Elina Korhonen, Laura Lipsanen ja Heli Yli-Räisänen SEKSUAALIOIKEUDET kuuluvat kaikille Väestötietosarja 18
Väestötietosarja 18 Julkaisun ovat toimittaneet: Elina Korhonen ja Laura Lipsanen. Kirjoittajat: Elina Korhonen, VTM, työskentelee koordinaattorina Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä. Laura Lipsanen, valt. yo, työskentelee Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä assistenttina. Heli Yli-Räisänen, teol.kand, suoritti korkeakouluharjoittelunsa Väestöliiton kansainvälisen kehityksen yksikössä. Taitto ja kuvitus: Otto Paakkanen Kannen kuvat: Mari Jaakonaho Kansainvälisen kehityksen yksikkö PL 849, 00101 Helsinki www.vaestoliitto.fi ISBN 978-952-226-022-2 (nid.) ISBN 978-952-226-023-9 (PDF) Priimus Paino Oy Helsinki 2009
Elina Korhonen, Laura Lipsanen ja Heli Yli-Räisänen SEKSUAALIOIKEUDET kuuluvat kaikille 3
SEKSUAALIOIKEUDET KUULUVAT KAIKILLE IPPF:N SEKSUAALIOIKEUKSIEN OIKEUS TASA-ARVOON JA YHTÄLÄISEEN 1 LAINSUOJAAN SEKÄ KAIKEN SYRJINNÄN KIELTÄMINEN Kaikki syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina. Kaikille kuuluu yhtäläinen lainsuoja sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvältä syrjinnältä. 2 OSALLISTUMISOIKEUS SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA Kaikilla on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kaikilla on myös oikeus vaikuttaa seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia koskevaan päätöksentekoon. OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, 3 TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Kaikilla on oikeus tulla suojelluksi kidutukselta ja alentavalta kohtelulta, erityisesti sukupuolen, seksuaalisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kaikilla on oikeus harjoittaa seksuaalisuuttaan ilman väkivaltaa tai pakottamista. OIKEUS YKSITYISYYTEEN 4 Kaikilla on oikeus yksityisyydensuojaan sekä oikeus itsenäisiin päätöksiin seksuaalisuuttaan ja seksuaalista käyttäytymistään koskien. Kaikille kuuluu oikeus luottamuksellisiin seksuaaliterveyspalveluihin ja -neuvontaan. julistus 2008 ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS JA OIKEUS SEN 5 TUNNUSTAMISEEN LAIN EDESSÄ Kaikilla henkilöillä on oikeus tulla kuulluksi lain edessä. Kaikille kuuluu oikeus hallita omaa seksuaalisuuttaan sekä oikeus valita kumppaninsa muiden oikeuksia polkematta. 6OIKEUS AJATTELUN- JA SANANVAPAUTEEN Kaikille kuuluu oikeus ajattelun- ja sananvapauteen seksuaalisuutta koskevissa asioissa. Kulttuuriset ja moraaliset uskomukset tai uskonto eivät saa rajoittaa tätä oikeutta. 7 OIKEUS TERVEYTEEN SEKÄ OIKEUS HYÖTYÄ LÄÄKETIETEEN KEHITTYMISESTÄ Kaikilla on oikeus parhaaseen mahdolliseen mielen ja ruumiin terveyteen. Kaikilla on oikeus seksuaaliterveyspalveluihin ja -neuvontaan sekä terveydenhoitoon. OIKEUS KOULUTUKSEEN JA TIETOON 8 Kaikilla on oikeus koulutukseen ja tietoon sekä kattavaan seksuaalikasvatukseen, jotta kaikilla on mahdollisuus tehdä tietoisia ja vastuullisia päätöksiä seksuaalielämäänsä koskien. 4
Kuva: Mari Jaakonaho OIKEUS PÄÄTTÄÄ NAIMISIINMENOSTA 9 JA LASTEN HANKINNASTA Kaikilla on oikeus päättää itse avioitumisestaan sekä perheen perustamisesta. Kaikille kuuluu oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lasten hankinnasta, ajankohdasta ja lasten määrästä. OIKEUS VAATIA SELVITYKSIÄ JA 10 KORVAUKSIA SEKSUAALIOIKEUKSIEN LOUKKAUKSISTA Kaikilla on oikeus vaatia tilivelvollisiksi niitä, jotka ovat vastuussa seksuaalioikeuksien toteutumisesta. Kaikilla tulee olla oikeus valvoa seksuaalioikeuksien toteutumista ja vaatia korvauksia seksuaalioikeuksien loukkauksista ja rikkomuksista. * SEKSUAALIOIKEUKSILLA tarkoitetaan yksilöiden ja parien oikeuksia päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Sellaisia ovat esimerkiksi läheisten suhteiden solmiminen, avioituminen, lasten saaminen ja ajoitus. Seksuaalioikeudet perustuvat Kansainvälisen perhesuunnittelujärjestöjen liiton (International Planned Parenthood Federation, IPPF) vuonna 1995 laatimaan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien peruskirjaan sekä peruskirjan pohjalta vuonna 2008 laadittuun seksuaalioikeuksien julistukseen. Julistuksessa on määritelty 10 seksuaalioikeutta, jotka YK:n ihmisoikeusjulistukseen pohjautuen kuuluvat kaikille ihmisille. Julistuksen tavoitteena on edistää ja suojella näitä oikeuksia kaikissa poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissa yhteiskuntajärjestelmissä. * SEKSUAALITERVEYDELLÄ tarkoitetaan kaikkia seksuaalisuuteen liittyviä terveysasioita. Sellaisia ovat esimerkiksi mahdollisuus käyttää nykyaikaisia, luotettavia ehkäisymenetelmiä, sukupuolitautien ehkäisy ja hoito, raskauden seuranta ja hyvä synnytyksen aikainen hoito sekä tarvittaessa mahdollisuus turvalliseen raskaudenkeskeytykseen. Siihen kuuluu oleellisena osana myös väkivallan ja haitallisten perinnäistapojen vastustaminen ja vähentäminen. Seksuaaliterveys tarkoittaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia ei pelkästään sitä, että sairautta, toimintahäiriöitä tai vammoja ei ole. Seksuaaliterveys edellyttää myönteistä ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja sukupuolisuhteisiin ja merkitsee sitä, että ihmisillä on mahdollisuus tyydyttävään ja turvalliseen sukupuolielämään ilman pakkoa, syrjintää tai väkivaltaa. Hyvän seksuaaliterveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää kaikille ihmisille kuuluvien seksuaalioikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja toteuttamista. Lähteet: www.who.int/reproductive-health/gender/sexualhealth.html www. http://info.stakes.fi/seksuaaliterveys/fi/kasite.htm 5
SEKSUAALIOIKEUDET KUULUVAT KAIKILLE Kuva: Mari Jaakonaho Kuva:Marja-Leena Salin 6
SISÄLLYS JOHDANTO... 8 1 2 3 4 5 6 7 OIKEUS TASA-ARVOON JA ELÄMÄÄN VAPAANA KAIKISTA SYRJIMISEN MUODOISTA... 10 OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN... 16 YKSITYISYYTTÄ, KIITOS! OIKEUS YKSITYISYYTEEN JA LUOTTAMUKSELLISIIN TERVEYSPALVELUIHIN... 36 MINÄ AJATTELEN JA USKON OIKEUS AJATTELUN- JA SANANVAPAUTEEN... 38 OIKEUS TERVEYTEEN SEKÄ OIKEUS HYÖTYÄ LÄÄKETIETEEN KEHITTYMISESTÄ... 42 TIETO LISÄÄ TERVEYTTÄ OIKEUS TIETOON JA KOULUTUKSEEN... 48 OIKEUS PÄÄTTÄÄ NAIMISIINMENOSTA JA LASTEN HANKINNASTA... 54 SANASTO... 58 7
