ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 32/05/1 Dnro Psy-2003-y-209 Annettu julkipanon jälkeen

1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 32/05/1 Dnro Psy-2003-y-209 Annettu julkipanon jälkeen 15.4.2005 ASIA Kalliosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Pudasjärvi LUVAN HAKIJA Vapo Oy PL 318 90101 OULU

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUS- TILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 5 Poltto- ja voiteluaineet... 5 Vesien käsittely... 6 Varastointi... 6 Liikennejärjestelyt... 7 Toiminnan lopettaminen... 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 Ympäristöhallintajärjestelmä... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 8 Päästöt pintavesiin... 8 Vedenlaatu... 8 Veden määrä...9 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 9 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 10 Päästöt ilmaan... 10 Melu... 11 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 11 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 11 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 12 Yleiskuvaus... 12 Alueen luonto ja suojelukohteet... 12 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 12 Vesistön tila... 12 Virtaamat... 12 Vedenlaatu... 13 Kalatalous... 14 Maaperä ja pohjavesiolot... 15 Muut kuormittavat toiminnat... 16 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 16 Vaikutus pintavesiin... 16 Vaikutus vesistön tilaan... 16 Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön... 17 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 17 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 17 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 18 Melun vaikutukset...18 Muut vaikutukset... 18 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 20 Käyttötarkkailu... 21 Päästötarkkailu... 21 Vaikutustarkkailu... 21 Vesistötarkkailu... 21 Biologinen ja kalataloudellinen tarkkailu... 22 Raportointi... 22 Ohjelman voimassaolo... 23 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 23 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 24 Korvaukset... 24

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 24 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 24 Lausunnot... 25 Muistutukset ja mielipiteet... 29 Hakijan kuuleminen ja vastine... 30 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 37 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 37 LUPAMÄÄRÄYKSET... 37 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 37 Päästöt pintavesiin... 37 Päästöt ilmaan... 38 Melu... 39 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 39 Varastointi... 39 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 39 Toiminnan lopettaminen... 40 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 40 Kalatalousmääräys... 40 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 40 RATKAISUN PERUSTELUT... 41 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 41 Luvan myöntämisen edellytykset... 41 Lupamääräysten perustelut... 42 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 42 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 43 Kalatalousmääräys... 45 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 46 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 47 Päätöksen voimassaolo... 47 Lupamääräysten tarkistaminen... 47 Korvattavat päätökset... 47 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 47 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 48 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 48 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 48 KÄSITTELYMAKSU... 48 Ratkaisu... 48 Perustelut... 48 Oikeusohje... 48 MUUTOKSENHAKU... 49 3

4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut Kalliosuon turvetuotannolle toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa auma-alueineen yhteensä 199,7 hehtaaria. Kalliosuon tuotantoalue koostuu Kuikkasuon (84,4 ha), Kuikkasalmensuon (36,7 ha), Epäilyksensuon (39,6 ha) ja Peltosuon (39,0 ha) osa-alueista. Vedet johdetaan puhdistusjärjestelmien kautta Alemman Kallio-ojan (Kuikkasuo, Kuikkasalmensuo), Kissapuron (Epäilyksensuo) ja Ylemmän Kallio-ojan (Peltosuo) kautta eli kolmea eri reittiä Siuruanjokeen. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon 31.12. 2003. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalliosuon turvetuotantoalue sijaitsee Pudasjärven kaupungin Siuruan kylässä noin 30 kilometriä kaupungin keskustasta luoteeseen ja noin 20 km Yli-Iin keskustasta koilliseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Voimassa olevan Pohjois-Suomen vesioikeuden 2.7.1999 antaman päätöksen (nro 27/99/1) mukaan luvan haltijan on vuoden 2003 loppuun mennessä jätettävä vesioikeudelle lupaehtojen tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että vesioikeus voi valvontaviranomaisen taikka vahinkoa tai haittaa kärsivän hakemuksesta määrätä, että lupa raukeaa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 22.12. 1993 antaman päätöksen (nro 135/93/1) ja 2.7.1999 antaman päätöksen (nro 27/99/1) sekä Vaasan hallinto-oikeuden valituksiin 14.9.2000 antaman päätöksen (nro 00/0039/3) nojalla. Kalliosuon tuotantoalue on kokonaisuudessaan hakijan omistuksessa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan seutukaavassa (1990) alueelle on osoitettu varaus turvetuotantoalueeksi (EO-T).

Vahvistamattomassa maakuntakaavassa alue on osoitettu turvetuotantoalueeksi (eo-t). Merkinnällä on osoitettu energiahuollon kannalta tärkeät turvetuotantoon soveltuvat suoalueet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan alueelle ei ole laadittu asema- eikä yleiskaavoja. Alueiden käytön osaston tiedossa ei ole aluetta koskevia maankäyttöhankkeita tai suunnitelmia. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus Hankkeen tarkoituksena on jatkaa Kalliosuolla jyrsinpolttoturpeen tuotantoa auma-alueet mukaan lukien enimmillään 199,7 ha:n alalla. Hakemukseen ei sisälly uutta tuotantopinta-alaa. Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on noin 30-40 vuorokautta keskittyen alku- ja keskikesän poutajaksoihin. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelminä alueella käytetään imuvaunutuotantoa. Kalliosuolla on käytössä syklonilla varustettu imuvaunu sekä vanhan mallinen imuvaunu. Syklonilla varustettua imuvaunua käytetään asutuksen läheisyydessä, kuten Peltosuon lohkolla. Turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantoa tehostaa turvemassan siirroilla saralta toiselle. Massansiirtoja on tehty Peltosuolla ja Kuikkasuolla. Osa saroista on massansiirtojen takia poistunut tuotannosta. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Turpeen toimitukset rekka-autoilla käyttökohteisiin tapahtuvat pääasiassa talvella ympärivuorokautisesti. Kuljetuksia voi olla myös muina vuodenaikoina. Tuote toimitetaan turvetta käyttäville asiakkaille pääasiassa Ouluun ja Kemiin. Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Kalliosuon keskimääräinen tuotantomäärä koko käytettävissä olevalla pinta-alalla on noin 80 000 m 3 tuotantokaudessa, joskin vuosittaiset tuotantomäärät ovat lähinnä pohjoisten olosuhteiden vuoksi vaihdelleet vuosittain huomattavasti. Jatkossa pienenevä ala sekä kenttien mataloituminen pienentävät vuosittaista tuotantomäärää. Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin 42 000 litraa, ja voiteluaineita kuluu vastaavasti noin 350 litraa tuotantokaudessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin.

