Alueelliset yhteistyörakenteet ja osallisuutta tukevat työmenetelmät

Helsingin kaupungin sosialivirasto. Selvityksiä 2007:5 Alueelliset yhteistyörakenteet ja osallisuutta tukevat työmenetelmät Riitta Halttunen-Sommardahl

HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET Tekijä(t) - Författare - Author(s) Halttunen-Sommardahl Riitta CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Alueelliset yhteistyörakenteet ja osallisuutta tukevat työmenetelmät KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä ISSN/Sosv 1457-9847 ISBN/Sosv 978-952-473-922-1 Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2007 Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 20 s. Osanumero - Del nummer Part number 2007:5 Kieli - Språk - Language suomi Tiivistelmä - Referat - Abstract Selvityksen tarkoituksena on valottaa sosiaaliviraston näkökulmasta tämän hetkisiä alueellisia yhteistyörakenteita ja osallistavia työmenetelmiä, jotka ovat muotoutuneet ja muotoutumassa sosiaaliviraston organisaation uudistamisen jälkeen. Sosiaaliviraston strategiset linjaukset tuovat kumppanuuteen, yhteistyörakenteisiin ja osallistumismuotoihin uusia haasteita. Toimiminen uudessa organisaatiossa vaatii alueellisten yhteistyömuotojen ja toimintatapojen tarkistamista. Helsingin kaupungin yhteisstrategioissa on edelleen esillä syrjäytymisen ehkäisy ja yhteistyön kehittäminen, jossa yhteydessä tavoitteena on mm. asuinalueiden kehittäminen ja asukkaiden omatoimisuuden tukeminen asuinalueiden eriarvoistumiskehityksen ehkäisemiseksi. Sosiaaliviraston toiminta-ajatuksessa yhteisstrategian tämä osuus näkyy seuraavasti: sosiaalivirasto edistää Helsingin kehittymistä sosiaalisesti tasapainoiseksi kaupungiksi yhdessä helsinkiläisten ja muiden toimijoiden kanssa siten, että heitteille ei jää kukaan. Sosiaaliviraston visio korostaa luotettavaa kumppanuutta asiakkaiden, asukkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Selvityksessä kuvataan keskeiset alueelliset yhteistyörakenteet: alueryhmät, aluefoorumit sekä erilaiset verkostot ja yhteistyöryhmät sekä esimerkkejä yhteistyörakenteista eri kaupunginosissa.osallistavista työmenetelmistä esitellään menetelmiä, joiden käytöstä on kertynyt kokemusta sosiaaliviraston sisällä: tulevaisuuden verstaat, sosiaalinen raportointi, ilmiö- ja alueanalyysit, SWOT-analyysi, Bikva-malli, asukas- ja asiakasraadit ja käyttäjien kokoukset. Sosiaaliviraston johtoryhmä käsitteli selvitystä kokouksessaan 28.2.2007. Johtoryhmä totesi johtopäätöksinä, että sosiaaliviraston panoksen tulee olla vahvin asuinalueilla, joiden tilanne on hankalin. Sosiaalivirasto työskentelee sen puolesta, että myös erityisryhmiin kuuluvilla henkilöillä on oikeus olla osa asuinaluetta. Uusi suunta kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tulee näkyä viraston toiminnassa ja kumppanuussuhteiden luomisessa. Kaikkea alueellista toimintaa ei kuitenkaan ole mahdollista koordinoida. 301-142.doc 21.5.2004 Avainsanat - Nyckelord - Key words alueelliset yhteistyörakenteet; osallisuus Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: 310 43772 Telekopio: 310 43151 Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, 00099 HELSINGFORS STAD Telefon: 310 43772 Telefax: 310 43151 E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, 00099 Helsingin kaupunki Telephone: +358-9-310 43772 Telefax: +358-9-310 43151 E-mail: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

SISÄLLYS sivu 1.Yhteistyörakenteiden perustat 1 Helsingin kaupungin ja sosiaaliviraston strategiat 1 Sosiaaliviraston strategisista päämääristä vuoteen 2010 1 Sosiaaliviraston tuloskortista v. 2006-2008 1 2. Alueelliset yhteistyörakenteet palvelujen ja asuinalueiden kehittämisessä 2 2.1. Asukasjohtoiset yhteistyörakenteet 2 Alueellisten seurojen ja yhdistysten toiminta 2 Aluefoorumit 2 2.2. Viranomaisaloitteiset yhteistyörakenteet 3 Alueryhmä 3 Alueelliset verkostot ja yhteistyöryhmät 5 3. Alueellisen yhteistyön koordinoiminen sosiaalivirastossa 6 4. Esimerkkejä yhteistyörakenteista eri asuinalueilla 7 Kontula 7 Maunula 7 Vuosaari 8 Arabianranta 8 Kivikko- Kurkimäki 8 Myllypuro 9 Herttoniemi 9 Itä-Pasila 9 Malmi 10 Pihlajamäki 10 Huomioita muilta alueilta 10 5. Kumppanuustalot, lähiöasemat ja asukastilat alueellisina toimipaikkoina ja kokoontumistiloina 10 6. Asukas- ja asiakasosallisuuden menetelmiä 11 Tulevaisuuden verstaat 12 Sosiaalinen raportointi 13 Ilmiö- ja alueanalyysit 13 SWOT-analyysi 13 Asiakaslähtöinen arviointi, Bikva-malli 14 Asukas- ja asiakasraadit 14 Käyttäjien kokoukset 15 7. Suositukset 15 8. Sosiaaliviraston johtoryhmän käsittely 28.2.2007 16 Lähteet Liite

1 ALUEELLISET YHTEISTYÖRAKENTEET JA OSALLISUUTTA TUKEVAT TYÖ- MENETELMÄT Tämän selvityksen tarkoituksena on valottaa sosiaaliviraston näkökulmasta tämän hetkisiä alueellisia yhteistyörakenteita ja osallistavia työmenetelmiä, jotka ovat muotoutuneet ja muotoutumassa sosiaaliviraston organisaation uudistamisen jälkeen. Sosiaaliviraston strategiset linjaukset tuovat kumppanuuteen, yhteistyörakenteisiin ja osallistumismuotoihin uusia haasteita. Toimiminen uudessa organisaatiossa vaatii alueellisten yhteistyömuotojen ja toimintatapojen tarkistamista. 1. Yhteistyörakenteiden perustat Kaupungin ja sosiaaliviraston strategiat Kaupungin yhteisstrategioissa on edelleen esillä syrjäytymisen ehkäisy ja yhteistyön kehittäminen, jossa yhteydessä tavoitteena on mm. asuinalueiden kehittäminen ja asukkaiden omatoimisuuden tukeminen asuinalueiden eriarvoistumiskehityksen ehkäisemiseksi. Sosiaaliviraston toiminta-ajatuksessa yhteisstrategian tämä osuus näkyy seuraavasti: Sosiaalivirasto edistää Helsingin kehittymistä sosiaalisesti tasapainoiseksi kaupungiksi yhdessä helsinkiläisten ja muiden toimijoiden kanssa siten, että heitteille ei jää kukaan. Sosiaaliviraston visiossa kumppanuus määräytyy seuraavasti: Olemme asiakkaiden, asukkaiden ja yhteistyökumppaneiden luotettava kumppani. Sosiaaliviraston strategisista päämääristä vuoteen 2010 Osallisuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen Elinolojen ja palvelujen tasapainoon vaikuttaminen Monipuoliset palvelujen tuottamistavat ja kumppaneiden resurssien hyödyntäminen Kumppanuutta ja verkostoitumista tukevat toimintamallit Sosiaaliviraston tuloskortista v. 2006-2008 Asukkaat ja asiakkaat osallistuvat palvelujen ja asuinalueiden kehittämiseen asukkaiden osallisuutta tukevien menetelmien käyttö asuinalueiden yhteistyörakenteiden toimivuus asiakasfoorumien toiminnan käynnistäminen. Kaupunki tukee asuinalueiden kehittämistä erillisin hankkein ja avustuksin, keskeisinä kaupunkisuunnitteluviraston vetämä lähiöprojekti, Terve ja turvallinen kaupunki neuvottelukunta, lähiörahaston avustukset ja