Elina Korhonen ja Laura Lipsanen JOHDANTO Kuva: Mari Jaakonaho Seksuaalioikeudet ovat universaaleja ihmisoikeuksia, jotka perustuvat kaikille ihmisille kuuluvaan vapauteen, arvoon ja tasavertaisuuteen. Seksuaaliterveys tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tilaa - niin fyysistä, henkistä kuin sosiaalistakin. Kysymys ei ole vain terveydentilasta, vaan myös tyydyttävästä ja turvallisesta intiimielämästä sekä oikeudesta lisääntyä hallitusti ja terveellisesti. Seksuaaliterveys on tulos elinympäristöstä, joka tunnustaa, kunnioittaa ja toteuttaa seksuaalioikeuksia. Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja sisältää mahdollisuuden nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin vapaana pakottamisesta, riistosta ja väkivallasta. Seksuaalioikeudet vaikuttavat ihmisiin syvästi. Seksuaalisuus on parhaimmillaan ihmisen voimavara, joka tuottaa tyydytystä ja rakkautta, syventää suhdetta ja auttaa meitä ilmaisemaan tunteitamme. Suvunjatkaminen tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että lapsi syntyy toivottuna rakastavaan perheeseen. Toisaalta seksuaalioikeuksien toteutumattomuus tekee ihmisestä hyvin haavoittuvan. Jos ihmiselle ei anneta tietoa seksuaaliterveydestä tai hänen ulottuvillaan ei ole seksuaaliterveyspalveluja ja -välineitä, voi Naisten ihmisoikeuksiin kuuluu päätösvalta omasta seksuaalisuudestaan, myös seksuaaliterveydestään, ja oikeus päättää omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista vapaasti ilman pakkoa, syrjintää tai väkivaltaa. Naisten ja miesten tasa-arvo sukupuolisuhteisiin ja lisääntymiseen liittyvissä kysymyksissä, myös ihmisen koskemattomuuden kunnioittaminen, edellyttävät keskinäistä kunnioitusta, yhteisymmärrystä ja vastuun jakamista seksuaalisesta käyttäytymisestä ja sen seurauksista. - Lähde: YK: Pekingin toimintaohjelma, 1995 8
SEKSUAALIOIKEUDET KUULUVAT KAIKILLE Vuonna 1994 pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa hallitukset sopivat siitä, että nuorille olisi saatava tietoa ja palveluja, jotka auttavat heitä ymmärtämään seksuaalisuuttaan ja suojaamaan itseään ei-toivotuilta raskauksilta, sukupuolitaudeilta ja niistä johtuvalta hedelmättömyyden riskiltä. Tähän olisi yhdistettävä nuorten miesten kasvatus kunnioittamaan naisten itsemääräämisoikeutta ja jakamaan vastuu naisten kanssa seksuaalisuuden ja suvunjatkamisen kysymyksissä. Lähde: Kairon toimintaohjelma, 1994 Kuva: Mari Jaakonaho tietoisten päätösten tekeminen omasta seksuaaliterveydestään olla mahdotonta. Seksuaalioikeuksien loukkauksista räikeimpiä ovat sukupuoleen liittyvä väkivalta ja haitalliset perinnäistavat, kuten naisten sukuelinten silpominen. Seksuaalioikeuksien toteutuminen on merkittävä itseisarvo, jonka lisäksi ne ovat myös laajemmin yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kehityksen edellytys. Seksuaalioikeudet nousivat kehityskysymykseksi jo vuonna 1994 Kairossa pidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa, jossa 179 maata hyväksyi yhteisen toimintaohjelman ihmisten elämänlaadun ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Konferenssissa kiinnitettiin ensimmäistä kertaa huomiota yksilöiden ja parien oikeuksiin ratkaisevina tekijöinä väestönkasvun hillitsemisessä, naisten ja äitien terveyden edistämisessä sekä hiv-tartuntojen leviämisen ehkäisyssä. Seksuaaliterveyden edistäminen on tärkeä osa myös YK:n vuosituhattavoitteita. Seksuaalioikeuksien ja seksuaaliterveyden toteutumisessa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, mutta edistystä ei ole tapahtunut riittävästi. Esimerkiksi äitiyskuolleisuusluvut ovat kehitysmaissa edelleen korkeat eikä ehkäisyvälineitä ole edelleenkään riittävästi kaikkien saatavilla. Tässä julkaisussa tarjoamme eräitä näkökulmia seksuaalioikeuksiin sekä siihen, mitä haasteita seuraa siitä, jos ne eivät toteudu. Seksuaaliterveys ja -oikeudet ovat poliittisesti ja kulttuurisesti haastava asia, jossa sekoittuvat monet eettiset, moraaliset ja uskonnolliset kysymykset. Niistä ei ole aina helppoa löytää myöskään yksimielisyyttä. Lähtökohtamme tässä julkaisussa kuitenkin on se, että seksuaalioikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat kaikille. Tarkastelemme seksuaalioikeuksia lukuisin esimerkein ja monesta eri näkökulmasta, ja peilaamme samalla esimerkinomaisesti seksuaalioikeuksien toteutumista Suomessa. Viittaamme tutkimuksiin pohjautuvaan tietoon aiheesta. Tässä julkaisussa keskitymme niihin seksuaalioikeuksiin ja näkökulmiin, jotka ovat tällä hetkellä Väestöliiton työssä keskeisessä asemassa, tai joita mielestämme tulisi erityisesti edistää. Tästä syystä tässä julkaisussa ei käsitellä kaikkia seksuaalioikeuksia eikä kaikkia seksuaalioikeuksien ulottuvuuksia. Haluamme julkaisun myötä muistuttaa, että seksuaalioikeuksiin liittyvää keskustelua ja tietoa on pidettävä yllä. On vielä paljon tehtävää, jotta seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille. n 9
1 OIKEUS TASA-ARVOON JA ELÄMÄÄN VAPAANA KAIKISTA SYRJIMISEN MUODOISTA Kaikki syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina. Kaikille kuuluu yhtäläinen lainsuoja sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvältä syrjinnältä. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa samat oikeudet, velvollisuudet ja edut kuuluvat sekä miehille että naisille. Lisäksi tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naisten ja miesten panos yhteiskuntien taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen kehitykseen on yhtä arvokas. Naisten tasa-arvo on avainasemassa perheiden ja yhteisöjen terveyden ja tuottavuuden edistämisessä sekä koko seuraavan sukupolven elinehtojen turvaamisessa. Naisten tasa-arvon edistämiseen onkin sitouduttu lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa ja julistuksissa, joista tärkeimmät ovat YK:n Kairon väestö- ja kehityskonferenssin (1994) ja Pekingin naisten maailmankonferenssin (1995) toimintaohjelmat sekä YK:n vuosituhatjulistus (2000). Vuonna 1995 pidettiin Pekingissä maailmankonferenssi, jossa todettiin, että naisten täysivaltainen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon ovat perustavanlaatuisia edellytyksiä tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiselle. 10
