HAMINAN SATAMAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUT VUONNA 2010

HAMINAN SATAMAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUT VUONNA 2010 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 Jukka Mattila, Janne Raunio ja Marja Anttila-Huhtinen

SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO 1 2. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2.1 Vesistötarkkailu 2.1.1 Vesinäytteet 2 2.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset 4 2.1.3 Levälinjat 6 2.2 Kalataloustarkkailu 2.2.1 Pyydysten limoittumistutkimukset 6 2.2.2 Kalojen haitta-ainetutkimukset 6 3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vesistötarkkailu 3.1.1 Vesinäytteet 9 3.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset 19 3.1.3 Levälinjat 28 3.2 Kalataloustarkkailu 3.2.1 Pyydysten limoittumistutkimukset 28 3.2.2 Kalojen haitta-ainetutkimukset 30 4. YHTEENVETO 33 VIITTEET 34 LIITE: Alleco Oy 2011. Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa 2010. Alleco Oy, Jouni Leinikki. 36s.

1. JOHDANTO Kesällä 2009 käynnistyi Haminan sataman ja siihen johtavan meriväylän syventäminen, jolla pyritään parantamaan Haminan sataman toimintaedellytyksiä tulevaisuudessa. Hanke käsittää 12,0 metrin väylän rakentamisen satamaan sekä satamassa toteutettavat ruoppaus- ja täyttötyöt. Hankkeeseen sisältyy 10 kilometriä uutta meriväylää. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt hankkeelle luvan nro 17/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-3) 8.2.2008. Ympäristöluvan on päätöksellään vahvistanut Vaasan hallinto-oikeus 08/0151/1 (Diaarinumero 00504/08/5201) 21.5.2008. Ruoppaus- ja läjitystyöt satama-alueella (TBT- ja syvennysruoppaukset) ja väylän alueella jatkuvat suunnitelmien mukaan vuoden 2010 loppuun asti. Suunniteltu 12,0 metrin väylä on pääosin kaksikaistainen, lukuun ottamatta kapeikkopaikkoja. Väylällä olevia kapeikkoja on suunniteltu levennettäväksi siten, että väylän minimileveys kasvaa nykyisestä 135 metristä 180 metriin. Avoimilla vesialueilla väyläalue jatkuu sitä rajoittaviin mataliin. Ruopatut massat läjitetään proomusta pudottamalla joko sataman läjitysalueelle (sataman rakenteisiin kelvolliset massat) tai meriläjitysalueille (rakenteisiin kelpaamattomat massat), pääosin Uolionselälle. Toinen läjitysalue sijaitsee Ulko-Hallinkarin länsipuolella, jonne läjitetään väylän ulkopään ruoppauskohteista syntyvät massat. Ympäristöluvassa Haminan Satama Oy ja Merenkulkulaitos on velvoitettu tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia alueen vedenlaatuun sekä kalastoon ja kalastukseen. Vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmat laati Kymijoen vesi ja ympäristö ry (Mattila ja Raunio 2009, Raunio 2009). Kaakkois-Suomen ympäristökeskus hyväksyi vesistötarkkailuohjelman 8.6.2009 päivätyllä kirjeellään (Dnro. KAS-2007-V-2-311) ja Kaakkois-Suomen TE-keskus kalataloudellisen tarkkailuohjelman 25.6.2009 päivätyllä kirjeellään (Dnro. 1039-5723-2009). Vuonna 2010 Haminan satamassa ja sinne johtavalla väylällä suoritettiin sekä pehmeiden että kovien ainesten jatkoruoppausta (Kuva 1). Ruoppauksiin liittyi myös lohkareiden ja kalliopohjien räjäytystöitä. Vuonna 2010 ruoppauksiin liittyvät työt alkoivat toukokuun lopussa ja niitä jatkettiin joulukuun alkupuolelle asti. Valtaosa 94 ruoppausmassoista läjitettiin Haminan satamassa sijaitsevaan läjitysaltaaseen ja alle 6 massoista läjitettiin Uolionselän läjitysalueelle. Nämä massat eivät soveltuneet satama-altaan täyttöön. Väylän ulkopäässä sijaitsevalle läjitysalueelle läjitettiin vain noin 0,2 läjitysmassoista. Tämä raportti käsittelee vesistö- ja kalataloustarkkailun tuloksia vuodelta 2010. Vuoden 2009 tarkkailutuloksia ovat aikaisemmin käsitelleet Mattila ja Raunio (2010). Kalataloustarkkailuun kuuluvat ammattikalastajien sekä vapaa-ajan kalastajien saalistiedustelut raportoidaan erikseen. Ammattikalastajien saalistiedusteluista on vastannut Kala- ja Vesitutkimus Oy. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 1

Kuva 1. Haminan sataman ja väylän ruoppaukset ja niihin liittyvät vesistö- ja kalataloustarkkailut jatkuivat vuonna 2010. Kuvassa iso ruoppaaja syventämässä Haminaan johtavaa laivaväylää. 2. AINEISTOT JA MENETELMÄT 2.1 Vesistötarkkailu 2.1.1 Vesinäytteet Vesinäytteet otettiin ympäristöhallinnon laatuohjeiden ja suositusten mukaisesti (Mäkelä ym. 1992). Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat, ja näytteet otettiin Limnos-tyyppisellä vesinäytteenottimella. Vesinäytteet otettiin merialueen yhteistarkkailupisteiltä 236, 231, 230, 225, 346 sekä Kyvy-13 (kuva 2, taulukko 1). Merialueen yhteistarkkailuun sekä Haminan Sataman tarkkailuihin liittyen vesinäytteitä haettiin näytepisteiltä vuoden 2010 aikana yhteensä kahdeksan kertaa. Lisäksi tulosten tarkastelussa hyödynnettiin merialueen yhteistarkkailun intensiivipisteitä In218 ja In212 (kuva 2, taulukko 1), joilta kertyi vuonna 2010 tuloksia 13 näytteenottokerralta. Vesinäytteisiin liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Kuva 2. Haminan satamahankkeen tarkkailun näyteasemia olivat asemat 236, 231, 230, 225, 346 ja Kyvy- 13. Lisäksi tulosten tarkasteluun otettiin mukaan yhteistarkkailun intensiivinäyteasemien In218 ja In212 tulokset. Kaikki em. näyteasemat kuuluvat myös Pyhtää Kotka Hamina -merialueen yhteistarkkailuun. Taulukko 1. Haminan sataman tarkkailussa mukana olevien vesinäyteasemien sijaintitiedot. Näyteasemat ovat merialueen Pyhtää Kotka Hamina -yhteistarkkailun näyteasemia (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2006). Syvyystieto on näyteaseman kokonaissyvyys. Piste Lat (KKJ) Lon (KKJ) syv. (m) 225 3511118 6710550 14-15 230 3510487 6713427 11-12 231 3510099 6714689 8-9 236 3509985 6716137 3-4 346 3511874 6708993 14-15 KYVY13 3518817 6707574 11-12 IN218 3508510 6711497 12-13 IN212 3507287 6707346 18-20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 3

2.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset Meriveden sameutta mitattiin sataman läjitysaltaiden edustalla automaattisella sameusmittausasemalla (kuvat 3 ja 4). Sameusmittauksista vastasi Luode Consulting Oy ja mittausaseman huolloista Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Aseman mittauslaitteistona käytettiin valon takaisinsirontaan perustuvaa anturia, jolle valmistaja on antanut tarkkuudeksi 2 NTU yksikköä tai ±2 arvosta. Mittauslaitteisto oli varustettu mekaanisella pyyhkimellä likaantumisen estämiseksi. Aseman mittausväli olin 60 minuuttia. Mittaussuureena käytetään NTU yksiköitä, jotka vastaavat laboratoriossa mitattavia FTU- tai FNU yksiköitä. Yksi sameusyksikkö vastaa noin 1 mg/l kiintoainepitoisuutta. Mittausasema mittasi lisäksi tiedot veden suolapitoisuudesta ja lämpötilasta. Mittausasema lähetti mittaustulokset kaksi kertaa vuorokaudessa palvelimelle, josta ne olivat nähtävissä suojatulla www-sivulla. Ympäristöluvassa määrättyjen sameusrajojen ylittyessä asema oli ohjelmoitu lähettämään tekstiviesti työmaan vastuulliselle johdolle. Tarkkailuun liittyen Kymijoen vesi ja ympäristö ry suoritti myös ruoppaustyönaikaista sameuskartoitusta ruoppauskohteiden ympärillä ajankohtina 24.9. ja 15.11.2010 (kuva 5). Kartoitukset tehtiin YSI 6920 V2 tyyppisellä kenttämittaussondilla, joka oli varustettu optisella sameusmittausanturilla. Mittaukset tehtiin koko vesipatsaasta työkohteiden ympäriltä 25-30 paikasta. Lisäksi samalla kerralla mitattiin veden sameus sataman läjitysaltaasta sekä sen suojaverhona toimineen ilmakuplaverkon ulkopuolelta altaan edustalta. Mittausaineisto ja paikkatieto talletettiin samanaikaisesti mittauslaitteiston käsitietokoneeseen, josta se siirrettiin edelleen käsiteltäväksi. Kartoitusaineisto käsiteltiin ArcGIS 9.3 -paikkatietojärjestelmällä ja vaikutusalueiden määrittelemisessä käytettiin Spatial Analyst ohjelmaa. Sameusmittaustuloksista laadittiin havainnolliset vaikutusaluekartat. Kuva 3. Haminan sataman vuonna 2010 käytössä olleen läjitysaltaan sijoittuminen satamassa ja proomujen kulkuaukon, suojaverhon sekä sameusmittausaseman sijainnit läjitysaltaan edustalla. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Kuva 4. Kuvassa Haminan sataman ja väylän ruoppausmassojen läjitykseen ja sen vaikutusten seurantaan liittyvä sameusmittausasema, joka mittasi pohjanläheisen veden sameutta sataman läjitysaltaan kupeessa. Tiedot päivittyivät jatkuvasti internetsivuille. Mikäli sameudelle sallitut raja-arvot olisivat ylittyneet, rakennustöiden valvojalle olisi lähetetty automaattisesti hälytysviesti. Mittauslaitteet ja -palvelu oli vuokrattu Luode Consulting Oy:ltä. Kuva 5. Vesistötarkkailuihin liittyivät kenttämittauslaitteilla suoritetut sameuskartoitukset ruoppauskohteiden ympärillä. Kuvassa kenttämestari Ari Levänen mittaamassa meriveden sameutta Haminan laivaväylän ruoppauksiin liittyen syksyllä 2010. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 5

