Vakuutus- ja vahingonkorvausoikeus (200203C),

Transkriptio

1 Vakuutus- ja vahingonkorvausoikeus (200203C), Mallivastaukset Kysymys 1 (prof. Päivi Korpisaari) Alpo Ahkera toimi Satamayhtiö Vilkas Oy:n kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla nosturinkuljettajana satama-alueella. Alpo Ahkera ei ollut satamayhtiön työntekijä, vaan hän toimi nosturinkuljetuspalveluja eri yrityksille vuokraavana itsenäisenä pienyrittäjänä. Alpo Ahkera oli työskennellyt Satamayhtiö Vilkas Oy:n toimipisteessä puolitoista vuotta. Hän käytti Satamayhtiö Vilkas Oy:n omistamaa nosturia ja noudatti yhtiön ahtaustyöntekijöiden työaikoja. Teräspalkkeja nostaessaan Alpo Ahkeran asentama kiinnitysliina petti ja palkit putosivat satama-alueella vierailleen liikemies Rauno Rikkaan auton päälle aiheuttaen autolle pelti-, maali- ja muutakin vahinkoa. Tapahtuman nähnyt ja vahingosta kiivastunut Rauno Rikas haukkui nosturinkuljettajaa onnettomaksi tunariksi. Tästä tulistunut nosturinkuljettaja Alpo Ahkera löi Rauno Rikasta kerran nyrkillä kasvoihin. Rauno Rikas lähti välittömästi pahoinpitelyn jälkeen taksilla lääkäriin, jossa hän sai asianmukaista hoitoa. Rauno Rikkaalle aiheutui pahoinpitelystä ns. musta silmä, pysyvä toisen silmän näkökyvyn alenema sekä henkistä kärsimystä. Arvioi Alpo Ahkeran ja Satamayhtiö Vilkas Oy:n korvausvastuuta: mitä vahinkoja tilanteessa aiheutui, onko ne korvattava ja jos on, niin mikä taho on korvausvastuussa? Mallivastaus Maksimipistemäärä on 10, vastaustilaa enintään kaksi sivua. Tehtävässä tuli arvioida työntekijän vastuun edellytyksiä ja isännänvastuuta, nosturinkuljettajan ja satamayhtiön tuottamukseen tai muuhun perusteeseen nojautuvaa vastuuta, esinevahingon (auto), kivun ja säryn sekä pysyvän vian tai haitan (liikemies/henkilövahinko) ja henkisen kärsimyksen (liikemies/kärsimys) korvattavuutta. Koska nosturinkuljettaja on toiminut pitkään saman toimeksiantajan palveluksessa ja käyttää toimeksiantajan omistamaa työkonetta ja noudattaa toimeksiantajan työntekijöiden työaikaa, hän on työntekijään rinnastettava pienyrittäjä ja satamayhtiö on VahL 3:1,1:n mukaisessa isännänvastuussa nosturinkuljettajan työssään aiheuttamasta vahingosta. Ilmeisesti liinat on kiinnitetty huolimattomasti, koska ne ovat pettäneet, joten kysymys on tuottamusvastuusta (vrt. Hemmon s. 97 mainitsema KKO 1991:156, jossa kyse oli ajoneuvonosturin rakenteellisesta viasta ja ankarasta vastuusta). Myös ankaraa vastuuta ja nosturitoiminnan vaarallisuutta on saatettu pohtia ja siitäkin on saanut pisteitä, mutta kiinnitysliinojen pettäminen viittaa tuottamukseen, jonka käsittelystä