OIKEUS TASA-ARVOON JA ELÄMÄÄN VAPAANA KAIKISTA SYRJIMISEN MUODOISTA Kuva: Irene Suoninen Kuva: Elina Korhonen Naisten tasa-arvon edistäminen on yksi YK:n vuosituhattavoitteista, minkä lisäksi sen toteutuminen edistää myös muiden vuosituhattavoitteiden toteutumista. Viimeisten vuosikymmenten aikana maailmassa on saavutettu myönteistä kehitystä ja poliittista sitoutumista naisten tasa-arvon edistämiseen. Yhtenä lähtökohtana tälle työlle voidaan pitää sitä, että naisten pääsyllä koulutukseen, työhön ja päätöksentekoon saadaan yhteiskunnan käyttöön myös toinen puoli väestön kapasiteetista. Tasa-arvo ei toteudu kaikkialla maailmassa Myönteisestä kehityksestä huolimatta naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa on vielä paljon parannettavaa. Naiset ovat edelleen miehiä useammin köyhiä ja lukutaidottomia, eikä heillä ole tasaveroisia mahdollisuuksia saada terveydenhoitoa, kouluttautua, työllistyä, omistaa tai osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämä kaikki altistaa naiset syrjinnälle ja väkivallalle. Naisen asema on erityisen vaikea niissä maissa, joissa nykyaikaisten ehkäisymene- LUKUJA NAISTEN ELÄMÄSTÄ n Kaksi kolmesta maailman 1 miljardista köyhästä on naisia ja tyttöjä. n 60 % maailman lukutaidottomista on naisia. n Arviolta joka kolmas nainen maailmassa kärsii parisuhdeväkivallasta. n Kehitysmaissa kuolee vuosittain yhteensä puoli miljoonaa naista joko raskauden tai synnytyksen aikana. n Eteläisessä Afrikassa kolme neljästä uudesta hiv-tartunnasta (15 24 v) on naisilla. n Monien maiden lainsäädäntö tai perinteinen laki, jota noudatetaan virallisesta laista huolimatta, ei tunne naisten oikeuksia perinnön suhteen tai anna naisen omistaa maata. n 18 % maailman kansanedustajista on naisia. n Naisten palkat ovat 25 % pienemmät kuin miesten. Lähde: Ulkoministeriön Global.finland.fi-verkkopalvelu 11
EI-TOIVOTUT TYTÖT Aasian ei-toivotut tytöt ovat yksi esimerkki naisten heikosta asemasta sekä tasa-arvon ja arvostuksen puutteesta. Monissa Aasian maissa elää vahvana näkemys miehestä perheen voimavarana ja vanhuuden turvana, eikä naisia kannusteta kodin ulkopuoliseen työhön. Lisäksi perinteinen myötäjäiskäytäntö edellyttää vanhemmilta suuria taloudellisia ponnistuksia saadakseen tyttärensä avioliittoon. Samalla tämä rikastuttaa poikien perheitä. Nämä taustat yhdessä naisten heikon sosiaalisen, oikeudellisen ja taloudellisen aseman kanssa vaikuttavat siihen, että useat tyttövauvat ovat ei-toivottuja. Esimerkiksi Intiassa tämä on johtanut huolestuttavaan havaintoon: maassa on laskettu olevan jo 50 miljoonan tytön vaje. Nykyaikainen teknologia on mahdollistanut sikiön sukupuolen määrittämisen, mikä on johtanut lähes 500 000 tyttösikiön abortoimiseen vuosittain. Tämä tehdään sitä todennäköisemmin mitä enemmän perheessä on jo tyttöjä. Tyttösikiöiden abortoiminen on yleisintä rikkaiden ja korkeasti koulutettujen keskuudessa, joille nykyaikainen teknologia on kustannuksiltaan saavutettavissa. Köyhemmät perheet, jotka kokevat tytön syntymisen valtavana taakkana, saattavat surmata tämän heti syntymän jälkeen, vaikkakin tämä on melko harvinaista. Nämä tekijät ovat johtaneet tyttöjen ihmisoikeuksien rikkomiseen ja sukupuolijakauman vinoutumiseen. 12
OIKEUS TASA-ARVOON JA ELÄMÄÄN VAPAANA KAIKISTA SYRJIMISEN MUODOISTA Kuva: Mari Jaakonaho telmien saatavuus on heikko tai joissa naisilla ei ole mahdollisuutta tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta seksuaaliterveydestään. Näissä maissa perhekoot ovat yleensä melko suuria, mikä vaikeuttaa perheiden toimeentulon, koulutuksen ja terveydenhoidon turvaamista. Kun nainen voi toteuttaa seksuaalioikeuksiaan ja päättää lisääntymisestään, voi hän paremmin suunnitella omaa ja perheensä elämää. Tämä on ehdoton edellytys naisten voimaannuttamiselle ja tasa-arvon toteutumiselle. Asenteita on vaikea muuttaa Miesten ja naisten tasa-arvoinen kumppanuus edellyttää muutoksia molempien sukupuolten tietämyksessä, asenteissa ja käyttäytymisessä. Miesten osallistuminen tasa-arvon edistämiseen on tärkeää, sillä useimmissa yhteiskunnissa heillä on naisia suurempi päätösvalta lähes jokaisella elämänalueella henkilökohtaisista, perheen kokoa koskevista ratkaisuista politiikkaa ja yhteiskunnallista toimintaa koskeviin päätöksiin. Oikeus samanvertaisuuteen ja tasa-arvoon kuuluu kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Miesten ja naisten välistä vuorovaikutusta seksuaalisuudesta, seksuaaliterveydestä ja yhteisistä vastuualueista olisi kehitettävä, jotta miehet ja naiset voisivat olla tasa-arvoisia kumppaneita julkisessa ja yksityisessä elämässä. Seksuaalivähemmistöilläkin oikeus tasa-arvoon ja tietoon Tasa-arvoa ei ole vain samanvertaisuus miehen ja naisen välillä. Oikeus samanvertaisuuteen ja tasa-arvoon kuuluu kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Useissa kehitysmaissa homoseksuaalisuus ja homoseksuaalisiksi määritellyt 13
Kuva: Irene Suoninen teot ovat kuitenkin laittomia. Suurimmassa osassa Afrikkaa homous on laitonta - ainoastaan Etelä-Afrikassa laki sallii homouden ja homojen väliset liitot. Vielä tiukemmin homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan Arabimaissa, joissa siitä voidaan ankarimmillaan tuomita kuolemaan. Aasiassa suhtaudutaan homouteen ja lesbouteen suhteellisesti sallivammin, vaikka aihe onkin usein tabu. Latinalaisessa Amerikassa puolestaan on sekä maita, jotka sallivat homoliitot että niitä, joissa homous on lailla kielletty Homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvat lait ja moraaliset näkemykset vaikuttavatkin siihen, ettei seksuaalisten vähemmistöjen erityiskysymyksiä oteta esimerkiksi seksuaalineuvonnassa huomioon. Tämä ongelma koskee myös länsimaita, joissa seksuaalikasvatusta tehdään usein vain heterolähtökohdista. Esimerkiksi miesten välisestä turvaseksistä ja sen erityisvaatimuksista ei joko tiedetä tai niistä ei uskalleta puhua. Tämä voi vaikuttaa sellaisen riskikäyttäytymisen lisääntymiseen, jossa seksiä harrastetaan suojautumatta kondomilla. Hivin ja aidsin suhteen ei ole olemassa riskiryhmiä, on vain riskikäyttäytymistä. Tutkimusten mukaan hiv-tartunnan riski onkin suurempi yhteiskunnissa, joissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu, koska silloin miehet eivät saa helposti tietoa turvaseksistä miesten välisessä seksissä. Monissa kehitysmaissa homojen ja lesbojen tasa-arvoa ajavilla järjestöillä ei ole suurta liikkumavaraa eikä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia nähdä ihmisoikeuksina. n 14
OIKEUS TASA-ARVOON JA ELÄMÄÄN VAPAANA KAIKISTA SYRJIMISEN MUODOISTA LÄHTEET: Lähteet: n Päivi Arvonen: Arabimaissa homot ovat lainsuojattomia. www.kepa.fi/kumppani/arkisto www.unfpa.org/gender n Timo Kuronen & Henri Myrttinen: Kaakkois- Aasiassa seksuaalinen moninaisuus etsii vielä paikkaansa. www.kepa.fi/kumppani/arkisto n Tiziana Leone, Zoë Matthews and Gianpiero Dalla Zuanna: Impact and Determinants of Sex Preference in Nepal. International Family Planning Perspectives. Vol 29:2. 2003. n Minttu-Maaria Partanen: Homovastaisuus on poliittinen ase Afrikassa. www.kepa.fi/ kumppani/arkisto n Johanna Pohjola: Bolivialais-suomalainen naispari valitsi rauhan. www.kepa.fi/kumppani/ arkisto n Seksuaalioikeudet osana ihmisoikeuksia. Väestötietosarja 11. Väestöliitto, 2006. n Skewed Sex Ratio of Births in India May Be the Result of Sex-Selective Abortion. International Family Planning Perspectives. Vol 32:2. 2006 n Ulkoministeriön global.finland.fi -verkkopalvelu 15
