SALAVA OSA I SUOMEN ARKEOLOGISTEN KENTTÄTÖIDEN LAATUVAATIMUKSET Museovirasto 2012
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 4 2 SUOMEN ARKEOLOGISTEN KENTTÄTÖIDEN LAATUVAATIMUSTEN LÄHTÖKOHDAT... 6 2.1 Valmisteluprosessi... 6 2.2 Arkeologisten kenttätutkimusten laatu... 6 2.3 Laatuvaatimusten muodostaminen... 7 2.4 Laatuvaatimusten rakenne ja sisältö... 9 3 TOIMIJAT... 10 3.1 Arkeologisten kenttätutkimusten suorittajat... 10 3.2 Kulttuuriympäristöviranomaiset... 11 3.3 Yliopistot ja tieteelliset seurat... 13 3.4 Muut asiantuntijat... 14 3.5 Maa- ja vesialueiden käytön suunnittelijat ja hankkeiden toteuttajat... 14 3.6 Maa- ja vesialueiden omistajat... 15 3.7 Arkeologian harrastajat... 16 3.8 Harrastussukeltajat... 16 4 ARKEOLOGISEN TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTI MAANKÄYTTÖHANKKEISSA... 17 4.1 Työvaiheet ja tavoitteet... 17 4.2 Asiakirjat... 20 4.2.1 Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva lausunto... 20 4.2.2 Tutkimuslupa... 21 5 ARKEOLOGINEN INVENTOINTI... 25 5.1 Työvaiheet ja tavoitteet... 25 5.2 Asiakirjat... 30 5.2.1 Inventointiraportti, riittävä selvitys... 30 5.2.2 Kohdekuvaus... 32 6 ARKEOLOGINEN ESITUTKIMUS... 34 6.1 Työvaiheet ja tavoitteet... 34 6.1.1 Tutkimustilanteet... 34 6.1.2 Tutkimusmenetelmät... 35 6.2 Asiakirjat... 38 6.2.1 Tutkimussuunnitelma... 38 6.2.2 Tutkimusraportti... 39 7 ARKEOLOGINEN KAIVAUS... 43 7.1 Työvaiheet ja tavoitteet... 43 7.2 Asiakirjat... 47 7.2.1 Tutkimussuunnitelma... 47 2
7.2.2 Tutkimusraportti... 48 7.2.3 Löytöluettelo... 52 8 ARKEOLOGINEN VALVONTA... 53 8.1 Työvaiheet ja tavoitteet... 53 8.2 Asiakirjat... 56 8.2.1 Tutkimussuunnitelma... 57 8.2.2 Tutkimusraportti... 58 3
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Johdanto 1 JOHDANTO Arkeologisten kenttätöiden tulee olla menetelmiltään yhteismitallisia. Arkeologisen toiminnan laatuvaatimuksia tarvitaan sekä alueidenkäytöstä ja rakennushankkeista muinaismuistolain perusteella seuraaviin että vain tieteellisin perustein toteutettaviin kenttätutkimuksiin. Yhteisten periaatteiden noudattaminen takaa tulosten mahdollisimman kattavan hyödyntämisen muinaisjäännösten tutkimuksessa, suojelussa ja hoidossa. Kaikille toimijoille yhteiset laatuvaatimukset ovat välttämättömiä myös arkeologisten kenttätutkimusten laadun arvioinnissa ja vertailussa. Kenttätöiden hajauttaminen eri toimijoille lisääntyvät. On todennäköistä, että tutkimuksia toteuttavien tahojen määrä kasvaa nykyisestä. Monissa EU-maissa arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset ja niiden valvontajärjestelmä ovat jo käytössä. Suomessa laatuvaatimusten muodostaminen tuli lopullisesti ajankohtaiseksi vuonna 2009 apulaisoikeuskanslerin alan kilpailua koskeneen ratkaisun myötä 1, vaikka aiheesta oli keskusteltu aikaisemminkin. Ratkaisussa todettiin, ettei muinaismuistolaissa ole perustetta tulkinnalle, jonka mukaan lain 15 :n mukaiset tutkimukset olisivat pääasiassa tai yksinomaan viranomaistoimintaa. Laatuvaatimustyön tarkoituksena on tunnistaa arkeologista toimintaa ohjaavia tekijöitä ja kehittämistä vaativia ongelmakohtia. Samalla on määritelty tutkimuksen ja suojelun reunaehtoja, joista ei voida tinkiä. Laatuvaatimusten tueksi on koottu ohjeita ja hyviä käytäntöjä. Tavoitteena on ohjata tutkimuksia hallitumpaan ja suunnitelmallisempaan suuntaan. Laatuvaatimusten valmisteluun liittyneissä seminaareissa kuultujen alustusten sekä käytyjen keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että painopisteen siirto riittäviin esitutkimuksiin etenkin muinaismuistolain 15 : n nojalla edellytettävissä tutkimuksissa, on arkeologikunnan yhteinen toivomus. Kaivaustutkimus on keskeinen tapa tuottaa arkeologista tietoa, mutta inventointi- ja esitutkimusmenetelmien hyödyntäminen nykyistä monipuolisemmin on välttämätöntä kaivauksiin liittyvien riskien hallitsemiseksi. Tästä syystä laatuvaatimuksissa on käsitelty myös arkeologisen tutkimusja suojelutarpeen arviointia. Tutkimustarpeen arvioinnissa tulee määritellä tutkimuksen kulku siten, että menetelmät ja muinaisjäännökseen kajoaminen ovat oikeassa suhteessa kulloinkin tarvittavaan tietoon. Tarkoituksena on tutkimusprosessin vaiheistaminen tavalla, joka palvelee sekä tutkimuksia suunnittelevia ja toteuttavia tahoja että tutkimusten tilaajia ja rahoittajia. Laatuvaatimukset määrittelevät myös arkeologian alan toimijoiden keskinäisiä rooleja, tehtäviä ja vastuita. Jatkuva vuorovaikutus on edellytys yhteisymmärrykselle sekä arkeologien kesken että suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Kanssakäymisessä alueidenkäytön suunnittelijoiden, arkeologisten tutkimusten tilaajien/rahoittajien ja kansalaisten kanssa korostuu vastuu antaa ymmärrettävää tietoa arkeologisen kulttuuriperinnön merkityksestä ja perustella siten sen tutkimusta ja suojelua. Laatuvaatimusten seuranta, menettelytapojen kehittäminen ja seurannasta vastaavien tahojen osoittaminen vaativat vielä pohdintaa. Arkeologisten tutkimusten laadunhallinnan keskeisenä välineenä tullee olemaan tutkimusprosessin ja -tulosten arviointi tutkimusraporttien perusteella. Myös itse laatuvaatimuksia täytyy muokata ja kehittää kokemusten ja tutkimustiedon kertyessä. Käsillä olevaa SALAVA-versiota tullaan jatkossa päivittämään. 1 (20.7.2009, OKV/898/1/2007: http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2009/20091426) 4
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Johdanto Olennaista on jatkaa keskustelua arkeologisten tutkimusten lähtökohdista ja päämääristä. Vastuu arkeologisten kenttätöiden yhteisten pelisääntöjen luomisesta ja noudattamisesta on edelleen kaikilla alan toimijoilla. Tavoiteprosesseihin kuuluvia tehtäviä koskevat ohjeet toimijoille on koottu omaksi kokonaisuudekseen osaan II. Helsingissä 27.1.2012, SALAVA-työryhmä: Johanna Enqvist Marianna Niukkanen Eeva-Liisa Schulz Tanja Tenhunen Pirjo Uino Stefan Wessman 5