2 myös on saanut pisteitä. Pisteitä on saanut myös esimerkiksi sen pohtimisesta, onko liina satamayhtiön ja onko se ollut viallinen ja olisiko Alpon oman alansa ammattilaisena ja toiminnan riskit tietävänä tullut tarkastaa liina ennen sen kiinnittämistä tai voiko satamayhtiölle tulla vastuu viallisen liinan johdosta. Koska teräspalkit ovat pudonneet auton päälle työntekijään rinnastettavan pienyrittäjän työsuorituksen yhteydessä, satamayhtiön on korvattava liikemiehelle auton vaurioitumisesta näin aiheutunut esinevahinko. Esinevahinkona korvataan esineen korjauskustannukset tai jos esinettä ei voida korvata, sen arvo. Täysiin pisteisiin ei tältä osin riittänyt vain ylimalkainen maininta esinevahingon korvaamisesta vaan vähintäänkin korjauskustannuksista tuli olla maininta. Moni pohti tässä yhteydessä myös auton vaurioitumisesta liikemiehelle aiheutunutta ansionmenetystä, mutta näin pitkälle menevistä pohdinnoista ei enää annettu pisteitä. Sitä paitsi liikemiehen tulisi vähentää vahinkoa käyttämällä taksia tai vuokra-autoa. VahL 4:1,1:n mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 :n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. Työntekijän on korvattava tahallisesti aiheutettu vahinko täysimääräisesti. Esimerkkitapauksen perusteella ei ole mahdollista arvioida, onko pienyrittäjän tuottamus ollut lievää vai sitä suurempaa, mutta näiden vaihtoehtojen pohdiskelusta on saanut pisteitä. Lievän tuottamuksen tapauksessa nosturinkuljettaja ei joudu korvaamaan autolle aiheutunutta esinevahinkoa. Tavallisen tai törkeän tuottamuksen tapauksessa hänen on korvattava kohtuullinen osa vahingosta. Ns. kanavointisäännön (VahL 6:2) mukaan se, joka on vastuussa 4 luvun 1 :n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan, vastaa vain siitä korvausmäärästä, jota ei voida saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta. Näin ollen tuomittua korvausta tulee periä ensin satamayhtiöltä. Nosturinkuljettaja tulee haastaa ainakin kuultavaksi isännänvastuuta koskevaan oikeusjuttuun. Nosturinkuljettajan haukkuminen onnettomaksi tunariksi heti onnettomuuden jälkeen vallinneessa kiihtymystilassa ei ole liikemiehen taholta sellaista myötävaikuttamista, joka lieventäisi nosturinkuljettajan toiminnan (pahoinpitelyn) ja sen seurausten arviointia. Liikemiehen pahoinpiteleminen ei ole tapahtunut työnantajan intressissä eikä se ole liittynyt nosturinkuljettajan työsuoritukseen (vrt. ovimiehen hieman liiallinen voimankäyttö; Hemmo s. 56). Tämän vuoksi satamayhtiö ei ole vastuussa nosturinkuljettajan tekemän pahoinpitelyn liikemiehelle aiheuttamasta vahingosta.

3 Nosturinkuljettajan on korvattava - pahoinpitelyn aiheuttamat tarpeelliset sairaanhoitokustannukset ja muut tarpeelliset kulut (VahL 5:2 1. kohta) eli taksimatka ja lääkärinpalkkiot sekä mahdolliset lääkekulut - pahoinpitelyn aiheuttama kipu ja särky jollakin rahasummalla (VahL 5:2 3. kohta) sekä - näkökyvyn pysyvästä alentumisesta aiheutunut pysyvä vika tai haitta (VahL 5:1 4. kohta) - musta silmä paranee nopeasti eikä välttämättä oikeuta korvaukseen tilapäisestä haitasta. Täysiin pisteisiin ei tältä osin riittänyt ylimalkainen viittaus VahL:n korvausedellytyksiin ja maininta, että henkilövahinko on korvattava, vaan säännöksiä tuli soveltaa nimenomaan tenttikysymyksen tapaukseen. Henkisen kärsimyksen korvattavuudelle on VahL 5:6:ssa asetettu erityisiä edellytyksiä. Kysymykseen tulee lähinnä VahL 5:6: 1:n 3. kohta, jonka mukaan kärsimys korvataan, jos vahingonkärsijän henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Lievä tai tavallinen pahoinpitely taikka törkeä vammantuottamus eivät yleensä johda kärsimyskorvaukseen, vaan kärsimyksen korvattavuus edellyttäisi näissä tapauksissa uhrin ihmisarvoa alentavaa erityispiirrettä (Hemmo s. 183). Yhdessä pikaistuksissa tehdyssä nyrkiniskussa ei ole kysymys henkilökohtaisen koskemattomuuden vakavasta loukkaamisesta, joten pahoinpitelyteon aiheuttamaa kärsimystä ei korvata. Näkökyvyn alenemisen aiheuttama kärsimys tulee huomioon otetuksi sitä koskevaa pysyvää vikaa ja haittaa eli elämänlaadun heikentymistä korvattaessa. Pahoinpitelyteon aiheuttama kärsimys ei kuulu sietovelvollisuuden piiriin, kuten monissa vastauksissa mainittiin, vaan sen on katsottu tulevan korvatuksi lievemmissä tapauksissa jo kivusta ja särystä maksettavalla korvauksella.