Polttoainevarastona on tällä hetkellä kaksi 3000 litran siirrettävää polttoainesäiliötä, joita säilytetään työmaalla paloviranomaisen hyväksymissä paikoissa. Kalliosuolla on kolme pumppaamoa, joista Kuikkasuon pumppaamo on dieselkäyttöinen ja kaksi muuta sähkökäyttöistä. Kuikkasuon pumppaamolla on yksi 1000 litran polttoainesäiliö. 6 Vesien käsittely Tuotantoalueen vedet johdetaan sulan veden aikana laskeutusaltaiden 1 5 kautta pumppaamalla kolmelle pintavalutuskentälle ja sieltä laskuojia Alemman Kallio-ojan, Kissapuron ja Ylemmän Kallio-ojan kautta Siuruanjokeen. Kun pumppausta ei voida veden jäätymisen vuoksi suorittaa, vedet johdetaan laskeutusaltaiden ja sulkulaitteiden kautta em. lasku-uomien kautta Siuruanjokeen. Alueen pinta-alajakauma lohkoihin käy ilmi seuraavasta taulukosta. Lohkottaiset pinta-alat, ha Lohko nro Lohkon alkuper. pinta-ala Poistunut Tuotannossa Aumaalue Yhteensä Kuikkasuo 85,0 3,9 81,1 3,3 84,4 Kuikkasalmensuo 36,7-36,7-36,7 Epäilyksensuo 43,9 6,6 37,3 2,3 39,6 Peltosuo 41,6 3,6 38,0 1,0 39,6 Yht. 207,2 14,1 193,1 6,6 199,7 Kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon tehostetaan ojiin kaivetuilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennetuilla lietteenpidättimillä. Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta. Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Allassyvennykset kaivetaan ja ylläpidetään niissä ojissa, joissa ne voidaan kaivaa turpeeseen. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Ne on varustettu pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön. Eristysojilla johdetaan tuotantoalueen ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Varastointi Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliössä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Kalliosuon polttoainehuolto on tällä hetkellä järjestetty kahdella 3000 litran siirrettävällä polttoainesäiliöillä, jotka säilytetään työmaalla paloviranomaisten hyväksymissä paikoissa.

7 Liikennejärjestelyt Kalliosuolta on neljä työmaatietä yhdystielle numero 18807 (Kalliosuon tie). Liikenne suuntautuu Kalliosuon tietä länteen seututielle numero 855. Kuljetukset Ouluun menevät seututietä Tannilan kautta tielle 849 ja edelleen Yli- Iin ja Kiimingin kautta Ouluun. Kuljetukset Kemiin menevät tietä 855 Tannilan, Yli-Olhavan ja Olhavan kautta Kemiin. Turvekuljetuksia on lähinnä talviaikana. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain noin 1 2 kuukauden ajan. Työmaateitä liikennöivät rekkojen lisäksi jonkin verran henkilöautot. Tuotantokoneita siirretään Kalliosuon tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä vain joitakin kertoja vuoden aikana. Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastaukseen pyöräkuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 700 autokuormallista. Toiminnan lopettaminen Kalliosuolla on tähän mennessä poistettu tuotannosta 14,1 ha turpeen loppumisen tai massansiirtojen takia. Tuotantopinta-ala pienenee tulevina vuosina 5-30 ha/v. Tuotanto alueella tulee jatkumaan noin vuoteen 2015. Kun lupakauden aikana alueita poistuu tuotannosta, ne siistitään sopivina kokonaisuuksina siten, että sieltä poistetaan varastoaumat, koneet, kantokasat, jätteet ja roskat. Maapohja tasoitetaan tarpeen mukaan ottaen huomioon alueelle soveltuva jälkikäyttö. Koska alueet ovat hakijan omistuksessa, päättää se tulevan jälkikäyttömuodon ja alueet pyritään kunnostamaan sen mukaisesti mahdollisimman pian niiden vapauduttua tuotannosta. Tuotannosta poistuneita alueita ei pääsääntöisesti eroteta turvetuotannon vesienkäsittelystä, koska poistumat eivät todennäköisesti kuormita poikkeuksellisesti turvetuotannon vesienkäsittelyrakenteita. Jos tällaisiin toimiin ryhdytään, suunnitelma esitetään etukäteen ympäristökeskukselle. Poistettujen pinta-alojen päästöt erotetaan laskennallisesti turvetuotannon vesipäästöistä Hakija pitää omistuksessaan olevien tuotannosta poistettujen alueiden vesiensuojelurakenteet kunnossa tarpeen mukaan vielä noin kahden vuoden ajan sen jälkeen, kun niille on lopetettu turvetuotannossa olevien alueiden vesien johtaminen kokonaisuudessaan. Tämän jälkeinen vesiensuojelurakenteiden käyttö ja kunnossapito määräytyvät kulloisenkin maankäyttömuodon sen hetkisten määräysten ja suositusten mukaisesti. Kalliosuon sijainti ja ympäröivä maankäyttö huomioon ottaen todennäköisin turvetuotannon jälkeinen maankäyttö on pohjamaasta riippuen joko metsittäminen tai viljely (esim. ruokohelpi). Lupakauden aikana tehtävistä jälkikäyttötoimenpiteistä ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Mikäli Kalliosuolla havaitaan tuotannon edetessä ja turvekerroksen vähentyessä alueita, joita ei voida turvetuotannon päättymisen jälkeen kuivattaa maa- tai metsätalouden käyttöön sopiviksi ilman vesien pumppausta, tullaan näiden alueiden turvetuotannon jälkeinen käyttömuoto ratkaisemaan tapauskohtaisesti.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalliosuon vesienkäsittely perustuu koko tuotantoalueella sarkaojarakenteisiin, laskeutusaltaisiin sekä sulan kauden aikaiseen pintavalutukseen. Pakkasaikana vedet johdetaan laskeutusaltaiden ja sulkulaitteiden kautta alapuoliseen vesistöön. Myös tuotannosta poistettujen alueiden vedet johdetaan edelleen tuotantoalueen vesiensuojelurakenteiden kautta. Kalliosuon tuotantolohkoilla ei ole tehty erillistä pintavalutuskentän tehon tarkkailua. Vuosina 1997 2000 tuotantolohkoilta purkautunut vesi oli laadultaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen tarkkailusoiden keskimääräistä tasoa parempaa. Hakija on katsonut, että kyseiset vesienkäsittelymenetelmät vastaavat tämän päivän tietämyksen mukaan Kalliosuon olosuhteissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Ne säilytetään asianmukaisesti ennen kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Kalliosuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). 8 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan muun muassa varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14001 ja SFS-ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioitsija tekee järjestelmän määränaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Vedenlaatu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu tuotantokautena on ollut keski-