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Laatuvaatimusten lähtökohdat 2 SUOMEN ARKEOLOGISTEN KENTTÄTÖIDEN LAATUVAATIMUSTEN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Valmisteluprosessi Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset on laadittu mahdollisimman kattavasti suomalaisia arkeologian alan toimijoita kuullen. Vuorovaikutus ja kommentointi on ollut mahdollista työn jokaisessa vaiheessa sekä aiheen ympärille perustetulla verkkosivustolla että kaikille avoimissa työseminaareissa. Laatuvaatimusten rakenteen ja sisällön osalta oleellisena lähtökohtana ovat olleet muiden Euroopan maiden laadunhallintajärjestelmät ja laatuvaatimukset. Näitä mukaillen, mutta täkäläiseen tutkimusperinteeseen ja -käytäntöihin sopiviksi muokaten hahmoteltiin runko, jonka ympärille suomalaiset laatuvaatimukset on koottu. Arkeologiselle kenttätutkimukselle määriteltyjen tavoitteiden lisäksi kerättiin ja kuvattiin hyviä käytäntöjä ja ohjeita, joita noudattamalla toiminnan ja sen tulosten hyvä laatu voidaan varmistaa. Arkeologisia laatuvaatimuksia koskeva työ Museovirastossa alkoi marraskuussa 2008. Jo alkuvaiheessa todettiin, että työskentelyyn on saatava mukaan kaikki arkeologian alan toimijat, vaikka Museovirasto olisikin vastuussa hankkeesta. Museovirasto järjesti tammikuussa 2010 kolmipäiväisen seminaarin, johon osallistui lähes sata arkeologia ja arkeologian opiskelijaa. Inventointien, esiselvitysten, prospektointien ja kaivaustutkimusten mukaisiin kokonaisuuksiin jaettujen päivien aikana kuultiin teemoihin liittyviä alustuksia ja työskenneltiin työpajoissa. Toinen kaikille avoin työseminaari järjestettiin lokakuussa 2010 Kulttuuritalossa. Museovirastossa aikaisemmin laaditut raportit ja selvitykset 2, työseminaarien rakenne, seminaareissa kuullut esitykset sekä työpajoissa tuotettu aineisto ovat olleet perustana myöhemmälle määrittelytyölle. Museovirasto ja Mikroliitti Oy toteuttivat yhteistyössä Laatuarkeologia-verkkosivuston (www.laatuarkeologia.org) ja siihen liittyvän keskustelufoorumin, jotka avautuivat toukokuussa 2010. Verkkosivustolle koottiin työseminaarissa tuotettu aineisto, linkkejä sekä keväällä 2010 järjestettyjen Prospektointi- ja Hautakaivausmenetelmä-seminaarien esitelmiä. Laatuarkeologia-sivuston keskustelufoorumilla rekisteröityneet 150 käyttäjää saattoivat kommentoida omilla nimillään foorumille tuotuja aineistoja ja siellä esitettyjä kysymyksiä tai aiheita. Foorumilla myös tiedotettiin projektin etenemisestä ja aikataulusta. 2.2 Arkeologisten kenttätutkimusten laatu Arkeologinen tutkimus on laadukas silloin, kun se vastaa asetettuja tavoitteita ja tuottaa tutkimuskysymysten kannalta olennaista, oikeaa ja riittävän tarkkaa tietoa. Yksittäisen tutkimuksen laatuun ja laadun arviointiin vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka tarkasti tarvittavan tiedon taso ja tutkimuksen tavoitteet on määritelty. Laatuvaatimukset kuvaavat sitä, millainen on laadukas kenttätutkimus ja miten tutkimusprosessi etenee kaikkien siinä mukana olevien tahojen ja ennen kaikkea arkeologisen kulttuuriperinnön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. 2 Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi ja arvottaminen, työryhmän loppuraportti 2008 Kenttäpalvelujen kehittämistä pohtineen työryhmän sekä MML 15 - työryhmän laatimat muistiot 2008 Arkeologiseen toimintaan liittyvien prosessien (viranomaistoiminta, kenttätyöt, arkistot ja kokoelmat, rekisterit) kuvaukset.
Vaikka laatuvaatimusten määrittelyn lähtökohtana ovat olleet ennen kaikkea maankäyttö- ja rakennushankkeisiin liittyvät arkeologiset kenttätyöt, ne voivat parantaa myös akateemisista lähtökohdista tehtyjen kenttätutkimusten laatua ja prosesseja. Ohjeet selkeyttävät tilaajan/rahoittajan kustannusvastuita ja helpottavat kenttätyöhankkeiden budjetointia, tarjouspyynnön laatimista ja sopivimman tekijän valintaa. Laatuvaatimusten ja sääntöjen perimmäinen tarkoitus on suojella ainutkertaista arkeologista kulttuuriperintöä ja varmistaa, että arkeologit palvelevat yhteiskuntaa mahdollisimman hyvin. Arkeologian tärkein päämäärä on hankkia merkityksellistä, tiedeyhteisöä ja koko yhteiskuntaa hyödyttävää tietoa menneisyydestä. Laatuvaatimuksissa määritellään riittävä ja hyvä taso, ei minimitasoa tai parasta mahdollista tasoa. Vaatimusten lähtökohtana on tällä hetkellä toteutettavien hyvien käytäntöjen läpinäkyviksi tekeminen. Laatuvaatimusten tulee olla väljiä ja laadun arvioinnin kohdistua lähinnä toiminnan lopputulokseen, jolloin mahdollisuudet metodien kehittämiseen, uusiin innovaatioihin ja tiettyyn tutkijanvapauteen säilytetään. Laatuvaatimukset tulee päivittää säännöllisesti, kun niiden käytöstä syntyy kokemuksia ja menetelmät kehittyvät. Laatuvaatimusten toteutumista seuraamalla voidaan tunnistaa työprosessien kriittisiä kohtia ja etsiä tarvittaessa uusia työkaluja riskienhallintaan ja ongelmatilanteiden ratkaisuun. Muinaisjäännösten suojelun peruslähtökohtana on säilyttäminen in situ. Muinaisjäännöksen tutkimiseen tulee ryhtyä vain silloin, kun kohteen rakentaminen tai tutkiminen katsotaan säilyttämistä tärkeämmäksi tavoitteeksi. Arkeologinen tutkiminen, hyvinkin toteutettuna, poistaa kohteen tutkituilta osin. Tästä syystä, mikäli mahdollista, edetään vaiheittain käyttäen aluksi vähemmän kajoavia menetelmiä. Jos varsinaisiin kaivaustutkimuksiin päädytään, säilyy kohteen sisältämä tieto ex situ arkistoissa ja kokoelmissa. Kilpailuttaminen on tullut koskemaan myös arkeologisia kenttätyöhankkeita. Arkeologisiin kenttätöihin liittyvät kaupalliset markkinat ovat siinä mielessä keinotekoiset, että ne perustuvat useimmiten lakiin ja velvollisuuteen, eivät vapaaehtoiseen kysyntään. Työn tilaajaa ei välttämättä kiinnosta tutkimustyön laatu ja lopputulos, eikä sillä yleensä ole edes kompetenssia laadun arvioimiseen. Jos hankintapäätöksen perusteina ovat halvin hinta ja nopein toimitusaika, seuraa tästä luonnollisesti se riski, että tutkimuksen laatu kärsii ja prosesseissa oiotaan. Tästä on syntynyt tarve varmistaa toimijoiden pätevyys ja työn lopputuloksen riittävä laatu sekä ohjeistaa kenttätyöhankkeisiin liittyviä prosesseja ja hyviä työtapoja. Prosessit eivät ole koskaan lopullisia, vaan niitä on aina mahdollista kehittää ja parantaa. Parhaimmillaan myös työn mielekkyys kasvaa, yhteistyö lisääntyy ja laatua, toimintaa ja osaamista pystytään kehittämään määrätietoisesti. Laatuvaatimukset parantavat myös arkeologisten hankkeiden kustannustehokkuutta selkeyttämällä vastuita, prosesseja ja tavoitteita. Huono laatu tuhlaa paitsi ainutkertaista arkeologista kulttuuripääomaa myös rahaa. 2.3 Laatuvaatimusten muodostaminen Laatuvaatimusten määrittelyn yhtenä lähtökohtana on käytetty arkeologisen tiedon karttumisen prosessia: tutkimuksiin johtavia tekijöitä, tutkimusten vaiheita sekä tutkimustiedon käyttöä (Kaavio 1). Arkeologinen tieto karttuu ensisijaisesti tieteenalan hyväksyttyjä käytäntöjä ja periaatteita noudattavien tutkimusten kautta. Varsinaisen tutkimusprosessin toteuttamiseen vaikuttavat myös sitä edeltävät ja sen jälkeiset toiminnot. Kokonaisuus voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin, joiden sisältöä käsitellään tarkemmin seuraavissa luvuissa: Laukaiseva tekijä (tieteenalan sisäinen tai ulkoa tuleva) 7
