitys turvallisuudesta ja laaja yhteinen suhtautuminen turvallisuusriskeihin ja ylipäätään turvallisuuteen edesauttavat kohti turvallisempaa Itä-Suomea. Arviointikysymys 1 Tehtävänä oli arvioida huomioivatko kunnat ja kuntayhtymät hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä iäkkäiden arkeen ja asumiseen liittyviä turvallisuuden riskitekijöitä systemaattisesti? Vastauksia Itä-Suomen alueelta saatiin yhteensä 20. Vastausprosentti jäi alhaiseksi 42 prosenttiin. Vastauksen antaneiden kuntien väestöpeitto on noin 70 prosenttia alueen väestöstä. Vastanneista kunnista 65 prosenttia arvioi, että ikääntyville suunnattujen hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä arvioidaan turvallisuusseikkoja systemaattisesti. Vastanneista kunnista 25 prosenttia arvioi turvallisuusseikkoja satunnaisesti, 10 prosenttia vastanneista kunnista ilmoitti kehittävänsä 143
arviointia systemaattisemmaksi, sen ollessa nyt satunnaista. Kuviossa 50 on esitetty arvioiden tulokset aluehallintoviraston toiminta-alueella. Positiivista on se, että vastanneiden kuntien joukossa ei ollut ainuttakaan kuntaa, jossa turvallisuusseikkojen arviointia ei tehdä. Arvioinnin perusteella voidaan tunnistaa riskitekijät ja puuttua niihin ennakoivasti ja siten ennalta ehkäistä tapaturmia ja onnettomuuksia. Samalla kunnat voivat ennalta ehkäistä tapaturmista ja onnettomuuksista aiheutuvien korjaavien toimenpiteiden taloudellista rasitusta kuntatalouteen. Vastauksia ei saatu alueen kaikista kunnista, jolloin alueen kokonaistilannetta ei voida arvioida. KUVIO 50. Turvallisuusseikkojen arviointi iäkkäille suunnattujen hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä. Arviointikysymys 2 Selvitettiin onko kuntien tai kuntayhtymien henkilöstölle annettu systemaattista koulutusta turvalliseen asumiseen ja arkeen liittyvien riskien arvioinnissa? Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuusseikkojen arviointi edellyttää taitoa ja perehtyneisyyttä riskitekijöihin. Kyselyssä tiedusteltiin kuntien ja kuntayhtymien henkilöstölle annettua riskitekijöiden arviointiin kohdistuvaa koulutusta. Samalla kysyttiin, mitkä tahot koulutusta ovat antaneet. Kyselyyn vastanneista kunnista 30 prosenttia ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti koulutusta iäkkäiden turvalliseen asumiseen sekä riskien arviointiin liittyen. 40 prosenttia vastanneista ilmoitti antaneensa koulutusta satunnaisesti, 10 prosenttia vastanneista ilmoitti, että koulutusta ei ole järjestetty ja 15 prosenttia jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Koulutuksen antamisessa on merkittäviä kuntakohtaisia ja alueellisia eroja. Koulutusta toteutetaan yhteistyössä pelastusalan ja muiden asiantuntijoiden kanssa. 144 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Tulosten valossa on huolestuttavaa se, että ainoastaan 30 prosenttia vastanneista ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti ja suunnitelmallisesti koulutusta turvalliseen asumiseen ja riskien arviointiin. Näiden tulosten perusteella täydennyskoulutuksessa tulee huomioida paremmin turvallisuussuunnittelu- ja toiminta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille on varmistettava riittävä käytännön turvallisuusosaaminen edesauttaakseen ikäihmisten turvallista kotona asumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksen järjestäminen on työnantajan vastuulla. Täydennyskoulutuksen tavoitteena on syventää perustietoja ja -taitoja sekä luoda edellytykset turvallisuuskulttuurin edistämiseen ja riskienhallintaan. Johdon turvallisuusosaamisella on keskeinen merkitys ikäihmisten palveluiden jokapäiväisessä toiminnassa. Tämän vuoksi johtohenkilöiden johtamiskoulutuksessa tulisi painottaa turvallisuuden ja riskienhallinnan kehittämisen edellyttämää osaamista. KUVIO 51. Kuntien ja kuntayhtymien antama koulutus iäkkäiden turvalliseen arkeen ja asumiseen liittyvien riskien arviointiin. Arviointiryhmä Ylitarkastaja Anne Kejonen, puh. 0295 016 908, anne.kejonen(at)avi.fi Tietolähteet Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013 2017. Ympäristöministeriö. KAMU kaikki mukaan turvallisuustyöhön. Itä-Suomen sisäisen turvallisuuden toimeenpanosuunnitelma 2012 Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014 2020, Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisuja 2013:16, http://urn.fi/urn:isbn:978 952-00-3431-3 145
