LAUSUNTO 6.10.2016 SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNTA Viite: Asiantuntijakuuleminen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa 7.10.2016 Asia: HE 132/2016 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi arpajaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö. SOSTE on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n varsinaisina jäseninä on 209 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 66 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. Liitteenä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunto yllä mainitusta asiasta. Lisätietoja: pääsihteeri Vertti Kiukas, vertti.kiukas@soste.fi, p. 040 592 4287 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry Vertti Kiukas pääsihteeri
Lausunto Keskeiset esitykset: - SOSTE kannattaa esitystä yhdistää rahapeliyhteisöt, jotta voidaan varmistaa pelien kehittyminen ja yhtiön kilpailukyky sekä nykyistä paremmin ehkäistä pelaamisen haittoja - Yhdistyminen tulee toteuttaa voimassa olevan arpajaislain 13 :n mukaan ja käsitellä RAY:n omaisuus sekä muut varat lausunnossa esitetyllä tavalla - Sosiaali-ja terveysministeriössä tapahtuvan avustusvalmistelun kulut tulee korvata viime vuonna sovitulla tavalla yhtiön varoista tai, jos sovitusta poiketaan, täysimääräisesti budjettivaroista - Avustusjärjestelmien yhtenäistäminen tulee käynnistää välittömästi Lausunto Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi arpajaislakia. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa rahapelejä toimeenpanee Suomessa yksioikeudella uusi perustettava rahapeliyhtiö. SOSTE pitää perusratkaisua hyvänä. On erittäin tärkeää, että rahapelaamista koskevalla yksinoikeusjärjestelmällä tehokkaasti ehkäistään rahapelaamiseen liittyviä haittoja sekä ylläpidetään ja vahvistetaan yksinoikeuteen perustuvaa rahapelijärjestelmää. Esityksessä kuvattu malli ottaa huomioon pelimaailman kehityksen, antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet pitää pelieurot Suomessa ja toisaalta tehostaan rahapelien aiheuttamien haittojen torjuntaa. SOSTE pitää myös sisäministeriön valmistelua asiassa hyvänä. Lakihanketta edelsi sisäministeriön selvityshanke. Selvityshankkeen yksimielinen mietintö on SOSTEn näkökulmasta sopimus, jonka nojalla sen luottamuselimet ovat aikanaan ottaneet myönteisen kannan yhdistämiseen. Hallituksen esitys ei kaikilta osin vastaa selvityshankkeen mietinnössä eikä yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittua. SOSTE katsoo, että lain ja sen ohessa annettavien asetusten on pohjauduttava vuonna 2015 yhteisesti sovittuun malliin. Avustusvalmistelun kulujen korvaaminen Sosiaali-ja terveysministeriön avustusvalmistelun kustannusten korvaamisesta edunsaajien asemaa mahdollisessa rahapeliyhteisöjen yhdistämisessä selvittäneen työryhmän mietinnön mukaan Rahaautomaattiyhdistyksen avustustoiminta siirtyy Sosiaali-ja terveysministeriöön ja että sen kustannukset katetaan tulevan peliyhtiön varoista. Ratkaisu siirtää avustusvalmistelu STM:n yhteyteen on oikea.