2 Oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen Kaikilla on oikeus elämään ja vapauteen. Kaikilla on myös oikeus tulla suojelluksi kidutukselta ja alentavalta kohtelulta erityisesti sukupuolen, seksuaalisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. K aikille kuuluu oikeus harjoittaa seksuaalisuuttaan ilman väkivaltaa ja pakottamista. Kaikilla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja suojaan seksuaaliselta väkivallalta. Oikeus elämään on seksuaalioikeuksista kaikkein perustavanlaatuisin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei yhdenkään naisen hengen tulisi vaarantua raskaudesta aiheutuvan, vältettävissä olevan syyn vuoksi. Raskauteen ja synnytykseen liittyy riskejä Raskaaksi tuleminen, syntymä ja äitiys ovat parhaimmillaan toivottuja ja myönteisiä asioita. Kaikkialla maailmassa suurin osa raskauksista ja synnytyksistä sujuu normaalisti ja luonnollisesti ilman erityistoimenpiteitä. Jokaiseen raskauteen ja synnytykseen liittyy kuitenkin kaikissa maissa ja kaikissa olosuhteissa vaara, että jossain vaiheessa raskautta tai synnytystä ilmenee ongelmia tai odottamaton komplikaatio. Nämä riskit on teollisuusmaissa saatu hallintaan niin hyvin, että äitiyskuolleisuus on jo yli kuuden vuosikymmenen ajan ollut hyvin matala: 1-10 äitiyskuolemaa 100 000 elävänä syntynyttä kohden. Köyhien maiden äitiysterveyden kohdalla on ongelmallista se, että raskaus- tai synnytyskomplikaation uhatessa vain harvalla naisella on mahdollisuus päästä tarvitsemaansa hoitoon tarpeeksi nopeasti. 16
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Kuva: Irene Suoninen Raskauteen ja synnytyksiin liittyvät kuolemat ovat liian yleisiä kehitysmaissa: vuosittain yksi nainen kuolee joka minuutti, eivätkä nuo naiset ole vain tilastoja vaan todellisia ihmisiä UNFPA:n tiedottaja Abubakar Dungus Kehitysmaissa kuolee vuosittain noin 530 000 naista samoihin raskauden ja synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin kuin naiset Suomessa vajaa sata vuotta sitten. Näitä syitä ovat muun muassa vaarallisen raskaudenkeskeytyksen aiheuttamat komplikaatiot, infektio, verenvuoto, pysähtynyt synnytys ja raskausmyrkytys. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa menehtyy näihin syihin päivittäin arviolta 1500 naista. Vähiten kehittyneissä maissa naisella on 300 kertaa suurempi riski kuolla raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin kuin teollisuusmaissa. Minkään muun kuolleisuusluvun kohdalla ero ei ole näin suuri. Valtaosa äitiyskuolemista tapahtuukin kehitysmaissa. Lähes 80 prosenttia äitiyskuolemista olisi ehkäistävissä, jos naisten ulottuvilla olisi perus- terveydenhuollon palvelut ja tarvittaessa mahdollisuus saada ammattitaitoista apua ja sairaalahoitoa komplikaatioiden ilmetessä. Kehitysmaissa korkeaan äitiyskuolleisuuteen vaikuttavat myös monet välilliset tekijät. Näitä ovat muun muassa sukupuolitaudit, hiv ja aids, malaria, tuberkuloosi sekä liian tiheät ja liian varhaisella iällä tulevat raskaudet ja synnytykset. Naisille malaria on erityisen vaarallinen raskauden aikana, sillä se aiheuttaa anemiaa, keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä. Koska äitiyskuolleisuutta pidetään yhtenä kehityksen, terveyden ja terveydenhuollon laadun herkimmistä mittareista, tuovat kehitysmaiden korkeat äitiyskuolleisuusluvut esille terveyden epätasaisen jakautumisen maailmassa. 17
Ratkaisuja äitiyskuolleisuuden ongelmaan Yleisimmät äitiyskuolleisuuden syyt siis tunnetaan ja ne olisivat ehkäistävissä. Ongelmana on kuitenkin se, etteivät ratkaisut ole halpoja. Tarvitaan paitsi koulutusta ja laadukkaita terveyspalveluja, myös toimiva perusterveydenhuolto, koulutettua henkilökuntaa, välineitä ja lääkkeitä. Lisäksi tarvitaan mahdollisuus kuljettaa synnyttäjä tarvittaessa sairaalaan. Näiden toimenpiteiden asettaminen etusijalle edellyttää poliittista tahtoa. Ammattitaitoisen henkilökunnan koulutus ja toimivan terveyspalvelujärjestelmän luominen vaativat kehitysmailta suuria taloudellisia ponnistuksia, eivätkä useiden maiden terveyteen käytettävissä olevat resurssit tällä hetkellä riitä tähän. Monissa maissa tieto äitiyskuolleisuuden laajuudesta ei ole välittynyt poliittisille päätöksentekijöille ja kehitysprioriteettien kärkeen. Naisten oikeuksien ja tasa-arvon edistäminen sekä koulutus ovat tärkeässä asemassa myös äitiysterveyttä edistettäessä. Naisten köyhyys, lukutaidottomuus ja heikko sosiaa- KOHTI IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMISTA Näin ehkäistään äitiyskuolemia: 1. Kaikille naisille mahdollisuus seksuaaliterveyspalveluihin sisältäen neuvolapalvelut, perhesuunnittelun, sukupuolitautien ennaltaehkäisyn ja hoidon sekä modernit ehkäisymenetelmät. 2. Kaikille synnyttäjille mahdollisuus päästä sairaalahoitoon raskaus- tai synnytyskomplikaatioiden uhatessa. 3. Kaikille synnyttäjille ammattihenkilökunnan avustama synnytys. 4. Turvallinen raskaudenkeskeytys sitä haluaville. 18
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN KOULUTETUN HENKILÖKUNNAN LÄSNÄOLO SYNNYTYKSESSÄ Kuva: Irene Suoninen linen ja yhteiskunnallinen asema ovat yhteydessä huonoon terveydentilaan ja äitiyskuolemiin. Turvallinen raskaudenkeskeytys taattava kaikille naisille Vuosittain arviolta 42 miljoonaa naista päätyy keskeyttämään ei-toivotun, suunnittelemattoman raskautensa. Näistä naisista 19 20 miljoonaa joutuu turvautumaan vaarallisiin menetelmiin joko rajoittavan lainsäädännön tai palvelun huonon saatavuuden tai laadun takia. 97 prosenttia vaarallisista raskaudenkeskeytyksistä tapahtuu kehitysmaissa. Tavallisesti vaarallinen raskaudenkeskeytys on joko itse aiheutettu tai ammattitaidottoman henkilön epähygieenisissä olosuhteissa tekemä toimenpide. Menetelmät ovat usein hengenvaarallisia ja niiden aiheuttamat komplikaatiot vaativatkin 68 000 naisen hengen vuosittain, eli 13 prosenttia kaikista äitiyskuolemista. Tämän lisäksi noin 5 miljoonaa naista saa pysyvän vamman tai vaurion, ja 1,7 miljoonaa naista tulee komplikaatioiden seurauksena hedelmättömäksi. Komplikaatioiden hoitaminen n Koko maailman synnytyksissä 66 prosentissa on koulutettu avustaja läsnä, kun taas vähiten kehittyneissä maissa vain 35 prosentissa. Kaikkein kehittyneimmissä maissa luku on lähes 100 prosenttia ja Suomen kaltaisissa maissa äitiyskuolleisuus onkin miltei olematon. Kyläkätilöiden koulutus yhdessä perusterveydenhuollon palveluiden laajentamisen kanssa auttaisi tunnistamaan riskiraskaudet ja -synnyttäjät, mikä auttaisi naisia synnyttämään turvallisesti. Suurin osa äitiyskuolemista tapahtuu synnytyksen aikana tai pian sen jälkeen. Koulutetun henkilökunnan läsnäolo synnytyksessä eri maissa (%) 2008 Koko maailma 66 % Etiopia 6 % Afganistan 14 % Nepal 19 % Haiti 26 % Ruanda 28 % Guatemala 41 % Angola 45 % Intia 47 % Malawi 54 % Filippiinit 60 % Peru 73 % Etelä-Afrikka 92 % Kiina 98 % Romania 99 % Ranska 99 % Japani 100 % Suomi 100 % Kanada 100 % Lähteet: UNFPA: State of the World s Population 2008. UNFPA, 2008. Väestöliitto: Seksuaalioikeudet osana ihmisoikeuksia. Väestötietosarja 11. Helsinki, 2006. 19
