Emmaus Helsinki ry:n kirjastohanke Nampulan lääni, Mosambik 1995-2006/07 Loppuraportti Eeva Ratinen Tammikuu 2009
1.Taustaa Emmaus Helsinki ry. (aiemmin Emmaus Ystävät ry) on v. 1966 rekisteröity yhdistys, jonka toiminta perustuu suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Yhdistyksen tulot saadaan keräämällä lahjoituksina käytettyjä tavaroita ja myymällä niitä omilla kirpputoreilla. Yhdistys ryhtyi jo 1970-luvun alussa tukemaan kehitysmaita lähinnä Etelä-Amerikassa, yhteistyössä sisarjärjestö Pääskyjen kanssa. Emmauksen Lauttasaaren kirpputorilla oli v. 1986 tilaisuus, jossa Suomi-Mosambik -seuran edustajat Erik Sjöberg ja Ilkka Taipale kertoivat sisällissotaa käyvästä Mosambikista, jossa Erik S. työskenteli Tie- ja vesirakennushallituksen satamaprojektissa Beiran kaupungissa. Koska Suomesta lähti säännöllisesti Beiraan kontteja, mm. koneita ja muuta rakennusmateriaalia, joiden väliin jäi tyhjää tilaa, saimme TVH:lta luvan lähettää vaate- ja kenkäsäkkejä konteissa, joissa ne samalla toimivat pehmikkeinä. Beirassa tavarat jaettiin lähinnä projektin mosambikilaisille työntekijöille ja heidän perheilleen. Pian löysimme ruotsalaisten Emmausryhmien kautta uuden mahdollisuuden tukea mosambikilaisia. ARO 1 teki Mosambikin maaseudulla yhteistyötä valtiollisen maanviljelyorganisaation, AGRICOMin kanssa. Tavaroita vaihdettiin viljaan alueilla, joissa oli pulaa kulutustarvikkeista ja jaettiin nälästä kärsivillä alueilla kansalle. Emmaus ryhtyi 1988 lähettämään vaatteita ja kenkiä paalattuna konteissa ja sai lähetyksille myös Finnidan tukea. 1989 lähetimme kolme konttia. Viimeinen tavaralähetys Agricomille lähti v. 1992, mutta vielä 1995 lähetettiin 7.500 kiloa vaatteita mosambikilaiselle Amoder-järjestölle. Tavaralähetysten Agricomille päätyttyä ja kun Mosambikiin oli solmittu rauha v. 1992 lokakuussa, tuli ajankohtaiseksi tehdä evaluaatiomatka. Mm. sodan takia neljä vuotta jatkunutta hanketta ei oltu käyty tarkistamassa. Varat matkaa varten oli anottu ja saatu Finnidalta. Matka toteutui lopulta alkuvuodesta 1993. 2. Kirjastoyhteistyö 2.1. Kirjastojen tilanne Mosambikissa Portugalilaiset siirtomaaisännät eivät arvostaneet kirjallista perinnettä samalla tavoin kuin esim. englantilaiset. Minkäänlaista ammattikoulutusta kirjastotyöntekijöille ei järjestetty, ei sen paremmin Portugalin siirtomaissa kuin emämaassakaan. 1 Afrikagruppernas Riksorganisation
Mosambikin kansalliskirjasto perustettiin vasta vuonna 1967, kahdeksan vuotta ennen maan itsenäistymistä. Lain mukaan kaikesta Mosambikissa julkaistusta kirjallisesta aineistosta tuli toimittaa vapaakappaleet kansalliskirjastolle. Kirjaston tehtävänä oli palvella opiskelijoita ja tutkijoita, mutta v.1972 sen henkilökunnassa oli vain kaksi ammattitaitoista kirjastoihmistä, johtaja ja yksi dokumentalisti (catalogador). Maassa oli tuolloin kansalliskirjaston tietojen mukaan 145 kirjastoa, joita ylläpiti vaihtelevasti joko valtio, paikallinen hallinto, erilaiset koulut ja instituutit ja katolinen kirkko. Tietoja siitä, kuinka nämä jakautuivat, en ole löytänyt. Itsenäisyyden jälkeen, 1975, kirjastot kansallistettiin, missä yhteydessä monet niistä joutuivat pois aiemmista tiloistaan ja niiden toiminta loppui. Nykyisin kirjastolaitos toimii kulttuuriministeriön hallinnossa. Itsenäisyyssodan ja sisällissodan vaikeina vuosina monet kirjastorakennukset tuhoutuivat, ja itsenäisyyttä seuranneina kahtenakymmenenä