2 muut tällaista toimintaa tukevat avustukset. Vuoden 2006 lopussa päättyneellä Urban II -ohjelmalla sekä aikaisemmalla Urban l -ohjelmalla on ollut keskeinen ja merkittävä osuus asuinalueiden kehittämistyössä. Huomattava osa Urban-hankkeiden hyvistä malleista ja kokemuksista on voitu ottaa suoraan käyttöön ja huomioon hallintokuntien työssä. Sosiaaliviraston strategisten päämäärien toteuttamisessa painottuvat erityisesti: -aikaisempaa laajemmat kumppanuudet ja tarvittaessa kumppanuussopimukset -osallisuutta ja vuorovaikutusta tukevat toimintatavat -matalan kynnyksen toimintapaikat -moniammatilliset työmuodot 2. Alueelliset yhteistyörakenteet palvelujen ja asuinalueiden kehittämisessä 2.1. Asukasjohtoiset yhteistyörakenteet Alueellisten seurojen ja yhdistysten toiminta Asukasyhdistykset ja -seurat sekä muut alueilla toimivat järjestöt ovat keskeisiä asuinaluekohtaisia toimijoita. Alueelliset tapahtumat, asukasillat ja eri teemojen ympärillä olevat avoimet kokoontumiset edistävät asuinalueen ja sen yhteisöllisyyden kehittymistä. Monen alueellisen yhdistyksen ja seuran toiminta tukee sosiaaliviraston työtä ja tarjoaa osaltaan myös sosiaaliviraston asiakkaille varhaista tukea. Useat yhdistykset ja seurat saavat toimintaansa avustuksia Helsingin kaupungilta mm. sosiaalivirastolta. Kaupunginosaseurat ovat monin tavoin aloitteellisia, vaikka toiminnan aktiivisuudessa onkin suuria eroja. Seurat järjestävät paljon tapahtumia ja tilaisuuksia esim. asukasiltoja, joihin kutsutaan virkamiehiä ja poliitikkoja kertomaan ajankohtaisista hankkeista. Tilaisuudet ovat usein asukkaiden kokeman uhan virittämiä esim. koulujen, päiväkotien ym. lakkautukset, rakentaminen, liikennejärjestelyt. Asukkaat järjestäytyvät välillä jopa liikkeiksi ajaessaan jotain asuinalueensa asiaa. Ylipormestarin asukasiltoja järjestetään kaupunginosayhdistysten tai - seurojen aloitteiden ja toiveiden pohjalta ja niissä tulee esille laajasti aluetta koskevia asioita. Aluefoorumit Asuinalueilla tarvitaan rakenteita ja toimintamuotoja, joiden avulla yhteisiä asioita edistetään. Aluefoorumit ovat asukasvetoisia, kaikille avoimia tilaisuuksia, joilla on määrämuotoinen malli. Aluefoorumimallia on kehitetty Suomessa ympäristöministeriön tuella ja sitä on käytetty alueellisen kehittämisen toimintamallina mm. Maunulassa (Päivänen, Kurki ja Virrankoski 2002). Toimivia aluefoorumeita on tällä hetkellä mm. Kruununhaassa, Haagassa, Meri-Rastilassa ja Keski-Vuosaaressa.

3 Asukas- ja kaupunginosayhdistykset koordinoivat ja järjestävät aluefoorumeita. Aluefoorumi kokoontuu 4-6 kertaa vuodessa. Aluefoorumeissa keskustellaan alustusten pohjalta ennalta valituista 1-2 aiheesta, jotka liittyvät yleensä kaupunginosan tai sitä pienemmän alueen kehitykseen. Hyviä aiheita ovat ne, jotka kiinnostavat asukkaita ja avaavat uusia näkökulmia alueella tapahtuvaan kehitykseen (palvelut, asuminen, kaavoitus, liikenne, turvallisuus ym.), alueen vahvuuksiin ja alueella koettuihin uhkiin. Aluefoorumeissa kerätään osallistujien palaute, joka toimii seuraavan foorumin järjestämisen lähtökohtana. Aluefoorumeihin osallistuvat myös alueen valtuutetut ja luottamushenkilöt. Aluefoorumi-nimitys on syytä varata edelleenkin edellä kuvatun mallin mukaisille avoimille ja asukasvetoisille tilaisuuksille. On tärkeää, että asukkaille on itsenäinen mahdollisuus vaikuttaa asuinalueensa asioihin ja keskustella suoraan päättäjien ja virkamiesten kanssa alueen kannalta keskeisistä asioista. Sosiaaliviraston kannalta on tärkeää, että keskeiset alueen työntekijät teemasta riippuen osallistuvat kutsuttuina aluefoorumeihin. Aluefoorumien työn tukena voi olla työryhmiä, joissa on mukana asukkaita ja alueen keskeisiä toimijoita. Kontula yhtenä Urban-hankeen alueena on luonut sopivat ja monipuoliset tavat kaupunginosan yhteiselle kehittämiselle ja tiedon välitykselle. Keskeisinä keinoina ovat alueen nettisivut, alueen lehti ja radiolähetykset, asukasillat, päättäjien tapaamiset ja monenlaiset tapahtumat. Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmaan (2005-2007) kuuluvassa Kansalaiskanava-hankkeessa käytetään nimeä raja-aluefoorumi koskemaan kaupunkien (Espoo, Helsinki, Vantaa) raja-alueilla kokoontuvaa foorumia (Sipilä 2006). 2.2. Viranomaisaloitteiset yhteistyörakenteet Aloite tarvittavan alueellisen yhteistyön kehittämiselle voi tulla myös muulta kuin asukastaholta. Muutamina esimerkkeinä voi mainita seuraavia: Myllypurossa aloite tuli lähiöprojektilta, jonka mukaan alueella oli tarvetta tarkastaa alueellista yhteistyörakennetta, vaikka alueella olikin jo pitkät perinteet monenlaisesta alueellista työstä. Herttoniemessä yhdyskuntatyöntekijän aloittaessa työnsä kävi ilmi, ettei alueen monien toimijoiden ja asukastahojen kesken ei ollut riittäviä yhteyksiä eikä yhteistyörakennetta. Malmilla aloitteet alueellisten yhteistyörakenteiden ja verkostojen tarkistamiseksi tulivat samanaikaisesti kolmelta alueella toimivalta hankkeelta. Alueryhmä Alueen eri toimijoista ja asukkaiden edustajista koostuva alueryhmä on muodostunut keskeiseksi rakenteeksi alueellisessa kehittämistyössä. Alueryhmän perustaminen vaatii keskeisten toimijoiden välistä yhteistyötä ja vastuunottoa.

