KIRJALLINEN KYSYMYS 484/2009 vp Rintamasotilastunnuksen myöntäminen koulutuskeskuksissa vuonna 1944 sotien aikana palvelleille veteraaneille Eduskunnan puhemiehelle Rintamasotilastunnus myönnetään rintamasotilastunnuksesta annetun asetuksen mukaan henkilölle, joka on Suomen kansalaisena osallistunut vuosien 1939 1945 sotien aikana puolustusvoimien joukoissa varsinaisiin sotatoimiin reserviläisenä, nostomiehenä, vapaaehtoisena tai vakinaisessa palveluksessa olevana. Varsinaisiin sotatoimiin osallistuneeksi katsotaan henkilö, joka on todistettavasti osallistunut taisteluihin rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän joukoissa tai sen alueella tai ilmatorjunta- ja rannikkojoukoissa, merivoimien alusyksiköissä tai ilmavoimien lentoyksiköissä. Rintamasotilastunnuksien hakuaika on päättynyt 21.12.1994. Vuonna 1926 syntyneet miehet kutsuttiin palvelukseen vuonna 1944. Näitä nostomiehiä oli yhteensä 24 500. Suuri osa näistä miehistä palveli koulutuskeskusten joukoissa ympäri Suomea. Näistä miehistä merkittävä osa jäi ilman rintamasotilastunnusta, koska koulutuskeskuksia ei ole pidetty asetuksessa tarkoitettuina rintamajoukkoina. Näin ollen ne eivät sisälly Sotatieteen laitoksen laatimaan luetteloon niistä joukko-osastoista, joissa palvelleet katsotaan asetuksen mukaisiksi rintamasotilaiksi. Monia koulutuskeskuksissa palvelleita nostomiehiä käytettiin kuitenkin esim. desanttien etsintätoiminnassa, jolloin he joutuivat osallistumaan tulitaisteluihinkin. Tällaisiin tehtäviin osallistuneita voidaan pitää asetuksen tarkoittaman palveluksen suorittaneina. Korkeimman hallinto-oikeuden hiljattain antamassa päätöksessä (Diaarinumero 3507/1/08) purettiin rintamasotilastunnusta hakeneen henkilön saamat aiemmat kielteiset päätökset, koska oli todettu, että henkilö oli koulutuskeskuksessa palvellessaan osallistunut desanttien etsintään. Päätöksessä todetaan myös, että hallintolainkäyttölain mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Näin ollen hallituksen tulisi pikaisesti ryhtyä sellaisiin toimiin, joiden avulla voitaisiin laajemmin selvittää koulutuskeskuksissa palvelleiden nostomiesten oikeus rintamasotilastunnukseen. On selvää, että näitä henkilöitä, jotka olisivat esim. desanttien etsintätoimintaan osallistumisen vuoksi olleet oikeutettuja rintamasotilastunnukseen ja jotka eivät aikanaan ole hakemuksistaan huolimatta sitä saaneet, on varmasti useita. Kuten korkein hallinto-oikeuskin on nyt linjannut, niin tunnusten hakuajan umpeutuminen ei voi olla perusteena myöntämättä jättämiselle, koska koulutuskeskuksissa palvelleiden henkilöiden tarkoista tehtävistä ei ole yleensä tuolloin ollut riittäviä tietoja hakijan tai muidenkaan henkilöiden käytössä. Jos ei nyt jälkeenpäin voida todentaa tarkasti niitä henkilöitä, jotka ovat koulutuskeskuksissa vuonna 1944 palvellessaan osallistuneet asetuksen edellyttämiin tehtäviin, Versio 2.0
niin rintamasotilastunnus tulisi myöntää kaikille koulutuskeskuksissa palvelleille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että voidaan laajemmin selvittää jatkosodan aikana vuonna 1944 koulutuskeskuksissa palvelleiden nostomiesten oikeus rintamasotilastunnukseen nyt, kun korkein hallinto-oikeuskin on palvelusaikaa koskevien uusien tietojen ja hallintolainkäyttölain säädösten perusteella päätöksellään purkanut erään tunnuksenhakijan aiemmat kielteiset päätökset, tai että rintamasotilastunnus myönnetään kaikille vuonna 1944 koulutuskeskuksissa palvelleille? Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 2009 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 484/2009 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 484/2009 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että voidaan laajemmin selvittää jatkosodan aikana vuonna 1944 koulutuskeskuksissa palvelleiden nostomiesten oikeus rintamasotilastunnukseen nyt, kun korkein hallinto-oikeuskin on palvelusaikaa koskevien uusien tietojen ja hallintolainkäyttölain säädösten perusteella päätöksellään purkanut erään tunnuksenhakijan aiemmat kielteiset päätökset, tai että rintamasotilastunnus myönnetään kaikille vuonna 1944 koulutuskeskuksissa palvelleille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymykseen rintamasotilastunnuksen myöntämiskäsittelyn uudelleen avaamisesta on viimeksi vastattu kirjallisten