Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys
Juankoski 33
34
Juankosken kirkonkylä Juantehtaan vanha ruukinalue ja muut teollisuusyhdyskunnan rakenteet Juankosken vanha ruukinalue, valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993, valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 2003. Juankoskella toimi Suomen ainoa Ruotsin vallan aikainen järvimalmimasuuni. Juantehdas on sekä vanhin että samalla parhaiten säilynyt järvimalmia hyödyntänyt yhtenäinen ruukkikokonaisuus. Ruukin omistajat vaihtuivat usein ja omistussuhteet olivat epämääräisiä. Ruukin kukoistuskausi alkoi 1850- luvulla parantuneiden kauppayhteyksien (Saimaan kanava v. 1856) takia. Tällöin ruukki oli venäläisen hovineuvoksetar Anastasia Ponomarevan omistuksessa. Vuonna 1904 tehtaan osti vapaaherra Anthon von Alftan, joka rakennutti ruukin yhteyteen puuhiomon ja höyrysahan. Ruukin toiminta jatkui 1910- luvulle. Teollista toimintaa entisten ruukkirakennusten tuntumassa jatkavat kartonkitehdas ja viiratehdas. Erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskon ruukkitoimintaan liittyneet tehdasrakennukset ovat tärkeimmiltä osiltaan yhä jäljellä. Juantehtaan teollista kokonaisuutta täydentävät ruukinkartano, virkailija- ja työväenasunnot talousrakennuksineen sekä monet ruukkiyhteisön toimintaan liittyvät rakennukset. Työväenasunnot ovat ryhmittyneet lähinnä kahdelle alueelle, Pikonniemeen johtavan tien varteen ja Hussolanmäelle kartonkitehtaan pohjoispuolelle. Kosken länsirannan ruukinaikaiset teollisuusrakennuksiin kuuluu punatiiliset entiset valimo-, paja- ja verstasrakennukset sekä keskusraitin molemmin puolin kosken partaalle rakennetut puurakennukset. Aikoinaan teolliseen toimintaan olennaisesti kuuluneista vesivoimalaitteista on jäljellä kosken pato, mutta masuunin puhalluskoneitten ja pajojen kankivasaroitten voimanlähteet, vesirattaat ja turbiinit on purettu ja niihin veden johtaneet kanavat hävitetty tai täytetty jo vuosikymmeniä sitten. Vanha masuunin, pajan, konepajan ja puuverstaan muodostama rakennuskokonaisuus Vanha masuuni, nykyisin ruukin museona, Masuuni Brunou -nimellä v. 1859 Nykyistä v. 1859 rakennettua masuunia edelsi kaksi aikaisempaa masuunia, joista ensimmäinen oli toiminnassa jo v. 1751. Takkirautaa valmistanut masuuni oli käytössä vuoteen 1910. Raudanvalmistuksen loputtua itse sulatusuuni purettiin, mutta masuunirakennus kunnostettiin varasto- ja verstaskäyttöön. Vuosina 1990-1991 masuunirakennus kunnostettiin museo- ja kokoustiloiksi. Paja, nykyisin museotilaa v. 1904 Kiinteästi masuunin kanssa yhteen rakennettu yksikerroksinen raastupa oli tila, jossa masuunista juoksutettu sula rautamalmi valettiin harkoiksi. Masuunin raudanvalmistuksen päätyttyä v. 1910 raastupaa on käytetty tehtaan pajana. Konepajarakennus, nykyisin teatteritilana v. 1890-1891 Raastuvan jatkona sijaitseva tiilinen konepajarakennus rakennettiin paikalla sijainneen puisen pajarakennuksen tilalle aluksi kankirautapajaksi. Myöhemmin tila muutettiin konepajaksi. Puuverstas v. 1890-1891 Tiilirunkoinen rakennus on toiminut puuverstaana, jossa valmistettiin mm. valutöissä tarvitut mallit. Myöhemmin virranpuoleisiin huoneisiin on rakennettu sosiaalitiloja. Valssilaitos Walfred Brehmer v. 1858 Rakennukset ja laitteet suunnitteli myös Högforsin vastaavat rakenteet suunnitellut Walfred Brehmer. Laitteisto oli pääosin valmistettu Högforsissa ja Taalintehtaalla. Rakennuksessa harkkorauta jalostettiin putlausmenetelmällä valssaus- ja takotöihin sopivaksi. Masuunin ja Valssilaitoksen välissä kulki aikanaan vesikanava, josta koneet saivat käyttövoimansa. Vuonna 1872 käyttövoimaksi muutettiin kaasu. 1900-luvulla rakennusta on käytetty varastona ja tehtaan paloasemana, jolloin ovia on uusittu ja suurennettu. 35