Arkeologisen intressin tunnistaminen (voi sisältyä jo edelliseen) Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi Tutkimuksen tavoitteiden määrittely (tai suojelua koskevien ehtojen, toimenpiteiden ja rajoitusten määrittely) Tutkimusmenetelmien ja lähdeaineiston valinta Lähdeaineiston analyysi Kenttätyöt, havaintojen ja kenttätyöprosessin dokumentointi Lähde- ja dokumentointiaineiston tulkinta ja raportointi Tutkimustulosten julkaiseminen Tutkimustiedon hyödyntäminen Kaavio 1. Arkeologisen tiedon karttuminen ja tiedonkeruun prosessi. Arkeologiassa jo vallitsevia toimintatapojen, menetelmien ja käytäntöjen kokoaminen ja arviointi on ollut osa laatuvaatimusten muodostamista. Hyvät käytännöt voivat muodostua ohjeiksi ja suosituksiksi, ja huonot on pyrittävä tunnistamaan ja korvaamaan paremmilla. Laatuvaatimukset ovat mahdollisimman moneen tilanteeseen sovellettavissa olevia periaatteita, päämääriä ja tavoitteita sekä hyvän tutkimuksen ominaisuuksia. Laatuvaatimuksia täydennetään ohjeilla, jotka kertovat yksityiskohtaisemmin hyvistä menettelytavoista. Laatuvaatimusten muodostaminen on tarkoittanut myös toimijoiden roolien, tehtävien ja vastuiden selkeyttämistä. Taustalla vaikuttavat muidenkin tahojen toiminta ja tarpeet, esimerkiksi taloudelliset reunaehdot täytyy ottaa huomioon tutkimusten toteuttamisessa. Laatuvaatimuksissa on ensi sijaisena pidetty kuitenkin arkeologian näkökulmaa ja mahdollisimman ammattimaisen kenttätyöprosessin kuvaamista. Täsmällisyyden ja yhtenäisyyden vuoksi työssä on pyritty käyttämään yksiselitteisesti määriteltyjä käsitteitä ja termejä, jotka on koottu sanastoksi (liite I). Sanasto sisältää termit ja niiden määritelmät suomeksi. Termeille on esitetty myös ruotsin- ja englanninkieliset käännökset tai vastineet. 8
2.4 Laatuvaatimusten rakenne ja sisältö Laatuvaatimukset ohjeistavat toimintatapoja arkeologisen tiedonkeruun eri vaiheissa ja määrittelevät siinä syntyvien asiakirjojen sisältöä. Laatuvaatimuksin voidaan kuvata ja arvioida esimerkiksi sitä, millainen on riittävän hyvä tutkimussuunnitelma tai tutkimusraportti. Laatuvaatimukset kohdistuvat: Toimijaan Pätevyysvaatimukset, tehtävät, vastuut ja velvollisuudet Prosessiin Millainen on korkeatasoinen tutkimusprosessi Toimintaan Hyvään tutkimusprosessiin kuuluvat tehtävät ja niiden suorittaminen, toimintatapoja tukeva ohjeistus ja suositukset Toiminnan tuloksiin Tutkimusprosessissa syntyvien asiakirjojen laatukriteerit Toiminnan vaikutuksiin Yhteiskunnallinen vaikuttavuus, tietämyksen ja ymmärryksen lisääntyminen. Verkkolähteitä Laatuarkeologia-verkkosivusto: www.laatuarkeologia.org 9
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat 3 TOIMIJAT 3.1 Arkeologisten kenttätutkimusten suorittajat Arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset koskevat arkeologisten kenttätöiden tekijöitä, tutkimuksiin osallistuvia muita asiantuntijoita ja konsultteja, arkeologiassa opetusta antavia yliopistoja sekä kulttuuriympäristön suojelusta vastaavia viranomaisia. Maa- ja vesialueiden käytön suunnittelijat ja maa- ja vesialueiden käyttöhankkeiden toteuttajat ovat kuitenkin merkittävässä roolissa arkeologista kulttuuriperintöä koskevien tutkimusten tilaajina ja rahoittajina. Tehtäviä ja vastuita tarkastellaan myös heidän näkökulmastaan yhteistyön ja vuorovaikutuksen helpottamiseksi sekä tutkimus- ja suojeluprosessien sujuvuuden varmistamiseksi. Kenttätutkimuksia tekevät Museovirasto ja museot, yksittäiset tutkijat, tieteelliset tutkimusryhmät, yliopistot, yksityiset yritykset ja Metsähallitus. Kenttätutkimuksella on oltava vastuullinen johtaja, jota koskevat seuraavat arkeologisen kenttätutkimuksen suorittajan pätevyysvaatimukset, tehtävät ja vastuut: Maa- tai vesialueiden käytön suunnitteluun liittyvän arkeologisen inventoinnin tai muun kajoamattoman tutkimuksen suorittajalla tai tutkimuslupaa vaativan kajoavan tutkimuksen vastuullisella johtajalla on oltava arkeologin koulutus sekä riittävästi kokemusta vastaavista kenttätyöhankkeista. Arkeologin koulutus tarkoittaa pääsääntönä ylempää korkeakoulututkintoa, pääaineena arkeologia, tai muulla tavoin hankittua vastaavaa pätevyyttä. Muun tutkimushenkilökunnan kokoonpano ja osaaminen määräytyvät hankkeen ja sen tavoitteiden mukaan. Pätevyys ja työkokemus osoitetaan tutkimuslupahakemukseen liitettävällä ansioluettelolla, jossa mainitaan opinnot, tieteelliset julkaisut ja aikaisempien erityisesti Suomen olosuhteissa toteutettujen kenttätyöhankkeiden tutkimusraportit. Ulkomaisilta arkeologeilta edellytetään suomalaisen aineiston riittävää tuntemusta. Ammattitaitoon kuuluvat myös ammatillisen osaamisen ylläpito, arkeologian tieteenalan ja tutkimusmenetelmien kehityksen aktiivinen seuraaminen ja vuorovaikutus kollegoiden kanssa. Arkeologisen kenttätutkimuksen suorittaja: Ottaa huomioon viranomaisen tutkimusta ja suojelua koskevat kannanotot, linjaukset, määritelmät ja ohjeet. Laatii työ- ja resursointisuunnitelman siten, että tutkimus on mahdollista toteuttaa sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja tutkimussuunnitelmassa esitetyllä tavalla. Ilmoittaa tutkimuksesta maanomistajalle tutkimusluvan ehtojen mukaisesti. Vastaa työryhmänsä pätevyydestä ja riittävästä osaamisesta. Ilmoittaa viranomaisen edellyttämän inventoinnin toteuttamisesta Museovirastoon ja maakuntamuseoon ennen kenttätutkimusten aloittamista. Laatii laatuvaatimusten mukaisen tutkimussuunnitelman ja hakee kajoavia tutkimuksia varten tutkimuslupaa Museovirastolta hankkeesta riippuen viimeistään 1-2 kk ennen kenttätutkimusten suunniteltua ajankohtaa (ks. 4.2.2). Vastaa tutkimuksen esi-, kenttä- ja jälkityövaiheesta laatuvaatimusten mukaisesti ja tutkimusluvan ehdoissa edellytetyllä tavalla yhteistyössä henkilöstönsä ja käyttämiensä asiantuntijoiden kanssa. Vastaa tutkimuksen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisten tutkimusmenetelmien valinnasta, sikäli kun viranomainen ei ole niitä määritellyt. 10
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat Ottaa yhteyttä kulttuuriympäristöviranomaiseen, mikäli tutkimuksessa tulee esiin erityisen merkittäviksi katsottavia tai ennestään tuntemattomia jäännöksiä, joiden säilyminen on uhattuna tai kiinteitä rakenteita, joiden purkamisen tai säilyttämisen ratkaiseminen saattaa vaatia tutkimus- ja suojelutarpeen uudelleenarviointia. Ottaa yhteyttä tilaajaan mikäli kenttätöissä on käynyt ilmi seikkoja, joilla voi olla vaikutusta rakennushankkeen tai suunnitelmien toteutumiseen suunnitellulla tavalla. Vastaa työturvallisuudesta (poikkeuksena rakennustyömaat, joissa vastuussa on pääurakoitsija); Työsuojelusta huolehtiminen on työntekijän ja työnantajan yhteinen asia. Työntekijän on kokemuksensa, työnantajalta saamansa opetuksen ja ohjauksen sekä ammattitaitonsa mukaisesti työssään huolehdittava käytettävissään olevin keinoin sekä omasta että muiden työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa kenttätöiden vastuulliselle johtajalle havaitsemistaan