Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen toimintaohjelma

Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen toimintaohjelma Helsinki 2011 Työryhmämuistio mmm 2011:4

Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen toimintaohjelma Helsinki 2011

Maa- ja metsätalousministeriölle Maa- ja metsätalousministeriö asetti 16.6.2009 työryhmän, jonka tehtävänä oli antaa ehdotuksensa kansalliseksi toimintaohjelmaksi koskien torjunta-aineiden kestävää käyttöä sekä ehdotukset kasvinsuojeluaineista annetun lain (1259/2006) ja sen nojalla annettujen maa- ja metsätalousministeriön asetusten muuttamiseksi. Työryhmän piti alun perin saada työnsä valmiiksi 31.5.2010 mennessä. Koska työ osoittautui laajemmaksi kuin arvioitu, työryhmän määräaikaa jatkettiin 31.12.2010 asti. Maa- ja metsätalousministeriön nimeämän työryhmän puheenjohtajana toimi maatalousneuvos Kirsi Heinonen maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolta. Jäseniksi ja varajäseniksi kutsuttiin neuvotteleva virkamies Kirsti Vallinheimo valtiovarainministeriöstä (varamies budjettineuvos Jyri Inha), neuvotteleva virkamies Pirkko Kivelä ympäristöministeriöstä (yliinsinööri Tapani Suomela), ylitarkastaja Antero Nikander, maa- ja metsätalousministeriöstä (maatalousylitarkastaja Sini Wallenius), jaostopäällikkö Eija-Leena Hynninen Elintarviketurvallisuusvirastosta (ylitarkastaja Reijo Vanhanen), ylitarkastaja Sari Autio Suomen ympäristökeskuksesta (ylitarkastaja Jari Heinonen 15.11.2009 asti, ylitarkastaja Virpi Virtanen 16.11.2009 lähtien), ylitarkastaja Paula Haapasola Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta (ylitarkastaja Sirpa Luomahaara), tutkija Sanni Junnila Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä (erikoistutkija Kari Tiilikkala), palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen ProAgria Keskusten Liitosta (växtodlingsrådgivare Patrik Erlund, Nylands Svenska Lantbrukssällskap), toiminnanjohtaja Pertti Rajala Kasvinsuojeluseura ry:stä (varapuheenjohtaja Irmeli Markkula), kasvinviljelyasiamies Mika Virtanen Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.:stä (kasvinviljelyasiamies Antti Lavonen), ombudsman Rikard Korkman Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundista, professori Risto Tahvonen Puutarhaliitto ry:stä (erikoiskonsulentti Tuija Tanska), toiminnanjohtaja Jyri Uimonen Viherympäristöliitosta (Taimistoviljelijät ry) (hortonomi Ilkka Keko), agronomi Mikko Rahtola, Luomuliitosta, toimialapäällikkö Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitosta ry (johtaja Seppo Heiskanen) ja asiamies Johannes Hahl Kasvinsuojeluteollisuus ry:stä (rekisteröintipäällikkö Maria Liljeström). Sihteereiksi nimettiin ylitarkastaja Päivi Arvilommi Elintarviketurvallisuusvirastosta ja maatalousylitarkastaja Tove Jern maa- ja metsätalousministeriöstä. Ohjelmaluonnos on ollut lausunnoilla ja lausuntonsa ovat antaneet: Valtiovarainministeriö, Maa- ja metsätalousministeriön maatalousosasto, Maa- ja metsätalousministeriön metsäosasto, Maa- ja metsätalousministeriön yleinen osasto, Sosiaali- ja terveysministeriö, Ympäristöministeriö, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Maaseutuvirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutu- ja energiayksikkö, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos, ProAgria Keskusten liitto, Pro Agria Svenska lantbrukssällskapens förbund, Puutarhaliitto yhdessä Viherympäristöliitto ry:n, Kauppapuutarhaliitto ry:n, Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto ry:n ja Taimistoviljelijät ry:n kanssa, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC r.f., Elintarviketeollisuusliitto ry, Vesi- ja viemärilaitosyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Lausunnot on pyritty huomioimaan mahdollisuuksien mukaan. Työryhmä on myös osallistunut kasvinsuojeluainelain säädösmuutosten valmisteluun. Säädösmuutostyö johtuu uudesta kasvinsuojeluaineasetuksesta (1107/2009) sekä kasvinsuojeluaineita koskevasta puitedirektiivistä (2009/128/EY).

Sisällysluettelo: 1 Johdanto 1 2 Oikeudelliset perusteet 2 2.1 Sovellettavat säädökset 2 2.2 Puitedirektiivin mukainen aikataulu 4 3 Tavoitteet 5 3.1 Terveysriskien vähentäminen 5 3.2 Ympäristöriskien vähentäminen 6 3.3. Tietoisuuden lisääminen (koulutus, neuvonta, tiedottaminen) 7 3.4 Integroidun torjunnan edistäminen 7 3.5 Vertailevan arvioinnin käyttöönotto 8 4. Toimenpiteet 9 4.1 Kuluttajan suojelu ja kasvinsuojeluainejäämät 9 4.2 Työntekijöiden/käyttäjän suojelu 11 4.3 Toimenpiteet ympäristön suojelemiseksi 13 4.4. Kasvinsuojeluaineiden käytön tai riskien vähentäminen viheralueilla 16 4.5 Viestintä ja tietoisuuden lisääminen 18 4.6 Koulutus 19 4.7 Kasvinsuojeluaineiden käsittely ja varastointi 22 4.8 Levityskalusto ja sen tarkastaminen 23 4.9 Lentolevitys 24 4.10 Integroitu torjunta (IPM) 25 4.11 Luonnonmukainen torjunta 26 4.12 Indikaattorit 27 5 Ehdotettujen toimenpiteiden ja selvitysten aiheuttamat kustannukset 30 6 Aikataulut, seuranta ja raportointi 30 6.1 Aikataulut ja vastuut toimenpiteille ja selvitystarpeille 30 6.2 Raportointi kansallisesti sekä komissiolle ja muille jäsenvaltioille 35 7 Seuraamukset 35 Liitteet: 1 Sanasto 36 2 Taustaselvitys

1 1 JOHDANTO Euroopan parlamentin ja neuvoston antama direktiivi 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi, jäljempänä puitedirektiivi, tuli voimaan vuoden 2009 marraskuussa. Samassa yhteydessä hyväksyttiin asetus kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EY) N:o 1107/2009, jäljempänä kasvinsuojeluaineasetus. Puitedirektiivillä pyritään edistämään sitä, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään yhteisön politiikkoihin kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, siten kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2000/C 364/01 ja 2007/C 303/01) 37 artiklassa määrätään. Puitedirektiivin tarkoitus on ohjata jäsenvaltioita käyttämään torjunta-aineita kestävällä tavalla eli vähentämään niiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia sekä edistämään integroidun torjunnan ja vaihtoehtoisten toimintatapojen ja tekniikoiden käyttöä. Lisäksi jäsenvaltioita suositellaan käyttämään mahdollisuuksien mukaan muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja. Edellä mainittu direktiivi edellyttää jäsenvaltioilta kansallisen toimintaohjelman (National Action Plan) laatimista. Suomen tulee 26.11.2012 mennessä ottaa käyttöön kansallinen toimintaohjelma kasvinsuojeluaineiden käytöstä johtuvien riskien vähentämiseksi. Toimintaohjelma sisältää tavoitteet, keinot ja aikataulut kasvinsuojeluaineiden terveys- ja ympäristöriskien vähentämiseksi. ProAgria Keskusten Liitto ja Kasvinsuojeluseura laativat maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä keväällä 2009 ns. taustaselvityksen (Liite 2) kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä Suomessa. Taustaselvityksellä kartoitettiin ja arvioitiin tähän mennessä toteutettuja kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskinvähennystoimia sekä riskinvähennysmahdollisuuksia kansallisen toimintasuunnitelman toteuttamisen perustaksi. Tämä taustaselvitys on ollut pohjana kasvinsuojeluaineiden kansallisen toimintaohjelman laadinnassa. Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallinen toimintaohjelma toteuttaa kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman tavoitteita kasvinsuojeluaineiden osalta. Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman päämääränä on toteuttaa Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa sovittua maailmanlaajuista tavoitetta siten, että kemikaalit eivät aiheuta Suomessa merkittävää terveys- ja ympäristöhaittaa vuoteen 2020 mennessä.