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN SUOMESSA ÄITIYSKUOLLEISUUS SAATIIN LASKUUN NEUVOLAVERKOSTON AVULLA ÄITIYSKUOLLEISUUS SUOMESSA Vuosi Äitiyskuolleisuus 100 000 elävänä syntynyttä kohti 1940-1949...300,0 1950-1959...111,3 1960-1969...39,9 1970-1979... 7,9 1980-1989... 4,7 1990-1996... 5,1 n Vielä 1940-luvulla äitiyskuolleisuus oli ongelma Suomessakin. Äitiyskuolleisuuden laskuun vaikutti ratkaisevasti se, että äitiyskuolemia alettiin tilastoida varhain. Tämä mahdollisti ongelman laajuuden havaitsemisen ja tältä pohjalta alkoi myös syntyä poliittista tahtoa parantaa äitiysterveyttä. Asiaan puututtiin muun muassa lainsäädännön keinoin. Vuonna 1944 tuli voimaan laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista sekä lait kunnankätilöistä ja kunnallisista terveyssisarista. Lakien mukaan jokaisessa kaupungissa, kauppalassa ja maalaiskunnassa tuli olla äitiys- ja lastenneuvola. Laki oli tuloksellinen: Suomessa lääkärin johtamia äitiysneuvoloita oli vuonna 1941 vain 36, mutta vuonna 1945 jo yli 300. Vuonna 1937 säädettiin ensimmäinen, lähinnä vähävaraisia äitejä koskenut äitiysavustuslaki, joka vuonna 1941 päätettiin laajentaa koskemaan kaikkia äitejä. Äitiysavustuksella oli myös kansanterveydellistä merkitystä, sillä sen ehtona oli terveystarkastuksissa käyminen. Vuosina 1953 1976 toteutunut keskussairaalaverkon valmistuminen ja viiden yliopistosairaalan kehittäminen toi synnytysopin ja vastasyntyneiden hoidon sekä niiden yliopistotason erikoisosaamisen koko maan väestön ulottuville. Nykyään Suomi on yksi maailman johtavista maista äitien ja lasten terveyden ylläpitämisessä ja hoidossa. Äitiyshuolto on kansainvälisesti huippuluokkaa. Neuvolapalvelut ovat jokaisen suomalaisen odottavan äidin käytettävissä ja synnytykset tapahtuvat lähes poikkeuksetta sairaaloiden synnytysosastoilla, joilla on hyvät valmiudet hoitaa synnytykseen tai lapsen terveyteen liittyviä ongelmia. Äitiyskuolleisuus onkin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yksi maailman matalimmista, eli 1-5 kuollutta 100 000 elävänä syntynyttä kohden. Lähde: Väestöliitto: Politiikkaa ja työtä kestävän kehityksen puolesta - Suomalaisia saavutuksia. Helsinki 2006. Kulmala, Teija: Kehitysmaiden äitiyskuolleisuus pysyy korkeana - aikamme tragedia. Teoksessa Terve tulevaisuus. YK:n vuosituhattavoitteet ja terveys. Väestöliitto: Helsinki, 2007. 20
Kuva: Irene Suoninen Ensiarvoisen tärkeää on tarjota seksuaaliterveyspalveluja ja ehkäisyneuvontaa kaikille, jotta ei-toivottujen raskauksien määrää pystyttäisiin vähentämään. kuormittaa jo entisestään heikosti toimivia terveydenhoitopalveluja. Maissa, joissa turvallinen raskaudenkeskeytys on joko kielletty tai ankarasti rajoitettu, vaarallisia ja laittomia raskaudenkeskeytyksiä tapahtuu erittäin paljon. Näissäkin maissa kuluu merkittävästi varoja vaarallisten raskaudenkeskeytysten komplikaatioiden hoitamiseen. Lainsäädännön muuttaminen sallivampaan suuntaan on tärkeä askel äitiysterveyden parantamiseksi, mutta ei yksinään riitä. Ensiarvoisen tärkeää on tarjota seksuaaliterveyspalveluja ja ehkäisyneuvontaa kaikille, jotta ei-toivottujen raskauksien määrää pystyttäisiin vähentämään. Niitä tarvitaan erityisesti nuorille, koska arviolta 75 prosenttia vaarallisista raskaudenkeskeytyksistä tehdään 15 30-vuotiaille. Lapsiavioliittojen taakka Maailmanlaajuisesti miljoonat tytöt ja nuoret naiset pakotetaan avioliittoon alle täysi-ikäisenä. Lapsiavioliitot rikkovat lasten oikeutta elämään, vapauteen ja turvallisuuteen, sillä ne altistavat heidät monenlaisille terveysriskeille, kuten hiv-tartunnalle. Useimmiten tytöt ja nuoret naiset naitetaan heitä itseään vanhemmille miehille, ja heitä saatetaan painostaa aloittamaan intiimielämä pian avioitumisen jälkeen. Lisäksi heidän saatetaan odottaa tulevan raskaaksi nopeasti. Monet tytöt ja nuoret naiset eivät ole fyysisesti tai henkisesti valmiita tähän. Riski kuolla raskauteen ja synnytykseen liittyviin syihin on sitä suurempi mitä nuoremmasta tytöstä on kyse: ne ovat 15 19 -vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy. Alle 21
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN SELVIYTYMISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Kuva: Irene Suoninen Miljoonat tytöt ja nuoret naiset vammautuvat raskauden ja synnytyksen seurauksena. Esimerkiksi alle 20-vuotiailla on suuri riski saada synnytyksen yhteydessä fisteli. 15-vuotiailla on viisi kertaa suurempi riski kuolla kuin yli 20-vuotiailla. Lisäksi miljoonat tytöt ja nuoret naiset vammautuvat raskauden ja synnytyksen seurauksena. Esimerkiksi alle 20-vuotiailla on suuri riski pitkittyneeseen synnytykseen ja sen mukanaan tuomiin komplikaatioihin, joista yksi on fisteli. Monilla naimisissa olevilla tytöillä ei joko ole tietoa ehkäisymenetelmistä tai he eivät pysty neuvottelemaan niiden käytöstä miehensä kanssa. Tämä johtuu siitä, ettei heillä ole itsenäistä päätäntävaltaa eikä taloudellista itsenäisyyttä. Lisäksi heidän sosiaalinen asemansa voi olla hyvin alhainen. Nämä tekijät altistavat tytöt ja nuoret naiset myös seksuaaliselle väkivallalle ja hyväksikäytölle. Useissa maissa lainsäädäntö kieltää alle täysi-ikäisten avioliitot, mutta lait ovat pitkälti tehottomia, sillä monissa maissa perinteiset avioliitot solmitaan virallisen järjestelmän ulkopuolella. Esimerkiksi Intiassa on ongelmaan puututtu säätämällä laki, joka määrää kaikkien avioliittojen rekisteröimisen pakolliseksi. Lain myötä viranomaisten uskotaan voivan puuttua paremmin lapsiavioliittojen kontrolloimiseen. Lapsiavioliitot ovat selkeästi yhteydessä köyhyyteen ja kouluttautumattomuuteen. Korkeamman koulutuksen saaneet tytöt ja naiset menevät todennäköisemmin naimisiin vasta täysi-ikäisinä. Erityisesti köyhissä oloissa elävät perheet näkevät lapsiavioliitot yhtenä selviytymiskeinona, sillä tytöt saatetaan kokea perheessä taloudellisena taakkana. Harva tyttö pystyy jatkamaan koulunkäyntiään avioliiton solmimisen jälkeen. Lapsiavioliitot, varhaiset raskaudet ja kotitöiden tekeminen ovatkin suurimmat esteet tyttöjen koulunkäynnille. Koulutus on kuitenkin avainasemassa tyttöjen ja naisten voimaannuttamiseksi: pidempään koulua käyneet tytöt menevät myöhem- 22