kysymysten KK 29/2009 vp ja KK 1029/2008 vp yhteydessä. Rintamasotilastunnusta on ollut mahdollista hakea 25 vuoden ajan. Kuten kyseisissä vastauksissa on todettu, määräaika rintamasotilastunnusten hakemiseen päättyi vuoden 1994 lopussa. Sen jälkeen tunnuksia ei ole myönnetty uusille ryhmille. Rintamasotilastunnus on hakemuksesta myönnetty niille miehille, jotka ovat todistettavasti osallistuneet taisteluihin rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän joukoissa tai sen alueella taikka ilmatorjunta- tai rannikkojoukoissa, merivoimien alusyksiköissä tahi ilmavoimien lentoyksiköissä. Joukko-osastot, joissa suoritettu palvelus on oikeuttanut rintamasotilastunnukseen, on määritelty Sotahistorian laitoksen laatimassa luettelossa. Kyseisissä joukko-osastoissa palvelu on selvitetty henkilön kantakorttiin tai joukkoosaston omiin asiakirjoihin tehdyistä merkinnöistä. Tietojen puuttuessa tunnusta ei ole voitu myöntää. Pelkästään sotilaskoulutukseen osallistuneet miehet eivät siten ole olleet oikeutettuja rintamasotilastunnukseen ilman vaadittua näyttöä osallistumisesta varsinaisiin sotatoimiin rintamaolosuhteissa. Puolustusvoimien koulutuskeskuksissa vuonna 1944 palvelleet miehet, joilla ei ole oikeutta rintamasotilastunnukseen, ovat kuitenkin voineet päästä hakemuksesta eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetun lain (1039/1997) mukaisen kuntoutuksen piiriin. Kysymyksessä viitatussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on purettu yksittäisen henkilön saamat kielteiset päätökset rintamasotilastunnusasiassa. Kyseistä henkilöä koskevat päätökset purettiin, koska hän pystyi esittämään sellaista Sota-arkistossa olevaa selvitystä sotatoimiin osallistumisestaan, jonka perusteella oikeus katsoi aiheelliseksi palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Hallintolainkäyttölain mukaan päätöksen purkaminen edellyttää, että uusi esitettävä selvitys on sellaista, että se olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen eikä hakijasta johdu, ettei uutta selvitystä ole aikanaan esitetty. Päätöksen purkua on haettava viiden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta, sen jälkeen purku on mahdollista vain erityisen painavista syistä. Tiedot, joihin kysymyksessä kerrotun päätöksen purkaminen perustui, koskevat rajattua joukkoa, Panssarintorjuntakoulutuskeskuksen 1. ja 2. tykkikomppaniassa 22.5. 1.6.1944 palvelleita. Tiedot sisältyivät vuonna 1984 tehtyyn selvityk- 3
Ministerin vastaus seen, joten niihin on ollut mahdollista vedota ennen rintamasotilastunnuksen hakuajan päättymistä. Mitä tulee rintamasotilastunnusten myöntämiseen kaikille vuonna 1944 koulutuskeskuksissa palvelleille, sosiaali- ja terveysministeriö antoi toukokuussa 2008 eduskunnalle lausunnon veteraanitunnusten uudelleen myöntämistä koskevasta lakialoitteesta LA 134/2007 vp. Lausunnossa ministeriö totesi saamiensa selvitysten perusteella, ettei ole perusteita avata uudelleen rintaveteraanitunnusten hakua eikä laajentaa tunnuksiin oikeutettujen piiriä uusiin ryhmiin. Rintamaveteraaniasiain neuvottelukuntaan kuuluu edustajat kaikista veteraanijärjestöistä. Neuvottelukunnan kannan mukaan rintamasotilastunnuksen saantikriteerien lieventäminen tässä vaiheessa ei ole enää perusteltua. Silloin oltaisiin uuden tilanteen edessä ja rajankäynti eri tehtäviin osallistuneiden henkilöiden ja ryhmien kohdalla tulisi uudelleen esille. Nykyisiin rintamaveteraanietuuksiin oikeutettujen piiriä ei ole tarkoituksenmukaista enää yli 60 vuotta sotien päättymisestä laajentaa uusiin ryhmiin. Erityisetuudet oli alun perin tarkoitettu sodissa suurimman vastuun kantaneiden ryhmien auttamiseksi ja heidän työnsä kunnioittamiseksi. Muiden sodan aikaisten ryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kautta. Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2009 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 484/2009 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 484/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att man på ett mer omfattande sätt ska kunna utreda rätten till frontmannatecken för de lyftkarlar som tjänstgjorde vid utbildningscentralerna under fortsättningskriget 1944 när även högsta förvaltningsdomstolen på grundval av nya uppgifter som gäller tjänstgöringstiden och bestämmelserna i förvaltningsprocesslagen genom sitt beslut återbrutit de negativa beslut som en som ansökte om tecknet fick tidigare, eller för att se till att alla som tjänstgjorde vid utbildningscentralerna 1944 beviljas frontmannatecken? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågan om en förnyad behandling av beviljandet av frontmannatecken har senast besvarats i samband med de skriftliga spörsmålen SS 29/2009 rd och SS 1029/2008 rd. Det har gått att ansöka om frontmannatecken i 25 års tid. Som det konstaterades i svaren gick tidsfristen ut för ansökningar om frontmannatecken i slutet av 1994. Efter det har inga nya grupper beviljats tecken. Frontmannatecken har på ansökan beviljats de män som bevisligen tagit del i strider inom trupper som hörde till en operativ enhet med frontansvar eller inom dess område eller i luftvärns- eller kusttrupper, inom sjöstridskrafternas fartygsenheter eller inom luftstridskrafternas flygenheter. De truppförband inom vilka tjänstgöring berättigar till frontmannatecken har fastställts i en förteckning som gjorts upp av Krigshistoriska institutionen. Huruvida en person har tjänstgjort i dessa truppförband framgår av anteckningar i personens stamkort eller i truppförbandets egna handlingar. Tecken har inte kunnat beviljas om uppgifterna saknas. De män som enbart deltagit i militär utbildning har således inte varit berättigade till frontmannatecken utan belägg för att de deltagit i egentliga krigshandlingar under frontförhållanden. De män som tjänstgjorde vid Försvarsmaktens utbildningscentraler 1944 och som inte har rätt till frontmannatecken, har dock kunnat ansöka om rätt till rehabilitering enligt lagen om rehabilitering för personer som tjänstgjort i vissa uppdrag under Finlands krig (1039/1997). I spörsmålet hänvisades till ett beslut av högsta förvaltningsdomstolen om återbrytande av nekande beslut som en enskild person har fått i ett fall som gällde frontmannatecken. Besluten som gällde personen i fråga återbröts eftersom denne kunde lägga fram en sådan i Krigsarkivet befintlig utredning utifrån vilken domstolen ansåg det vara befogat att återförvisa fallet för ny behandling. Enligt förvaltningsprocesslagen kan ett beslut återbrytas om det i ärendet tillkommit sådan ny utredning som väsentligt kunnat inverka på beslutet och det inte beror av sökanden att den nya utredningen inte i tiden företetts. Återbrytande av ett besluts ska sökas inom fem år från det beslutet vann laga kraft, efter det kan ett beslut återbrytas endast av synnerligen vägande skäl. Uppgifterna som låg till grund för återbrytandet av beslutet som omnämns i spörsmålet gällde en begränsad grupp, d.v.s. dem som tjänstgjorde i första och andra pjäskompaniet vid utbildningscentralen för pansarvärn 22.5 1.6.1944. Uppgifter- 5
Ministerns svar na ingick i en utredning som gjordes 1984. Det har således varit möjligt att vädja till dem innan ansökningstiden för frontmannatecken gick ut. I fråga om att bevilja alla dem som tjänstgjorde vid utbildningscentralerna 1944 frontmannatecken lämnade social- och hälsovårdsministeriet i maj 2008 ett utlåtande till riksdagen om en lagmotion som gällde förlängd tid för beviljande av frontveterantecken (LM 134/2007 rd). I utlåtandet konstaterade ministeriet utifrån de uppgifter som det hade fått att det inte fanns några förutsättningar för att införa en ny ansökningstid eller utvidga kretsen med rätt till tecken till nya grupper. I delegationen för frontveteranfrågor ingår företrädare för alla veteranorganisationer. Enligt delegationens åsikt är det inte längre motiverat att i detta skede lindra villkoren för beviljandet av frontmannatecken. Då skulle man stå inför en ny situation och en gränsdragning mellan olika personer och grupper som deltagit i olika uppdrag skulle igen aktualiseras. Det är inte längre ändamålsenligt mer än 60 år efter krigsslutet att utvidga kretsen av personer som är berättigade till frontveteranförmåner till nya grupper. Specialförmånerna var ursprungligen avsedda för att hjälpa de grupper som bar det största ansvaret i krigen och för att hedra deras insats. Social- och hälsovårdstjänster för övriga grupper som berördes av kriget ordnas via det kommunala social- och hälsovårdssystemet. Helsingfors den 16 juni 2009 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 6