Valimo, nykyisin liike- ja varastotilana v. 1875 Ruukinpytinki, kahvilapytinki, käsityöneuvontaasema, rukoushuone v. 1860 Alun perin tehtaan työntekijöiden asunnoiksi rakennettu pitkä yksikerroksinen hirsipintainen talo on 1980-luvulla muutettu mm kahvilaksi. Myöhemmin rakennus toiminut muiden julkisten palvelujen kuten käsityöneuvonta-aseman, matkailuneuvonnan ja rukoushuoneen tiloina. Postipytinki, nykyisin majoitustiloja v. 1863 Kahvilapytingin kanssa samoihin aikoihin rakennettu työväen asuinrakennus. Rakennusta on jatkettu 1920-luvulla. Rakennus peruskorjattiin 1990-luvun lopulla viereisen hotellin majoitustiloiksi. Punatiilinen valimo on rakennettu v. 1875. Myöhemmin rakennusta on levennetty ja pidennetty, kuitenkin alkuperäistä rakennustyyliä noudattaen. Levennys näkyy katonharjan epäkeskisyytenä. Valimotoiminnan loputtua rakennus toimi kartonkitehtaan kehysnaulaamona. 1990-luvun lopulla rakennus peruskorjattiin liike- ja varastotiloiksi. Ruukinkartano, ruukinisännöitsijän pytinki puistoalueineen v. 1826 Inventointitieto puuttuu Veturitalli v. 1904 Kapearaiteisen rautatien veturitalli rakennettiin kylän keskustaan 1904. Tehtaan tavarankuljetuksessa käytetty rautatie on purettu. Veturi Pikku Pässi on nähtävyytenä masuuni Brunoun edessä. Konttori, nykyisin toimistokäytössä v. 1865 Hirsirunkoinen, lautavuorattu v. 1865 ruukin konttoriksi rakennettu talo toimii edelleen alkuperäisessä eli toimistokäytössä vaikkakin sisätiloiltaan 1950- ja 70 luvulla perusteellisesti muutettuna. Rakennusta on jatkettu 1910-luvulla. Makasiini, "Kissanlinna" v. 1904 Rakennus on toiminut valimon valumallien varastona ja myöhemmin Strömsdal Oy:n konttorin varastona. Rakennus on siirretty nykyiselle paikalleen 1970- luvulta. Empiretyylinen rakennus sijaitsee Patruunanmäellä korkean rantapenkereen päällä. Pehtorin asunto v. 1864 ja Virkailijan talo v. 1872 Ruukinkartanon länsipuolella on kaksi 1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettua virkailijataloa Taivaanpankko ja Alakyökki samanikäisine talousrakennuksineen. Entinen tehtaan kauppa, kunnanvirasto, nykyinen soittokunnan talo v. 1889 Juankoskentien varrelle, keskeiselle paikalle tehtaan kaupaksi rakennettu talo on valmistunut v. 1889. Myöhemmin taajaman keskeisellä paikalla sijaitsevaa taloa on käytetty mm kunnanvirastona ja soittokunnantalona. Rakennus peruskorjattiin 2000-luvun alussa. 36
Klubitalo 1800-luku Kosken itärannalla, kuuluvat alueeseen Juantehdas valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 2003. Puuhiomo 1904-1908 Kartonkitehdas 1906-1908 Voimalaitos 1920-luku Vanha apteekinrakennus inventointi puuttuu Varasto on muihin maaseututaajamien säilyneisiin osuuskauppafunkiksen varastoihin verrattuna poikkeuksellisesti tiilirakenteinen. Julkisivut ovat säilyttäneet funktionalismin tyylipuhtaat piirteensä kuten tasakatoksi naamioidun pulpettikaton ja lastaussiltojen lippamaiset katokset. Juankosken seurantalo, ei kuulu valtakunnalliseen aluerajaukseen Pikonniemessä Hiiliuunit Vuori-insinööri L.M. Ottelin v. 1889-1890, valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 2003 Taajama-alueella Entinen Ruukinkirkko ja pappila kirkonrakentaja Henrik Heselius v. 1861-1864 Valintaperuste: R, H, mainittu tekstissä