Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1178/2006 vp Ammattikuljettajan määrääminen ajokieltoon Eduskunnan puhemiehelle Vuoden 2005 alusta voimaan tulleella tieliikennelain muutoksella muutettiin ajokieltojen määräämiseen liittyviä säännöksiä. Muutos koski rikosperustein määrättäviä määräaikaisia ajokieltoja, joissa toimivalta on tuomioistuimella ja poliisilla. Muutoksen yhteydessä poliisin mahdollisuutta käyttää varoitusta ajokiellon sijaan rajoitettiin. Ajomäärillä ei nykyään ole enää vaikutusta seuraamuksen valinnassa. Rikosten uusimisella on vaikutusta ajokiellon kestoon, ja samalla vähimmäisajat pitenevät porrastetusti. Samassa yhteydessä tieliikennelakiin lisättiin säännös, jonka mukaan ajokielto toistuvista liikennerikkomuksista olisi määrättävä pantavaksi täytäntöön välittömästi, kun päätös ajokiellosta on tehty. Tieliikennelain 75 :n 2 momentin 5 kohdan mukaan ajo-oikeuden haltija on määrättävä ajokieltoon, jos hän on vähintään neljästi kahden vuoden tai kolmasti vuoden kuluessa syyllistynyt tieliikennelain tai rikoslain 23 luvun 1, 10 tai 11 :n nojalla rangaistavaan tekoon lukuun ottamatta muita rikesakolla rangaistavia tekoja kuin ylinopeusrikkomuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toistuvia rikkomuksia laskettaessa kaikki TLL 75 :n 2 momentin 5 kohdassa mainitut teot ovat samanarvoisia riippumatta teon moitittavuudesta. Merkittävät ja vähäiset ylinopeudet ovat siis samalla viivalla, kun ajo-oikeuden haltija määrätään ajokieltoon. Tämä johtaa siihen, että kolmasti vuoden aikana tai neljästi kahden vuoden aikana ainoastaan lievään ylinopeuteen eli ylinopeusrikkomukseen syyllistynyt henkilö määrätään ajokieltoon. Järjestelmä ei tällaisenaan ole oikeudenmukainen niitä henkilöitä kohtaan, jotka toimivat ammattikuljettajina. On todennäköistä, että ammatikseen tiellä liikkuvalle henkilölle lieviä ylinopeuksia kertyy vuoden aikana moninkertaisesti helpommin kuin tavalliselle autoilijalle. Nykyisessä muodossaan tieliikennelain ajokieltoa koskevat määräykset ovat ammattiliikenteen harjoittajalle kohtuuttomia. Vähintään kuukauden ajokielto aiheuttaa ammattimaista linjatai kuorma-autoliikennettä harjoittavalle yritykselle usein kohtuuttomat seuraukset. Sopimusten mukaiset ajot on joka tapauksessa ajettava aikataulujen ja tilausten mukaisesti, ja ammattitaitoisen sijaisen saaminen vieläpä todella lyhyessä ajassa hoitamaan työvuoroja on erittäin hankalaa. Ajo- ja lepoaikaa koskevat määräykset muodostavat myös omat rajoitteensa. Sijaisen palkkaaminen aiheuttaa huomattavia ylimääräisiä kustannuksia, joten sanktion todellinen suuruus on huomattavasti suurempi kuin teon moitittavuuteen nähden on kohtuullista. Liikenneturvallisuuden kannalta on oleellista, millaisista nopeusrajoitusten ylityksistä on kyse. Tässä suhteessa rikesakolla rangaistavien ylinopeuksien asettaminen samalle viivalle päiväsakkorangaistusten kanssa on kohtuutonta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainitusta ongelmasta, onko tarkoituksena lieventää lain tulkintaa rikesakkorangaistusten osalta ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin, jotka helpottavat ammattimaisten liikenteenharjoittajien kohtuutonta tilannetta ajokiellon määräämisessä? Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2007 Anne Holmlund /kok 2