vuotena ei kirjastosektorilla tapahtunut juuri minkäänlaista edistymistä. Yleisesti voi sanoa, että varsinkin hankkeen alkaessa, mutta myös tänä päivänä, kirjastojen status on Mosambikissa alhainen, mihin syynä on mm. väestön kouluttamattomuus, alhainen lukutaitoprosentti ja se, että materiaali on portugalinkielistä, jota varsinkin maaseudulla vain harvat osaavat lukea. Myös kirjallisen tradition puute ja vähäinen tieto kirjastojen toiminnasta sekä epäkiinnostavat valikoimat yhdessä kirjastotyöntekijöiden heikon koulutustason kanssa myötävaikuttivat siihen, ettei väestö ollut kiinnostunut kirjastoista. Kirjastolaitoksen kehittämistä hidastaa myös se, että monet poliitikot ja virkamiehet ovat yllättävän tietämättömiä kirjastojen tilanteesta maassaan tai eivät ole siitä kiinnostuneita. 2.2. Yhteistyön alku Nampulassa Kontaktit Suomi-Mosambik -seuraan olivat jatkuneet, ja vuonna 1992 Emmaus Helsinki antoi raha-avustusta seuran ylläpitämälle Beiran kirjastohankkeelle (1989-1996). Emmaus Helsinki oli SM-seuran jäsen ja Agricom- lähetyksiä 90-luvun alusta hoitanut Eeva Ratinen toimi seuran hallituksessa. Emmaus Helsinki ry:n hallitus päätti, että evaluaatiomatkalle lähtee E.R. Koska tavaralähetykset oli päätetty lopettaa eikä haluttu katkaista pitkäaikaista kontaktia maahan, joka kymmenvuotisen sodan jäljiltä oli suuresti avun tarpeessa, päätettiin käyttää matkaa hyväksi ja etsiä uusi yhteistyökumppani.
Mosambikissa oli tuolloin suomalaisia, KEPAN värväämiä kehitysjoukkolaisia mm. Nampulassa. Erik Sjöberg työskenteli nyt Ympäristöministeriön projektissa Nacalassa ja kävi usein Nampulassa, jossa asui suomalaisen lääkärin, Helene Stuckeyn, luona. Helene otti portugalinkielen tunteja opettajalta nimeltään António Lucas Pilale, joka oli opettajantyönsä ohella myös Nampulan kirjaston (Biblioteca Provincial de Nampula, BPN) johtaja. Kirjastossa toimi vapaaehtoisena tanskalainen kirjastonhoitaja Aage Riis (MS), joka oli yhdessä Pilalen kanssa laatinut suunnitelman läänin kirjastoverkon uudelleenrakentamiseksi sodan jäljiltä ja tukianomuksen budjetteineen. 2 Erik Sjöberg suositteli Nampulan kirjastoa mahdolliseksi Emmauksen uudeksi tukikohteeksi ja esitti, että Pilalen ja Aage Riisin laatima suunnitelma sopisi hyvin Emmauksen kaltaiselle pienelle järjestölle, koska se oli pienimuotoinen, helposti toteutettava eikä vaatinut suuria panoksia. Hän uskoi myös, että yhteistyö johtaja Pilalen kanssa toimisi, koska tämä oli älykäs ja tarmokas ja mosambikilaiseksi hyvin koulutettu. Pilalen lisäksi vain Maputon Kansalliskirjaston johtajalla oli koko maassa jonkinlaista kirjastoalan koulutusta. Sovittiin, että evaluaatiomatkaan liitetään käynti Nampulassa ja tutustuminen kirjaston tilanteeseen ja elvytyssuunnitelmaan. Emmaus Helsinki ry maksoi matkan tämän osuuden. Matkan seurauksena ja Eeva Ratisen matkaraportin perusteella Emmaus Helsinki ry:n hallitus päätti ryhtyä tukemaan välittömästi Nampulan kirjastoverkoston uudelleen rakentamista. 2.3. Hankkeen eteneminen Vuodet 1993-94 Jo samana vuonna, 1993, ryhdyttiin toteuttamaan ensimmäistä osaa kirjaston laatimasta suunnitelmasta. Biblioteca Provincial de Nampula (BPN) toimi kauniissa Nampulan kulttuuritalossa (Casa da Cultura). Tilat olivat suuret ja valoisat, mutta aineisto oli epäkiinnostavaa ja auttamattoman vanhentunutta, joten kirjastossa oli vähän kävijöitä. Kalusteita oli tuskin lainkaan, ja henkilökunta oli kouluttamatonta. Työntekijät oli vain osoitettu kirjastoon töihin, eikä töitä juuri ollut, kun ei ollut asiakkaitakaan. Laitakaupungilta oli raskas ja pitkä kävelymatka keskustassa sijaitsevaan kirjastoon Perustettiin Biblioteca Móvel, liikkuva kirjasto, joka tarkoittaa, että vietiin lukollinen kirjalaatikko viikoksi kerrallaan tiettyyn bairroon, savikylään kaupungin 2 Project to Re-establish the Network of Libraries in the Nampula Province, Aage Riis 1993