2.1.3 Levälinjat Vuonna 2010 tehtiin kasvillisuustutkimuksia yhteensä kahdeksalla levälinjalla (kuva 6). Vuonna 2005 oli Haminan väylän varrelle oli perustettu ja tutkittu neljä vesikasvillisuuslinjaa, jotka sijaitsivat Rakin Kotkan länsipuolella. Linjat tutkittiin toisen kerran vuonna 2009, jolloin Haminan sataman edustalle perustettiin lisäksi kolme uutta linjaa ja Uolionselän läjitysalueen edustalle yksi uusi linja. Linjat pyrittiin sijoittamaan alueelle niin, että niillä todennäköisesti nähtäisiin ruoppaus- ja läjitystoiminnan mahdolliset vaikutukset. Levälinjasukelluksista vastasi Alleco Oy, jonka tutkimusraportti on tämän vuosiraportin liitteenä (Alleco Oy 2011). Raportissa on kuvattu tarkemmin käytetyt tutkimusmenetelmät ja levälinjojen sijainnit. 2.2 Kalataloustarkkailu 2.2.1 Pyydysten limoittumistutkimukset Pyydysten limoittumistutkimuksessa käytettiin ympäristöhallinnon suosittelemaa menetelmää (Mäkelä ym. 1992), jossa koehavakset ripustetaan metallikehikkoon (0.5*0.5 m). Kullakin kolmella koealalla (kuva 7) inkuboitiin kahta kolmen havaspanelin jataa. Havasmääräksi koealuetta kohti tuli siten kuusi havasta. Inkubointiaika oli yksi vuorokausi ja tutkimukset tehtiin elokuussa 2010. Havaksia inkuboitiin päällysvedessä (1 m) ja alusvedessä (pohja -1 m). Havaksista määritettiin laboratoriossa kiintoaine- ja klorofylli-a -pitoisuus. Haminanlahden, Uolionselän ja Kuorsalon vertailualueen koealojen tuloksia vertailtiin varianssianalyysillä (nested ANOVA). Havasten limoittumistutkimuksien nollahypoteesina on, että kuormitetuilla koealoilla havasten limoittuminen ei eroa vertailualueen tuloksista. Laboratoriomääritykset tehtiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. Laboratorion tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 2.2.2 Kalojen haitta-ainetutkimukset Kalojen haitta-ainetutkimuksissa näytekaloja pyydettiin Haminan sataman alueelta, Uolionselältä sekä Klamilan edustan vertailualueelta (Klamilan satama-hellitöksenselkä). Kultakin pyyntialueelta analysoitiin lajikohtaiset kokoomanäytteet ahvenesta ja kuhasta. Yksi kokoomanäyte koostui kolmesta kalasta ja kummastakin lajista pyrittiin kerätään kaksi kokoomanäytettä/alue. Lajikohtaisesti kumpikin kokoomanäyte tehtiin mahdollisimman saman kokoisista yksilöstä. Kalat mitattiin ja punnittiin välittömästi pyynnin jälkeen. Näytteistä analysoitiin orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet. Kuopiossa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella. Laboratorion tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Kuva 6. Haminan sataman ja väylän ruoppaushankkeeseen ja sen vaikutusten seurantaan liittyvien levälinjojen sekä ruoppausmassojen läjitysalueiden sijainti Haminan edustalla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 7

Kuva 7. Haminan sataman ja väylän ruoppaushankkeeseen liittyvän kalataloudellisen tarkkailun toteutusalue sekä siihen liittyvät koealat. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

3. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 Vesistötarkkailu 3.1.1 Vesinäytteet Tarkkailun vesinäytteiden tulokset vuonna 2010 on esitetty kuvissa 8-12 sekä taulukoissa 2 ja 3. Tulosten perusteella ruoppaukset ja niihin liittyvät läjitykset ovat osaltaan voineet lievästi nostaa pohjanläheisen veden kiintoaine- ja sameuspitoisuuksia heinä ja elokuussa pisteillä In218 ja 225 (kuva 8). Pintaveden kiintoainespitoisuudet olivat lievästi kohonneet pisteellä 230 heinä- ja elokuun puolivälissä, mihin ruoppaustoiminta on voinut myös osaltaan vaikuttaa. Talvella ruoppaustoimintaa ei alueella ollut ja pisteen In218 helmikuun kohonneet pohjanläheiset arvot osoittavatkin myös muiden tekijöiden vaikuttavan tarkkailualueen veden sameuksiin ja kiintoainepitoisuuksiin (kuva 8). Ruoppauksilla ei voitu todeta olleen selvää vaikutusta meriveden ravinnepitoisuuksiin. Pohjanläheiset typpipitoisuudet olivat elokuussa selvästi kohonneita pisteillä 236 ja KYVY-13 sekä heinä-elokuussa lievästi kohonneita pisteillä 225 ja 346 (kuva 9, taulukko 2). Myös pohjanläheiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat heinä- ja elokuussa kohonneita useilla pisteillä (kuva 10). Merialueen intensiivitarkkailupisteellä In218, joka sijaitsee Haminan sataman edustalla (kuva 2), havaittiin useilla mittauskerroilla pohjanläheisen veden lievää samenemista (kuvat 11 ja 12, taulukko 3), Toisaalta samalla pisteellä pintaveden sameusarvot olivat lievästi kohonneita myös keväällä alueelle kulkeutuvista jokivesistä johtuen. Tällä pisteellä havaittiin lievästi kohonneita sameusarvoja pintakerroksen alapuolella myös helmikuussa, jolloin alueella ei ollut ruoppaus tai läjitystoimintaa (kuva 11). Pisteiden sijainnit ja ajankohdat huomioiden on selvää, että lievästi kohonneisiin pohjanläheisiin ravinnepitoisuuksiin kesällä 2010 ovat voineet ruoppaus- ja läjitystoiminnan lisäksi vaikuttaa monet eri ympäristötekijät kuten merialueen heikkolaatuisista pohjista aiheutuva sisäinen kuormitus tai muu Haminan edustan kuormitus. Ruoppaukset ja läjitykset sekä niistä aiheutunut lievä pohjanläheisen veden samentuminen ovat kuitenkin osaltaan voineet vaikuttaa esim. lievästi kohonneisiin kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuuksiin ruoppaus- ja läjitysalueiden lähipisteillä. Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että ruoppauksilla näyttäisikin olleen vain lieviä vaikutuksia pohjanläheisen veden laatuun tarkkailualueella. Vaikutukset eivät myöskään näyttäisi olleen pitkäaikaisia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 9

Taulukko 2. Haminan sataman tarkkailuihin liittyvien vesinäytteiden kiintoaine-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet pintavedessä ja pohjanläheisessä vedessä vuonna 2010. Pisteen In218 osalta on kiintoainepitoisuuksien sijaan esitetty sameusarvot FTU (1 FTU vastaa noin 1 mg/l kiintoainespitoisuutta). Näytepisteiden sijainti on esitetty kuvassa 2. Vedenlaatutulosten perusteella ruoppausten vaikutukset vedenlaatuun voidaan arvioida vähäisiksi tai lieviksi ja vaikutukset rajoittuivat pääasiassa pohjanläheisiin vesikerroksiin. Kiintoaine (mg/l), pintavesi Sameus FTU 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 6.8 5.6 5.3 1.7 3.9 2.7 1 3.6.2010 4.6 3.8 3.8 2.2 2.4 2.6 2.4 14.6.2010 6.6 5 3.4 2.5 7 3.2 2.8 1.7.2010 6.4 4.1 3 1 2.1 2 1.8 19.7.2010 8.6 4.7 14 1.6 2 1.8 2.1 3.8.2010 11.0 5.5 4.2 3.5 3.8 3.6 1.8 17.8.2010 11.0 7.4 12 3 3.8 2.8 2.5 13.9.2010 8.9 7.6 6.1 2.1 2.5 2.8 2.5 Kokonaistyppi (µg/l), pintavesi 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 760 800 710 660 630 820 490 3.6.2010 430 420 360 370 330 380 340 14.6.2010 370 260 350 240 290 280 350 1.7.2010 360 400 330 350 310 440 360 19.7.2010 530 320 350 310 360 390 370 3.8.2010 510 630 480 480 470 450 340 17.8.2010 520 500 530 390 470 370 400 13.9.2010 430 420 400 320 330 330 380 Kokonaisfosfori (µg/l), pintavesi 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 45 45 41 26 38 38 39 3.6.2010 29 25 26 21 19 25 25 14.6.2010 42 36 31 22 25 25 22 1.7.2010 35 30 27 17 17 17 20 19.7.2010 44 28 18 23 17 17 19 3.8.2010 39 36 28 26 31 30 22 17.8.2010 61 48 58 28 27 24 33 13.9.2010 49 57 50 37 39 33 38 Kiintoaine (mg/l), pohjanläheinen vesi Sameus FTU 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 5.6 6.6 7.9 20 7 4 1.5 3.6.2010 9.8 9.8 4.4 3.4 3.4 3.6 3.4 14.6.2010 11.0 5.2 4.4 4 3.8 2.6 3.2 1.7.2010 8.4 3.1 3.1 14.8 7.1 4.7 2 19.7.2010 9.0 7.6 2.1 17 7 5.9 6.7 3.8.2010 8.6 5.7 3.2 18 24 7.0 2.6 17.8.2010 11.0 4.5 4.6 14 17 8 3.8 13.9.2010 12.0 7.7 5.6 17 7.8 8 4 Kokonaistyppi (µg/l), pohjanläheinen vesi 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 610 530 570 550 520 490 530 3.6.2010 420 480 400 420 420 430 420 14.6.2010 280 360 350 320 370 370 390 1.7.2010 480 390 290 330 360 430 340 19.7.2010 460 390 330 430 480 620 440 3.8.2010 550 440 440 440 650 460 500 17.8.2010 760 440 540 520 620 580 770 13.9.2010 400 450 410 500 420 560 350 Kokonaisfosfori (µg/l), pohjanläheinen vesi 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 44 47 52 65 51 45 38 3.6.2010 36 48 28 31 25 28 25 14.6.2010 39 27 28 28 38 45 28 1.7.2010 36 20 19 33 43 42 27 19.7.2010 42 28 46 80 85 160 74 3.8.2010 50 34 24 64 130 51 89 17.8.2010 60 38 43 140 120 93 230 13.9.2010 58 55 49 87 66 110 47 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

30 25 Kiintoaine 1 m kiintoaine mg/l. 20 15 10 5 0 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 30 25 Kiintoaine pohja-1m kiintoaine mg/l. 20 15 10 5 0 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Kuva 8. Kuvassa on esitetty vesistötarkkailupisteiltä otetuista vesinäytteistä määritetyt kiintoainepitoisuudet sekä pintavedestä että pohjanläheisestä vedestä eri tarkkailukerroilla (pisteen In218 arvot sameusarvoja FTU). Tarkkailupisteet vasemmalta oikealle sijaitsevat linjana Haminanlahden pohjukasta pisteeltä 236 pisteiden 231, 230, 225, 346 kautta pisteelle KYVY-13, lähelle Kuorsaloa. Ruoppaukset ja niihin liittyvät läjitykset ovat osaltaan voineet nostaa pohjanläheisen veden kiintoainepitoisuuksia pisteillä IN218 ja 225 heinä- ja elokuussa. Myös lievää pintaveden kiintoainespitoisuuden nousua havaittiin pisteellä 230 heinä- ja elokuun puolivälissä. Talvella ruoppaustoimintaa ei alueella ollut ja pisteen In218 helmikuun kohonneet pohjanläheiset arvot osoittavatkin myös muiden tekijöiden vaikuttavan tarkkailualueen veden sameuksiin ja kiintoainepitoisuuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 11