määrin vuosina 1992 2003: kiintoainepitoisuus 6 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 71 µg/l, kokonaistyppipitoisuus 1456 µg/l ja COD Mn 41 mg/l. Vastaavasti laskeutusaltaallisten soiden keskiarvot vuosina 1991 2002 ovat olleet: kiintoaine 14 mg/l, fosforipitoisuus 97 µg/l, typpipitoisuus 1 860 µg/l ja COD Mn 33 mg/l. Kalliosuon Peltosuon lohkon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu on tuotantokautena vuosina 1999 2000 ollut keskimäärin: kiintoaine 3,7 mg/l, kokonaisfosfori 50 µg/l, kokonaistyppi 922 µg/l ja COD Mn 23 mg/l. Kalliosuon Epäilyksensuon lohkon pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu on tuotantokautena 1997-1998 ollut keskimäärin: kiintoaine 4,5 mg/l, kokonaisfosfori 51 µg/l, kokonaistyppi 947 µg/l ja COD Mn 12 mg/l. Vesi on ollut siten keskimääräistä parempaa. Humuksen huuhtoutuminen pintavalutuskentältä lähtevään veteen on tyypillistä. Kalliosuolla vesienkäsittely tuotantokauden ulkopuolella tapahtuu laskeutusaltailla. Kalliosuolla vedenlaatua ei ole tarkkailtu tuotantokauden ulkopuolella. 9 Veden määrä Turvetuotantoalueelta lumi sulaa keväällä yleensä aikaisemmin kuin muualla valuma-alueella, jolloin tuotantoalueelta tuleva huippuvalunta ehtii tapahtua ennen vesistön muun valuma-alueen huippuvaluntaa. Kalliosuon valumia on mitattu kuormitustarkkailuvuosien 1997 2000 lisäksi vuonna 2001 erillistarkkailuna. Kalliosuon tuotantoalueelta lähtevän veden kokonaismäärää ei ole mitattu. Vedet purkautuvat suolta useasta eri kohdasta. Jaksolla 1997 1998 Epäilyksensuon lohkolta on valunut vettä 30,3 54,8 l/s km -2, keskimäärin 42,6 l/s km -2. Jaksolla 1999 2000 Peltosuon lohkolta on valunut vettä 5,3 16,2 l/s km -2, keskimäärin 9,0 l/s km -2. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden yhteistarkkailussa pintavalutuskentällisiltä soilta on tarkkailujaksolla 1997 1998 purkautunut vettä keskimäärin 18,1 l/s km -2 ja tarkkailujaksolla 1999 2000 keskimäärin 12 l/s km -2. Alueella kesä 1999 oli vähäsateinen, kun taas kesällä 1998 satoi tavanomaista runsaammin ja sateisuuden seurauksena valumat olivat normaalia suuremmat. Vesistössä aiheutuva kuormitus Kuormituksen arviointiperusteena on käytetty Kalliosuolla tehtyjä mittauksia ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen ominaiskuormituksia. Vuosien väliset erot erityisesti nettokuormituksessa johtuvat sääoloista ja arvioidussa luonnonhuuhtoumassa olleista eroista. Tuotantokauden aikainen keskimääräinen nettokuormitus Kalliosuolla on ollut v. 1997-2000 Kalliosuolta tehtyjen mittausten mukaan: 9,8 kg/d kiintoainetta, 13,1 kg/d COD Mn, 0,16 kg/d fosforia ja 3,5 kg/d typpeä ja PPO:n alueen vuosina 1992 2003 mitattujen pintavalutuskentällisten yhteistarkkailusoiden ominaiskuormitusten perusteella: 2,6 kg/d kiintoainetta, 17,2 kg/d COD Mn, 0,06 kg/d fosforia ja 1,8 kg/d typpeä. Turvesuon aiheuttama kuormitus riippuu voimakkaasti valuntaoloista. Voimakkaiden sateiden aiheuttamien valuntahuippujen aikana kuormitus voi nousta huomattavasti keskimääräistä suuremmaksi. Vastaavasti alivalu-

makaudella se on keskimääräistä pienempi ja voi kesäaikana loppua kokonaankin virtaaman ehtyessä. 10 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa vuotoja maaperään lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat ja säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Kalliosuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Lähin I luokan pohjavesialue on noin 600 m Epäilyksensuon lohkota luoteeseen Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Tuotetun turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Turpeen kuljetusreitillä lähimmät talot ovat Peltosuon välittömässä läheisyydessä, 200 550 m etäisyydellä suotiestä, yhdystien 18807 (Kalliosuon tie) varressa. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turvepöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön.

Kalliosuon tuotannosta ja liikenteestä voi ajoittain aiheutua pölyämistä ja lähimmissä asuintaloissa voi ajoittain esiintyä pölyhaittoja. Lähimmät vakituiset asuinrakennukset (2 kpl) sijaitsevat noin 140 160 metriä etelään ja lounaaseen Peltosuon lohkosta. Seuraavat lähimmät talot (5 kpl) sijaitsevat Peltosuon kaakkois-itäpuolella 220 370 m etäisyydellä tuotantoalueesta. Väliin jäävällä alueella on peltoa ja jonkin verran puustoa. Peltusuon lohkon lastauksen pölyämisestä on valitettu 7.11.2001 ja 11.4.2003. Valittajan talo sijaitsee 250 m etelä-kaakkoon Peltosuon pohjoisosan auma-alueesta. Pölyhaittoja on ehkäisty ottamalla huomioon tuotanto- ja toimitusvaiheessa tuulen suunta. Kun tuuli kääntyy asutukseen päin, keskeytetään tuotanto/turpeen lastaus asutuksen lähialueilla. Pölyhaittoja on ehkäisty myös tuotantomenetelmän valinnalla. Peltosuon lohkolla käytetään imuvaunumallia, joka on kehitetty vähentämään pölypäästöjä. 11 Melu Jyväskylän yliopiston Ympäristötutkimuskeskuksen julkaisun "Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana, tiedonantoja 151, Jyväskylä 1998", mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita Kalliosuon tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit). Tuotannon äänet voivat erottua Peltosuon lohkon aluetta lähinnä olevien asuntojen luona. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan aiheuttamia meluhaittoja eikä niistä ole valitettu. Lähin asutus kuljetusreittien varressa on noin 200 metrin päässä Peltosuon suotiestä, yhdystien nro 18807 (Kalliosuontie) varrella. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Kalliosuon tuotantoalueella syntyy sekajätettä, jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä. Jätteiden keräilypiste sijaitsee työmaan tukikohdassa sateelta suojatussa katoksessa. Jäteöljyt, öljynsuodattimet ja muut öljyiset jätteet sekä akut kuljetetaan jätekatoksesta Kynkäänsuolle, jossa sijaitsee ongelmajätteiden keräilypiste. Kynkäänsuolta ongelmajätteet noutaa jätehuoltoyritys ja toimittaa ne Ekokem Oy:lle. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi muun muassa jätteiden poiskuljettamisesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalliosuon vesienkäsittely perustuu sarkaojarakenteisiin, laskeutusaltaisiin sekä tuotannon aikaiseen pintavalutukseen. Hakija on katsonut, että nykyiset vesienkäsittelymenetelmät vastaavat tämän päivän tietämyksen mu-