laidalla. Virkailijat liikkuivat Casa da Culturan ja näiden välillä polkupyörillä. Laatikoita oli viidessä eri pisteessä aina viikon kerrallaan. Kirjastorakennukseen hankittiin kalusteita, ja kustannettiin kirjaston johtajan matka pääkaupunkiin ostamaan kirjoja ja niiden lentorahti Nampulaan. Kirjastoon hankittiin saatavilla olevat sanomalehdet, mikä lisäsi huomattavasti asiakasmääriä. Samana vuonna elokuussa Suomi-Mosambik -seura Inger Bäcksbackan aloitteesta järjesti joillekin mosambikilaisille kirjastonhoitajille opintomatkan Zimbabween, jossa toimi hyvä rural library network, maaseudun pikkukirjastojen verkko. Samalla oli mahdollisuus osallistua Hararen kirjamessuille. Emmaus kustansi Pilalen tälle matkalle, Aage Riis oli mukana omalla kustannuksellaan. Tästä matkasta poiki idea ryhtyä toteuttamaan pikkukirjastoverkostoa Nampulan läänissä, ja vuonna 1994 alettiin perustaa koulujen yhteyteen pieniä Book Box - tyyppisiä kirjastoja, joissa oli lähinnä oppikirjoja ja lastenkirjoja, mutta jonkun verran myös muulle väestölle tarkoitettuja teoksia. Yksi kunkin koulun opettajista koulutettiin kirjastonhoitajaksi. Näitä kirjastoja oli aluksi viisi. (Murrupula, Namapa, Alua, Nacaroa ja Rapale). Hankkeen vastuuhenkilöinä Mosambikissa olivat tänä aikana António Pilale ja Aage Riis, Helsingissä Eeva Ratinen ja Taru Vuori. 3 Vuodet 1995-2006 (-07) Vuonna 1995 kirjastohankkeelle myönnettiin ensimmäisen kerran valtion hanketukea, 30.000 mk, siihen asti Emmaus oli rahoittanut kirjastoa omin kirpputorivaroin ja prosenttiliike-lahjoituksin. Rauhan vähitellen vakiintuessa ja olojen palatessa normaaliksi Emmaus katsoi tärkeäksi parantaa väestön valmiuksia osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Kansalaisten tiedon määrän ja tason lisäämisessä sekä yhteiskunnallisen tietämyksen ja käytännön valmiuksien hankkimisessa kirjastoilla katsottiin olevan tärkeä rooli. Vuonna 1995 kirjastoon hankittiin noin 2.000 kirjaa ja tilattiin sanoma-ja aikakauslehtiä. Läänin muiden kaupunkien, Nacalan, Angochen ja Ilha de Mosambikin yleisiin kirjastoihin alettiin myös hankkia kirjoja ja kalusteita, remontoida vuotavia kattoja jne. Näiden toimien tuloksena kirjastojen kävijämäärät alkoivat nopeasti kasvaa ja myös kirjastovirkailijoiden määrää lisättiin. 3 Vuodesta 1996 lähtien vain Pilale ja Ratinen
Vuosi 1996 oli tapahtumarikas hyvässä ja pahassa. Vuoden alussa pääkirjasto joutui kodittomaksi. Casa da Culturan talo oli aikoinaan otettu valtion käyttöön katoliselta kirkolta, ja se jouduttiin luovuttamaan muun kirkolta takavarikoidun omaisuuden kanssa takaisin. Tiloihin perustettiin yliopisto. Kirjat ja kalusteet pakattiin väliaikaisvarastoon tai siirrettiin entisen Biblioteca Móvelin tilalle syntyneisiin pysyviin laitakaupungin kirjastopisteisiin, jotka palvelivat asukkaita keskeytymättä. Väliaikaisratkaisuna pystytettiin Nampulan kulttuurihallinnon rakennuksen pihalle sementtilattiainen katos, alpendre, jossa