KIRJALLINEN KYSYMYS 278/2010 vp Pisteytysjärjestelmän ottaminen käyttöön liikennerikkeissä ja niiden seuraamusten oikeudenmukaistaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa tulisi ottaa käyttöön liikennerikkomusten sanktioissa pisteytysjärjestelmä, joka toisi valvontaan oikeudenmukaisuutta ja suhteellisuudentajua. Tällainen pisteytysjärjestelmä on käytössä mm. Saksassa ja Italiassa. Suomessa pienet ylinopeussakot ja jotkut muut pienet, liikennettä merkittävästi vaarantamattomat rikkeet saattavat johtaa epäsuhtaan ammattiautoilijoiden ja muiden liikenteessä autolla liikkuvien välillä. Esimerkiksi rattijuoppo saattaa selvitä ehdollisella ajokiellolla, kun taas ammattiliikenteen kuljettajalle voidaan määrätä ajokielto ehdottomana, jos pieniä rikkeitä on kertynyt riittävästi. Ammattiautoilijat voivat saada sakon jopa siitä, jos lepoaikapysähdys on jostain syystä jäänyt 1 2 minuuttia liian lyhyeksi. On myös tapauksia, joissa roska-auton kuljettaja on saanut sakon, kun on ajanut ilman turvavyötä muutaman metrin yli sallitun sata metriä, mikä on yleensä ollut käytäntö. Kokonaisrangaistuksesta tulee ammatikseen ajavalle kohtuuton, sillä ajokieltorangaistus tarkoittaa samalla myös toimeentulon menetystä, ja se on johtanut kuljettajien ammatinvaihdoksiin. Tekojen ja niistä määrättävien rangaistusten tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa. Pisteytysjärjestelmässä otettaisiin huomioon, minkä verran teolla on tosiasiassa vaarannettu liikenneturvallisuutta. Tehdyt rikkomukset pisteytettäisiin rikkeen vakavuuden perusteella ja vasta pistetilin täytyttyä määrättäisiin ajokielto. Lievempien rikkomusten ollessa kyseessä ajokielto tulisi voida määrätä myös ehdollisena. Nykyisin tieliikennelaissa säädetään, että vuoden aikana kolme tai kahden vuoden aikana neljä sakkoa saaneelle määrätään sakkorangaistusten lisäksi 1 6 kuukauden mittainen ajokielto. Ajokielto määrätään automaattisesti erittelemättä sitä, miten pienistä rikkeistä sakot on aikanaan annettu. Ammattikuljettajilta tulee edellyttää liikennesääntöjen noudattamista. On äärimmäisen vakavaa, jos esimerkiksi koulutaksin kuljettaja toimii päihtyneenä. Tällä kysymyksellä en halua kyseenalaistaa ylinopeuksien ja pienten rikkomusten sanktioita, mutta katson, että epäsuhta rikkeiden suuruuden ja sanktioiden, kuten ammatin menettämisen, välillä aiheuttaa kansalaisissa lain kunnioituksen vähenemistä ja ylipäänsä muuttaa asenteita kielteiseksi sinänsä tarpeellista liikennevalvontaa kohtaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko Suomessa ottaa käyttöön liikennerikkeiden pisteytysjärjestelmä, joka takaa oikeudenmukaisemman kohtelun ammattiautoilijoiden ja muiden kuljettajien välillä, ja Versio 2.0
miten on perusteltavissa, että ammattiautoilijalta voidaan jopa viedä työ rangaistuksena? Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 2010 Mikko Alatalo /kesk 2
Ministerin vastaus KK 278/2010 vp Mikko Alatalo /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 278/2010 vp: Voidaanko Suomessa ottaa käyttöön liikennerikkeiden pisteytysjärjestelmä, joka takaa oikeudenmukaisemman kohtelun ammattiautoilijoiden ja muiden kuljettajien välillä, ja miten on perusteltavissa, että ammattiautoilijalta voidaan jopa viedä työ rangaistuksena? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viittaan vastauksiini kirjallisiin kysymyksiin KK 904/2009 vp, kansanedustaja Merja Kyllönen, vas ja KK 6/2010 vp, kansanedustaja Paula Sihto, kesk. Suomessa ajokieltoon määrääminen on porrastettu liikennerikosten ja -rikkomusten vakavuuden mukaan samaan tapaan kuin eräissä maissa käytössä olevissa ns. pisteytysjärjestelmissä. Vakavimmat liikennerikokset johtavat ajokieltoon jo yhden teon perusteella. Lievimmät rikkomukset johtavat ajokieltoon vasta toistuessaan, ja kuljettajalle lähetetään muistutuskirje silloin, kun seuraavan rikkomuksen jälkeen ajokielto on määrättävissä. Kaikkein lievimmistä rikkomuksista poliisi antaa kuljettajalle joko suullisen tai kirjallisen huomautuksen, eivätkä huomautukset vaikuta ajo-oikeuteen. Niissä maissa, joissa on käytössä pisteytysjärjestelmä, liikennerikoksia ja -rikkomuksia on pisteytetty hyvin eri tavoilla. Pistearvoja on annettu yhtä hyvin rattijuopumusrikoksille kuin vähäisille rikkomuksille. Suomessa ei ole perusteltua lieventää rattijuopumusrikosten eikä törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen seuraamuksia, vaan ajokielto pitää voida määrätä näissä tapauksissa jo yhden rikoksen perusteella. Lisäksi poliisin tulisi jatkossakin voida määrätä ajokielto yhden teon jälkeen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, joka osoittaa vakavaa piittaamattomuutta liikenneturvallisuutta kohtaan. Niitä rikkomuksia varten, jotka Suomessa vasta toistuessaan johtavat ajokieltoon, ei ole perusteltua luoda uutta järjestelmää. Näiden lievimpien rikkomusten erilainen moitearvo otetaan jo nykyisin huomioon poliisin ohjeissa, joissa ajokiellon kesto on ryhmitelty rikesakkojen ja päiväsakkojen lukumäärän mukaan kolmeen ryhmään. Pohjoismaissa on yleisesti käytössä Suomen järjestelmää muistuttavat järjestelmät. Ruotsissa ei ole käytössä pistemallia, Tanskassa ajokielto määrätään rikkomusten lukumäärän perusteella ja Norjassa, jossa rikkomukset on pisteytetty, pääosa rikkomuksista on kahden pisteen arvoisia. Ajokorttiseuraamus määrätään henkilökohtaisessa tapaamisessa ja huomioon otetaan rikkomusten lukumäärän lisäksi myös rikkomusten vakavuus. Tässä yhteydessä poliisi arvioi, onko ajokiellon sijasta mahdollista antaa varoitus. Varoitus voidaan antaa, jos ajo-oikeus on kuljettajan toimeentulon tai liikkumisen vuoksi välttämätön eikä liikennerikkomusten ole katsottava osoittavan piittaamattomuutta tieliikennettä koskevista säännöksistä. Tieliikennelain mukaan myös ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Ajokiellon vaikutus on kuitenkin erilainen auton käyttötarpeesta 3
Ministerin vastaus riippuen. Tämä on ajokiellon ominaisuus kaikissa maissa ja kaikissa järjestelmissä. Vuonna 2004 ajokieltosäännöksiä käsitellessään eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta katsoi, että kuljettajan toistuvaa säännöistä piittaamattomuutta osoittavissa tilanteissa vaikutuksiin vetoamisen ei enää tule lyhentää ajokiellon pituutta. Ammattikuljettajien osalta valiokunta ei myöskään pitänyt oikeana tulkintaa, että kuljettamisen ammattimaisuus oikeuttaisi muita kuljettajia suurempaan määrään rikkomuksia. Koska ammattikuljettajat ajavat paljon liikenteessä ja vaikuttavat täten yleiseen liikenneturvallisuuteen, valiokunta katsoi päinvastoin, että heiltä pitää edellyttää vähintään yhtä suurta lainkuuliaisuutta kuin muilta kuljettajilta. (LiVM 19/2004 vp). Hallituksen esitys ajokorttilainsäädännön uudistamiseksi on parhaillaan työn alla liikenne- ja viestintäministeriössä. Tässä yhteydessä myös ajokorttiseuraamuksia koskevat muutostarpeet arvioidaan. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskaudella 2010. Helsingissä 3 päivänä toukokuuta 2010 Liikenneministeri Anu Vehviläinen 4