vaaratilanteista ja puutteista työturvallisuudessa. Vastaa siitä, että tehty tutkimus täyttää sille asetetut tavoitteet ja vastaa mahdollisuuksien mukaan tutkimuskysymyksiin. Vastaa kenttä- ja jälkityövaiheessa hanketta koskevista tutkimuksellisista ratkaisuista. Toimittaa tutkimusraportin kohteen tai alueen suojelusta vastaavalle kulttuuriympäristöviranomaiselle, tilaajalle ja muille asianosaisille tahoille määräaikaan mennessä. Huolehtii osaltaan hankkeeseen liittyvästä tiedottamisesta ja yhteydenpidosta tutkimusten tilaajan, viranomaisten, sidosryhmien ja muiden mahdollisten asianosaisten kesken. Pitkään alueella asuneiden paikallistuntemus ja perimätieto ovat arvokkaita, usein oleellisia lisiä esimerkiksi inventoinnin lähdetietoihin. Arkeologisessa kenttätutkimuksessa voidaan parhaimmillaan sekä lisätä tietoa kulttuuriympäristöstä että kansalaisten tietoisuutta siitä. Moraalinen vastuu hankkeen luonteen ja laajuuden kannalta tarkoituksenmukaisesta tiedonvälityksestä ja tarpeellisesta vuorovaikutuksesta on kaikilla tutkimuksia tekevillä tahoilla. 3.2 Kulttuuriympäristöviranomaiset Valtiolla on vastuu hallussaan olevasta kulttuuriperinnöstä ja Suomen alueella sijaitsevista muinaisjäännöksistä. Kulttuuriympäristön suojelu kuuluu ympäristöministeriölle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle, jotka vastaavat toimialojensa osalta asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Museovirasto ja ympäristöministeriön alaiset aluehallintovirastot (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY) huolehtivat toimialueillaan käytännön hallintotehtävistä. Eräiden muinaismuistolain mukaisten valtiolle kuuluvien suojelutehtävien hoitamisesta on museoasetuksen (1192/2005) 3 :n nojalla sovittu joidenkin maakuntamuseoiden kanssa (ns. yhteistyösopimukset). Kulttuuriympäristöviranomaisilla tarkoitetaan tässä arkeologisen kulttuuriperinnön suojelusta vastaavaa viranomaista, joka on Museovirasto tai sen kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt maakuntamuseo. Arkeologisen kulttuuriperinnön vaalimisesta vastaavalla virkamiehellä tai toimihenkilöllä tulee olla arkeologin koulutus ja käytännön kokemusta arkeologisen tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Lisäksi hänellä tulee olla riittävät tiedot kulttuuriperintöä koskevasta lainsäädännöstä sekä lainsäädännön toteuttamisesta käytännössä. Arkeologin koulutus tarkoittaa pääsääntöisesti ylempää korkeakoulututkintoa, pääaineena arkeologia, tai muulla tavoin hankittua vastaavaa pätevyyttä. Kulttuuriympäristöviranomaista velvoittaa arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvän lainsäädännön lisäksi myös viranomaisen toimintaa ja hallintomenettelyä ohjaava lainsäädäntö. 11
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat Kulttuuriympäristöviranomainen: Laatii arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua ja siihen liittyvää tutkimusta koskevia määritelmiä ja ohjeita; toteuttaa ja seuraa niitä johdonmukaisesti. Tehtävien hoitamisessa oleellista on vuorovaikutus yliopistojen ja muun arkeologikunnan kanssa. Kulttuuriympäristöviranomaisen linjausten on perustuttava ajantasaiseen tutkimustietoon ja/tai edistettävä sen hankkimista. Vastaa kriteereistä, joilla arvioidaan muinaisjäännösten merkittävyyttä. Vaikka muinaismuistolaki antaa muinaisjäännöksille yhtäläisen suojelun, vaaditaan käytännön työssä muinaisjäännösten arvottamista ja siihen perustuvia valintoja. Muinaisjäännöksen merkityksen arvioinnin on perustuttava selkeästi määriteltyihin, yhteisesti laadittuihin ja käytettyihin arviointikriteereihin. Muinaisjäännösten määrittely- ja arvottamistyötä koordinoi Museovirasto (ks. ed. kohta). Osallistuu alueidenkäytön suunnitteluun ja hoitaa hallinnollisia suojelutoimia tavalla, joka mahdollistaa muinaisjäännösten riittävän korkeatasoisen tutkimuksen ja arkeologisen kulttuuriperinnön säilymisen tuleville sukupolville. Viranomaisten lakisääteisillä velvoitteilla on ratkaiseva vaikutus arkeologisen kulttuuriperinnön säilymiseen. Viranomaisten kannanotot ohjaavat sitä, mitkä alueet inventoidaan, mitkä muinaisjäännökset tutkitaan ja mitkä säilytetään tuleville sukupolville. Tunnistaa ja tuo esille alueidenkäytön suunnitteluun liittyvät arkeologiset intressit. Arvioi riittävän lähdeaineiston avulla alueen suunnitellun käytön vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön. Ovatko tiedot riittäviä vai tarvitaanko uusia tai täydentäviä tutkimuksia? Mikäli tutkimuksia ei ole käytettävissä tai ne eivät ole ajantasaisia tai kattavia, on viranomaisen arvioitava tutkimustarve ja tarvittaessa edellytettävä uuden tutkimuksen tekemistä. Varmistaa osaltaan, että tutkimus- ja suojelutarpeen arvioinnille varataan riittävä aika. Viranomaisella pitää olla mahdollisuus suorittaa maastotarkastus/tarkastussukellus sekä konsultoida muita asiantuntijoita, jotta kaikki hankkeelle merkittävät näkökulmat tulevat huomioiduiksi. Tämä tukee tutkimusten ennakoivuutta: esitutkimukset toteutetaan niin varhain, että hankesuunnitelmia on mahdollista muuttaa muinaisjäännöksiä säilyttävään suuntaan. Arvioi maa- tai vesialueen käyttöön liittyvän suunnitelma-alueen, arkeologisesti potentiaalisen alueen tai yksittäisen muinaisjäännöksen tutkimus- ja/tai suojelutarvetta selkeästi ja kattavasti perustellen: Määrittelee suojelutarpeen mukaiset ehdot ja rajoitukset maankäytölle. Määrittelee tutkimustarpeen mukaiset tavoitteet ja tutkimuskysymykset sekä tutkimusmenetelmän yleisellä tasolla (inventointi/esitutkimus/valvonta/kaivaus) Esittää tarvittaessa yksityiskohtaisempia ja täsmällisempiä edellytyksiä tutkimuksen suorittamiselle ja tutkimusmenetelmille ja/tai neuvottelee niistä tutkimuksen suorittajan kanssa. Tiedottaa tutkimus- ja suojelutarvetta koskevan kantansa hankkeen suunnittelijalle sekä muille asian hoitamisen kannalta keskeisille tahoille, kuten alueellisille hallintoviranomaisille ja maakuntamuseoille, joko viranomaislausunnolla tai neuvottelussa. Antaa arkeologisen tutkimuksen tilaajalle/rahoittajalle tietoa kenttätutkimusten laatuvaatimuksista ja käytännöistä. Alueidenkäyttöhankkeissa on lähes aina mukana myös taloudellinen intressi, ja niihin saattaa liittyä muitakin selvitysvelvoitteita kulttuuriympäristön lisäksi. Viranomaisneuvottelun yhteydessä kulttuuriympäristöä koskeva kannanotto perusteluineen kirjautuu laadittavaan muistioon. 12