Kulujen korvaamisesta esitetään, että yhtiö maksaa kuluista puolet ja puolet katetaan RAY:n edunsaajien jako-osuudesta. Viime vuonna tehdyn mietinnön ratkaisu on otettu huomioon myös edunsaajien jakosuhteita määritettäessä, koska avustusosaston kulut rasittavat tulosta, jonka perusteella prosenttiosuudet on määritelty. Esitetty ratkaisu johtaa siihen, että RAY:n edunsaajat maksavat tulevan avustusvalmistelun kulut puolitoistakertaisesti ensin alempana prosenttina ja sitten varoista, jotka on tarkoitettu sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn avustamiseen. SOSTE toteaa, että kustannukset tulee korvata aiemmin sovitun mukaisesti yhtiön varoista. Jos sopimuksesta poiketaan, kulut tulee kattaa budjettivaroista normaalin virkatyön tapaan. Joka tapauksessa on erittäin tärkeää, että valmistelun kulut ovat läpinäkyviä ja osana budjettiprosessia niiden suuruuteen voidaan aidosti ottaa kantaa. Ministeriön yleiskulujen jyvittäminen maksettavaksi näistä varoista tulee kieltää. Toteuttamalla avustusjärjestelmien yhdenmukaistamista järjestöjen autonomian lisäämisen ja byrokratian vähentämisen lähtökohdista, voidaan valmistelun kustannuksia merkittävästi vähentää. RAY:n omaisuus Esityksen mukaan Raha-automaattiyhdistyksen toiminnan ja omaisuuden siirto uudelle rahapeliyhtiölle tapahtuisi lain nojalla korvauksetta. Esityksen sivulle 30 on kirjattu, että Fintoto Oy:n osakkeet myydään uudelle rahapeliyhtiölle. Kauppahinta on esityksen mukaan tarkoitus maksaa nykyisen Veikkaus oy:n myöntämällä pääomalainalla. Finntoto Oy:n ja Veikkaus Oy:n sulautuessa uuteen Veikkaukseen yhtiöiden varat ja velat siirtyvät uudelle yhtiölle. Näkökulmasta riippuen kauppahinta maksetaan siis valtion talousarviosta tai yhtiön varoista, jolloin tosiasiallisesti 96 prosenttia kauppahinnasta maksavat muut edunsaajaryhmät. Kumpikaan ei vastaa menettelyä, joista SOSTEn neuvottelijoille on valmistelijoiden puolelta viestitetty. SOSTE pitää perusteltuna sitä, että Hippos ry:lle maksetaan substanssiarvoon perustuvat korvaus osakkeista. Vastaavasti Veikkauksen perustajaosakkaat ovat saaneet osakkeistaan käyvän korvauksen, kun valtio osti osakkeet veikkausvoittovaroilla vuosina 1975 1980. RAYn osalta todetaan, että eduskunnalla on valta siirtää omaisuus korvauksetta uuteen yhtiöön. Jos näin meneteltäisiin, olisi se räikeä poikkeama eri edunsaajaryhmien yhdenvertaiseen kohteluun. Voimassa olevan arpajaislain 13 :n mukaan yhdistyksen lakatessa sen varat jaetaan valtioneuvoston päätöksellä sellaisiin tarkoituksiin, joihin yhdistyksen tuottoa voidaan 17 :n 2 momentin mukaan käyttää. Omaisuus on syntynyt, koska kaikkea tuottoa ei ole jaettu avustuksina. Säädös on kirjoitettu nimenomaan nyt käsillä olevaa tilannetta silmällä pitäen, koska yhdistyksellä ei ole omistajaa, jolle voitaisiin maksaa kauppahinta. Esityksessä ei ole esitetty mitään perusteluja sille, miksi asia ratkaistaan nykylainsäädännön vastaisesti. SOSTE ei kyseenalaista ratkaisun juridisia perusteita. Rahapeliyhteisöjen perustajia ei kohdella yhdenvertaisella tavalla, vaikka näin on aiemmin linjattu tehtävän. Kahden yhtiön osalta perustajat saavat korvauksen, jota vaille RAYn edunsaajat arpajaislain nimenomaisesta kirjauksesta huolimatta jäävät. SOSTE esittää, että arpajaislainuudistamisen yhteydessä poistetaan arpajaislakiluonnoksen 17b :n toinen momentti, jonka mukaan valtion talousarvioon otettavan määrärahan rajoissa voidaan 1 momentissa tarkoitettua tuottoa käyttää myös rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetussa laissa (1184/1988),
eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetussa laissa (1039/1997) ja sotilasvammalain (404/1948) 6d :ssä säädettyihin menoihin. Vastaavasti valtio ottaa kertakorvauksena RAYn käyttöpääoman, jakamattomat voittovarat, omaisuuden sekä vuoden 2016 tuoton ja sitoutuu siihen, ettei RAYn edunsaajille kuuluvasta osuudesta jatkossa osoiteta maksettavaksi muita menoja kuin avustuksia sosiaalista hyvinvointia ja terveyttä edistäville järjestöille. Peliyhtiön hallinto Yhtiön hallinnosta SOSTE pitää tärkeänä, että peliyhtiölle esitetty hallintoneuvosto on lakisääteinen elin. Sen puoliksi parlamentaarinen, puoliksi edunsaajista koostuva kokoonpano vastaa viime vuonna sovittua. Sille esitetty toimivalta huolehtia siitä, että yhtiö toimii erityistehtäväluonteensa mukaisesti, on oikea ja on otettava vakavasti. Laissa jätetään yhtiöjärjestyksessä säädettäväksi hallintoneuvostosta tarkemmin. SOSTE pitää tarkoituksenmukaisena, että hallintoneuvoston kooksi määrättäisiin myöhemmässä vaiheessa 14 jäsentä, joista yksi olisi puheenjohtaja ja yksi varapuheenjohtaja. Puheenjohtajuuksien tulisi kiertää parlamentaarisen ja edunsaajaryhmien kesken. Edunsaajien seitsemästä jäsenestä kolmen tulisi edustaa nykyisiä RAY:n, kolmen Veikkauksen ja yhden Fintoton edunsaajia. On perusteltua, että kokoonpano heijastaa edes jollakin lailla yhteisöjen nykyistä kokoa ja tulevaa tuotonjakosuhdetta. Yhtiön hallitus koostettaisiin osaamisperustaisesti yhtiön erityistehtäväluonne huomioiden. Tämä on oikea lähtökohta. Merkittävä osa erityistehtäväluonnetta on tuottojen ja pelaamisesta aiheutuvien haittojen tasapainottaminen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta optimaalisesti. Hallituksessa olisikin oltava riittävä osaaminen pelihaittoihin liittyvistä kysymyksistä. Yksi osa erityistehtäväluonnetta on myös se, mihin tuotot viimekätisesti käytetään. Hallitus ei voi tehokkaasti huolehtia erityistehtäväyhtiön asioista ja johtaa sitä, jos siitä puuttuu ymmärrys kansalais-ja järjestötoiminnasta. Käytännössä eri edunsaajaryhmien tulisi epävirallisen rotaation voitava olla mukana keskusteluissa hallituksen kokoonpanoa pohdittaessa. Monopolin laajan hyväksyttävyyden näkökulmasta on välttämätöntä, että yhtiön ja edunsaajien kiinteä yhteys säilyy myös yhtiön arkitoiminnassa. Pelihaittojen ehkäisy Pelihaitoista Arpajaislain perusteluissa kuvataan hyvin pelaamisen aiheuttavien haittojen luonne ja korostetaan oikein niiden torjumisen tärkeyttä. Haittojen vähentäminen on yksi keskeisistä juridisista oikeuttamisperusteista, minkä lisäksi haittojen tehokas ehkäiseminen lisää yksinoikeusjärjestelmälle kansalaisten ja sitä kautta poliittisen järjestelmän tukea. On keskeistä, että tuleva yhtiö ottaa vakavasti kaikessa toiminnassaan huomioon haittojen ehkäisyn näkökulman strategian laadinnasta arkityöhön asti. Valtioneuvoston tasolla rahapeliasian neuvottelukunnan tulisi säännöllisesti valmistella valtioneuvostolle näkemys rahapelipolitiikan kokonaisuudesta, jossa luodaan kokonaisvaltainen tahtotila tuottojen ja haittojen tasapainottamisesta. Tämän periaatepäätöksen tulee heijastua yhtiön käytännön toimintaan.
Yhtiön tulisi myös varata erikseen määritettävä summa käytettäväksi haittojen vastaiseen työhön sekä ongelmia kohdanneiden varhaisvaiheen tukeen. Arpajaislain uudistamisen II-vaihe ja avustusjärjestelmien yhtenäistäminen Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena olisi jatkossa tehostaa, selkeyttää ja soveltuvin osin yhdenmukaistaa avustusten valmistelumenettelyä. Tavoite yhdenmukaistamiselle asetettiin jo vuonna 2015, mutta, asia ei ole edennyt. SOSTE katsoo, että avustusjärjestelmien yhtenäistämisen valmistelu tulee aloittaa välittömästi. Avustusjärjestelmää tulee kehittää merkittävää järjestöllisen autonomia lisäävään ja byrokratiaa vähentävään suuntaan, joka johtaisi järjestöjen jäsenten ja kohderyhmien kannalta tarkoituksenmukaisempaan ja joustavampaan toimintaan. Samalla voitaisiin pienentää valmistelukustannuksia. SOSTEn aiempi linjaus asiasta on liitteenä 1. Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemat asetusluonnokset STM:n esittämät asetukset poikkeavat yhdessä sovitusta. SOSTE toteaa, että asetusehdotuksilla tultaisiin heikentämään edunsaajien asemaa tuotonjaon valmistelussa. Muut ministeriöt eivät ole heikentämässä edunsaajien osallisuutta yhdistymisprosessin seurauksena. Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema asetusluonnos painottaa huomattavasti STM:n valmistelemia asetusluonnoksia enemmän järjestöjen osuutta valmistelussa, säätää huomattavasti kevyemmän raportoinnin sekä sisältää elementtejä, joita STM ei ole nähnyt perustuslakiin viitaten mahdolliseksi. Järjestöjen yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi on tärkeää, että STM tarkistaa omia käsityksiään jääviyksistä ja siitä, miten rahanjako järjestöperheiden sisällä voi toteutua. Käsitykset asianomaisista kysymyksistä eivät yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta voi merkittävästi vaihdella viranomaisesta toiseen. SOSTEn näkemyksen mukaan esitetty kaksinkertainen neuvottelukuntarakenne ei ole tarkoituksenmukainen. Kahden erilaisen lausunnon antaminen johtaisi todennäköisesti avustusprosessin pitkittymiseen, mikä ei ole tarkoituksenmukaista hallinnon tehokkuuden, eikä järjestöjen näkökulmasta. Kahden erillisen elimen malli johtaa myös siihen, että jos jaoston jäsenet ovat muita kuin varsinaisen neuvottelukunnan jäseniä, työt pahimmillaan erkanevat toisistaan. Asetuksesta on syytä poistaa laajempi neuvottelukunta, jonka tehtävät voidaan antaa kaavaillulle jaostolle. Asetuksessa ei tule ottaa jääviyksiin erikseen kantaa, asia kuuluu hallintolakiin ja on ratkaistava tapauskohtaisesti. SOSTEn näkemyksen mukaan neuvottelukunnan tulisi tehdä esitys sekä strategisen tason asioista että itse avustusesityksestä ja siihen liittyvästä ohjeellisesta suunnitelmasta, kuten vuosi sitten yksimielisesti on kirjattu. Ennen ministeriön päätöksentekoa neuvottelukunnan esitykset on voitava julkaista.
SOSTEn hallituksen esitys valtuustolle 21.10. 2015 / Hyväksytty valtuuston kokouksessa 21.10.2015 Uuden avustusjärjestelmän rakennusperiaatteet perustelumuistio Hallitus esittää, että valtuusto päättäisi määritellä SOSTEn neuvottelijoille tässä dokumentissa määritellyt periaatteet neuvottelutavoitteiksi rahapeliyhteisöjen yhdistämisprosessissa tapahtuvaan avustusjärjestelmän uudistamiseen. Hallitus toteaa, että avustusjärjestelmän uudistaminen voi tapahtua onnistuneesti vain avoimella prosessilla, jossa ajankohtainen tieto on mahdollisimman laajasti jäsenkentän saatavilla kuitenkaan neuvottelutilanteen luottamuksellisuuden vaarantumatta. Asian merkityksellisyyden vuoksi lopullisen neuvottelutuloksen hyväksyminen alistetaan valtuuston vahvistettavaksi. Tavoitelinjaukset 1. RAYn toiminnalla kerätyt, mutta toistaiseksi jakamattomat varat sekä RAYlle jäävä omaisuus tulee täysimääräisesti käyttää edunsaajien hyväksi. Minkäänlainen varojen siirto budjetin yleiskatteeseen tai lisätehtävien osoittaminen rahapelituotoista maksettavaksi, ei ole hyväksyttävissä. Yksi suuri pelko, joka yhdistymiseen on liittynyt, kohdistuu siihen, että valtionvarainministeriö käyttää murroskohtaa hyväkseen ja joko osoittaa järjestelmään uusia rahoituskohteita tai vaihtoehtoisesti taseet töihin hengen mukaisesti siirtää merkittävän määrän omaisuutta itselleen. Jos nykyisten edunsaajaryhmien avustukset halutaan turvata, tämä on ehkäistävä laajalla yhteisellä vaikuttamistoiminnalla. 2. Tulevan tuotonjakojärjestelmän tulee perustua järjestöjen autonomian kunnioittamisen, avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteille sekä vähentää byrokratiaa. Lähtökohtaisena periaatteena tulee olla, että järjestöllä itsellään on paras tietämys siitä, miten kohdennettuna sen saama avustus parhaiten yhteiskuntaa ja jäsenistöä palvelee. Tämä on järjestötoiminnan autonomia ydinajatus. Läpinäkyvyys kaikissa prosesseissa ja avustamisen kriteerien läpinäkyvyys ovat välttämättömiä perusperiaatteita puolustettaessa rahoituksen säilymistä järjestöillä. 3. SOSTE huolehtii osaltaan avustuksien saajien riittävästä koulutuksesta, ohjauksesta ja neuvonnasta sekä tuloksellisuuden arvioinnin tuesta. SOSTElla ei voi olla roolia avustusten jaon valmistelussa. SOSTE tukee jo tällä hetkellä järjestöjä mm. toimintansa arvioinnissa sekä kouluttaa yhteistyössä RAYn kanssa esimerkiksi talousasioissa. Yhteistyötä tehdään myös esim. Allianssin ja OK-opintokeskuksen kanssa. Erityisesti muutosvaiheessa, jos järjestelmä muuttuu, tulee jäsenistön kouluttamiseen varata riittävät resurssit. Jos järjestelmiä yhdenmukaistetaan, yhteistyötä muiden kattojärjestöjen kanssa on järkevää lisätä.