kaan Kalliosuon olosuhteissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Kalliosuon jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Kalliosuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). 12 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Tuotantoalueen lähiympäristö on metsää, suota ja peltoja. Kalliosuo sijaitsee Yli-Tannilan (61.413) ja Kinttaisojan (61.493) valuma-alueilla. Yli- Tannilan (Siuruanjoki) valuma-alueesta (123 km 2 ) on 88 % metsätalousmaata, 5 % maatalousmaata, 2 % vesialuetta ja 2,7 % kallio- ja maaperäainesten ottoaluetta. Kinttaisojan valuma-alueesta (30 km 2 ) on 91 % metsätalousmaata, 3 % vesialueita ja 5,6 % kallio- ja maaperäainesten ottoalueita. Alueen luonto ja suojelukohteet Lähin suojelukohde on Natura 2000-alueisiin kuuluva Virvikkosuo (FI1106400), joka sijaitsee noin 5,3 km Kalliosuon länsipuolella. Virvikkosuo ei kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Lähin asutus on noin 140 160 metrin päässä Peltosuon tuotantolohkosta. Enimmillään 500 metrin etäisyydellä Peltosuon lohkolta sijaitsee 7 asuinrakennusta. Kuikkasuon, Kuikkasalmensuon ja Epäilyksensuon välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta. Lähimmät asutut talot ovat 700 800 metriä Epäilyksensuon lohkolta. Vesistön tila Virtaamat Kalliosuon laskuojat sijaitsevat Siuruanjoen Yli-Tannilan valuma-alueella, jonka pinta-ala on 123 km 2 ja järvisyys 0,24 %. Kalliosuon turvetuotantoalueen osuus Yli-Tannilan valuma-alueesta on 1,6 %. Siuruanjoen valuma-

alueen pinta-ala on 2395 km 2 ja järvisyys 1,9 %. Valuma-alueesta on suota yli 60 %. Siuruanjoen keskivirtaama (MQ) lähellä joen suuta Leuankoskessa on vuosina 1961-1990 ollut 30,8 m 3 /s. Keskialivirtaama (MNQ) on samalla jaksolla ollut 3,7 m 3 /s. Suurin ja pienin havaittu virtaama on ollut 690 m 3 /s ja 1,5 m 3 /s. 13 Vedenlaatu Laskupurot Ylemmän Kallio-ojan veden laadusta on tietoja kesäajalta vuosilta 1989-1991. Veden kiintoainepitoisuus vaihteli välillä 4 47 mg/l ja happea kuluttavia aineita oli ajoittain varsin runsaasti. Kallio-ojalle tyypillistä oli korkea fosforipitoisuus (kesällä 88 173 µg/l), josta suuri osa oli fosfaattimuodossa. Typpeä Kallio-ojassa oli noin 1000 µg/l,josta liukoisessa muodossa 20 50 %. Ravinteiden pitoisuuksien suhteiden perusteella typpiyhdisteet olivat minimitekijänä, mutta siitä huolimatta vapaata epäorgaanista nitraattityppeä oli vedessä kesäaikana yleensä riittävästi. Veden ph on vaihdellut kesällä 6,1 7,5. Veden väri oli kesällä 200 350 mgpt/l. Alemman Kallio-ojan veden laadusta on tietoja kesäajalta vuosilta 1989 1991 ja 1995, joista saadaan käsitys yleisestä veden laadusta. Veden kiintoainepitoisuus vaihteli kesällä välillä 3 71 mg/l ja happea kuluttavia aineita oli ajoittain varsin runsaasti. Ojalle oli tyypillistä korkea fosforipitoisuus (kesällä 53 183 µg/l ), josta suuri osa oli fosfaattimuodossa. Typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat kohtuullisen pienet (noin 1000 µg/l) verrattuna fosforipitoisuuksiin. Veden ph on vaihdellut kesällä 6,6 7,7. Veden väri oli kesällä 250 400 mgpt/l. Siuruanjoki Siuruanjoen vesi on luonnostaan humuspitoista ja melko ravinteikasta. Luonnonhuuhtouman osuus vesistöön tulevasta ravinnemäärästä ja humuksesta on suuri. Valuma-alueesta 66 % on suota. Ihmistoiminnan aiheuttamaa kuormitusta tule maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta sekä taajama- ja haja-asutuksesta. Siuruanjoen veden laatu on valtakunnallisen luokituksen mukaan v. 1994-1997 ollut tyydyttävä. Vuosien 1990-1993 luokituksessa Siuruanjoen yleisen käyttökelpoisuuden luokka oli tyydyttävä. Vuosina 1995 ja 1996 sinilevien massakukinnot heikensivät vesistön käyttökelpoisuutta entisestään ja veden laatu laski paikoin välttävälle tasolle. Tämän jälkeen leväongelmia ei ole ollut. Vuosien 1993 2003 mittausten mukaan Siuruanjoen veden kiintoainepitoisuus vaihteli erittäin laajasti alle 1 mg/l:sta 45 mg/l:aan talven ja kevään ääriarvoina jokisuussa, missä vaihtelut olivat suurimmat. Talvella mittaustulosten mediaani oli 2,7 mg/l, keväällä 5,1 mg/l, kesällä 3,7 mg/l ja syksyllä 2,9 mg/l. Kokonaisfosforin pitoisuus oli keväällä suurimmillaan ja syksyllä alimmillaan. Pienimmät fosforipitoisuuden keskiarvot olivat Tannilassa ja Alasiuruassa, mutta jokisuuhun tultaessa pitoisuustaso kohosi kaikkina vuodenaikoina. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 40 µg/l ja jokisuulla lähes 50 µg/l. Siuruanjoen kokonaisfosforipitoisuus on ollut varsin korkea ja mm. valtakunnallisen yleisen vedenlaatuluokituksen tyydyttävän luokan kokonaisfos-

