Esim 1 Esim 2 ei käsitellä tällä kurssilla

Samankaltaiset tiedostot
7. Monen muu/ujan funk4on differen4aalilaskenta

8. Monen muu*ujan funk/on differen/aalilaskenta

8. Monen muu*ujan funk/on differen/aalilaskenta

= + + = 4. Derivointi useammassa ulottuvuudessa

1 Eksergia ja termodynaamiset potentiaalit

Thermodynamics is Two Laws and a Li2le Calculus

4. Derivointi useammassa ulottuvuudessa

Luku Pääsääntö (The Second Law)

Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta

( ds ) A (2) ψ ξ dv + ψ 2 ξ dv = ψ 2 ξ ξ 2 ψ ) V

Σ on numeroituvasti ääretön. Todistus. Muodostetaan bijektio f : N Σ seuraavasti. Olkoon

7. DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

DI matematiikan opettajaksi: Täydennyskurssi, kevät 2010 Luentorunkoa ja harjoituksia viikolle 11: ti klo 13:00-15:30

x n e x dx = n( e x ) nx n 1 ( e x ) = x n e x + ni n 1 x 4 e x dx = x 4 e x +4( x 3 e x +3( x 2 e x +2( xe x e x ))) = e x

Kuva 1: Tehtävä 1a. = 2π. 3 x3 1 )

Osittaisderivaatat. Huomautus 4.15 (Geometrinen tulkinta)

= P 0 (V 2 V 1 ) + nrt 0. nrt 0 ln V ]

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Laskuharjoitus 7 /

Luku 20. Kertausta: Termodynamiikan 2. pääsääntö Lämpövoimakoneen hyötysuhde

Luento 4. Termodynamiikka Termodynaamiset prosessit ja 1. pääsääntö Entropia ja 2. pääsääntö Termodynaamiset potentiaalit

Spontaanissa prosessissa Energian jakautuminen eri vapausasteiden kesken lisääntyy Energia ja materia tulevat epäjärjestyneemmäksi

Usean muuttujan funktiot

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2017 Harjoitus 8, ratkaisuista

S uay uvaxy uv 2 Ax 2 y... uv i Ax i y uv i wx i y.

763105P JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 1 Ratkaisut 5 Kevät 2016

Teddy 7. harjoituksen malliratkaisu syksy 2011

1. Olkoot f ja g reaalifunktioita. Mitä voidaan sanoa yhdistetystä funktiosta g f, jos a) f tai g on rajoitettu? b) f tai g on jaksollinen?

3. Differen*aalilaskenta

PHYS-C0220 TERMODYNAMIIKKA JA STATISTINEN FYSIIKKA

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit laskuharjoitukseen 3 /

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause

Matema&ikkaa kemisteille

Rahoitusriskit ja johdannaiset Matti Estola. luento 10 Binomipuut ja optioiden hinnoittelu

Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta. Viivaintegraali: "Pac- Man" - tulkinta. "Perinteisempi" tulkinta: 1D 3/19/13

- Termodynamiikka kuvaa energian siirtoa ( dynamiikkaa ) systeemin sisällä tai systeemien kesken (vrt. klassinen dynamiikka: kappaleiden liike)

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 10: Napa-, sylinteri- ja pallokoordinaatistot. Pintaintegraali.

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Mat. tukikurssi 27.3.

Sekä A- että B-osasta tulee saada vähintään 7 pistettä. Mikäli A-osan pistemäärä on vähemmän kuin 7 pistettä, B-osa jätetään arvostelematta.

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI I Harjoitustehtäviä syksy Millä reaaliluvun x arvoilla. 3 4 x 2,

Tilavuusintegroin. f(x,y,z)dxdydz. = f(x,y,z)dx dy

763306A JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 2 Ratkaisut 1 Kevät y' P. α φ

CHEM-C2230 Pintakemia. Työ 2: Etikkahapon adsorptio aktiivihiileen. Työohje

53 ELEKTRONIN SUHTEELLISUUSTEOREETTINEN LIIKE- MÄÄRÄ

YKSIULOTTEINEN JÄNNITYSTILA

10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

x + 1 πx + 2y = 6 2y = 6 x 1 2 πx y = x 1 4 πx Ikkunan pinta-ala on suorakulmion ja puoliympyrän pinta-alojen summa, eli

Teddy 1. välikoe kevät 2008

Tällaisessa tapauksessa on usein luontevaa samaistaa (u,v)-taso (x,y)-tason kanssa, jolloin tason parametriesitys on *** VEKTORIANALYYSI.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Harjoitus 4/ Syksy 2017

ln2, missä ν = 1mol. ja lopuksi kaasun saama lämpömäärä I pääsäännön perusteella.