900 800 Kokonaistyppi 1 m 700 Kok. N ug/l 600 500 400 300 200 100 0 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 900 800 Kokonaistyppi pohja-1m 700 Kok. N ug/l 600 500 400 300 200 100 0 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Kuva 9. Kuvassa on esitetty vesistötarkkailupisteiden vesinäytteistä määritetyt kokonaistyppipitoisuudet sekä pintavedestä että pohjanläheisestä vedestä eri tarkkailukerroilla. Tarkkailupisteet vasemmalta oikealle sijaitsevat linjana Haminanlahden pohjukasta pisteeltä 236 pisteiden 231, 230, 225, 346 kautta pisteelle KYVY-13, lähelle Kuorsaloa. Ruoppauksilla ei voitu todeta olleen selvää vaikutusta kokonaistyppipitoisuuksiin. Pohjanläheiset typpipitoisuudet olivat elokuussa selvästi kohonneita pisteillä 236 ja KYVY-13 sekä heinä-elokuussa lievästi kohonneita pisteillä 225 ja 346. Näihin typpipitoisuuksien kohoamisiin voivat vaikuttaa monet eri ympäristötekijät. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

250 200 Kokonaisfosfori 1 m Kok. P ug/l 150 100 50 0 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 250 200 Kokonaisfosfori pohja-1 m Kok. P ug/l 150 100 50 0 236 231 230 IN218 225 346 KYVY13 16.2.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Kuva 10. Kuvassa on esitetty vesistötarkkailupisteiden vesinäytteistä määritetyt kokonaisfosforipitoisuudet sekä pintavedestä että pohjanläheisestä vedestä eri tarkkailukerroilla. Tarkkailupisteet vasemmalta oikealle sijaitsevat linjana Haminanlahden pohjukasta pisteeltä 236 pisteiden 231, 230, 225, 346 kautta pisteelle KYVY-13, lähelle Kuorsaloa. Heinä- ja elokuussa pohjanläheiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat kohonneita useilla pisteillä, mihin voivat vaikuttaa monet ympäristötekijät. Ruoppaukset ja läjitykset sekä niistä aiheutunut lievä pohjanläheisen veden samentuminen ovat kuitenkin osaltaan voineet vaikuttaa kohonneisiin kokonaisfosforipitoisuuksiin ruoppaus- ja läjitysalueiden lähipisteillä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 13

Taulukko 3. Merialueen intensiivitarkkailupisteiltä In218 ja In212 (ks. kuva 1) ajanjaksolla 17.2.-2.12.2010 eri syvyyksiltä otettujen vesinäytteiden sameus (FTU), väri (mgpt/l), kokonaistyppi- Ntot (µg/l), nitriittinitraattityppi- NO23 (µg/l), ammoniumtyppi- NH4-N (µg/l), kokonaisfosfori- Kok.P (µg/l) ja fosfaattifosforipitoisuudet PO4-P (µg/l). FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P 17.2.2010 IN218 1 1.7 50 660 320 55 26 17 IN218 3 14 45 IN218 5 19 40 IN218 11 20 40 550 280 50 65 40 IN212 1 1.2 35 560 290 28 29 20 IN212 3 2 25 IN212 5 2.2 20 IN212 10 2.2 20 IN212 16 2.8 20 500 230 6 39 34 22.4.2010 IN218 1 11 660 290 25 38 15 IN218 3 7.7 50 IN218 5 6.3 35 IN218 12 2.4 25 480 210 5 40 34 IN212 1 5.7 40 540 270 9 37 19 IN212 3 5.9 40 IN212 5 4.6 35 IN212 10 1.6 25 IN212 16 4.7 20 420 200 8 50 39 5.5.2010 IN218 1 5.5 45 540 190 10 38 8 IN218 3 4.8 40 IN218 5 3.8 35 IN218 12 1.3 15 470 190 8 43 34 IN212 1 4 40 360 98 8 37 5 IN212 3 3.2 30 IN212 5 2.8 25 IN212 10 2 20 IN212 16 1.3 10 540 180 <5 43 33 18.5.2010 IN218 1 3.7 30 390 <5 8 38 3 IN218 3 3.9 30 IN218 5 3 35 IN218 12 13.1 45 400 <5 25 48 11 IN212 1 1 25 420 <5 <5 34 <2 IN212 3 0.8 25 IN212 5 0.8 25 IN212 10 1.9 25 IN212 16 3.1 20 420 <5 7 40 3 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Taulukko 3 jatkuu... FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P 3.6.2010 IN218 1 2.2 25 370 27 <5 21 <2 IN218 3 2.1 25 IN218 5 2.8 25 IN218 12 3.4 15 420 72 22 31 9 IN212 1 1.9 25 350 30 <5 19 <2 IN212 3 1.8 25 IN212 5 2.4 25 IN212 10 2.9 10 IN212 16 2.5 10 470 120 13 35 14 14.6.2010 IN218 1 2.5 20 240 12 11 22 <2 IN218 3 2.2 20 IN218 5 1.8 20 IN218 11 4 25 320 14 14 28 3 IN212 1 2 20 300 12 12 21 <2 IN212 3 1.6 25 IN212 5 1.6 25 IN212 10 1.4 20 IN212 16 3.7 20 320 64 40 48 23 1.7.2010 IN218 1 1 25 350 9 <5 17 <2 IN218 3 1.8 25 IN218 5 1.6 25 IN218 12 14.8 25 330 7 <5 33 <2 IN212 1 1.5 20 390 9 <5 20 <2 IN212 3 1.3 25 IN212 5 1.1 20 IN212 10 4.4 20 IN212 16 2.5 15 420 58 31 33 24 19.7.2010 IN218 1 1.6 20 310 20 18 23 3 IN218 3 1.7 20 IN218 5 1.7 20 IN218 12 17 30 430 25 130 80 58 IN212 1 1.1 20 420 20 11 25 <2 IN212 3 1.1 20 IN212 5 0.9 20 IN212 10 1.6 20 IN212 16 4.6 25 420 29 88 90 78 3.8.2010 IN218 1 3.5 25 480 <5 <5 26 <2 IN218 3 3.7 25 IN218 5 1.6 20 IN218 12 18 30 440 10 150 64 72 IN212 1 2.1 20 480 <5 <5 25 <2 IN212 3 2.1 20 IN212 5 1.1 20 IN212 10 1 20 IN212 16 14 30 570 22 120 79 56 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 15

Taulukko 3 jatkuu... FTU mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NäytePvm HavPaik syv (m) Sameus Väri Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P 17.8.2010 IN218 1 3 20 390 22 16 28 3 IN218 3 2.9 20 IN218 5 3 20 IN218 12 14 25 520 41 220 140 88 IN212 1 1.5 20 390 15 6 27 <2 IN212 3 1.7 20 IN212 5 2 20 IN212 10 1.7 20 IN212 16 9.1 20 500 72 180 100 89 13.9.2010 IN218 1 2.1 15 320 <5 17 37 11 IN218 3 1.8 15 IN218 5 2 15 IN218 12 17 25 500 29 190 87 67 IN212 1 1.1 20 340 <5 <5 34 6 IN212 3 1.1 20 IN212 5 1 15 IN212 10 0.9 15 IN212 16 8.3 25 530 100 160 120 110 18.10.2010 IN218 1 2.7 15 400 79 11 44 32 IN218 3 2.9 15 IN218 5 2.8 15 IN218 12 3.9 15 390 86 13 110 35 IN212 1 1.4 10 390 75 8 36 27 IN212 3 1.5 10 IN212 5 1.8 15 IN212 10 2.1 15 IN212 16 3.9 15 420 150 23 78 76 2.12.2010 IN218 1 14.1 E 470 130 30 67 38 IN218 3 13 E IN218 5 14 E IN218 12 20 E 410 130 37 85 45 IN212 1 2.1 10 500 110 14 44 31 IN212 3 1.8 10 IN212 5 1.8 15 IN212 10 1.9 15 IN212 16 2.3 15 470 110 13 44 31 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Sameus FTU 0 5 10 15 20 25 0 2 IN 218 4 Syvyys (m) 6 8 10 12 14 17.2.2010 22.4.2010 5.5.2010 18.5.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 0 2 Sameus FTU 0 5 10 15 20 25 IN 212 4 6 Syvyys (m) 8 10 12 14 16 18 17.2.2010 22.4.2010 5.5.2010 18.5.2010 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 Kuva 11. Pisteet In218 ja In212 kuuluvat merialueen yhteistarkkailun intensiivipisteisiin, joilla vedenlaatua seurataan 13 kertaa vuodessa. Kuvassa on esitetty vesinäytteistä mitatut sameustulokset ajanjaksolla 17.2.- 1.7.2010. Pisteellä IN218 pintaveden sameusarvot olivat lievästi kohonneita keväällä huhtikuussa alueelle kulkeutuvista jokivesistä johtuen. Pisteellä IN218 kohonneita sameusarvoja havaittiin myös helmikuussa pintakerroksen alapuolella, mihin ovat voineet vaikuttaa monet eri ympäristötekijät. Ruoppaukset ja niihin liittyvät läjitykset ovat kuitenkin osaltaan voineet vaikuttaa pisteen In218 lievästi kohonneisiin pohjanläheisiin sameuksiin touko- ja heinäkuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 17

0 2 Sameus FTU 0 5 10 15 20 25 IN 218 4 Syvyys (m) 6 8 10 12 14 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 18.10.2010 2.12.2010 0 2 Sameus FTU 0 5 10 15 20 25 IN 212 4 6 Syvyys (m) 8 10 12 14 16 18 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 18.10.2010 2.12.2010 Kuva 12. Pisteet In218 ja In212 kuuluvat merialueen yhteistarkkailun intensiivipisteisiin, joilla vedenlaatua seurataan 13 kertaa vuodessa. Kuvassa on esitetty vesinäytteistä mitatut sameustulokset ajanjaksolla 19.7.- 2.12.2010. Näillä pisteillä pohjanläheinen sameus oli lievästi kohonnutta heinä-, elo- ja syyskuussa. Pisteellä In218 sameusarvot olivat lievästi kohonneita koko vesipatsaassa myös joulukuussa. Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa lievästi kohonneisiin sameusarvoihin. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