4 Alueryhmät eroavat aikaisemmin toimineista virkamiestyöryhmistä laajemman edustuksensa ja myös laajemman tehtävänsä puolesta. Alueryhmä on asuinalueen kokonaisuutta hahmottava ja yhteistyötä rakentava ryhmä, jonka toimialue on tavallisimmin kaupunginosa tai muutoin luonnolliseksi yhteistyöalueeksi rajautuva alue. Kivikon ja Kurkimäen alueelle muodostettiin vuoden 2005 aikana yhteinen alueryhmä aikaisemman Kivikon alueryhmän tilalle, koska palvelut ja alueen kehittämistavoitteet ovat suurelta osin yhteiset. Alueryhmään kuuluvat alueen keskeiset julkisen sektorin toimijat, asukasedustajat, alueen järjestöjen tai yhdistysten edustajat. Alueryhmä on pysyvä ryhmä, mutta sen jäsenet voivat vaihtua jonkin verran riippuen siitä, mitä asioita kulloinkin on esillä. Arabianrannan alueryhmä perustettiin lähinnä päiväkotilasten vanhempien toiveesta, samaan aikaan ehkäisevässä päihdetyössä oltiin perustamassa alueelle yhteistyöryhmää. Alueryhmä aloitti pohtimalla alueen lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden asioita. Samalla se kuitenkin sopi, että alueella toimii vain yksi kokonaisuutta hahmottava ryhmä ja että ryhmä käsittelee myös muiden ikäryhmien asioita lisäten osallistujia tarpeen mukaan. Alueryhmät sopivat yleensä itse tehtävänsä ja tavoitteensa. Käytännössä alueryhmien tehtävät ovat varsin samanlaiset. Esimerkkinä seuraavassa Herttoniemen alueryhmän tehtävät: alueellisen kokonaiskuvan luominen asukkaiden, virkamiesten ja muiden toimijoiden yhteistyö ja viestintä paikallisesti ja kaupungin tasolla. alueen palvelujen kehittäminen paikallisten voimavarojen kokoaminen alueen imagon kohentaminen sovittujen kehittämishankkeiden koordinointi (Halttunen-Sommardahl & Kuronen 2006). Alueryhmän perustamisesta ja sen toiminnan jatkumisesta ja kehittymisestä ovat vastuussa keskeisten hallintokuntien johtavat työntekijät. Aloite ja tarve alueryhmän perustamiselle voi tulla eri tahoilta, mutta alueen keskeiset toimijat ottavat vastuun alueryhmästä ja sen perustamisesta. Puheenjohtajuus voi vaihdella riippuen aiheesta. Alueryhmän käytännön työtä ja toimivuutta auttaa, jos alueella on yhdyskuntatyöntekijä tai joku muu alueellisesta työstä vastaava henkilö. Olennaista on, että yhteinen alueellinen rakenne ja toiminta pysyvät yllä, vaikka työntekijät ja aktiiviset toimijat vaihtuvatkin. Alueryhmä kokoontuu keskimäärin 6 kertaa vuodessa. Kokoontumispaikka voi myös vaihdella, tällöin alueen erilaiset tilat ja toimintapaikat tulevat tutuiksi. Alueryhmän toiminta edistää asukkaiden näkemysten esiintuloa koskivat ne sitten alueen palveluita, turvallisuutta tai alueellista tiedottamista. Alueryhmissä käsitellään alueen palveluja ja sillä tavalla työ koskettaa asiakastyötä ja tuo esiin asiakasnäkökulmaa eri toimijoiden ja asukkaiden kautta. Alueryhmässä tulee väistämättä esille asioita, joiden edistämiseen tarvitaan yhteisiä hankkeita ja niihin liittyviä työryhmiä.

5 On tarpeellista, että alueryhmissä käsitellyt asiat tulevat alueellisen tiedottamisen kautta laajemmin tietoon ja että esiin tulleista asioista myös keskustellaan alueryhmää laajemmin. Alueryhmä järjestää useimmiten yhteistyössä asukastahojen kanssa kaikille avoimia eri teemoihin liittyvien keskustelutilaisuuksia. Näin saadaan laajempi näkemys esillä oleviin asioihin ja parannetaan osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Yleensä viranomaisaloitteista lähtevä yhteistyö aktivoi asukkaita oman asuinalueensa kehittämiseen. Alueelliset verkostot ja yhteistyöryhmät Edellä kuvatuissa rakenteissa muodostetaan kuvaa asuinalueen kokonaisuudesta, alueen palveluista ja yhteisöllisyyden kehittymisestä. Asuinalueilla on lisäksi verkostoja, jotka ovat tavoitteiltaan ja toiminnan kohteiltaan suppeampia. Verkosto on tasa-arvoisten toimijoiden muodostama kokonaisuus, jossa kukin täydentää toistensa osaamista ja tietoja vuorovaikutteisesti ja prosessinomaisesti (Anttila &Rousu 2004). Verkostojen tapa työskennellä on epähierarkinen ja verkostoyhteistyö perustuu luottamukseen ja keskinäiseen tukeen. Verkostot voivat olla moniammatillisia, mutta ne voivat toki olla myös kollegiaalisia verkostoja. Verkosto on vaativa toimintaympäristö, sillä sitä ruokitaan informaation vaihdolla, innovaatioilla, tuloksia tuottavalla toiminnalla ja uusilla haasteilla. Verkosto tekee voimavaroista yhteisiä (Virtanen 1999). Alueelliset verkostot muodostuvat eri tavoin ja erilaisiksi asuinalueen tarpeiden mukaan. Toimivia verkostoja ovat esim. -lapsiperheiden palvelujen alueelliset yhteistyöverkostot, varhaisen tuen hankkeiden yhteistyöryhmät -Klaari-Helsinki alueelliset verkostot -asukas- tai asiakasryhmäkohtaiset verkostot esim. maahanmuuttajatyön verkostot, omaishoitajien tukiverkostot -alueelliset, usein peruspiiriä pienemmät virkamiesverkostot Olennaista on, että myös tällaisissa verkostossa on mukana asukkaiden ja/tai asiakkaiden edustajia. Asiakkaiden edustajat tulevat usein järjestöjen kautta, näin esimerkiksi maahanmuuttajatyön verkostoissa. Verkostotyön kautta kehitetään kyseisten palvelujen toimivuutta, otetaan huomioon myös 3. sektorin ja muidenkin toimijoiden osuus työstä ja parannetaan moniammatillista yhteistyötä ja tiedonkulkua. Verkostot toimivat myös palautekanavina, kun niissä on asukasedustus mukana. Tässä yhteydessä on huomattava, että asukaspalaute palveluista on eri asia kuin varsinainen asiakaspalaute. Esimerkiksi päihdehuollosssa asukasedustajilta ja muilta toimijoilta saadaan asukaspalautteena tietoa asuinalueen päihteiden käytön tilanteesta kokonaisuutena. Päihdehuollon asiakaspalaute taas kerätään eri menetelmin varsinaisen asiakastyön sisällä. Alueellinen työ ja yhdyskuntatyö tukevat yksilöllistä asiakastyötä ja yksittäistä työntekijää mm. seuraavin tavoin -asuinalueen turvallisuuden ja viihtyvyyden lisäämisen kautta