2 2 OIKEUDELLISET PERUSTEET 2.1. Sovellettavat säädökset Puitedirektiivi Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistivat 22. heinäkuuta 2002 kuudennen ympäristötoimintaohjelman, jossa määrätään torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevasta teemakohtaisesta strategiasta. Tätä seurasi 12.7.2006 annettu komission tiedonanto, Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisesta strategiasta [KOM(2006) 372 lopullinen - Ei julkaistu virallisessa lehdessä]. Teemakohtaisen strategian tavoitteena on ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla vähennetään kasvinsuojeluaineista ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia siten, että varmistetaan kuitenkin asianmukainen kasvinsuojelu. Ehdotetut toimenpiteet koskevat erityisesti torjunta-aineiden käyttöön liittyviä erityistoimia sekä valvonnan ja tutkimuksen lisäämistä, käyttäjille annettavaa koulutusta ja tiedotusta. Puitedirektiivin tavoitteena on panna täytäntöön torjunta-ainestrategian ne osat, jotka koskevat torjunta-aineiden käyttöä ja jotka edellyttävät uuden lainsäädännön vahvistamista jäsenvaltioissa. Puitedirektiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava voimaan jäsenvaltioissa 26.11.2011 mennessä. Puitedirektiivin nimessä käytetään sanaa torjunta-aine, mutta direktiiviä sovelletaan aluksi ainoastaan kasvinsuojeluaineisiin. Tarkoituksena on myöhemmin laajentaa direktiiviä koskemaan myös biosideja. Muut EU-säädökset Muita säädöksiä strategian tavoitteiden toteuttamiseksi ovat kasvinsuojeluaineasetus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1185/2009 torjunta-aineita koskevista tilastoista, jäljempänä tilastoasetus, jolla kerätään tietoa kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja myynnistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/127/EY direktiivin 2006/42/EY muuttamisesta torjunta-aineiden levityskoneiden osalta, jäljempänä koneturvallisuusdirektiivin muutos. Kasvinsuojeluaineasetus koskee mm. kasvinsuojeluaineiden hyväksymismenettelyitä. Tilastoasetus säätää tietojen keräämistä kasvinsuojeluaineiden käytöstä sekä myynnistä ja koneturvallisuusdirektiivin muutoksella asetetaan ympäristövaatimuksia uudelle kasvinsuojeluaineiden levityskalustolle. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta, jäljempänä CLP-asetus, tuli voimaan 20.1.2009. Siirtymäaikojen jälkeen se korvaa EU:n nykyisen asiaa koskevan lainsäädännön. CLP-asetuksen mukainen luokitus- ja merkintäilmoituksen tekeminen koskee myös kasvinsuojeluaineita. Kemikaalilain (744/1989) yleiset säännökset koskevat myös kasvinsuojeluaineita niiltä osin, kuin laissa kasvinsuojeluaineista ei ole annettu tarkempia säännöksiä. Useat EU:n kemikaaliasetuksen

3 (REACH, 1907/2006/EY) velvoitteet kuten käyttöturvallisuustiedotteen laatiminen, koskevat kasvinsuojeluaineita, vaikka kasvinsuojeluaineiden rekisteröinti katsotaan toteutuvan jo kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön kautta eikä niitä siten tarvitse erikseen rekisteröidä REACH-asetuksen mukaisesti kasvinsuojelutarkoituksiin. Torjunta-ainejäämistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 396/2005 torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta, jäljempänä jäämäasetuksella. Kansalliset säädökset Suomessa sovelletaan myös kasvinsuojeluaineista annettua lakia (1259/2006) kasvinsuojeluaineiden valmistukseen, hyväksymiseen, markkinoille saattamiseen, pakkaamiseen ja merkintöihin, varastointiin, käyttöön ja valvontaan sekä maa- ja metsätalousministeriön antamia asetuksia. Ennen kasvinsuojeluaineen hyväksymistä arvioidaan kasvinsuojeluaineen käytöstä aiheutuvat riskit. Valmisteen hyväksyminen edellyttää aina, että valmisteen käyttö ohjeiden mukaisesti ei aiheuta riskiä ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

4 2.2. Puitedirektiivin mukainen aikataulu Asia Artikla Mennessä (pvm) Puitedirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 23 26.11.2011 Kansallinen toimintaohjelma on toimitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle Komissio ja jäsenvaltiot laativat strategiset ohjeet terveys- ja ympäristövaikutusten seurantaa varten Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännökset eli kansallisten säännösten rikkomusten seuraamukset 4 7 17 26.11.2012 Lentolevitys; ilma-aluksissa on oltava laitteet, joissa käytetään parasta mahdollista tekniikkaa tuulikulkeuman vähentämiseksi Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle IPM:n täytäntöönpanosta ja erityisesti siitä, onko tarvittavat edellytykset sen toteuttamiselle luotu Koulutus; Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön sertifiointijärjestelmät ja nimettävä toimivaltaiset viranomaiset 9 1.1.2013 14 30.6.2013 5 26.11.2013 Ammattimaisesti kasvinsuojeluaineita käyttävien henkilöiden tulee noudattaa IPM:n yleisiä periaatteita Komissio toimittaa parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden kansallisista toimintaohjelmista (NAP). Kertomuksessa on käsiteltävä käytettyjä menetelmiä sekä vaikutuksia, joita torjunta-aineisiin liittyvien riskien ja niiden käytön erityyppisten vähentämistavoitteiden määrittelyllä on ollut. Myynti; jakelijoilla on oltava palveluksessaan riittävästi henkilökuntaa, joilla sertifikaatti. Ammattikäyttöön tarkoitettujen aineiden myyjillä on oltava sertifikaatti. Muille kuin ammattikäyttäjille on annettava yleisiä tietoja ympäristö ja terveysriskeistä sekä vähäriskisistä vaihtoehdoista. Levityskalusto; varmistettava, että kalusto on tarkastettu vähintään kerran. Vuoteen 2020 asti 5-vuoden välein, tämän jälkeen 3-v välein. Komissio toimittaa parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden kokemuksista, jotka on saatu määriteltyjen, tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien kansallisten tavoitteiden toteuttamisesta. Kertomukseen voidaan liittää tarvittaessa asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia. 4 1.1.2014 4 26.11.2014 6 26.11.2015 8 26.11.2016 4 26.11.2018