3.1.2 Sameusmittaukset ja -kartoitukset Vesistötarkkailujen yhteydessä näytteenottopisteiltä mitattiin kenttämittauslaitteilla myös veden sameusprofiilit yhteensä seitsemällä eri kerralla vuoden 2010 aikana (kuvat 13 ja 14). Pisteet sijaitsivat Haminasta Vehkajoen suulta ulospäin järjestyksessä 236-231-230-225-346-Kyvy13 (kuva 2). Yleisesti tarkasteltuna mitattuja sameusarvoja voidaan pitää varsin pieninä ja kaikki mitatut arvot olivat alle 15 NTU yksikköä. Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa pisteiden 231 ja 230,225 ja 346 lievästi kohonneeseen pohjanläheiseen sameuteen heinä-, elo- ja syyskuussa (kuvat 13 ja 14). Pisteiden 236 ja 230 pintakerrosten lievästi kohonnut sameus elokuun puolivälissä (17.8.) näyttäisi kuitenkin pisteiden sijainti huomioiden liittyvän muiden ympäristötekijöiden vaikutukseen tarkkailualueella. Automaattisella sameusmittausasemalla seurattiin pohjanläheisen meriveden sameutta sataman läjitysaltaan edustalla aikavälillä 27.5.-29.11.2010 (kuva 15, taulukko 4). Ympäristöluvassa määrätty suurin sallittu tuntikeskiarvon 150 NTU ei ylittynyt mittausjaksolla kertaakaan. Hetkellisesti korkein sameusmittausarvo 72.6 NTU mitattiin 8.8.2010 klo 19:00. Yleisesti tarkasteltuna keskimääräiset sameusarvot läjitysaltaan edustalla olivat varsin pieniä (taulukko 4), vaikkakin joitakin hetkellisesti korkeahkoja tuntikeskiarvoja mitattiinkin aikavälillä elo-joulukuu. Keskimäärin sameusmittausarvot olivat korkeimmat syys- ja lokakuussa sekä joulukuussa (taulukko 4). Sameuskartoituksilla 24.9. ja 15.11.2010 tarkkailtiin sameuden leviämistä ruoppauskohteiden ympärillä (kuvat 16, 17 ja 19). Näillä kartoituskerroilla mitattiin veden sameudet myös sataman läjitysaltaasta suojaverhona toimineen ilmakuplaverhon sisä- ja ulkopuolelta (kuvat 18 ja 20). Ruoppauskohteiden ympärillä oli havaittavissa pohjanläheisen veden samentumista yleisesti tarkasteltuna noin 200-500 metrin etäisyydellä ruoppauskohteista noin 0-5 metriä paksussa vesikerroksessa mittauspaikasta riippuen (kuvat 16, 17 ja 19). Sameuden leviäminen riippui mittaushetkellä vallinneista virtausolosuhteista. Kartoituskerroilla pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat välillä 1-51 NTU yksikköä, kun pintavedessä sameusarvot vaihtelivat välillä 0-13 NTU - yksikköä. Sataman läjitysaltaassa ja sen edustalla suoritetut sameusmittaukset osoittivat suojaverhon toimivan hyvin. Pohjanläheisen veden sameus oli 24.9. suojaverhon sisäpuolella 22 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella 10-11 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 16 NTU yksikköä ja ulkopuolella 7-8 NTU yksikköä (kuva 18). Vastaavasti pohjanläheisen veden sameus oli 15.11. suojaverhon sisäpuolella 37 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella 3-6 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 48 NTU yksikköä ja ulkopuolella 2-6 NTU yksikköä (kuva 20). Uolionselän läjitysalueella ei suoritettu sameuskartoitusta vuonna 2010 läjitysten satunnaisuudesta johtuen. Vuonna 2009 suoritetun kartoituksen perusteella voidaan kuitenkin hyvin olettaa, että lievää pohjanläheisen veden samentumaa on läjitysten yhteydessä voinut esiintynyt noin kilometrin läpimitaltaan olevalla alueella (Mattila ja Raunio 2010). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 19

Piste: 236 Syvyys (m) Sameus (NTU) 0 5 10 15 0 0.5 1 1.5 2 2.5 3 3.5 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Piste: 231 Syvyys (m) Sameus (NTU) 0 5 10 15 0 2 4 6 8 10 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Piste: 230 Syvyys (m) Sameus (NTU) 0 5 10 15 0 2 4 6 8 10 12 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Kuva 13. Tarkkailuun liittyvien vesinäytteenottojen yhteydessä näytepisteiltä mitattiin kenttämittauslaitteilla myös sameusprofiilit ajanjaksolla 3.6.-13.9.2010. Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa pisteiden 231 ja 230 lievästi kohonneeseen pohjanläheiseen sameuteen heinä-, elo- ja syyskuussa. Pintakerrosten lievästi kohonnut sameus elokuun puolivälissä (17.8.) näyttäisi liittyvän muiden ympäristötekijöiden vaikutukseen alueella (vrt pisteet 236 ja 230 kuva 2). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Piste: 225 Syvyys (m) Sameus (NTU) 0 5 10 15 0 2 4 6 8 10 12 14 16 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Piste: 346 Syvyys (m) Sameus (NTU) 0 5 10 15 0 2 4 6 8 10 12 14 16 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 Piste: KYVY-13 0 5 10 15 0 2 4 6 8 10 12 3.6.2010 14.6.2010 1.7.2010 19.7.2010 3.8.2010 17.8.2010 13.9.2010 14 Kuva 14. Tarkkailuun liittyvien vesinäytteenottojen yhteydessä näytepisteiltä mitattiin kenttämittauslaitteilla myös sameusprofiilit ajanjaksolla 3.6.-13.9.2010. Ruoppaus- ja läjitystoiminta on voinut osaltaan vaikuttaa pisteiden 225 ja 346 lievästi kohonneeseen pohjanläheiseen sameuteen heinä-, elo- ja syyskuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 21

Sameus [NTU] tuntikeskiarvot 2010, Haminan satama 80.0 70.0 60.0 50.0 40.0 30.0 20.0 10.0 0.0 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 15. Automaattisen sameusmittausaseman mittaamat sameusarvot tuntikeskiarvoina aikavälillä 27.5.- 29.11.2010 (Luode Consulting Oy). Sameusmittausaseman sijainti on esitetty kuvassa 2. Ympäristöluvassa määrätty suurin sallittu tuntikeskiarvon 150 NTU ei ylittynyt mittausjaksolla kertaakaan. Hetkellisesti korkein sameusmittausarvo 72.6 NTU mitattiin 8.8.2010 klo 19:00. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Taulukko 4. Automaattisen sameusmittausaseman mittaustuloksista lasketut kuukausikeskiarvot (ka) ja mediaanit (med) mittausaikavälin 27.5.-29.11.2010 tuntikeskiarvoista laskettuna sekä mittausjakson pienimmät (min) ja suurimmat (maks) tuntikeskiarvot. Yleisesti tarkasteltuna keskimääräiset sameusarvot olivat varsin pieniä, mutta joitakin korkeitakin hetkellisiä tuntikeskiarvoja mitattiin aikavälillä elo-joulukuu. Sameusmittausarvot olivat keskimäärin korkeimmat syys- ja lokakuussa sekä joulukuussa. Sameus (NTU) kk ka med min maks 5 3.8 3.7 2.7 6.6 6 3.7 3.2 0.8 17.9 7 3.0 2.6 0.0 14.6 8 5.2 4.8 0.0 72.6 9 7.6 7.1 2.8 39.1 10 8.4 7.5 2.5 33.2 11 5.5 4.6 1.0 21.1 12 8.6 6.8 3.6 28.3 Sameus ruoppaajan lähistöllä 24.9.2010 Sameus (NTU) 0 0 10 20 30 40 50 60 Syvyys (m) 2 4 6 8 10 12 14 R3 R7 R22 R17 Kuva 16. Esimerkkejä meriveden sameusprofiileista 24.9.2010 eri etäisyyksillä ruoppaajasta. Selvimmin ruoppauksen vaikutukset näkyivät pohjanläheisissä vesikerroksissa. Meriveden sameuteen vaikuttuvat myös virtaukset. Ruoppausten aiheuttamaa meriveden samennusta voitiin tuolloin mitata muutamien satojen metrien etäisyydellä työkohteesta (kuva 17). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 23

Kuva 17. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä 24.9.2010. Pohjanläheisen veden samentumista oli tuolloin havaittavissa aivan ruoppauskohteen ympärillä noin 200-500 metrin etäisyydellä työkohteesta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 1-51 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot vaihtelivat välillä 1 8 NTU. Karttaan interpoloidun vaikutusalueen muoto on riippuvainen mittauspisteiden sijoittumisesta työkohteeseen nähden. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Kuva 18. Pohjanläheisen veden sameus sataman läjitysaltaana suuaukolla kuplaverhon molemmilla puolilla 24.9.2010. Pohjanläheisen veden sameus oli suojaverhon sisäpuolella 22 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella 10-11 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 16 NTU yksikköä ja ulkopuolella 7-8 NTU yksikköä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 25

Kuva 19. Pohjanläheisen veden sameus ruoppauskohteen ympäristössä 15.11.2010. Pohjanläheisen veden samentumista oli tuolloin havaittavissa aivan ruoppauskohteen ympärillä noin 200-500 metrin etäisyydellä työkohteesta. Pohjanläheisen veden sameudet vaihtelivat tuolloin välillä 0-36 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot vaihtelivat välillä 0 13 NTU. Karttaan interpoloidun vaikutusalueen muoto on riippuvainen mittauspisteiden sijoittumisesta työkohteeseen nähden. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Kuva 20. Pohjanläheisen veden sameus sataman läjitysaltaana suuaukolla kuplaverhon molemmilla puolilla 15.11.2010. Pohjanläheisen veden sameus oli suojaverhon sisäpuolella 37 NTU yksikköä ja suojaverhon ulkopuolella 3-6 NTU yksikköä, kun pinnassa sameusarvot olivat suojaverhon sisäpuolella 48 NTU yksikköä ja ulkopuolella 2-6 NTU yksikköä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 27