Kyselytutkimus (Webropol) kunnille koskien paikallisen turvallisuustyön tilannetta 2013, Tekijä: pelastusylitarkastaja Juha Vilkki, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, tammikuu 2014 Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 3013:11 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2013) Pelastuslaki (379/2011) Riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja turvallisuusasiantuntijoille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2011:15 THL: Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy, http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201205085108 THL: Piste tapaturmille, http://www.thl.fi/fi_fi/web/pistetapaturmille-fi/iakkaat THL: Hyvinvointia edistävät kotikäynnit, http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tutkimus/tyokalut/neuvontapalvelut/kotikaynnit Turvallisempi huominen Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäasiainministeriön julkaisuja 26/2012 Turvallinen elämä ikääntyneille Toimintaohjelma ikääntyneiden turvallisuuden parantamiseksi. Sisäasianministeriön julkaisuja 19/2011 Turvallisia vuosia ikääntyneille Selvitys ikääntyneiden turvallisuustilanteesta Suomessa. Sisäasianministeriön julkaisuja 27/2012 Välikangas, Katariina. Kuntien toiminta ikääntyneiden kotona asumisen ja palveluiden kehittämisessä. Suomen ympäristö 21/2006 Kuviot Kuvio 50. Turvallisuusseikkojen arviointi iäkkäille suunnattujen hyvinvointia edistävien kotikäyntien yhteydessä Kuvio 51. Kuntien ja kuntayhtymien antama koulutus iäkkäiden turvalliseen arkeen ja asumiseen liittyvien riskien arviointiin 146 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
6.3. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy osana ikääntyneiden turvallista yhteiskuntaa Johtopäätökset Lähisuhde- ja perheväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Suurin osa jää viranomaisilta piiloon. Naisten ilmoittamien tapausten määrä on yhä kaksinkertainen miesten ilmoittamaan verrattuna. Uhriksi joutuneiden miesten määrä kuitenkin kasvaa naisia nopeammin. Uhriksi joutunut nainen tai mies on kumpikin usein ulkopuolisen tuen tarpeessa. Molempien avun tarve on tunnustettava ja opittava tunnistamaan. Kun väkivaltaan ei puututa, kasvaa esimerkiksi riski, että uhri vaihtuu tekijäksi ja tekijä uhriksi osapuolten ikääntyessä. Turvallisessa yhteiskunnassa kaikki saavat tarvitsemaansa tukea, ovat he sitten naisia tai miehiä, ikääntyneitä tai lapsia, uhreja tai tekijöitä. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn hallinnolliset rakenteet ovat kunnossa vain noin joka kolmannessa Itä-Suomen kunnassa. Moniammatillinen yhteistyöryhmä, toimintaohjelma ja koulutus puuttuvat kahdesta kunnasta kolmesta ja vastuuhenkilö puuttuu noin joka kolmannesta kunnasta. Rakenteiden puutteista huolimatta toiveita paremmasta herättävät henkilöstön melko hyvät tai tyydyttävät valmiudet tunnistaa ikääntyneiden lähisuhdeväkivalta ja puuttua ongelmiin. Kahdessa kunnassa kolmesta on rakennettu ehkäisytyön palvelupolku, joka on paikoin jopa mallikelpoinen. Tässä arviossa esille tulleeseen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toiveikkaaseen yleiskuvaan perustuen on pääteltävissä, että yhdenvertaiset palvelut kaikille kansalaisille ja ikääntyneiden turvallinen yhteiskunta olisi mahdollista turvata esimerkiksi kuntien nykyistä laajemmalla ehkäisytyön rakenteiden ja koulutuksen yhteistyöllä ilman erityisen suuria resurssien lisäyksiä. Toimenpide-esitykset Itä-Suomen aluehallintovirasto (ISAVI) esittää alueensa kunnille, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymille ja yhteistoiminta-alueille seuraavia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyötä, jotta yhteiskunta olisi turvallinen ikääntyneille ihmisille. On asetettava lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön monialainen ja moniammatillinen koordinaatioryhmä tai liitettävä sen tehtävät sopivaan jo toimivaan työryhmään. On virallisesti nimettävä ehkäisytyön koordinaattori ja määriteltävä hänelle mm. selkeä toimenkuva ja työaika sekä varattava riittävä määräraha ehkäisytyöhön. On laadittava toimintaohjelma ja huolehdittava sen toimeenpanosta, seurannasta ja päivittämisestä. Ohjelma on liitettävä alueen turvallisuus- ja hyvinvointiohjelmaan ja -kertomukseen. Ikääntyneiden tarpeet on otettava huomioon toimintaohjelmassa. On varmistettava, että ikääntyneet, lähisuhde- ja perheväkivaltaa kokeneet henkilöt tunnistetaan ja heidän palvelutarpeensa arvioidaan sekä että he saavat tarvittavia palveluja ja tukitoimia (asianmukainen palvelupolku) mm. vanhuspalvelulain (980/2012) mukaisesti. Henkilöstölle on turvattava riittävät valmiudet tunnistaa ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivalta ja puuttua siihen. Henkilökunnan osaamista on kehitettävä mm. riittävän, ajantasaisen ja laadukkaan koulutuksen avulla. 147
Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet Lähisuhde- ja perheväkivallan moniammatillinen koordinaatioryhmä Vastuuhenkilö Onko kunnissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla asetettu lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön koordinaatioryhmä Onko kunnissa tai kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla nimetty lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön vastuuhenkilö Kunnat tai kuntayhtymät tai yhteistoiminta-alueet (kpl), joissa koordinaatioryhmä on asetettu Kunnat jne. (kpl), joissa vastuuhenkilö on nimetty Kunnissa tai kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla on lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön monialainen ja moniammatillinen koordinaatioryhmä Vastuuhenkilö on nimetty ja hänellä on selkeä toimenkuva Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintaohjelma tai toimintasuunnitelma 1. Onko kunnissa jne. laadittu toimintaohjelma tai suunnitelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyölle 2. Onko ikääntyneet otettu huomioon kuntien jne. toimintaohjelmassa tai suunnitelmassa 1. Kunnat jne. (kpl), joissa toimintaohjelma tai suunnitelma on laadittu tai se on valmisteilla 2. Kunnat jne. (kpl), jotka ovat ottaneet huomioon ikääntyneet toimintaohjelmassa tai suunnitelmassa tai jossakin muussa suunnitelmassa Toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi on laadittu ja sen toimeenpanosta ja seurannasta on huolehdittu Ikääntyneisiin kohdistuvan lähisuhdeja perheväkivallan ehkäisytyön palvelupolku Onko kunnissa jne. määritelty palvelupolku lähisuhde- ja perheväkivaltaa kokeneille ikääntyneille Kunnat jne. (kpl), jotka ovat määritelleet lähisuhde- ja perheväkivaltaa kokeneiden ikääntyneiden palvelut tai palvelupolun Kunnissa jne. on varmistettu ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivaltaa kokeneiden henkilöiden tunnistaminen ja palvelutarpeen arviointi sekä tarvittavien palvelujen ja tukitoimien saanti Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan osaamisen kehittäminen ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyössä 1. Minkälaisiksi arvioidaan henkilökunnan valmiudet tunnistaa ikääntyneiden lähisuhdeväkivalta ja puuttua siihen 2. Onko kunnissa jne. järjestetty tai järjestymässä koulutusta ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivallan tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta 1. Kuntien jne. henkilökunnan valmiuksien arviointi 2. Järjestetyn tai järjestettävän koulutuksen määrä Kuntien jne. henkilöstöllä on riittävät taidot tunnistaa ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivalta ja puuttua siihen Johdanto Lähisuhde- ja perheväkivallan ongelmaan suhtaudutaan vakavasti. Rikollisuuden ja erityisesti lähisuhde- ja muun väkivallan paheksuttavuudesta ja tuomittavuudesta vallitsee yksimielisyys. 148 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Mitä on ikääntyneisiin kohdistuva lähisuhde- ja perheväkivalta Väkivallalla tarkoitetaan kaikkea henkistä ja ruumiillista väkivaltaa, joka aiheuttaa pelkoa, ahdistusta, kipua, tuskaa tai kärsimystä ikäihmiselle ja loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan. Kaltoinkohtelu voi olla teko tai tekemättä jättäminen (laiminlyönti). Se voi olla joko tahatonta tai tarkoituksellista. Se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, tuskaa, vahinkoa ja vaaraa ikääntyneen hyvinvoinnille. Se satuttaa vakavasti hänen arvokkuuttaan ja kunnioitustaan. Väkivalta voi olla fyysistä, seksuaalista, henkistä tai hengellistä. Se voi olla taloudellista hyväksikäyttöä tai laiminlyöntiä kotona tai laitoksessa, jos ikääntynyt on läheisten ja muiden henkilöiden avusta riippuvainen. Väkivalta voi olla oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista. Kaltoinkohtelun tyypillisiä vaaratekijöitä ovat mm. yksinäisyys ja huono terveys tai puutteet ikääntyneen tai hänen hoitajansa fyysisessä ja henkisessä toimintakyvyssä. Alkoholi- ja muu riippuvuus