KIRJALLINEN KYSYMYS 592/2009 vp Merimetsokannan pienentäminen hallitusohjelman mukaisesti Eduskunnan puhemiehelle Vanhasen II hallituksen ohjelmaan kirjattiin vuonna 2007, että Suomen merimetsokantaa tulee hallituskauden aikana vähentää. Pesivien parien määrä oli hallitusohjelman kirjauksen aikaan noin 6 000, kun määrän on arvioitu keväällä 2009 olleen yli kaksinkertainen, noin 12 600 paria. Merimetsot aiheuttavat etenkin Saaristomeren alueella mittavia tuhoja sekä kalastuselinkeinolle että luonnolle. Itämeren rehevöityminen sekä lohen ja turskan runsas kalastus ovat lisänneet roskakalan määrää, mikä puolestaan tarjoaa merimetsoille hyvät elinolosuhteet lisääntymiselle. Vaikka merimetsokanta on räjähdysmäisesti lisääntynyt lyhyessä ajassa, hallitusohjelman mukaista lajin harventamista ei ole riittävästi toteutettu. Sen sijaan laiton ja raaka pesien ja merimetsoyhdyskuntien tuhoaminen on lisääntynyt. Merimetso on suojeltu lintu. Linnun pyytämiseen voi hakea poikkeuslupaa, mikäli merimetson aiheuttamat vakavat tuhot voi todentaa. Luvallinen merimetsojen pyytäminen on jäänyt vähäiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä ja millä aikataululla, että merimetsokantaa pienennetään hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti ja näin lopetetaan laittomat merimetsoyhdyskuntien tuhoamiset? Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2009 Anne-Mari Virolainen /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 592/2009 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä ja millä aikataululla, että merimetsokantaa pienennetään hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti ja näin lopetetaan laittomat merimetsoyhdyskuntien tuhoamiset? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Merimetso pesi pitkän tauon jälkeen Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1996. Tämän jälkeen merimetson pesimäkanta on Suomessa kasvanut voimakkaasti. Laji on rauhoitettu luonnonsuojelulailla kuten muutkin Suomessa esiintyvät lintulajit metsästyslain piiriin kuuluvia lajeja lukuun ottamatta. Sen rauhoituksesta voidaan yksittäistapauksessa poiketa lintudirektiivin 9 artiklassa mainituilla perusteilla. Mitään kieltoa tai määräystä poikkeusluvan myöntämiselle ei ole mahdollista antaa, vaan kaikki poikkeuslupahakemukset lajista riippumatta ratkaistaan alueellisessa ympäristökeskuksessa luonnonsuojelulain ja lintudirektiivin mukaisesti. Olennaista kannan tarkastelussa on, että merimetsokanta on vahva koko Itämeren alueella ja Pohjanmerellä. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan merimetsojen kannan kasvun rajoittaminen sallitaan erityisillä ongelma-alueilla. Suomen ympäristökeskus on seurannut alusta alkaen kannan kehitystä. Kaikki pesimäyhdyskunnat on kartoitettu ja pesien määrät on laskettu. Myös pesimättömien nuorten lintujen osuutta on selvitetty Hangon lintuaseman aineiston avulla. Ympäristöministeriön asettama työryhmä on laatinut raportin merimetsokannan hoitosuunnitelmaksi (Ympäristöministeriön moniste 161. 2005). Työryhmä kävi läpi suuren joukon merimetsoja koskevia kysymyksiä ja etsi niihin ratkaisuja. Tässä yhteydessä selvitettiin mahdollisuuksia ratkaista lajin rauhoituksesta myönnettävin poikkeusluvin merimetsojen paikallisesti aiheuttamia vahinkoja sekä keinoja merimetsokannan laajamittaiseen kannan säätelyyn. Työryhmä esitti korvausjärjestelmän kehittämistä vahingonkärsijöille ja keskustelun avaamista EU:n mittakaavassa korvauksista. Lisäksi työryhmä ehdotti keinojen kehittämistä vahinkojen ennaltaehkäisyyn. Kannan rajoittaminen voimakeinoin edellytti työryhmän mielestä lainsäädännön muuttamista merimetson osalta niin, että se siirrettäisiin metsästyslain piiriin joko riistaeläinten tai rauhoittamattomien eläinten ryhmään. Tämä edellyttäisi ensin merimetson sisällyttämistä lintudirektiivin liitteeseen II. Työryhmä totesi, että dokumentoinnin tasoa merimetson vaikutuksista on parannettava ja sen perusteella luotava selkeä kriteeristö haittavaikutusten osoittamiselle. Näiden puuttuessa ei työryhmän mielestä ollut tarvetta välittömästi puuttua merimetsojen määriin. Ympäristöministeriö on laatinut rannikon alueellisille ympäristökeskuksille ohjekirjeen merimetson kannanhoitosuunnitelman toimeenpanosta. Ohjekirje sisältää muun muassa ohjeet merimetson häätämiseen tietyltä alueelta ja kannan rajoittamiseen koko rannikon alueelta, perusteet poikkeuslupien myöntämiselle sekä ohjeet hakemusten sisällöstä, sen käsittelystä ja ratkaisusta. 2