3.1.3 Levälinjat Vuonna 2010 tutkituilla levälinjoilla ei voitu havaita mitään merkittäviä muutoksia vesikasvien tai pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä (Alleco Oy 2011). Vuosien 2009 ja 2010 tulokset toimivat kuitenkin vertailutuloksina seuraaville vuosille ja jos tulevissa tutkimuksissa havaitaan selviä muutoksia, ovat ne voineet aiheutua ainakin osittain alueen ruoppaus ja läjitystöistä (Alleco Oy 2010). Ruoppaus- ja läjitystoiminta voivat vaikuttaa vesikasvillisuuden tilaan veden samentumisen ja pohjalle laskeutuvan ylimääräisen hienoaineksen esiintymisen kautta. Veden samentuminen heikentää kasvien ja levien elinmahdollisuuksia. Pohjille ruoppaus- ja läjitystöistä laskeutunut hienojakoinen aines saattaa estää levien ja eläinten kiinnittymistä uusille kasvupaikoille, mikä vaikuttaa lajien lisääntymiseen. Monivuotisilla kasveilla nämä lisääntymishäiriöt näkyvät vasta pari kasvukautta myöhemmin. Lyhytaikaisesta ruoppaus- ja läjitystoiminnasta ei kuitenkaan yleensä aiheudu pysyvää haittaa pohjayhteisöille. Vuoden 2010 tutkimuksissa ei voitu havaita merkittäviä muutoksia pohjien tilassa. 3.2 Kalataloustarkkailu 3.2.1 Pyydysten limoittumistutkimukset Havasten limoittumistutkimusten perusteella havasten likaantuminen oli selvästi runsaampaa päällysvedessä kuin pohjan tuntumassa (kuvat 21 ja 22). Päällysvedessä alueelliset erot havasten limoittumisessa olivat myös selvästi suuremmat. Ainoastaan Haminanlahden alusveden havaksiin oli tarttunut suhteellisesti enemmän kiintoainetta kuin levää. Suurimmat keskimääräiset levämäärät mitattiin Kuorsalon vertailualueen, ja suurimmat kiintoainemäärät Haminanlahden päällysveden havaksista. Vastaavasti pienimmät levä- ja kiintoainemäärät mitattiin Uolionselän ja Kuorsalon alusveden havaksista. Tilastollisen tarkastelun perusteella erot näytealueiden välillä eivät olleet levämäärien suhteen tilastollisesti merkitsevät (F = 1.42, p = 0.28). Sen sijaan kiintoainepitoisuuksissa alueelliset erot olivat lähellä tilastollisesti merkitsevän tuloksen rajaa (F = 2.45, p = 0.09). Yleisesti ottaen erot kiintoainemäärissä olivat kuitenkin pieniä. Yhteenvetona havasten limoittumistutkimuksista voidaan todeta, että verkkojen likaantumisessa oli kesällä 2010 vähäisiä alueellisia eroja. Vuoden 2010 tulosten perusteella kiintoainepitoisuus kuvasi levämääriä paremmin ruoppaustöiden vaikutuksia, sillä tulokset olivat samankaltaisia alus- ja päällysveden havasten välillä. Tulosten perusteella Uolionselän läjitysalueen tuntumassa ja Haminanlahdella verkkojen ja rysien likaantuminen oli potentiaalisesti hieman suurempaa kuin Kuorsalon vertailualueella, mutta ero tutkimusalueiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. On huomattava, että ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttaa myös Vehkajoen tuoma ravinne- ja kiintoainekuorma sekä Nuutniemen jätevedenpuhdistamo, joka lopetti toimintansa tarkkailuvuonna. Näin ollen voidaan arvioida, että sataman ja väylän ruoppaustöillä ei ollut kesällä 2010 merkittävää vaikutusta pyydysten likaantumiseen. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Klorofylli a (µg/l) Kiintoaine (mg/l) 15 10 Pitoisuus 5 0 Sataman edusta Uolionselkä Kuorsalo Kuva 21. Päällysveden (1m) havasten limoittuminen (tulosten keskiarvo ja keskihajonta) Haminanlahdella, Uolionselällä ja Kuorsalon vertailualueella. Klorofylli a (µg/l) Kiintoaine (mg/l) 15 10 Pitoisuus 5 0 Sataman edusta Uolionselkä Kuorsalo Kuva 22. Alusveden (pohja -1m) havasten limoittuminen (tulosten keskiarvo ja keskihajonta) Haminanlahdella, Uolionselällä ja Kuorsalon vertailualueella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 29

3.2.2 Kalojen haitta-ainetutkimukset Ahvenista ja kuhista mitatut orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteet) pitoisuudet olivat kaikilla kolmella tutkimusalueella (Haminanlahti, Uolionselkä ja Klamila-Kuorsalo) melko matalia (taulukot 5 ja 6, kuvat 23 ja 24). Ahventen keskimääräiset pitoisuudet olivat hieman korkeammat kuin kuhan, erityisesti Haminan sataman alueella. Tulos liittyy todennäköisesti ahvenen paikallisuuteen, kun taas kuha on liikkuvampi laji. Näin ollen ahven saattaa kuvata kuhaa paremmin sataman ja väylän ruoppaushankkeen vaikutuksia. Hallikaisen ym. (2008) tutkimusten mukaan kuormittamattomien rannikkoalueiden kuhien ja ahventen OT-pitoisuudet olivat alle 20 µg/kg. Tämä taustaraja ylittyi ainoastaan Haminanlahden ahvenissa. Näiden pitoisuuksien perusteella Haminanlahti oli luokiteltavissa lievästi saastuneeksi. OT-pitoisuudet olivat kuitenkin pienemmät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla, joilla OT-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät 40 µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla pitoisuudet voivat olla jopa 150-500 µg/kg (Hallikainen ym. 2008). Verrattuna vuoden 2009 tuloksiin ainoastaan Haminanlahden ahventen OT-pitoisuudet olivat nousseet sataman ja väylän ruoppaustöiden aikana. Ero vuosittaisissa keskipitoisuuksissa oli n. 10 µg/kg, jota voidaan pitää melko lievänä. Taulukko 5. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ahvenessa eri osa-alueilla vuonna 2010. Kultakin alueelta analyysit tehtiin kahdesta kokoomanäytteestä. MBT = Monobutyylitina, DBT = Dibutyylitina, TBT = Tributyylitina, MPhT = Monofenyylitina, DPhT = Difenyylitina, TPhT = Trifenyylitina ja DOT = Dioktyylitina. LOQ = maaritysraja. MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,49 6,5 < LOQ 0,93 4,0 < LOQ Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,46 5,9 < LOQ 1,4 6,0 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,42 4,2 < LOQ 1,1 4,4 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,56 6,0 < LOQ 1,0 4,8 < LOQ Haminan satama < LOQ 0,87 21 < LOQ 2,6 11 < LOQ Haminan satama < LOQ 1,2 29 < LOQ 2,3 10 < LOQ Taulukko 6. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet kuhissa eri osa-alueilla vuonna 2010. Kultakin alueelta analyysit tehtiin kahdesta kokoomanäytteestä. MBT = Monobutyylitina, DBT = Dibutyylitina, TBT = Tributyylitina, MPhT = Monofenyylitina, DPhT = Difenyylitina, TPhT = Trifenyylitina ja DOT = Dioktyylitina. LOQ = maaritysraja. MBT DBT TBT MPhT DPhT TPhT DOT Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,52 14 < LOQ 1,0 3,3 < LOQ Klamila-Kuorsalo < LOQ 0,45 12 < LOQ 1,0 3,1 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,48 11 < LOQ 1,0 3,3 < LOQ Uolionselkä < LOQ 0,55 11 < LOQ 1,1 3,5 < LOQ Haminan satama < LOQ 0,55 14 < LOQ 1,2 3,9 < LOQ Haminan satama < LOQ 0,58 14 < LOQ 1,3 3,9 < LOQ 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

50 OT-yhdisteiden pitoisuus (µg/kg FW) 40 30 20 10 0 Haminan satama Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kuva 23. Ahvenen OT-yhdisteiden (DBT, TBT, TPhT ja DOT) summapitoisuus (kokoomanäytteiden keskiarvo ja vaihteluväli) Haminan satamassa, Uolionselällä sekä Klamila-Kuorsalon vertailualueella vuonna 2010. 50 OT-yhdisteiden pitoisuus (µg/kg FW) 40 30 20 10 0 Haminan satama Uolionselkä Klamila-Kuorsalo Kuva 24. Kuhan OT-yhdisteiden (DBT, TBT, TPhT ja DOT) summapitoisuus (kokoomanäytteiden keskiarvo ja vaihteluväli) Haminan satamassa, Uolionselällä sekä Klamila-Kuoralon vertailualueella vuonna 2010. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 31

Kalojen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja, vaan raja-arvo on annettu ainoastaan maksimiannokselle orgaanisia tinayhdisteitä päivässä. Taulukoissa 7 ja 8 on esitetty ahvenelle ja kuhalle viikkokohtaisen kulutuksen raja-arvot miehille, naisille ja lapsille kalojen keskimääräisiin pitoisuuksiin tutkimusalueilla perustuen. Raja-arvot on laskettu Suomen ympäristökeskuksen tekemän mallin avulla. Suomessa kalaa syödään viikossa keskimäärin n. 0,2 kg, joten maksimiannoksen raja-arvo ei normaalilla kalan kulutuksella ylity näiden tutkimusalueiden kaloja käyttämällä. Taulukko 7. Ahvenen orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin perustuvat viikoittaisen maksimikulutuksen raja-arvot (grammaa) miehille, naisille ja lapsille eri alueilta pyydetyille kaloille. Aikuisten keskimääräinen viikkokulutus on 200 g. Mies 80 kg Nainen 60 kg Lapsi 20 kg Haminalahti 3836 2877 959 Uolionselkä 13 739 10 304 3435 Klamila-Kuorsalo 11 997 8997 2999 Taulukko 8. Kuhan orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin perustuvat viikoittaisen maksimikulutuksen rajaarvot (grammaa) miehille, naisille ja lapsille eri alueilta pyydetyille kaloille. Aikuisten keskimääräinen viikkokulutus on 200 g. Mies 80 kg Nainen 60 kg Lapsi 20 kg Haminalahti 8393 6295 1098 Uolionselkä 7584 5688 1896 Klamila-Kuorsalo 9390 7042 2347 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

4. YHTEENVETO Haminan sataman ja sinne johtavan väylän syventämiseen liittyvien pohjaruoppausten vesistö- ja kalatalousvaikutuksia seurattiin vuonna 2010 vesinäytteillä, meriveden sameusmittauksilla ja kartoituksilla, kalanäytteillä sekä havasten limoittumistutkimuksilla. Ruoppausten vaikutukset vedenlaatuun olivat vuonna 2010 yleisesti ottaen varsin vähäiset eivätkä vaikutukset olleet pitkäaikaisia. Vesinäytteiden ja sameusmittausten perusteella lieviä vesistövaikutuksia havaittiin lähinnä pohjanläheisissä vesikerroksissa ruoppauskohteiden lähistöillä ja sataman edustan tarkkailupisteissä. Ruoppauksilla ei ollut selviä vaikutuksia tarkkailualueen pintaveden laatuun. Suoritettujen sameusmittausten perusteella sataman läjitysaltaan suojaverhona toiminut ilmakuplaverho näytti toimineen hyvin. Jatkuvatoimisessa sameusmittauksessa läjitysaltaan edustalla havaittiinkin vain joitakin yksittäisiä sameuspiikkejä, mutta tuolloinkin mitatut sameudet jäivät selvästi alle ympäristöluvassa määriteltyjen raja-arvojen. Ruoppauksilla ja läjityksillä ei myöskään havaittu olleen mitään merkittäviä vaikutuksia alueen vesikasvillisuuteen ja sen tilaan. Kalataloudelliseen tarkkailuun liittyen havasten limoittumistutkimusten perusteella sataman ja väylän ruoppaustöillä ei ollut kesällä 2010 merkittävää vaikutusta pyydysten likaantumiseen. Tutkimusten perusteella verkkojen likaantumisessa oli kesällä 2010 vain vähäisiä alueellisia eroja. Ruoppaustöiden ohella Haminanlahden ja sen edustan vedenlaatuun vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät kuten esim. Vehkajoen alueelle tuoma ravinne- ja kiintoainekuorma. Ahvenista ja kuhista mitatut orgaanisten tinayhdisteiden (OT-yhdisteet) pitoisuudet olivat kaikilla kolmella tutkimusalueella melko matalia. Verrattuna vuoden 2009 tuloksiin ainoastaan Haminanlahden ahventen OT-pitoisuudet olivat nousseet sataman ja väylän ruoppaustöiden aikana. Ero vuosittaisissa keskipitoisuuksissa oli n. 10 µg/kg, jota voidaan pitää melko lievänä. OTpitoisuuksien perusteella Haminanlahti oli luokiteltavissa lievästi saastuneeksi. OT-pitoisuudet olivat kuitenkin selvästi pienemmät kuin saastuneiksi luokiteltavilla alueilla, joilla kalojen OTyhdisteiden pitoisuudet ylittävät 40 µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla pitoisuudet kaloissa voivat olla jopa 150-500 µg/kg. Suomessa kalaa syödään viikossa keskimäärin n. 0,2 kg, joten OTyhdisteiden maksimiannoksen raja-arvo ei normaalilla kalan kulutuksella ylity Haminan alueen ahvenia ja kuhia käyttämällä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011 33