tai mielenterveysongelmat sekä eristyneisyys, masentuneisuus ja sosiaalisen tuen puute ovat uhkatekijöitä. Edelleen ehkä jo pitkään jatkunut väkivalta perheessä ja perheenjäsenten molemminpuolinen riippuvuus muodostavat riskin. Ikääntyneiden asuminen kahdestaan voi olla riskitekijä, sillä kysymys on useimmiten naiskumppaniin kohdistuvasta parisuhdeväkivallasta. Ikäihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa on usein vaikea tunnistaa. Puolison lisäksi kaltoinkohtelua voi tulla myös mm. lasten, sisarusten, miniän, anopin, apen, vävyn, langon, omaishoitajan tai muun hoitajan taholta. Väkivalta voi olla oire dementoivista sairauksista. Kaltoinkohtelun huomaamista ja avun hakemista vaikeuttavat erilaiset pelot, häpeän ja syyllisyyden tunteet, opittu avuttomuus ja halu suojella perhettä ja kotia. Myös yhteiskunnan sekä auttamisjärjestelmän ja työntekijöiden arvot ja normit ja väkivaltaan liittyvät asenteet ja uskomukset sekä laadukkaan koulutuksen puute ja resurssien vähäisyys voivat haitata ehkäisytyötä. Lähitulevaisuuden näkymät Suomen väestö ikääntyy nopeasti ja muuttuu Euroopan neljänneksi nuorimmasta sen kolmanneksi vanhimmaksi vuoteen 2030. Itä-Suomessa 65 vuotta täyttäneiden osuus alueen väestöstä on tänään maan suurin (yli 22 prosenttia). Iäkkäiden muisti-, mielenterveys- ja päihdeongelmat kasvavat ja sen seurauksena lisääntyvät myös väkivallan riskit. Uusi vanhuspalvelulaki (980/2012) sisältää runsaasti mahdollisuuksia tukea iäkkäitä ja järjestää heille myös väkivaltaa ja kaltoinkohtelua ehkäiseviä palveluja. Arviointiaineistot Tämä arviointi perustuu saatavilla olevaan varsin niukkaan tutkimus- ja tilastotietoon ikääntyneiden kokemasta kaltoinkohtelusta. Aluekohtaisena aineistona on kaksi Itä-Suomen kunnille tehtyä kyselyä: aluehallintoviraston ja THL:n kysely lähisuhde- ja perheväkivallan suositusten toimeenpanosta vuonna 2011 sekä aluehallintoviraston kysely lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn tilasta vuonna 2013. Vastaukset kattavat käytännöllisesti katsoen kaikki Itä-Suomen kunnat. Tässä kirjoituksessa ikääntyneillä tarkoitetaan 65-vuotiaita ja sitä vanhempia henkilöitä. 149
Arviointikysymykset Onko kunnissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla asetettu lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön koordinaatioryhmä? Koordinaatioryhmä on asetettu noin joka kolmannessa Itä-Suomen kunnassa. Poimintoja vastauksista ISAVIn kyselyyn (2013): - Huolen herättyä tai yhteydenoton tultua asia käsitellään moniammatillisessa työryhmässä (mm. sosiaalityöntekijä, kotihoito, mielenterveys- ja sairaanhoitaja, jos tapaus on kiireetön). - Alueella toimii aktiivisesti Marak-työryhmä, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. - Tämä on pieni paikkakunta, kotihoidossa on luottamus asiakkaan ja työntekijän välillä. Onko kunnissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla nimetty lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyön vastuuhenkilö? Ehkäisytyön koordinaattori on nimetty noin kahdessa kunnassa kolmesta. Suurin osa on sosiaalityöntekijöitä ja hoitaa tehtävää oman työnsä ohella. Poimintoja vastauksista ISAVIN kyselyyn (2013): - Pienessä kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät tekevät aktiivista yhteistyötä. - Koordinaattori on kerran nimetty, mutta ei ole varattu aikaresurssia eikä tehty suunnitelmaa. Onko kunnissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla laadittu toimintaohjelma tai -suunnitelma lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyölle? Toimintaohjelma on noin joka kolmannessa kunnassa. Osa ohjelmista on jäänyt päivittämättä. Poimintoja vastauksista ISAVIN kyselyyn (2013): - Yhteistyö on joustavaa ja toimivaa (vaikka ei ole koordinaatioryhmää eikä ohjelmaa). - Toivoisin, että näitä ohjelmia tehtäisiin isommalla alueella, jolloin kaikissa kunnissa olisi samanlaiset toimintamallit ja henkilöstö olisi koulutettu yhdenvertaisesti. Onko ikääntyneet otettu huomioon kuntien tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien tai yhteistoiminta-alueiden toimintaohjelmassa tai -suunnitelmassa? Ikääntyneet on otettu huomioon lähes kaikissa valmistuneissa toimintaohjelmissa. Poimintoja vastauksista ISAVIN kyselyyn (2013): - Vaikka meillä ei ole toimintaohjelmaa, on ikääntyneet kuitenkin otettu hyvin huomioon vanhustyön strategiassa, meillä on joustava yhteistyö ja hyvä, kokenut koordinaattori. - Lähisuhdeväkivaltaan on kiinnitetty voimakkaasti huomiota ja viranomaiset on ohjeistettu. 150 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