Ministerin vastaus KK 592/2009 vp Anne-Mari Virolainen /kok Hallitusohjelman tarkoittamat ongelma-alueet on selvitetty ja raportti niistä on luovutettu ympäristöministeriölle 21.5.2008. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on suorittanut tämän vuoden alussa ammattikalastajien keskuudessa kyselyn, jolla ongelman vakavuutta saadaan mitattua. Lisäksi tutkimuslaitos tekee tarkemmat analyysit oksennuspalloista, jolloin kuva saaliskalalajistosta ja myös kalojen koosta tarkentuu. Nämä selvitykset valmistuvat ensi syksyyn mennessä. Tarkoituksena on luoda menetelmät lintudirektiivissä tarkoitetun kalavesille aiheutuvien vahinkojen vakavuuden mittaamiseksi. Näiden puuttumisen todettiin jo edellä mainitussa merimetson kannanhoitosuunnitelmassa ongelmaksi, joka on ratkaistava perusteiltaan pitävien poikkeuslupien valmistelemiseksi. Lounais-Suomen ympäristökeskukselle on 1.6.2009 mennessä tehty vain kolme hakemusta rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen. Kaksi päätöstä oli kielteisiä, yhden valmistelu on vielä kesken. Turun hallinto-oikeus hylkäsi yhdestä kielteisestä päätöksestä tehdyn valituksen. Uudenmaan ympäristökeskukseen on puolestaan tullut kaksi hakemusta. Päätökset olivat myös kielteisiä, joista yhdestä valitettiin. Päätös ei muuttunut valituksen johdosta. Länsi-Suomen ympäristökeskus on antanut yhden kielteisen päätöksen. Hakemusten päätarkoituksena on ollut torjua merimetsojen paikallisesti aiheuttamia vahinkoja ampumalla muutamia kymmeniä lintuja. Niitä on perusteltu merimetson aiheuttamilla vahingoilla vesille, kalastukselle ja kalastolle, ja haitoilla terveydelle, sekä muun lajiston suojelulla. Ympäristökeskusten päätöksissä on katsottu, ettei hakemuksissa oltu esitetty sellaisia lintudirektiivin artiklassa 9 lueteltuja syitä, jotka ovat edellytyksenä poikkeusten myöntämiselle. Hallinto-oikeudet ovat perustelleet päätöksiään samoin perustein. Ympäristöministeriö pitää eri toimijoiden avointa yhteistyötä ja vuorovaikutusta tärkeänä asian käsittelyssä. Koska Suomen kannan kehitys on suuresti riippuvainen Itämeren muissa maissa tapahtuvasta kehityksestä, on alueellinen yhteistyö lähimaiden kanssa myös tärkeää. Tätä silmällä pitäen ministeriön tarkoituksena on järjestää Suomessa ensi talven aikana Itämeren maiden välinen seminaari, jossa käsiteltäisiin olosuhteiltaan samankaltaisten lähimaiden käytäntöjä ja toimenpiteiden päämääriä. EU:n komissio on valmistelemassa ohjeistusta poikkeussäännösten soveltamisesta ja parhaista käytännöistä merimetsokysymyksen hoitamisessa. Näistä saatavan toimintalinjauksia koskevan informaation ja Suomen olosuhteita koskevien, kuluvana vuonna valmistuvien vahinko- ja ravintotutkimusten sekä kannan kehitystä koskevien tietojen pohjalta ministeriön tarkoituksena on tarkentaa alueellisille ympäristökeskuksille suunnattua ohjeistusta poikkeuslupien käsittelystä. Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 2009 Ministeri Jan Vapaavuori 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 592/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne-Mari Virolainen /saml: Vad tänker regeringen göra för att minska skarvstammen enligt vad som överenskommits i regeringsprogrammet för att härigenom få ett slut på den illegala förstörelsen av skarvkolonier och med vilken tidtabell ämnar man genomföra åtgärderna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Storskarven häckade efter ett långt uppehåll första gången i Finland år 1996. Efter det har stammen av häckande skarvar i Finland ökat kraftigt. Arten är fridlyst enligt naturvårdslagen liksom de andra fågelarterna i Finland med undantag för de arter som omfattas av jaktlagen. Undantag från fridlysningsbestämmelserna kan beviljas i enskilda fall på grunder som anges i artikel 9 i fågeldirektivet. Det går inte att utfärda förbud mot eller föreskrifter om beviljande av undantagslov, utan alla ansökningar om undantagslov avgörs oberoende av art hos den regionala miljöcentralen i enlighet med naturvårdslagen och fågeldirektivet. Centralt vid bedömningen av stammens storlek är att det finns en kraftig skarvstam i hela Östersjöområdet och i Bottenhavet. Enligt regeringsprogrammet för statsminister Matti Vanhanens II regering tillåts en begränsning av skarvstammens tillväxt i vissa särskilda problemområden. Finlands miljöcentral har redan från början följt med stammens utveckling. Alla häckningskolonier har kartlagts och antalet bon har räknats. Också andelen ungfåglar som inte häckar har undersökts utgående från material från Hangö fågelstation. En arbetsgrupp som tillsatts av miljöministeriet har utarbetat en plan för vård av storskarvsbeståndet (Miljöministeriets duplikat 161. 