5 3 TAVOITTEET Kansallisen toimintaohjelman perustavoite on vähentää kasvinsuojeluaineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä. Tavoitteena on lisäksi edistää integroidun torjunnan ja vaihtoehtoisten viljelymenetelmien, toimintatapojen ja tekniikoiden sekä indikaattorien kehittämistä ja käyttöönottoa. Päämääränä on vähentää riippuvuutta kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytöstä, kuitenkin niin, että kasvinterveyden korkea taso säilyy. Kasvinsuojelun kestävän käytön ensimmäinen kansallinen toimintaohjelma on laadittu vuosille 2011 2020. Tavoitteiden saavuttamista seurataan väliarvioinnissa vuonna 2016 ja väliarvioinnin perusteella toimintaohjelmaa suunnataan tavoitteisiin pääsemiseksi tarkemmin. 3.1 Terveysriskien vähentäminen Tavoitteena on pitää kasvinsuojeluaineiden käyttö tasolla, josta ei aiheudu jäämien enimmäismäärien ylityksiä syötävissä tai rehuksi tarkoitetuissa kasvikunnantuotteissa eikä ylityksiä talous- ja pohjavedessä. Kasvinsuojeluaineet ovat ennakkohyväksyttäviä kemikaaleja. Kasvinsuojeluaineen hyväksymisen ehtona on, että aineelle tehty riskinarviointi osoittaa, että elintarvikkeissa kasvinsuojeluaineen käytöstä aiheutuva jäämätaso ei aiheuta huolta eri kuluttajaryhmille. Samoin asetetaan hyväksyttävät altistumistasot ruiskuttajien, työntekijöiden ja sivullisen altistumiselle. Hyväksymisen ehtona on, että altistuminen ei ylitä turvalliseksi arvioituja tasoja. Kasvinsuojeluaineiden tehoaineille asetetaan enimmäispitoisuus (MRL, maximum residue level) kaikille aineen käyttökohteille. Enimmäismäärä on aineen korkein sallittu pitoisuus. Enimmäismäärä asetetaan tasolle, joka vastaa kullekin kasvinsuojeluaineelle haettua käyttöä hyvän maatalouskäytännön mukaisesti ja joiden taso on turvallinen kuluttajille. Ravinnon lisäksi väestö voi altistua kasvinsuojeluaineille juomaveden kautta. Juomaveden torjunta-ainepitoisuuksille on asetettu tiukat raja-arvot sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000). Yksittäisen torjunta-aineen tai sen hajoamistuotteen raja-arvo on talousvedessä 0,1 mikrogrammaa litrassa (μg/l), ja useiden torjunta-aineiden ja niiden hajoamistuotteiden yhteispitoisuuden raja-arvo on 0,5 μg/l. STM:n asetus perustuu EU:n juomavesidirektiiviin (98/83/EY). Uudessa pohjavesidirektiivissä (2006/118/EY) on torjunta-aineille ja niiden hajoamistuotteille pohjavedessä annettu laatunormit, jotka ovat samat kuin juomavedelle asetetut raja-arvot. Pohjavesidirektiivi on toimeenpantu Suomen lainsäädäntöön ja torjuntaaineille ja niiden hajoamistuotteille pohjavedessä asetetut ympäristölaatunormit on annettu valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006. Tavoitteena on myös koulutuksen ja yleisen tietoisuuden sekä valvonnan lisäämisen kautta antaa sekä ammattikäyttäjille että kotitarvekäyttäjille riittävät tiedot kasvinsuojeluaineiden turvallisesta käsittelystä ja levittämisestä sekä tavoista, joilla riskejä vähennetään.

6 3.2 Ympäristöriskien vähentäminen Tavoitteena on kehittää ja ohjata kasvinsuojeluaineiden asianmukaista ja kestävää käyttöä siten, että ympäristölle ja luonnolle aiheutuu vähiten riskiä. Tavoitteeseen pääsemiseksi toiminnanharjoittajien on kemikaalilain 16 a :ssä säädetyn valintavelvollisuuden mukaisesti, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön olemassa olevista vaihtoehdoista kasvinsuojeluaine tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa ympäristölle. Kasvinsuojeluaineiden ennakkotarkastuksessa ja hyväksymismenettelyissä ryhdytään soveltamaan kasvinsuojeluaineasetuksessa kuvattua vertailevaa arviointia haitallisimpien kasvinsuojeluaineiden korvaamiseksi vähemmän haitallisilla aina, kun siihen on ainevalikoiman puolesta mahdollisuus. Vesiensuojelu Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY), jäljempänä vesipuitedirektiivi, yhtenäistää EU:n vesiensuojelua. Suomessa vesipuitedirektiivin toteuttaa joulukuussa 2004 hyväksytty laki vesienhoidon järjestämisestä. Vesipuitedirektiivin tavoitteena on ehkäistä pinta- ja pohjavesien tilan heikkeneminen koko Euroopan unionin alueella. Pintavesien hyvä tila ja pohjavesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila tulee saavuttaa 15 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Tietyin edellytyksin tavoitteita voidaan kuitenkin lieventää tai määräaikoja pidentää. Kasvinsuojeluaineiden osalta tavoitteisiin päästään valmisteiden hyväksymisen ehtoina annettavien käytön rajoitusten, kuten suojaetäisyyksien ja pohjavesirajoitusten avulla, joita noudattamalla estetään aineiden pääsyä vesiin. Pinta- ja pohjavesien nykytilan ja kehityssuuntien arvioimiseksi on välttämätöntä saattaa kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksien jatkuva seuranta riittävälle tasolle ja asettaa kansallisesti kaikille markkinoilla oleville kasvinsuojeluaineille ympäristönlaatunormit. Näiden avulla voidaan sitten arvioida kasvinsuojeluaineiden hyväksymisen ehtoina annettavien käytön rajoitusten riittävyyttä ja käyttökelpoisuutta pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi. Vesiensuojelua ja erityistä suojelua vaativien alueiden yhteydessä tulee myös huomioida vedenhankintaa varten tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet (luokat I ja II) sekä talousvedenhankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden lähialueet. Lisäksi on suosittava tehokkaimpia levitystekniikoita sekä kalustoa, joka rajoittaa aineiden leviämistä torjuttavan kohteen ulkopuolelle ympäristössä. Vesistöjen lähistössä on noudatettava suojaetäisyyksiä ja käytettävä muita keinoja, esimerkiksi ruiskujen huolellista täyttöä ja pesua, joilla vähennetään kasvinsuojeluaineiden kulkeutumista vesistöön. Viljelykierto Tavoitteena on suosia myös viljelykiertoa seuraavalla EU-tukikaudella. Riittävä viljelykierto estää haitallisten kasvintuhoojien kertymistä samoille pelloille sekä yksipuolisen kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamaa resistenssin muodostumista ja erityisesti maaperässä hitaasti hajoavien ja kulkeutuvien kasvinsuojeluaineiden jatkuvasta käytöstä aiheutuvia haittoja. Viljelykierto helpottaa myös viljelijää kasvinsuojeluaineiden ympäristörajoitusten noudattamisessa.