Onko kunnissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla määritelty palvelupolku lähisuhde- ja perheväkivaltaa kokeneille ikääntyneille? Yli kaksi kolmesta vastaajasta kuvasi organisaationsa palvelupolkua. Poimintoja vastauksista ISAVIN kyselyyn (2013): - Kuntamme on valmis olemaan mukana, mikäli esimerkiksi sairaanhoitopiirin tasolla luotaisiin palvelupolkuja. Samoin koulutuksiin voidaan osallistua. - Palvelupolku etenee huolikartan mukaisesti. (Huolikartta. Huoliseula.) - Kotihoidossa kaltoinkohteluun puututaan hoitohenkilöstön toimesta. - Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille ja sitä tehneille on laadittu hoitopolku: kriisitilanteen ensihoito, palvelujen tarpeen arviointi sekä jatkohoito ja seuranta. Minkälaisiksi arvioidaan henkilökunnan valmiudet tunnistaa ikääntyneiden lähisuhdeväkivalta ja puuttua siihen? Henkilökunnan valmiudet ovat erittäin hyvät (yksi vastaus), melko hyvät (noin puolet vastauksista), ei hyvät eikä huonot (=tyydyttävät) (vajaa puolet vastauksista). Poimintoja vastauksista ISAVIN kyselyyn (2013): - Verkostotyö on koettu parhaaksi työmuodoksi, koska se tavoittaa eri viranomaiset ja toimijat ja vie asioita käytännössä oikeasti eteenpäin. - Työntekijät tuntevat asiakkaat ja heidän omaisensa ja osaavat reagoida tilanteen muutokseen. - Omaishoitoperheissä aiemmin väkivallasta kärsinyt uhri voikin olla kaltoinkohtelijansa omaishoitaja. Voi esiintyä kostamista, hoidon laiminlyöntiä ym. Ikääntynyt omaishoitaja voi ajautua kaltoinkohtelijaksi väsymisen tai jaksamattomuuden kautta. Ajantasainen koulutus on tärkeää. Onko kunnissa tai sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymissä tai yhteistoiminta-alueilla järjestetty tai järjestymässä koulutusta ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivallan tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta? Joka kolmannessa kunnassa on ollut tai on tulossa koulutusta. Poimintoja vastauksista ISAVIN kyselyyn (2013): - Kuntamme osallistui neljän kunnan Seula-hankkeeseen, jossa kuntien henkilöstöä koulutettiin laaja-alaisesti, laadittiin prosessikaaviot ja toimintamallit. Nyt päivitetään. - Alueella on koulutettu 6/12:n jälkeen yhteensä 273 työntekijää (sosiaali- ja terveyspalvelut, päihdepalvelut, erikoissairaanhoito, poliisi) lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja Marakriskienarvioinnin lomakkeen käyttöön. 151
Arviointiryhmä Ylitarkastaja Urpo Mönkkönen, puh. 0295 016 930, urpo.monkkonen(at)avi.fi Kehittämispäällikkö Helena Ewalds, puh. 0295 247 410, helena.ewalds(at)thl.fi Ylitarkastaja Tuulikki Hynynen, puh. 0295 016 896, tuulikki.hynynen(at)avi.fi Ylitarkastaja Anne Kejonen, puh. 0295 016 908, anne.kejonen(at)avi.fi Terveydenhuollon ylitarkastaja Ansa Sonninen, puh. 0295 016 941, ansa.sonninen(at)avi.fi Sosiaalihuollon ylitarkastaja Satu Syrjälä, puh. 0295 016 944, satu.syrjala(at)avi.fi Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marita Uusitalo, puh. 0295 016 951, marita.uusitalo(at)avi.fi Tietolähteet Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) (Vanhuspalvelulaki) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120980 Aluehallintovirastojen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kuntakysely lähisuhde- ja perheväkivallan suositusten toimeenpanosta. Valtakunnallinen yhteenveto. THL 2011. Julkaisematon. Itä-Suomen aluehallintoviraston kysely kunnille. Peruspalvelujen arviointi. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy osana ikääntyneidenturvallista yhteiskuntaa. ISAVI 2013. Julkaisematon. Aaltonen Elli. Sopimusomaishoitoa. Savon Sanomat 27.3.2014. http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=411458 Danielsson Petri & Salmi Venla. Suomalaisten kokema parisuhdeväkivalta 2012 Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. OPTL. Verkkokatsauksia 34/2013. http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/verkkokatsauksiasarja/dzlyiwy7b/parisuhdevakivalta_34.pdf Ikääntyneisiin kohdistuvat rikokset ja niiden ehkäiseminen - Oikeusministeriö 41/2011. http://www.rikoksentorjunta.fi/material/attachments/rtn/rtn/6f8ifsfnr/omso_41_2011_rtn_ikaantyneisi in_kohdistuvat_rikokset_ty_ryhm 98_s[1].pdf Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. CETS No.210.http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=112964&GUID=%7B5872A012-E10A-4C4A- 911C-E5940FD8A658%7D European report on preventing elder maltreatment. World Health Organization WHO 2011.http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs357/en/http://www.euro.who.int/ data/assets/pdf_file/0 010/144676/e95110.pdf Heiskanen Markku & Ruuskanen Elina. Tuhansien iskujen maa - Miesten kokema väkivalta Suomessa. Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti (HEUNI). Julkaisusarja No. 66. Verkkojulkaisu 2010. http://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6khnlcuwr/full_report_66.pdf Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=6511564&name=dlfe-26915.pdf Luoma M-L. Ikäihmisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun esiintyvyys ja tunnistaminen. THL 2010. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy kunnassa ja koordinaattorin tehtäväkuvamalli. Käytännön ohjeita lähisuhde- ja perheväkivallan strategiseen suunnitteluun ja ehdotuksia väkivallan ehkäisyn koordinaattorin toimenkuvamalliksi. AVIT, STM ja THL 2013. http://www.thl.fi/attachments/kasvunkumppanit/yhdyshenkilon_tehtavakuva_v3.pdf Mäkeläinen Terhi, Husso Marita, Mäntysaari Mikko, Notko Marianne, Virkki Tuija. Tukitoimenpiteet lähisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:11. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1806063 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos OPTL. Henkirikoskatsaus 2014. http://www.optula.om.fi/fi/index/tutkimusalueet/kriminologinenyksikko/henkirikollisuudentutkimus.html Sisäisen turvallisuuden ohjelma. http://www.intermin.fi/sisainenturvallisuus Turvakotipalvelujen kansalliset laatusuositukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 11/2013. http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tiedote?id=33825 152 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
6.4. Pelastustoimi 6.4.1. Ennalta estävä työ Johtopäätökset Pelastustoimen valistustyön valtakunnallinen tulostavoite saavutettiin Etelä-Savon ja Pohjois- Karjalan pelastustoimen alueilla. Vaikka Pohjois-Savon pelastustoimen alueella saavutettiin palvelutasopäätöksessä asetettu tavoite, jäätiin valtakunnallisesta tavoitteesta selkeästi. Järjestettyjen valistus- ja neuvontatilaisuuksien yhteydessä tavoitetun väestön määrä ei viime vuosina ole oleellisesti muuttunut. Pelastustoimen alueiden ja kuntien välillä on suuria eroja sekä valistuksella ja neuvonnalla tavoitetun väestön että järjestettyjen valistustilaisuuksien määrissä. Valistus- ja neuvontatyön toteutustapojen painotukset vaihtelevat yhä pelastustoimen alueittain merkittävästi. Toimenpide-ehdotukset Väestön ja toiminnanharjoittajien asemaa pelastustoimen turvallisuusviestinnän palvelujen saajana tulee tarkastella tasapuolisuuden näkökulmasta. Samassa yhteydessä tulee kiinnittää huomiota palvelujen toteutumiseen tunnistettujen onnettomuusriskien mukaisesti. Onnettomuusriskeihin voidaan vaikuttaa usealla eri pelastustoimen palvelulla. Pelastustoimen toteuttaman onnettomuuksia ehkäisevän työn menetelmien ja kohdistamisen tueksi tarvitaan tutkimustietoa eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Arviointiasetelma Kriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet Ennalta estävä työ Pelastustoimen alaan kuuluvan valistuksen ja neuvonnan saatavuus ja saavutettavuus Kuinka paljon pelastuslaitokset ovat tuottaneet valistus- ja neuvontapalveluja? Kohdistuvatko valistus- ja neuvontapalvelut riskikohteisiin? Pelastuslaitosten valistustilaisuuksien ja valistusta saaneen väestön määrä ja muutos edellisestä vuodesta sekä valistuksen kohdentuminen riskiryhmille. Pelastuslaitosten valistus tavoittaa vuosittain 20 % väestöstä. Pelastuslaitosten valistus kohdistuu riskiperusteisesti. Johdanto Pelastustoimen tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta erityisesti onnettomuuksia ja niiden seurauksia vähentämällä. Tavoitteeseen pyritään lisäämällä ihmisten ja organisaatioiden omaa turvallisuuteen liittyvää osaamista, valvomalla turvallisten olosuhteiden toteutumista erityisesti rakennuksissa ja yleisötapahtumissa sekä ylläpitämällä kykyä tuottaa nopeaa apua onnettomuustilanteissa. Lisäksi pelastustoimi käyttää asiantuntijuuttaan erityisesti kaavoituksen ja rakentamisen yhteydessä, jolloin onnettomuuksiin voidaan merkittävästi vaikuttaa ennalta. Toimenpiteiden keskiössä on onnettomuuksien ehkäiseminen ennalta ja niiden seurausten tehokas rajoittaminen. 153