6 -sosiaalisten ongelmien vähenemisen ja niiden yhteisen käsittelyn kautta -tuomalla esiin niiden asiakkaiden ja asiakasryhmien ääntä, joiden on vaikea sitä itse saada esille -tarjoamalla asiakkaille alueellista lähitukea, vertaistukea ja toimintamahdollisuuksia. Alueellinen verkostoituminen on ollut erityisen tärkeää uusille alueellisille toimijoille (kuten esim. projektityöntekijät, asumisneuvojat) sekä asukastahoille, joiden on usein vaikea löytää keskeisiä alueellisia yhteistyökumppaneita. Uudet toimijat löytävät toisensa verkostojen kautta ja myös vakituiset työntekijät saavat nopeasti kontaktit uusiin toimijoihin. Asuinalueilla on myös asukkaiden keskinäisiä verkostoja, hyvänä esimerkkinä Kontulan monet verkostot, jotka ovat luoneet alueen suotuisan kehityksen. Samoin asiakkaiden verkostoja on syntynyt, mainittakoon vaikkapa työttömien yhdistysten, kumppanuustalojen ja toimintakeskusten tai leikki- ja asukaspuistojen kautta syntyneet verkostot. On syytä korostaa nimenomaan asukkaiden ja asiakkaiden keskinäisten verkostojen muodostumista. Tämä ei kuitenkaan synny itsestään, vaan usein tarvitaan julkista tukea esim. tiloja ja avustuksia Asiakastyöhön liittyviä yhteistoimintamuotoja ja verkostotyötä ei tässä selvityksessä käsitellä tarkemmin. 3. Alueellisen yhteistyön koordinoiminen sosiaalivirastossa Tärkeät asuinalueita ja niiden palveluita koskevat yhteiset näkemykset ja kehittämisehdotukset tulevat esille alueellisen yhteistyön ja sen rakenteiden kautta. Sosiaaliviraston kannalta katsottuna on tärkeää, että tieto asuinalueiden sosiaalisista olosuhteista ja muu alueellinen tieto tulee huomioiduksi ja käsittelyyn organisaation eri tasoilla. Varsinainen alueellinen työ tehdään peruspiirien tai kaupunginosien tasolla. Suurpiirien (eteläinen, läntinen, pohjoinen ja itäinen) tasolla tulee olla käsitys koko alueesta. Sosiaaliviraston alueellisten päälliköiden tapaamisissa tulisi käsitellä säännöllisin väliajoin alueen ilmiöitä ja alueellisten yhteistyörakenteiden tuottamaa tietoa. Mikäli alueilla on yhdyskuntatyöntekijöitä tai muita aluetyöntekijöitä heitä kannattaa kuulla näiden tapaamisten yhteydessä. Seuraavina sosiaalisten olosuhteiden ja ilmiöiden käsittelypaikkoina ovat vastuualueiden johtoryhmät ja sosiaaliviraston johtoryhmä. Käsittelyä kaipaavat asiat tulevat organisaation eri tasoille käsittelyyn linjajohdon kautta. Sosiaaliviraston organisaation kaikilla tasoilla tulisi täsmentää alueellisen työn tavoitteet ja odotukset. Alueellisessa toiminnassa kulminoituvat monet sosiaaliviraston muutospaineet kuten työn tekeminen lähellä asiakaspintaa, kolmannen sektorin työn ja vapaaehtoistyön huomioiminen ja kumppanuudet. Alueellisen yhteistyön johtamisessa on kyse myös laajemmasta, useampia hallintokuntia koskevasta yhteistyöstä. Osin tällainen esimiesyhteis-

7 työ toteutuu alueryhmissä. Maunulan ja Veräjämäen alueella kokoonnutaan esimiesfoorumeihin (Varhaisen tuen seminaari 2007). Vuoden 2007 syksyllä aikana toteutetaan tietokeskuksen ja sosiaaliviraston yhteinen seminaari, jossa tarkastellaan sosiaalista eheyttä ja tasapainoista kaupunkikehitystä. Lisäksi tarkoituksena on järjestää suuraluekohtaiset (4) seminaarit, joissa tarkastellaan alueen sosiaalisiin olosuhteita ja ilmiöitä erityisesti työntekijöiden havaintojen ja kokemusten pohjalta. Tilaisuuksien toteutuksesta vastaa kehittämisyksikkö yhdessä vastuualueiden toiminnan ja johtamisen tukien kanssa. Kuvio 1. Tiedon kulku sosiaalisista olosuhteista ja ilmiöistä. Sosiaaliviraston kokonaisuus viraston johtoryhmä vastuualueiden johtoryhmät Koordinointi suurpiiritasolla aluepäälliköt yhdessä sosiaalisten olosuhteiden tarkastelu 1/v Yhteishallinta peruspiirin tai kaupunginosan kanssa alueryhmät, aluefoorumit, verkostot ms 4. Esimerkkejä yhteistyörakenteista eri asuinalueilla Urbaanille ympäristölle on tyypillistä monimuotoisuus; eri asuinalueiden tai kaupunginosien yhteistyörakenteissa on yhdenmukaisuutta ja toisaalta alueen tyypillisistä piirteistä lähtevää erilaisuutta. Sosiaaliviraston organisaation muututtua linjattiin niin, että yhteistyörakenteita ja menetelmiä ryhdytään rakentamaan alueiden lähtökohdista käsin alueellisten kehittämishankkeiden ja olemassa olevan yhteistyön kautta. Yhteistyörakenteet syntyvät eri motiiveista, joka näkyy myös seuraavien esimerkkienkin valossa. Motiivi voi olla asiakkaista tai asukkaista lähtevä ajankohtainen haaste tai kehittämiskohde tai enemmän virkamiehistä lähtevä motiivi, jolloin kaivataan alueelle kokonaisuuden näkemistä ja nykytilaa parempaa yhteistyötä. Kontula Kontulan asukasfoorumit ovat asukastahojen vetämiä, kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia. Erilaisia verkostoja ja toimijoita on paljon. Kontulassa on ehkä laajamittaisimmin kehitetty alueen kokonaisuutta ja kaupunginosa on kohottanut huimasti imagoaan. Urban -hanke ja lähiöpro-

8 jekti ovat olleet keskeisessä asemassa: niiden avulla on voitu kehitellä uudenlaisia yhteistyömalleja ja rahoittaa erilaisia perusparannus- ja palveluhankkeita. Nämä hankkeet ovat olleet asukaslähtöisiä ja ovat tuoneet alueelle paljon sosiaalista pääomaa. Alueella on jo pitkään toiminut nykyisin itäisen sosiaaliaseman ylläpitämä lähiöasema, jossa on noin 3000 käyntiä kuukaudessa. Maunula Maunula on pilottialue, jossa on kehitetty ympäristöministeriön tuella aluefoorumi-malli, joka on kuvattu edellä. Maunulan mediapaja ja Saunabaari keräävät alueen toimijoita ja asukkaita yhteen. Vuosaari Vuosaaren alueyhteistyölle on tällä hetkellä tyypillistä aluefoorumien muodostuminen; Meri-Rastilan aluefoorumi on toiminut usean vuoden ajan, uutena samalla periaatteella toimivana on Keski-Vuosaaren aluefoorumi. Näiden lisäksi rakenteena on alueryhmää vastaava palvelutyöryhmä, jota vetää lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä ja joka käsittelee erityisesti alueen palveluihin ja niiden suunnitteluun liittyviä kysymyksiä. Asukastoimikunta on Vuosaarelle tyypillinen erityinen rakenne, jossa alueen kehittämisestä käydään keskustelua asukasedustajien, alueen valtuutettujen ja hallintokuntien edustajien, erityisesti kaupunkisuunnitteluviraston edustajien kesken. Vuosaaressa lähiöprojektin loppumisen jälkeen sosiaalitoimi otti lähiöaseman hoitamisen vastuulleen. Arabianranta Arabianrannan alueellisen yhteistyön tarve nousi esiin lasten päivähoidon vanhempien osallisuushankeessa, jossa vanhemmat toivoivat yhteistyörakennetta Arabianrantaan. Vaikka vanhemmat perustivat kahden päiväkodin yhteisen käyttäjäneuvoston, he eivät kuitenkaan halunneet toimia vain päivähoidon sisällä. Yhteistyössä Klaarin kanssa muodostettiin Arabianrannan alueryhmä, joka totesi ensimmäisessä kokouksessaan, että pienellä jäsenten lisäyksellä alueryhmä voi käsitellä alueen kaikkien ikäryhmien asioita joustavasti. Ryhmässä on tyypillisesti keskeisten julkisten palvelujen edustajia, alueen oppilaitosten, seurakunnan, poliisin ja kolmannen sektorin edustajia sekä asukasedustajia mm. koulujen vanhempien yhdistyksistä ja alueen päiväkotien yhteisestä käyttäjäneuvostosta. Kivikko- Kurkimäki Myös Kurkimäen ja Kivikon alueellisen yhteistyön uudelleen muotoutuminen tuli ajankohtaiseksi, kun asukkaat huolestuivat korttelitalon tyhjilleen joutumisesta. Alueryhmä asukasedustajineen ja muine toimijatahoineen on aktivoitunut saamaan korttelitalon uudelleen tehokkaaseen käyt-