lukijat saivat suojan auringolta ja sateelta. Katoksen kustansi Kepa, joka käytti tarkoitukseen kenttätoimiston mikroprojektimäärärahoja koordinaattori Laura Torvisen aloitteesta, ja sementtilattian kulttuurihallinto. Samasta rakennuksesta löytyi työhuone Pilalelle ja kaksi pientä varastohuonetta kirjoille. Yhteistyö Kepan kanssa oli alkanut jo vuonna 1994. Eeva Ratisella oli yhteyksiä Kepan työntekijöihin ja kehitysjoukkolaisiin Mosambikissa Suomi-Mosambik-seuran kautta, ja Kepan hallituksen jäsenenä myös Helsingin toimiston työntekijöihin. Molemmat tahot suhtautuvat hyvin myönteisesti Emmauksen yhteistyöhankkeeseen alusta alkaen. Vuonna 1995 Mosambikin maavastaava Helsingin toimistossa, Sirpa Mallea, ehdotti että kirjasto esittäisi yhteistyötä Kepalle saadakseen Nampulaan kirjastoalan kehitystyöntekijän lähinnä tekniseksi avuksi kouluttamaan virkailijoita. Pilale ja Riis laativat anomuksen Kepan hallitukselle, ja Kepan vuoden 1996 toimintasuunnitelmaan hyväksyttiiin uusi avaus: kirjastoalan yhteistyö Mosambikissa. Päätettiin rekrytoida maahan kaksi suomalaista kirjastonhoitajaa, toinen kansalliskirjastoon Maputoon ja toinen Biblioteca Provincial de Nampulaan. Emmaus Helsingin edustaja sai olla mukana valintaprosessissa Nampulan kirjaston osalta, ja tehtävään valittiin kirjastonhoitaja Kristiina Asp, jolla oli aiempaa kokemusta työskentelystä Afrikassa. Hän oli tehtävässä huhtikuusta 1996 vuoden 1998 loppuun, ja hänen panoksensa kirjaston kehittämisessä oli monella tapaa ratkaisevan tärkeä, vaikkakin hän joutui aloittamaan työnsä vaikeissa olosuhteissa ilman fyysistä kirjastorakennusta. Kristiina Aspin aikana mm. aloitettiin naisten lukutaitohankkeita poliittisten naisjärjestöjen kanssa, pidettiin työpajoja koululaisille, pantiin pystyyn näyttelyitä, kutsuttiin kirjailijavieraita. Kristiina pani myös alulle yhteistyön kirjaston ja paikallisten taiteilijoiden, tanssijoiden ja muusikoiden kanssa. Järjestettiin
suosittuja kulttuuri-iltoja, joissa kirjasto sai paljon radio- ja lehtijulkisuutta. Tärkeintä oli kuitenkin kirjastotyöntekijöiden koulutus aivan käytännön asioissa kuten kirjojen käsittelyssä, mutta myös yleistiedon lisääminen, niin että virkailijat osasivat neuvoa yhä koulutetumpaa asiakaskuntaansa. Nampulaan avautui 1990- luvulla kovassa tahdissa uusia keskiasteen ja korkeampia oppilaitoksia, kaksi yliopistoa ja opettajaseminaari jne. ja kirjastossa syntyi suurta kysyntää varsinkin tietokirjoista. Nampulan kirjastossa järjestettyihin aluksi Kristiina Aspin (ja K.A:n palattua kotimaahan Kepan yhteystoimitsija Tarja Valtosen) koulutuksiin ja erillisiin viikon kestäneisiin kursseihin osallistui myös joidenkin muiden pohjoisessa toimivien kirjastojen työntekijöitä esim. Pemban kirjastosta ja AROn tukemasta koulukirjastosta. Nämä järjestöt maksoivat itse työntekijöittensä kulut. Vuonna 1997 panostettiinkin erityisesti henkilökunnan koulutukseen: yksi kirjaston virkailijoista osallistui Emmauksen kustannuksella kansalliskirjaston järjestämään kuukauden pituiseen koulutukseen Maputossa. Palattuaan Nampulaan hän jakoi eteenpäin kurssilla oppimaansa heinäkuussa pidetyn viikon mittaisen pohjoisen alueen kirjastokurssin 22:lle osanottajalle. Kristiina koulutti ja opasti lääninkirjaston henkilökuntaa jatkuvasti ja tuotti myös portugalinkielistä materiaalia opetuksen tueksi. Kahden hengen ryhmissä annettu koulutus käsitti aineiston