7 Erityistä suojelua vaativat alueet Tavoitteena on, että tietyillä erityistä suojelua vaativilla alueilla kasvinsuojeluaineiden käyttöä pyritään välttämään. Tällaisia alueita ovat lintu- ja luontotyyppidirektiivien soveltamisalaan kuuluvat alueet, kuten esimerkiksi Natura 2000 alueet, sekä suuren yleisön tai herkkien väestöryhmien kuten lasten ja vanhusten käyttämät alueet, joita ovat mm. puistot, yleiset puutarhat, urheilukentät, koulujen pihat ja leikkikentät sekä terveydenhoitolaitosten piha-alueet. Joissain tapauksissa kasvinsuojeluaineiden käyttö on kuitenkin perusteltua yleisillä alueilla, sillä eräiden haitallisten kasvien kuten esim. jättiukonputken leviäminen voi aiheuttaa enemmän terveydellistä haittaa kuin kasvinsuojeluaineen hallittu käyttö. Varastointi ja pakkaaminen Kasvisuojeluaineiden käsittelyn ja varastoinnin sekä pakkausten ja ylijääneiden aineiden käsittelyssä tulee olla huolellinen, ettei ympäristöön pääse haitallisia aineita. Tavoitteena on tehostaa valvontaa siten, että maatiloilla ja kaupan varastoissa ei enää varastoida käytöstä poistettuja ja vanhentuneita kasvinsuojeluaineita, vaan ne toimitetaan mahdollisimman pian käytöstä poistamisen jälkeen ongelmajätteenä hävitettäviksi jätelain säädösten mukaisesti. 3.3. Tietoisuuden lisääminen kasvinsuojeluaineiden turvallisesta käytöstä Tavoitteena on koulutuksessa, neuvonnassa ja tiedottamisen lisäämisen kautta jakaa asiallista tietoa kasvinsuojelusta, kasvinsuojeluaineista ja niiden turvallisesta käytöstä sekä terveys- ja ympäristöriskeistä käyttäjille ja kuluttajille. Kasvinsuojeluaineiden käyttäjäkoulutusta on tarkoitus tehostaa ja laajentaa nykyisestä. Koulutustarjontaa kohdennetaan eri käyttäjäryhmien sekä myyjäportaan tarpeiden mukaisesti. Koulutusta tulee olla saatavilla vuoteen 26.11.2013 mennessä ja myöhemmin, vuoteen 2021 mennessä pyritään siihen, että ammattikäyttäjät ovat suorittaneet käyttöön oikeuttavan tutkinnon. Tavoitteena on koulutuksessa ja neuvonnassa kiinnittää huomiota siihen, että kaikki kasvinsuojeluaineiden käyttäjät osaisivat mm. levittää kasvinsuojeluaineita huolellisesti, jotta ei aiheudu vaaraa ympäristölle ja ihmisen terveydelle. Koulutuksen sisältämät aihealueet on lueteltu puitedirektiivin liitteessä I. Tavoitteena on, että kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvat riskit vähenevät harrastajakäyttäjien keskuudessa ja tietoisuuden lisääntyessä harrastajat valitsevat ensisijaisesti muita kuin kemiallisia kasvinsuojelumenetelmiä. Harrastajakäyttöön tarkoitettujen valmisteiden tulisi olla ympäristön ja terveyden kannalta vähän riskiä aiheuttavia. Valmisteita hyväksyttäessä viranomaisten tulisi hyväksyä haitallisimmat valmisteet ainoastaan ammattimaiseen käyttöön.

8 3.4 Integroidun torjunnan edistäminen Tavoite on edistää integroitua torjuntaa sekä vaihtoehtoisia menetelmiä ja tekniikoita, joiden avulla voidaan entisestään vähentää ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä sekä riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Kasvinsuojeluaineasetuksen ja puitedirektiivin perusteella integroidun torjunnan periaatteiden soveltaminen on jäsenvaltioissa pakollista. Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle 30.6.2013 mennessä IPM:n täytäntöönpanosta. Puitedirektiivin liitteessä III on esitetty integroidun torjunnan yleiset periaatteet. Tavoitteena on tarjota viljelijöille riittävästi koulutusta, neuvontapalveluita ja tietoa integroidun torjunnan menetelmistä ja kasvintuhoojien seurannasta, jotta heillä olisi edellytykset toteuttaa kasviryhmäkohtaisesti integroidun torjunnan yleisiä periaatteita. 3.5 Vertailevan arvioinnin käyttöönotto Tavoitteena on seurata erityisesti vertailevan arvioinnin piiriin tulevien erityisen haitallisia tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden käyttökohteita ja -menetelmiä ja niihin liittyviä riskejä sekä asettaa aikataulut ja tavoitteet niiden käytön vähentämiseksi erityisesti silloin, kun tämä on asianmukainen keino saavuttaa riskien vähentämistavoitteet ja kun vaihtoehtoja on saatavilla. Vertailevan arvioinnin aikataulut yksittäisten tehoaineiden kohdalla riippuvat komission korvattavien aineiden arviointiohjelman aikataulusta.

9 4 TOIMENPITEET 4.1 Kuluttajan suojelu ja kasvinsuojeluainejäämät 4.1.1 Kasvinsuojeluainejäämät kasvikunnantuotteista Sekä maahantuoduista että kotimaisista kasviksista otetaan vuosittain yhteensä noin 2 000 näytettä, joista tutkitaan yli 250 eri tehoaineen jäämiä. Evira vastaa kotimaisten kasvisten ja eläinperäisten tuotteiden jäämävalvonnasta ja Tullilaitos valvoo muista EU-maista sekä kolmansista maista tuotavia kasviksia. Näytteet tutkitaan Tullilaboratoriossa. Lisäksi Helsingin kaupunki on tutkinut sen omaan organisaatioon kuuluvassa MetropoliLabissa vuosittain noin 150 näytettä pääkaupungin alueella myynnissä olevista kasviksista ja Valvira tutkituttaa vuosittain n. 20 alkoholinäytettä. Myös monet kasvisten maahantuojat ja markkinoijat teettävät jäämätutkimuksia osana omavalvontaansa. Kasvikunnan tuotteiden näytteenotto tapahtuu pääosin pistokoeluontoisesti ja se kohdistetaan erityisesti tuotteisiin, joissa on havaittu aiemmissa tutkimuksissa jäämäongelmia tai joista on saatu tietoa RASFF-järjestelmän kautta. Kyseessä ovat myös tuotteet, joiden kulutus on suomalaisessa ruokavaliossa merkittävä. Valvonnan lisäksi tutkimustulokset palvelevat riskinarviointia, jonka avulla arvioidaan suomalaisten altistumista kasvinsuojeluainejäämille ja altistumisen merkitystä terveydelle. Määräystenvastaisten tuotteiden pääsy markkinoille pyritään estämään tehokkaalla valvonnalla. Jo markkinoilla olevien tuotteiden takaisinvetoon ryhdytään, mikäli tuotteesta epäillään aiheutuvan vaaraa kuluttajan terveydelle. Määräysten vastaisten jäämien esiintyminen kotimaisissa tuotteissa aiheuttaa mahdollisesti tukimenetyksiä (täydentävät ehdot). Viljelijä vastaa hankkimistaan kasvinsuojeluaineista, joiden täytyy olla hyväksyttyjä Suomessa ja joita hänen tulee käyttää ohjeiden mukaisesti. Tukes ohjaa ja neuvoo kasvinsuojeluaineiden käytön valvontaa. Lisäksi Tukes yhdessä Eviran kanssa ohjaa täydentävien ehtojen valvontaa. Evira ohjaa ja neuvoo muita viranomaisia ja koordinoi kansallisesti jäämävalvonnan suunnittelua, toteutusta ja raportointia. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset puolestaan ottavat näytteitä kotimaassa tuotetuista tuotteista sekä markkinoilla olevista tuotteista kun taas tullilaitos ottaa näytteitä tuontikasveista. Kasvinsuojeluainejäämien esiintymistä on seurattu Suomessa jo 90-luvulta lähtien EU:n suositukseen perustuen. Vuodesta 2009 lähtien osallistuminen EU:n harmonisoituun seurantaohjelmaan on ollut jäsenvaltioille pakollista. Suomen jäämävalvontaohjelmaan kuuluu EU:n seurantaohjelman lisäksi kansallinen valvontaohjelma, jonka tulokset raportoidaan yhdessä EU:n harmonisoidun ohjelman kanssa. Evira vastaa valtakunnallisten valvontatietojen raportoinnista vuosittain komissiolle ja Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaiselle eli EFSA:lle. Tulokset julkaistaan myös Eviran julkaisusarjassa Pesticide residue monitoring in Finland.