3 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anne Holmlundin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1178/2006 vp: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainitusta ongelmasta, onko tarkoituksena lieventää lain tulkintaa rikesakkorangaistusten osalta ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin, jotka helpottavat ammattimaisten liikenteenharjoittajien kohtuutonta tilannetta ajokiellon määräämisessä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tieliikennelain ajokieltosäännösten vuonna 2005 tapahtuneen muutoksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli ammattikuljettajien kohtelun saattaminen samalle viivalle muiden tienkäyttäjien kanssa. Muutoksen taustalla olivat liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan kannanotot ja myös tieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi tehdyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä ilmaistu tavoite, että ajokieltojen tulee kohdistua ammattikuljettajiin samalla tavalla kuin muihin kuljettajiin. Aiemmin paheksuttiin erityisesti sitä, että suuri ajomäärä oli peruste lievemmälle kohtelulle ajokieltoa määrättäessä. Katsottiin, että myös paljon ajavilta, joita ammattikuljettajat yleensä ovat, on voitava vaatia säännösten ja määräysten noudattamista ajo-oikeutensa säilyttämiseksi. Ylinopeudet ovat merkittävä liikenneturvallisuusriski. Niiden merkitystä tässä suhteessa kuvaa se, että myös rikesakolla rangaistavat ylinopeusrikkomukset otetaan huomioon ajokieltoon määräämisen perusteina. Muilla rikesakoilla rangaistavilla teoilla ei ole nykyisin vaikutusta ajokieltoon. Tämä ylinopeuksiin liittyvä turvallisuusriski on sama kaikkien tienkäyttäjien kohdalla ja koskee luonnollisesti myös ammattiliikennettä. Vaikka ammattikuljettaja osuu todennäköisesti muita kuljettajia useammin liikennevalvontaan, ammattikuljettajien kohtelua ajokieltoasioissa ei voida pitää kohtuuttomana. Ongelmien syntymistä vastaan voidaan vaikuttaa sillä, että ajetaan liikennesääntöjen ja määräysten mukaisesti ja tämä huomioidaan jo kuljetussopimuksia tehtäessä ja aikatauluja laadittaessa. Ellei näitä pelisääntöjä noudateta, ammattiliikenteen runsaasta mukanaolosta liikenteessä seuraa, että nämä ajoneuvot ovat todennäköisesti useammin osallisina liikenneonnettomuuksiin, joko niiden aiheuttajina tai vastapuolina. Raskaan liikenteen ajoneuvojen suuri massa voi olla pahentamassa mahdollisen onnettomuuden seurauksia. Käytännössä ajokieltoon määräämistä voidaan kohtuullistaa ajokiellon pituudessa. Ajokiellon vaikutukset toimeentuloon voidaan tällöin ottaa huomioon, mutta vain säädettyjen minimiaikojen puitteissa. Liikenneturvallisuustyön tavoitteet ja ylinopeuksiin liittyvä selkeä turvallisuusriski huomioon ottaen hallituksen tarkoituksena ei ole muuttaa suhtautumista rikesakolla rangaistuihin ylinopeuksiin ajo-oikeuteen kohdistuvien seuraamusten perusteena. Tämä koskee myös ammattiliikennettä. Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että pyrkimyksenä on ottaa erilaiset liikenneturvallisuuteen vaikuttavat teot huomioon seuraamuksissa niistä liikenneturvallisuudelle 3

4 Ministerin vastaus aiheutuvan vaaran mukaisesti. Tässä tarkoituksessa liikenne- ja viestintäministeriössä on parhaillaan selvitettävänä ns. pistejärjestelmän käyttöönotto. Sen mahdollisia käytännön vaikutuksia ajokiellon perusteena käytettäviin tekoihin tai ajokiellon määräämiseen sinänsä ei vielä tässä vaiheessa voi arvioida. Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2007 Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen 4

5 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1178/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Anne Holmlund /saml: Är regeringen medveten om det problem som nämns i motiveringen, har regeringen för avsikt att lindra tolkningen av lagen i fråga om gärningar som bestraffas med ordningsbot och avser regeringen vidta åtgärder för att underlätta yrkesförarnas orimliga situation vid meddelande av körförbud? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: När bestämmelserna om körförbud i vägtrafiklagen ändrades år 2005 var ett av de centrala målen att se till att yrkesförarna bemöts på samma villkor som andra trafikanter. Bakom ändringen låg ställningstaganden från delegationen för trafiksäkerhetsärenden samt det mål som ingår i statsrådets principbeslut om att förbättra säkerheten i vägtrafiken. Enligt dessa skall bestämmelserna om körförbud gälla yrkesförare på samma sätt som övriga förare. Tidigare ogillades särskilt det att ett stort antal körda kilometer användes som grund för lindrigare bemötande vid meddelande av körförbud. Det ansågs att man även av personer som kör mycket, vilket i allmänhet är fallet med yrkesförare, måste kunna kräva att de iakttar bestämmelserna för att behålla sin körrätt. Fortkörning är en betydande risk för trafiksäkerheten. Betydelsen av fortkörning understryks i detta sammanhang med det att även sådana fortkörningsförseelser som bestraffas med ordningsbot räknas som grund för körförbud. Övriga gärningar som bestraffas med ordningsbot har inte någon inverkan på körförbud. Fortkörning är en lika stor säkerhetsrisk för alla trafikanter och detta gäller naturligtvis också yrkesförare. Trots att yrkesförare sannolikt blir oftare föremål för trafikövervakning än andra förare, kan bemötandet av yrkesförare i fråga om körförbud inte anses vara oskäligt. Uppkomsten av problem kan förebyggas genom att förarna iakttar trafikregler och bestämmelser och genom att detta beaktas redan då man ingår transportavtal och gör upp tidtabeller. Om spelreglerna inte iakttas kan den rikliga yrkestrafiken öka sannolikheten för att fordon i yrkestrafik allt oftare råkar ut för trafikolyckor, antingen så att de orsakar olyckan eller är motpart i den. De tunga fordonens stora massa kan bidra till att försvåra följderna av en eventuell olycka. I praktiken kan körförbudet jämkas så att det görs kortare. Verkningarna av körförbudet i fråga om utkomsten kan då beaktas, dock så att de föreskrivna minimitiderna iakttas. Med beaktande av målen för trafiksäkerhetsarbetet och den uppenbara säkerhetsrisk som fortkörning innebär, har regeringen inte för avsikt att ändra sin inställning till att fortkörning som bestraffas med ordningsbot tillämpas som grund för påföljder som berör körrätten. Detta gäller även yrkestrafik. I detta sammanhang är det skäl att påpeka att man strävar efter att ålägga påföljder för olika gärningar som inverkar på trafiksäkerheten i förhållande till den fara som gärningen orsakar. Därför utreder kommunikationsministeriet som bäst möjligheterna att införa ett s.k. poängsystem. I detta skede är det ännu inte möjligt att bedöma vilka praktiska verkningar systemet 5

6 Ministerns svar eventuellt kan ha på gärningar som utgör grund för körförbud eller på meddelande av körförbud. Helsingfors den 2 mars 2007 Kommunikationsminister Susanna Huovinen 6