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat Tutkimusta koskevat tavoitteet ja kriteerit on kuitenkin kirjattava myös erilliseen viranomaisen laatimaan muistioon tai lausuntoon, jota voidaan käyttää tarjouspyynnön pohjana tai tutkimusta suoraan tilattaessa. On juridisessa vastuussa suojeltavien kiinteiden muinaisjäännösten määrittelystä. Vastaa erityisen merkittäviksi katsottavien jäännösten säilyttämistä koskevista päätöksistä. Määrittelyjen ja ratkaisujen on perustuttava riittävään tutkimustietoon, ja tutkimusraporteissa esitetyt havainnot sekä kenttätutkimusten suorittajien tulkinnat on otettava huomioon päätöksiä tehtäessä. Huolehtii siitä, että tutkimusraporttien tiedot viedään valtakunnalliseen muinaisjäännösten kohderekisteriin (muinaisjäännösrekisteri) ja pdf-muotoiset tutkimusraportit arkeologisten hankkeiden rekisteriin (hankerekisteri). Rekistereitä tarkistetaan ja täydennetään arkistotietojen pohjalta tutkimus- ja suojelutarpeen arvioinnin tai tutkimuslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä suunnitelma-alueen tai kohteen osalta varsinkin jos edellytetään uusia tutkimuksia. Muinaisjäännösrekisteriin pyritään lisäämään tunnettujen kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi myös irtolöydöt eli löytöpaikat, viranomaiselle saapuneiden yleisöilmoitusten, muiden viranomaisten tietojen, perimätietojen tai historiallisten lähdetietojen perusteella määritellyt mahdolliset muinaisjäännökset sekä muut kohteet, jotka eivät ole saaneet muinaisjäännösstatusta, mutta joilla voi olla merkitystä osana kulttuuriympäristöä ja sen tutkimusta. Museovirasto myöntää tutkimusluvat kajoaviin tutkimuksiin tunnetuilla muinaisjäännöksillä ja varmistaa, että tutkimusluvan hakija täyttää pätevyysvaatimukset. Neuvottelee tarvittaessa tutkimusluvan hakijan kanssa ja antaa tälle mahdollisuuden lupahakemuksessa esitettyjen tietojen täsmentämiseen tai lisätiedon toimittamiseen. Tutkimuslupahakemuksen arvioinnin tekee Museovirasto. Tutkimuslupahakemus voi liittyä tieteelliseen tutkimushankkeeseen tai maankäyttöhankkeeseen liittyviin tutkimuksiin, joita on edellytetty kulttuuriympäristöviranomaisen antamassa lausunnossa. Viranomaislausuntoon liittyvän tutkimuslupahakemuksen kohdalla tutkimussuunnitelman tulee perustua lausunnossa todettuun tutkimustarpeen määrittelyyn. Tukee kenttätutkimuksen suorittajaa etenkin vaikeissa tilanteissa, kuten kiireellisissä pelastuskaivauksissa. Museovirasto tekee pyynnöstä tai tarvittaessa tarkastuskäynnin/sukelluksen kaivauspaikalle tai jälkityöhön varattuihin tiloihin. Tarkastuskäyntien matkakulut voidaan laskuttaa tutkimuksen tilaajalta. Kutsuu olosuhteiden tai tietojen olennaisesti muuttuessa tilaajan/rahoittajan, arkeologisen tutkimuksen suorittajan ja muut asianosaiset tahot yhteiseen neuvotteluun, esimerkiksi tutkimuskohteen osoittauduttua tutkimus- tai suojeluarvoiltaan arvioitua merkittävämmäksi. Arvioi maa- tai vesialueiden käyttöhankkeisiin liittyvien arkeologisten selvitysten riittävyyttä (ks. 5.2.1). Tarkistaa tutkimusraportin ja antaa siitä palautetta tutkimuksen suorittajalle hankkeen laajuudesta riippuen enintään 6 kk:n sisällä raportin jättämisestä. Tekee tutkintapyynnön poliisiviranomaisille, jos epäilee luvatonta muinaisjäännöksen kajoamista. Tiedottaa maa- tai vesialueen omistajille löytyneistä kiinteistä muinaisjäännöksistä. 3.3 Yliopistot ja tieteelliset seurat Arkeologian oppiaineessa annetaan opetusta tällä hetkellä kolmessa yliopistossa: Helsingissä, Oulussa ja Turussa. Kaikki yliopistot tekevät kenttätöitä, järjestävät opetuskaivauksia ja inventointikursseja. Arkeologisia kenttätöitä koskevaa opetusta antavilla yliopistoilla on tärkeä tehtävä tulevan tutkimuksen 13
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat laadun varmistajana. Kenttätyömenetelmien opetuksesta vastaavan henkilökunnan tulee huomioida arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimukset opetuksessaan. Yliopistoilla on keskeinen merkitys mm. tutkimusmenetelmien kehittäjänä ja metodien käyttöön perehtyneiden asiantuntijoiden kouluttajana. Yliopistojen arkeologit vastaavat osaltaan akateemisten tutkijoiden, kulttuuriympäristöviranomaisten ja muun arkeologikunnan välisen vuorovaikutuksen aktiivisuudesta. Suomessa toimii kaksi tieteellistä arkeologista seuraa, Suomen arkeologinen seura ja Suomen keskiajan arkeologian seura. Ne ylläpitävät suomalaisten arkeologien keskinäisiä kontakteja, virittävät alaan kohdistuvaa keskustelua sekä pyrkivät kohottamaan arkeologisen tutkimuksen tasoa keskustelutilaisuuksien, seminaarien ja julkaisujen kautta. 3.4 Muut asiantuntijat Arkeologisiin tutkimuksiin liittyviä asiantuntijoita ovat mm. geofysikaalisten prospektointitutkimusten tekijät, digitaalisten dokumentointimenetelmien osaajat, osteologit, paleobotanistit, ajoitus- ja analyysilaboratorioiden asiantuntijat ja konservaattorit. Konsultilta ja erityisasiantuntijalta edellytetään pätevyyttä edustamallaan alalla. Konsultti tai erityisasiantuntija tekee työnsä yhteistyössä työn tilaajan ja tutkimushankkeesta vastaavan arkeologin kanssa, jotta kyetään valitsemaan tavoitteiden ja tutkimuskysymysten kannalta mahdollisimman hyvin soveltuvat menetelmät sekä tulkitsemaan tutkimustuloksia oikein suhteessa arkeologisiin kysymyksiin. Erityisasiantuntija esittää omassa tutkimusraportissaan tehdyt toimenpiteet, analysoimansa aineiston ja kerätyn mittausdatan sekä siitä tehdyt tulkinnat. Olennaista on, että havainnot ja johtopäätökset on esitetty siten, että ne ovat hyödynnettävissä myös jatkotutkimuksissa. Metodisen kehittämisen näkökulmasta on tärkeää, että erityisasiantuntijat arvioivat yhdessä arkeologisen tutkimuksen suorittajan kanssa, kuinka käytetyt menetelmät tai analyysit soveltuivat tutkimuskysymysten selvittämiseen ko. tapauksessa. Analyyseista, ajoituksista ja erityisesti konservoinnista aiheutuvia kustannuksia on yleensä vaikea arvioida ennen kenttätutkimusten suorittamista. Mikäli analysoitavien näytteiden tai konservoitavien esineiden täsmällinen määrä ja laatu tai arvio niistä on selvillä, analyysin tai konservoinnin tekijä antaa oman kustannusarvionsa. 3.5 Maa- ja vesialueiden käytön suunnittelijat ja hankkeiden toteuttajat Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) tavoitteena on mm. turvata kulttuurisesti kestävä kehitys sekä taata kaikille osallistumismahdollisuus avoimen tiedottamisen kautta. Yleispiirteisten maakuntakaavojen suunnittelu tapahtuu maakuntaliitossa ja ympäristöministeriön ohjauksessa. Kunnat ovat vastuussa yleis- ja asemakaavoista. Alueidenkäytön suunnittelijat, rakennushankkeiden toteuttajat ja urakoitsijat vastaavat kiinteiden muinaisjäännösten huomioon ottamisesta ja säilyttämisestä mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi he huolehtivat osaltaan tutkimuksen tekijöiden mahdollisuudesta tuottaa hyvälaatuista arkeologista tutkimusta. Tilaajan, urakoitsijoiden ja arkeologien vuorovaikutus, yhteydenpito sekä avoimuus ovat edellytys sujuvalle yhteistyölle sekä muinaisjäännösten suojelulle erilaisissa hankkeissa ja suunnitelmissa. Yleistä työhanketta tai kaavoitusta suunniteltaessa on sen toteuttajalla velvollisuus selvittää, koskeeko suunniteltu hanke muinaisjäännöksiä (MML 13 ). Suunnittelun lähtöaineistoksi voidaan tiedot muinaisjäännöksistä tilata Museovirastosta tai käyttää Museoviraston avointa Kulttuuriympäristö-rekisteriportaalia tai ympäristöhallinnon 14