VIITTEET Alleco Oy 2011. Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa 2010. 31.1.2011 Alleco Oy, Jouni Leinikki. 36 s. Hallikainen, A., Airaksinen, R., Rantakokko, P., Vuorinen, P.J., Mannio, J., Lappalainen, A., Vihervuori, A. & Vartiainen, T. 2008. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet Itämeren kalassa ja kotimaisessa järvikalassa. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, 69 s. Haminan Satama Oy. TBT-pitoisten massojen ruoppaus ja läjitys satama-alueella. Suunnitelmaselostus. Versio 3, 13.2.2008. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 2006. Kymijoen ja sen edustan merialueen vesistötarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 2007. Kymijoen sekä Haminan, Kotkan ja Pyhtään edustan merialueen kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkkailusuunnitelma. Janne Raunio, 30.1.2007. Mattila, J ja Raunio, J. 2009. Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi. Hankkeen vesistötarkkailun liittäminen Kymijoen ja merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Mattila, J ja Raunio, J. 2010. Haminan sataman vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna 2009. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10: 86 s. Raunio, J. 2009. Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi. Kalataloudellisen tarkkailun liittäminen Kymijoen ja merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 148/2011

Vesikasvillisuuden seurantalinjat Haminan syväväylän varrella syyskuussa 2010 31.1.2011 Alleco Oy Jouni Leinikki Mekaanikonkatu 3 00810 Helsinki www.alleco.fi

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Tutkimusalue... 5 3. Menetelmät... 7 4. Tulokset...9 5. Johtopäätökset...12 6. Viitteet...13 Liite1: Havaintotaulukot...14 Liite 2: Joidenkin lajien esiintymisvertailu vuosien 2005, 2009 ja 2010 välillä...25 Liite 3: Sukelluslinjojen profiilit ja pohjanlaadut...27 Liite 4: Sukelluslinjojen tunnistustiedot...31 2

1. Johdanto Haminan satama sijaitsee kaupungin keskustan eteläpuolella omalla niemellään. Haminan satamaan johtavaa väylää oikaistiin ja syvennettiin 12 metrin kulkusyvyyteen, minkä lisäksi sataman alueella tehtiin ruoppaus- ja täyttötöitä. Ruoppausalue rajoittuu Haminan sataman edustalle sekä Rakin Kotkan länsipuolelle. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt hankkeelle luvan nro 17/08/2 (Dnro ISY-2007-Y-3) 8.2.2008. Luvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen, joka on antanut asiasta päätöksen numero 08/0151/1 (Diaarinumero 00504/08/5201) 21.5.2008. Satamaalueen TBT-ruoppaukset aloitettiin heinäkuussa 2009 ja väyläalueen työt toukokuussa 2009. Ruoppaus- ja läjitystyöt satama-alueella (TBT- ja syvennysruoppaukset) ja väylän alueella jatkuivat 1.12.2010 asti. Sataman alueella työt jäivät hiukan kesken lähinnä vastaanottoharausten osalta. Suunniteltu 12,0 metrin väylä on pääosin kaksikaistainen, lukuun ottamatta kapeikkopaikkoja. Väylällä olevia kapeikkoja on suunniteltu levennettäväksi siten, että väylän minimileveys kasvaa nykyisestä 135 metristä 180 metriin. Avoimilla vesialueilla väyläalue jatkuu sitä rajoittaviin mataliin. Ruoppaustyöt tehtiin kuokkakauharuoppauksena. Tällöin kiintoainetta vapautuu kauhan laskemisen, pohjalla työskentelyn ja kauhan noston yhteydessä, millä on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia lähialueen vedenlaatuun ja vesieliöstöön. Kalliopohjilla tarvittiin vedenalaista louhintaa (poraus, panostus ja räjäytys) (Mattila & Raunio 2009). Ruopatut massat läjitettiin proomusta pudottamalla joko sataman läjitysalueelle (sataman rakenteisiin kelvolliset massat) tai meriläjitysalueelle (rakenteisiin kelpaamattomat massat) Uolionselälle (kuva 1). Toinen läjitysalue sijaitsee Ulko-Hallinkarin länsipuolella ja sinne läjitettiin väylän ulkopään ruoppauskohteista syntyneet massat. Hankkeesta vastaavilla hakijoilla (Haminan kaupunki ja Merenkulkulaitos) on velvoite tarkkailla työnaikaisia vaikutuksia alueen vedenlaatuun ja kalastoon. Tämän työn tarkoituksena on kerätä tietoa vesikasvillisuuden tilasta ruoppausalueiden ympäristössä töiden aikana hankkeen ympäristövaikutusten seurantaa ja arviointia varten. 3

Kuva 1: Linjojen sijainti Haminan saaristossa: 1. Kattilasaari, 2. Saukko, 3. Kaiji, 4. Rakin Kotka, 5. Pieni Musta, 6. Uolio, 7. Länsi-Tallouri, 8. Suurniemi. Ruoppaus- ja läjitysalueen sekä uuden väylän sijaintitiedot ovat viitteellisiä. 4

2. Tutkimusalue Vuonna 2005 perustettiin ja tutkittiin neljä vesikasvillisuuslinjaa Rakin Kotkan länsipuolelle suunnitellun ruoppauspaikan ympäristöön (kuva 2) (Leinikki 2005). Linjat tutkittiin toisen kerran 18.9.2009 (Mattila ja Raunio 2010). Linjapaikkojen tunnistuskuvat ja -tiedot ovat liitteessä 4. Kuva 2: vuonna 2005 perustetut linjat 1-4. Nuolet osoittavat linjojen sijainnit ja sukellussuunnat. Neljä uutta linjaa perustettiin ja tutkittiin 17.9.2009. Kolme linjoista perustettiin lähelle Haminan sataman ruoppausaluetta (kuva 3) ja nejäs (6. Uolio) lähemmäs Uolionselälle suunniteltua Uolionselän läjityspaikkaa (kuvat 1 ja 4) (Mattila & Raunio 2009). Vuonna 2005 perustettu Saukon seurantalinja (2) on myös Uolionselän reunalla, joten mahdolliset Läjitysalue 1:n vaikutukset saattavat näkyä myös siellä. 5

Kuva 3: vuonna 2009 perustetut linjat 5, 7 ja 8. Nuolet osoittavat linjojen sijainnit ja sukellussuunnat. Kuva 3: vuonna 2009 Uolion itärannalle perustettu linja 6. Nuoli osoittaa linjan sijainnin ja sukellussuunnan. 6

3. Menetelmät Mittaköyden painolla varustettu pää heitettiin veneestä rantaan tai linjan alkupisteeseen. Mittaköysi vedettiin haluttuun suuntaan (ks. liite 4) koko 100 metrin pituudelta veneellä ajamalla. Mittaköyden loppuessa painolla ja poijulla varustettu köyden ulkopää pudotettiin mereen. Levätutkimuksiin koulutettu sukeltaja ui mittanauhaa pitkin kohti linjan syvää päätä, kunnes kasvillisuus loppui. Tämän jälkeen sukeltaja alkoi palata kohti linjan matalaa päätä keräten tietoja syvyysmetreittäin tai korkeintaan kymmenen linjametrin välein. Havaintoala oli mittanauhan etäisyysmerkistä katsottuna yksi metri eteenpäin (kohti rantaa) ja kaksi metriä linjan molemmille puolille, jolloin havaintopinta-alaksi tuli n. 4 m 2. Hän kirjasi jokaiselta havaintoalalta muoviselle lomakkeelle etäisyyden mittanauhalla, syvyyden, irtonaisen sedimentin määrän pohjalla ja vesikasveilla asteikolla 1-5 (taulukko 1), pohjan laadun VELMU Wentworth 2009 raekokoluokituksen (taulukko 2) mukaan. Tämän jälkeen sukeltaja tunnisti havaintoalalla esiintyvät, paljain silmin nähtävät levät, putkilokasvit sekä pohjaan kiinnittyneet eläimet eli epifaunan. Lajeista, joiden tunnistaminen veden alla oli epävarmaa, otettiin näyte myöhempää määritystä varten. Sukeltaja arvioi lisäksi jokaisen lajin -peittävyyden sekä keskimääräisen korkeuden erikseen havaintoalalla esiintyville pohjanlaatuluokille. Arvioissa voitiin yhdistää maalajiluokkia, joiden kasvillisuus ja epifauna oli samanlainen; esimerkiksi Pienet lohkareet ja Isot kivet (taulukko 2). Jouni Leinikki toimi tutkimussukeltajana kaikilla linjoilla. Vuonna 2009 Ari Ruuskanen tutki linjat 5-8. Taulukko 1. Irtonaisen sedimentin määrän arvioiminen pohjilta. 0 Ei lainkaan tai tuskin havaittavasti 1 Vähän; sedimentti ei peitä kasveja, mutta varsinkin vaakapinnoilla voi kädellä aikaan saadulla virtauksella sedimenttiä havaita 2 Kohtalaisesti; varsinkin vaakapinnoilla, mutta itse vesikasvien päällä tuskin havaittavasti 3 Melko paljon; sedimenttiä havaittavasti myös kasvien päällä 4 Paljon; vaakapinnoilla 0,5-1 :n kerros, peittää pienimmät levät niin, että lajintunnistuksen tekemiseksi pitää sedimentti huitoa pois 5 Erittäin paljon; vaakapinnoilla yli 1. Peittää yleensä pienimmät levät 7

Taulukko 2. VELMU-Wentworth maalajien raekokoluokitus 2009 ø luokka [mm] > 4000 Kallio 1200-4000 600-1200 Maalaji / partikkeli Iso lohkare Pieni lohkare 256-600 Iso kivi 64 256 Kivi 16 64 Pieni kivi 2 16 Sora 0.06 2 Hiekka Ilmatieteenlaitoksen ilmoittama meriveden korkeuden vuorokautinen keskiarvo Haminassa oli 5.9.2010 +7 ja 6.9. -4 +0. Veden korkeutta ei ole huomioitu raportin taulukoissa. 8