Synnytyselinten vaurio FISTELI vaikeuttaa naisen elämää Raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot aiheuttavat naisille myös vammautumisia ja vaurioita, jotka pahimmillaan vaikeuttavat naisen elämää merkittävällä tavalla. Onkin arvioitu, että jokaista äitiyskuolemaa kohden 20 naista vammautuu. Yksi esimerkki tällaisesta vaikeasta vauriosta on synnytyselinten fisteli. Se syntyy useimmin pitkittyneen synnytyksen seurauksena, jolloin sikiön pää painaa liian pitkään naisen synnytyselimiä, minkä seurauksena synnytyselinten ja virtsarakon tai suolen välille syntyy avanne. Tämä voi johtaa siihen, että naiset menettävät virtsan tai ulosteen pidättämiskyvyn. Kaikki hylkäsivät minut mieheni hylkäsi minut, ystäväni hylkäsivät minut. Tiedän, etten koskaan saa uutta aviomiestä, poikaystävää tai toista lasta. Olen siis vain itsekseni. Fatmata, Sierra Leone Jos fisteliä ei korjata, se johtaa kroonisiin vaivoihin ja jopa naisten eristämiseen sosiaalisesta yhteisöstään. Fisteli on kaikkein yleisin köyhien maiden maaseudulla asuvilla tytöillä ja naisil- la, joilla ei ole mahdollisuutta ammattihenkilön avustamaan synnytykseen tai sen komplikaatioiden hoitoon. Maailmassa arvioidaan olevan 2 miljoonaa naista, joilla on fisteli, ja vuosittain arvioidaan ilmaantuvan noin 50 000-100 000 uutta tapausta. Vaurio olisi kuitenkin helposti ehkäistävissä, jos naiset voisivat synnyttää ammattitaitoisen henkilön avustamana ja heillä olisi komplikaatioiden uhatessa mahdollisuus päästä esimerkiksi keisarinleikkaukseen turvallisissa olosuhteissa. Fisteli on korjattavissa melko yksinkertaisella leikkauksella, joka maksaa noin 250-300 dollaria. Suuri osa naisista ei kuitenkaan tiedä, että fisteli on hoidettavissa tai heillä ei ole varaa hoitoon. Synnytystä oli kestänyt viisi päivää, kun minut viimein vietiin sairaalaan. Vauva oli kuollut. Kolmen viikon kuluttua tunsin, kuinka minusta alkoi valua jotain, haju oli inhottava. Tätä on kestänyt jo kymmenen vuotta. 26-vuotias nainen, Päiväntasaajan Guinea Lähde: www.unfpa.org/mothers/fistula.htm Kuva: Teija Kulmalan Seksuaaliterveyspalvelujen puute, perusterveydenhuollon heikkous, ammattitaitoisen henkilökunnan vähyys ja pula välineistä ja lääkkeistä eivät aiheuta pelkästään äitiyskuolemia. 23
ME OLEMME SITOUTUNEET Kairon toimintaohjelma vuonna 1994 n Seksuaaliterveys nostettiin väestökysymysten perustaksi jo vuonna 1994 Kairossa pidetyssä YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa, jossa 180 maata hyväksyi yhteisen toimintaohjelman maailman väestön hyvinvoinnin parantamiseksi. Ensimmäistä kertaa yksilöiden ja parien oikeudet huomioitiin ratkaisevana tekijänä väestönkasvun hillitsemisessä, naisten ja äitien terveyden edistämisessä sekä hivin ja aidsin leviämisen ehkäisyssä. Kairon väestökonferenssia pidetään läpimurtona niin sanotulle integroidulle lähestymistavalle, jossa väestö- ja kehityskysymyksiä tarkastellaan sekä globaalin kehitysnäkökulman että yksilön elämäntilanteen kannalta. Pekingin naisten maailmankonferenssin julkilausuma 1995 n Pekingin vuoden 1995 naisten maailmankonferenssin julkilausuman mukaan naisten täysivaltainen osallistuminen yhteiskunnan toimintaan ja päätöksentekoon ovat perustavanlaatuisia edellytyksiä tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiselle. Pekingissä luotu toimintasuunnitelma on yhteneväinen YK:n vuosituhattavoitteiden kanssa, joihin kuuluu sukupuolten tasa-arvon edistäminen, naisten aseman parantaminen ja odottavien äitien terveydestä huolehtiminen. YK:n vuosituhatjulistus vuonna 2000 n Syyskuun 2000 Vuosituhatkokoukseen YK:n päämajaan kerääntyi kaikkien aikojen suurin määrä maailman johtajia, yhteensä 189 YK:n jäsenmaasta. Tavoitteena oli pohtia maapallon tulevaisuutta, sen haasteita ja mahdollisuuksia. Maailman johtajat sopivat yhteisistä, ensiarvoisista päämääristä taatakseen rauhan ja turvallisuuden, poistaakseen köyhyyden, ja huolehtiakseen ympäristöstä ja ihmisoikeuksista. Päämäärät kirjattiin YK:n vuosituhatjulistukseen vuosituhattavoitteiksi ja ne ovat keskeisiä inhimillisen kehityksen aikaansaamisessa. Vuosituhattavoitteiden ja seksuaaliterveyden ja -oikeuksien välinen yhteys on erottamaton. Tavoitteet sisältävät seksuaalioikeuksien edistämiselle välttämättömiä päämääriä sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämisestä, äitien ja lasten terveyden parantamisesta sekä hiv-epidemian leviämisen ehkäisystä. 24
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Kuva: Irene Suoninen Monissa kulttuureissa ja yhteisöissä miehillä on paljon päätösvaltaa naisten seksuaaliterveyttä koskevissa asioissa, kuten esimerkiksi ehkäisyn käytössä. min naimisiin, he tuntevat oikeutensa paremmin, heidän sosiaalinen asemansa on parempi ja heillä on suuremmat mahdollisuudet itsenäiseen päätöksentekoon seksuaalisuutta ja lisääntymistä koskien. Koulutettu nainen hankkii useammin koulutuksen myös omille lapsilleen. Esimerkkejä: n Maailmanlaajuisesti 36 prosenttia 20 24 -vuotiaista naisista on solminut avioliiton alle 18-vuotiaana. n Arviolta 14 miljoonaa 15 19 -vuotiasta tyttöä synnyttää vuosittain lapsen. Tämän ikäryhmän tyttöjen todennäköisyys kuolla raskauden aikana tai synnytykseen on kaksi kertaa suurempi kuin aikuisella naisella. n Nigerissä 77 prosenttia 20 24 -vuotiaista naisista naitettiin ennen heidän 18. syntymäpäiväänsä. Bangladeshissa prosenttiosuus on 65. Lähde: UNICEF, www.unicef.fi Miesten rooli äitiysterveyden edistämisessä tärkeä Äitiysterveyden, naisten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämisessä miesten rooli on erittäin tärkeä. Monissa kulttuureissa ja yhteisöissä miehillä on paljon päätösvaltaa naisten seksuaaliterveyttä koskevissa asioissa, kuten ehkäisyn käytössä. Lisäksi raskauden ja synnytyksen aikana miehet päättävät hoitoon hakeutumisesta. Miesten osallistaminen seksuaaliterveysohjelmiin onkin ensiarvoisen tärkeää. On todettu, että miehet haluavat osallistua näihin ohjelmiin. Lisäksi miehillä on omia seksuaaliterveyteen liittyviä erityistarpeita ja he haluaisivat saada tietoa ja palveluja. Asiallisen tiedon puuttuessa miesten on vaikea ymmärtää ja tukea perhesuunnittelua ja muita seksuaaliterveyden palveluita. 25