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat ylläpitämää tietokantaa (Oiva). Kulttuuriympäristöviranomainen on kuitenkin taho, joka toteaa arkeologisen intressin ja arvioi suojelu- ja tutkimustarpeen sekä kantaa päävastuun muinaisjäännösten suojelusta. Kaavahankkeiden osalta ks. Ympäristöministeriön julkaisemat Maankäyttö- ja Rakennuslaki (MRL) - oppaat Suunnittelijan tulee osaltaan varmistaa, että suunnitelmissa osallisena viranomaisena on Museovirasto tai sen kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt maakuntamuseo. Huomioi että vedenalainen kulttuuriperintö hoidetaan keskitetysti Museovirastossa. Kaikissa vesialueita koskevissa kaava- tai työhankkeissa kuuluu siis olla yhteydessä maakuntamuseon lisäksi Museovirastoon. Rakennus- tai muun alueidenkäyttöhankkeen toteuttajan tulee hyvissä ajoin pyytää tunnetuissa muinaisjäännöskohteissa tehtävistä toimenpiteistä ja suunnitelmista kulttuuriympäristöviranomaisen lausunto. Hankealueen tarkka rajaus esitetään tarkoituksenmukaisessa mittakaavassa kartalla, joka voidaan sitoa valtakunnalliseen koordinaattijärjestelmään. Hankealue merkitään pyydettäessä myös maastoon. Toimenpiteiden osalta on oleellista kuvata, kuinka laajalti ja syvälle ne kohdistuvat maaperään tai vesialueen pohjaan. Varsinaisten kajoavien toimenpiteiden ohella tulee ilmoittaa peittävistä tai muulla tavalla kulutusta, rasitusta tai tärinää aiheuttavista toiminnoista (esim. työkoneiden ajolinjat, läjitys- ja varastointipaikat sekä ankkurointialueet). Tietojen pohjalta tulee voida määritellä hankkeen vaikutus muinaisjäännöksen säilymiseen, tarvittavat tutkimukset sekä kaivauksin tutkittavan alueen rajaus. Mikäli suunnitelmat muuttuvat, tulee muutoksista ilmoittaa kulttuuriympäristöviranomaiselle välittömästi. Hankkeen toteuttaja vastaa hankkeen vuoksi muinaisjäännökseen kohdistuvista tutkimuskustannuksista (MML 15 ). Tutkimuksen tilaajan/rahoittajan tulee tutkimusta tilatessaan ottaa huomioon tutkimustoiminnalle asetetut laatuvaatimukset. Kriteereinä tulee kokonaishinnan lisäksi olla asiantuntemus, aikaisempi kokemus vastaavanlaisista hankkeista ja alueentuntemus. Tutkimuksen tilaajan/rahoittajan tulee käyttää kulttuuriympäristöviranomaisen laatimaa tutkimustarpeen arviointia ja tutkimuksen tavoitteiden määrittelyä koskevaa lausuntoa tarjouspyyntönsä tai tilauksensa pohjana tai ohjeistaessaan asiantuntijakonsulttia. Tämä velvollisuus korostuu erityisesti arkeologista inventointihanketta suunniteltaessa, koska viranomaisella ei ole lupamenettelyn kautta mahdollista arvioida tutkimussuunnitelmaa etukäteen. Mikäli maata kaivettaessa tai muuta työtä suoritettaessa tulee esiin merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, jota aikaisemmin ei ole tunnettu, tulee työt keskeyttää muinaisjäännöksen kohdalta ja ilmoittaa havainnoista Museovirastoon toimenpiteitä varten (MML 14 ). 3.6 Maa- ja vesialueiden omistajat Maa- tai vesialueen omistaja saa tiedon maillaan sijaitsevasta muinaisjäännöksestä esimerkiksi kaavoitustyön yhteydessä tai Museoviraston lähettämän rauhoitusilmoituksen välityksellä. Hän on velvollinen hyvissä ajoin ilmoittamaan kulttuuriympäristöviranomaisille tiedossa olevaan muinaisjäännökseen kohdistuvista hankkeista niiden suunnitteluvaiheessa. Maa- tai vesialueen omistajan tulee myös välittää tieto alueella sijaitsevasta muinaisjäännöksestä kiinteistökaupan tai vuokrauksen yhteydessä, mikäli se ei ilmene tilaa koskevasta lainvoimaisesta kaavasta tai kiinteistörekisteristä 15
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Toimijat Mikäli maata kaivettaessa tulee esiin merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, tulee työt keskeyttää muinaisjäännöksen kohdalta ja ilmoittaa havainnoista Museovirastoon toimenpiteitä varten (MML 14 ). Muinaisjäännökseen viittaavia havaintoja voivat olla mm. hiilen tai tiilimurskan sekaiset maakerrokset, noki- tai punamultaläikät, kivi- tai puurakenteet, luut, keramiikan sirpaleet tai kivi- ja metalliesineiden katkelmat. 3.7 Arkeologian harrastajat Arkeologian harrastajat ovat järjestäytyneet yhdistyksiksi, jotka toimivat eri osissa maata. Monet harrastajat osallistuvat aktiivisesti ns. yleisökaivaustoimintaan ja jotkut yhdistykset järjestävät kaivauksia myös itse. Laatuvaatimukset koskevat myös tällaisia kaivauksia. Yhdistykset järjestävät lisäksi jäsentapaamisia, julkaisevat jäsenlehtiä ja järjestävät luentoja, retkiä ja tutustumiskäyntejä muinaisjäännöksille ja kaivauspaikoille. Moni merkittävä muinaisjäännöskohde olisi jäänyt löytymättä ilman valveutuneita ja aktiivisia harrastajia. Arkeologian harrastajat tekevät myös tärkeää työtä arkeologian popularisoinnin saralla ylläpitäessään erilaisia verkkosivustoja ja järjestäessään muinaisjäännösretkiä ja muita menneisyyden elävöittämiseen tähtääviä tapahtumia. Harrastajien tiedot ja paikallistuntemus ovat oleellisia lähteitä erityisesti arkeologisessa inventoinnissa. Arkeologian harrastajat voivat myös itse olla aktiivisesti yhteydessä alueesta vastaavaan kulttuuriympäristöviranomaiseen, ja maastossa liikkuvien harrastajien on syytä olla vähintäänkin tietoisia alueesta vastaavan kulttuuriympäristöviranomaisen yhteystiedoista. Muinaisjäännösten etsintä ei ole luvanvaraista, mutta kertyvän tiedon hyödyntäminen on vaikeaa ilman käsitystä muinaisjäännöstyypeistä ja dokumentoinnista. Liian innokkaat ja omatoimiset harrastajat voivat tehdä suurta vahinkoa kajotessaan kulttuurikerroksiin tai esineisiin. Vaikka kaikki muinaisjäännökset ovat automaattisesti muinaismuistolain rauhoittamia, ei suojelun toteutumista voida valvoa tai taata, mikäli suojelusta vastaavilla viranomaisilla ei ole tietoja muinaisjäännöskohteesta. Muinaismuistolaki (16 ) velvoittaa irtaimen esineen löytäjän toimittamaan sen löytötietoineen Museovirastoon. Löydöt, jotka eivät päädy julkisiin kokoelmiin ja tutkijoiden käyttöön ovat hukattua kulttuuriperintöä. Jotta kohteet saisivat muinaisjäännösstatuksen, tulee niiden tiedot toimittaa viipymättä viranomaiselle arkeologista tarkastusta varten. 3.8 Harrastussukeltajat Harrastussukeltajien keskuudessa hylkysukeltaminen on suosittua. Rauhoitetuille hylyille ja muille vedenalaisille muinaisjäännöksille saa tehdä virkistyssukelluksia. Virkistyssukeltamisella tarkoitetaan sukeltamista, jonka tarkoituksena on vain katsella hylkyä. Sukelluskohdetta voi tietenkin valokuvata tai videoida, mutta kuvaamisen tarkoitus ei ole tieteellinen. Virkistyssukeltamiseen ei tarvita lupaa museoviranomaisilta. Neljälle rauhoitetulle hylylle on määrätty muinaismuistolain perusteella suoja-alue ja ne eivät ole vapaita virkistyssukelluskohteita. Nämä kohteet ovat Gråharuna, St.Mikael ja Vrouw Maria Paraisten ulkosaaristossa ja St.Nikolai Kotkan edustalla. Verkkolähteitä Museovirasto, Kulttuuriympäristö-rekisteriportaali: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx 16