Juankosken vanha ruukinalue valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993 Juankosken kirkon rakentaminen liittyy Juantehtaan historiaan. Tehdas osallistui 1860-luvulla sekä kirkon rakentamiseen että papin viran kustannuksiin. Tuolloin Juankoski kuului Nilsiän seurakuntaan itsenäisesti toimivana tehdasseurakuntana. Omaksi seurakunnaksi Juankoski erotettiin Muuruvedestä v. 1923, johon tämä oli liitetty Muuruveden itsenäistyessä 1900-luvun vaihteessa. Juankosken kirkko toimi aluksi sekä kouluna sekä kirkkona. Lisäksi rakennuksen päädyssä oli papin asunto vuoteen 1958. Tilat muutettiin v. 1961 peruskorjauksessa kerho- ja kokoustilaksi. Koulukirkon salin vasemmalla puolella olleet pulpetit on myöhemmin poistettu. Uusi kirkko valmistui v. 1990. Juantehtaan työväen osuuskauppa ja sen varasto SOK:n rakennusosasto v. 1935-1936, ei kuulu valtakunnalliseen aluerajaukseen SOK:n rakennusosasto laati kaupoilleen tyyppipiirustukset 1930-luvulla. Juantehtaan työväen osuuskaupan kadunvarren liike- ja asuinkiinteistö valmistui v. 1935-1936. Rakennuksia laajennettiin v. 1955-56, jolloin tiloihin tuli mm. leipomo. Liikerakennusta korotettiin ja jatkettiin etelään päin matalammalla osalla. Tällöin myös rakennuksen alkuperäinen pulpettikatto muutettiin harjakatoksi. Kaksi suurta, tyypiltään ainutlaatuista tiilistä hiiliuunia Raudanvalmistuksessa tarvittiin runsaasti hiiltä, joita varten hiilenpolttouuneja rakennettiin ruukkien yhteyteen erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pikonniemen kärkeen rakennetuista kahdeksasta jäljellä olevat kaksi uunia ovat ainoat maassamme säilyneet ehjät esimerkit tästä hiiliuunityypistä. Museoviraston v. 1999-2001 suorittaman restauroinnin tavoitteena oli uuneihin ajan kuluessa syntyneiden vaurioiden korjaaminen. Toinen uuneista toimii näyttelytilana. Pikontien ja Laivarannantien ruukin ja sahan aikana rakennetut asuintalot Laivarannantien eri-ikäiset entiset työväenasunnot, kuuluu alueeseen Juantehdas valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa 2003. Maakuntakaavaan tulee kaikki Laivarannantien pitkät työväenpytingit, vaikkakin rakennuksia on paljon muutettu. Ruukin ja sahan aikana rakennetut asuintalot. 37
Pikontien asuinrakennuksia, tulee maakuntakaavarajaukseen Tie jatkuu Pikontienä, jonka varrella on useita 1900- luvun vaihteen jälkeen rakennettuja puisia asuintaloja (inventoimatta). Puutavarayhtiön johtajan asunto Kuuluu alueeseen Juantehdas valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 2003) ei inventoitu, maakuntakaavaan ehdotettava aluerajaus merkitään laajempana kuin museoviraston uusi ehdotus 2003. Taajaman yksittäiset kohteet Juankosken tsasouna Toivo Paatela 1954. Valintaperuste: R, H Juankosken tsasouna (rukoushuone) rakennettiin talkoovoimin Juankosken itäpuolelle Ruislammille v. 1954, jolloin lähipitäjissä ei ollut vielä ortodoksirukoushuoneita tai -kirkkoja. Kirkkosalin pohjamuoto on kahdeksankulmio, johon on liitettyalttari ja eteistilat. Keskellä katonharjaa on kattoratsastaja kelloja varten. Rakennukseen tehtiin v. 1985 talkoovoimin peruskorjaus kirkoksi muuttamisen yhteydessä. Tällöin sisälle asennettiin mäntypanelointi sekä uudistettiin kalusteita ja ikonostaasi. Pikontien länsipäässä, mäellä oleva, nikkarityylinen puutavarayhtiön johtajan asunto. Entinen seurantalo Pikontien- ja Pikonniementien risteyksessä olevat jugendaiheinen rakennus (entinen seuratalo) ja tätä vastapäätä. Juantehtaan koulu inventointi puuttuu Asuinrakennus Entistä seurataloa vastapäätä oleva asuintalo (entinen työväenasunto) piharakennuksineen. Kauppa, nykyisin asuinrakennus Pikontien entinen kauppa v. 1920-l? Hussolanmäki Työväen asuinrakennuksia 38
