MALLIVASTAUKSET Siviilioikeus 26.3.2002 aineopintotentti, ON-täydennystentti Verkossa julkaistaan vain assistentille sähköisessä muodossa toimitetut mallivastaukset. Muut ovat liitteenä.
2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Liitteessä. Tehtävä 2 (Saarikoski) Kysymys on siitä, millä edellytyksillä A vastaa siitä, ettei kuluttaja X päässyt lentokentälle alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti. Ongelmana on se, mitä X:n ja A:n välillä on sovittu X:n tilatessa taksin. Sopimuksen sisällöksi lähtökohtaisesti muodostuu se, mitä kuluttajat voivat käytettävissä olevan tiedon perusteella perustellusti odottaa. Kuluttajien voitaneen olettaa olevan yleisesti tietoisia taksin tilaamiseen liittyvistä puhelinluettelossa ilmoitetuista tiedoista. Asiassa ei kuitenkaan ole yksilöity, mitä puhelinluettelossa on ilmoitettu. Ratkaisuvaihtoehdot: 1) Sopimuksen X A sisältönä on, että A huolehtii, että X saa taksin käyttöönsä (Y on A:n täytäntöönpanoapulainen, kunnes X saa taksin); 2) Sopimuksen X A mukaan A on ainoastaan tilauksen välittäjä (A on välitetyn kuljetussopimuksen X Y ulkopuolinen), jolloin A:n vastuu saattaa tulla kysymykseen isännänvastuun (VahL 3:1) tai KSL 12:1:ssä tarkoitetun välittäjänvastuun perusteella. 1) Sopimusvastuu: Edellyttää näyttöä palveluksen virheellisyydestä, eli siitä, että palvelus on suoritettu huolimattomasti. Näyttötaakka huolellisesti toimimisesta on A:lla (ex analogia KSL 8:12). Teekkarin kyyditsemisen aloittaminen klo. 6.01 sinänsä viittaa siihen, että Y menetellyt huolellisesti (oikea paikka ja aika ja ehkä oikea asiakaskin). Asiassa on kuitenkin epäselvää, onko Y varmistunut tilausnumerosta. Vaikkei Y olisikaan varmistunut tilausnumerosta, humalainen teekkari on todennäköisesti ollut vähintään yhtä muistamaton tilausnumerosta kuin taksin asiakkaat yleensä. Eli ei Y:n huolimattomuutta tälläkään perusteella. 2) Sopimukseulkoinen vastuu: Kertynyt selvitys ei osoita, että Y olisi ollut A:han nähden sellaisessa asemassa, että A:n vastuu X:ään nähden voitaisiin perustaa VahL 3:1:n mukaiseen isännänvastuuseen. Yleisten periaatteiden mukaan sopimussuhteen välittäjä ei vastaa sopimuksen täyttymättä jäämisestä, jos välitystehtävä on suoritettu asianmukaisesti. Tässä tapauksessa kulutushyödykkeen välittäjän vastuuta koskevan poikkeussäännöksen, KSL 12:1:n, soveltaminen on ongelmallista, koska taksivälitystä koskevaa palvelusta ei ole pidettävä KSL 8:1:n sanamuodon mukaisena kulutushyödykkeenä. Koska välittäjän vastuu on poikkeus yleisistä sopimusoikeudellisista periaatteista joita tosin suurin osa KSL 8 luvun säännöksistä ilmentää ei A:n vastuuta Y:n menettelystä voitane perustaa myöskään KSL 12:1:een. Vahingon määrä (edellyttäen, että korvausperusteen kuitenkin katsottaisiin olevan olemassa): Hyödyttömiksi käyneet puhelinkulut 10 mk ovat korvattavaa vahinkoa. Asiassa ei selviä, onko X maksanut naapurilleen jotakin kyydistä kentälle. Jos on, ovat tästä kyydistä aiheutuneet kulut X:lle aiheutunutta vahinkoa, kuitenkin enintään se määrä, jolla kulut ylittävät toteutumatta jääneen taksimatkan hinnan (rikastumiskieltoperiaa-