foripitoisuuden ylärajana on 50 µg/l, jonka ylittää mm. talven pitoisuustaso jokisuussa ja Asmuntissa. Kokonaistypen pitoisuus oli Siuruanjoen kaikilla havaintopaikoilla samaa luokkaa. Yleisesti ottaen typpipitoisuus oli alimmillaan syksyllä ja suurin talvella ja keväällä. Kesällä suurimmat yksittäiset typpipitoisuudet mitattiin jokisuussa ja Tannilassa. Keskiarvo Tannilassa oli kesällä 600 µg/l samoin jokisuulla. Kun maksimiarvojen keskiarvoa kohottava vaikutus otetaan huomioon, oli joen veden typpipitoisuus kesän normaalitilanteissa varsin tasainen Asmuntista jokisuuhun. Kemiallinen hapenkulutus vaihteli jokisuussa vuodenajoittain keskimäärin välillä 14,3 22,4 mg/l. Pienimmillään COD oli talvella ja suurin kesällä. Kesällä COD-arvot olivat Tannilassa keskiarvona 20 mg/l ja jokisuulla 22 mg/l. Siuruanjoen veden rautapitoisuuden vaihtelu selitti veden väriä kesällä ja syksyllä voimakkaasti. Lievää rautapitoisuuden säännöllistä nousua mitattiin näinä vuodenaikoina joessa alavirtaan. Suurimmat rautapitoisuudet mitattiin talvella ja Siuruanjoessa on ollut satunnaisesti rautasakkaa talvella. Kesällä rautapitoisuus oli Tannilassa keskiarvona 2 400 µg/l ja jokisuulla 2 500 µg/l. 14 Kalatalous Kalliosuon turvetuotantoalueen laskuojissa ei kalasteta eikä niillä ole kalataloudellista merkitystä. Ylemmän Kallio-ojan kohdalla Siuruanjoen vesialue kuuluu Siuruan osakaskunnalle, Kissapuron kohdalla Metsähallitukselle ja St. Andrean osakaskunnalle, Alemman Kallio-ojan kohdalla Siuruanjoen vesialue kuuluu Tannilan osakaskunnalle. Siuruanjoen tärkeimmät saalislajit ovat vuotta 2002 koskeneen kalastustiedustelun mukaan hauki, ahven ja särki. Kalastus ja saalis painottui Siuruanjoen alaosalle. Valtaosa saaliista saatiin katiskoilla, verkoilla ja heittovavoilla. Lohensukuisista lajeista eniten oli merkitystä kirjolohella, jota saatiin enemmän kuin harjusta. Kirjolohen merkitys on kasvanut vuonna 1997 aloitettujen istutusten myötä. Kalastustiedustelun mukaan keskimääräinen Siuruanjoesta kalastaneiden saalis oli v. 1995 ja 1999 runsas 20 kg/talous. Vuonna 2002 keskisaalis oli 32,4 kg/talous. Keskimääräisessä saalissa lisääntyi eniten ahven ja särki. Harjuksen osuus saaliissa on vähentynyt jo 1990-luvulta lähtien. Istutuksia on lisätty runsaasti vuodesta 1997, mutta vuoden 2002 saaliiseen istutukset eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Siuruanjoella 1990-luvun puolivälissä tehdyt koskikunnostukset ovat saattaneet vaikuttaa tai vaikuttavat edelleen koskialueiden harjuksen esiintymiseen siten, etteivät ne viihdy alueilla, missä kunnostus on vaikuttanut voimakkaasti pohjan kasvistoon. Kymmenen vuoden aikana tehtyjen sähkökalastusten perusteella harjusten poikastuotannossa on vuosittaista vaihtelua, mutta keskimääräinen poikastuotanto on pysynyt samalla tasolla. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaalistarkastelun mukaan luotettavin on hauen verkkokalastuksen yksikkösaalis, joka on vaihdellut tarkastelujaksolla välillä 305 754 g/kokukerta. Vuosittainen vaihtelu on ollut varsin vähäistä. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan suurimmalle osalle vastaajista Siuruanjoesta saadun saaliin ruokataloudellinen tai virkistyksellinen merkitys oli vähäinen tai kohtalainen. Valtaosa vastaajista arvioi Siuruanjoen kalavetenä huonoksi tai välttäväksi.

Kalastusta ja kalan käyttöä haittasi tiedusteluvastausten mukaan veden huono laatu, pyydyksien limoittuminen, saaliin makuhaitat ja veden samentuminen. Yleisimmin kommentoidut haitat olivat varsin samansuuntaisia vuosien 1995 ja 1999 tiedusteluissa. Vuoden 2002 tiedusteluun vastanneista oli ravustanut 17 taloutta, joilta 15:ta saatiin saalistietoja. Vastanneiden kokonaissaalis oli 978 rapua. Pyynnissä oli 12 13 mertaa/talous. Keskisaalis oli 89 rapua/talous. Pääosa vastanneista oli ravustanut Siuruanjoesta Korpi- ja Mertajoen väliseltä alueelta. Yksi vastaaja oli ravustanut Vitma- ja Hepo-ojan väliseltä alueelta. Ilmeisesti rapukanta on vahvistunut viime vuosina yksittäisten henkilöiden tekemien siirtoistutusten ansiosta ja tieto rapukannan olemassaolosta on lisännyt ravustusta. Vuoden 1995 kalastustiedustelun mukaan oli saatu 8 ravun saalis Siuruanjoen alaosalta. Vuoden 1999 kalastustiedustelun mukaan oli Siuruanjoen ala- ja keskiosalla ravustanut 13 taloutta ja saalis oli 560 rapua. Pyynnissä oli keskimäärin 8 mertaa/talous. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotantosoille on lupapäätöksissä määrätty suokohtaisia kalatalousmaksuja. Maksuilla on hoitotoimia tehnyt Iijoen vesistön kalastusalue vuonna 1997 laaditun käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Hakemussuunnitelman liitteenä 3) olevan kalastusselvityksen mukaan Siuruanjokeen on kalaistutuksia tehty seuraavasti. 15 Laji 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Harjus 1-k 5 000 5 000 6 000 43 600 27 970 39 870 29 475 22 078 9 000 Ei saatavilla Kirjolohi - - - 535-300 240 370 218 500 Taimen >2-v 1 990 990 1 290 990 1 102 1 060 96 33 - - Kalatalousmaksuilla on istutettu Siuruanjoen pääuomaan vuosittain lohensukuisia kaloja, harjusta, kirjolohta ja taimenta vuodesta 1997 lähtien. Harjukset on istutettu kesän vanhana ja kirjolohet pyyntikokoisena. Turvetuotantosoiden kalatalousmaksujen käyttösuunnitelman mukaan maksuilla on tarkoitus vuosina 2003 2007 istuttaa Siuruanjokeen 1- kesäistä harjusta 13 kohteeseen yhteensä 12 400 poikasta vuodessa ja pyyntikokoista kirjolohta 6 kohteeseen yhteensä 450 kg vuodessa. Kalatalousmaksuja on em. istutuksia varten käytössä yhteensä 3390,68 euroa/vuosi. Kalliosuon osalta kalatalousmaksua on maksettu vuosilta 1994 2000 3 250 mk/v (546,6 /v) ja vuodesta 2001 alkaen 2600 mk/vuosi (437,29 /v). Maaperä ja pohjavesiolot Lähin pohjavesialue, Petäjäkangas, sijaitsee noin 600 m Epäilyksensuon lohkolta luoteeseen. Petäjäkangas (11615101) on I luokan pohjavesialue. Siellä on vedenottamo, jonne tuotantoalueelta on matkaa yli yksi kilometri. Epäilyksensuon kaakkoispuolella noin 1,5 km ja Kuikkasuon pohjoispuolella noin 1,8 km tuotantoalueesta on pohjavesialue. Nämä molemmat kuuluvat luokaan III. Kalliosuon tuotantoalueen läheisyydessä ei hakijan tietojen mukaan ole käytössä olevia kaivoja.