9 töön entistä asukaslähtöisemmin. Kulttuuriasiankeskus on neuvotellut uuden vuokrasopimuksen tilakeskuksen kanssa ja asukkaat ja alueen toimijat voivat käyttää tiloja aikaisempaa paremmin. Myllypuro Myllypurossa on ollut paljon toimintaa, mutta kokonaisuus ei ole ollut riittävän hyvin toimijoiden näkyvissä. Yhteistä toimintaa kokoamaan perustettiin noin vuosi sitten alueryhmä, johon virkamiesedustuksen lisäksi kuuluvat asukasedustajat ja alueen järjestöjen ja yhdistysten edustajat. Myös maahanmuuttajatahojen ääni on ollut hyvin kuuluvilla alueryhmässä. Alueryhmän lisäksi keskeisten kysymysten ympärillä on toimijoiden verkostot kuten maahanmuuttajatyön verkosto ja nuorten ja lasten kanssa työtä tekevien verkosto. Alueryhmän kautta nähdään kokonaisuus niin, ettei alueelle muodostu päällekkäisiä rakenteita. Myllypuro -seura vastaa laajemmista asukasiltojen tai tapahtumien järjestämisestä. Herttoniemi Herttoniemessä yhteistyörakenteeksi ovat muodostuneet alueryhmä, avoimet Herttoniemi-foorumit ja eri kehittämishankkeiden ympärille muodostuneet verkostot. Asukastalo on keskeinen toiminta- ja kokoontumispaikka. Herttoniemen yhdyskuntatyöntekijän vakanssi täytettiin uudelleen vuoden 2005 alusta. Hän aloitti työnsä haastattelemalla alueen keskeisiä toimijoita (aktivoivan haastattelun menetelmä). Näissä haastatteluissa tuli esille alueellisen yhteistoiminnan tarve. Alueen toimijat kutsuttiin tapaamiseen, jossa tulevaisuuden verstas -työskentelyllä saatiin esiin alueen kehittämiskohteet. Näitä ovat mm. metronasemien turvallisuuden parantaminen ja siihen liittyvä päihdeongelmaisten päivätoimintakeskuksen tarve, koululaisten iltapäivätoiminta ja vanhempien jakautumishanke. Myöhemmin esiin tuli erillisenä alueellisen tiedottamisen tehostaminen. Asukasedustajat ottivat kolme kehittämishanketta vetovastuulleen. Herttoniemi-seura on pääasiallinen asukkaiden edustaja, mutta myös maahanmuuttajajärjestöt ja nuorisojärjestöt ovat tulleet esiin voimakkaina toimijoina. Itä-Pasila Itä-Pasilassa toimii East-team -niminen alueryhmä jo 1990 alkupuolelta alkaen. Ryhmä on ollut alunperin virkamiestyöryhmä, mutta se on pystynyt muuttamaan toimintatapojaan ja koostumuksiaan tarpeen mukaan. East-tiimiin kuuluvat eri tahojen virkamiesedustuksen lisäksi mm. talotoimikuntien puheenjohtajia, Pasila-Seuran ja alueen yhdistysten ja järjestöjen edustajia, seurakunnan ja poliisin ja alueella toimivan Kalliolan Setlementin edustus. Tässä alueryhmässä on paljon alueen toimijoita mukana perinteisen virkamiestyöryhmien tapaan. Asukasedustusta on lisätty ja varsin merkittävää on, että seurakunnan edustajalla on ollut ryhmän vetovastuu jo pidempään. Ryhmä on hyvin ajan tasalla alueen ta-

10 pahtumista ja ilmiöistä. Se pyrkii myös reagoimaan asioihin nopeasti ja tekemään yhteistyösopimuksia asioiden ratkaisemiseksi. Alueryhmä kokoontuu 4-6 kertaa vuodessa. Itä-Pasilaan toivotaan asukastaloa. Malmi Malmin alueellisen yhteistyörakenteen tarkistaminen liittyi lasten päivähoidon vanhempien osallisuutta parantavaan hankkeeseen, Klaarin sekä varhaisen tuen hankkeen yhteystyöhön. Työ painottui aluksi lasten ja nuorten parissa tehtävään työhön. Alueen kokonaiskuvan hahmottamiseksi Klaarin koordinaattori kehitteli nopean ja varsin helposti käytettävän toiminnallisen menetelmän. Pihlajamäki Pihlajamäen alueellinen yhteistyö muotoutui uudelleen, kun Kalliolan Setlementti toi toimintaansa alueelle syksyllä 2006. Samalla aloitetaan aluetyö Kalliolan Setlementin toiminnan osana. Alueryhmä koottiin suunnittelemaan ja koordinoimaan yhteistyötä. Aluetyöstä on tehty kumppanuussopimus osapuolten välille. Pihlajamäki on lähiöprojektin toimintaalue ja siellä on lähiöasema. Huomioita muilta alueilta Eri alueilla on varsin kattavat lasten ja nuorten palvelujen alueelliset työryhmät, jotka ovat syntyneet usein nuorten ehkäisevän päihdetyö Klaarin ansiosta. Myöskin varhaisen työn hankkeissa on kehittynyt toimintaa tukevia alueellisia yhteistyörakenteita. Työskentely näissä ryhmissä vaihtelee alueiden tarpeiden ja näkemysten pohjalta: toisilla alueilla tarvitaan yksilökohtaiseen työhön keskittyvää virkamiesten yhteistyötä ja toisilla alueella laajaa alueellista yhteistyötä, jossa myös asukkaat ja muut alueen toimijat ovat mukana. Näistä alueellista työmalleista yhteistyö varsin helppo laajentaa sosiaaliviraston kaikkia vastuualueita koskevaksi työksi. Sosiaaliviraston näkökulmasta alueellisten yhteistyörakenteet tukevat osallisuuden kehittymistä, tuottavat sosiaalista pääomaa ja edistävät myös asuinalueiden tasapainoista sosiaalista kehitystä. 5. Kumppanuustalot, lähiöasemat ja asukastilat alueellisina toimipaikkoina ja kokoontumistiloina Sosiaaliviraston kannalta monet asiakasryhmät tarvitsevat tiloja ja kohtaamispaikkoja omalla asuinalueellaan. Kaupungissa alueella on asukastaloja, lähiöasemia ja kumppanuustaloja. Olemassa olevista tiloista on tehty sosiaaliviraston selvitys v. 2006. Tällä hetkellä useilla alueilla järjestöt ja seurat etsivät lisää tiloja yhteiselle toiminnalle. Ensimmäiset asukastalot syntyivät Helsinkiin 1980- ja 1990-lukujen vaiheessa. Asukastalot voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka ne ovat sybtyneet. Yhtenä ryhmänä ovat asukkaiden aikaansaamat