LUKU 10. Yhdensuuntaissiirto

PHYS-A0120 Termodynamiikka. Emppu Salonen

KJR-C2002 Kontinuumimekaniikan perusteet, tentti (esimerkki)

Suhteellisuusteorian perusteet, harjoitus 6

Johdantoa INTEGRAALILASKENTA, MAA9

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Tentti ja välikokeiden uusinta

Käyttöarvon kvantitatiivisesta mittaamisesta. Tommi Höynälänmaa 19. marraskuuta 2012

Clausiuksen epäyhtälö

a) Mikä on integraalifunktio ja miten derivaatta liittyy siihen? Anna esimerkki = 16 3 =

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit 2 (alkuviikko) / Syksy 2016

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 10: Stokesin lause

vetyteknologia Polttokennon termodynamiikkaa 1 DEE Risto Mikkonen

Kompleksianalyysi, viikko 4

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Ratkaisut viikko 3

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät

η = = = 1, S , Fysiikka III (Sf) 2. välikoe

l 1 2l + 1, c) 100 l=0 AB 3AC ja AB AC sekä vektoreiden AB ja

l 1 2l + 1, c) 100 l=0

763306A JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 2 Ratkaisut 4 Kevät 2017

F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause

Investointimahdollisuudet ja investoinnin ajoittaminen

y + 4y = 0 (1) λ = 0

z Im (z +1) 2 = 0. Mitkä muut kompleksitason pisteet toteuttavat tämän yhtälön? ( 1) 0 z ( 1) z ( 1) arg = arg(z 0) arg(z ( 1)), z ( 1) z ( 1)

Viikon aiheet. Funktion lineaarinen approksimointi

1 Clausiuksen epäyhtälö

d Todista: dx xn = nx n 1 kaikilla x R, n N Derivaatta Derivaatta ja differentiaali

2. Viikko. CDH: luvut (s ). Matematiikka on fysiikan kieli ja differentiaaliyhtälöt sen yleisin murre.

763105P JOHDATUS SUHTEELLISUUSTEORIAAN 1 Ratkaisut 5 Kevät 2013

(ks. kuva) ja sen jälkeen x:n ja y:n suhteen yli xy-tasossa olevan alueen projektion G:

x = x x 2 + 2y + 3 y = x + 2y f 2 (x, y) = 0. f 2 f 1

13. Ratkaisu. Kirjoitetaan tehtävän DY hieman eri muodossa: = 1 + y x + ( y ) 2 (y )

Gaussin lause eli divergenssilause 1

Pyramidi 4 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 352 Päivitetty Pyramidi 4 Luku Ensimmäinen julkaistu versio

Funktion raja-arvo ja jatkuvuus

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit laskuharjoitusviikkoon 5 /

y 1 x l 1 1 Kuva 1: Momentti

3. Differen*aalilaskenta

Harjoitus 2 ( )

dx = L2 (x + 1) 2 dx x ln x + 1 = L 2 1 L + 1 L ( = 1 ((L + 1)ln(L + 1) L) L k + 1 xk+1 = 1 k + 2 xk+2 = 1 10k+1 k + 2 = 7.