2005). Arbetsgruppen gick igenom ett stort antal frågor om skarven och försökte hitta lösningar på dem. I detta sammanhang utreddes möjligheterna att genom undantag från fridlysningsbestämmelserna söka en lösning på de skador som storskarven lokalt förorsakar och man utredde också olika metoder för att i stor skala reglera skarvstammen. Arbetsgruppen föreslog att ersättningssystemet för de parter som åsamkas skador på grund av skarvstammen skulle utvecklas, och att diskussion om frågan skulle väckas på EU-nivå. Dessutom föreslog arbetsgruppen att metoder skulle utvecklas för att förebygga skador. En begränsning av stammen genom kraftåtgärder kunde enligt arbetsgruppen förutsätta att lagstiftningen om storskarven ändras så, att arten flyttas över bland sådant vilt eller sådana icke fridlysta djur som avses i jaktlagen. Detta förutsätter att storskarven upptas bland arterna i bilaga II till fågeldirektivet. Arbetsgruppen konstaterade, att nivån på dokumenteringen över storskarvens inverkan på omgivningen måste förbättras, och att tydliga kriterier för påvisande av skadeverkningarna ska upprättas på basis av dokumentationen. I brist på sådana utredningar ansåg arbetsgruppen att det inte fanns något behov att omedelbart åtgärda skarvstammens storlek. Miljöministeriet har utarbetat ett anvisningsbrev till de regionala miljöcentralerna i kustområdena om verkställandet av planen för vård av storskarvbeståndet. Anvisningsbrevet innehåller bland annat anvisningar om att skrämma bort storskarven från vissa områden och om att be- 4
Ministerns svar KK 592/2009 vp Anne-Mari Virolainen /kok gränsa stammen i hela kustområdet, om grunder för beviljande av undantagslov och anvisningar om ansökningarnas innehåll, behandling och avgörande. De problemområden som avses i regeringsprogrammet har kartlagts och en rapport över läget överlämnades till miljöministeriet 21.5.2008. Vilt- och fiskeriforskningsanstalten har i början av detta år utfört en enkät bland yrkesfiskarna i syfte att kartlägga problemets allvar. Dessutom kommer forskningsanstalten att utföra noggrannare analyser av spybollarna för att få en exaktare bild av bytesfiskens artsammansättning och fiskens storlek. Resultaten av undersökningarna kommer att bli klara inom nästa höst. Syftet är att skapa metoder för att mäta de skador på fiskevattnen som avses i fågeldirektivet. Redan i den ovan nämnda planen för vård av storskarvstammen konstaterades det att bristen på dokumentering är problem som måste lösas för att man ska få fram hållbara argument som grund för beredningen av undantagslov. Till Sydvästra Finlands miljöcentral har fram till 1.6.2000 endast tre ansökningar om undantag från fridlysningsbestämmelserna inlämnats. Två beslut har varit nekande, ett är ännu under beredning. Åbo förvaltningsdomstol har förkastat besväret mot ett av de nekande besluten. Nylands miljöcentral har för sin del fått in två ansökningar. Också dessa beslut var nekande, ett av besluten överklagades. Beslutet ändrades inte till följd av besvären. Västra Finlands miljöcentral har utfärdat ett nekande beslut. Huvudsyftet med ansökningarna har varit att bemästra skador som storskarven förorsakar lokalt genom att skjuta något tiotal fåglar. De har motiverats med de skador som storskarven förorsakar i vattnen, för fisket och fiskstammen och med skadorna för hälsan, samt med behovet av skydd för andra arter. I miljöcentralernas avgöranden har man ansett, att ansökningarna inte har innehållit sådana orsaker som avses i artikel 9 i fågeldirektivet som skulle förutsätta beviljande av undantagslov. Förvaltningsdomstolarna har motiverat sina beslut med samma grunder. Miljöministeriet anser att det är viktigt att frågan behandlas i ett öppet samarbete och genom interaktion mellan olika parter. Eftersom utvecklingen för skarvstammen i Finland är starkt beroende av utvecklingen i de övriga östersjöländerna är det också viktigt att man samarbetar regionalt med närliggande länder. Med tanke på detta planerar ministeriet att nästa vinter i Finland anordna ett seminarium för Österjöländerna, där man behandlar praxisen i närländer som har likartade förhållanden och målsättningarna för de åtgärder som utförs. Kommissionen bereder som bäst anvisningar för tillämpandet av undantagsbestämmelser och undersöker vilken praxis som är bäst för att sköta skarvfrågan. På basis av informationen om handlingslinjerna och den forskning om skadorna och skarvens föda i finländska förhållanden som blir klar i år och utgående från uppgifter om stammens utveckling tänker ministeriet precisera sina anvisningar till de regionala miljöcentralerna om behandlingen av undantagslov. Helsingfors den 3 juli 2009 Minister Jan Vapaavuori 5