10 4.1.2. Kasvinsuojeluainejäämät talousvedessä Saastuneen pohjaveden kautta voi talousvedestä aiheutua riskiä kuluttajalle. Talousveden kautta kasvinsuojeluaineista aiheutuvan terveysriskin vähentäminen tapahtuu talousveden laatuvalvonnan ja ennen kaikkea ympäristösuojelun (kappale 4.3.) toimenpiteiden kautta. Ehdotetut toimenpiteet: Kasvinsuojeluaineiden jäämien monitorointia jatketaan edelleen ja kotimaisten näytteiden osuus kokonaisuudessa pyritään turvaamaan. Menetelmiä pyritään kehittämään niin, että kaikki relevantit Suomessa hyväksytyt kasvinsuojeluaineet kuuluvat analyysivalikoimaan. Evira uudistaa kasvinsuojeluaineiden jäämien raportointiin liittyvää tietokantaa, jossa tuloksia säilytetään ja joka mahdollistaa tulosten vertailun, tilastoinnin sekä raportoinnin mm. EFSAlle. Myös vuosittaista jäämätuloksista kertovaa julkaisua uudistetaan ja kuluttajille suunnattu opas päivitetään. Arvioidaan nykyisten toimenpiteiden riittävyys. Saatetaan loppuun kuluttajaturvallisuutta koskeva selvitys. Vastuutaho: Evira Selvitystarpeet: Selvitetään Tullilaboratorion kanssa mahdollisuuksia lisätä Suomessa käytettyjä kasvinsuojeluaineita analyysivalikoimaan.

11 4.2 Työntekijöiden ja käyttäjien suojelu Kasvinsuojeluaineen hyväksynnän yhteydessä arvioidaan ruiskuttajalle ja muille työntekijöille sekä ulkopuolisille henkilöille kasvinsuojeluaineen käytöstä aiheutuvat riskit. Valmisteen hyväksyminen edellyttää, että valmisteen käyttö ohjeiden mukaisesti ei aiheuta riskiä ihmisten terveydelle. Tavallisimpia kasvinsuojeluaineiden käyttäjilleen aiheuttamia välittömiä haittoja ovat ihon, silmien ja limakalvojen ärsytys. Pitkäaikaisempi altistuminen voi johtaa ihon tai hengitysteiden herkistymiseen. Elimistöön ihon, hengitysteiden tai suun kautta joutunut kasvinsuojeluaine voi aiheuttaa välittömiä myrkytysoireita kuten päänsärkyä, pahoinvointia ja uneliaisuutta. Kemikaalin välittömästä myrkyllisyydestä ja sen ärsyttävistä ja herkistävistä ominaisuuksista, kuten muistakin vakavista terveysvaaroista, ilmoitetaan varoitusmerkein myyntipäällyksessä. Toistuvan ja pitkäaikaisen altistumisen seuraukset saattavat kohdistua elintärkeisiin elimiin ja elinjärjestelmiin aiheuttaen esim. maksa- tai munuaisvaurioita tai luuytimen vertamuodostavan kudoksen tuhoutumista. Eläinkokeista saatujen haitattomien annostasojen perusteella turvakertoimia käyttäen määritetään työntekijän altistumisen hyväksyttävä annostaso eli AOEL-arvo. Kun työntekijän altistuminen jää valmisteen käyttötilanteessa tämän tason alapuolelle, voidaan kasvinsuojeluaine hyväksyä käyttöön. Syöpävaarallisten, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle myrkyllisten aineiden hyväksymiselle on säädetty erityisehtoja. Lähtökohtaisesti kasvinsuojeluainetta ei hyväksytä käyttöön, jos se epidemiologisten tutkimusten tulosten perusteella luokitellaan ihmiselle tai laboratoriokokeiden perusteella eläimille syöpävaaralliseksi, perimää vaurioittavaksi tai lisääntymiselle myrkylliseksi aineeksi STM:n asetuksen 807/2001 ja CLP-asetuksen mukaan. Ihmisellä tai eläimillä syöpävaaralliseksi tai lisääntymiselle vaaralliseksi luokitellun aineen hyväksymiselle voidaan antaa poikkeus, jos altistuminen ja siten myös riski jäävät merkityksettömälle tasolle. Hormonitoimintaa häiritseviä aineita, joista voi aiheutua riski ihmisen terveydelle, ei EU:n kasvinsuojeluaineasetuksen mukaan hyväksytä. Vaarallisimpien kasvinsuojeluaineiden käyttö on mahdollista rajata pelkästään ammattikäyttöön ja käyttäjiltä voidaan lisäksi vaatia tällä hetkellä erityistutkinnon suorittamista. Vaikka kasvinsuojeluaineelle altistuminen jäisi laskelmien mukaan hyväksyttävälle tasolle, on koulutuksen ja tiedotuksen avulla korostettava suojautumisen merkitystä, sillä on mahdollista, että kasvinsuojeluaineella on tutkimuksista huolimatta terveydelle vaarallisia ominaisuuksia, joita ei vielä tunneta. Terveydensuojelun edistäminen Työntekijöiden ja käyttäjien terveydensuojelua voidaan edistää suosimalla terveydelle haitattomampia valmisteita ja toisaalta vähentämällä altistumista valmisteen edullisen olomuodon (esim. liukopussit, tablettimuotoiset valmisteet ja pienannosaineet), riittävän suojainten käytön, turvallisten työmenetelmien ja kasvinsuojeluaineiden oikeanlaisen varastoinnin avulla.

12 Myyntipäällystekstissä ja käyttöturvallisuustiedotteessa annetaan ohjeet kasvinsuojeluaineen annostuksesta, työskentelytavoista ja suojautumisohjeista. Joillekin kasvinsuojeluaineille on annettu STM:n asetuksessa haitalliseksi tunnettu pitoisuus eli HTP-arvo, joka tulee huomioida arvioitaessa ko. kasvinsuojeluaineelle altistumista. Työnantajan velvollisuus Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta antamalla hänen käyttöönsä asianmukaiset työ- ja suojautumisvälineet. Työntekijälle on järjestettävä opetusta ja ohjausta kasvinsuojeluaineen turvallisesta käytöstä. Ennen työn aloittamista työnantajan on varmistettava, että työntekijä on omaksunut annetut ohjeet. Lisäksi työnantajan on noudatettava työsuojelun erityislainsäädäntöä soveltuvin osin, esimerkiksi valtioneuvoston asetusta (1485/2001) koskien terveystarkastusten järjestämistä erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä. Koulutuksen ja neuvonnan merkitys ammattiviljelijöille ja työntekijöille Koulutuksella ja tiedotuksella on tärkeä merkitys maanviljelijöiden ja työntekijöiden työturvallisuuden parantamisessa ja heidän huomionsa kiinnittämisessä kasvinsuojeluaineiden turvalliseen käyttöön. Erityisen tärkeää on varautuminen odottamattomiin tilanteisiin kuten kesken levitystyön tapahtuvaan laitteiston rikkoutumiseen, jolloin on osattava toimia oikein, jotta kasvinsuojeluaineelle altistuminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Kasvinsuojeluaineiden käyttö kotipuutarhoissa Kasvinsuojeluaineen hyväksymisen yhteydessä tehtävä käyttäjän altistumisen arvio tehdään sillä oletuksella, että ainetta käytetään ammattimaisesti, jolloin terveydelle aiheutuvaa riskiä voidaan vähentää suojainten käytöllä. Kotipuutarhureiden on mahdollista ostaa samoja valmisteita, mutta heidän suojautumistasonsa ei ole yleensä yhtä hyvä kuin ammattilaisilla. Heidän ei voi olettaa käyttävän henkilönsuojaimia, eivätkä myöskään heidän työskentelytapansa ole tavallisesti ammattimaista tasoa, joten kotipuutarhureiden altistuminen kasvinsuojeluaineiden haitallisille pitoisuuksille on mahdollista. Kotipuutarhureiden altistuminen tullaan Tukesissa arvioimaan systemaattisesti osana altistumislaskelmia niillä valmisteilla, joita kotipuutarhureiden ajatellaan voivan hankkia käyttöönsä. Harrastekäyttöön pyritään hyväksymään vain valmisteita, joita käytettäessä ei edellytetä erikoissuojaimia. Hyväksymisen ehtona tässä tapauksessa on, että vastaavaan/samaan käyttötarkoitukseen ei ole hyväksytty turvallisempia valmisteita. Ehdotetut toimenpiteet: Kotipuutarhureiden altistumisen arviointi otetaan osaksi käyttäjän altistumisen arviointia. Kotitarvekäyttöön tullaan hyväksymään vain valmisteita, joiden käytössä minimoidaan henkilösuojainten käyttö. Työsuojelun sisällyttäminen koulutukseen, joka suunnataan kasvinsuojeluaineiden käyttäjille, myyjille ja neuvojille (ks. koulutus). Vastuutaho: Tukes, toiminnanharjoittaja, työnantaja, työntekijä, kauppa, Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet (www.avi.fi). Selvitystarpeet: Selvitetään keinot, joiden avulla kerätään tietoja kasvinsuojeluaineisiin liittyvistä akuuteista myrkytystapauksista ja mahdollisuuksien mukaan myös kroonisista myrkytyksistä. Selvitys kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvien tekniikoiden (kasvinsuojeluaineiden laimentaminen, ruiskujen täyttö ja valmisteiden levittäminen) kehittämiseksi.