Termodynaamiset syklit Todelliset tehosyklit

4. Taajuusalueen suodatus 4.1. Taustaa Perusteita

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

Funktiojonot ja funktiotermiset sarjat Funktiojono ja funktioterminen sarja Pisteittäinen ja tasainen suppeneminen

Derivaatan sovelluksia

Luoki?elua: tavallinen vs osi?ais. Osa 11. Differen0aaliyhtälöt. Luoki?elua: kertaluku. Luoki?elua: lineaarisuus 4/13/13

Transkriptio:

8. Monen m-jan fnk2on differen2aalilaskenta Esim 1. Ideaalikaasn 2lanhtälö p = nrt V Paine riipp 2ladesta, ainemäärästä ja lämpö2lasta: p = p(n, T, V) Usean m-jen fnk2on piirtäminen Z = f(,) kaaja on pinta Tässä kassa Z = sin() + f(,) Esim 2. Hikkasen aaltofnk2o kolmilo-eisessa aardessa ψ = ψ(,,z) = ψ(r,θ,ϕ) Kaikki hikasen paikasta riippat fnk2ot oat (ainakin) kolmen m-jan fnk2oita Käsin piirtäminen aikeaa, ja > 3 lo-dessa mahdotonta Usean m-jen fnk2on piirtäminen Useamman m-jan fnk2on differen2aalilaskennan käsi-eitä Voidaan lkita hden m-jan aro ja piirtää Z = f(, 0 ) Tässä esim sin() +, :n aroilla 1,0,1,2 f(,) Skalaariaroisten (= ei ektori) fnk2oiden f(,,z...) osi-aisderiaatat,, 2, jne Skalaari- ja ektoriaroisten fnk2oiden erilaiset "ektorideriaatat" (ei käsitellä tällä krssilla): grad( f ) = f = f i + f f j + k z di( ) = = + + z z crl( ) = = ( z z ) i + ( z z ) j + ( ) k 1

Useamman m-jan fnk2on integraalilaskennan käsi-eitä Fnk2on f iiaintegraali kärää C pitkin f (, ) ds C Slje- iiaintegraali (C:n alk ja lopppiste samat) C f (, ) ds Moninkertaiset integraalit (integroidaan seamman koordinaa2n li), tärkeimpänä 2lasintegraali: z 2 2 2 " 2 " 2 % % f (,, z)d d dz = $ $ f (,, z)d' z 1 1 1 # $ 1 &' d ' dz z 1 # $ 1 &' z 2 Osi-aisderiaa-a Esim. f(,)=2 3 2 2 2 + 7 f (, ) ( ) = 6 2 4 f (, ) ( ) = 2 2 2 Vakiona pide-ää m-ja(t) merkitään alaindeksillä. Tämä on tärkeää etenkin termodnamiikan laskissa! Esim. sisäenergian U deriaa-a lämpö2lan T shteen riipp siitä, pidetäänkö 2las V ai paine p akiona. ( U T ) V ( U T ) p Homats merkinnöistä Phtaassa matema2ikassa ei leensä ilmoiteta akiona psiä m-jia erikseen, esim merkinnän U T oletetaan jo itsessään sisältään määritelmän, e-ä mikään m kin T ei mt. Todellisissa fsikaalis- kemiallisissa järjestelmissä mikään m ei mt ehto ei jri koskaan toted. Jos esimerkiksi kaasn lämpö2laa mtetaan, m- äistämä-ä joko 2las, paine tai ainemäärä (tai seampi näistä). Tästä sstä on lonnon2eteissä tarpeen erikseen merkitä mitkä m-jat pidetään akiona! Mita osi-aisderiaatan merkintätapoja oat esim: ) = f (, ) = D f (, ) Esimerkki: ideaalikaaslain paineen osi-aisderiaa-a kolmen mn m-jan shteen: p = nrt V ( p n ) V,T = RT V ( p T ) V,n = nr V ( p V ) n,t = nrt V 2 2