tuntemusta, indeksointia, lehtiarkiston perustamista, luettelointia jne. Kirjaston johtaja Pilale matkusti Emmauksen tuella yhdessä Kristiinan kanssa lyhyelle kiertomatkalle Zimbabween tutustumaan ja solmimaan hyödyllisiä kontakteja naapurimaan kirjastoväkeen. Syyskuussa Pilale osallistui kansainväliseen kirjastokokoukseen Kööpenhaminassa. Hänen matkansa sinne maksoi Danida. Emmaus pyysi Pilalea samalla matkalla vieraakseen Helsinkiin ja kustansi matkan Kööpenhaminasta. Järjestimme Töölön kirjastossa yleisötilaisuuden, jossa Pilale kertoi Nampulan kirjastohankkeesta salin täydelle yleisölle. Hänelle järjestyi myös tilaisuus vierailla useissa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. 1998 toimittiin yhä väliaikaisissa tiloissa, vaikka kävijämäärät kasvoivat jatkuvasti. Nampulan läänissä toimi alpendren lisäksi kaksi pientä sivukirjastoa sekä Angochen, Nacalan ja Ilha de Mocambikin kirjastot. Uusia kyläkouluihin sijoitettuja pikkukirjastoja avattiin 1998 kahdeksan kappaletta, mikä nosti niiden määrän
kuuteentoista. Muhalan lähiössä järjestettiin yhteistyössä koulun kanssa yleisen kirjaston ajokortti -niminen tempaus, johon osallistui n. 50 koululaista opettajineen. Kurssin aikana jokainen lapsi mm. askarteli pienen kirjan, kirjoitti tarinan ja kuvitti sen piirroksin. Kirjastohanke sai sekä paikallista että valtakunnallista julkisuutta ja huomiota tällaisten tapahtumien, pikkukirjastojen juhlallisten avajaisten ja naisten lukutaitohankkeiden tiimoilta. Radio oli paikalla aina, kun kirjastossa tapahtui, ja suurin päivälehti Noticias uutisoi näyttävästi kirjastohankkeesta. Monapossa Mosambikin itsenäisyyspäivänä uuden pikkukirjaston avasi maan varatyöministeri. Kepa kustansi samassa yhteydessä pidetyn kulttuuri-illan, jossa esiintyi paikallisia tanssijoita ja muusikoita. Ilha de Mocambikilla järjestettiin toinen lukutaitokurssi naisille yhdessä paikallisen naisjärjestön kanssa. Kaksi kuukautta kestäneeseen kurssiin osallistui 22 naista. Vuoden lopussa päättyi Kristiina Aspin pesti Nampulassa ja hän palasi kotimaahan aktiivisen ja hedelmällisen kaksi ja puoli vuotta kestäneen Nampulan-kautensa jälkeen. Vuodesta 1999 yhteyksiä kirjaston ja Emmaus Helsingin välillä hoidettiin lähinnä Kepan yhteystoimitsijan ja kenttätoimiston avulla. Toiminta alkoi olla vakiintunutta, kirjoja ostettiin Maputosta, järjestettiin yksi viikon pituinen koulutusjakso koko läänin kirjastoväelle, jatkettiin lasten ja naisten lukutaitohankkeita jne. Päivä- ja aikakauslehtitilaukset maksettiin alkuvuodesta Emmauksen varoin, loppuvuodesta Suomen edustusto Maputosta ryhtyi maksamaan osan lehdistä, ja näin säästyneillä varoilla voitiin tehdä välttämättömiä korjauksia ja hankkia uusia kalusteita Monapon ja Nampulan toimipisteisiin. Vuonna 2000 hankevastaava teki evaluaatio- ja suunnittelumatkan Nampulaan. Mukana oli Kepan tuore yhteystoimitsija Tarja Valtonen. Hän oli vaikuttunut kirjastohankkeesta, ja hänen aikanaan Kepa Maputon, Emmauksen ja kirjaston yhteydet olivat vilkkaat ja säännölliset. Pääkirjaston tilanne oli hankala, koska se toimi edelleen katoksen alla kulttuurihallinnon pihamaalla ja tilat olivat kasvaneelle kävijämäärälle liian ahtaat. Lupauksia uudesta rakennuksesta oli, saimme jopa nähdä piirustukset, mutta erilaisista intressiristiriidoista, tonttipolitiikasta ym johtuen kirjasto oli saava kunnon tilat vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.