Säyneinen Säyneisen kirkko ja kirkkoherran pappila Kirkko: Esko Suhonen v. 1939 Kaj Michael 1939 Säyneisen seurakunta itsenäistyi Kaavin seurakunnasta v. 1921, jonka jälkeen Säyneisen kansakoulun länsisiipi palveli kirkkotilana, kunnes nykyinen kirkko rakennettiin v. 1939. Kirkko edustaa 1940-luvun funktionalismin romanttista vaihetta, joka on kirkkorakentamisessa harvinainen Savossa. Poikkeuksellista oli myös seurakuntatalon toimintojen sijoittaminen kirkon yhteyteen. Nämä muodostavat rakennuksen länsisiiven. Säyneisen seurakunta liitettiin v. 1971 Juankoskeen kuntaliitoksessa. Ensimmäiseksi Säyneisen pappilaksi seurakunta osti vanhan maalaistalon, jonka uusi pappila v. 1956 korvasi. Uuteen rakennukseen tuli papin virkaasunto, kirkkoherranvirasto ja papin virkahuone. Suurin ulkopuolinen muutos on ollut tiilikaton korvaaminen tiilijäljitelmäpellillä. Säyneisen entinen kansakoulu Heikki Kettunen v. 1896 Kirkkoa vastapäätä sijaitseva Säyneisen entinen kansakoulu on edustava esimerkki jugendkauden koulurakentamisesta. Rakennuksen julkisivuissa on säilynyt aikakauden kouluille tyypillinen runsas puuleikkauskoristelu ja vuorauksessa pysty- ja vaakalaudoituksen yhdistäminen. Myöhempien vuosikymmenien aikana monista tämän ajan kouluista on karsittu koristelaudoituksia. Saksala Paavo Kettunen v. 1861 Säyneisen taajaman pohjoispuolella sijaitsevaan Saksalan vanhaan maatilan pihapiiriin kuuluu mm. päärakennus vuodelta 1861, tyypiltään ja iältään harvinainen navetta 1800-luvun puolivälistä, sekä kaksi aittarakennusta 1800-luvulta. Kulmittain päärakennusta on väentupa, josta tosin tupaosa on siirretty Muuruveden kotiseutumuseon päärakennukseksi. Tuvan kattohirsissä vuosiluvut 1800 ja 185?. Pihan tuntumassa maantien varrella on komeat riihi- ja latorakennukset. Aikoinaan maatila on ollut 800 ha:n suurtila. 39
Säyneisen ruukinpaikka/kissakosken mylly ympäristöineen Kirkko J. Stenbäck v. 1901-1904 Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Muuruveden kirkon suunnitteli 1900-luvun vaihteen tuotteliain kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka 1900-luvun alun suunnitelmissa alkoi näkyä jugendinvaikutteita. Kivikirkkojen esikuvina olivat keskiaikaiset kivikirkot ja niiden koristeornamenttien aiheina kotimaiset kasvit ja eläimet. Juantehtaan patruuna Tigerstedt perusti 1830 masuunin Suuri-Säyneisestä Pieni Säyneiseen laskevan Ryöpänjoen yläjuoksulla Kissakoskelle. Ennen tätä alueen talonpojat olivat valmistaneet järvimalmista rautaa harkkohyteissä, joista kertovat vielä alueelta löytyneet yli 40 hytinpaikkaa. Masuunin tuotanto kesti 1858 asti, minkä jälkeen tuotanto keskitettiin Juantehtaalle. Muuruveden, Varpaisjärven ja Nilsiän kirkot kuuluvat Stenbäckin luonnonkivipintaisiin maaseutukirkkoihin, joissa Yhdysvalloista vaikutteita saanut luonnonkiven käyttö oli karkeaa ja primitiivisen ekspressiivistä ( Rubble-stone technique ). Maaseutukirkoissa sommittelu oli arkkitehdin kaupunkikirkkoihin verrattuna myös huomattavasti vapaampaa (Nikula/Suomen taide). Ruukin raunioiden kohdalle on myöhemmin rakennettu hirsirunkoinen vesimylly. Nykyisen Kissakosken myllyn paikalla olleesta vasarapajasta on jäljellä n. 25x10 m laaja kivijalka ja pengerrys. Myllyn pohjoispuolella olleesta ruukin padosta on muistona enää joitain hirsiä ja vasarapajalle johtaneen voimakanavan