11 asukastalot alueellisina kokoontumis-, kohtaamis- ja harrastuspaikkoina. Toisena ryhmänä ovat kaupunkisuunnittelun ideoimina ja tuottamina syntyneet yhteiskerhotilat erityisesti uusilla asuntoalueilla kuten Vuosaaressa, Pikku Huopalahdessa ja Viikissä. Kolmantena ryhmänä ovat kaupungin hallintokuntien perustamat asukastalot kuten sosiaaliviraston ylläpitämät kumppanuustalot, Hanna ja Betania, Malmin ja Oulunkylän toimintakeskukset sekä Kontulan ja Vuosaaren lähiöasemat. Tällaisia eri tavoin syntyneitä asukastaloja on yhteensä 30, kymmenkunta asukastaloa kussakin kolmessa ryhmässä. Osa asukastaloista on jäseninä vuonna 2001 rekisteröityneessä asukastaloverkostossa (www.asukastalot.hai.fi). Asukastalotoiminnan yhteisiä piirteitä ovat paikallisuus ja asukaslähtöisyys sekä poliittinen ja uskonnollinen sitoutumattomuus. Toiminta perustuu kaupunginosan asukkaiden ja tilojen käyttäjien omaan aktiivisuuteen, tarpeisiin ja ideoihin. Asuinalueen rakenne vaikuttaa ratkaisevasti asukastalojen toimintaan. Osa taloista on erikoistunut nuorisotoimintaan, osa vaikeammin työtä saavien työllistämiseen tai kuntouttavaan toimintaan. Useassa talossa on monikulttuurista toimintaa ja perheiden hyvinvointia tukevaa vertaisryhmätoimintaa sekä lasten iltapäivätoimintaa. Lisäksi asukastaloissa on mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin. Asukastaloissa tilojen käyttö perustuu yleensä vuokrasopimukseen, jossa vuokraajana on asukasjärjestö ja vuokranantajana yksityinen asuntoosakeyhtiö tai jossain tapauksessa kaupungin kiinteistövirasto. Yhteiskerhotiloja hallinnoivat pysäköintiyhtiöt ja sen osakkaina olevien taloyhtiöiden asukkaat maksavat vuokrissaan ja vastikkeissaan yhteiskerhotilojen ylläpitokustannukset. Kaupungin hallinnoimissa tiloissa kyseinen hallintokunta kuten sosiaalivirasto vastaa miltei kokonaan tila- ja toimintakustannuksista. Kaupunginhallituksen kaksivuotiskausiksi asettama Terve ja turvallinen kaupunki -neuvottelukunta on ollut asukastalojen keskeisin tukija. Vuosina 2005 ja 2006 neuvottelukunta tuki asukastaloja 400 000 eurolla/vuosi. Vuonna 2005 aktiivisimman 15 asukastalon ja yhteiskerhotilan tila-, toiminta- ja palkkakustannukset olivat noin miljoona euroa, joista kaupungin avustusten osuus oli noin puolet. Myös kulttuuriasiainkeskus on tukenut asukastalotoimintaa ja tarjonnut toiminnalle myös kaupunkikulttuurisen viitekehyksen. 6. Asukas- ja asiakasosallisuuden menetelmiä Sisäasiainministeriön valtakunnallinen osallisuushanke on käyttänyt osallisuudesta seuraavaa jaottelua (Kohonen & Tiala 2002): Tieto-osallisuus, joka tarkoittaa kuntalaisen oikeutta tiedon saamiseen ja tuottamiseen. Osallisuuden toteutumisen tapoina ovat tällöin kuntalaisille tiedottaminen, kuntalaisten kuuleminen, kyselyt tai palvelusitoumukset. Suunnitteluosallisuus, joka sisältää valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta.

12 Päätösosallisuus on suoraa osallistumista palvelujen tuottamista tai omaa asuinaluetta koskeviin päätöksiin. Toimintaosallisuus on kuntalaisten omaa toimintaa elinympäristössään tai palvelu- ja toimintayksiköissä. Jaottelu toimii käytännössä varsin hyvin, mutta sosiaaliviraston käytännön työn kannalta tarkennuksena voi käyttää myös alueosallisuus ja asiakasosallisuus -termejä. Näihin seikkoihin on kiinnitetty huomiota muuallakin (Tampere toimeenpanee strategiaa 2003). Alueosallisuus on esim. asukkaiden toimintaa oman alueensa viihtyisyyden edistämiseksi. Tavoitteena on, että alueen kaikki toimijat kuten yrittäjät, asukkaat ja yhdistykset kehittävät aluetta yhteistyössä viranhaltioiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Asiakasosallisuus tarkoittaa palvelujen käyttäjän mahdollisuutta osallistua palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen vähintäänkin palautetta antamalla. Palvelujen käyttäjä ja palvelun tuottaja ovat eri tavoin vuorovaikutuksessa keskenään tavoitteena palvelun laadun ja tehokkuuden paraneminen. (Valtion hallinnon osallisuushankkeen raportti 2000). Asiakkaan ja asukkaan ero on vaikea tehdä: Henkilö voi olla osallinen kunnan asukkaana tai palvelujen käyttäjänä asiakkaan roolissa. Asukas voi olla samalla asiakas tai potentiaalinen asiakas ja jokainen asiakas on samalla alueensa asukas. Alue- ja asiakasosallisuuden menetelmistä on kertynyt kokemusta. Ohessa on karkea kuvaus sosiaalivirastossa käytetyistä keskeisistä menetelmistä. Teknisen korkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus YTK on kerännyt vuorovaikutteisen suunnittelun ja ympäristön tutkimuksen metodipaketin (www.tkk.fi/yksiköt/ytk/koulutus/metodikortti). Tulevaisuuden verstaat Tulevaisuusverstas on menetelmä, jossa pyritään sanallisesti työstämään ja täsmentämään tilannetta, jota halutaan tai joudutaan muuttamaan. Se sopii suunnitteluhankkeen alkuvaiheeseen tai tilanteeseen, jossa ongelma on vielä hahmottumaton. Menetelmä motivoi osallistujia, herkistää, lisää tietoa ja kannustaa ideoiden esille tuomiseen ja kriittiseen ajatteluun. Verstaita voidaan järjestää yhden päivän (n.4h) tai kahden päivän tilaisuuksina tai jatkuvina verstaina. Tulevaisuusverstaan käyttö lähtee ajatuksesta, että ihmisillä on enemmän voimavaroja, kuin mitä he itse uskovat. Tulevaisuuden verstaassa luodaan pohjaa inhimillisten voimavarojen vapautumiselle ja todellisten ajatusten ja tarpeiden esille tuomiselle. Jokaisen osallistujan ajatukset ovat arvokkaita ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden verstaan kritiikkivaiheessa keskeiset pulmat listataan. Olennaista on, että samassa yhteydessä yhdessä valitut ongelmat (4-6) muutetaan osallistujien kanssa tavoitteiksi. Ideointivaiheessa (mielikuvi-