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi 4 ARKEOLOGISEN TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTI MAANKÄYTTÖHANKKEISSA 4.1 Työvaiheet ja tavoitteet Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi tarkoittaa tutkimuksen ja suojelun tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittelyä yksittäiselle arkeologiselle kohteelle tai tietylle alueelle. Arvioijana on kulttuuriympäristöviranomainen, joka tarkastelee hankkeen vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön ja antaa kannanottonsa, joka perustuu lainsäädäntöön sekä tutkimustietoon. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi edeltää kaikkia arkeologisia tutkimuksia. Arviointi voi koskea yksittäistä kohdetta, tiettyä aluetta tai teemaa. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi on keskeinen osa alueidenkäytön suunnittelun ohjausta. Puhtaasti tieteellisestä tutkimuskysymyksen asettelusta lähtevässä tutkimuksessa tekijä laatii tutkimussuunnitelman, eli arvio tutkimustarpeen. Tämän pohjalta viranomainen arvioi osaltaan suojelutarvetta, mikäli kyseessä on kajoava tutkimus. Pääpiirteissään tieteellisen tutkimushankkeen työvaiheet ja asiakirjat noudattavat tässä luvussa esiteltyä maankäyttöhankkeisiin keskittyvää tutkimus- ja suojelutarpeen arviointia. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolailla (295/1963) suojeltuja. Käytännössä suojelu vaatii löytämistä, tunnistamista ja viranomaisen antamaa muinaisjäännösstatusta. Suojelutarpeen arvioinnilla tarkoitetaan tilannetta, jossa viranomainen punnitsee lähdetiedon riittävyyttä ja sitä, voiko muinaisjäännös tietojen perusteella väistyä maankäytön tieltä. Tutkimustarvetta arvioitaessa määritellään ne tutkimukset ja toimenpiteet, jotka ovat suojelutarpeen arvioinnin tai muinaisjäännöksen poistamisen edellytyksenä. KONKREETTISIA KYSYMYKSIÄ TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINNISSA: Onko käytettävissä oleva tutkimustieto pyydettyjen kannanottojen tai ratkaistavien kysymysten kannalta riittävää, kattavaa ja ajantasaista? Millaista tutkimustietoa tarvitaan lisää? Onko muinaisjäännöksen säilyminen koskemattomana arvokkaampaa kuin kajoamalla saatava tieto? Mitkä ovat tarkoituksenmukaisimmat menetelmät vastausten saamiseksi tutkimuskysymyksiin? Millaisia arkeologista kulttuuriperintöä koskevia toimenpiteitä voidaan sallia, millaisia rajoituksia täytyy antaa? Arkeologisen kulttuuriperinnön tutkimus ja suojelu eivät ole toisiaan poissulkevia tai vastakkaisia toimia. Suojelun toteutumiseksi, muinaisjäännöksiä koskevien päätösten ja arviointien tueksi tarvitaan tutkimustietoa. Kysymys säilyttämisen ja tutkimuksen tasapainosta liittyy muinaisjäännösten merkittävyyden arviointiin ja arvottamiseen (ks. II, 2.5). Kovin täsmällisiä työkaluja, kriteereitä tai vertailuperusteita ei toistaiseksi ole käytössä. Arvottaminen on ennemmin yleistasoista luokittelua, vaikka termejä käytetään usein synonyymeina 3. Tutkimuksia voidaan edellyttää myös merkittävyyden arvioimiseksi. Tutkimus- ja suojelutarpeen arvioinnin tavoitteena on varmistaa, että Suomen arkeologinen kulttuuriperintö säilyy monimuotoisena, kaikkia alueita, aikakausia ja kohdetyyppejä riittävästi 3 Museovirasto (2008), Muinaisjäännösten merkittävyyden arviointi ja arvottaminen, työryhmän loppuraportti. 17
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi edustavana kokonaisuutena tuleville sukupolville. Samalla on edistettävä muinaisjäännöksiämme koskevan tutkimustiedon karttumista. Koska kajoavat arkeologiset tutkimukset eivät ole toistettavissa, niille tulee olla hyvät perusteet. Tutkimustietoa tulee mahdollisuuksien mukaan kerätä kajoamattomilla tai mahdollisimman vähän kajoavilla menetelmillä. Tutkimuksissa on edettävä vaiheittain siten, että kohteelle aiheutetaan mahdollisimman vähäisiä vaurioita. Muinaisjäännöksen säilyttämistä tai tutkimista koskeva kanta voi jopa muuttua tutkimustiedon lisääntyessä. TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTI TEHDÄÄN SEURAAVISSA TILANTEISSA: Alueidenkäytön suunnittelu, kun hanke koskee: - aluetta, jolla maankäyttö olennaisesti muuttuu - ennestään tunnettua muinaisjäännöstä tai muinaisjäännösaluetta - ennestään tunnetun muinaisjäännöksen tai muinaisjäännösalueen ympäristöä Arkeologisen kulttuuriperinnön hoidon ja restauroinnin suunnittelu Arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvän matkailuhankkeen suunnittelu Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi ohjaa osaltaan arkeologisen tiedon tuottamista sekä muinaisjäännösten suojelua. Arviointi on toistuva prosessi, joka käynnistyy aina uudelleen kun tilanne muuttuu esimerkiksi uusien rakennushankkeiden vuoksi tai tutkimustiedon lisääntyessä. Prosessin käynnistyminen edellyttää, että arkeologinen intressi on tunnistettu. Arkeologisen intressin tunnistaminen tarkoittaa näkemystä siitä, onko hankkeella mahdollisesti vaikutusta arkeologisen kulttuuriperintöön tai voidaanko hankkeen vaikutuksia arvioida käytettävissä olevan tiedon perusteella (ks. II, 2.1). Hallinnollisena prosessina viranomaisen tekemän tutkimus- ja suojelutarpeen arvioinnin laukaisee viranomaiselle saapunut asiakirja, esimerkiksi hankesuunnitelma, tutkimuslupahakemus, lausuntopyyntö tai muulla tavoin viranomaisen tietoon tullut hanke. Alueeseen tai kohteeseen kohdistuva arkeologinen intressi voi ilmetä myös viranomaisneuvottelussa. Prosessi dokumentoituu viranomaisen asiakirjoihin: muistioihin ja tarkastuskertomuksiin, prosessin lopputulos tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiviin lausuntoihin. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi perustuu mahdollisiin maastotarkastuksiin ja olemassa olevaan tutkimustietoon: tutkimusraportteihin, kirjallisuuteen, kohderekistereihin ja muuhun lähdeaineistoon. Seuraavissa kaavioissa on esitetty sekä tutkimus- että suojelutarpeen arviointiin kuuluvat toiminnot sekä asiakirjat. Punaisella merkityt tehtävät ovat prosessin laadulle ratkaisevia; niitä koskevia ohjeita löytyy osasta II. Punaisella merkittyjen asiakirjojen laatuvaatimukset on määritelty seuraavassa kappaleessa, 4.2, sekä tutkimussuunnitelman ja tutkimusraportin osalta kunkin tutkimustyypin kohdalla. 18