jäännökset. Vanha ruukinranta kokonaisuudessaan toimii nykyään viehättävänä Säyneisen kylän ranta- ja ulkoilualueena. Muuruvesi Muuruveden kirkonkylä Valintaperuste: valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Muuruveden kirkko, Kustila ja hautausmaa Muuruveden kirkko, Kustila ja hautausmaa muodostavat sekä maisemallisesti, että rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisen ja ehyen kokonaisuuden. Kirkon suunnitellut Josef Stenbäck on suunnitellut Kustilan navetan kun taas Kustilan päärakennuksen on piirtänyt rakennusmestari K.A. Honkavaara, joka on suunnitellut huomattavan määrän alueen suurtilojen päärakennuksia ja valvonut useiden Stenbäckin suunnittelemien kirkkojen rakentamisen. Tyylin muuntautuminen vapaampaan ja arkaaisempaan kansallisromantiikkaan alkoi näkyä Stenbäckin 1900-luvun alussa suunnittelemissa kirkoissa. Ensimmäisissä luonnoksissa (v. 1901) Muuruveden kirkko oli uusgoottilainen keskiaikaisine tiilikomerokoristeluineen. Lopullisissa piirustuksissa julkisivuja oli yksinkertaistettu poistamalla uusgotiikan piirteet. Talkootöinä pystytetyn kirkon rakennustöistä vastasi rakennusmestari K.A. Honkavaara. Kirkko peruskorjattiin v. 1962, jolloin mm. neljä rautakaminaa korvattiin sähkölämmityksellä. Samalla sisämaalaus uusittiin siten, että holvien koristemaalaukset peittyivät. Vuonna 1975 alkuperäinen kivilaattakate korvattiin kuparilevytyksellä. 40
Hautausmaa, ei inventointitietoja Toiselta pitkältä sivultaan viehättävästi peltomaiseman rajaamalle pitkänomaiselle hautausmaalle kuljetaan Kustilan pihapiirin vierestä. Hautausmaan porttina on suurehko puurakennus, jonka molemmat sivut palvelivat alun perin ruumisarkkujen säilytystiloina. Samantyyppinen, mutta pienempi porttirakennus sijaitsee Juankosken Vuotjärven kylän paikallishautausmaalla. Kustila Päärakennus K.A. Honkavaara n. v. 1900, laajennettu useaan kertaan, peruskorjaus ark. Anja Wahlberg v. 1985, navetta J. Stenbäck 1904., valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Tila on ollut Zitting-suvun omistuksessa 1900-luvun alusta lähtien, mutta on tunnettu jo 1700-luvulla, jolloin paikalla on ollut suuri savupirtti. Talossa on asunut mm. valtiopäivämies O.P:Zitting, jonka ansiosta kirkonkylä sai maatalouskoulun ja meijerin. Zitting rakennutti tilan nykyisen päärakennuksen ja navetan. Vuosien 1913-1921 muutostöissä taloa korotettiin toisella kerroksella, johon tuli kesähuoneita ja palvelusväen huoneet. Vuosina 1906-1908 rakennetun navetan suunnitteli Muuruveden kirkon rakennusvaiheessa J. Stenbäck paikkakunnalla käydessään iltatöinään. Osin puurakenteisen ja osin lohkokivirakenteisen navetan seinämateriaalina on käytetty kirkon rakennuskiviä. Alatalo Päärakennus v. 1842?, korjauksia K.A. Honkavaara 1900-luvun alku, Anja Wahlberg v. 1985. Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Alatalon, perimätiedon mukaan Muuruveden vanhimpana pidetyn asuintalon tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta, tuvan kattohirressä näkyy vuosiluku 1842. Rakennus oli aiemmin suorassa kulmassa nykyiseen nähden. Isäntä Juho Zitting muutti talon uloslämpiäväksi ja siirrätti talon nykyiseen suuntaansa 1860- luvulla. Tällöin osa huoneista säilyi entisestä rakennuksesta. Zittigin aikana talon ruokasali toimi käräjätilana ja toinen eteinen Muuruveden ensimmäisenä postitoimistona. Neljältä sivulta rakennusten rajaavan pihan, v. 1900 rakennetun navetan pohjakerros on samaan aikaan rakennetun kirkon rakennuskiveä. Kylältä pihaan johtavan