Miksi ja millaisia seksuaaliterveyspalveluja? Seksuaaliterveyspalveluiden saatavuus on tärkeä osa seksuaalioikeuksia. Helposti saatavilla olevat, tehokkaat ja laadukkaat perhesuunnittelu- ja ehkäisypalvelut voivat merkittävästi vähentää äitiyskuolemia sekä synnytyksen ja raskauden aiheuttamia vammautumisia. Vähintään seuraavien kriteereiden pitäisi toteutua: n Seksuaaliterveyspalvelujen tulee olla osa perusterveydenhuoltoa. n Palveluihin tulee päästä helposti ja vaivattomasti. n Seksuaalisuuteen liittyviä asioita tulee käsitellä kulttuurisensitiivisesti. n Palvelujen pitää olla laadukkaita ja luottamuksellisia. n Saatavilla olevan ehkäisyvälinevalikoiman on oltava tarpeeksi laaja, jotta jokainen voi löytää itselleen parhaiten soveltuvan vaihtoehdon. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen Seksuaalioikeuksien näkökulmasta oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen tarkoittaa myös jokaisen yksilön oikeutta elää ilman pelkoa sukuelinten silpomisesta tai seksuaalisesta väkivallasta. Naisten ja tyttöjen sukuelinten silpominen (female genital mutilation, FGM) on esimerkki yhdestä räikeimmistä seksuaalioikeuksien loukkauksista. Sillä tarkoitetaan perinnettä, jossa tytöltä poistetaan ulkoiset sukuelimet joko osittain tai kokonaan. Silpominen on usein traumaattinen kokemus ja siitä aiheutuvat fyysiset ja psyykkiset ongelmat saattavat seurata naista läpi hänen elämänsä. Silpominen saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavia komplikaatioita ja verenvuotoa. Myös myöhemmin voi ilmetä kipua ja tulehduksia sekä vaikeuksia sukupuolielämässä, synnytyksissä ja kuukautisvuodon ja virtsan poistumisessa. 26
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Kuva: Irene Suoninen Maailmassa arvioidaan olevan 100 140 miljoonaa tyttöä ja naista, joiden sukuelimet on silvottu. Lisäksi noin 3 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua toimenpiteen kohteeksi vuosittain. Perinne on kaikkein yleisin 28 Afrikan maassa, mutta sitä esiintyy jossain määrin myös eräissä Lähi-idän maissa ja Aasiassa. Leikkaus tehdään tytöille keskimäärin 4 8-vuoden iässä. Leikkauskäytännöissä on suuria eroja: laajuus voi vaihdella muutaman veripisaran vuodattamisesta laajoihin leikkauksiin, jolloin ulkoiset sukuelimet poistetaan kokonaan ja typistetyt häpyhuulet ommellaan yhteen lukuun ottamatta pientä aukkoa virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi. Minulla on kaksi tytärtä. Vanhimmalle on tehty sunnatyyppinen leikkaus, nuorinta ei ole vielä leikattu. Haluaisin, ettei heihin koskettaisi lainkaan. Ongelmani on se, että äiti, mummo ja sukulaisnaiset johdattelevat minua. Heillä kaikilla on mielipiteensä, mitä tytölle pitäisi tehdä. Mies voi korkeintaan keskustella heidän kanssaan ja yrittää perustella, kerjätä, ettei näin tehtäisi. Mutta kun mies poistuu kotoa ja tulee takaisin, hän huomaa, että koko operaatio on ohi. Sillä aikaa kun hän on poissa, naiset ovat tehneet työnsä. - Hassan Abdilah Farah, koulutuskeskuksen johtaja, Somalia 27
Sukuelinten silpominen aiheuttaa kipua, tulehduksia, verenvuotoa sekä vaikeuksia seksuaalielämässä. Myös erilaiset synnytykseen liittyvät riskit kasvavat silpomisleikkauksien myötä. Traditiota ylläpidetään yli kulttuurirajojen Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on kulttuurinen perinnäistapa, jota harjoitetaan yli uskonnollisten ja etnisten rajojen. Monet maailman silvotuista naisista ovat muslimeja, mutta samaan aikaan monissa islamilaisissa yhteisöissä käytäntö on tuntematon. Mikään uskonto ei edellytä naisten sukuelinten silpomista. Perinteeseen liittyvät monet kysymykset, jotka koskevat kasvamista, sosiaalista ja kulttuurista identiteettiä, sosiaalista hyväksyntää, kunniaa ja puhtautta. Silpomisen nähdään myös varmistavan tyttöjen siveellisyyden ja neitsyyden. Ihmisoikeuskysymykseksi silpominen nousi 1990-luvulla, jolloin tietoisuus ongelmasta alkoi levitä. Perinnettä vastustetaan nykyään maailmanlaajuisesti ja myös Afrikassa taistellaan silpomisia vastaan. Esimerkiksi monissa maissa sukuelinten silpomista vastustavaa lainsäädäntöä ja toimintaohjelmia on kehitetty. Tavan kulttuurisensitiivisyyden vuoksi sitä on kuitenkin vaikea lähestyä, eivätkä pelkät lainsäädännön muutokset vaikuta toivotulla tavalla. Perinteen kitkemisessä on parhaiten onnistuttu, kun sukuelinten silpomiselle on yhdessä yhteisöjen kanssa luotu vaihtoehtoisia perinteitä. Esimerkiksi Keniassa ja Ghanassa uudenlaisten aikuistumisrituaalien edistäminen on ollut menestyksekästä. 28
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Kuva: Mari Jaakonaho Ympärileikkaukset voidaan luokitella Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan neljään pääryhmään: n Tyyppi 1: Klitoriksen hupun poistaminen ja/tai klitoriksen osittainen tai täydellinen poistaminen. Joskus tätä ympärileikkauksen tyyppiä kutsutaan myös sunnatyyppiseksi leikkaukseksi. n Tyyppi 2: Klitoriksen poistaminen sekä pienten häpyhuulien poistaminen osittain tai kokonaan. n Tyyppi 3: Ulkoisten sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen sekä typistettyjen häpyhuulten ompeleminen yhteen niin, että virtsan ja kuukautisveren poistumiseksi jätetään vain pieni aukko. Tätä leikkauksen tyyppiä kutsutaan infibulaatioksi tai faraoniseksi ympärileikkaukseksi. n Tyyppi 4: Erilaiset luokittelemattomat tavat: esimerkiksi klitoriksen ja/tai häpyhuulten pistely, lävistäminen, viiltely tai venyttäminen. Lähde: www.ihmisoikeusliitto.fi/projektit/kokonainen. 29
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN POIKIEN YMPÄRILEIKKAAMINEN n Maailmanlaajuisesti poikien rituaalisia ympärileikkauksia tehdään vuosittain arviolta 10 15 miljoonaa. Se on maailman eniten tehty leikkaus ja siihen suhtautuminen on hyvin ristiriitaista. Yleensä lapsensa ympärileikkausta haluavien vanhempien lähestymistapa on sekä uskonnollinen että sosiaalinen ja siihen liittyy eettisiä ja moraalisia näkökulmia. Poikien ympärileikkauksia vastustetaan yleisimmin lastensuojelunäkökulmasta sekä lapsen oikeudesta ruumiilliseen koskemattomuuteen, jotka onkin vahvistettu lukuisissa kansainvälisissä sopimuksissa. Myös Suomessa vakiintuneen eettisen hoitokäsityksen mukaan lääketieteellistä toimenpidettä ilman lääketieteellisiä perusteluja ei pitäisi tehdä. Vaikka poikien ympärileikkaamista vastustettaisiinkin, nähdään kuitenkin tärkeänä, ettei toimenpidettä kriminalisoida. Tämä saattaisi aiheuttaa rituaalisten ympärileikkauksien tekemistä terveydelle riskialttiissa olosuhteissa. 30