13 tusvaihe) osallistujien vapaudelle ja mielikuvitukselle ei aseteta rajoja, jotta asioita voidaan nähdä uudella tavalla. Osallistujat valitsevat kiinnostavimmat toteutusideat ja muodostivat hankeryhmät näiden valittujen asioiden ympärille. Tässä toteuttamisvaiheessa luodaan myös uusia yhteistyösuhteita ja kumppanuuksia sekä vahvistetaan entisiä. Voidaan myös tarkistaa pysyvät yhteistyörakenteet. Sosiaalinen raportointi Sosiaalinen raportointi on ajantasaista, systemaattista ja riippumatonta tiedon tuottamista sosiaalisista rakenteista, prosesseista, jotka kohdentuvat toisaalta ihmisten hyvinvointiin ja toisaalta sosiaaliseen muutokseen (Heikkilä ja Kautto 2002). Tällä tarkoitetaan lähinnä indikaattoreihin perustuvaa tilastollista tiedonkeruuta. Taina Hussi (2005) on kehittänyt sosiaalista raportointia laadullisen tiedon tuottamiseen asiakastyöstä käsin. Tietoa tuottavat sekä asiakkaat että asiakastyöntekijät. Sosiaalityöntekijöillä asiakastyön kautta kosketuspinta muuttuviin olosuhteisiin ja on tärkeä kerätä tätä tietoa palvelujen kehittämisen pohjaksi. Olennaista on eri toimijoiden keskinäinen vuorovaikutus, jotta tieto ja ymmärrys siirtyvät organisaation tasoilta toisille. Menetelmä on kaksiportainen sisältäen 1) tiedonkeruu ja muokkausvaiheen 2) tiedon raportointi-vaiheen focuskeskusteluissa Ilmiö- ja alueanalyysit Alueryhmissä tai muissa toimijoiden yhteisissä tapaamisissa on sosiaaliviraston sisällä käytetty yksinkertaista alueen tai jonkun ilmiön nykytilan analysointitapoja. Tällöin nykytila käydään läpi osallistujien kesken vaikkapa fläpeille seuraavista asioista: 1. miltä ko. alue tai ilmiö näyttää oman tietoni ja kokemukseni näkökulmasta 2. mitä alueella tai ilmiön suhteen on jo meneillään esim. erilliset hankkeet tai projektit 3. millaisia toimivia verkostoja alueella tai ilmiön ympärillä on 4. mitä muita keskeisiä toimijoita on 5. mitä pitäisi alueen tai ilmiön suhteen tavoitella ja tehdä 6. millaiset voimavarat ovat olemassa Analyysin teon yhteydessä kirjataan asiat ja sovitaan jatkotehtävistä. SWOT-analyysi SWOT-analyysi on paljon käytetty menetelmä, jossa kartoitetaan uhat, mahdollisuudet, heikkoudet ja vahvuudet. SWOT-analyysi (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) on menetelmä, jonka tuloksia hyödynnetään jonkin asian, yleensä suunnittelualueen tai suunnittelutehtävän, ongelmien tunnistamisessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Menetelmän yleisin sovellutuskohde on ollut erilaiset suunnittelu- ja kehittämisohjelmat, joiden alkuvaiheessa SWOT on varsin yleinen.

14 SWOT-analyysillä kootaan paperille esim. suunnittelualueen (esim. suunniteltavan kaupunginosan tai maakunnan) nykyisiä vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Jos kysymyksessä on toistuvaluontoinen suunnittelutehtävä, esim. alueellinen kehittämissuunnittelu, SWOT-analyysi on hyvä toistaa säännöllisin väliajoin. Näin saadaan tietoa muuttuneista olosuhteista ja alueen kehittymisestä jollain aikavälillä. SWOT-analyysin lopputulokset esitetään nelikenttänä. Lopputuloksista voidaan tehdä esim. johtopäätöksiä siitä, mitä asioita on parannettava ja mitkä asiat eivät kaipaa parannuksia, joten SWOT-analyysin tulokset auttavat suunnittelijaa siirtymään suunnitteluprosessissa seuraavaan vaiheeseen, suunnittelutavoitteiden valintaan. Asiakaslähtöinen arviointi, Bikva malli Tanskalaisen Hanne Krogstrupin kehittämä asiakaslähtöinen arviointimalli (Bikva-malli) on ilmestynyt FinSocin julkaisuna (Krogstrup 2004). Mallin lähtökohtana ovat asiakkaiden näkemykset palvelujen laadusta ja vaikuttavuudesta. Asiakas- tai asukasryhmien haastatteluista nousseet näkemykset toimivat samalla kehittämistyön pohjana, kun osallisten näkemykset ja kokemukset välitetään organisaation eri tasoille ja lopulta myös poliittisille päättäjille. Bikva-mallissa tietoa kerätään yleensä ryhmähaastattelujen avulla. Ryhmähaastattelu ei silti ole välttämätön edellytys mallin toteutukselle. Mallin lähtökohtana on, että asiakkaalla on sellaista olennaista kokemuksellista tietoa, jota kannattaa käyttää toiminnan kehittämisessä. Asiakasryhmä arvioi sosiaaliyötä tai muuta sosiaaliviraston toimintaa omien kokemustensa perusteella. Asiakkailta tullut aineisto teemoitetaan ja esitellään organisaation eri tasoille, ensin ko. yksikön henkilöstölle, johdolle ja mahdollisesti päättäjille. Myös muita haastattelumenetelmiä voidaan käyttää. Haastattelu on ennalta hyvin suunniteltu haastattelijan ohjaama keskustelu. Haastattelut ovat erilasia riippuen kysymysten asettamisesta ja tutkijan vaikutuksesta tilanteeseen. Haastattelu voi olla strukturoitu, puolistrukturoitu, teema haastattelu tai avoin haastattelu. Haastattelun voi toteuttaa yksilö- tai ryhmähaastatteluna. Asukas- ja asiakasraadit Asiakasraadit voivat olla pysyviä kuten käyttäjäneuvosto Vuosaaren sosiaali- ja terveyspalveluissa (Halttunen-Sommardahl 2000). Käyttäjäneuvoston tehtävänä oli antaa suoraa palautetta alueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja palvelujen laadusta, tehdä ehdotuksia palvelujen parantamisesta ja kehittämisestä, osallistua keskusteluun ja tuoda ideoita suunniteltaessa ja kehitettäessä alueen sosiaali- ja terveyspalveluita. Asiakasraadit voidaan myös koota muutamaa istuntoa varten näkemysten saamiseksi melko rajatusta asiasta. Asiakasneuvostoja tai -raateja on tai on ollut myös vammaispalvelussa ja vanhustenhuollossa erityisesti palvelukeskuksissa.