Kaartotien pienet asuintalot täydentävät miljöötä (ei inventoitu). Seurantalo (Nuorisoseurantalo/Työväentalo) v. 1905 Lomalautavuorattu hirsirunkoinen rakennus valmistui nuorisoseuran käyttöön v. 1905. Rakennusta on laajennettu myöhemmin satulakattoisella, klassistisella salisiivellä. Vuosina 1935-1945 rakennus oli suojeluskunnan käytössä, jonka jälkeen siirtyi Manttaalikunnan omistukseen. Myöhemmin talo on ollut urheiluseura Jyskeen käytössä (1992 inventoinnin aikana). Entinen kunnantalo Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Muonamiehen mökki. Sijainti on kilometrin päässä länteen tilakeskuksesta. 41
Nuorisoseurataloa vastapäätä sijaitseva nykyisin asuinkäytössä oleva rakennus on aiemmin ollut kunnantalon ja leipomona. Taitekattoisen lautavuoratun rakennuksen erityispiirteenä on kaksikerroksinen kuisti. Laivaranta Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Rannassa on vielä rantamakasiini, joka oli alun perin rakennettu entisen osuuskaupan varastoksi. Rakennus toimi rannassa sijainneen, nykyisin asuinrakennuksena olevan kaupan varastona vuoteen 1954. Ortodoksinen rukoushuone Insinööri Leo Honkala v. 1962. Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Heikkilän, Putaansaaren ja maatalousoppilaitoksen kulttuurimaisema Heikkilä (ent. Koski) nykyinen nimi Noussionmäki K.A. Honkavaara 1924 Tilan aiempi päärakennus sijaitsi lähempänä rantaa. Rakennuksen oletetaan palvelleen myös kievarina, koska rannassa oli laivalaituri. Vanha päärakennus siirrettiin myöhemmin Västinnemen nuorisoseurataloksi. Heikkilä kuuluu Juankosken ja lähikuntien maatiloihin, joihin in 1900-luvun ensivuosikymmeninä rakennettu komeita, jopa kartanotyyppisiä päärakennuksia. Monet näistä suunnitteli K.A. Honkavaara. Heikkilän tilan vuonna 1924 valmistunut päärakennuksen malli on harvinainen: kattomuotona päädyistään aumattu säterikatto. Rukoushuone on vihitty käyttöön v. 1962 Entinen pappila K.A. Hall (myöhemmin K.A. Honkavaara) v. 1905 Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Muuruvedelle rakennettiin pappila- ja kirkkorakennukset seurakunnan itsenäistyttyä omaksi seurakunnaksi Nilsiästä. Rakennuksen ulkohahmo oli alun perin hyvin koristeellisin puuleikkauksin verhoiltu, mikä näkyy K.A. Hallin v. 1905 signeeraamissa piirustuksissa. Suunnitelmassa näkyi selvästi aikakauden huviloissa suosittu sveitsiläistyyli, joiden tyypillisiä piirteitä oli mm rakennuksen pohjakaavan vinkkelimuoto ja koristeelliset kuistit. Erityisenä muotiaiheena näyttää tuolloin olleen L-muotoisen pohjakaavan sisäkulmaan vinottain rakennetut monimuotoiset kuistirakennelmat, joiden leviämiseen lienee vaikuttanut arkkitehti Josef Stenbäckin Suomen teollisuuslehdessä esittelemät huvilapiirustukset. Uudelta Muuruveden sillalta nähtynä tilakeskus talousrakennuksineen muodostaa komean maiseman peltojen ja avoimien rantanäkymien kehystämänä. Lossinvartijan mökki ja piharakennukset Myöhemmissä muutoksissa Muuruveden pappilan verhouksen detaljeja on paljon karsittu ja kuisteja muutettu. Myös sisätiloja on muutettu, v. 1955 purettiin kaikki 11 uunia. Pappilaan johtaa kirkonmäeltä yhdystie, jota rajaa komea koivukuja. Pihapiiriin kuuluneet palvelusväentupa, aitat ja pitkä talli- ja liiterirakennus sekä hieman kauempana sijainneet navetta ja riihi ovat kaikki purettu. Nykyisin pappila on yksityisomistuksessa Ennen Muuruveden sillan valmistumista v. 1962 maantie Västiniemeen kulki Heikkilän pihan kautta rantaan, josta edelleen kuljettiin lossikyydillä vanhainkodin rantaan. Rantaan johtaneen vanhan tien 42