13 4.3 Toimenpiteet ympäristön suojelemiseksi 4.3.1 Riittävä ja jatkuva kasvinsuojeluaineiden ympäristöseuranta Vertaamalla kasvinsuojeluaineiden mitattuja ympäristöpitoisuuksia niille asetettuihin laatunormeihin, saadaan kuva ympäristön laadusta. Tulosten avulla voidaan arvioida toimintaohjelman toimenpiteiden toimivuus ja tehokkuus. Jatkuvan seurannan järjestäminen on siten avainasemassa toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisen mittaamiseksi. 4.3.2 Ympäristörajoitusten kehittäminen perustuen riskinarviointiin Tällä hetkellä kasvinsuojeluaineiden hyväksymisen edellytyksiksi on asetettu tiettyjä ympäristöriskien ehkäisemiseen tarkoitettuja käytön rajoituksia, joita tulee käyttäjän ehdottomasti noudattaa. Nämä tiedot löytyvät valmisteiden myyntipäällyksen teksteistä. Tukes ylläpitää kasvinsuojeluainerekisteriä (www.tukes.fi), josta myyntipäällystekstit myös löytyvät. Vesieliöiden suojelemiseksi annetut suojaetäisyydet Pintavesien pilaantumista voidaan ehkäistä luomalla suojakaistoja pintavesien varrelle ja näin estää vesistöjen altistumista kasvinsuojeluaineiden tuulikulkeumalle, huuhtoutumiselle ja valunnalle. Kasvinsuojeluaineiden hyväksymisen edellytyksenä Suomessa annetaan seuraavia suojaetäisyyksiä vesistöön; Vesieliömyrkyllisyyden vuoksi valmistetta ei saa käyttää eikä levitysvälineitä puhdistaa 10 m (kohtalaisen myrkylliset tehoaineet), 15 m (myrkylliset tehoaineet), tai 25 m (erittäin myrkylliset tehoaineet) lähempänä vesistöjä. Kasvinsuojeluaineiden vesistörajoitukset eivät toistaiseksi määräydy vesieliöriskin perusteella, vaan vaaraperusteisesti joko tehoaineella tai valmisteella tehdyn herkimmän lajin vesieliötutkimuksen mukaan tehoainepitoisuutta kohden laskettuna. EU:n pintavesiriskin arviointiohjeiden (FOCUS SW) mukaisesti määräytyvä vähimmäisetäisyys vesistöistä vaihtelisi valmisteen käyttömäärän, käyttökertojen, käyttökohteena olevien kasvilajien ja erityyppisten vesistöjen mukaan tapauskohtaisesti ja on siten huomattavasti monimutkaisempi järjestelmä kuin nykyinen. Riskiperusteisella vesistörajoitusten asettamisella vesieliöitä suojeltaisiin jo valtaojatasolta, kun nykyinen järjestelmä suojelee vain suurempia vesistöjä, jokia ja järviä. Hanke-ehdotukset Ehdotetaan hanketta, jossa selvitettäisiin kasvinsuojeluaineiden vesistörajoituksen muuttamista riskiperusteiseksi. Hankkeessa selvitettäisiin käyttäjän kannalta soveltuvimpia vaihtoehtoja. Toiminnanharjoittajien yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi ja käytön valvonnan helpottamiseksi uuteen järjestelmään olisi tarkoituksenmukaisinta siirtyä kaikilla valmisteilla yhtä aikaa. Siitä syystä tehtävä vaatii huomattavaa työpanosta eikä sitä pystytä hoitamaan normaalin virkatyön ohella, vaan se edellyttää erillistä projektirahoitusta. On selvitettävä, miten tehokkaita pysyvästi kasvipeitteiset, vesistöjen varsilla sijaitsevat suojaalueet ovat kasvinsuojeluaineiden vesieliöriskien vähentämisessä ja miten leveitä näiden alueiden tulisi olla. Ravinteiden huuhtoutumisen estämisessä näillä on jo todettu olevan suotuisa vaikutus, mutta nykyisten ympäristötukivaatimusten mukaisten pientareiden ja pysyvien suojakaistojen leveys ei useinkaan ole riittävä estämään kasvinsuojeluaineiden kulkeutumista tuulen mukana vesistöihin.

14 Maatalouden ympäristötuessa valtaojien varsille sijaitseville peltolohkoille on jätettävä 1-3 metrin levyinen monivuotinen nurmikasvillisuuden peittämä piennar. Valtaojaa suurempien vesiuomien varsille sekä talousvesikaivojen ympärille, lampien, järvien ja meren rannalla sijaitseville peltolohkoille on perustettava keskimäärin kolme, mutta korkeintaan 10 metriä leveä suojakaista. Pientareen ja suojakaistan niitolla voidaan torjua rikkakasvien leviämistä. Piennarta ja suojakaistaa ei saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla, poikkeuksena vaikeiden rikkakasvitapausten torjunta pesäkekäsittelyllä tai hukkakauran torjunta, joka on toteutettava torjuntasuunnitelman mukaisesti. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä pientareella tai suojakaistalla on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Pohjavesirajoitukset Eräät kasvinsuojeluaineet tai niiden hajoamistuotteet ovat maassa helposti kulkeutuvia ja siksi niiden käyttö pohjavesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II) on kielletty kokonaan tai niiden käyttöä on rajoitettu. Käyttökielto tai rajoitus on merkitty myyntipäällyksen tekstiin. Ehdoton käyttökielto pohjavesialueilla on merkitty myyntipäällykseen muodossa: Kasvinsuojeluaine (ja/tai sen hajoamistuote/-tuotteet) voi kulkeutua maassa, minkä vuoksi sitä ei saa käyttää tärkeillä tai muilla vedenhankintakäyttöön soveltuvilla pohjavesialueilla (pohjavesialueluokat I ja II). Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää vähintään 30-100 metrin levyinen kasvinsuojeluaineella käsittelemätön suojavyöhyke. Kasvinsuojeluaineen käyttöä karkeilla hietamailla tai sitä karkeammilla maalajeilla tulisi välttää. Eräiden sokerijuurikkaan rikkakasvien torjuntaan hyväksyttyjen valmisteiden sekä eräiden glyfosaattia tehoaineenaan sisältävien valmisteiden käyttöä pohjavesialueilla on rajoitettu. Lisäksi on valmisteita, joiden käyttöä pohjavesialueilla ei suositella. Tukes myös pitää luetteloa valmisteista, joiden käyttö pohjavesialueilla on sallittu. Hanke-ehdotukset Pohjavesirajoitusten määräytymisperusteiden selvittämiseen muissa EU-maissa esitetään myös erillistä hankerahoitusta. Riskinvähennystoimia jäsenvaltioissa ei ole harmonisoitu ja uuden kasvinsuojeluasetuksen mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus asettaa tarpeellisiksi katsomiaan käytön rajoituksia ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi. Viljely- ja ilmastoolosuhteet, hydrogeologia ja pohjaveden muodostumisolosuhteet ovat EU:n eri jäsenvaltioissa erilaiset, joten mahdollisten kieltojen ja rajoitusten määräytymisperusteetkin vaihtelevat. Koska toiminnanharjoittajat ovat pitäneet menettelyjä epäselvinä, käytäntöjen selvittämiseksi ehdotetaan kaksivaiheista hanketta, jossa esiselvityksessä tarkasteltaisiin pohjavesirajoitusten määräytymisperusteita Pohjoismaissa ja Baltian maissa ja sen pohjalta harkittaisiin, onko Suomessa vallitsevaa käytäntöä tarpeen muuttaa. Toisessa vaiheessa käytäisiin läpi valmistekohtaiset rajoitukset ja tarvittaessa esitettäisiin niiden muokkaamista uuden järjestelmän mukaisiksi, jos on katsottu tarpeelliseksi muuttaa nykyisiä rajoituksia. Toiminnanharjoittajien yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi ja käytännön valvonnan helpottamiseksi myös tähän uuteen järjestelmään olisi tarkoituksenmukaisinta siirtyä kaikilla valmisteilla yhtä aikaa ja siten tehtävä edellyttää erillistä projektirahoitusta, jotta se voidaan hoitaa virkatyön ohella.