On esitetty, että SOSTE voisi ottaa roolia avustusvalmistelussa. Tämä rooli on yksiselitteisesti syytä sulkea pois kaikista pohdinnoista järjestön luonteeseen sopimattomana. 4. Uuteen avustusjärjestelmään siirrytään aikaisintaan vuoden 2018 alusta. Kaikissa tapauksissa järjestöille on varattava riittävä siirtymäaika sekä turvattava riittävä koulutus ja tuki mahdollisiin muutoksiin. On toistaiseksi epäselvää, missä aikataulussa arpajaislakia ja tuotonjakolakia uudistava työryhmä työskentelee. Yhtiöiden yhdistämistä on julkilausutusti kaavailtu tapahtuvaksi vuoden 2017 alusta. On syytä avustusten hakijakentän rauhoittamiseksi mahdollisimman selkeästi myös viranomaisten puolelta tehdä selväksi, että tällöin ei avustusjärjestelmälle tapahdu mitään. Jos tuotonjakolaki annetaan eduskunnalle vasta kevätistuntokaudella 2017, on myös vuoden 2018 alku epärealistinen uuden avustusjärjestelmän käyttöönotolle. 5. Avustusten jako valmistellaan ja niiden jaosta päätetään asianomaisissa sektoriministeriöissä, sosiaali- ja terveysjärjestöjen osalta Sosiaali- ja terveysministeriössä. Järjestöjen avustaminen on osa yhteiskuntapolitiikkaa ja on näin tärkeää säilyttää osana asianomaista substanssia. On esitetty, että avustaminen koottaisiin yhteen instanssiin. Tämä toisi luonnollisesti synergiahyötyjä. Julkisen talouden tilan huomioiden olisi kuitenkin suuri vaara siihen, että tällaisen instanssin toimialaan ryhdyttäisiin sisällyttämään myös muiden järjestösektorien avustamista budjettivarojen säästämiseksi. Tämä on huomattavasti vaikeampaa, jos valmistelu ja määrärahat kulkevat sektoriministeriöittäin.
6. Sosiaali- ja terveysministeriöön tulee perustaa avustusten jakoa valmisteleva arviointi- ja avustustoimikunta, jonka valtioneuvosto nimittää edunsaajien tekemien esitysten pohjalta. Nimittämisprosessin tulee olla avoin ja läpinäkyvä. Toimikunnan tehtävänä on linjata avustusten valmistelua, valvontaa ja seurantaa sekä tehdä ministeriölle esitys avustuspäätöksestä ja ohjeellisesta avustussuunnitelmasta. Toimikunta tekee päätöksensä virkamiesten esittelystä. Prosessin eri vaiheissa virkamiesesittely tapahtuu aina virkavastuulla. Järjestöjen valitsemat tai ehdottamat edustajat ovat maassamme perinteisesti osallistuneet avustamisen käsittelyyn. Raha-automaattiavustusten jaossa järjestöt ovat olleet edustettuina RAY:n jäsenjärjestöjen yhdistyksen kokouksessa hallitukseen valitsemien jäsenten kautta. On pidetty hyvänä, että järjestöt tuovat prosessiin avustuksen käyttäjän äänen, siis arjen asiantuntemusta. Käytäntö on yleinen myös muilla sektoreilla järjestöedustajien kautta välittyy tietoa järjestötoiminnan kehityksestä ja tarpeista. Hallitus on hyväksynyt avustusstrategia ja sen toimeenpanosuunnitelman. Hallituksen oikeus tehdä valmistelun