te/differenssioppi). Korvattavat matkakulut siis enintään 91-90 mk = 1 mk. Vahinko yhteensä enintään 11 mk. X:n oma myötävaikutus: Asiakkaan myöhästyminen kahdella minuutilla ei merkinne relevanttia myötävaikutusta ylipäänsäkään eikä etenkään tässä tapauksessa, koska X ei tilannut taksia erityisesti mainiten tasan klo 6.00:ksi. Ottaen huomioon kiire kentälle, uuden taksin tilaamisesta aiheutuva ajanhukka ja puhelinkulut, ei sitä, ettei X ole 13 minuutin aikana klo. 6.15 mennessä tilannut uutta taksia/reklamoinut A:lle, ole pidettävä myötävaikuttamisena vahinkoon. 3 ARVOSTELUPERUSTEET Tehtävä oli käytännönläheinen ja siinä tuli hallita pääpiirteet sopimusvastuun, deliktivastuun, välittäjän vastuun, vahingon määrän ja oman myötävaikutuksen käsitteiden sisällöstä. Tapaus oli helppo ratkaista, kun malttoi rauhassa miettiä asiat halki ennen vastauksen kirjoittamista. Tehtävä osattiin poikkeuksellisen huonosti. Kokonaisarvostelussa pyrittiin suhtautumaan erityisen lempeästi kaikenlaisiin vakavasti otettaviin yrityksiin tuottaa selkeästi ajateltu vastaus siitä riippumatta, oliko päättely osunut oikeaan. Vastaavasti kaikenlaiseen faktojen vääristelyyn ja niiden lisäilyyn ( Y on A:n työntekijä/osakas/alihankkija ; Y ei kysynyt teekkarilta varausnumeroa, X tilasi taksin tasan kello kuudeksi, X odotti taksia sellaisessa paikassa, jonne ei ajotieltä voinut nähdä jne.) sekä perustelemattomiin ratkaisukannanottoihin suhtauduttiin hyvin ankarasti. Tehtävä 3 (Halila) Jos velallinen on konkurssissa, velkojan on valvottava saatavansa konkurssissa. Jos hän ei tätä tee, hän menettää TakausL 16 :n mukaan oikeutensa saada takaajalta maksua siltä osin kuin konkurssivalvonnan myötä velkoja olisi saanut suorituksen konkurssipesän varoista. Todistustaakka valvonnan laiminlyömisen taloudellisista vaikutuksista on velkojalla. Tässä tapauksessa ei voitu sanoa, millainen jako-osa konkurssipesästä olisi mahdollisesti saatu. Ks. Aurejärvi s. 112-113. TakausL 8.2 :n mukaan velkoja ja velallinen voivat sopia ilman takaajan suostumusta maksuajan pidentämisestä, jonka vaikutus takaajan vastuuseen on vähäinen tai jonka peruste on yksilöity päävelkaa koskevassa sitoumuksessa. Tässä tapauksessa ei voida päätellä, soveltuvatko kyseiset kriteerit maksuajan lykkäämiseen. Siksi on mahdollista sekin, että takaaja on sidottu alkuperäiseen maksuaikatauluun ja päässyt takauksesta vapaaksi. Ks. Aurejärvi s. 110. Esinevakuus ei ollut tässä tapauksessa takauksen edellytys tai ehto. Velallinen oli vain valehdellut, että takauksen rinnalle tulee turvaava pantti. Kun se ei olisi ollut velallisen itsensä antama, takaajalla olisi ollut oikeus siihen velan maksettuaan vain, jos siitä olisi sovittu. Sinänsä voidaan todeta, että KKO on ratkaisukäytännössään antanut merkitystä edellytysopilliselle ajattelulle edellytetyn panttivastuun osalta. Tässä on merkitystä sillä, tiesikö velkoja sen, että velallinen oli syyllistynyt sopimuksentekotilanteessa petolliseen
viettelyyn. Jos velkoja on tämän osalta bona fide, takausvastuu ei horju. Ks. Aurejärvi s. 77-78. Luotonantajalla on TakausL 12 :n mukaan kuluttajatakauksessa tiedonantovelvollisuus, joka käsittää myös takaajan informoimisen takauksen oikeusvaikutuksista kuten siitä, mikä on maksuvelvollisuus omavelkaisessa takauksessa. Jos takaaja ei tiennyt velvollisuuksistaan ja jos voidaan osoittaa informaation puuttumisen vaikuttaneen hänen sitoutumiseensa, takausvastuuta voidaan sovitella. Tässä tapauksessa velkoja ja takaaja on yksilöity kirjainsymboleilla, mikä viittaa siihen, ettei kyse olisi kuluttajatakauksesta. Siinä tapauksessa sovelletaan yleisiä tiedonantovelvollisuutta koskevia siviilioikeudellisia periaatteita. Velkojan oikeus varmistua takaajan oikeuserehdyksestä ei ole tällöin yhtä suuri kuin kuluttajatakauksessa. Velkojan passivisuus voi kuitenkin johtaa OikTL 33 :n soveltamiseen, mutta tämän lainkohan soveltamiseen on kohtalainen kynnys. Ks. Aurejärvi s. 61-62. 