16 Muut kuormittavat toiminnat Ylemmän Kallio-ojan, Kissapuron ja Alemman Kallio-ojan valuma-alueilla ei Kalliosuon lisäksi ole muita turvetuotantoalueita. Muita em. purojen kuormittajia ovat metsä- ja maatalous sekä vähäinen haja-asutus. Suurin osa Siuruanjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta muodostuu maa- ja metsätalouden kuormituksesta. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina. Turvetuotannon kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntatilanteesta. Kalliosuon vesistövaikutusten tarkastelupisteeksi on valittu Siuruanjoki ylemmän Kallio-ojan, Kissapuron ja Alemman Kallio-ojan kohdalla. Kalliosuon eri lohkojen tuotantovaiheen vaikutuksia Siuruanjoen ainepitoisuuksiin on arvioitu kuormituksen laimentumisena vesistön koko virtaamaan. Kuormituksena on käytetty Epäilyksensuon lohkolla vuosina 1997 1998 ja Peltosuon lohkolla vuosina 1999 2000 suoritetun kuormitustarkkailun tuloksia ja rankkasadetilanteessa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten tuotantosoiden pitkän ajan (1992 2002) tuloksista poimittuja ylivaluman aikaisia kuormituskeskiarvoja. Vesistön pitoisuusmuutokset on laskettu Kalliosuon eri tuotantolohkojen yhteisvaikutuksena. Laskennassa on käytetty valumana Siuruanjoen Leuankosken pitkän ajan (1.1.1970 31.12.2002) keskiarvoja sekä luonnontilaiselle suolle että tuotantosuolle. Laskennallisen vesistövaikutuksen mukaan Kalliosuon ravinnekuormituksen aiheuttama fosforipitoisuuden kasvu on Siuruanjoessa vielä Alemman Kallio-ojankin kohdalla vallitsevaan pitoisuustasoon nähden merkityksetön. Siuruanjoen keskijuoksulla Saarikoskella ja Ala-Siuruassa on jaksolla 1993 2003 mitattu kesäisin kokonaisfosforia noin 42 44 µg/l. Myös typen laskennallinen lisäys Kalliosuon kuormituksen seurauksena on hyvin lievä Siuruanjoessa, jossa kokonaistyppeä on kesällä keskimäärin 510 530 µg/l. Ravinteiden tapaan myös Kalliosuon humus- (COD Mn ) ja kiintoainekuormituksen laskennallista vaikutusta Siuruanjoen pitoisuuksiin voidaan kuvata olemattomaksi, sillä Siuruanjoen vedessä COD Mn -pitoisuus on kesäisin keskimäärin 18 mgo 2 /l ja kiintoainepitoisuus noin 4 mg/l. Kalliosuon alapuolisissa Kallio-ojissa on humusta hieman Siuruanjokea enemmän (23 25 mgo 2 /l) ja veden kiintoaineen vaihtelu on suurta, pitoisuuden noustessa ajoittain kesällä erittäin korkeaksi (enimmillään 47 71 mg/l). Kalliosuolta lähtevässä vedessä COD Mn - ja kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet keskimäärin samalla tai alhaisemmalla tasolla (12 26 mg O 2 /l ja 3 6 mg/l) kuin Kallio-ojassa ja siten veden tummentumis- ja pohjan liettymisvaikutukset alapuolisissa ojissa voidaan arvioida korkeintaan vähäisiksi.

17 Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Ottaen huomioon alapuolisen vesistön vedenlaatu sekä asutuksen ja virkistyskäytön keskittyminen Siuruanjoelle Kalliosuon turvetuotanto ei aiheuta muusta kuormituksesta ja vesistön yleisestä laadusta erotettavissa olevaa haittaa virkistyskäytölle. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Turvetuotannon vesistövaikutukset voivat heikentää ainakin lohensukuisten kalalajien menestymistä kuormitetussa vesistössä. Yksiselitteisiä kalaston kannalta kriittisiä vedenlaadun raja-arvoja ei kuitenkaan ole määritetty eikä turvetuotannon kalastovaikutuksia ole pystytty selvästi erittelemään muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä, kuten metsäojituksista. Yksittäisten turvetuotantoalueiden kalatalousvaikutukset ovat usein marginaalisia, mutta suuri yksittäinen suo voi ylittää korvaus- tai kompensaatiotoimia edellyttävän vaikutustason. Vesistövaikutusarvion perusteella Kalliosuon kuormitteiden vaikutus Siuruanjoen veden laatuun on arvioitu lähes merkityksettömäksi. Tällöin voidaan arvioida, ettei Kalliosuon valumavesillä ole vaikutuksia Siuruanjoen kalastoon ja kalastukseen. Purkuojien vesi on luonnostaan Siuruanjoen vettä heikompilaatuista, joten pyydysten likaantumishaittoja ja kalojen makuhaittoja voi Kallio-ojien välittömässä läheisyydessä esiintyä herkemmin kuin muualla Siuruanjoella. Kallio-ojissa ja Kissapurossa ei kalasteta eikä niillä ole kalaston kannalta merkitystä. Vuoden 2002 kalastustiedustelun mukaan Siuruanjoen kalastossa ei ole vuosina 1993 2002 tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tulosten perusteella ei voida erotella selviä turvetuotannosta johtuvia vaikutuksia metsäojitusten ja muun laajamittaisen maankäytön esim. maatalouden vaikutuksista kalastukseen ja kalastoon. Oman vaikutuksensa kalastukseen ja kalastoon ovat tuoneet Siuruanjoella vuonna 1995 loppuunsaatetut koskikunnostukset, joiden vaikutukset eivät välttämättä heti ole mitattavissa kalantuoton kasvuna. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi, vuotoja maaperään. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Kalliosuon turvetuotanto ei aiheuta poikkeustilanteissakaan erityistä vaaraa pohjavesille, koska tuotantoalueella säilytettävät polttoainemäärät ovat suhteellisen pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodot rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminnan ei arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Lähin I luokan pohjavesialue on 600 m Epäilyksensuon lohkolta luoteeseen.