15 Peräkkäisen käytön rajoitus Valmisteen käyttöä peräkkäisinä vuosina voidaan rajoittaa, jos valmisteen tehoaineen on todettu kertyvän maaperään ja aiheuttavan riskiä maaperän eliöille. Kasvinsuojeluainerekisteristä saa ajan tasalla olevan luettelon valmisteista, joilla on peräkkäisen käytön rajoitus. Tietyissä tapauksissa viljelijöillä on ollut vaikeuksia kasvinsuojeluaineen valinnassa, kun samoja peltoja viljellään monokulttuurina. Riittävän viljelykierron aikaansaaminen edistää myös maaperäeliöriskien vähentämistä, kun samojen kasvinsuojeluaineiden käyttötarve peräkkäisinä vuosina vähenee. Herkkien vesiympäristöjen suojelu Kasvinsuojeluaineiden käyttö juomaveden ottamiseen tarkoitetuilla alueilla, liikenneväylillä (esim. rautatiet) tai niiden varrella sekä läpäisemättömillä tai erittäin läpäisevillä alueilla voi aiheuttaa huomattavan vesiympäristön pilaantumisriskin. Käyttöä tällaisilla alueilla tulee vähentää tai siitä tulee tarvittaessa luopua kokonaan. Mehiläisvaroitus Mehiläisille ja kimalaisille vahingollinen kasvinsuojeluaine. Ei saa käyttää kukkivien kasvien käsittelyyn lukuun ottamatta perunaa ja hernettä. Kukkivan herneen käsittely on sallittua vain mehiläisten lentoajan jälkeen kello 21 ja 06 välisenä aikana. Käyttö lähempänä kuin 60 m mehiläispesistä on kielletty ilman mehiläishoitajan suostumusta. Ohjeistuksen laatiminen kasvinsuojeluaineiden käytöstä ilmoittamisesta mehiläistarhaajille parantaisi tiedon kulkua viljelijöiden ja mehiläistarhaajien välillä, jolloin heillä olisi mahdollisuus rajoittaa mehiläisten lentoa tai siirtää pesiä muualle kasvinsuojeluruiskutusten yhteydessä. 4.3.3 Ympäristönlaatunormien (EQS) asettaminen kaikille markkinoilla oleville kasvinsuojeluaineille Vesipuitedirektiivissä on säädetty minimitasosta haitallisten aineiden ympäristöseurannassa ja siitä syystä ympäristönlaatunormit on annettu toistaiseksi ainoastaan yhteisötason prioriteettiaineille. Yhteisötason prioriteettiaineet eivät kuitenkaan kuvaa kasvinsuojeluaineiden todellista käyttöä Suomessa, vaan tarvitaan kaikille markkinoilla oleville kasvinsuojeluaineille asetettavat laatunormit. Ympäristöseurannoissa havaittavat laatunormien ylitykset kertovat yksittäisten tehoaineiden kuormituksen tasosta ja siitä, ovatko valmisteiden käytön ehdoksi annetut ympäristörajoitukset olleet riittäviä vai mahdollisesti ylimitoitettuja. Laatunormien asettamiseksi kasvinsuojeluaineille ehdotetaan erillistä kehittämishanketta. Laatunormeja asetetaan myös tietyille muille ympäristölle vaarallisille kemikaaliryhmille, kuten biosideille ja tietyille teollisuuskemikaaleille, joiden ympäristöseurantajärjestelmää kehitetään, joten kasvinsuojeluaineiden laatunormit yhdenmukaistavat eri kemikaaliryhmien seurantakäytäntöjä. Ehdotetut toimenpiteet: Riittävä kasvinsuojeluaineiden ympäristöseurannan järjestäminen. Kaikille markkinoilla oleville kasvinsuojelu-aineille asetetaan ympäristönlaatunormit (EQS)

16 Monipuoliseen viljelykiertoon kannustaminen selvitetään v. 2014 alkavan uuden ohjelmakauden valmistelussa. Kaupan ja Tukesin järjestämä vanhentuneiden ja rekisteristä poistettujen kasvinsuojeluaineiden keräyksen järjestäminen. Vastuutaho: Viljelijät, Tukes, VM, MMM,YM/SYKE/ELY-keskukset, MTT Selvitystarpeet: Selvitetään mahdollisuudet siirtyä valmistekohtaisten vesistörajoitusten määrittämisessä riskiperusteiseen lähestymistapaan. Selvitetään miten ruiskutustekniikalla voidaan vähentää kulkeumia, jotta voitaisiin sovittaa rajoitukset käytettyyn ruiskutustekniikkaan. Selvitetään muiden EU-maiden pohjavesirajoitusten määräytymiskäytännöt; kasvinsuojeluaineiden käyttö vs. pohjavesialueet. Selvitetään mahdollisuuksia ympäristötuen ehtojen käyttämiseksi kannustamaan viljelijöitä ottamaan käyttöön pysyviä kasvipeitteisiä suojavyöhykkeitä vesistöjen läheisyydessä kasvinsuojeluaineiden riskien vähentämiseksi. Lisäksi selvitetään ympäristötuen mahdollisuudet kannustaa viljelijöitä nykyistä laajemmin/eri tavoin suojelemaan pohjavesiä v. 2014 alkavan uuden ohjelmakauden valmistelussa. Selvitetään mahdolliset kansallisesti ongelmalliset kasvinsuojeluaineet. Sovelletaan mahdollisuuksien mukaan niihin vertailevaa arviointia ja tavoitteena on korvata tulevaisuudessa tietyt ympäristön kannalta ongelmalliset aineet. Selvitetään viljelytekniikoiden muutosten (esim. suorakylvö) vaikutukset kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja käyttömääriin. Selvitetään eri kasvinsuojeluaineruiskujen pesumenetelmien vaihtoehdot (esim. biopeti, puhdistustorni) Selvitetään pysyvien kasvipeitteiden ja riittävän leveiden suoja-alueiden käyttökelpoisuus kasvinsuojeluaineiden vesieliöriskin vähentämiseksi. 4.4 Kasvinsuojeluaineista aiheutuvien riskien vähentäminen viheralueilla Puitedirektiivi edellyttää, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä tulee välttää mm. suuren yleisön käyttämillä alueilla kuten yleisissä puistoissa ja puutarhoissa, urheilukentillä, golfkentillä, virkistysalueilla, koulujen alueilla, lasten leikkikentillä sekä terveydenhoitolaitosten välittömässä läheisyydessä. Käyttöä tulee välttää myös vesipuitedirektiivissä määritellyillä vedenottamoiden suoja-alueilla tai Natura 2000 -alueilla, jotka on määritetty suojelutoimenpiteitä edellyttäviksi alueiksi