4. Tulokset Sukelluslinjojen kaikilta pohjanlaaduilta kootut havainnot on esitetty liitteen 1 taulukoissa. Vuosien 2009 10 välillä oli rakkolevän esiintymisessä tapahtunut joitain selviä muutoksia (taulukko 3). Rakkolevävyöhykkeen alaraja ja optimisyvyys olivat siirtyneet matalammiksi Kattilasaaren, Saukon, Kaijin ja Rakin Kotkan linjoilla. Selvää rakkolevän alarajan syvenemistä on puolestaan tapahtunut Suurniemessä, mutta havaintoero saattaa johtua sukelluslinjan sijainnin epätarkkuudesta, sillä linjan syvimmässä osassa pohjan laatu muuttuu enimmäkseen soveltumattomaksi rakkolevälle. Rakkolevän yläraja näyttäisi säilyneen pääosin ennallaan. Mikäli sopivaa kasvualustaa on tarjolla, rakkolevän alarajaan vaikuttaa pohjalle ulottuva auringon valon määrä. Veden samentuessa veteen tunkeutuvan valon määrä vähenee ja rakkoleväkasvuston alaraja siirtyy matalammalle. Rakkolevän esiintymistä pinnan lähellä rajoittaa lähinnä jäiden vaikutus, minkä vuoksi rakkolevävyöhyke on yleensä tiheimmillään ( optimi, taulukko 3) lähellä esiintymisen ylärajaa. Muussa lajistossa ei ollut tapahtunut olennaisia muutoksia vuosien 2009 2010 aikana. Lajistoa on vertailtu liitteen 2 taulukossa. Enimmäkseen esiintymismuutokset koskivat lajeja, joiden määrä oli hyvin vähäistä ja niitä ei välttämättä sattunut havaintoaloille. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi letkulevä (Vaucheria sp.) ja merisykeröparta (Tolypella nidifica). Poikkeuksena voidaan pitää helposti havaittavaa, yksivuotista jouhilevää (Chorda filum), joka oli kadonnut aiempien vuosien esiintymispaikoiltaan Kattilasaaren ja Rakin korkan linjoilta. Myös purppuraluulevä (Polysiphonia fibrillosa) näyttäisi taantuneen. Putkilokasvilajeja esiintyi linjoilla yleisesti ottaen hieman enemmän kuin edellisinä vuosina. Epifaunan eli pohjaan kiinnittyneiden eläinten esiintymisessä ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sedimentin määrä linjoilla 1 4 oli pysynyt lähes ennallaan vuodesta 2005 vuoteen 2009. Keskiarvo 52 havainnon muutoksesta oli -0.02 ja keskihajonta 0.58. Vuosina 2009 2010 muutos näyttäisi olleen vähenevään suuntaan ja vain hieman suurempi linjoilla 1 4 (taulukko 4). Satamaa lähinnä olevilla linjoilla 5, 7 ja 8 sedimentin määrä näyttäisi hieman lisääntyneen. 9

Taulukko 3. Rakkolevän esiintymissyvyys. Esiintymisalueen pienentyminen on merkitty punaisella ja lisääntyminen vihreällä taustavärillä. Linja 1 Kattilasaari 2 Saukko 3 Kaiji 4 Rakin Kotka 5 Pieni- Musta 6 Uolio 7 Länsi- Tallouri 8 Suurniemi Alin yksilö m 2005 7,2 5,8 5,0 4,6 2009 5,5 5,9 5,0 5,0 3,0 4,0 3,0 3,0 2010 5,1 2,7 3,9 4,6 4,0 3,8 3,7 4,3 Vyöhykkeen alaraja m 2005 4,4 3,1 4,0 3,5 2009 4,1 5,9 4,0 3,0 2,0 2,0 3,0 2,0 2010 3,0 2,7 2,0 2,0 2,0 2,8 3,7 4,3 Vyöhykkeen optimi m 2005 2,0 1,6 2,2 2,0 2009 3,0 1,0 2,4 2,0 1,0 2,0 1,0 1,0 2010 1,5 1,7 1,5 1,6 1,0 1,8 0,8 1,0 Vyöhykkeen yläraja m 2005 1,0 1,4 2,0 1,0 2009 1,0 0,9 1,0 2,0 1,0 2,0 1,0 1,0 2010 1,0 1,0 1,0 1,6 1,0 1,0 0,8 1,0 Ylin yksilö m 2005 0,6 1,4 1,0 1,0 2009 0,8 0,9 1,0 1,2 1,0 2,0 1,0 1,0 2010 1,0 1,0 0,8 1,6 1,0 1,0 0,8 0,7 10

Taulukko 4. Sedimentin määrän (0-5) muutos linjoilla vuosina 2009-2010. Linja Keskiarvo Keskihajonta 1 Kattilasaari -1.00 0.85 2 Saukko -0.58 0.51 3 Kaiji -0.25 0.46 4 Rakin Kotka -0.33 0.71 5 Pieni-Musta 1.40 0.55 6 Uolio -0.40 0.55 7 Länsi-Tallouri 0.00 0.82 8 Suurniemi 0.20 0.45 Kaikki yhteensä -0.30 0.87 11

5. Johtopäätökset EU:n vesipuitedirektiivi mukaisesti arvio vesialueen tilasta tulee perustua fysikaaliskemiallisten muuttujien lisäksi veden ravinnetason eliöstöön kohdistuvaan vaikutukseen. Tällä hetkellä vesipuitedirektiivin mukaisena biologisena leväindikaattorina on ainoastaan rakkolevä (Fucus vesiculosus), jonka tilassa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata tässä työssä perustetuilla seurantalinjoilla. Rakkolevän esiintymisen syvyysrajoissa havaitut muutokset ovat vähäisiä. Rakkolevän kasvun alaraja oli siirtynyt hieman matalammalle linjoilla 1 4, joilla toisaalta sedimentin määrä oli hieman vähentynyt. Rakkolevä on monivuotinen laji, jonka aikuiset yksilöt sietävät melko hyvin muutoksia elinympäristössä. Rakkolevän itiöt kiinnittyvät koville pinnoille touko-kesäkuussa ja tätä seuraavana kasvukautena niistä kasvaa silmin havaittava verso. Rakkolevän itiöiden kiinnittyminen ei onnistu, jos kiinnittymispinta on irtonaisen sedimentin tai rihmalevien peittämä. Näistä syistä rakkolevän lisääntymisen häiriö näkyy vasta vähintään toisena vuonna häiriön syntymisestä. (Karaufvelin ym. 2007) Ruoppaus- ja läjitystoiminta saattaa vaikuttaa yleisesti vesikasvillisuuden tilaan lähinnä samennuksen kautta. Veden samentuminen vähentää pohjalle pääsevän valon määrää, mikä puolestaan huonontaa pohjaan kiinnittyneiden kasvien mahdollisuuksia yhteyttää auringonvalon avulla. Ruoppaus- ja läjitystoiminnan ollessa lyhytaikaista tästä ei kuitenkaan yleensä aiheudu pysyvää haittaa pohjayhteisöille. Tässä tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä muutoksia vesikasvillisuudessa. Varovaisuussyistä tulisi kuitenkin rakkolevän tilaa seurata vuonna 2012 lajin syvyysesiintymisessä havaittujen lievien muutosten vuoksi linjoilla 1 4. 12

6. Viitteet Kraufvelin, P., Ruuskanen, A., Nappu, N. ja Kiirikki, M. 2007: Winter colonisation and succession of filamentous macroalgae on artificial substrates and possible relationships to Fucus vesiculosus settlement in early summer. Estuarine Coastal & Shelf Science May2007, Vol. 72 Issue 4, p665-674. Leinikki, J. 2005: Haminan syväväylän oikaisutöiden ruoppausalueen vedenalaisen kasvillisuuden seurantatutkimus syyskuussa 2005. Alleco Oy raportti 13.12.2008. 15 s. Mattila, J. ja Raunio, J. 2009: Haminan sataman ja väylän syventäminen 12 m väyläksi Hankkeen vesistötarkkailun liittäminen merialueen yhteistarkkailuun. Kymijoen vesi- ja ympäristö ry 24.4.2009. Mattila, J. ja Raunio, J. 2010: Haminan sataman vesistö- ja kalataloustarkkailut vuonna 2009. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 124/2010 13

Liite1: Havaintotaulukot Linja 1 Kattilasaari 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 0.5 1.5 2.5 3.5 4.5 5.5 6.5 6.9 6.9 6.5 5.5 4.5 3.5 3.4 Etäisyys m 0 2 11 15 22 27 33 43 53 63 73 76 82 88 98 Sedimentin määrä 0-5 0 0 1 2 2 3 3 2 3 3 3 3 3 2 2 Kallio > 4000 mm 100 100 Iso lohkare 1200-4000 mm 10 10 Pieni lohkare 600-1200 mm 5 10 5 Iso kivi 256-600 mm 100 20 5 30 40 30 Kivi 64-256 mm 20 20 15 20 20 Pieni kivi 16-64 mm 20 20 20 20 1 5 5 15 20 20 Sora 2-16 mm 10 20 20 95 95 20 10 25 Hiekka 0.06-2 mm 35 35 60 60 99 100 100 Sinilevä Rivularia atra 0.1 0.3 Punahelmilevä Ceramium tenuicorne 1 5 3 6 5 5 5 5 3 5 3 4 4 4 Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides 0.1 0.1 3 0.1 5 5 5 1 5 4 5 5 6 6 6 5 Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra 30 59 28 14 8 60 40 40 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. 28 6 6 0.3 70 70 30 30 30 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus 30 26 11 6 5 15 15 14

Linja 1 Kattilasaari 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 0.5 1.5 2.5 3.5 4.5 5.5 6.5 6.9 6.9 6.5 5.5 4.5 3.5 3.4 Etäisyys m 0 2 11 15 22 27 33 43 53 63 73 76 82 88 98 20 25 20 10 15 20 20 Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis 1 0.7 0.1 0.1 0.1 50 50 4 5 2 2 2 2 2 Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica 0.7 6 1 0.1 1 1 20 2 2 2 2 2 2 2 Suolilevä Ulva intestinalis 30 0.1 0.1 10 4 4 Viherahdinparta Cladophora glomerata 100 70 7 0.1 30 50 50 7 3 5 5 4 4 4 Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica 0.5 6 Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 2 20 Hapsiita Potamogeton pectinatus 7 0.5 40 20 Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum 0.1 30 15

Linja 1 Kattilasaari 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 0.5 1.5 2.5 3.5 4.5 5.5 6.5 6.9 6.9 6.5 5.5 4.5 3.5 3.4 Etäisyys m 0 2 11 15 22 27 33 43 53 63 73 76 82 88 98 Merihaura Zannichellia palustris 0.5 10 Merisätkin Ranunculus baudotii 0.1 150 Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha 0.6 0.3 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys 8 8 10 10 10 10) 2 2 2 2 2 Merirokko Balanus improvisus 5 13 3 4 0.1 0.1 0.1 5 50 50 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 Levärupi Electra crustulenta 0.1 0.2 16