18 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttavat asutuksen ja vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista. Kalliosuolta lähtevä pöly voi satunnaisesti aiheuttaa esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Ilmatieteen laitoksen Pudasjärven säähavaintoaseman vuosien 1971 2000 seurantojen mukaan alueella päätuulensuunta on toukokuussa etelästä (19 %), kesäkuussa etelästä (14 %) ja lännestä (14 %), heinäkuussa etelästä (16 %) sekä idästä ja lännestä (13 14 %) ja elokuussa etelästä (18 %). Kalliosuota lähimmät vakituiset asuinrakennukset (2 kpl) sijaitsevat noin 140 160 metrin päässä Peltosuon lohkon reunasta. Seuraavaksi lähimmät talot (5 kpl) sijaitsevat tuotantoalueen kaakkois-itäpuolella noin 220 370 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Väliin jäävällä alueella on peltoa ja jonkin verran puustoa. Tuotantoaikana vallitsevat tuulet ovat yleensä asutuksesta poispäin. Kalliosuolta voi kuitenkin ajoittain levitä pölyhaittoja lähimpiin asuintaloihin. Tuotantotoiminnassa ehkäistään pölyhaittojen syntymistä mm. keskeyttämällä työt asutusta lähimpänä olevilla alueilla heti, kun tuuli kääntyy asutukseen päin. Pölyhaittoja ehkäistään myös tuotantomenetelmän valinnalla. Peltosuon lohkolla tuotannossa käytetään imuvaunumallia, joka on kehitetty vähentämään pölypäästöjä. Turvetta ei lastata autoihin asutusta lähellä olevilla auma-alueilla, mikäli tuuli on asutukseen päin. Liikenteen aiheuttama suotien pölyäminen ja lastauksessa autojen ulkopuolelle mahdollisesti kiinni jääneen turvepölyn irtoaminen voi satunnaisesti aiheuttaa haittaa Peltosuon välittömässä läheisyydessä olevissa taloissa. Lähin asutus Peltosuon kuljetusreitin varressa on noin 200 metrin etäisyydellä suotien risteyksestä. Turvetta ei lastata autoihin asutusta lähellä olevilla auma-alueilla, mikäli tuuli on asutukseen päin. Kuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Muilla Kalliosuon tuotantolohkoilla lastaus ja kuljetus eivät aiheuta pölyhaittaa asutukselle, koska lohkot ovat kaukana yhdystiestä nro 18807 (Kalliosuontie) ja suoteiden läheisyydessä ei sijaitse asutusta. Mahdollinen autojen ulkopuolelle jäänyt turvepöly on karissut pois jo työmaatiellä. Melun vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit). Kun tuuli on tuotantoalueelta asutukseen päin, voivat tuotannon äänet erottua lähimpien asuintalojen luona. Muut vaikutukset Kalliosuon tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Tuotantopinta-alan poistuminen turvetuotantokäytöstä muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet tulevat muuttumaan kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. Pohjois-Suomen vesioikeus antoi päätöksissään 2.7.1999 Vaasan hallintooikeuden 14.9.2000 vahvistaman lupamääräyksen, jonka mukaan eräiden Siuruanjoen valuma-alueella olevien turvetuotantoalueiden luvan saajat määrättiin yhteisesti tekemään liettymäkartoitus Siuruanjoen pääuomassa ja niissä sivu-uomissa, joihin johdetaan vesiä turvetuotantoalueilta. Määrä-

ys koski myös Kalliosuota. Kartoitus on tehty kesällä 2001. Kartoituksessa löytyi Siuruanjoen pääuomasta 80 liettymää ja sivu-uomista ja vertailupisteistä yhteensä 17 liettymää. Osa liettymistä oli hiekkaliettymiä ja "hiekkapankkeja". Useimmissa Siuruanjoen liettymissä ei ollut turvetuotannon vaikutusta. Pahimmissa liettymissä (22 kpl) kahdessa oli turvetuotannon vaikutusta muita liettymiä enemmän. Kuusi liettymää oli sellaisia, joissa oli mukana ainakin osaksi turvetuotannon vaikutusta. Kartoituksessa ei kuitenkaan voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen eikä liettymien alkuperän määritystä voitu varmuudella tehdä. Lupapäätöksen velvoittamina turvetuottajat jättivät Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle vuoden 2001 lopulla hakemusasiana esityksen Siuruanjoen liettymien poistamisesta. Hakijoiden mukaan mikään liettymistä ei sijainnut siten, että voitaisiin selkeästi osoittaa sen muodostuneen suurimmaksi osaksi turvetuotannon vaikutuksesta. Hakijat esittivät, että tehty kartoitus ja syksyllä 2001 tehty Viitaojan suualueen ruoppaus katsottaisiin riittäväksi kompensaatioksi kaikista haitoista, joita turvetuotannon Siuruanjoella mahdollisesti aiheuttama liettyminen on aiheuttanut, eikä muita liettymiä Siuruanjoesta poistettaisi. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto antoi liettymäasiasta lainvoimaisen päätöksen 14.1.2003. Päätöksessä ei määrätty toimenpiteitä Siurunajoessa tai sen sivu-uomissa todettujen liettymien poistamiseksi. Turvetuotantoalueiden vesien johtamista koskeviin lupamääräyksiin määrättiin lisävelvoite, jonka mukaan Vapo Oy:n on mm. Kalliosuon ympäristölupahakemukseen liitettävä selvitykset kartoitetuista liettymistä Kalliosuon vesien laskukohdan alapuolisella lähivesialueella. Selvitykseen on liitettävä yhteenveto mahdollisista muutoksista liettymäkohteissa sen tuotantokauden loppuun saakka, jolloin hakemus saatetaan vireille ympäristölupavirastossa. Selvitykseen on liitettävä tarvittaessa esitys toimenpiteistä liettymisestä aiheutuvan haitan poistamiseksi. Elokuussa 2003 Siurunajoella tehtiin liettymäseuranta koskien mm. Kalliosuota. Seurantakartoituksessa määritettiin kunkin suon lähivesialue, jolla sijaitsevat liettymät kartoitettiin uudelleen, eli mitattiin liettymän laajuus ja paksuus ja lisäksi liettymä valokuvattiin. Lähivesialueeksi luettiin myös sivu-uomien yhtymäkohta Siuruanjokeen. Kaikkiaan tarkastettiin koko Siuruanjoen alueella 43 liettymää, joista 35 oli varsinaisia seurantakohteita ja 8 vertailukohdetta. Uusia liettymiä havaittiin 5 kpl. µg/l. Raportti vuoden 2003 liettymäkartoituksesta on hakemussuunnitelman liitteenä 6. Seuraavassa esitetty perustuu em. raporttiin. Kalliosuolta on kolme laskureittiä Siuruanjokeen; ylin laskuoja (Peltosuo) on lähivesialue 1A, keskimmäinen laskuoja (Epäilyksensuo) on lähivesialue 1B ja alin laskuoja (Kuikkasuo ja Kuikkasalmensuo) on lähivesialue 1C. Kalliosuon keskimmäisen laskuojan (Kissapuro) sijaitsee Siuruanjoen etelärannalla. Lähivesialue 1B:llä tarkastettiin laskuojaa lähin liettymä L13 sekä liettymäkohteet aina vajaan kilometrin etäisyydelle laskuojasta alavirtaan. Alimmat kohteet ovat suurelta osin jo varsinaisen lähivesialueen ulkopuolella. Lähivesialueella 1B ovat liettymän L13 lisäksi liettymät V8, L14, L15, L16 ja L85. Liettymät V8 ja L14 sijaitsevat Siuruanjoen pohjoisrannalla. Liettymät L13, L16 ja L85 sijaitsevat Siuruanjoen etelärannalla. Liettymä L15 sijaitsee keskemmällä Siuruanjokea. Se on hiekkasärkkä, jossa hiekkaa on noin 30 cm. Tämän hiekkasärkän pohjoispuolella 3 metrin syvyydessä on yli 100 cm:n hiekkaliettymä. 19