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTIIN KUULUVAT TOIMINNOT JA ASIAKIRJAT: Lähdeaineiston määrittely ja kokoaminen Aikaisempien tutkimusten arviointi: o Kattavuus, ajantasaisuus ja muut laatukriteerit Tutkimusaluetta tai -kohdetta koskevien rekisteritietojen läpikäynti ja tarvittaessa täydentäminen o Muinaisjäännösrekisteri o Hankerekisteri Muun lähdeaineiston arviointi Maastotarkastus/Tarkastussukellus tarvittaessa o Havainnointi ja dokumentointi o Tarkastuskertomus Maastokatselmus tarvittaessa o Havainnointi ja dokumentointi o Muistio Neuvottelu yksityisen maanomistajan tai rakennuttajan kanssa o Muistio Lähdeaineiston ja havaintojen analysointi o Arkeologisen potentiaalin arviointi Muinaisjäännöksen merkittävyyden alustava arviointi o Arviointikriteerit Tutkimus- ja suojelutarvetta koskeva ratkaisu, lausunto o Suojelu kaikissa olosuhteissa o Suojelu tietyin ehdoin, osittainen suojelu Suojelua toteuttavien toimenpiteiden ja rajoitusten määrittely o Arkeologinen tutkimus Tutkimuksen tavoitteiden määrittely Tutkimuslupaa koskeva ratkaisu, tutkimuslupa o Tutkimusluvan myöntäminen Ehdot Tietue hankerekisteriin o Tutkimusluvan epääminen Perustelut Tiedotus o Lausunto sellaisenaan verkkoon saataville o Tutkimushankkeen tiedot ja tutkimussuunnitelma hankerekisterin kautta verkkoon 19
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi TUTKIMUS- JA SUOJELUTARPEEN ARVIOINTIA SEURAAVAT TOIMINNOT JA ASIAKIRJAT: Tutkimustarvetta koskevan ratkaisun, tutkimustavoitteiden ja tutkimusluvan ehtojen mukaiset arkeologiset tutkimukset: o Inventointi o Esitutkimus o Kaivaus o Valvonta o Tutkimusraportti Tutkimusraportin arviointi Suojelutarvetta koskevan ratkaisun mukaiset toimenpiteet: o Neuvottelut hankkeen suunnittelijan kanssa o Suojelumääräysten edellyttäminen 4.2 Asiakirjat Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointiin liittyviä asiakirjoja ovat: Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva lausunto Tarkastuskertomus Tutkimuslupahakemus o Tutkimussuunnitelma (ks. 6.2.1, 7.2.1 ja 8.2.1) Tutkimuslupa ja sen ehdot 4.2.1 Tutkimus- ja suojelutarvetta arvioiva lausunto Alueidenkäyttö- tai rakennushankkeeseen liittyvästä arkeologisesta intressistä ilmoitetaan viranomaislausunnossa. Samassa yhteydessä todetaan muinaisjäännöksen suojelutarve tai määritellään hankkeen toteutumisen ehtona oleva lisäselvitys- tai tutkimustarve. Tarve perustellaan lausunnossa ja määritellään tutkimuksen tavoitteet. Tutkimusten toteutustapa ja menetelmät määritellään hankkeen vaatimalla tarkkuudella. Hankkeen suunnittelija tai toteuttaja käyttää lausuntoa tarjouspyyntönsä pohjana ja/tai hankkiessaan tutkimukselle tekijän. Alueidenkäyttöhankkeeseen liittyvän tutkimus- ja suojelutarvetta arvioivan viranomaislausunnon tulee täyttää seuraavat vaatimukset: 1. Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi ja asiassa tehtävä ratkaisu perustuvat riittäviin lähtötietoihin. Riittävyys on arkeologisen tutkimustiedon osalta määritelty ohjeellisesti (ks. II, 2.1, 2.2, 2.3 ja 2.4). Alueidenkäyttöhankkeen suunnitteluasiakirjojen osalta riittävyys arvioidaan tapauskohtaisesti ja pyydetään tarvittaessa täsmennystä tai lisätietoja. 2. Arkeologista intressiä on tarkasteltu ja se on tunnistettu. Esitellään käytössä oleva lähdeaineisto ja perustelut arkeologisen intressin tunnistamiselle ja toteamiselle (ks. II, 2.1): Lähdeaineisto on riittävä sen toteamiseksi, onko hankkeella vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön 20
SALAVA LAATUVAATIMUKSET Tutkimus- ja suojelutarpeen arviointi Lähdeaineisto ei ole riittävä, jotta hankkeen vaikutusta muinaisjäännöksiin voitaisiin luotettavasti arvioida. 3. Hankkeen vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön on arvioitu suojelutarpeen näkökulmasta. Muinaisjäännöksen suojelutarve voidaan määritellä arkeologisen intressin toteamisen yhteydessä tai kattavamman arkistoinventoinnin, inventoinnin tai esitutkimusten jälkeen. Museovirastolla on mahdollisuus todeta suojelutarve myös kaivaustutkimuksen aikana, mikäli tutkimuksessa esiin tulleet tiedot muinaisjäännöksen luonteesta sitä vaativat. Tämän tulee käydä ilmi lausunnosta. Suojelutarve saattaa tarkoittaa muinaisjäännöksen osittaista suojelua, jolloin hanke on mahdollista toteuttaa tietyin ehdoin. Suojelun perustelut sekä siihen liittyvät rajoitukset ja ehdot esitetään selkeästi. Arvioinnin perusteella todetaan että suojelutarvetta ei ole. 4. Hankkeen vaikutusta arkeologiseen kulttuuriperintöön on arvioitu tutkimustarpeen näkökulmasta. Tutkimustarpeen määrittely tehdään siinä tapauksessa, että lähtötietojen todetaan olevan riittämättömiä arvioitaessa alueidenkäyttöhankkeen vaikutusta muinaisjäännöksiin tai kun on todettu, että hanke on mahdollista toteuttaa riittävien tutkimusten jälkeen. Käydään läpi mahdollinen tutkimusprosessi, johon voi kuulua kajoamattomia ja kajoavia tutkimusmenetelmiä. Tarvittava tieto pyritään saamaan mahdollisimman vähän kajoavilla menetelmillä ja kajoaviin siirrytään, mikäli tarve niin vaatii. 5. Tutkimuksen tavoitteet on määritelty. Kaivaustutkimusta tukevat perustelut on aina esitettävä. Käytössä tulee myös olla riittävästi ajantasaista ja kattavaa tutkimustietoa kaivausten suunnittelua ja resursointia varten. Mikäli näin ei ole, on edellytettävä esitutkimuksia. 6. Toimijoiden vastuut ja velvollisuudet on määritelty. Todetaan, kuka vastaa tutkimuskustannuksista. Rahoittaja tilaa tutkimuksen lausunnossa esitettyjen kriteerien ja tutkimukselle asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Tutkimuksen tekijä sitoutuu noudattamaan Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimuksia. Tiedotetaan tutkimusluvan hakemiseen liittyvistä periaatteista ja ehdoista, mikäli tarpeellista. 4.2.2 Tutkimuslupa Muinaismuistolain (295/63) 10 :n nojalla Museovirastolla on oikeus tutkia rauhoitettua kiinteää muinaisjäännöstä sekä antaa muulle toimijalle lupa kiinteän muinaisjäännöksen tutkimiseen. Lupamenettely koskee sekä maalla että veden alla sijaitsevien muinaisjäännösten kaivaus- tai muita kajoavia tutkimuksia. Museovirasto voi asettaa luvalle tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja. Lupamenettelyn tarkoitus on varmistaa, että tutkimuksen vastuullinen johtaja on pätevä tehtäväänsä (ks. 3.1), että tutkimussuunnitelma on tarkoituksenmukainen tavoitteisiin nähden ja että tutkimukseen on varattu riittävät voimavarat. Etenkin konservointia vaativien löytöjen jälkikäsittelyyn on kiinnitettävä huomiota, varsinkin jos odotettavissa on hyvin säilynyttä orgaanista tai vettynyttä materiaalia tai runsaasti metalliesineitä. Löytöaineiston käsittelyn jälkitöiden yhteydessä tulee tapahtua sopivassa ja löytöjen kannalta turvallisessa tilassa. 21