4 Kysymys 2 (Prof. Jaana Norio-Timonen) Ystäväsi Marja ja hänen avopuolisonsa Kari omistavat pienen kesämökin. Kun Kari lokakuussa 2014 vietti yksin viikonloppua mökillä, siellä syttyi tulipalo, jossa mökki tuhoutui kokonaan. Palo sai alkunsa pöydällä olleesta palavasta kynttilästä sillä aikaa, kun Kari oli naapurimökillä saunomassa. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei vahinkoa korvata mökin palovakuutuksesta, koska palo oli Karin aiheuttama. Marja ymmärtää, että Karin osuutta vakuutuskorvauksesta voidaan ehkä vähän alentaa mutta ei kuitenkaan evätä, mutta hänen oma osuutensa korvauksesta pitäisi tietysti maksaa vähentämättömänä. Esitä juridisesti perusteltu näkemyksesi siitä, onko ja millä perusteella vakuutusyhtiöllä oikeus alentaa vakuutuskorvausta tai tosiaan evätä se kokonaan. Kerro myös, mitä vaihtoehtoja Marjalla ja Karilla on, jos he haluavat riitauttaa vakuutusyhtiön tekemän korvauspäätöksen. Mallivastaus Maksimipistemäärä on 10, vastaustilaa enintään yksi sivu. Tapauksessa on kysymys vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, samastamisesta ja muutoksenhausta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Vakuutuksenantaja on VakSL 30 :n nojalla vastuusta vapaa vakuutustapahtuman tahallaan aiheuttanutta kohtaan. Jos vakuutustapahtuma on aiheutettu törkeästä huolimattomuudesta, korvausta voidaan alentaa tai se evätä. Tätä vähäisempi tuottamus ei siis vaikuta vakuutetun oikeuteen saada korvausta. Mikään tapauskuvauksessa ei viittaa tahallisuuteen eli siihen, että Karin tarkoituksena olisi ollut aiheuttaa mökin palo kynttilän avulla. Tapauksessa tuli siis pohtia, millaista huolimattomuutta palavan kynttilän jättäminen valvonnatta saunomisen ajaksi merkitsee. Moni olikin maininnut korkeimman oikeuden munkinpaistotapauksen (KKO 1995:101). Olennaista oli miettiä, millaiset seikat vaikuttavat huolimattomuusarviointiin (millainen kynttilä ja missä, millaista palavaa materiaalia ympärillä, Karin poissaolon pituus yms.). Pelkät toteamukset siitä, ettei kynttilää saa jättää valvonnatta tai että tällainen toiminta on vaarallista, eivät tuottaneet pisteitä. Toiseksi kyse oli samastamisesta. Samastaminen tarkoittaa sitä, että toisen henkilön toiminta saa aikaan samat vaikutukset kuin jos se olisi vakuutetun omaa toimintaa. Samastaminen voi tulla kyseeseen myös silloin, kun sekä vakuutettu (Marja) että häneen samastettava (Kari) ovat vakuutuksen vakuutettuja. Yksi samastamistilanteista on, että omaisuus omistetaan yhdessä ja sitä käytetään yhdessä (VakSL 33 ). "Yhdessä käyttäminen" ei edellytä samanaikaista käyttämistä. Näin ollen samastaminen on mahdollista, vaikkei Marja juuri tapahtuma-aikaan ollut mökillä, mikäli hän ylipäänsä käytti mökkiä. Jos yhdessä käyttämisen vaatimus tässä tapauksessa toteutuu, Marjan osuutta korvauksesta vähennetään samassa suhteessa kuin Karinkin.

5 Marja ja Kari voivat saattaa korvauspäätöksen suositusluontoisia ratkaisuja antavien Vakuutuslautakunnan tai kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi tai sitten käräjäoikeuteen (ja edelleen hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen). Kanneaika on 3 vuotta siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta (74 ). Lautakunnassa käsitelty asia voidaan saattaa vielä käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Korjaajan huomioita: Tapauksessa nimenomaan kerrottiin, että korvausvaatimus oli hylätty vakuutustapahtuman aiheuttamisen perusteella. Tapauskuvauksessa ei mikään viitannut siihen, että kyse olisi suojeluohjeiden laiminlyönnistä tai pelastamisvelvollisuudesta. Aika monella menivät vakuutuksenottaja ja vakuutettu sekaisin. Monelta unohtui, että törkeän tuottamuksen ja lievän tuottamuksen välissä on vielä "tavallinen" tuottamus.