Liettymä V8 on hiekkapankki, joka sijaitsee Siuruanjoen pohjoisrannalla olevassa poukamassa. Kohde V8 tarkastettiin v. 2003. Kohteella V8 aivan rannassa on 10 cm lietettä. 0-5 m etäisyydellä rannasta on 70 120 cm lietettä, joka on etupäässä hietaa. 5-15 m rannasta hietalietteen vahvuus vaihtelee alkaen 60 cm:stä ja ohentuen syvemmälle mentäessä noin 20 cm. Veden syvyys on 15 metrin päässä noin 4 metriä. Koko liettymän laajuus on noin 100 m x 100 m. Liettymän V8 laajuuden arvioitiin levittäytyvän joelle päin sadan metrin leveyteen aiemman 50 metrin sijasta. Hiekkaliettymä V8 sijaitsee Epäilyksensuon laskuojan vastarannalla ja laskuojaan nähden ylävirran puolella. Vuoden 2003 tutkimuksissa liettymän maksimivahvuus oli kasvanut yli kaksinkertaiseksi (50 > 120 cm) aikaisemmasta, keskisyvyys on säilynyt ennallaan. Lisäksi liettymää havaittiin entisen 50 m leveyden sijaan 100 m päähän rannasta. Liettymä V8 ei ole syntynyt Epäilyksensuon laskuojan vaikutuksesta, koska laskuoja on liettymään nähden alavirran puolella. Liettymän V8 aiheuttajana on joen liettymäkuormitus kokonaisuudessaan, jossa on mukana sekä joen luontainen liettyminen, että ihmistoiminnan vaikutukset. Kohde L14 on hiekkaliettymä. Se sijaitsee Siuruanjoen pohjoisrannalla, noin 600 m Kalliosuon laskuojasta alavirtaan. Kyseiselle paikalle laskee pieni oja Siuruanjoen pohjoispuolelta ja alueen läheisyydessä on metsäojitusalueita. Rannassa on noin 3 x 5 m hiekkasärkkä, joka kohoaa n. 5 cm vedenpinnan yläpuolelle. Alavirtaan liettymä jatkuu 5 m veden alla. Hiekkaliettymän ylävirran puolella 2 m rannasta veden syvyys on 70 cm ja liettymän vahvuus on 100 cm. Kolme metriä rannasta veden syvyys on 1,5 m ja liettymän vahvuus on 150 cm. Liettymä on pääasiassa hiesua, jossa on seassa turveliejua. Syvemmällä liettymä vaihettuu hiekkaliettymäksi. Kahden metrin syvyydessä ja 5 m etäisyydellä rannasta hiekkaliettymän vahvuus on yli 1,5 m. Liettymään L14 liittyvä kohde on 5 m etäisyydellä rannasta. Paikalla on 180 cm liejua ja veden syvyys on 2 m. Liettymän kokonaispituus rannan suuntaisesti on noin 70 metriä hiekkapankin yläpuolelle ja 50 metriä hiekkapankin alavirran puolelle. Hiekkapankin alapuolella liettymä on ohuempi. Liettymän laatu ja morfologia ovat samankaltaiset kuin hiekkapankin yläpuolella, mutta maksimivahvuus on 1 metri. Liettymä alkaa yläjuoksun puolella siitä kohdasta, kun joessa oleva, pieni pohjoiseen laajeneva poukama alkaa laajentua jokiuomasta. Pohjahiekkaliettymät L14 sekä L85, L15 ja L16 ovat syntyneet joen liettymäkuormituksesta kokonaisuudessaan, eikä kohteita voida pitää turvetuotannosta johtuvina. Siuruanjoen lietekertymät aiheutuvat useiden eri maankäyttömuotojen yhteisvaikutuksesta. Myös joen luontaiseen toimintaan kuuluu kiintoaineen kulkeutuminen ja kasaantuminen. Liettymäkartoituksissa ei voitu erottaa toisistaan eri maankäyttömuotojen vaikutusta liettymien muodostumiseen, vaan liettymien aiheuttajina ovat joen liettymäkuormitus kokonaisuudessaan, jossa on mukana sekä joen luontainen sedimentoituminen että eri ihmistoiminnan vaikutukset. 20 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Kalliosuon tarkkailu on vuosina 2003 2005 osa Iijoen yhteistarkkailua ja tulokset raportoidaan yhteistarkkailun yhteydessä. Hakija on esittänyt Kalliosuon turvetuotantoalueelle vuoden 2006 alusta erillisen 27.2.2004 päivätyn tarkkailuohjelman, jonka tulokset raportoidaan osana turvetuottajien yhteistarkkailua. Seuraava perustuu hakijan esitykseen.