Monapossa kaksi vuotta toiminut pikkukirjasto oli saanut yleisen kirjaston statuksen, ja siellä tehtiin aktiivisesti työtä sekä lasten että naisten kanssa. Kaikkiaan Nampulan läänissä siis oli nyt viisi yleistä kirjastoa ja 19 pikkukirjastoa. Matkan aikana tutustuttiin kahteen pikkukirjastoon ja kolmeen yleiseen kirjastoon sekä käytettiin paljon aikaa työntekijöiden kanssa keskusteluun ja tulevan toiminnan suunnitteluun. Vuonna 2001 kirjasto sai lisää toimisto- ja työtilaa alpendren vieressä sijaitsevasta rakennuksesta ja katosta laajennettiin, niin että siihen mahtui 10 uutta pöytää, siis lisätilaa 40 lukijalle. Monapon uusi kirjasto toimi aktiivisesti, erityisen suosion saivat naisten lukutaitoryhmät. Kirjasto teki myös radioon naisille suunnattuja ohjelmia, aiheina perhesuunnittelu, HIV/AIDS, ruokavalio ja terveydenhoito, sekä lukutaidon ja kirjaston merkitys tiedon hankkimisessa. Kepan yhteystoimitsija Tarja Valtonen vieraili lokakuussa neljässä Nampulan läänin yleisessä kirjastossa ja kirjoitti perusteellisen matkaraportin, joka oli pääosin hyvin positiivinen. Ongelmia oli lähinnä Nacalan kirjastossa sen huonon sijainnin ja lyhyiden aukioloaikojen vuoksi. Tarja järjesti matkansa aikana myös hankesuunnittelu- ja arviointikoulutusta Nampulan kirjastossa. Koulutukseen osallistui sekä lääninkirjaston työntekijöitä että Kepan kumppanijärjestöjen edustajia. Suomen edustusto maksoi edelleen demokratisointimäärärahoistaan osan lehtitilauksista yleisiin kirjastoihin. Vuonna 2002 Nampulaan tehdyn suunnittelumatkan aikana kirjastonjohtaja Pilale ja hankevastaava laativat yhdessä hankesuunnitelman vuosille 2003-2005. Sen pohjalta laadittu suunnitelma ja hanketukianomus toimitettiin UM:lle, mutta saimme vuoden 2003 alussa kieltävän vastauksen: kehitysyhteistyöosastolla ei ollut riittävästi rahaa rahoittaa kaikkia hankkeita, joihin suhtauduttiin myönteisesti, ja Nampulan kirjasto joutui ns. B-listalle odottamaan, myöntäisikö hallitus mahdollisesti lisämäärärahoja kehitystyöhön. Kirjasto ja Emmaus joutuivat hankalaan tilanteeseen, jossa suunnitelmat jouduttiin rahoituksen puuttuessa jäädyttämään ja toimintoja supistamaan. Myönteinen päätös saatiin sitten niin myöhään, että hankemäärärahoja päästiin siirtämään
kirjastolle vasta syyskuussa. Kaiken kaikkiaan tilanne aiheutti paljon huolta ja ylimääräistä työtä, koska suunnitelmat piti toteuttaa paljon nopeammassa aikataulussa kuin alunperin oli sovittu ja osin myös muuttamaan alkuperäisiä aikatauluja. Samaan aikaan yhteydenpito kirjastoon alkoi hankaloitua. Kepa lopetti kirjastoyhteistyönsä vuoden 2002 lopussa, ja Tarja Valtosen kausi yhteystoimitsijana lähestyi loppuaan. Kepan kirjastoyhteistyön arviointi kesällä 2003 teetätti myös paljon töitä. Mosambikilainen arvioija ei tuntenut Emmausta ja halusi lisäksi taustatietoja hankkeesta. Drafti, joka lähetettiin meille arvioitavaksi oli epätäydellinen ja joiltain osin virheellinen ja vaati paljon täydennyksiä ja korjauksia. Sähköpostiliikenne oli vilkasta Emmauksen ja Kepan toimistojen välillä sekä Helsingissä että Maputossa, mutta Nampulasta oli hankalampaa saada tietoja. Vuoden 2004 alussa, kun uusi yhteystoimitsija Katja Kari oli lähdössä käymään Nampulassa, kirjoitin hänelle pitkän ja tiukan ohjeistuksen siitä, millaisiin asioihin haluamme kirjastolta vastauksia. Osa vuoden 2003 hanketuista