pohjalta avustusesitys ministeriölle on ollut periaatelinjauksen toteutumisen takeena. Tämä vertaisarvioinnin elementti on tärkeää säilyttää myös tulevaisuudessa. On vaikea ajatella, että ilman tällaista järjestölähtöistä elementtiä avustuskäytännöt kehittyisivät järjestöjen arkea tukevammiksi kuin sen kanssa. Avustusvalmistelu on tehty virkatyönä RAYssa, jatkossa sieltä siirtyvä henkilökunta tekisi ne ministeriön virkamiehinä. RAYn hallitus on käsitellyt esitykset virkavastuulla tiukan jääviystulkinnan puitteissa, mahdollisissa rakenteissa virkavastuu ja jääviyssäännökset säilyisivät. Päätökset myönnettävistä avustuksista tekee esittelystä sosiaali- ja terveysministeri. Tämä menettely on tarkoitus säilyttää myös uudessa järjestelmässä. Kun avustusvalmistelu siirtyy STM:ssä tehtäväksi, tulee sinne perustaa elin, joka huolehtii edellä kuvatusta tehtävästä. Sille kuvaava nimi voisi olla arviointi- ja avustustoimikunta. Ministeriön neuvottelukunnat ja toimikunnat nimittää poikkeuksetta valtioneuvosto. On yleinen käytäntö, että tällaisia neuvottelukuntia ja toimikuntia nimitettäessä pyydetään asiaa tuntevilta esityksiä nimettäviksi jäseniksi, tässä tapauksessa niitä pyydettäisiin avustuksia saavilta järjestöiltä. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että valintaan voisi vaikuttaa noin kymmenkertainen joukko järjestöjä nykytilaan verrattuna. Toinen vaihtoehto on, erityisesti jos halutaan painottaa toimikuntien poliittista tai yhteiskunnallista luonnetta, että ne ovat kokoonpanoltaan parlamentaarisia. Raha-automaattiavustusten jaon politisoiminen ei ole järjestönäkökulmasta tavoiteltavaa. On epätodennäköistä, että monipuoluehallituksessa yhden ministerin käsiin uskottaisiin näin merkittävä avustuspäätös ilman jonkinlaisen monijäsenisen toimielimen käsittelyä. Jos tällaista toimikuntaa ei olisi, merkitsisi se sitä, että valmistelu tehtäisiin täysin virkatyönä. Tämä merkitsisi sitä, että avoimuus vähenisi ja poliittisen ohjauksen mahdollisuus kasvaisi merkittävästi. Nyt yksi tärkeimpiä poliittista puuttumista vähentäviä elementtejä on, että RAYn hallituksen tekemä avustusehdotus on julkinen. Tällaisen monijäsenisen elimen poistaminen käsittelyketjusta merkitsisi käytännössä, että vasta ministerin päätös olisi julkinen. Kun valmistelu jatkossa tapahtuu poliittisesti johdetussa päällikkövirastossa, merkitsisi tämä käytännössä sitä, että epävirallisesti taustalla tapahtuvan poliittisen ohjauksen mahdollisuus lisääntyisi merkittävästi nykyisestä. Arviointi- ja avustustoimikunnan perustaminen ja sen virkavastuulla tekemä esitys suojelisi valmistelua tällaiselta vaikuttamiselta. 7. Kansalaisjärjestötoiminnan avustuskäytännöt ja -kriteerit on eri tuotonjakoministeriöissä määriteltävä yhdenmukaisiksi soveltuvin osin.