Maksimi: 1/31/13 Korkeammat osi-aisderiaatat Fnk2olle f(,): ( f ) = f ( 2 ) = f 2 ( f ) = ( 2 f ) = f ( f ) = ( 2 f ) = f ( f ) = ( 2 f 2 ) = f Jos fnk2o f(,) on "siis2s2 kä-ätä", osi-aisderiaatat f ja f oat samoja. ( 2 f ) = ( 2 f ) Testataan esimerkkissteemillä oatko ris2deriaatat samat. p = nrt V Lasketaan p TV = T ( p V ), p VT = V ( p T ) 2 p T V = T ( p V ) = nrt ( T V ) = nr 2 V 2 2 p V T = V ( p T ) = V (nr V ) = nr V 2 Kllä, ris2deriaatat oat samat. Sta2onääriset (krii^set) pisteet = pisteet, joissa deriaatat oat nollia. Kertasta: 1- lo-eisen fnk2on f() mahdolliset minimit ja maksimit lötät kohdista, joissa df()/d = 0. Toinen tapa olisi: minimi: maksimi: minimi: maksimi: f'() + f'() + d 2 f () d 2 > 0 d 2 f () d 2 < 0 Otetaan seraaaksi 2- lo-einen fnk2o f(,). Mahdolliset minimit ja maksimit lötät tässäkin tapaksessa deriaatan nollakohdista f (, ) = 0 ja Minimin ja maksimin paljastaat toiset deriaatat. Maksimi, kn Minimi, kn f < 0 ja f < 0 ja f f ( f ) 2 > 0 f > 0 ja f > 0 ja f (, ) = 0 htälöpari f f ( f ) 2 > 0 Jos f f (f ) 2 < 0, kseessä on satlapiste: minimi hden m-jan shteen ja maksimi toisen shteen. 3

f() = ( 2 + 2 ); maksimi f() = 2 + 2 ; minimi f() = 2 2 ; satlapiste Esim. f(,) = 3 + 6 2 2 3 12. Etsi fnk2on maksimit ja minimit. Ratkais: etsitään deriaa-ojen nollakohdat f (, ) = 3 2 + 6 2 12 f (, ) = 12 6 2 Saadaan htälöpari: 3 2 + 6 2 12 = 0 (1) 12 6 2 = 0 (2) Yhtälöstä 2: 12 6 2 = 6(2 ) = 0 = 0 tai = 2 4

Maksimi: 1/31/13 Tapas =0: sijoitetaan htälöön 1: 3 2 + 6 2 12 = 3 2 12 = 0 3 2 =12 2 = 4 = ±2 Tapas =2, sijoitetaan htälöön 1: 3 2 + 6 2 12 = 3 2 + 6 (2) 2 12 = 0 27 2 12 = 0 27 2 =12 2 = 12 27 = 4 9 = ± 2 3 Mahdollisia minimejä tai maksimeja oat siis (2,0) ja ( 2,0) Mahdollisia minimejä tai maksimeja oat siis (2/3, 4/3) ja ( 2/3, 4/3) Sta2onääristen pisteiden lonne seliää laskemalla toisten deriaa-ojen arot. Annetlle fnk2olle f = 6 f =12 12 f = f =12 f f f f f f 2 lonne 2 0 12 24 0 >0 minimi 2 0 12 24 0 >0 maksimi 2/3 4/3 4 8 16 <0 satlapiste 2/3 4/3 4 8 16 <0 satlapiste Kokonaisdifferen2aali = m-jan hin pieni mtos kn htä tai seampaa toista m-jaa mtetaan 1 lo5einen tapas: = f() :n hin pientä mtosta kn m- hin ähän kaa kokonaisdifferen2aali df () d = d = f '()d d 2 lo5einen tapas: z = f(,) z:n hin pientä mtosta kn ja m-at hin ähän kaa kokonaisdifferen2aali: Kokonaisdifferen2aali 3 lo5einen tapas: = f(,,z) f (,, z) f (,, z) f (,, z) d = ( ),z d + ( ),z d + ( ), dz z Ja astaaas2 mös enemmän kin 3 m-jan fnk2oille... f (, ) f (, ) dz = ( ) d + ( ) d 5