Pelastuslaitoksen tehtävien kokonaisuus muodostuu pelastustoimelle kuuluvasta ohjauksesta sekä valistuksesta ja neuvonnasta, pelastustoimen valvontatehtävistä, väestön varoittamisesta vaara- ja onnettomuustilanteessa ja siihen tarvittavasta hälytysjärjestelmästä sekä pelastustoimintaan kuuluvista tehtävistä. Lisäksi pelastuslaitos voi suorittaa ensihoitopalveluun kuuluvia tehtäviä, jos ensihoitopalvelun järjestämisestä on sovittu sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa, ja tukea kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Edelleen pelastuslaitos huolehtii öljyntorjunnasta ja nuohouspalvelujen järjestämisestä. Pelastustoimen tuottamien palvelujen taso määritellään pelastuslaissa ja siitä johdetuissa ohjeissa. Ennalta ehkäisevän työn ja nopean avun tuottaminen perustuu onnettomuusuhkien ja kehityssuuntien tunnistamiseen ja niihin perustuviin päätöksiin tarvittavasta palvelujen tasosta. Pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelujen alueellinen saatavuus ja taso määritellään yksityiskohtaisemmin pelastustoimen alueen palvelutasopäätöksessä, joka laaditaan yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Pelastuslaitosten palvelutasopäätökset on päivitetty vuoden 2013 aikana. Myös palvelutasopäätöksen sisällöstä ja rakenteesta annettu ohje on uudistunut vuonna 2013. Ohje korostaa aikaisempaa enemmän toteutuneen palvelutason, riskien sekä toiminnan tavoitteiden arviointia ja palvelujen toteutumisen seurantaa. Palvelujen suuntaamista onnettomuusriskien mukaisesti tähdennetään. Käytännössä muutosta on tapahtunut myös siinä, että palvelutasopäätöksen rooli on muuttunut enemmän strategisen tason asiakirjaksi, ja varsinainen palvelujen toteuttaminen täsmentyy erillissuunnitelmien ja -asiakirjojen kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi valvontasuunnitelma, turvallisuusviestintäsuunnitelma ja riskianalyysi. Erillissuunnitelmat mahdollistavat muutokset palvelujen toteuttamisessa joustavammin tarvittaessa kesken palvelutasopäätöskauden. Vuotta 2013 käsittelevän peruspalvelujen arvioinnin kohteena oli pelastustoimelle kuuluvien onnettomuuksien ennaltaehkäisyn palvelujen osalta valistus- ja neuvontapalvelujen toteutuminen. Tarkastelussa on keskitytty palvelujen toteutumiseen vuonna 2013 ja niiden kehittymiseen viime vuosina. Arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason määrittely perustuu pelastustoimelle asetettuihin valtakunnallisiin tulostavoitteisiin. Arvioinnissa käytetyt tiedot on saatu pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokannasta (PRONTO). Pelastuslaitokset täyttävät tietokantaan toimialuettaan, pelastuslaitosta, onnettomuuksia ja suoritteita koskevia tietoja. Tietojen luotettavuus ja pelastuslaitosten välinen vertailtavuus on siten riippuvainen tietojen täyttäjän huolellisuudesta ja yhtenäisistä kirjaamiskäytännöistä. Puutteellisuuksista ja kirjaamisessa paikoin tapahtuneista virheistä huolimatta on sekä järjestelmä että tietojen luotettavuus jatkuvasti parantunut ja tietokanta pääsääntöisesti mahdollistaa jo palveluja koskevien päätelmien teon. Tarve tilastointitapojen ja järjestelmän kehittämiselle sekä yhtenäisille toimintavoille säilyy kuitenkin pelastustoimessa edelleen. Lähitulevaisuuden näkymät Yksittäisen kansalaisen ja organisaatioiden omatoimisen turvallisuusosaamisen merkityksestä on saatu viitteitä myrskyjen ja niiden aiheuttamien infrastruktuurin häiriöiden yhteydessä. Poikkeukselliset tilanteet kuormittavat nopeaa apua tuottavia toimijoita, rajoittavat liikenne- ja viestiyhteyksiä sekä vaikuttavat merkittävästi elinolosuhteisiin esimerkiksi veden- ja sähkönjakelun katkeamisena. Häiriöherkkyyttä voidaan parantaa teknisin ratkaisuin, mutta 154 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013