paikan osoittaa vielä peltomaisemassa kaunisti näkyvä koivukuja. Lossinhoitajaa varten valtio rakensi rantaan mökin ulkorakennuksineen arviolta 1920- luvulla. Maatalous- ja puutarhasoppilaitos Martti Pasanen v. 1929 Paikalla sijaitsi aiemmin Kauniskankaan tila joka ostettiin v. 1908 perustetun maamieskoulun käyttöön. Koulu toimi ensin matalassa hirsirakennuksessa ennen v. 1929 valmistunutta, kolmikerroksista, tiilirunkoista uusklassistista päärakennusta. Suorassa kulmassa päärakennuksen toisella sivulla sijaitsee alun perin kuusihuoneiseksi työväenasunnoksi v. 1928 rakennettu, ajalle tyypillinen rimalaudoitettu hirsirakennus avokuisteineen ja balusteripylväineen. Kunnalliskotiin rakennettiin omaa maataloustuotteiden käyttöä ja myyntiä varten tarpeelliset talousrakennukset, joista pihassa on säilynyt v. 1919 rakennettu tiilirunkoinen karjarakennus. Putaansaaren uittokämppä Valintaperuste: H,M Putaansaaren eteläreunassa sijaitsee Putaan kämppä edustaa seudun historiaan liittyvää uittorakennusperinnettä. 1900-luvun alusta lähtien 1950-luvulle asti uitto oli seudulla merkittävä sivu- ja pääelinkeino. Karhovedellä oli laaja puun käsittelyalue, jossa kesäisin työskenteli eri yhtiöiden palveluksessa lähes kaksi sataa työmiestä. Puita tuotiin uittamalla tai hevosilla hyvinkin laajalta alueelta Karhonvedelle, josta ne edelleen uitettiin Kuopioon. Jokaisella uittoyhtiöllä oli alueella oma alueensa, jossa ne puiden lajittelun jälkeen hoiti niiden niputuksen, kuorinnan ja lastauksen. Yhtiöt rakensivat kämppiä lähinnä työnjohtoa ja kiertäviä työntekijöitä varten joko paikallisten tai yhtiön omien kirvesmiesten avulla. Lähistölle rakennettiin sauna ja muut tarpeelliset rakennukset. Talvisin kämppiä saattoivat käyttää savottalaiset. Pohjakaavaltaan yksinkertaisessa kämpässä oli yleensä, kuten Putaan kämpässä, tupa työmiesten ruokailua ja yöpymistä varten ja rakennuksen toisessa päädyssä keittiö sekä johtajan huone. Vuodesta 1920 tilalla toimi myös kotitalouskoulu. Nykyisin tila toimii puutarhaoppilaitoksena. Eri aikakusina rakennetut asialliset maatilarakennukset muodostavat yhdessä hoidettujen viljelymaisemien kanssa miellyttävän ja elinvoimaisen maisemakuvan. Entinen vanhainkoti K.A. Honkavaara, suunnitelmat v. 1913 kunnalliskodiksi. Muuruveden kunta perusti Putaansaareen kunnalliskodin v. 1913 ja rakensi samana vuonna kaksikerroksisen, 18 huoneen päärakennuksen, jonka piirsi paikkakunnalle monia rakennuksia suunnitellut rakennusmestari K.A. Honkavaara. Kohteesta on säilynyt alkuperäiset laveeratut piirustukset. Näissä kellertävällä sävyllä ja runsain listoituksin verhoiltu myöhäisjugendia edustava rakennus oli nimetty Muuruveden köyhäintaloksi. Haja-asutusalueet Västinniemen ala-aste Arkkitehti Toivo Salervo v. 1936 Valintaperuste: R Västinniemen ensimmäinen kansakoulurakennus paloi v. 1927. Tämän jälkeen koulunkäyntiä jatkettiin Västinniemen nuorisoseurantalossa kunnes uusi koulurakennus valmistui. Tyyppipiirustuksilla toteutettu rakennus on aikakaudelle tyypillinen, klassishenkinen rimalaudoitettu korkeaharjainen koulutalo. Tilakeskuksia Västinniemen ja Riistaveden välille Västinniemen ja Riistaveden välille sijoittuvien suurtilojen on esitetty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi kokonaisuudeksi (esitys Kuopion museo v. 1994). Juankosken alueella tiloja: Lautala, Kosken Heikkilä, Narila, Kallinsaari. 43