Kokonaisdifferen2aali & integroin2 1 lo5einen tapas: = f() d = f '()d Δ = d = f '()d 2 lo5einen tapas: z = f(,) f (, ) f (, ) dz = ( ) d + ( ) d z 2 $ f (, ) f (, ) ' Δz = dz = &( ) d + ( ) d) % ( rei^ z 1 2 1 C 2 1 iiaintegraali (tästä lisää möhemmin) Kokonaisdifferen2aali: esimerkkejä Laske fnk>oiden kokonaisdifferen>aalit a) b) 1 r(,, z) = ( 2 + 2 + z 2 2 ) dr = ( r ),z d + ( r ),z d + ( r z ) dz, = 1 2 (2 + 2 + z 2 ) 1 2 [ 2d + 2d + 2zdz] (r,θ,ϕ) = rsinθ cosϕ d = ( r ) θ,ϕ dr + ( θ ) r,ϕ dθ + ( ϕ ) r,θ dϕ = sinθ cosϕdr + rcosθ cosϕdθ sinθ sinϕdϕ Kokonaisdifferen2aali: esimerkkejä Laske fnk>oiden kokonaisdifferen>aalit c) T(p,V, n) = pv nr dt = ( T p ) V,n dp + ( T V ) p,n dv + ( T n ) p,v dn = V nr dp + p PV dv nr n 2 R dn Kokonaisdifferen2aali: esimerkkejä Termodnamiikan pershtälö sanoo: du = TdS - pdv (1) U = sisäenergia, S = entropia, V = 2las, T = lämpö2la U:n riippma-omat m-jat oat S ja V, siis U = U(S,V) joten U:n kokonaisdifferen2aali on: du = ( U S ) V ds + ( U V ) S dv (2) Vertaamalla htälöitä 1 ja 2 saadaan seraaat 2edot: ( U S ) V = T ( U V ) S = P 6

Kokonaisdifferen2aali: esimerkkejä Esim: V= V(p,T,n) α = 1 V ( V T ) p,n κ = 1 V ( V p ) T,n V m = ( V n ) p,t terminen laajenemiskerroin isoterminen pristskerroin moolinen tilas Esitä V:n kokonaisdifferen2aali näiden (mita-aien) parametrien alla. dv = ( V p ) T,n dp + ( V T ) p,n dt + ( V n ) dn T, p = κvdp +αvdt +V m dn Fnk2on irheen arioiminen kokonaisdifferen2aalin alla 1 lo-einen tapas: on ain ksi irhelähde. = f () d = f '()d Δ = f '( 0 ) Δ 0 on :n mi-astlos. 1)Mitataan = 0 :n mi-aksen tarkks on Δ 2)Määritetään sekä :n esitstarkks Δ Esim: lioksen ph:n mi-as ph = log[h 3 O + ] ph:n mi-aksen irhe on tpillises2 ±0,001. Arioi sen aiktsta [H 3 O + ]:n aroon, kn ph = 1,000. Ratkais:!H " 3 $ =10 ph = (e ln10 ) ph = e ln10 ph Δ! $ = d! H # " 3 O+ $ dph = de ln10 ph dph ph=1,000 ΔpH ph=1,000 = ln10 e ln10 ph ph=1,000 ΔpH ΔpH ln10 e ln10 ph ph=1,000 ΔpH = ln10 e ln10 1,000 0,001 =0,02302581 0,023M [H 3 O + ] = (0,100 ± 0,023)M Laske- aro ph = 1,000 ph:ta ei siis oi ilmoi-aa kin 2 desimaalin tarkdella, koska irhe on li 0,01. [H 3 O + ] = (0,10 ± 0,02) M Lasketn aron irhe 7

Fnk2on irheen arioiminen kokonaisdifferen2aalin alla Useampilo-einen tapas: monta irhelähde-ä. Olkoon hal- sre, joka riipp mitatista m-jista 1, 2, 3,..., n. = ( 1, 2, 3,..., n ) Olkoon ktakin m-jaa i astaaa mi-astlos i,0 ja ko. m-jan mi-asirhe Δ i. Nt saadaan sreen maksimiirheeksi: Δ = n i=1 ( U Δ i ) i i = i,0 Esim: ideaalikaasn 2las on V = (2,0 ± 0,1)dm 3 ja paine on p = (754,7 ± 0,2) torr. Mikä on kaasn lämpö2la kn n = 0,1 mol (tarkka)? Ratkais: pv = nrt T = pv nr Sijoitetaan arot, saadaan T = 242,0309 K. T:n maksimiirhe (MP = mi-aspiste): ΔT = T V MP ΔV + T p MP Δp = 754,7 torr = 0,1 mol R 0,1 2,0 dm3 dm3 + 0, 2 torr 0,1 mol R =12,1657 K T = (242 ± 12 )K p nr MP ΔV + V nr MP Δp Eksak2t ja epäeksak2t differen2aalit f = f(,) f:n kokonaisdifferen2aali on: f (, ) f (, ) df = ( ) d + ( ) d f = 2 f (, ) = 2 f (, ) ) = f Koska ris2deriaatat oat samat Tästä saadaan tes2 sille, onko differen2aalimotoinen laseke kokonaisdifferen2aali. Kokonaisdifferen2aali = eksak2 differen2aali Eksak2t ja epäeksak2t differen2aalit Differen2aalilaseke df = G(, )d + H(, )d on eksak2 jos G(, ) H(, ) = Esim: onko Ratkais: df = ( 2 + 2 )d + 2d G(, ) = ( 2 + 2 ) ja H(, ) = 2 G(, ) = 2, H(, ) = 2 eksak2 differen2aali? on eksak>. 8