Ministerns svar KK 278/2010 vp Mikko Alatalo /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 278/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent: Kan man i Finland ta i bruk ett sådant poängsättningssystem för trafikförseelser som garanterar att yrkesförare får ett rättvisare bemötande i förhållande till andra förare, och hur kan det motiveras att en yrkesförare rentav kan fråntas sitt arbete som straff? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jag hänvisar till mina svar på de skriftliga spörsmålen SS 904/2009 rd, riksdagsledamot Merja Kyllönen, vänst och SS 6/2010 rd, riksdagsledamot Paula Sihto, cent. I Finland har meddelandet av körförbud graderats enligt hur allvarliga trafikbrott och trafikförseelser det rör sig om, på samma sätt som i de s.k. poängsättningssystem som används i vissa länder. De allvarligaste trafikbrotten leder till körförbud redan på basis av ett brott. De lindrigaste trafikförseelserna leder till körförbud först då de upprepas, och föraren får ett brev med en påminnelse då körförbud kan meddelas efter nästa förseelse. För de allra lindrigaste förseelserna ger polisen föraren antingen en muntlig eller en skriftlig anmärkning och dessa anmärkningar påverkar inte körrätten. I de länder där man använder sig av ett poängsättningssystem har trafikbrott och -förseelser poängsatts på mycket olika sätt. Poängvärden har getts lika väl för rattfylleribrott som för små förseelser. I Finland är det inte motiverat att lindra följderna vare sig för rattfylleribrott eller för grovt äventyrande av trafiksäkerheten, utan körförbud bör kunna meddelas i dessa fall redan på basis av ett brott. Dessutom bör polisen också i fortsättningen kunna meddela körförbud för äventyrande av trafiksäkerheten efter en gärning som tyder på allvarlig likgiltighet för trafiksäkerheten. För de förseelser som i Finland leder till körförbud först då de upprepas, är det inte motiverat att skapa ett nytt system. Att klandervärdheten i dessa lindrigare förseelser är annorlunda beaktas redan i dag i polisens anvisningar, där tiden för körförbudet har indelats i tre grupper enligt antalet ordningsböter och dagsböter. I de nordiska länderna används allmänt system som påminner om det finländska systemet. I Sverige använder man sig inte av något poängsystem, i Danmark meddelas körförbud på basis av antalet förseelser och i Norge, där man har poängsatt förseelserna, är största delen av förseelserna värda två poäng. Utöver antalet förseelser beaktas också arten av förseelsen när körkortspåföljd meddelas vid ett personligt möte. I samband med detta bedömer polisen om det är möjligt att ge en varning i stället för körförbud. En varning kan ges om körrätten är nödvändig med tanke på förarens utkomst eller behov av att röra sig i trafiken och trafikförseelserna inte ska anses tyda på likgiltighet för bestämmelserna om vägtrafik. När tiden för körförbudet bestäms beaktas enligt vägtrafiklagen också de verkningar som åtgärden har för den som förbudet gäller i fråga om dennes utkomst och nödvändiga behov av att röra sig i trafiken. Körförbudets verkningar varierar ändå beroende på behovet av att använda bil. Detta hör till körförbudets natur i alla länder och i alla system. 5
Ministerns svar Vid behandlingen av bestämmelserna om körförbud 2004 ansåg riksdagens kommunikationsutskott att en förare som åberopar verkningarna efter att upprepade gånger ha visat likgiltighet för bestämmelserna, inte bör få sitt körförbud förkortat. Utskottet ställde sig inte heller bakom tolkningen att det professionella inslaget skulle ge yrkesförarna rätt att begå fler förseelser än andra förare. Tvärtom, anser utskottet, bör man kräva minst lika stor laglydighet av dem som av andra förare, när man betänker hur mycket de rör sig i trafiken och därmed påverkar den allmänna trafiksäkerheten. (KoUB 19/2004 rd). Regeringens proposition om en revidering av körkortslagstiftningen är för närvarande under beredning vid kommunikationsministeriet. I samband med detta utvärderas också behoven av ändringar i körkortspåföljderna. Avsikten är att regeringen ska överlämna propositionen till riksdagen under höstsessionen 2010. Helsingfors den 3 maj 2010 Trafikminister Anu Vehviläinen 6