4 ARVOSTELUPERUSTEET Jokainen kohta arvosteltiin skaalassa 0-2,5 pistettä. Moni vastasi ensiksikin sillä tavoin virheellisesti, ettei valvonnan laiminlyömisellä ole merkitystä omavelkaisessa takauksessa. Samoin monelta jäi arvioimatta, onko kyse kuluttajatakauksesta. Kokonaisuudessaan tehtävä osattiin verrattain hyvin. Tehtävä 4 (Mononen) Kivivuoren laatima mallivastaus liitteessä. Tehtävä 5 (Hemmo) Tapauksessa voidaan arvioida: vahtimestarin/ ravintolan korvausvelvollisuutta A:ta kohtaan; poliisitoimintaan perustuvaa (kyseisen poliisimiehen tai valtion) korvausvelvollisuutta A:ta kohtaan; ja A:n korvausvelvollisuutta poliisimies X:ää kohtaan Ensimmäinen vastuusuhde ratkeaa lähtökohtaisesti sen mukaan, onko ravintolan väite pukeutumisvaatimuksista oikea vai onko kysymyksessä syrjintä. Tähän ei esitetyn tosiseikaston perusteella voida ottaa lopullista kantaa. Selvää on, ettei korvausvelvollisuutta synny, jos ravintola on noudattanut yleisesti soveltamiaan perusteltuja käytäntöjä. Jos taas A:n sisäänpääsy on torjuttu etnisen alkuperän vuoksi, on ilmeisesti syyllistytty syrjintään, jonka osalta VahL 5:6 :n mukaiset kärsimyksen korvausperusteet täyttyvät. Mahdollinen vastuu kanavoituu isännänvastuun perusteella ravintolalle. Vahtimestarin henkilökohtainen vastuu määräytyy VahL 4:1.1 :n työntekijän vastuusääntöjen mukaan.
Vahtimestarin vastuun osalta voi esittää, että teko on ollut tahallinen, jolloin vastuu olisi normaalista työntekijävastuusta poiketen ensisijaista (ei kuitenkaan työnantajan vastuuta poissulkevaa) ja täysimääräistä. Poliisi on luonnollisesti toiminut virkatehtävässä ja käyttänyt lain mukaista järjestyksenpito-oikeuttaan. Kun A on vastustellut poliisin, on poliisimies voinut hyväksyttävästä käyttää jonkinasteisia voimakeinoja. Tapausselostuksen perusteella ei voi lopullisesti vastata siihen, onko poliisin toiminta ylittänyt tarpeelliset voimakeinot, jolloin vastuu voisi syntyä. Lähtökohtaisesti on huomattava, että A on saanut aikaan tilanteen, jossa tietynasteiset pakkotoimet ovat käyneet välttämättömiksi. Jos vastuu syntyisi, se kanavoituisi poliisin työnantajalle (valtiolle) ja poliisimies vastaisi vain virkamiehen vastuuta koskevien sääntöjen (jotka ovat samansisältöiset kuin työntekijöitä koskevat) perusteella. Tahallisuutta tässä ei varmaankaan voi olla, joten poliisimiehen vastuu olisi VahL 4:1.1 :n mukaisesti rajoitettua. Poliisitoimessa on kysymys julkisen vallan käytöstä, joten VahL 3:2.2 :n kohtuudella asetettavia vaatimuksia koskeva rekvisiitasto soveltuu tapaukseen. Toinen asia on, että se ei välttämättä tosiasiassa juuri alenna toiminnalle asetettavia vaatimuksia. Jos poliisin toiminnasta syntyisi korvausvastuu, A olisi ilmeisesti joka tapauksessa vastustelullaan myötävaikuttanut vahinkoon, joten korvausta voitaisiin alentaa VahL 6:1 :n mukaisen myötävaikutusperusteisen sovittelun nojalla. A on syyttänyt poliisimies X:ää fasistiksi, jota voidaan pitää sellaisena kunniaan kohdistuvana rikoksena, joka perustaa VahL 5:6 :n mukaisen korvausvastuun. Harkinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että poliisin on ehkä toimensa puolesta kestettävä kovempaa kielenkäyttöä ja loukkaavaa käyttäytymistä kuin muiden. Varsin monet vastaajat olivat kokonaan sivuuttaneet syrjintä- ja kunnianloukkauskysymykset, ja arvioineet vain A:n loukkaantumista. Hyvin laadittu vastaus, joka rajoittui poliisin toimintaa koskevaan vastuuseen, saattoi antaa 5 pistettä, mutta ei tätä enempää. Eräät vastaajat olivat huomauttaneet, että poliisin mahdollinen tuottamus ja siitä aiheutunut vahinko ei ole adekvaatissa syy-yhteydessä ravintolan toimintaan ja mahdolliseen syrjintään. Tämä on paikkansapitävä havainto, joka ei kysymystä laadittaessa tullut mieleen. Kaikkia edellä esitettyjä yksityiskohtia ei olisi vaadittu 10 pisteen vastaukseen. 5