oli siirtynyt seuraavalle vuodelle, koska niitä ei voitu siinä tilanteessa käyttää kokonaan, mutta emme olleet saaneet uutta käyttösuunnitelmaehdotusta. Muut kirjastot toimivat vakiintuneeseen tapaan, mutta Ilha de Mosambikilla kirjastonhoitajan kuoleman takia toimipiste oli suljettu lähes koko vuoden ennen kuin uusi työntekijä löytyi. Tänäkään vuonna kirjasto ei saanut käytettyä koko hanketukea vaan osa siitä siirtyi vuodelle 2005, ja näin jatkui aina hankkeen loppuun saakka. Yhteydet kirjastoon olivat huonot, välillä aivan olemattomat, ja pyydetyt selvitykset, kuitit ja raportit myöhästyivät. Vuonna 2005 tehdyn arviointimatkan aikana kävi selväksi, että kirjaston johtaja oli siirtymässä toiseen toimeen läänin kulttuurihallinnon johtajaksi ja kirjaston johtoon tulisi toinen henkilö, jolla ei ollut samaa kompetenssia kuin Pilalella. Teimme kuitenkin vielä yhden hankesuunnitelman ja tukianomuksen, ja saimme rahoitusta vuodelle 2006. Rahat kuitenkin siirrettiin vuoden 2007 puolelle edellä kerrottujen vaikeuksien vuoksi ja lopulta palautettiin Ulkoasiainministeriölle. Voisi sanoa hankkeen kuivuneen siihen, että siinä oli molemmin puolin vain yksi
vastuu- ja resurssihenkilö. Nampulan lääninkirjasto on kulttuuriministeriön alaisena valtion laitos, ja suomalaisen järjestön mahdollisuudet vaikuttaa sen henkilövalintoihin ovat olemattomat. On ymmärrettävää, että johtaja Pilalen kaltainen henkilö haluaa siirtyä virkaan, joka tarjoaa hänelle paremmat tulevaisuudennäkymät ja olemme iloisia siitä, että hän vielä yliopistossa lakitieteen tutkinnon suoritettuaan 4 työskenteli vuosia kirjastossa. Toisaalta hanke oli myös jatkunut jo pitkään ja ehkä kulkenut luonnollisen tiensä päähän. Kuitenkin olisimme toivoneet, että lopettaminen olisi sujunut hallitummin. Jo vuonna 2002 Nampulassa varoitin kirjastolaisia siitä, että rahoitus voi olla katkolla. 3. Yhteistyö Suomi-Mosambik-seuran, Kepan ja lähetystön kanssa Emmaus Helsinki ry:llä on ollut onni saada kymmenen vuoden ajan tehdä yhteistyötä muiden suomalaisten järjestöjen kanssa, joilla on ollut samanlaisia päämääriä ja jotka ovat olleet valmiit neuvomaan ja vaihtamaan kokemuksia. Tämä on ollut hankkeelle elintärkeää, ja siksi haluan vielä kerrata näiden yhteistyökuvioiden historiaa. Suomi-Mosambik -seuralla oli vuosina 1989-95 kirjastohanke Beirassa, keski- Mosambikissa. Se oli monella tavoin esikuvana ja inspiraation lähteenä Emmauksen aloittaessa yhteistyön Nampulan kirjaston kanssa. Seuran silloinen puheenjohtaja, Erik Sjöberg, toimi hankkeen alkuaikoina kuriirina Helsingin ja Nampulan välillä kuljettaen kirjeitä, dokumentteja, raportteja ja kuitteja Emmauksen ja BPN:n välillä. Hän kävi myös tarkastamassa hankkeen etenemistä ja oli mm. mukana joidenkin pikkukirjastojen avajaisissa ja kaiken kaikkiaan antoi korvaamatonta apua monessa kohdassa, sillä Emmauksen edustajalla oli mahdollisuus lähteä evaluoimaan hanketta vasta kesällä 1996, kun UM oli myöntänyt tarkoitukseen rahaa. Beiran kirjaston hankevastaava, Inger Bäcksbacka, antoi aina pyydettäessä neuvoja ja auttoi käytännön asioissa, järjesti kirjastonjohtajalle yhteyksiä Zimbabween sekä teki Kepan toimeksiannosta arvion Nampulan kirjastohankkeesta (v.1999?ei pvm raportissa) 4 Emmaus Helsinki ry rahoitti hankkeen ulkopuolisin varoin Pilalen opinnot. Ne hän hoiti iltakursseilla työnsä ohessa.