Narila 1870-luku, laajennuksen v. 1927 suunnitellut mahdollisesti K.A. Honkavaara. Pelonniemen koulu Kunnan rakennusmestari K.A. Honkavaara 1921. Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993. Vuonna 1721 perustettu tila ollut pitäjän suurimpia ja pihapiiri on kokonaisuutena pitäjän vanhimpia. Päärakennuksen vanhimmat osat ovat 1800-luvulta. Alun perin yksikerroksista, vanhimmilta osin luultavasti 1870 luvulla peräisin olevaa rakennusta on jatkettu suurella tuvalla ja korotettu v. 1927. Laajennuksen suunnittelijana on mahdollisesti ollut K.A. Honkavaara. Päärakennusta vastapäätä on osin luonnonkivinen navettarakennus, jonka vanhimmat osat 1860- luvulta. Lautala K.A.Honkavaara v. 1917 Vuonna 1565 perustettu Lautalan maatila sijaitsee Västinniemen Jokiniemessä maisemallisesti komealla paikalla. Alkuperäisestä kantatilasta on lohkottu mm Muuruveden kirkon tuntumassa oleva Kosken- Heikkilä. L-muotoon rakennettu taitekattoinen päärakennus on vuodelta 1917 ja harkko- ja luonnonkivinen navetta vuodelta 1871. Aiemmasta päärakennuksesta siirrettiin osa v. 1932 maito- ja meijerihuoneeksi, jonka jatkoksi rakennettiin kuusi huonetta käsittävä aitta. Höyrylaivaliikenteen aikana (1890-1950-luku) laiva kävi tilan niemessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa. Nilsiä-Juankoski tien varressa sijaitsee tyypillinen korkeaullakkoinen, puurakenteinen kansakoulu, joka on detaljeiltaan säilyttänyt hyvin rakennusaikansa klassistiset piirteet kuten avokuistit ristikkokaiteineen, rimalaudoitetun julkisivut ja ikkunat tasajakoisine puitteineen. Sisätiloja on jonkin verran muutettu mm rakentamalla saniteettitilat. Koulu lakkautettiin v. 1992, minkä jälkeen kyläyhdistys on huolehtinut rakennuksesta. Viitaniemen ala-aste Urakoinut Heikki Kettunen v. 1906-1908, siirretty nykyiselle paikalle v. 1936, suunnittelijana mahdollisesti Eino Sorri. Kallinsaari Teksti puuttuu Puukkomäen koulu, (ei inventointia) Viitaniemen kylätien varrella sijaitseva aumakattoinen, yksikerroksinen koulu on siirretty nykyiselle paikalleen v. 1935 luultavasti Eino Sorrin suunnitelmien mukaan. Alkuperäisen koulurakennuksen oli urakoinut luultavasti Heikki Kettunen, joka oli myös mukana Säyneisen kansakoulun rakennusurakassa. 44
Rakennus on hirsirunkoinen ja vuorattu keltaisella vaakapaneloinnilla, aumatun katon pitkillä räystäillä on klassismin suosimat lunetti-ikkunat. Pihaan kuuluu 1930-luvulla rakennettu kauniisti talon tyyliin sopiva ulkorakennus. Koulu on lakkautettu v. 1992. Vuotjärven Selkälänniemen kulttuurimaisema Valintaperuste: M Alueen erityspiirteenä on alueen keskivaiheilla (perustettu 1930-luvulla?) hautausmaa, jonka portti muistuttaa tyypiltään Muuruveden hautausmaan porttia. Pisa kts. Nilsiän kohdalta kuvaus Pohjoisosaltaan aluerajaus ulottuu Nilsiän puolelle maisema-aluetta halkova kylätie: kulkee aluksi Nilsiästä alkavan harjun päällä, joka eteläpäässään työntyy pitkään Vuotjärven niemeen, maisemapiirteiden samalla loiventuessa. Tie tarjoaa vaihtelevia ja mielenkiintoisia näkymiä vastarantojen maisemiin, yli järveen laskevien peltojen. Paikoin tie kulkee hyvin kapeiden kannasten yli. Rakennuskanta muodostuu pääasiallisesti maatilarakentamisesta, joka on maakunnalle tyypillistä: toimivilla maatiloilla monenikäiset tuotantorakennukset kertovat maatalouden nopeasta kehityksestä ja reippaasti uudistetut tai uudet asuinrakennukset rakennusmuotien seuraamisesta. Vaikka vanhempaa rakennuskantaa alueella näyttää säilyneen suhteellisen vähän, on alue hieno esimerkki rakentamisen sijoittamisesta maisemakuvaan sitä harmonisesti jäsentäen. 45