avainasemassa tulee säilymään organisaatioiden ja yksittäisten ihmisten tietoisuus riskeistä ja varautuminen yhteiskunnan tavanomaiseen toimintaan kohdistuviin häiriöihin. Keskeistä on myös kyky toimia onnettomuustilanteessa. Kasvukeskusten ulkopuolella omatoimisen varautumisen merkitys tulee korostumaan sääoloista ja infrastruktuurista riippumatta. Asutuksen keskittyessä kaupunkeihin tulee myös pelastustoimen järjestäminen harvempaan asutuilla alueilla muodostumaan entistä haasteellisemmaksi. Alueilla, jossa pelastustoimen nopean avun voimavarat ovat vähäisemmät ja toimintavalmiusajat pidemmät, tulisi onnettomuusriskiin vastata ihmisten oman turvallisuusosaamisen ja omatoimisen varautumisen keinoin. Ihmisillä ja harva-alueiden toiminnanharjoittajilla tulisi olla korostuneet tiedot onnettomuuksien ehkäisemisestä sekä välineitä ja osaamista toimia niiden tapahtuessa. Pelastustoimi voi tukea tätä tehostamalla valistus- ja neuvontatyötä sekä valvontaa siellä, missä avun saaminen kestää kauimmin. Julkisten menojen vähentäminen tulee kohdistumaan myös pelastustoimeen. Osana hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa toteutetaan pelastustoimen rakenneuudistus, jonka keskeisenä osana vähennetään pelastuslaitosten määrää puoleen nykyisestä. Uudistus pyritään toteuttamaan siten, että pelastustoimen palvelujen taso ei laske. Säästöjä etsitään pelastustoiminnan johtamiseen tarvittavien tilannekeskusten määrän sekä pelastuslaitosten ylimmän johdon vähentämisestä pidemmän ajan kuluessa. Uudistus ei tule vaikuttamaan asemapaikkaverkkoon tai kentällä toimivan henkilöstön määrään, mutta paikoin se tulee tarkoittamaan johdon ja siten toiminnan suunnittelun keskittymistä ja siirtymistä nykyistä kauemmaksi kentällä tapahtuvasta työstä. Rakenneuudistuksen vaikutuksia palvelujen tasoon tulee seurata. Rakenneuudistuksen yhteydessä on esitetty myös pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistamista. Toimenpide olisi toteutuessaan merkittävä, sillä pelastustoimessa on lukuisia tutkimusta edellyttäviä tietotarpeita sekä mahdollisuuksia hyötyä keskitetyistä kehittämistoimenpiteistä. Tieto mahdollistaa myös vähentämispaineessa olevien resurssien tehokkaamman kohdistamisen. Kuinka paljon pelastuslaitokset ovat tuottaneet valistus- ja neuvontapalveluja? Kohdistuvatko valistus- ja neuvontapalvelut riskikohteisiin? Pelastustoimen valistus- ja neuvontatyön määrissä ja toteutustavoissa on hyvin suuria alueiden ja kuntien välisiä eroja. Kaksi kolmesta pelastuslaitoksesta saavutti valtakunnallisen määrällisen tavoitteen. Pelastustoimen tuottamilla valistus- ja neuvontapalveluilla pyritään turvallisuustietoutta ja osaamista lisäämällä ennaltaehkäisemään onnettomuuksien syntymistä sekä lisäämään oikeita toimintatapoja vaara- ja onnettomuustilanteissa. Pelastustoimen valtakunnallisena tulostavoitteena valistus- ja neuvontapalvelujen osalta on viime vuodet ollut tavoittaa vuosittain 20 prosenttia pelastustoimen alueen väestöstä. Itä-Suomen pelastuslaitosten tilastoimien tietojen mukaan vuonna 2013 valistus- ja neuvontapalveluilla tavoitettiin väestöstä 18 prosenttia. Itä-Suomen alueella osallistujamäärä oli 102 256 henkilöä, joka on edellisvuotta prosenttiyksikön suurempi. 155
Valistus- ja neuvontapalveluilla tavoitettiin Etelä-Savossa 20 prosenttia alueen väestöstä, joka oli viisi prosenttiyksikköä edellisvuotta enemmän. Pohjois-Karjalassa tavoitettiin 26 prosenttia alueen väestöstä ja tulos oli edellisvuoden suuruinen. Pohjois-Savossa tavoitettiin 12 prosenttia väestöstä, joka oli prosenttiyksikön vähemmän kuin edellisvuonna (kuvio 52). KUVIO 52. Pelastustoimen toteuttaman valistuksen ja neuvonnan tavoittama osuus (%) Vuonna 2013 valistus- ja neuvontapalvelujen 18 prosentin tulos muodostuu ennen kaikkea messuja muissa yleisötilaisuuksissa tavoitetusta väestön määrästä. Näiden tilaisuuksien osallistujamäärä on noin 45 prosenttia valistus- ja neuvontatilaisuuksiin osallistuneiden kokonaismäärästä. Varsinaisen turvallisuuskoulutuksen ja -neuvonnan suurin kohderyhmä ovat lapset ja nuoret, joiden tavoittaminen on varsin helppoa oppilaitosten ja päiväkotien kautta. Lasten ja nuorten osuus osallistuneista on 34 prosenttia. Lisäksi vuoden 2013 tuloksessa on mukana valistuskampanjoilla tavoitettua väestöä sekä pelastuslaitosten antamaan turvallisuusneuvontaan osallistuneita Pelastuslaitokset ovat arvioineet, että kouluttamalla lapsia ja nuoria turvallisuusasioissa saadaan aikaan vaikuttavuutta pitkälle tulevaisuuteen. Lasten ja nuorten kautta oppi voi välittyä myös koteihin. Lisäksi pelastustoimi kouluttaa hoito- ja huoltolaitosten henkilökuntaa, sillä näissä kohteissa henkilöstön osaamisella on merkittävä vaikutus onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen. Hoito- ja huoltolaitosten henkilökunnan osuus osallistuneista on vajaa 4 prosenttia. (Kuviot 53 ja 54). 156 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013