Jos jaetaan samasta lähteestä tulevaa rahaa, jonka käyttämisestä on tarkoitus säätä yhdellä lailla, eivät kovin erilaiset menettelyt tai kriteerit ole erityisen perusteltuja. Tämän ei luonnollisestikaan tarvitse tai pidä tarkoittaa sitä, että kaiken avustamisen täytyisi olla täysin yksi yhteen. Esimerkiksi pienimmät järjestöt/avustukset on syytä prosessoida kevyemmin menettelyin, kuten nytkin. On syytä muistaa, että SOSTEn jäsenenä on kymmeniä sote-järjestöjä, jotka saavat toimintaansa tukea myös OKM:stä joko nuorisotyötä tekevänä tai liikuntatoimintaa harjoittavana järjestönä. Jos näiden hakemis- ja tilitysprosessit ovat yhtenevät, säästytään merkittävältä määrältä ylimääräistä työtä. Jos normipohja avustamiselle on yhteinen, voidaan saada myös merkittävää säästöä avustusjärjestelmästä, kun esim. voitaisiin ottaa käyttöön yhteiset tietojärjestelmät. Myös muussa kuin valmistelussa, esimerkiksi käytön lainmukaisuuden valvonnassa, voitaisiin saavuttaa synergiahyötyjä. 8. Avustuslajeja olisivat toiminta-avustus, kehittämisavustus ja investointiavustus. Lähtökohtana tulee olla toiminta-avustuksen vahvistaminen niin, että ne mahdollistavat myös jatkuvan kehittämistoiminnan. Yhdistettäessä yleis- ja kohdennetut avustukset yhdeksi toimintaavustukseksi, niiden taso ei saa laskea. Toiminta-avustuksia voidaan myöntää myös alueellisille ja paikallisille yhdistyksille. On tärkeää, että avustusjärjestelmä kykenee vastaamaan järjestökentän uusiutumiseen ja tukemaan innovaatioita kaikilla tasoilla. Jos järjestöjen autonomiaa ja niiden mahdollisuuksia painottaa toimintaa kulloisenkin tarpeen mukaan halutaan lisätä, on tehokkain keino siihen kasata avustuksia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Mitä pirstaleisempi rahoitusrakenne on, sitä hankalammin se voi vastata usein kesken vuodenkin muuttuviin tarpeisiin. Tästä näkökulmasta kaikkein tehokkain menettely olisi yhdistää nykyiset yleis- ja kohdennetut avustukset yhdeksi (siirtymävaiheessa yhteenlaskettuna saman tasoiseksi) toiminta-avustukseksi, jolla järjestön toimintaa rahoitettaisiin. Näiden pitäisi olla tasoltaan sellainen, että myös pysyvä toiminnan kehittäminen ja uudet innovaatiot olisivat mahdollisia. Kehittämisavustuksia tulisi kehittää enemmän nopean reagoinnin ja uusien avausten mahdollistamisen suuntaan. Kehittämisavustukset voisi irrottaa vuosittaisesta valmistelusyklistä, varata niihin määräraja ka mahdollistaa niiden hakeminen ja myöntäminen jatkuvasti nyt matka uudesta ideasta rahoituspäätökseen voi kestää yli puolitoista vuotta. Tulisi selvittää edellytykset myöntää kehittämisavustuksia rekisteröityneiden liittojen ja yhdistysten lisäksi myös rekisteröimättömille ryhmille ja verkostoille, joiden kautta maahamme syntyy entistä enemmän uutta ja innovatiivista toimintaa. Investointiavustuksia myöntävät monet eri tahot. Tässä yhteydessä olisi hyvä selkeyttää eri myöntäjien roolit ja pohtia, millaisiin investointeihin pelituottoja käytetään. 9. Järjestöjen erilaisuutta on kunnioitettava. Toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta koko maassa. Avustamisen edellytyksenä ei voi olla kuuluminen valtakunnalliseen järjestöön. Valtakunnallisilla liitoilla on oltava mahdollisuus valita niille tarkoituksenmukainen alueellisen toiminnan avustamistapa. On muistettava, että järjestöjen organisoituminen on hyvin moninaista ja on paljon alueellisesti ja paikallisesti toimivia itsenäisiä yhdistyksiä (ilman valtakunnallista taustaliittoa), ja myös näiden toiminnan avustusmahdollisuudet on tärkeä turvata tulevassa järjestelmässä.
Alueellista toimintaa avustetaan tällä hetkellä hyvin kirjavin menettelytavoin. Osassa järjestöjä ja yleensä säätiöissä valtakunnalliset toimijat organisoivat toiminnan ja usein palkkaavat henkilökunnan koko maahan. Osa järjestöistä myös jakaa avustuksia edelleen piireilleen ja/tai alueellisille toimijoille. Osassa järjestöjä alueelliset jäsenjärjestöt saavat toiminta-avustukset suoraan. Joskus rahoitusrakenne voi johtaa epätarkoituksenmukaisiin organisoitumisrakenteisiin tai esimerkiksi avustusten pirstoutumiseen liian pieniksi kokonaisuuksiksi tai henkilöstöhallinnon vaikeuksiin. On tärkeää, että rahoitusrakenne ei määrää tai ohjaa organisoitumista vaan se on järjestön omassa päätäntävallassa.