Suomalaista aineettoman kulttuuriperinnön kriteeristöä hahmottamassa Anna Kanerva / CUPORE
Cuporen toimeksianto Verrokkiselvitys Kyselyt toimijoille Loppuraportti ja luetteloinnin kriteeristöluonnos maaliskuussa 2014
Cuporen toimeksianto, kyselyt 1. kysely marras-joulukuu 2014, 80 hlöä 27 kysymystä sopimuksen käsitteistä ja määrittelyistä, toimeenpanosta ja luetteloinnin kriteereistä Miten Suomessa ymmärretään aineettoman kulttuuriperinnön määritelmät, mitkä ovat tärkeimmät toimenpiteet, mitä ajatuksia luettelointi herättää 2. kaikille avoin kysely tammikuussa 2015
1. kyselyn sisältö 1. Aineettoman kulttuuriperinnön määritelmät Aineettoman kulttuuriperinnön määrittely Suojelun määrittely 2. Toimenpiteet aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi Yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden osallistuminen Suojelutoimenpiteet Koulutus, tietoisuuden vahvistaminen ja valmiuksien lisääminen Kansalliset ja kansainväliset luettelot 3. Luetteloinnin kriteerit
Aineeton kulttuuriperintö 2 artikla Määritelmät 1. Aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoja, taitoja sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Tätä aineetonta kulttuuriperintöä, joka siirtyy sukupolvelta toiselle, yhteisöt ja ryhmät luovat jatkuvasti uudelleen suhteessa ympäristöönsä, vuorovaikutuksessa luonnon ja oman historiansa kanssa, ja se tuo heille tunteen identiteetistä ja jatkuvuudesta, edistäen siten kulttuurisen moninaisuuden ja inhimillisen luovuuden kunnioitusta.
Aineeton kulttuuriperintö 2 artikla Määritelmät 2. Edellä 1 kohdassa määritellyn aineettoman kulttuuriperinnön piiriin kuuluvat muu muassa seuraavat alat: (a) suullinen perinne ja ilmaisu, ml. kieli aineettoman kulttuuriperinnön välineenä (b) esittävät taiteet (c) sosiaaliset käytännöt, rituaalit ja juhlatilaisuudet (d) luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvä tietoa ja käytännöt (e) perinteiset käsityöläistaidot
Aineeton kulttuuriperintö Unescon määritelmä heijastaa sopimuksen laajuutta, sopii kaikille Kattava, mutta jättää paljon kansallista tulkinnanvaraa Omat osa-alueiden jaottelut mahdollisia ja monissa sopimusmaissa myös käytössä
Aineeton kulttuuriperintö Viron kansallisen aineettoman kulttuuriperinnön luettelon osa-alueet Asutus, elämäntapa ja elinympäristö Luonnonvarojen hallinta Ruoka ja ravinto Käsityöt Kieli ja runouden lajit Tavat ja uskonto Perinteiset leikit ja ajanviete
Aineeton kulttuuriperintö, kyselyn tuloksia Määritelmä kattava, yleispätevä, ehkä liiankin (erityisesti (c) ja (d) ) Arjesta irrallinen, ei yleistajuinen Tulkinnanvarainen Osa-alueet limittäiset, useat aineettoman kulttuuriperinnön ilmiöt sopivat useampiin kategorioihin Laajojen, osa-alueet läpäisevien, kokonaisuuksien ei nähty tulevan tarpeeksi näkyviin; yhteiskunnallinen järjestäytyminen, osallisuus ja yhteisöllisyys, arjen oleminen Aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön rajan hahmottaminen Ruokakulttuurin näkyvyys? Ammattilaistoiminnan rooli?
Aineeton kulttuuriperintö, kyselyn tuloksia Toisaalta, laajat kokonaisuudet tärkeitä; esiin nostettavat ainekset kokonaisvaltaisia Inhimillisen elämän jaottelun vaikeus Toisaalta, alajaottelut: missä vaiheessa tarvetta täsmentää, mitä tarkoitusta varten, jotta eivät ohjaa liiaksi tunnistamista ja merkittävyyden arvioimista Esimerkit, kuvaukset, aineistolähtöinen eteneminen Jaottelut avoimia, suuntaa antavia, ei kategorisia Yhteisöjen rooli määrittäjänä vs. hallintolähtöisyys
Aineeton kulttuuriperintö, kyselyn tuloksia Määritelmä kuvastaa aina niitä arvoja, joita prosessissa taustalla ja joita halutaan edistää; vaikuttaminen arvojen kautta, kulttuuriperinnöksi ottaminen Mitä varten määritellään ja jaotellaan, kenelle? Kytkeytyy elimellisesti toimeenpanoon ja erityisesti luettelointiin Keskustelu aloitettava, mitkä voisivat olla määritelmät ja painotukset meillä Mahdollisimman laaja kuuleminen
Suojeleminen (safeguarding) 2 artikla Määritelmät 3. Suojeleminen tarkoittaa aineettoman kulttuuriperinnön elinvoimaisuuden varmistamiseksi tehtyjä toimia, ml. sen eri osa-alueiden määrittäminen, tallentaminen, tutkimus, säilyttäminen, suojelu, edistäminen, vahvistaminen ja elvyttäminen sekä niiden välittäminen etenkin virallisen koulutuksen ja epävirallisen oppimisen keinoin.
Suojeleminen Aineettoman kulttuuriperinnön suojelulla tarkoitetaan sopimuksessa ennen kaikkea tietojen, osaamisen ja merkitysten välittämistä sekä aineettoman kulttuuriperinnön elinvoimaisuuden varmistamista. Suojeleminen ei tarkoita kulttuuriperinnön jäädyttämistä johonkin puhtaaseen tai alkuperäiseen muotoon. Suojeleminen ymmärretään niiden aineellisten tai aineettomien olosuhteiden tukemisena ja vahvistamisena, jotka mahdollistavat kulttuuriperinnön jatkuvan kehityksen, uudelleen tulkinnan ja välittämisen tuleville sukupolville.
Suojeleminen, kyselyn tuloksia Käännökset: safeguarding - suojelu turvaaminen (tryggande) - vaaliminen Yleisesti Unescon määritelmä nähtiin positiivisena Suomessa tärkeää korostaa kulttuuriperinnön jatkuvaa kehitystä, uudelleen tulkintaa ja välittämistä Yhteisöjen panos voisi olla selvemmin esillä Nähtiin myös, että hierarkioiden vaarat prosessissa tulee tuoda selkeämmin esiin, aito ja alkuperäinen vs. elävä ja muokkautuva Suojelun jähmettävät vaikutukset Kulttuurin muutoksen dokumentointi, aineistojen elinkaari Myös määritelmien päivittäminen
Kiitos! Anna Kanerva anna.kanerva@cupore.fi p. 050 302 1414