Esim: onko eksak2 differen2aali? Ratkais (m-jat oat nt :n ja :n sijaan p ja T): Esim: onko Ratkais: dv = RT dp + R p 2 p dt dv = G(p,T )dp + H(p,T )dt G(p,T ) = RT, H(p,T ) = R p 2 p G(p,T ) = R T H(p,T ) p 2 p = R p 2 dw = pdv = RT dp + RdT p G(p,T ) = RT p, H(p,T ) = R G(p,T ) = R T p H(p,T ) = 0 p dv on eksak>. eksak2 differen2aali? dw ei ole eksak>. Esim: 2edetään e-ä entalpian differen2aali dh = TdS + Vdp on eksak2 ( = kokonaisdifferen2aali). Kten aiemmin du:n tapaksessa, tästä oidaan soraan päätellä: dh = TdS +Vdp ( H S ) p ds + ( H p ) dp S T = ( H S ) p, V = ( H p ) S Toisekseen, dh:n eksak2den takia tät päteä: ( T p ) = ( V S S ) p Tämä on ksi ns. Mawellin relaa>oista (mt oidaan johtaa astaaalla taalla mista eksakteista differen2aaleista, esim du, dg, da). Nämä oat termodnamiikassa arsin keskeisiä. Yhdistetn fnk2on derioin2 1 lo5dessa F = f() ja = () Tällöin f=f() df () d = df () d d d 2 lo-dessa f = f(,) ja = (,), = (,) Tällöin f = f(,) = ) ( + ) ( Haainnollistaa ertas: kemian tehdas to-aa reaktorissa jotakin tote-a määrän f. Tote modostetaan ainesosista ja. Ainesosien o reaktoriin taas riipp kahdesta parametrista ja (esim. lämpö2la ja paine, tai raaka- aineiden o). Jos haltaan 2etää miten tote- määrä f riipp :sta, tät ensin 2etää, miten f:n m- :n ja :n m-essa. Si-en pitää 2etää, miten ja aihteleat :n m-essa = ) ( + ) ( reaktori Tote f 9

Haainnollistaa ertas: kemian tehdas to-aa reaktorissa jotakin tote-a määrän f. Tote modostetaan ainesosista ja. Ainesosien o reaktoriin taas riipp kahdesta parametrista ja (esim. lämpö2la ja paine, tai raaka- aineiden o). Jos haltaan 2etää miten tote- määrä f riipp :sta, tät ensin 2etää, miten f:n m- :n ja :n m-essa. Si-en pitää 2etää, miten ja aihteleat :n m-essa = ( f ) ( + ( f ) ( reaktori Tote f Haainnollistaa ertas: kemian tehdas to-aa reaktorissa jotakin tote-a määrän f. Tote modostetaan ainesosista ja. Ainesosien o reaktoriin taas riipp kahdesta parametrista ja (esim. lämpö2la ja paine, tai raaka- aineiden o). Jos haltaan 2etää miten tote- määrä f riipp :sta, tät ensin 2etää, miten f:n m- :n ja :n m-essa. Si-en pitää 2etää, miten ja aihteleat :n m-essa = ( f ) ( + ( f ) ( reaktori Tote f Haainnollistaa ertas: kemian tehdas to-aa reaktorissa jotakin tote-a määrän f. Tote modostetaan ainesosista ja. Ainesosien o reaktoriin taas riipp kahdesta parametrista ja (esim. lämpö2la ja paine, tai raaka- aineiden o). Jos haltaan 2etää miten tote- määrä f riipp :sta, tät ensin 2etää, miten f:n m- :n ja :n m-essa. Si-en pitää 2etää, miten ja aihteleat :n m-essa = ) ( + ) ( reaktori Tote f Haainnollistaa ertas: kemian tehdas to-aa reaktorissa jotakin tote-a määrän f. Tote modostetaan ainesosista ja. Ainesosien o reaktoriin taas riipp kahdesta parametrista ja (esim. lämpö2la ja paine, tai raaka- aineiden o). Jos haltaan 2etää miten tote- määrä f riipp :sta, tät ensin 2etää, miten f:n m- :n ja :n m-essa. Si-en pitää 2etää, miten ja aihteleat :n m-essa = ) ( + ) ( reaktori Tote f 10