15 7. Suositukset Itä-Pasilassa on tavattu säännöllisesti alueella asuvia maahanmuuttajia, lähinnä somalitaustaisia asukkaita heille räätälöidyissä asukastapaamisissa,. Myös varhaisen tuen hankkeissa on kertynyt kokemusta maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden yhteisestä kuulemisesta. Käyttäjien kokoukset Esimerkkinä käyttäjien kokouksista ovat leikkipuistojen ja asukaspuistojen käyttäjien kokoukset, myös lasten kokouksia (koululaisten kokoukset) pidetään. Tällaisten kokousten avulla asiakkaat voivat osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. 1) Alueelliset yhteistyörakenteet tarkistetaan ja niitä luodaan tai muokataan alueen tarpeiden pohjalta. Alueellisen yhteistyön perusrakenteen muodostavat alueryhmä, alueen tarpeista ja voimavaroista lähtevät avoimet foorumit ja alueen erilaiset verkostot. Alueellinen yhteistyörakenne tulee olla yksinkertainen niin, että päällekkäisiä rakenteita ei ole. 2) Sosiaaliviraston sisällä alueellisten päälliköiden (perhekeskusten, sosiaaliasemien päälliköt, vanhusten sosiaali- ja lähityön aluepäälliköt ja päivähoitoalueen päälliköt) yhteisissä tapaamisissa käsitellään ja seurataan alueellisten yhteistyörakenteiden kautta esiin nousseita näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia. Eri vastuualueiden kannalta alueelliset toimintaympäristöt ovat samat, mutta nykyisin toimitaan vielä liian erillään. Sosiaaliviraston kehittämispalvelu tukee osaltaan alueellisia kehittämishankkeita. Alueen yhteistyörakenteista nousevan tiedon tulee olla sosiaaliviraston organisaation eri tasojen tiedossa ja käytettävissä. 3) Lapsiperheiden palvelujen piirissä alueelliset yhteistyöryhmät ja verkostot ovat varsin kattavia. Näiden olemassa olevien ryhmien ja verkostojen pohjalta voidaan muodostaa muitakin vastuualueita kattavia alueellisia ryhmiä. 4) Työntekijöiden osallistuminen asuinalueen ja sen palvelujen kehittämiseen on sosiaaliviraston kannalta tarpeellista ja sille tulisi luoda edellytyksiä. Toisilla alueilla tarvetta on enemmän kuin jollain toisella alueella. 5) Sosiaaliviraston tasolla seurataan ja arvioidaan kaupungin sosiaalista eheyttä vuosittain järjestettävässä seminaarissa yhdessä Tietokeskuksen kanssa. Vähintään neljällä alueella (etelä. länsi, pohjoinen, itä) seurataan oman alueen kehittymistä kokemuksellisen ja faktatiedon valossa vuosittain. Järjestämisestä vastaa kehittämisyksikkö yhdessä vastuualueiden kanssa. Esiin tullut tieto dokumentoidaan ja varmistetaan tiedon kulku sosiaaliviraston sisällä.

16 6) Alueellisen työn tuki varsin pieninkin määrärahoin voimaannuttaa asuinalueita ja niiden toimijoita. Sosiaalivirasto suuntaa tukea ja resursseja sosiaalisesti heikommille, alue- ja yhdyskuntatyön tarve huomioidaan. 7) Alueellista rakenteista ja yhteistyömuodoista on ajankohtaista tietoa sosnetissa ja sosiaaliviraston internet-sivuilla. 8) Asiakasosallisuuden menetelmiä kehitetään. Menetelmät eivät sinänsä lukitse asiakkaan luontevia kuulemis- ja osallistumistapoja. 9) Asiakkaat toivovat vertaistukea ja kokevat vertaistuen vaikuttavan yksilöllisen avun ohella myönteisesti heidän elämäänsä (esim. varhaisen tuen hankkeet). Matalan kynnyksen paikat kuten kumppanuustalot, lähiöasemat ja asukastalot samoin kuin leikkipuistot ja asukaspuistot toimivat usein tällaisina vertaistuen paikkoina. 10) Nykyiset sosiaaliviraston ylläpitämät lähiöasemat (Kontula, Vuosaari sekä v. 2008 alusta Pihlajamäki) tulisi muuttaa ja resurssoida kumppanuustaloksi, jolloin ne voivat toiminnassaan huomioida tukea tarvitsevat asiakasryhmät nykyistä paremmin. 8. Sosiaaliviraston johtoryhmän käsittely 28.2.2007 Sosiaaliviraston johtoryhmä käsitteli selvitystä kokouksessaan 28.2.2007. Johtoryhmä totesi johtopäätöksinä, että sosiaaliviraston panoksen tulee olla vahvin asuinalueilla, joiden tilanne on hankalin. Sosiaalivirasto työskentelee sen puolesta, että myös erityisryhmiin kuuluvilla henkilöillä on oikeus olla osa asuinaluetta. Uusi suunta kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tulee näkyä viraston toiminnassa ja kumppanuussuhteiden luomisessa. Kaikkea alueellista toimintaa ei kuitenkaan ole mahdollista koordinoida. Johtoryhmä merkitsi tiedoksi selvityksen alueellisista yhteistyörakenteista ja osallisuutta tukevista työmenetelmistä ja hyväksyi päätösehdotukset. Lisäksi sovittiin, että alueellisiin indikaattoreihin ja erityismitoituksiin palataan vuoden 2008 budjetoinnin yhteydessä. Myös lähiöasemien muuntamista kumppanuustaloiksi kannatettiin.

17 Lähteet Anttila Markku & Rousu Sirkka (toim) 2004. Haravalla kootut. Lastensuojelun Keskusliitto ja Suomen Kuntaliitto. Bäcklund Pia, Kuokkanen Anna & Henriksson Riikka (2006). Kuntalaisten ja hallinnon vuorovaikutuksen käytännöt Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskus. tutkimuskatsauksia 5. Eliasson Marja-Kirsti & Halttunen-Sommardahl Riitta (2006). Asukastilat, lähiöasemat ja kumppanuustalot. Helsingin sosiaalivirasto.(heli.hel.fi/sosnet) Halttunen-Sommardahl Riitta (2000). Käyttäjäneuvosto Vuosaaren sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaaliviraston julkaisusarja B 1/2000. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Halttunen-Sommardahl Riitta & Kuronen Sirpa (2006). Kuinka paikallista arkea hallitaan kokemuksia yhteishallinnasta Helsingissä ja Turussa. Kirjassa Horelli Liisa & Wallin Sirkku (2006) Arjen ajan hallintaa. Helsingin kaupungin tietokeskus. Heikkilä, Matti & Kautto, Mikko (2002) Sosiaalinen raportointi ja muuttuva hyvinvoinnin käsite. Teoksessa Heikkilä Matti & Kautto Mikko (toim.) Suomalainen hyvinvointi 2002. Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus. Jyväskylä. Gummeruksen kirjapaino Oy, 18-29. Hussi, Taina (2005). Sosiaalinen raportointi tiedon rakentajana - menetelmäkuvaus ja käytännön kokemukset. Soccan ja Heikki Waris - instituutin julkaisusarja. Kohonen, K & Tiala,T (toim.) 2002. Kuntalaiset ja hyvä osallisuus. Lupaavia käytäntöjä kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämisestä. Sisäasiainministeriö. Helsinki. Krogstrup, Hanne Katherine (2004). Asiakaslähtöinen arviointi. Bikvamalli. FinSoc arviointiraportteja 1/2004. Päivänen, Jani, Kurki, Hannu, Virrankoski, Lauri (2002). Parempaan kaupunginosaan. Aluefoorumi kehittämisen välineenä. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 589. Helsinki Sipilä, Maija (2006). Kansalaiskanava -vaikuttavaa vuoropuhelua, seutuyhteistyötä paikallistasolla. Keskustelualoite vuorovaikutuksen toimintamalleista pääkaupunkiseudulla. Kansalaiskanava-hanke. Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry HELKA. Tampere toimeenpanee strategiaa. Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen -työryhmä. Loppuraportti 2003. www.tampere.fi/tiedostot/