Linja 2 Saukko 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 1 1.7 2.7 3.7 4.6 5.1 5.6 6 6.2 6.2 6.1 6.5 7.5 Etäisyys m 0 2 5 9 16 26 36 46 56 66 76 86 94 98 Sedimentin määrä 0-5 0 0 1 2 3 3 3 3 3 4 4 4 4 4 Kallio > 4000 mm 100 100 80 Iso lohkare 1200-4000 mm Pieni lohkare 600-1200 mm 10 50 40 20 50 Iso kivi 256-600 mm 30 30 20 20 30 40 Kivi 64-256 mm 15 2 5 20 25 5 Pieni kivi 16-64 mm 15 3 5 20 25 5 Sora 2-16 mm 30 70 Hiekka 0.06-2 mm 100 95 90 100 50 100 Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne 5 5 0.1 0.1 4 3 3 3 Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora 0.1 2 Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra 80 30 10 3 15 20 20 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. 40 60 5 4 10 10 20 20 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 Jouhilevä Chorda filum 17

Linja 2 Saukko 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 1 1.7 2.7 3.7 4.6 5.1 5.6 6 6.2 6.2 6.1 6.5 7.5 Etäisyys m 0 2 5 9 16 26 36 46 56 66 76 86 94 98 Rakkolevä Fucus vesiculosus 10 60 10 20 30 20 Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis 1 1 Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis 30 3 Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica 1 0.5 1 1 1 1 1 2 1 1 1 1 Suolilevä Ulva intestinalis 30 0.1 6 4 Viherahdinparta Cladophora glomerata 70 70 20 10 0.5 0.1 6 3 5 4 4 3 Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 10 1 40 30 Hapsiita Potamogeton pectinatus 10 10 5 40 40 30 Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum 1 0.1 0.1 18

Linja 2 Saukko 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 1 1.7 2.7 3.7 4.6 5.1 5.6 6 6.2 6.2 6.1 6.5 7.5 Etäisyys m 0 2 5 9 16 26 36 46 56 66 76 86 94 98 15 15 15 Merihaura Zannichellia palustris 0.1 1 10 15 Merisätkin Ranunculus baudotii 1 30 Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia 0.5 1 1 4 4 4 Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha 0.5 0.5 0.5 1 1 0.1 0.1 1 1 1 1 1 1 1 Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys 3 7 10 10 9 10 5 10 10) 2 2 2 2 2 2 2 2 Merirokko Balanus improvisus 5 5 5 5 0.3 3 30 10 10 10 10 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 Levärupi Electra crustulenta 19

Linja 3 Kaiji 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0.5 1.5 2.5 3.5 4.5 5.5 6.5 7.5 8.5 9.5 10.5 11.5 Etäisyys m 0 4 10 24 40 50 56 61 64 69 74 95 Sedimentin määrä 0-5 0 0 1 1 1 1 1 2 2 2 3 3 Kallio > 4000 mm Iso lohkare 1200-4000 mm Pieni lohkare 600-1200 mm 50 50 1 Iso kivi 256-600 mm 50 50 10 5 5 Kivi 64-256 mm 40 5 8 Pieni kivi 16-64 mm 40 5 5 5 1 5 5 7 Sora 2-16 mm 5 25 25 5 5 Hiekka 0.06-2 mm 5 84 70 70 99 100 100 90 90 80 Sinilevä Rivularia atra Punahelmilevä Ceramium tenuicorne 1 5 0.1 2 5 3 Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa 1 0.1 3 3 Mustaluulevä Polysiphonia fucoides 10 0.2 1 5 3 3 Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra 5 30 2 0.7 0.5 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. 20 50 11 2 2 0.2 95 95 8 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus 50 5 1 30 20 15 20

Linja 3 Kaiji 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0.5 1.5 2.5 3.5 4.5 5.5 6.5 7.5 8.5 9.5 10.5 11.5 Etäisyys m 0 4 10 24 40 50 56 61 64 69 74 95 Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis 5 0.1 0.1 2 5 3 Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis 1 0.1 5 4 Viherahdinparta Cladophora glomerata 80 50 10 2 2 6 4 5 5 4 Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria 0.1 5 Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 0.1 10 10 15 Hapsiita Potamogeton pectinatus 30 10 30 20 Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris 21

Linja 3 Kaiji 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 3 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0.5 1.5 2.5 3.5 4.5 5.5 6.5 7.5 8.5 9.5 10.5 11.5 Etäisyys m 0 4 10 24 40 50 56 61 64 69 74 95 Merisätkin Ranunculus baudotii Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia 0.5 0.5 0.1 0.1 0.5 3 3 3 3 3 Murtovesipolyyppi Laomedea loveni 0.1 0.1 0.1 0.1 1 1 1 1 Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha 0.1 0.5 0.5 0.1 0.1 0.1 1 1 1 1 1 1 Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys 1 8 10 10 10 10 10 9 9 8 10) 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 Merirokko Balanus improvisus 0.1 1 1 4 4 0.7 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 0.5 Levärupi Electra crustulenta 0.1 1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.1 0.2 0.2 0.2 0.2 0.2 0.2 0.2 22

Linja 4 Rakin Kotka 4 4 4 4 4 4 4 4 4 Sukeltaja JL JL JL JL JL JL JL JL JL Syvyys m 0 0.6 1.6 2.6 3.6 4.6 5.6 6.6 7.6 Etäisyys m 0 5 10 13 16 20 24 32 42 Sedimentin määrä 0-5 0 0 0 1 2 2 3 3 3 Kallio > 4000 mm 100 100 Iso lohkare 1200-4000 mm 10 Pieni lohkare 600-1200 mm 100 Iso kivi 256-600 mm 10 10 5 10 Kivi 64-256 mm 20 25 15 5 Pieni kivi 16-64 mm 20 25 15 5 10 Sora 2-16 mm 50 50 60 80 Hiekka 0.06-2 mm 5 80 90 5 Sinilevä Rivularia atra 0.3 Punahelmilevä Ceramium tenuicorne Purppuraluulevä Polysiphonia fibrillosa Mustaluulevä Polysiphonia fucoides Huiskupunalevä Rhodomela confervoides Liuskapunalevä Coccotylus/ Phyllophora Haarukkalevä Furcellaria lumbricalis Laikkupunalevä Hildenbrandia rubra Laikkuruskolevä Pseudolitoderma sp. Jouhilevä Chorda filum Rakkolevä Fucus vesiculosus Leveäpartalevä Dictyosiphon foeniculaceus Takkulevä Stictyosiphon tortilis Pilviruskolevä Ectocarpus siliculosus Lettiruskolevä Pylaiella littoralis Ruskokivitupsu Sphacelaria arctica Suolilevä Ulva intestinalis Viherahdinparta Cladophora glomerata Meriahdinparta Cladophora rupestris Letkulevä Vaucheria 10 5 20 30 30 5 0.8 5 100 1 1 30 20 10 1 5 0.1 40 0.1 0.4 10 50 1 1 0.1 30 8 24 0.1 1 1 20 60 9 8 5 6 0.1 0.1 20 1 2 6 6 3 6 0.1 0.1 20 2 1 4 5 3 2 0.1 0.1 10 2 4 5 0.1 0.1 10 2 4 0.1 0.1 0.1 0.1 23

1 Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica 15 1 Ahvenvita Potamogeton perfoliatus 20 Hapsiita Potamogeton pectinatus Merivita Potamotgeton filiformis Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Merihaura Zannichellia palustris Merisätkin Ranunculus baudotii Kaspianpolyyppi Cordylophora caspia Murtovesipolyyppi Laomedea loveni Vaeltajasimpukka Dreissena polymorpha Liejusimpukka Macoma balthica (oletustiheys 1 6 1 8 9 10) 2 2 2 2 2 Merirokko Balanus improvisus Levärupi Electra crustulenta 0.1 1 10 0.1 0.1 1 10 0.1 0.4 5 0.1 1 8 1 70 1 6 5 10 1 0.5 0.2 10 1 0.5 0.2 1 0.5 0.2 1 0.5 1 0.5 1 0.5 0.5 24

Liite 2: Joidenkin lajien esiintymisvertailu vuosien 2005, 2009 ja 2010 välillä Yksivuotiset lajit Linja 1 Kattilasaari Linja 2 Saukko Linja 3 Kaiji 25 Linja 4 Rakin Kotka Linja 5 Pieni- Musta Linja 6 Uolio Linja 7 Länsi- Tallouri Linja 8 Suurniemi 2005 2009 2010 2005 2009 2010 2005 2009 2010 2005 2009 2010 2009 2010 2009 2010 2009 2010 2009 2010 Sinilevä x x x Rivularia atra Punahelmilevä x x x x x x x x x x x x x x x x x Ceramium tenuicorne Jouhilevä x x x x Chorda filum Viherahdinparta x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Cladophora glomerata Suolilevä x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Ulva intestinalis Letkulevä x x x Vaucheria Monivuotiset lajit Röyhelöpunalevä x x Coccotylus truncata tai Phyllophora pseudoceranoides Rakkolevä x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Fucus vesiculosus Haarukkalevä x x x x Furcellaria lumbricalis Ruskokivitupsu x x x x x x x x x x x x x Sphacelaria arctica Purppuraluulevä x x x x x x x x x x x Polysiphonia fibrillosa Näkinpartaiset Merisykeröparta x

Tolypella nidifica Putkilokasvit Linja 1 Kattilasaari Linja 2 Saukko Linja 3 Kaiji Linja 4 Rakin Kotka Linja 5 Pieni- Musta Linja 6 Uolio Linja 7 Länsi- Tallouri Linja 8 Suurniemi 2005 2009 2010 2005 2009 2010 2005 2009 2010 2005 2009 2010 2009 2010 2009 2010 2009 2010 2009 2010 Uposvesitähti x x x x x x x x x Callitriche hermaphroditica Tähkä-ärviä x x x x x x x x x Myriophyllum spicatum Hapsivita x x x x x x x x x x x x Potamogeton pectinatus Ahvenvita x x x x x x x x x x x x x x x Potamogeton perfoliatus Merisätkin x x x x x x x x Ranunculus baudotii Merihaura x x x x x x x x x x x x x Zannichellia palustris Eläimet Vaeltajasimpukka x x x x x x x x x x x x x x x x x x Dreissena polymorpha Merirokko x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x Balanus improvisus Värien selitykset: x Laji esiintyi, ei muutosta. Laji puuttui, ei muutosta. Laji puuttui, mutta esiintyi edellisenä vuonna. x Laji esiintyi, vaikka puuttui edellisenä vuonna. 26

Liite 3: Sukelluslinjojen profiilit ja pohjanlaadut 27

28

29

30

Liite 4: Sukelluslinjojen tunnistustiedot 31

32

33

34

35