Esimerkki lioskemian krssilta: Lioksen pskrikapasitee^ on P = dc B dph Pskriliokselle joka on teht hapon HA esilioksesta lisäämällä emästä NaOH: K c B = HA c K HA + H 3 O + [ ] K HA = hapon HA happoakio, c = [HA] + [A ] c B = lisätn emäksen määrä = [Na + ] P = dc B dph = d dph ( K HA c K HA + H 3 O + [ ] ) [ ] ( K HAc K HA + [ H 3 O + ] ) d H + [ 3O ] dph d = d H 3 O +!H " 3 $ = e ln10 ph d K P = ( HA c ) d! H 3 " $ d! $ K HA +! $ dph d 1 d(e ln10 ph ) = K HA c ( d! $ (K HA +! $ )) dph -1 = K HA c ln10 (K HA +! O + e-ln10 ph # $ )2 2.3026K c! H # HA " 3 O+ $ (K HA +! $ )2 Z = Z(, ) dz = ( Z ) d + ( Z ) d Tapas 1 = akio, d=0 dz = ( Z ) d Tarpeellisia kaaoja "Jaetaan dz:lla ja mistetaan e-ä on akio" Z = Z(, ) dz = ( Z ) d + ( Z ) d Tapas 2 Z = akio, dz=0 ( Z ) d + ( Z ) d = 0 Tarpeellisia kaaoja "Jaetaan d:lla ja mistetaan e-ä Z on akio" ( Z Z ) =1= ( Z ) ( Z ) ( Z ) 1 = ( Z ) : ( Z ) Hom: molemmissa osi-aisderiaa2ossa akio ( Z ) ( ) z + ( Z ) ( ) z = ( Z ) ( ) z + ( Z ) 1= 0 ( Z ) ( ) z = ( Z ) Hom: kaikissa kolmessa osi-aisderiaatassa on eri m-ja akiona (epäinti2iinen miinsmerkki tlee tästä) 11

Tarpeellisia kaaoja Yhdistetään edelliset 2 tlosta. ( Z ) = 1 (, toisaalta ( Z Z ) ) ( ) = ( Z z ) ( Z ) ( ) z = 1 ( Z ) ( Z ) ( ) z( Z ) = 1 Hom: kaikissa kolmessa osi-aisderiaatassa on eri m-ja akiona (epäinti2iinen miinsmerkki tlee tästä) Esimerkki 1: pv = nrt, n akio lasketaan ( P V ) T ( V T ) p ( T p ) V p = nrt V, V = nrt p, T = pv nr ( P V ) T ( V T ) p( T p ) V ( nrt = ( V ) V ) T ( ( nrt p ) T ( pv ) p ( nr ) p = nrt nr V 2 p V nr = nrt pv = nrt nrt = 1 ) V pv = nrt Esimerkki 2 : ilmaise ( p T ) V seraaien akioiden alla: α = 1 V ( V T ) p, κ = 1 V ( V p ) T Ratkais : ( p T ) V ( T V ) p( V p ) T = 1 ( p T ) ( V V p ) = T ( p T ) V = 1 1 ( T V ) p ( V T ) p ( V p ) T = = 1( V T ) p 1 V ( V T ) p 1 V ( V p ) T = α κ 12