Kepan ja Emmauksen yhteistyö oli varsinkin alkuaikoina hyvin tiivistä. Kenttätoimiston koordinaattorit kuten Laura Torvinen, Bodil Vikström ja erityisesti Marjaana Pekkola sekä yhteistoimitsijat, varsinkin Tarja Valtonen, suhtautuivat erittäin myönteisesti kirjastohankkeeseen ja näkivät paljon vaivaa auttaakseen yhteyksien hoitamisessa kirjaston ja Emmaus Helsingin välillä sekä ohjelman ja tapaamisten järjestämisessä hankevastaavan vierailujen aikana sekä Maputossa että Nampulassa. Kepan program officer Pembassa, Federico Joao, oli suureksi avuksi evaluaatiomatkojen aikana. Kepalla oli kirjastoalan yhteistyötä Mosambikissa vuosina 1996-2002. Tästä yhteistyöstä tehdyn loppuraportin mukaan 5 Kepan oli helppo lähteä mukaan, koska tuntui mielekkäältä lähettää kehitystyöntekijä hankkeeseen, jota suomalainen jäsenjärjestö jo tuki. Raportissa todetaan myös, että Kepa ei olisi ryhtynyt tukemaan kirjastoja Mosambikissa, ellei kahdella suomalaisella järjestöllä jo olisi ollut toimintaa tällä sektorilla. Kepa lopetti vuoden 2002 lopussa tukensa kirjastosektorille, samalla kun Kepan poliittinen linjaus myös kenttätoimistojen osalta muuttui hankkeiden tukemisesta yhä enemmän kehityspoliittisen vaikuttamisen suuntaan. Tästä johtuen ja myös toimiston jatkuvien henkilövaihdosten takia Emmauksen ja Kepan suhde muuttui vähemmän tiiviiksi. Suomen edustusto Maputossa on ollut aktiivinen kirjastoasioissa lähinnä Juhani Toivosen aikana. Hän mm. aloitti v. 1999 demokratisointimäärärahoilla lehtitilaukset kaikkiin toimiviin julkisiin kirjastoihin, myös Nampulaan, jolloin Emmaus saattoi keskittyä vain joihinkin erikoislehtiin, joita lähetystön tuki ei kattanut. Hänen aikanaan rahoitettiin myös kansalliskirjaston johtajan kiertomatka maakuntien kirjastoihin. 4. Yhteenveto Hankevastaava teki arviointi- ja suunnittelumatkat Nampulaan v. 1993, 1996, 2000, 2002 ja 2005. Viimeisellä matkalla oli mukana toinen henkilö Emmauksen hallituksesta, Heta Muurinen. Yhteistyö BPN:n kanssa kesti yhteensä 13 vuotta, ja sillä oli eri arvioiden mukaan riittävästi positiivisia vaikutuksia, että voimme olla tyytyväisiä näihin vuosiin. Melko pienin panoksin on saatu aikaan toimiva kirjastoverkko läänin alueelle ja nostettu kirjastojen statusta niin, että oma kirjasto on maaseutukylissäkin ylpeyden aihe. 5 Evaluation of KEPA s Library Activities in Mozambique (1996-2002) Final Report Fernanda Farinha, Maputo 2003
Kirjastovirkailijoiden arvostus on noussut koulutuksen myötä, ja heidän kykynsä auttaa ja opastaa käyttäjiä on aivan toista luokkaa kuin hankkeen alussa. Nampulan läänin pikkukirjastoista on kehittynyt opetusministeriön alaisia koulukirjastoja, sadat koululaiset ja naiset ovat osallistuneet lukutaito- ja muihin opetusryhmiin jne. Kirjastohankkeen rahoitus: Valtion hanketuki Emmaus omavastuu 6 1995 30.000 mk 59.987 mk 1996 30.000 mk 69.710 mk 1997 30.000 mk 52.823 mk 1998 80.000 mk 59.392 mk 1999 80.000 mk 32.634 mk 2000 80.000 mk 26.000 mk 2001 80.000 mk 21.000 mk 2002 16.819! 3.724! 2003 25.000! 5.000! 2004 20.800! 5.200! 2005 21.600! 5.400! 2006 6.800! siirto v:lta 05 6.000! + 19.550! myöntö: siirretty kokonaisuudessaan vuodelle 2007 ja lopulta v. 2008 palautettu Um:lle 6 koostuu kirpputorituloista ja vuosina 1995-98 prosenttilikkeen keräystuloista