Kuva: Mari Jaakonaho Puolet kaikista maailman naisista on joutunut kumppaninsa pahoinpitelyn kohteeksi. -YK:n väestörahasto UNFPA:n vuosiraportti 2008 Naisiin kohdistuvan väkivallan moninaisuus Oikeus elää vapaana kaikista väkivallan muodoista kuuluu tärkeänä osana seksuaalioikeuksiin. Naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmän alle mahtuvat monet väkivallan muodot, kuten fyysinen, henkinen ja seksuaalinen pahoinpitely. Tätä oikeutta rikotaan kuitenkin jatkuvasti kaikkialla maailmassa, sillä arviolta joka kolmas nainen on kohdannut jotain näistä väkivallan muodoista. Sukupuolittunut väkivalta heijastaa ja toisaalta vahvistaa naisten epätasa-arvoista asemaa. Väkivallalla voi olla naisten elämään myös vakavia seurauksia, kuten eitoivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja, vaarallisia abortteja, fyysisiä vammoja ja psykologisia oireita. Esimerkiksi Suomessa joka viides nainen on kohdannut väkivaltaa lähisuhteissaan. Vuosittain noin 90 000 suomalaista naista joutuu lähisuhdeväkivallan kohteeksi. Ainoastaan joka kymmenes nainen ilmoittaa vakavimmat pahoinpitelyt poliisille. Lisäksi harva ilmoittaa raiskauksesta poliisille, sillä uhrit tuntevat siitä joko häpeää tai he eivät usko ilmoituksen tekemisen vaikuttavan mihinkään. Raiskauksista reilusti yli puolet on tapauksia, joissa uhri tuntee raiskaajan etukäteen. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna valtaosa raiskauksen uhreista on nuoria naisia. Erityi- 31
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN Lisäksi harva ilmoittaa raiskauksesta poliisille, sillä uhrit tuntevat siitä joko häpeää tai he eivät usko ilmoituksen tekemisen vaikuttavan. sesti naisten alhainen asema ja riippuvuus miehestä altistavat heidät seksuaaliselle väkivallalle. Sillä on yleensä pitkäkestoiset ja haitalliset seuraukset uhrin elämään. Seuraukset tulevat esiin välittömästi teon jälkeen tai myöhemmin erilaisina psyykkisinä ja fyysisinä oireina, syrjäytymisenä tai itsetuhoisena käyttäytymisenä. Seksuaalinen hyväksikäyttö on kriittinen riskitekijä lapsen ja nuoren fyysiseen ja psyykkiseen uhriutumiseen eli seksuaalisen hyväksikäytön jatkumiseen tai uusiutumiseen myös aikuisuudessa. Se lisää suojaamattoman seksin, runsaiden kumppanien, seksityöläiseksi ryhtymisen ja päihteiden käytön riskiä. Tämä kaikki altistaa seksitaudeille, hiv-tartunta mukaan lukien. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee seksuaalisen väkivallan ja seksitautien määrän vähentämiseksi muun muassa, että nuorille olisi tarjottava kattavaa seksuaaliterveyskasvatusta. Nuorille olisi opetettava 32
Kuva: Mari Jaakonaho TILANNE VENÄJÄLLÄ n Noin 80 prosenttia Venäjän kaikista väkivaltarikoksista tapahtuu perheissä. n 33 henkirikosta 100 000 asukasta kohden vuodessa. n Amnestyn arvion mukaan Venäjällä pahoinpidellään päivittäin 36 000 naista, vuosittain noin 14 000 naista menettää henkensä, suurin osa nykyisen tai entisen kumppanin käsissä. n Virallisten tilastojen mukaan perheväkivaltaa esiintyy joka neljännessä perheessä. n Perheväkivaltaan puuttumisessa on paljon ongelmia: lainsäädäntö on jäsentymätöntä ja keskeneräistä eivätkä poliisi ja oikeuslaitos näe perheensisäistä väkivaltaa ensisijaisena kysymyksenä. Lähde: Maippi Tapanainen: Naisten asema Venäjällä heikentynyt, http://www.maailma.net/artikkelit/naisten_asema_venajalla_heikentynyt, haettu 13.2.2009 33
OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN elämäntaitoja, joihin kuuluvat myös uhkaavien ja vaarallisten tilanteiden välttäminen. Näiden suositusten lisäksi pitäisi tyttöihin, naisiin, poikiin ja miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta kaikissa sen muodoissa kriminalisoida. Avioliiton sisäinen raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994 Suomessa. Lähes kaikki muut EU-maat olivat sen jo tehneet. n RAISKAUS sodankäynnin aseena n Viimeisen vuosikymmenen aikana käydyissä konflikteissa siviilit ovat joutuneet uhreiksi sotilaita useammin. Yhä useammin on saatu myös kuulla seksuaalisen väkivallan käyttämisestä systemaattisena ja laskelmoituna sodankäynnin aseena. Uhreiksi joutuvat useimmiten tytöt ja naiset. Naisten raiskaaminen konfliktitilanteessa on tarkoitettu hyökkäykseksi koko yhteisöä ja sen eheyttä vastaan. Kaikenikäisiin naisiin kohdistuvaa raakaa ja järjestelmällistä seksuaalista väkivaltaa on käytetty muun muassa Bosnian sodassa, Kongossa ja Sudanissa. Monesti raiskauksen uhriksi joutuneita naisia syyllistetään tapahtumasta ja heidän nähdään tuovan häpeää perheelleen. Raiskattuja naisia saatetaan peräti rankaista. Raiskaus on määritelty Kansainvälisen rikostuomioistuimen säännöissä sotarikokseksi. Lähde: YK:n väestörahasto UNFPAN vuosiraportti 2008 ja www.europarl.eu 34
LÄHTEET: Kuva: Irene Suoninen n Akar, Sylvia & Tiilikainen, Marja: Katsaus islamilaiseen maailmaan - naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Väestöliiton väestötietosarja 13. Helsinki, 2004. n David A Grimes, Janie Benson, Susheela Singh, Mariana Romero, Bela Ganatra, Friday E Okonofua, Iqbal H Shah: Unsafe abortion: the preventable pandemic WHO. n IPPF & Forum on Marriage and the Rights of Women and Girls: Ending Child Marriage. A Guide for global policy action. n Kulmala, Teija: Miesten osallistaminen seksuaaliterveyden ohjelmiin - kokemuksia Väestöliiton kehityshankkeista Intian ja Malawin maaseudulla. Teoksessa Politiikkaa ja työtä kestävän kehityksen puolesta - suomalaisia saavutuksia. Väestöliitto, Helsinki, 2006. n Kulmala, Teija: Kehitysmaiden äitiyskuolleisuus pysyy korkeana - aikamme tragedia. Teoksessa Terve tulevaisuus. YK:n vuosituhattavoitteet ja terveys. Väestöliitto: Helsinki, 2007. n Länsimies, Esko: Näkökulmia poikien ympärileikkaukseen. Suomen lääkärilehti 58: 83-87. 2003. n Saarinen, Riitta & Uuksulainen, Riikka: Kukkana naapurin puutarhassa - naisen elämää Etelä-Aasiassa. Väestöliiton väestötietosarja 14. Helsinki 2006. n www.unfpa.org/mothers/index.htm n www.unfpa.org/gender/men.htm n www.unfpa.org/mothers/fistula.htm n UNICEF: The State of the World s Children. Maternal and Newborn Health. UNICEF: New York, 2008. n WHO: Unsafe abortion. Global and regional estimates of the incidence of unsafe abortion and associated mortality in 2003. WHO, 2007. 35