17 direktiivin luonnonvaraisten lintujen suojelusta (79/409/ETY) ja direktiivin luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasvillisuuden suojelusta (92/43/ETY), mukaisesti. Mikäli tällaisia alueita on maatalouden piirissä, niistä on erityinen maininta vuosittaisen tukihaun esitäytetyllä peruslohkolomakkeella (nro 102A). Maininta (eli ruksi) tulee, jos osakin peruslohkosta on näillä alueilla. Näiden alueiden tarkempi rajaus löytyy kunnan ympäristösuojeluviranomaiselta. Kasvinsuojeluaineiden käyttö viheralueilla on vähäistä. Käyttö painottuu eräiden vieraslajien ja erityisen haitallisten kasvien torjuntaan. Näitä ovat esimerkiksi allergisoivat kasvit kuten pujo ja jättiukonputki. Näissä tapauksissa tulee ensisijaisesti käyttää vain vähäisen riskin aiheuttavia kasvinsuojeluaineita sekä suosia biologisten, mekaanisten ja termisten torjuntakeinojen käyttöä. Lisäksi käytöstä tulee tiedottaa asianosaisille. Viherrakentamisessa ja viheralueiden hoidossa minimoidaan kasvinsuojeluaineiden käyttö vain välttämättömään. Kasvien valinnassa suositaan ensisijaisesti meillä tutkitusti hyvin menestyviä lajeja, joilla tautien ja tuholaisten kemiallista torjuntatarvetta ei ole kuin korkeintaan erikoistapauksissa. Tällaisia tutkittuja kasveja ovat esimerkiksi FinE-kasvit. Viheralueiden perustamisessa ja hoidossa suositaan lisäksi menetelmiä, joissa maata peittävät aina maanpeittokasvit kuten perennat, puuvartiset maanpeittokasvit tai kylvetty nurmikko, jolloin rikkakasvienkin kemiallinen torjunta on vähäistä tai tarpeetonta perustamisvaiheen jälkeen. Erikoistapauksissa, kuten puiden ja pensaiden tyvillä, maa katetaan vettä läpäisevällä kalvolla, jonka päälle laitetaan esimerkiksi koristesoraa tai kuorikatetta estämään rikkakasvien kasvun. Ehdotetut toimenpiteet Tiedotuksen sekä koulutuksen suunnitteleminen erityisesti viheraluetyöntekijöiden tarpeisiin (ks. koulutuskappale). Kasvien valinnassa suositaan ensisijaisesti Suomessa kestäviä ja hyvin menestyviä lajeja. Viheralueiden perustamisessa ja hoidossa suositaan menetelmiä, jossa maata peittävät aina maanpeittokasvit. Vastuutaho: Kasvinsuojeluaineiden käyttäjät, viranomaiset Selvitystarpeet: Selvitetään miten haitallisten vieraslajien esim. jättiputken tuhoamisessa voidaan käyttää biologista torjuntaa. Tulossa olevan vieraslajistrategian ehdotukset otetaan huomioon. Selvitetään tehokkaat rikkakasvien torjuntamenetelmät viheralueille, esim. eri katemateriaalien vaihtoehtojen arviointi. Selvitetään muut kuin kemialliset torjuntavaihtoehdot. Erityisesti olisi parannettava kasvintuhoojien luontaisten vihollisten tuntemusta ja edistettävä niiden käyttöä luomalla sopivia olosuhteita.

18 4.5 Viestintä ja tietoisuuden lisääminen Puitedirektiivi edellyttää, että kansalaisille viestitään kasvinsuojeluaineiden käytön riskeistä, niiden vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja ympäristöön sekä vaihtoehtoisista torjuntamenetelmistä. Tällä hetkellä internetistä löytyy varsin paljon tietoa kasvinsuojeluaineista. Tietoa antavat viranomaiset (www.tukes.fi, www.evira.fi, www.mmm.fi, www.ymparisto.fi, www.tulli.fi,), asiantuntijalaitokset (www.mtt.fi, www.ttl.fi, www.thl.fi), sidosryhmät (www.proagria.fi, www.kasvinsuojeluseura.fi), sekä teollisuus (www.kaste.net) ja useat kasvinsuojelualaan liittyvät yritykset. Maatalousalan ammattilehtien kautta jaetaan tietoa kasvinsuojeluaineista. (mm. Maaseudun Tulevaisuus, Käytännön Maamies, Maatilan Pellervo, Maatilan Pirkka, Landsbygdens Folk, Puutarha & Kauppa). Lisäksi tietoa jaetaan messuilla ja maatalousnäyttelyissä. Tavoitteena on, että kotipuutarhakäyttöön tarkoitetut kasvinsuojeluaineet olisivat käyttäjien ja ympäristön kannalta mahdollisesti vain vähäisen riskin aiheuttavia ja haitallisemmat valmisteet hyväksyttäisiin ainoastaan ammattimaiseen käyttöön. Kotipuutarhaharrastajille tulee olla tarjolla myös tiedotusta muista kuin kemiallisista kasvinsuojelumenetelmistä. Tietoa kasvinsuojeluaineisiin liittyen on jaettava kansalaisille helposti ymmärrettävässä muodossa. Viestinnän pääasiallisena välineenä on internet. Muina kanavina käytetään lehtiartikkeleita, radiota ja televisiota, esitteitä, messuja ja koulutusmateriaaleja. Kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvät ammattilaiset tavoitetaan parhaiten internetin ja alan ammattilehtien välityksellä, ammattilaisten messuilla ja koulutustilaisuuksissa sekä oppilaitoksille suunnatulla koulutusmateriaalilla. Tarpeen mukaisesti ohjeistetaan viljelijöitä siitä, miten kasvinsuojeluaineiden käytöstä tulisi tiedottaa naapurustolle ja esimerkiksi mehiläistarhaajille, jotta he voivat tarvittaessa ryhtyä toimiin tuulikulkeumalta suojautumiseksi. Ehdotetut toimenpiteet: Valmistellaan suunnitelma kasvinsuojeluaineisiin liittyvästä tiedottamisesta, ohjeistuksesta, neuvonnasta ja koulutuksesta Tiedotuskampanja: jäämävalvonnan tulosten tehokkaampi käyttö viestinnässä. Tuoteväärennösten ja muiden laittomien kasvinsuojeluaineiden valvonta ja niistä tiedottaminen. Kasvinsuojeluaineiden alkuperämerkintöjen valvonnan tehostaminen ja niistä tiedottaminen. Selvitetään ja tehdään ohjeet ilmoitusmenettelystä kasvinsuojeluaineiden käytöstä tiedottamisesta naapurustolle ja esimerkiksi mehiläistarhaajille. Vastuutaho: Tukes, Evira, järjestöt, neuvonta (KSS, ProAgria)